Omaa ajattelua avartamassa – ECIL 2017

Lähtiessäni ECIL2017-konferenssiin minulla oli melko selkeä kuva siitä, mitä tarkoitan puhuessani työelämän informaatiolukutaidosta (IL). Matka St Maloon osoitti kuitenkin, että asian voi ymmärtää jopa hämmentävän monella tavalla. Konferenssiesityksissä työelämän IL saattoi tarkoittaa

• oman työyhteisön informaatiovirtojen hallintaa
• erilaisten työyhteisöjen informaatiokäytänteiden tunnistamista
• kirjasto- ja informaatiotieteiden opiskelijoiden työllistymistä muualle kuin kirjastoon
• että kirjastoalalla tulee ottaa haltuun uusia, työhömme ei niin perinteisesti kuuluneita osaamisia.

IL näyttää myös haarautuneen yhä useampiin alalukutaitoihin, jotka liittyvät esimerkiksi talouteen, tekijänoikeuksiin tai terveyteen.

Kuilu ja kuinka se kurotaan

Konferenssin kaikki pääpuhujat toivat esiin työelämän muutoksen sekä korkeakoulumaailman ja työelämän välisen kuilun. Opiskelijoille ei synny oppimistehtävien yhteydessä annettavasta IL-opetuksesta taitoja, joita voisi suoraan soveltaa työpaikoilla. Bonnie Cheukin mukaan ongelma on, että akateeminen IL-yhteisö on katsonut asiaa omasta, liian kapeasta ikkunasta ja kadottanut ns. ison kuvan. Meiltä puuttuu malli, joka ohjaisi työelämän IL:n opettamista ja soveltamista työelämässä.

Bonnie Cheukin malli työelämän IL:n tavoitteista.

Cheuk näkee IL:n suuren potentiaalin yritysmaailmassa strategisen työn välineenä. Hän puhuu tietoperustaisesta strategiatyöstä, jossa juuri IL-taidot ovat keskeisiä. Ongelmana on, että puhumme samasta asiasta eri käsitteillä. Yritysmaailmassa ei tunnisteta IL-käsitettä ja kuinka siihen liittyvällä osaamisella voidaan edistää yrityksen strategiaa ja liiketoiminnan kasvua. IL:stä voisi puhua

• tutkimustaitoina
• kriittisenä ajatteluna
• kykynä arvioida ja esittää tietoa
• digitaalisina taitoina.

Näin olisimme lähempänä yhteisymmärrystä. Myös Charles Inskip puhui esityksessään käsitteisiin liittyvistä ongelmista. Opinnoissa ja työelämässä informaatioon liittyvä sanasto ei kohtaa toisiaan. Näin IL-taitoihin liittyvät osaamisvaatimukset jäävät tunnistamatta siirryttäessä koulutusympäristöstä työelämään.

Cheuk haastaakin kirjastoammattilaiset: onko meillä rohkeutta

• siirtyä pois opettajan roolista ja kouluympäristöstä?
• muuttaa IL-opetusta reflektoivaan suuntaan?
• auttaa oppijoita ymmärtämään erilaisia skenaarioita ja systeemejä sekä liikkumaan ketterästi erilaisten ympäristöjen välillä ja ymmärtämään niiden rajoituksia?

Tavoitteena on IL-taitoinen työntekijä, joka auttaa yritystä luomaan tietoperustaisen strategian ja ympäristön, jossa oleellinen tieto kulkee hyvin.

IL – työkalu työelämän muutoksessa

Näitä taitoja tarvitaan kaikenlaisessa työssä.Andrew Whitworthin esityksen keskiössä oli myös erilaisuus hieman toisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa IL on merkityksellistä, jos käytämme sitä työkaluna tunnistaa erilaisuus laajemminkin kuin kielen tasolla. IL:n avulla voimme arvioida erilaisissa konteksteissa ja eri aikoina syntynyttä erilaista tietoa. Meidän tulee kohdata nämä erilaiset informaatioyhteisöt ja -käytänteet niiden arvoja ja toimintatapoja kuunnellen. Keskustelun kautta voimme tarjota tilanteeseen ja ympäristöön sopivia ratkaisumalleja. Käytännön esimerkkinä hänellä oli meillekin hyvin ajankohtainen asia: työyhteisön siirtyminen uusiin monitilatyötiloihin ja sen vaikutus työyhteisön informaatiokäytänteisiin. Erilaisuuden tunnistaminen antaa IL:lle poliittisen luonteen.

Stéphane Goldstein keskittyi esityksessään työelämän muutokseen ja sen myötä muutostarpeisiin IL:n opetuksessa. Mitä jää jäljelle automatisoidussa maailmassa ja ”keikkataloudessa”, jota leimaavat mm. työsuhteiden epävarmuus, itsensä työllistäminen sekä työn yleinen sirpaleisuus? Goldsteinin vastaus on kriittinen ajattelu, luovuus, henkilökohtainen vuorovaikutus, verkostoituminen, kyky yhteistyöhön ja tunneäly. Lisääntyvä teknologinen kehitys on muuttanut yleisiä työelämätaitoja. Nyt tarvitaan kykyä mm. autonomiaan, ongelmanratkaisuun ja verkostoitumiseen.

Goldsteinin mukaan uudessa tilanteessa ongelmana on se, että nykyiset visiot IL:stä koskevat korkeakouluperustaisia ammatteja (white collar). Miten suorittavan työn (blue collar) tekijät, kuten siivoojat tai huoltomiehet, ovat osa organisaation informaatiokulttuuria? Miten itsensä työllistämiseen ja pätkätöihin liittyviä kysymyksiä voidaan ratkaista IL-taidoilla? Muuttuvassa tilanteessa hän näkee IL:n arvon kykynä selvittää omat oikeudet työelämässä ja kykynä oppia nopeasti uuden työpaikan työkulttuuri ja informaatioympäristö. Yksilön tasolla nopeat vaihdot tilanteesta toiseen korostavat hänen ”hoksaavuuttaan” ja ”kimmoisuuttaan” informaation suhteen.

Mitä IL voisi tarkoittaa työn uudessa paradigmassa?

Fake news ja IL

Tänä vuonna esityksissä nousi esiin myös IL:n poliittinen aspekti, josta en ole kuullut aikaisemmissa konferensseissa. Ilmapiiriä sähköisti valeuutiset – fake news. Whitworth aloitti esityksensä kommentoimalla Englannin brexit-äänestyksen kampanjointia. Yleisökysymysten yhteydessä oli havaittavissa myös itsesensuuria siinä, mitä asioita esiintyjät halusivat kommentoida julkisesti. John M. Budd ja John N. Gathegi ottivat sen sijaan aiheeseen reippaasti kantaa valeuutisiin keskittyvissä esityksissään.

Väärän tiedon ja puolitotuuksien levittäminen vastustajasta ei sinällään ole uusia asia ihmiskunnan historiassa. Nyt verkko ja sosiaalinen media kuitenkin mahdollistavat ”uutisten” leviämisen laajalta ja nopeasti suoraan ”kuluttajalle”. Perinteisten medioiden journalistinen suodatus ja faktantarkistus jäävät tällöin puuttumaan. Uudenlaisessa uutisympäristössä kyky erottaa feikki luotettavasta sosiaalisen median uutisvirrasta onkin entistä tärkeämpää. Kriittinen lukutaito ja monipuolisten lähteiden käyttö muuttuvat tieteellisistä kompetensseista yleisiksi (työelämän)taidoiksi. IL:n opetuksessa onkin otettu käyttöön erilaisia malleja verkkoaineiston analyysiin. Näitä ovat mm I-LEARN -malli ja CRAAP -testi.

St.Malon herkkuja

St. Malo

Ajatteluani avasi myös itse konferenssipaikka, St. Malo, joka osoittautui helpoksi paikaksi olla. Vapaa-ajalla tutustuttiin kollegojen kanssa paikalliseen ruokakulttuuriin ja lähiympäristöön. Inspiroivan konferenssi-matkan kruunasi retki Unescon maailmanperintökohteeseen, Mont Saint-Michelin luostarisaarelle. Paikka itse oli kuin Tylypahka ja sen pääkatu kuin Viistokuja.

Mont Saint-Michelin luostarisaari

710-luvulla rakennetusta rukoushuoneesta luostariksi kasvanut linnamainen rakennuskompleksi toimi 1800-luvulla vankilana. Sääli, koska vankilajakson aikana tuhottiin kaikki koristeelliset maalaukset. Rakennus on joka tapauksessa hyvin vaikuttava. Alueen maisemat ovat upeita – lisänsä siihen tuo voimakas vuorovesi, jonka vaihtelu kertojasta riippuen on 10-20 km. Paljastuneelle merenpohjalle ei ollut menemistä ilman opasta, koska osa alueesta on juoksuhiekkaa.

Laskuveden paljastamaa rantaa

Tässä muutama nosto ECIL2017 -konferenssista. Paljon virikkeitä ja ajateltavaa. Tapahtuman esityksiin voi tutustua tarkemmin konferenssin sivuilla.

-Hellevi Hakala