Istahdan pöydän ääreen Ruoholahden aularavintolassa, jota tuttavallisemmin Konsan kuppilaksi kutsutaan. Mukanani on ständi, hiukan esitteitä, läppäri ja iPad, jossa käynnistän oopperavideon. Viimeiset nauttivat myöhäistä lounastaan, henkilökunta on aloittelemassa iltapäivän kahvihetkeään. Ensimmäinen puolituntinen on hiljainen, mutta vähitellen pöydän ääreen piipahtaa tervehtijöitä, uteliaita ja kahvittelijoita.
Näissä puitteissa kokeilimme pop up -kirjastoa kahtena päivänä maaliskuussa. Musiikin koulutusohjelman ja Helsingin Konservatorion yhteinen kirjasto on tiloiltaan pieni, mutta vilkas, 40000 kävijää vuodessa. Kirjaston sijainti on erinomainen, vain muutaman askeleen päässä aulasta, johon opettajat, opiskelijat ja pienten oppilaiden vanhemmat kokoontuvat. Miksi ihmeessä kirjasto sitten piipahtaa kuppilaan?
Juuri siksi. Ihmiset kokoontuvat kuppilaan ja heillä on mahdollisesti hetki aikaa töiltään ja opinnoiltaan. Paikka on sopivan epämuodollinen ja neutraali, kynnys kontaktiin voi olla kirjaston päivystystiskiä matalampi. Toivoimme herättävämme uteliaisuutta ja tekevämme uusia palveluitamme helpommin lähestyttäväksi. Vaikka musiikkikokoelmissa painettujen nuottien käyttö on arkea vielä pitkään, on verkossa tarjolla vaihtoehtoja yhä enemmän. Osa e-nuoteista on saatavilla vapaasti verkossa, osa taas Googlen ulottumattomissa esim. käyttölisenssin vaativissa tietokannoissa. Haluamme mainostaa, sopivan tilaisuuden tullen, kirjaston tarjoamaa apua erilaisten e-aineistojen sisältöjen avaamiseen ja tietokantojen käyttöön. Apuamme voi ja saa hyödyntää myös opetuksen lisäresurssina ammatillisen tiedon löytämisessä: mitä, mistä ja miten.
Mitä kuppilan kirjastossa sitten tapahtui?
Kysymyksiä esitettiin mm. Theseuksesta, ARSCA -kirjastojen lainausoikeuksista ja e-aineistojen etäkäytöstä. Etsimme nuotteja tietylle kokoonpanolle ja keskustelimme hankintatoiveista.
Kerran kysyjälle apu löytyi naapuripöydästä, josta aiheeseen perehtynyt liittyi seuraamme. Asianlaita selvisi kysyjälle ja sain itse hyvän tilaisuuden laajentaa käsitystäni aiheesta.
Flyygelin kupeessa oli hyvin aikaa ja rauhaa selata aineistoja tai testata toimivia hakusanoja kysyjän kanssa. 10 – 15 minuutissa pääsee jo pitkälle. Siinä ajassa saattaa selvitä myös, ettei ensin esitetty suora kysymys ollutkaan se mihin kysyjä vastausta etsi.
Kokeilumme sai kannustusta: ”Kirjasto tulee esille, hyvä!”
Alun hiljaiselon jälkeen ensimmäisen pop up -kirjaston aukioloaikaa venytettiin 25 minuutilla, kävijöitä tuntui riittävän. Pari opettajaa kertoi kiinnostuksestaan saada myöhemmin henkilökohtaista opastusta e-aineistojen käytöstä.
Jälkimmäisellä kerralla kirjastokeskustelut jatkuivat vielä pop up -kirjaston sulkemisen jälkeen. Käytäväkeskustelun päätteeksi sain kutsun pedagogiopiskelijoiden tunnille esittelemään mm. Music in Video -tietokannan taltiointeja ja IIMP:n artikkelitarjontaa. Esittely- ja työpajakutsut otamme kirjastossa aina ilolla vastaan! Myöhemmin sain tietää, että sattumalta keskustelumme kuullut opiskelija jatkoi matkaansa suoraan kirjaston tiskille ottamaan selvää kuulemistaan e-aineistoista. Epävirallisin väylä taitaakin olla se tehokkain tapa markkinoida.
Kahvittelun ja kevyen keskustelun lomassa kirjasto sai kuulla kiitosta, mutta myös kriittisiä arvioita tarjoamiensa e-aineistojen sisältöjen soveltuvuudesta opetuksen tarpeisiin. Kaikki
nämä ovat tärkeää palautetta kirjastolle.
Elävä yhteistyö koulutusohjelman kanssa onkin mielestäni yksi amk-kirjastotyön parhaimmista puolista. Sitä on vahvistanut tiedonhankinnan ohjauksen integrointi opetukseen. Olemme myös saaneet kokoelman rakentamiseen apua opettajilta ja opiskelijoilta. Yhteistyö auttaa meitä kirjastossa ymmärtämään paremmin koulutusohjelman tarpeita ja seulomaan tiedontulvasta opetukselle ja oppimiselle hyödyllisiä aineistoja.
Pop up -kokeilu oli mielestäni hauska ja onnistunut, kiitokset vielä pistäytyjille!
Jatkamme syksyllä kohdennetusti esim. uusille opiskelijoille ennen varsinaisia kirjastorasteja.
Maarit
Ei kommentteja