Uudet työkalut käyttöön! Kirjastopäivät 2015

Kirjasto · 18.9.2015

Seinäjoen kirjastopäivillä (10.-12.6.2015) etsittiin tulevaisuuden työkaluja. Teemana oli uudistuva kirjasto, lukeminen ja lukutavat sekä uusi osaaminen ja työkalut. Meidän näkökulmastamme kiinnostavinta oli

mobiililaitteiden ja somen hyödyntäminen opetuksessa
tämän vaikutukset oppimiseen
kirjastotyön tulevaisuus digitalisoitumisen ja uusien mobiililaitteiden myötä.

Kirjastopäivien ohjelma ja esitykset ovat luettavissa verkossa. Mieleeni päivistä jäivät erityisesti monilukutaito, käytännön caset mobiilin käytöstä opetuksessa ja tiedon kuratointi.

Monilukutaito

Kaisa Leino on tutkinut 15-vuotiaiden nuorten tietotekniikan käytön ja lukemisen välistä suhdetta. Verkkotekstien myötä lukutaito on muuttunut monilukutaidoksi. Siihen kuuluvat tekniset taidot, informaation hallinta ja mediatuntemus. Lukutaidon käsite onkin laajentunut – tekstin rinnalla ovat kuva, ääni, video ja verkkolukutaito. Oivalsin, että kyky navigoida verkkosivulla on osa laajentunutta lukutaitoa.

Uusi lukutaito

täydentää perinteistä lukutaitoa; teknologia vaikuttaa tekstitaitoihin ja päinvastoin (muuttuvaa)
tekniset taidot määrittävät lukutaitoa; vaatii toimintaa
on multimodaalista
on intertekstuaalista
on situationaalista ja kontekstuaalista
on monikulttuurista
kuluttaja on usein myös tuottaja
on sosiaalista, interaktiivista
anonyymius vs. itsestä kertominen
etsiminen, arvioiminen ja tulkitseminen toistuvat
kriittisen lukemisen taidot sekä netiikka merkittävässä asemassa

Uusi monilukutaito on huomioitu perusopetuksen uudessa opetussuunnitelmassa (OPS 2014) ja päivitetään myös lukion opetussuunnitelmaan. Monilukutaito määritellään ”taidoksi hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla.”

Meidän näkökulmastamme keskeistä uuden OPSin myötä on kysymys: millaisia valmiuksia tämä antaa tuleville korkeakouluopiskelijoille ja miten tämän tulee vaikuttamaan meidän tiedonhaun ja informaatiolukutaidon (IL) opetukseemme. Nyt keskitymme liikaa tiedonhakuprosessiin: hakuun, lähteiden valintaan ja evaluointiin. Lukeminen merkityksen tuottamisen prosessina ja kirjoittaminen tiedon tuottamisen prosessina on jäänyt vähemmälle huomiolle. (Esim. Sormunen 2015) Toisin sanoen oppijan aktiivinen toiminta, joka sisältyy monilukutaitoon, tulisi olla mukana myös tiedonhaun ja -käyttämisen opetuksen prosessissa.

Mobiili ja oppiminen, mobiili ja lukeminen

Hanna Naalisvaara ja Mikko Ripatti kertoivat käytännön kokemuksista mobiilin käytöstä omassa työssään. Lukiossa äidinkieltä opettava Hanna Naalisvaara on ottanut sosiaalisen median välineitä käyttöön opetuksessaan ihailtavan hienosti. Hän on halunnut kokeilla, houkuttelisivatko uudet teknologiat nuoria takaisin kirjallisuuden pariin.

Naalisvaara on hyödyntänyt opetuksessaan e-kirjoja, luonut kirjallisuuskeskusteluja Facebookiin, käyttänyt esitelmien yhteydessä reaaliaikaista kommenttiseinää, tehnyt nettiin kirjallisuusaiheisia kyselyjä ja testejä sekä visualisoinut opetuksen materiaaleja. Erityisesti mieleeni jäi Thinglink-palvelu, jossa kuvaan upotetaan haluttua informaatiota. Alla ilmaisversiolla tehty pieni esimerkki miten Thinglink toimii.

Mikko Ripatti teki rehtorina radikaalin päätöksen: enää ei osteta oppikirjoja vaan investoidaan laitteisiin. Savonlinnan normaalikoulussa Future Classroom 2020- ja sitä nyt jatkavassa Koulu 2025 -hankkeessa oppimisen ja opetuksen välineenä käytetään tabletteja. Ajatus tablet-luokista toteutettiin vapaaehtoisesti siten, että opettajat, jotka sitoutuivat viiden vuoden ajaksi olemaan tilaamatta uusia oppikirjoja, saisivat oppilailleen ja itselleen tablet-tietokoneen. Hankkeen taustalla on ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan taulutietokoneilla opiskelevat lapset päihittivät kynää ja paperia käyttävät. (Kts. Ripatti 11.6.2015.)

Siirtyminen tablettien käyttöön on ollut iso muutos myös pedagogisesti. Se tarkoitti siirtymistä kuluttajakeskeisestä pedagogiikasta (oppimateriaalit on tehty valmiiksi) tuottajakeskeiseen pedagogiikkaan, jossa oppimateriaalit tehdään itse ja yhteisöllisesti opettajat ja oppilaat yhdessä.

Vaikka hanke on alussa, niin siitä on saatu hyviä kokemuksia jo nyt: se on lisännyt kouluviihtyvyyttä erityisesti poikien keskuudessa. Ruotsalaistutkimuksen perusteella voidaan odottaa myös oppimistulosten paranevan. Kriittisiä kohtia on mm. se, että vanhemmat eivät enää tiedä niin tarkkaan kuin ennen mitä koulussa opetetaan ja opitaan. Lisäksi täytyy huolehtia, että mukana pysyvät kaikki – myös oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia. Huolimatta tulevista haasteista Ripatin mukaan paluuta vanhaan työskentelytapaa ei enää ole.

Tiedon kuratointia vai mediakuratointia

Tiedon kuratoinnista on kirjastopiireissä puhuttu jo jonkin aikaa, mutta ei ehkä ole täysin selvää mitä sillä tarkoitetaan ja mitä välineitä siihen voisi käyttää. Ilkka Olander avasi kuulijoille mitä tiedon tai nyt jo voisi puhua mediankuratoinnilla tarkoitetaan ja millaisia työkaluja sen toteuttamiseen on olemassa. Kysymys on kuitenkin ytimeltään kirjastolaisille tutusta tiedon evaluoinnista. Verkon tietotsunamissa ongelmana on ”miten löytää kasvavan (informaatio)metelin seasta helmet.” Kuratoinnissa valikoidaan, järjestetään ja jalostetaan tietoa käsityönä tietylle yleisölle. Tuloksena on ymmärrettävä tiedon kokonaisuus tietystä aihepiiristä. Tämä paketti jaetaan aktiivisesti eteenpäin.

Hyvä kuraattori

omaa näkemyksen alasta ja haluaa oppia joka päivä lisää
luo ymmärrystä: Mihin ala on kehittymässä (trendit, uutiset, tutkimukset) jaymmärtää mikä on kunkin sisällön rooli kokonaisuudessa
luo järjestettyä tiedon kokoelmaa ja auttaa käyttäjää navigoimaan julkaisussa (esim. avainsanoitus)
on sosiaalinen, käy keskustelua verkostoissa, on dialogissa yleisönsä kanssa ja tekee aktiivisesti ehdotuksia, ideoita ja kysymyksiä aiheista
ei jaa kaikkea (=linkkispämmi)! Arvioi mitä lisäarvoa voi tuoda yleisölle. Esimerkkejä: Maria Popova, Robin Good

Olanderin havaintojen mukaan Kirjastojen Facebook ja Twitter –profiilit ovat tiedottamista, perinteistä ylhäältä alas -viestintää, jossa ei olla esillä omilla kasvoilla. Some-päivitykset ovat pitkälti kiinni fyysisessä kirjastorakennuksessa. Ei juurikaan tiedon jakamista & toimittamista, kirjallisuuskeskustelua eikä lainkaan kuratointia. Katso Olanderin vinkit kirjastoille hänen Kirjastopäivien esityksestään.

– Hellevi