Tiedon janoa

   Parin viime vuoden aikana on Leppävaaran kampuksen kirjastossa suomen kieleen ja työelämän saloihin tutustunut neljä maahanmuuttajaa: irakilainen Kajal, kiinalaiset Mo ja Jing ja venäläinen Raisa. Jakson pituus on vaihdellut kahdesta kuuteen viikkoon. Kaikki ovat tulleet maahanmuuttajille järjestettävältä suomen kielen kurssilta. Lähiesimies on tehnyt jokaiselle perehdytysohjelman, jota on seurattu ja tulokkaiden toiveet on huomioitu mahdollisuksien rajoissa. Jokainen harjoittelija on ollut ahkera ja suhtautunut myönteisesti sekä tehtäviin että työkavereihin.   Koska tavoitteena on suomen kielen oppiminen, suomen puhumisesta ei saisi lipsua. Tämä on joskus haasteellista. Kun sanat eivät riitä, avuksi otetaan merkkikieli, piirtäminen ja kollegat. Yksi harjoittelija opetteli uusia sanoja kirjoittamalla niitä vihkoon hyllyttäessään kirjoja. Harjoittelijat ovat myös velvollisia raportoimaan menestyksestään työelämässä ja ohjaaja vierailee ainakin kerran jakson aikana tutustumassa taloon.     Kohokohta on joka kerran ollut harjoittelijan laatima lyhyt esitys kotimaastaan ja kulttuurista, jossa hän on kasvanut. Neljästä harjoittelijasta kolme oli päätynyt Suomeen puolison mukana. Vain Kajal oli naimisissa maanmiehensä kanssa ja perhe oli asunut myös Ruotsissa.   Lyhyt kyselykierros osoittaa, että työkavereilla on tutustujista vain hyvää sanottavaa. Yhden mukaan heitä on kahdenlaisia, aktiivisia ja passiivisia, useimmat kuitenkin aktiivisia. Toisen mielestä parhaita ovat kirjastoalasta kiinnostuneet. Kolmannen mielestä harjoittelijat tuovat vaihtelua ja heidän opastamisensa sujuu jo rutiinilla. Neljäs miettii aina työtehtävien hyötyä harjoittelijalle. Hän myös ”haluaa levittää kirjastonhoitajuuden ilosanomaa”. Tähän ei juuri ole lisättävää. Ehkä se, että leppävaaralaiset rohkaisevat muitakin tarttumaan tilaisuuteen.       Virpi  

  Viime viikolla kirjaston verkkopalveluissa oli kaikenlaista ongelmaa. Tässä kerromme vähän siitä, mitä tapahtui.   Korkeakoulukirjastojen yhteisen kirjastopalvelimen käyttöikä tuli tiensä päähän ja tilalle piti hankkia uusi. CSC:n tiloissa Otaniemessä sijaitsevalla palvelimella on paljon korkeakoulukirjastojen yhteisiä palveluja, jotka on tietysti siirrettävä vanhalta palvelimelta uudelle. Palvelinta hallinnoi CSC yhteistyössä Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelujen kanssa. Siirtotyöt aloitettiin lauantaina 7.11. amk-kirjastojen Voyager-tietokantojen siirrolla. Voyager on Suomen yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastojen käyttämä kirjastojärjestelmä, jonka avulla pyöritetään kirjaston arkea eli siellä on tieto kirjaston painetuista kokoelmista, asiakkaista, lainoista, varauksista. Aika tärkeää tietoa, siis.   Ensin Voyager ajettiin lauantaina alas. Asiakkaalle tämä näkyi siten, ettei MetCat 2.0 -palvelussa päässyt näkemään omia tietoja, lainoja tai varauksia eikä tekemään varauksia. Siirtoprosessi sujui hyvin ja palvelut olivat taas käytössä sunnuntaina kahden maissa.    Hupsista   Kun arki viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna taas alkoi, huomattiin, että tietokannassa oli jotain outoa. Asiakkaat ihmettelivät, miksi esimerkiksi perjantaina palautetut kirjat näkyvät MetCat 2.0 -palvelun omissa tiedoissa edelleen lainassa olevina. Kävi ilmi, että tietojen palautuksessa olikin lipsahtanut keskiviikon testiajon aikaisen kannan tiedot tuotantoon.    Palvelin ajettiin uudelleen alas ja tiedot palautettiin siihen tilaan, kuin mitä ne olivat lauantaina ennen palvelun sulkemista. Tämän myötä viikonlopun aikana tehtävästä alle vuorokauden mittaiseksi aiotusta käyttökatkosta tulikin siten päivän pidempi. Kirjastojen lainaus- ja palautusautomaatit eivät toimineet, kirjaston työntekijät eivät voineet tehdä asiakaspalvelussa tai kirjaston takahuoneissa töitään. Lainat merkittiin paperille tai käytettiin offline-lainausta. Me kirjaston järjestelmäihmiset lisäsimme systeemin kalenteriin lennossa lisää sulkipäiviä, jotta lainoista ei kertyisi asiakkaille myöhästymismaksuja. Maanantai-iltapäivällä saatiin sitten järjestelmä taas käyttöön ja palautettujen kirjojen röykkiöt voitiin purkaa.   Eikä siinä vielä kaikki   Työtä riitti tämänkin jälkeen: väärässä kannassa sunnuntai-iltapäivän klo 14 ja maanantain n. klo 9.00 välisenä aikana tehdyt varaukset, uusinnat ja palautukset piti selvittää. Muutama osoitteenmuutoskin oli tuona aikana ehditty tehdä. Kansalliskirjastolta saimme listat, joiden perusteella tiedot syötettiin tietokantaan. Kaikki palautuksetkin tarkistimme (vaikka palautuksia alettiin tehdä vasta, kun saimme luvan käyttää järjestelmää maanantai-iltapäivällä). Lainojen uusinnat hoituivat Kansalliskirjaston kautta. Listojen läpikäymiseen meni tovi. Välillä tuntui, että olisihan sitä voinut jotain järkevämpääkin aikansa kuluksi tehdä.   Kun tietokannan tiedot oli saatu päivitettyä kuntoon, oli aika syventyä ajastettuihin ajoihin. Niiden avulla tehdään mm. asiakkaille lähtevät sähköposti-ilmoitukset. Mutta palvelimella oli vieläkin jotain pielessä eikä ajoja saatu käyntiin. Vasta torstaina ensimmäiset ilmoitukset lähtivät asiakkaille. Pientä viilaamista riitti vielä tässäkin: varausten saapumisilmoituksista puuttui noutopaikkatieto. Asiakkaiden varaamia kirjoja ei voitu noukkia hyllystä, kun poimintalista ei päivittynyt.   Kiirettä piti   Erilaisia virheilmoituksia tulvi sähköpostilistoille: Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa ja CSC:llä tehtiin kovasti töitä, että toiminnot saataisiin korjattua.   Me väänsimme kirjastossa tiedotusta: verkkosivuille, someen, LIbGuides-palveluun, MetCat 2.0:aan, Tuubiin… Viestejä asiakkaille, kirjaston henkilökunnalle, kirjaston järjestelmävastaaville ja teknisille ylläpitäjille CSC:llä. Monta sataa ulkoista sähköpostia, useita kymmeniä sisäisiä, skypetystä, ryhmäskypetystä, FB-ryhmissä tilanteen pohdintaa jne.   Meinasi tulla hiki. Nyt on kaikki taas palannut normaaliksi. Olipa viikko!    Saija Pyhtilä ja Päivi Ylitalo-Kallio   Lisätietoa: CSC - Tieteen Tietotekniikan Keskus Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelutMetCat 2.0     

  Osallistuimme European Conference on Information Literacy (ECIL 2015) - konferenssiin 19.-22.10.2015 Tallinnassa. Konferenssi järjestettiin kolmatta kertaa, ensimmäinen oli vuonna 2013 Istanbulissa. Tässä konferenssissa informaatio- ja media-alan ammattilaiset, tutkijat, opettajat ja päättäjät jakavat uusimpia tutkimustuloksia ja käytännön kokemuksia informaatiolukutaidosta.      Informaatiolukutaito - miten se meihin liittyy?   Korkeakoulukirjastot kouluttavat opiskelijoita hakemaan ammatillista ja tieteellistä tietoa. Hyvät tiedonhankintataidot tehostavat ja nopeuttavat työskentelyä sekä opinnoissa että työelämässä.      Oli mielenkiintoista kuulla, miten korkeakoulukirjastot edistävät opiskelijoiden kykyä toimia informaatiotulvassa ja koko ajan muuttuvassa tietoympäristössä. Miten monissa eri asioissa informaatiolukutaito voikaan olla mukana! Se voidaan nähdä esimerkiksi osana kestävää kehitystä. Eräs luento käsitteli sitä, kuinka maanviljelijä löytää tietoa peltonsa viljelemiseksi mahdollisimman ekologisella tavalla.     Tiedonhankinnan opetustiimin posteri oli "Branding the IL training - Creating more collaboration by improving the visibility"     Annamarin ja Kaisun Best Practice -esitys oli "Librarians and English Teachers Join Forces in Information Literacy Training for Better Learning Results"   Ecil2015 Metropolia Best Practice from Metropolia Ammattikorkeakoulun Kirjasto- ja tietopalvelut   Olen todella tyytyväinen, että pääsin mukaan. Ehkä parasta oli uusien ideoiden saaminen ja kollegoiden tapaaminen. Laurealaistenkin kanssa sovittiin jo uusista yhteistyökuvioista.   Päivi Kumar

Otimme tänä syksynä käyttöön RFID-kirjastokortin Metropolian kirjastoissa. Kortissa on sekä perinteinen viivakoodi että RFID-tunniste.     RFID-tekniikka laajentaa kortin käyttömahdollisuuksia, joten sitä voi käyttää myös muualla kuin kirjastossa. Uusi kirjastokortti toimii kopiokorttina Metropolian Toshiba-monitoimilaitteilla. Kortilla voi myös lainata läppäriautomaatista kannettavan tietokoneen. Läppäriautomaatit löytyvät Leppävaaran ja Tukholmankadun toimipisteiden ala-auloista. Leppävaaran läppärilainaamo ei tosin ole toistaiseksi käytössä aulan remontin takia, mutta palaa paikalleen heti remontin valmistumisen jälkeen.   RFID-kirjastokortteja annetaan kirjaston uusille asiakkaille. Vanhat asiakkaat voivat halutessaan vaihtaa vanhan kortin uuteen kolmen euron hintaan.   Leppävaaran kirjastossa kokeillaan kirjastokortin RFID-ominaisuutta kirjastoaineiston lainaamiseen. Kun teemme uudelle asiakkaalle kirjastokortin, aktivoimme samalla kortin RFID-tunnisteen. Tallennamme RFID-tunnisteeseen asiakasnumeron, joka on sama numerosarja kuin kirjastokortin viivakoodissa. Lainausautomaatissa ja kirjaston palvelutiskillä on RFID-lukija, joka lukee korttiin tallennetun asiakasnumeron.   Kortti on tehty yhteistyössä Metropolian Tietohallinnon kanssa. Kirjastokorttia koristaa urbaani maisemakuva, jonka on suunnitellut Johanna Aalto.   Kaisu Sallasmaa ja Päivi Kumar

Opinnoissasi tarvitset ammatillista, tutkittua ja luotettavaa tietoa. Sitä löydät kirjastosta sekä painettuina kirjoina että elektronisina aineistoina. Metropolian kirjasto on opiskelijan tiedonhankinnan ykköspaikka! Kirjasto useilla kampuksilla Käytössäsi on kahdeksan Metropolian omaa kirjastoa sekä kaksi yhteistyökirjastoa. Omat kirjastot (aineistot MetCat 2.0:ssa) Agricolankadun kampuksen kirjastoBulevardin kampuksen kirjastoLeppävaaran kampuksen kirjastoMyyrmäen kampuksen kirjastoSofianlehdonkadun kampuksen kirjastoTikkurilan kampuksen kirjastoTukholmankadun kampuksen kirjastoVanhan viertotien kampuksen kirjasto Yhteistyökirjastot (aineistot Arscassa)  Aralis: Pop & Jazz sekä Hämeentien kulttuurialojen kirjastopalvelutRuoholahden kampuksen ja Helsingin konservatorion yhteiskirjasto   Kirjastojen yhteystiedot ja aukioloajat löydät Aukioloajat ja yhteystiedot -oppaasta. Voit varata missä tahansa omassa kirjastossa (MetCat-kirjastot) olevia kirjoja, varaukset kuljetetaan ilmaiseksi valitsemaasi kirjastoon. Kirjat kulkevat, et sinä.   Uusi kirjastokortti toimii myös kopiokorttina. Voit ladata verkkopankissa arvoa tulostamista ja kopioimista varten.  Kurssikirjoja, lehtiä, e-aineistoja  Kirjastosta löydät opiskelussa tarvittavia aineistoja, kuten kurssikirjoja ja artikkeleja - monet myös elektronisina. E-aineistoja löydät parhaiten LibGuides-oppaistamme.  Oppijan olohuone Kirjasto on oppijan olohuone. Kun tarvitset rauhallista lukupaikkaa tai työtilaa ryhmätöiden tekoon, tule kirjastoon. Voit käyttää langatonta verkkoa, tietokoneita sekä monitoimilaitetta tulostamiseen, kopiointiin ja skannaukseen. Ammattitaitoiselta ja ystävälliseltä henkilökunnalta saat apua kirjastonkäyttöön ja tiedonhakuun.   Monet kirjastomme ovat avoinna varhaisesta aamusta iltamyöhään, osan ajasta omatoimikäytössä.  Seuraa meitä verkossa Kirjaston verkkosivuilta ja LibGuides-oppaista löydät tietoa kirjaston palveluista ja aineistoista. Seuraa meitä Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä ja Instagramissa, saat nopeasti tietoa erilaisista palveluista ja aineistoista. Käytä näitä LibGuides - oppaita eri koulutusaloille sekä apua tiedonhakuun ja kirjastonkäyttöönMetCat 2.0 - kirjaston oma tietokanta, josta löydät kirjoja, voit tehdä varauksia, uusia lainoja - ja löytää myös e-aineistoja Tiedon janoa -blogiFacebookTwitterPinterest Instagram   Menestystä opiskeluun, tervetuloa käyttämään Metropolian kirjaston palveluja!   Päivi Ylitalo-Kallio ja Raisa Karhu

Kaikki Metropolian kampuskirjastot Bulevardia lukuunottamatta sulkivat eilen ovensa - Bulevardilla voi siis asioida läpi koko kesän ma-pe klo 10-15. Verkkopalvelumme, esim. LibGuides, MetCat ja MetCat 2.0 pelaavat kuitenkin normaalisti.   Kesä on "takahuonetöiden" luvattua aikaa, esimerkiksi palvelujen kehittäminen ja tulevan lukukauden valmistelu täyttää työpäivät. Ja sitten se yksi ihana asia. Vaiheikkaan ja työntäyteisen kevätlukukauden ja alkukesän jälkeen se alkaa minun osaltani tuntua todelta: ihan hetken päästä alkaa kesäloma!     Rentouttavaa ja aurinkoista kesää kaikille - palataan asiaan elokuussa!   Raisa      

Olin kolme vuotta kotona lastani hoitamassa. Maailma oli kutakuinkin siinä. Koti, muskari ja kerho täyttivät arjen ja ajatukset. Paluu töihin koitti kevättalvella ja oli aika ottaa selville, missä mennään. Mitähän työpaikallani on tehty ja muuttunut kolmen vuoden aikana?   Toivottavasti tämän avulla voitte huomata kaiken sen, mitä kirjastossa oikeasti on saatu aikaan. Monestihan tuntuu, että tekemistä riittää yllin kyllin ja aina olisi uutta kehitettävää. Voi käydä niin, että on niin työnsä syövereissä, ettei huomaa tekemänsä työn hedelmiä ellei erikseen pysähdy miettimään.     Tekniikka muuttaa arkea: RFID   Oma kirjastoni Myyrmäen kampuksella oli siirtynyt RFID-aikaan poissa ollessani. Se oli muutos, jota osasin odottaakin, sillä Metropoliasta oltiin käyty tutustumassa mm. DiaK:n kirjaston RFID-käytäntöihin. Onneksi tätä uutuutta ei ollut kovin vaikea omaksua. Muutoksen myötä tietokoneille oli tullut kaksi uutta ohjelmaa, joiden avulla RFID-tarroja luetaan ja käsitellään, mutta muutoin lainaus ja palautustoiminnot olivat pysyneet samoina. Suurin ihmetyksen aihe oli se, kun ensimmäisenä työpäivänäni ihmettelin, mikä tekninen härpäke työpöydälläni on. Voisiko sillä ladata kännykän? Työkaveri sitten ystävällisesti kertoi, että se on RFID-lukija. Kuten muukin RFID-tekniikka, nekin ovat suurimmaksi osaksi piilossa ja taustalla, sillä ne on upotettu automaatin ja tiskin pöytätasoihin katseilta näkymättömiin. Työhuoneissa nämä lukijat vain ovat niin vähäisellä käytöllä, että ne on jätetty suosiolla näkyviin.   Onneksi RFID-aalto ei ollut ehtinyt vielä jokaiselle kampukselle, vaan pääsin kuin pääsinkin mukaan tähän muutokseen talkoolaisena. Bulevardin kampuksen kirjaston konversioasemilla RFID-tarrojen lisääminen ja ohjelmoiminen kävi sutjakasti. Sain myös nähdä, mitä kaikkea tällaiseen projektikokonaisuuteen sisältyy ja mitä kaikkea kirjastossa täytyykään tehdä, jotta näin suuri urakka onnistuu hyvin.   RFID:n mukanaan tuoma muutos näkyy eniten asiakkaille. Lainaus- ja palautusautomaateilla voi nyt   pinota kirjoja päällekkäin ja kone jaksaa silti tunnistaa kasaan lisätyn kirjan. RFID on mahdollistanut kirjastoissa omatoimiaikojen käyttöönoton, sillä mahdollisia väärinkäytöksiä voidaan seurata tarkasti. Asiakkaat voivat myös huoletta palauttaa lainojaan omatoimiaikana. Palautuksen jälkeen kirjan voi lainata heti uudelleen. Monelle kirjaston käyttäjälle kirjasto on tärkeä työskentelytila ja myös vapaan seurustelun tila. Mahdollisuus käyttää kirjaston tiloja aiempaa pitempään onkin varmasti mieluisa asia.     Tieto esiin helpommin: Melinda ja LibGuides   Töistä poissa ollessani myös kansallisella kirjastokentällä on ehtinyt tapahtua uusia asioita. Yliopistokirjastojen Linda-tietokanta on muuttunut Melindaksi, eikä se ole enää vain yliopistokirjastojen yhteistietokanta. Kaikki ammattikorkeakoulujen kirjastot ovat liittyneet mukaan Melindaan vuosina 2013-2014. Seuraavaksi Melindaan lisätään tiedot yleisten kirjastojen (=kunnankirjastot / kaupunginkirjastot) aineistoista. Melindaa kutsutaankin nykyään suomalaisten kirjastojen yhteistietokannaksi. Metropolian kirjaston asiakas ei välttämättä lainkaan huomaa, että Metropolian painetut aineistot löytyvät myös Melindasta, vaan hän voi käyttää kirjaston Metcat-tietokantaa aivan entiseen tapaan. Metropoliassa muutokset ovat vaikuttaneet eniten luetteloijiin, joiden on täytynyt opetella luetteloimaan uudella Aleph-ohjelmalla uuteen tietokantaan. Sieltä tiedot sitten kopioituvat omaan tietokantaan.   Metropolia kirjasto on ottanut tällä välin käyttöön myös uuden verkkopalvelun, LibGuidesin. Se on julkaisualusta, jonka avulla monet kirjastot ovat luoneet erilaisia sivustoja ja oppaita asiakkaiden avuksi. Metropolian lukuisat aineistot, niin e-muotoiset kuin painetut, löytyvät nykyisin aihealueoppaista, jotka esittelevät eri alojen keskeisimmät tiedonlähteet. Libguidesista löytyy lisäksi ohjeita ja vinkkejä aineistojen käyttöön. E-aineistojen kohdalla ohjeet ovatkin monesti tarpeen. Ennen alakohtaiset e-aineistot löytyivät Nellistä. Käyttäjät mieltävät Libguidesin kuitenkin usein Nelli-portaalia helppokäyttöisemmäksi, joten Libguidesin käyttöönotto on hyvä muutos. Myös osa kirjaston verkkosivuston sisällöstä on nykyisin siirretty Libguides-alustalle.     Uudistunut Voikkari = asiakasystävällisempi palvelu   Myös oma kirjastojärjestelmämme, jota tuttavallisesti kutsumme Voikkariksi, on kehittynyt kolmessa vuodessa. Aiemmin se oli rakas arkkivihollisemme, joka pakotti meidät tekemään asioita vaikeasti ja byrokraattisesti. Asiakaskin sai sen tuta nahoissaan: esimerkiksi myöhästymismaksujaan ei voinut kuitata pois, jollei kaikkia kirjoja todella ollut asiakkaan mukana kirjastossa. Kirjastojärjestelmän parannusten ansiosta asiakaspalvelumme on nykyään asiakasystävällisempää. Voikkarista onkin tullut jo ihan kelpo tietojärjestelmä.   Toinen kankea piirre Voikkarissa olivat varaukset. Ennen varausten kanssa piti tehdä jos jonkinmoista puljaamista, jotta asiakkaat saivat haluamansa aineistot. Nykyäänkin kirjastojärjestelmään tehdään kahdenlaisia varauksia. Niitä  joudutaan ja myös pystytään muokkaamaan. Ennen varausta ei ollut mahdollista muokata, vaan se poistettiin ja tehtiin uudenlaisena. Tämä monimutkainen prosessi vaati paljon tarkkuutta ja muistamista ja tieto oli vaarassa hukkua. Ei ole enää!   Takana ovat myös ne ajat, jolloin asiakkaita kiellettiin tekemästä varausta, jos kirja oli saatavana jonkin toisen kampuksen kirjastossa. Silloin varauksen sai tehdä vain kirjaston työntekijä. Tämäkin vain siksi, että kirjastojärjestelmä oli mitä oli. Nykyään varauksen saa tehdä, jos kyseistä kirjaa sattuu tarvitsemaan, piste.   Lisähienous on se, että nyt kirjastolaiset voivat noutaa asiakkaiden varauksia tabletti kädessä. Olo tuntuu ylevän nykyaikaiselta, kun käyn keräilemässä varauksia hyllystä tabletin kanssa. Ennen piti kopioida varauksen tiedot paperille ja hakea niitä lappu kourassa. Ammattikuva kirkastuu ihan omissakin silmissä. Ovathan lääkärit Greyn anatomia TV-sarjassa lukeneet potilastietoja tableteilta jo pitkään, nyt minäkin kuljen hyllyjen väleissä tabletin kanssa.     Työn uusi järjestys   Kirjaston töitä on keskitetty. On nimetty vastuuhenkilöitä, joille jotkin tietyt työt kuuluvat. Ennen kirjastolaisilla saattoi olla todella laajat työnkuvat ja monella saattoi olla tunne, että pitää osata valtavasti kaikkea lähes kaikesta. Tämä keskittämissuuntaus onkin varsin tervetullut. Keneltäkään ei ole tämän seurauksena tekeminen päässyt loppumaan mutta työtaakka on varmasti hieman keventynyt. Niinpä nykyään yhä harvempi ihminen esim. käsittelee Theseukseen syötettyjä opinnäytetöitä tai hoitaa kaukopalvelupyyntöjä.   Budjetti on laihtunut - taloudellisesti hyvät vuodet ovat selvästi takanapäin. Koko Metropolia säästää ja kirjasto sen mukana. On mietittävä tarkkaan mitä kirjallisuutta voidaan ostaa. Budjettia pitää myös seurata huolella, jotta se ei pääse ylittymään. On tässä asiassa hyvätkin puolensa. Tällaisina vuosina voi hyvällä omalla tunnolla keskittyä poistamaan kirjastokokoelmista teoksia, joiden lainausmäärät ovat jääneet vähäisiksi. Rikkaina vuosina painopiste on ollut uuden aineiston hankkimisessa ja kokoelman kartuttamisessa. Muutoinkin kirjastossa mietitään, mitä voisimme tehdä kevyemmin ilman, että siitä edes on mitään asiakkaille näkyviä seurauksia. Tai voisiko joitain töitä jättää kokonaan tekemättä?     Jotain uutta, jotain vanhaa   Oma työnkuvani on muuttunut ja kirjastolaisten työnkuviin kohdistuu laajemminkin muutospaineita. Työkuvan muutoksen seurauksena olen liittynyt e-aineistotiimiin. Niinpä työhöni kuuluu uusiin e-aineistoihin tutustuminen. E-aineistot tuppaavat myös muuttumaan, joten muutoksia on seurattava. On tavallista, että e-aineiston nimi tai ulkoasu muuttuu. E-aineistot ovat myös keskenään kovin erilaisia, joten muistettavaa riittää. E-aineistomaailmassa pärjäämisessä auttaa uusi työkalu Liberm, josta monen asian pääsee tarkistamaan, jos ei satu tietämään tai muistamaan. LibERMiä esiteltiin tarkemmin tässä blogissa aiemmin keväällä.   Ennen töihin paluuta mietin, muistanko ja osaanko enää mitään. Olen iloisesti yllättynyt siitä, miten hyvin asiat ovat palautuneet mieleen. Uuden oppiminen on ollut vaikeampaa kuin vanhojen asioiden muistaminen. Kaikista muutoksista huolimatta, moni asia on pysynyt myös samana. Itselleni suurin muutos oli se, kun alun perin tulin töihin Metropoliaan. Siihen verrattuna nykyinen töihin paluu oli kuitenkin helpompaa.   Kirsti

  Kirjastoissa kerätään joka vuosi edellisen vuoden toimintaa kuvaavia tilastolukuja tiheällä kammalla. Lähes kaikki tilastoitavissa oleva asia - ja muutama sellainen, josta ei luotettavia lukuja ole mahdollista saada - tilastoidaan. Ammattikorkeakoulukirjastojen tilastot kerätään Tieteellisten kirjastojen tilastotietokantaan, tuttavallisemmin KITT2. Keräsin tuolta tilastoista muutaman Metropolian kirjaston toimintaa kuvaavan luvun iloksenne.      Täysin en osannut välttää kirjastoslangia kuvaa tehdessäni, joten selvennykseksi sanottakoon, että nimeke = kirjan nimi. Toisin sanoen esimerkiksi 81.000 kirjanimekettä tarkoittaa, että kirjastossa on niin monta erilaista kirjaa. Niteitä eli fyysisiä kirjakappaleita onkin sitten enemmän, lähes 150.000.   Infograafi on toteutettu Canvalla, joka on maksuton ja helppo sovellus kuvallisten esitysten tekemiseen. Suosittelen!   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisätietoa: Tieteellisten kirjastojen tilastotietokanta   

Metropolian kirjaston käyttöön on hankittu sähköisten aineistojen hallinnointipalvelu LibERM. ERM tulee sanoista ”Electronic Resource Management”. LM-tietopalvelujen LibERM-tuote täydentää kirjaston sähköisten palvelujen kirjoa.   LibERM on yhden luukun palvelu, johon voi tallentaa e-aineistojen kaikki hallinnointitiedot kuten lisenssitiedot, käyttöehdot , tilastot jne. Käyttöliittymää voi muokata kirjaston omien tarpeiden mukaisesti. LibERMillä on oma käyttäjäyhteisö, jonka puoleen voi pulmatilanteissa kääntyä. Myös palveluntarjoajan käyttäjätuki toimii nopeasti ja ottaa käyttäjien toiveita vastaan ja toteuttaa niitä.   Tietoa hankinnan ja asiakaspalvelun tueksi   Tilastot kertovat e-aineistojen käytöstä, joten niistä saadaan tärkeää tietoa mm. aineistohankintapäätösten tueksi. LibERM laskee hinnat eri aineistojen käytölle, mikäli aineistosta on tilastoja saatavilla. Myös kirjastomme e-aineistobudjettia hallinnoidaan LibERMissä.   Palvelua voi käyttää koko kirjaston henkilökunta. Kirjaston e-aineistotiimi hallinnoi palvelua ja mm. tiimiläisillä ja muutamalla muulla kirjastolaisella on hallintatunnukset. Muut kirjastolaiset kirjautuvat palveluun katselija-tunnuksilla.   Asiakaspalvelutilanteissa tarvittavia tietoja aineistoista löytyy LibERMistä helposti. Jo etusivu kertoo paljon, esim. hankitut aineistot, niiden sisällön, tilausjakson ja käyttöehdot eri tilanteissa jne. Tarkempia tietoja löytyy kunkin aineiston lisenssi-osiosta. Pulmatilanteissa asiointia helpottaa tieto yhteyshenkilöstä Metropoliassa ja palveluntarjoajan/välittäjän päässä. Kuva: LibERM-etusivu.   Palvelu käyttöön projektina   Palvelun käyttöön saattaminen toteutettiin projektityönä. Aikaa tähän vaiheeseen kului noin kaksi kuukautta.Projektityöntekijäksi Leiritielle saatiin Leppävaaran toimipisteestä tietopalvelusihteeri Annika Juvonen. Hän tallensi palveluun Metropoliaan hankittavien maksullisten e-aineistojen perustiedot, käyttöehdot ja lisenssisopimukset sekä teki tarvittavat ohjeet kirjaston henkilökunnalle. Annika myös koulutti kirjaston henkilökuntaa LibERMin käyttöön maaliskuussa 2015.   LibERMin käyttöönottovaihe oli sekä projektityöntekijälle että e-aineistotiimiläisille hyödyllinen kokemus. E-aineistot tulivat laajemmalle piirille tutuiksi, perustietoja täydennettiin ja virheitäkin korjattiin. Palveluun liittyvä tietous kasvoi. Opittiin paljon toisiltamme. E-aineistojen hallintaprosessi on huomattavasti helpottunut, kun ei tarvitse enää pelata erilaisten Excel-taulukoiden kanssa. Ajan myötä odotetaan säästöä lisäksi e-aineistojen hallinnointiin käytettävässä ajassa.   Perustamisvaiheessa LibERMistä löytyy 73 aineistoa: 19 e-lehtipakettia, 16 e-kirjapakettia ja 38 muuta tietokantaa tai palvelua.    - Kaija 

Musiikkia äänitteinä ja videoina, nuotteja sekä kirjoja ja muita tekstejä. Videotallenteita oopperaesityksistä ja tanssin eri lajeista. Tätä kaikkea tarjoaa laaja musiikkialan ja esittävien taiteiden tietokanta Music & Performing Arts (MPA), josta myös Metropolian kirajston asiakkaat saavat nauttia verkossa.   MPA:sta löydät esitysten perustiedot (tekijätiedot, lajityyppi, aika ja paikka, kesto ym.), samoin tiedot kyseessä olevasta levytyksestä tai videoinnista ja levyn sisältämistä kappaleista. Taltioinnit voi kuunnella tai katsoa tietokannan kautta kokonaisuutena alusta loppuun tai kohtauksittain/kappaleittain.   Suoran linkin palveluun löydät Metropolian kirjaston e-aineistolistasta http://libguides.metropolia.fi/az.php sekä esimerkiksi musiikkiaineistojen oppaasta http://libguides.metropolia.fi/musiikki.     Mikä kiinnosti käyttäjiämme vuonna 2014?     Käyttötilaston kärjessä komeilee videointi italialaisen Giacomo Puccinin (1858-1924) oopperasta La Bohème. Taltiointi on vuodelta 2009 Lontoon Royal Opera Housesta. Kapellimestarina on Andris Nelsons, pääosissa ovat Gabriele Viviani, Teodor Ilincăi, Hibla Gerzmava sekä Kostas Smoriginas, lavastus on Julia Trevelyan Omanin.     Toisena tilastossa on kanadalaisen pianistin Glenn Gouldin (1932-1982) Bach-tulkinnat, jotka on äänitetty vuosina 1954 ja 1955. Gould oli erityisen tunnettu ja arvostettu barokkisäveltäjä Johann Sebastian Bachin (1685-1750) tulkitsijana. Tässä levytyksessä orkesterina on Toronto Symphony Orchestra, jota johtaa Sir Ernest  MacMillan.     Kolmannelta sijalta löytyy tanskalaisen Gangan (oikealta nimeltään Christian Rønn, s. 1969) äänite Don’t wake me up vuodelta 2007. Musiikki on elektronista ambientiä, ”downtempo chill out music” kuten Gangan nettisivulla määritellään. Kappaleista suurin osa on Christian Rønnin kirjoittamia, ja muutamat Helle Chirholmin (mukana levyllä laulajana) ja Steen Kyedin (mukana levyllä kitaristina).       Neljänneksi eniten käytetty oli vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaisen jazzmuusikon ja -trumpetistin Miles Davisin (1926-1991) kokoomalevy Young Miles ja siltä erityisesti kappale Milestones. Young Miles kattaa Davisin levytysuran viisi ensimmäistä vuotta ja se on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2001. Levyllä ovat mukana esimerkiksi Charlie Parker ja Sarah Vaughan.     Viidentenä tilastossa on videointi Giacomo Puccinin (1858-1924) oopperasta Madama Butterfly. Esitys on taltioitu Milanon La Scala –oopperassa vuonna 1986 ja sen johtaa Lorin Maazel (1930-2014). Päärooleissa laulavat Yasuko Hayashi, Hak-Nam Kim, Peter Dvorsky ja Anna Caterina Antonacci. Lavastajana on Ichiro Takada.   Seuraavina käyttötilastossa on viisi äänitettä: - Händel: Arias - Debussy’s Harp - Grieg: Peer Gynt - 60 Pop Hits - Purcell: Dido and Aeneas     Lisähyötyä: käyttäjätili ja etäkäyttö   MPA:ssa voit luoda itsellesi käyttäjätilin, jolla saat  palvelun käytöstä vielä enemmän irti. Pystyt keräämään tilille soittolistoja kokonaisista äänitteistä tai videoinneista sekä kappaleista tai kohtauksista. Äänitteistä ja videoinneista voi myös leikata itse lyhyitä klippejä ja tallentaa ne. Omia tallennuksia ja listoja voi jakaa tietyille ihmisille tai koko omalle organisaatiolle tai kaikille tietokannan käyttäjille.   Music & Performing Arts –tietokanta onkin ehtymätön aarreaitta opetuksen tarpeisiin, metropolialaisten esityksiin ja erilaisiin tilaisuuksiin. Metropolian opiskelijat ja henkilökunta voivat käyttää sitä myös kotona Metropolian käyttäjätunnuksilla.   - Leena

Kirjastolaiset verkostoissa -saagamme on ehtinyt nyt viimeiseen osaansa. Tällä kertaa avautuvat yhteistyökuviot käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä ja e-aineistomaailmasta. Kertauksena vielä yhteiset kysymykset:   Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Kuinka kauan olet osallistunut toimintaan? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?   Päivi Ylitalo-Kallio, Oppiva kirjasto -verkosto   1. Oppiva Kirjasto -verkosto on kirjastolaisten verkosto, jonka kantava ajatus on kehittää kirjastoja käyttäjien eli asiakkaitten kanssa. Verkoston tavoite on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä. Tavoitteena on myös osallistua ja vaikuttaa erilaisissa muissa verkostoissa. Verkosto on avoin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita hyödyntämään käyttäjäkeskeisiä ja -lähtöisiä menetelmiä kirjaston kehittämisessä. Olen ollut OK:n toiminnassa mukana alusta alkaen eli vuodesta 2011.    2. Yhteistyö muissa organisaatiossa toimivien kollegojen kanssa on ehdottomasti parasta antia. OK-verkoston toimintaan on kuulunut järjestää nk. Oppiva Kirjasto -päiviä ympäri maata, viimeisin oli tammikuussa Mikkelissä. Päivät järjestetään aina yhteistyössä paikallisten kirjastojen kanssa. On ollut erittäin antoisaa tehdä yhteistyötä eri puolilla maata ja eri kirjastosektoreilla työskentelevien kirjastolaisten kanssa. Niin myös oma ammatillinen verkosto laajenee!    3. Vaikeinta on varmaankin juuri nyt, kun on meneillään digitarinakirjaprojekti, ja pitäisi keksiä, miten kirja olisi järkevintä julkaista. Se siis julkaistaan verkossa. Vinkkejä otetaan vastaan!    4. Jaa… Onko se nyt sitten niin kovin erikoista, mutta olen saanut olla pitämässä OK-verkoston ständiä muutamissa tilaisuuksissa. Olen aina varustautunut hirmuisella määrällä tavaraa: käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja palvelumuotoilun kirjoja sekä perustyöpajailuvälineitä eli legoja, petshop-hahmoja sekä kaikenlaisia menetelmä- ja kuvakortteja. Legot ja petshopit tuovat heti vähän kevyempää fiilistä tekemiseen. :)   Lisää Oppiva Kirjasto -verkostosta: https://wiki.metropolia.fi/display/oppivakirjasto/Oppiva+kirjasto   Kaija Kivikoski / FinELib, hankinnan pääyhteyshenkilö   1. FinELib on suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen muodostama konsortio, joka hankkii keskitetysti elektronisia aineistoja jäsenorganisaatioilleen. FinELib hoitaa jäsentensä puolesta lisenssineuvottelut. Olen ollut toiminnassa mukana jo verkoston perustamisesta saakka.   Metropoliassa olen e-aineistotiimin vetäjänä päävastuussa Metropolialle hankittavista sähköisistä aineistoista. E-aineistotiimissä sitten teemme ehdotuksia uusista aineistoista lisenssineuvotteluja varten ja äänestämme neuvotteluihin kelpuutettavista aineistoista oman organisaation puolesta. Teen lisenssineuvottelujen jälkeen Metropolian tarpeiden ja budjetin puitteissa ns. vakavia ilmoittautumisia uusiin ja uusittaviin aineistoihin. Tietopalvelupäällikkömme tekee sitovat ilmoittautumiset.   FinElib myös järjestää koulutusta mm. lisensoinnista sekä seminaareja, tapaamisia jne. Vuosittain järjestetään keväällä FinElib-aineistopäivä. FinElib-toiminnasta vastaa Kansalliskirjasto. Sen vastuulla on myös elektronisten aineistojen Nelli-portaalin toiminta.  Nämä toiminnot kytkeytyvät yhteen varsin olennaisesti.   2. Yhteistyö erilaisten organisaatioiden kanssa, yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen. Apu erilaisiin pulmiin löytyy toisen tai oman organisaation kollegalta nopeasti. Metropolia saa myös e-aineistoja käyttöönsä huomattavasti halvemmalla kuin ns. suoraostoina. Aineistohankinnassa noudatetaan aina FinELib-konsortion lisensiointiperiaatteita.   3. En puhuisi vaikeuksista vaan haasteita. Haastavaa on se, että sähköiset aineistot eivät aina toimi niin kuin pitäisi. Yhteistyöverkostolla on sähköposti yhteydenpitoa varten ja usein ongelmat tai haasteet ratkeavat eri organisaatioissa työskentelevien kesken viestitellen. Usein ns. ”helpdesk”-apua saa ihan tutuilta kollegoilta eri puolella Suomea. Etäkäyttöongelmatkin huomataan monesti siitä, kun joku laittaa viestin ongelmatilanteesta. Tilanteet myös korjautuvat melko nopeasti yhteistyöllä.   4. Olemme e-aineistotiimissä yhteistyöhenkilöitä FinELibin ja oman organisaation välillä. Tehtävät liittyvät siis omassa organisaatiossa tehtävään työhön ja ne ovat varsin rutiininomaisia.   Mitä jää viivan alle?   Nyt alkaa olla paketissa kolme blogijuttua  ja niissä kuusi näkökulmaa kirjastoverkostoihin - kuinka näiden sisällön tiivistäisi? Ainakin niistä välittyy vahvasti nämä asiat yhteistyöstä: monipuolisuus: verkostot liittyvät lähes kaikkeen kirjastotyöhön viestinnästä tiedonhaun ohjaamiseen. tarpeellisuus: yhdessä saadaan enemmän aikaa niin aineistojen hankinnassa kuin niiden kuvaamisessa asiakkaille. vahva kehittämisote: kaikki verkostot vievät omaa aluettaan eteenpäin, eivät vain varmista nykyisten palvelujen toimivuutta. osallistujan työn rikastuminen: kontaktit kollegoihin erilaisissa organisaatioissa avaavat näkökulmia omaan työhön. Vertaistuki on kullanarvoista erikoistuneissa tehtävissä.    Kiitos vielä kaikille verkostokokemuksiaan jakaneille! - Raisa  

  Viime jutussa aloitettu teema, työmme verkottuminen oman talon sisällä ja sen ulkopuolelle, jatkuu. Kaksi asiantuntijaamme vastaa myös tänään neljään kysymykseen:   Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?     Päivi Kumar / Metropolian viestintäverkosto   1. Viestintäverkosto on Metropolian viestintäyksikön perustama. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet viestinnästä ja haluavat jakaa aiheeseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Verkostolla on vuosittain kolme tai neljä puolen päivän tilaisuutta ja joskus myös koulutuksia. Olen ollut mukana vuodesta 2011.   2. Kaikkein parasta on se, että saa uusinta tietoa Metropolian viestinnästä ja myös strategiasta. Kuulen missä mennään ja saan käyttökelpoisia ideoita kirjaston viestinnän kehittämiseen. Viestinnästä kiinnostuneiden ihmisten parissa on myös mukavaa: heillä on kyky dialogiin ja yhdessä ideoimiseen.   3. Vaikeinta on joskus sovittaa omat kiireet niin, että löytää aikaa osallistumiseen.   4. Kerran minua pyydettiin kertomaan verkoston tilaisuudessa kirjaston some-viestinnästä. Tarkoitus oli kannustaa ihmisiä sosiaaliseen mediaan. Päätin kertoa omasta matkastani someen ja sen vaikutuksista identiteettiini työssä ja vapaa-ajalla. Näin henkilökohtaisesta aiheesta kertominen pelotti, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen, etten rajannut aihetta kirjaston erilaisten somepalveluiden esittelyyn. Minusta sosiaaliseen mediaan meneminen on aina henkilökohtainen prosessi, jota on vaikea ulkoapäin ohjailla. Oman prosessin avaaminen voi saada jonkun miettimään omaa suhtautumistaan asiaan ja ehkä sitä kautta innostaa menemään mukaan.   Anna Kanerva Lamppu / Kansallinen musiikin luettelointi- ja sisällönkuvailuryhmä Luumu   1. Luumu-ryhmä on perustettu toimimaan kansallisena musiikin luetteloinnin ja sisällönkuvailun kehittämisen ja ongelmanratkaisun ryhmänä. Se keskittyy nyttemmin erityisesti musiikin asiasanastoihin, ontologioihin ja YKL-luokitukseen sekä henkilöiden, yhteisöjen ja teosten ohjeellisiin nimimuotoihin.   Ryhmässä käsitellään musiikinluetteloinnissa esiin nousseita hankalia nimenmuotoja ja päätökset kirjataan ohjeluetteloon. Lisäksi käsitellään Musaan ehdotettuja asiasanoja ja luokituksen muutostarpeita.   Ryhmä osallistuu tällä hetkellä myös RDA-kuvailusääntöjen käyttöönoton valmisteluun. Musiikkiteosten kuvailun osalta käymme läpi kansallisia linjauksia ja edessä on vielä suomalaisten esimerkkien laatiminen.   2. Parasta on se, että ryhmässä pääsee keskustelemaan kuvailusta yli organisaatiorajojen. Ryhmässä on jäseniä Kansalliskirjastosta, yliopistokirjastoista, AMK-kirjastosta, yleisistä kirjastoista, BTJ:stä ja Yleisradion levystöstä. Ryhmässä on paljon työstään syvästi innostuneita ja kiinnostuneita ihmisiä ja se inspiroi itseänikin.   3. Vaikeudet liittyvät vahvuuksiin. Näkökulmat vaihtelevat ryhmässä ja välillä on vaikeaa löytää konsensusta, kun järjestelmät ja kuvailun tarpeet eri organisaatioissa ovat erilaisia.   4. Koko ajan tulee vastaan kaikkea mielenkiintoista ja yleissivistys kasvaa. On hauskaa perehtyä musiikin uusiin virtauksiin ja esim. yrittää määritellä harvinaisia soittimia.   Kiitos taas vastaajille! Edellinen osa sai aikaan sen, että vielä muutama verkostolainen innostui kertomaan - eli jatkamme teemaa vielä seuraavalla kerralla.   -Raisa      

    Eräs tämän blogin tärkeä tavoite on tuoda esille sitä työtämme, joka ei suoraan näy asiakkaillemme. Sellaista on esim. osallistuminen ammatillisiin verkostoihin: moni työntekijämme kuuluu erilaisiin ryhmiin kirjaston ja Metropolian ulkopuolella. Tämä on itse asiassa varsin yleistä kirjastoalalla Suomessa - töitä tehdään ja kehitetään yhdessä laajasti yli organisaatiorajojen. Seuraavassa kaksi heistä kertoo kokemuksistaan neljän kysymyksen kautta.  Kysymykset Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?   Kaisu Sallasmaa / Suomen tieteellinen kirjastoseura (STKS), Informaatiolukutaito-ryhmä   1. Kuulun Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaito-ryhmään. Pääsin mukaan vuonna 2011 AMK-kirjastojen edustajaksi. Vuodesta 2012 olen toiminut IL-ryhmän puheenjohtajana. Järjestämme joka vuosi IL-seminaarin, joka on perinteisesti pidetty marraskuussa. Lisäksi olemme kokousten yhteydessä tehneet vierailuja kirjastoihin, keskustelemme paljon IL:stä, kirjaston opetuksista yms. Suurin osa ajastamme menee seminaarin järjestämiseen.   2. Parasta ovat ryhmän jäsenet ja keskustelut heidän kanssaan. Olen saanut tutustua opetus- ja ohjaustyöstä innostuneihin kollegoihin muissa kirjastoissa. Tällä hetkellä ryhmässä on jäseniä Eduskunnan kirjastosta sekä yliopistojen kirjastoista (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Itä-Suomi). Parasta on myös se, että meidän ei tarvitse keskustella arkisista työkuvioista. Kun tapaamme, puhumme paljon kirjaston opetuksista sekä omien kirjastojemme ja organisaatioidemme kuulumisista.  Tämä on kiinnostavaa ja innostavaa!   On ollut myöskin kiva oppia järjestämään seminaaria, tietämään mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, että seminaari saadaan pystyyn.   3. Vaikeinta on yleensä yhteisen kokousajan löytäminen. Pidämme vuoden mittaan 2-3 kokousta, joissa tapaamme oikeasti. Nämä kokoukset kestävät koko päivän. Lisäksi meillä on lyhyitä AC-kokouksia. Toisinaan myös puhujien saaminen seminaareihin on haastavaa. Välillä tulee raha vastaan, hyvillä ja kiinnostavilla puhujilla on joskus ollut liian korkeita palkkiopyyntöjä, joita stks ei pysty maksamaan. Tämä on tylsää ja sitten alkaa jonkun muun puhujan kova metsästäminen.   4. Välillä pidämme kokouksia Eduskunnan kirjaston tiloissa ja kerran kävimme myöhäisellä lounaalla Eduskuntatalon ravintolassa. Se on ihana tila, valkoiset liinat pöydillä. Muita ihmisiä oli aika vähän, mutta joitakin kansanedustajia taisi olla myös syömässä. Lounaan jälkeen teimme kierroksen koko talossa Sirkka-Liisa Korkeilan opastamana ja mm. otimme kuvia toisistamme tyhjässä täysistuntosalissa. Seminaareissa on yleensä aina kaikenlaista pientä säätämistä, mistä osallistujat eivät välttämättä tiedä mitään. Usein nämä ovat liittyneet myöhässä oleviin juniin. Pääpuhujan juna oli kerran useamman tunnin myöhässä ja kesken seminaarin ryhdyimme sumplimaan esiintymisjärjestystä uusiksi. Puhuja lähetteli junasta tilanneilmoituksia ja ehti onneksi paikalle ja saimme kuulla hänen puheenvuoronsa. Itse asiassa useammankin kerran ohjelmaa on pitänyt laittaa uusiksi junien takia.     Hellevi Hakala / AMKIT-konsortio   1.  Olen osallistunut toimintaan niin kauan kuin olen ollut nykyisessä työssäni Metropoliassa, koska olen Metropolian virallinen edustaja konsortiossa. Verkosto on ammattikorkeakoulujen kirjastojen yhteistyöverkosto, joka alkujaan syntyi Voyager-kirjastojärjestelmän hankinnan ja käyttöönoton ympärille. Vuosien kuluessa yhteistyömuotoja on tullut paljon lisää. Konsortio koordinoi AMK-kirjastojen yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita. Vaikutamme alan toimintaan ja kehitykseen työryhmien kautta ja työskentelemme kirjastoalan ajankohtaisten asioiden parissa. Tällä hetkellä olen konsortiossa pelkkä rivijäsen, olen ollut aikaisemmin vuoden konsortion johtoryhmän sihteerinä.   2. Vertaistuki muilta kirjaston esimiestehtävissä toimivilta ja isojen asioiden (kuten kirjastojärjestelmä) yhdessä tekeminen.   3. Toisinaan hidas päätöksenteko   4. En osaa sanoa.     Vastauksia eri verkostoissa toimivilta kollegoiltani tuli niin runsaasti, että yhden blogijutun sijasta niistä syntyikin yllättäen kaksi. Jatkamme seuraavalla kerralla siis samasta teemasta.   - Raisa  

  Maaliskuussa 2013 kirjoitin blogijutun saksalaisesta työharjoittelijastamme. Tarina jatkuu! Viime syksynä Yvonne palasi Helsinkiin. Tällä kertaa hän tuli keräämään aineistoa opinnäytetyöhönsä.   Opinnäytetyön aiheena ovat kirjastokahvilat. Tarkastelun kohteena on seitsemän kahvilaa Suomessa ja Saksassa: kolme kaupunginkirjaston ja kaksi yliopiston kirjaston kahvilaa. Kussakin kahvilassa Yvonne haastatteli 30 asiakasta. Mainiona kuriositeettina mukana on lisäksi The Exhibitionist -kirjakahvila ja Erzählcafe-toiminta.   Helsingin yliopiston Gaudeamus Kirja & Kahvi -kirjakauppakahvilaan Yvonne ihastui jo työharjoittelunsa aikana, kun kävimme porukalla vierailulla yliopiston kirjastossa. Asiakkaat olivat tyytyväisiä kahvilaan.  Jotain toivomuksia silti löytyi: enemmän pistorasioita, toisenlaisia valoja, hiljaista aluetta, halvempia hintoja, lisää ruokavaihtoehtoja, ilmaista santsikuppia sekä lisää tilaa, koska erityisesti keskipäivän aikaan kahvilassa on täyttä. Yli puolet haastatelluista asiakkaista kertoi mielellään opiskelevansa kahvilassa. Suurin osa oli menossa kahvilakäynnin yhteydessä myös kirjastoon (69%).   Myöskin Tübingenin yliopiston kirjaston kahvilan asiakkaat toivoivat osin samoja asioita: lisää pistorasioita ja tilaa sekä halvempia hintoja. Lisäksi he toivoivat, että pöytiä pyyhittäisi useammin ja tarjolla olisi myös soijamaitoa ja vegaaniruokaa. Sen sijaan toisin kuin Helsingissä suurin osa heistä oli tullut vain kahvilaan, noin kolmasosa aikoi samalla käydä myös kirjastossa (27%). Haastatelluista lähes puolet opiskeli mielellään kahvilassa.     Münchenin kaupunginkirjastossa toimii StaBi-kahvila. Täällä olisi ihanaa käydä herkuttelemassa! Kahvilatoiminnasta vastaa kondiittori, joten tarjolla on leipomon omia leivonnaisia ja jäätelöä. Kirjastokahvilasta löytyy kaksi houkuttelevaa tilaa: Lounge, jossa asiakkaat saavat syödä myös omia eväitään sekä katettu ulkoterassi.   Öhringenin kaupunginkirjastosta löytyy kahvinurkkaus ”Kaffeeecke”. Kirjaston lehtihyllyjen luona on pieni pöytä, jossa on kahvinkeitin, kuppeja yms. Asiakkaat saavat itse keittää kupillisen kahvia. Tämä kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella, kupillisen hinta on 50 senttiä ja kirjasto hoitaa kahvinurkkausta. Lähellä on myös lasten nurkkaus, joten aikuisilla on mahdollisuus juoda kahvia, lukea lehtiä ja pitää samalla silmällä lapsiaan. Nurkkaus sai alkunsa kirjastonjohtajan ideasta ja se on ilahduttanut asiakkaita viitisen vuotta. Haastatellut asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä. Muutamia toiveita kuitenkin oli: ostettavaksi myös muita juomia sekä syötävää.         Lehtikahvila Hermann Kesten toimii Nürnbergin kaupunginkirjastossa. Tämäkin kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella. Kirjasto ei kuitenkaan pyöritä kahvilan toimintaa, vaan suomalaisittain sanottuna kahvilan työntekijät ovat tukityöllistettyjä. Tilaa myös vuokrataan ulkopuolisten tilaisuuksiin. Kahvila toimii peruskorjatussa entisessä Pyhän Katariinan luostarissa. Luostarin vanhat ikkunankaaret luovat tunnelmaa. Samoin kuin pariisilaistyylinen sisustus ja saksalaisen kirjailijan Hermann Kestenin patsaat, jonka mukaan kahvila on nimetty. Kuinka monta kirjailijan nimeä kantavaa kahvilaa Suomesta löytyy? Onko meillä vaikkapa Minna Canth tai Aleksis Kivi -kahvilaa?     Kirjastokahviloiden lisäksi Yvonne esittelee Erzählcafe-toimintaa. Erzählcafe on yleensä julkinen, kaikille avoin tilaisuus. Ensimmäiset Erzählcafe-tilaisuudet järjestettiin vuonna 1987 Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja tavoitteena oli itä- ja länsisaksalaisten tutustuminen toisiinsa. Tarjolla on aina kahvia, teetä, keksejä ja leivonnaisia.  Paikalla on puhuja, joka kertoo tietystä teemasta, josta kuulijoilla on useimmiten omakohtaisia kokemuksia tai he ovat muuten kiinnostuneet aiheesta. Puheenvuoron jälkeen on aikaa keskustella. Erzählcafe-tilaisuuksien tavoitteena on, että jokainen voi tuntea olonsa mukavaksi. Näin ollen tilalla ja ilmapiirillä on suuri merkitys. Esimerkiksi Traunsteinin kaupunginkirjastossa toimii säännöllisesti Erzählcafe, jonka mottona on ”Daran erinnere ich mich gern…” / ”Muistan sen kun…”. Yvonne toteaa, että Erzählcafe voisi olla yksi mahdollisuus järjestää kahvilatoimintaa niissä kirjastoissa, joissa ei ole pysyvää, omaa kahvilaa.   Viimeisenä vielä silmäys The Exhibitionist -kirjakahvilaan. Se sijaitsi vuoteen 2014 asti Helsingin Töölössä, mutta on nyt valitettavasti lopettanut toimintansa.  Kahvilassa oli tarjolla noin 500 kirjaa, joita sai lukea, ostaa ja jopa lainata. Suurin osa kirjoista löytyi tiskin alla olevista kaapeista kuten kuvasta näkyy. Kirjat toimivat myös kahvilan sisustuselementtinä. Kirjoja kuitenkin myytiin enemmän kuin lainattiin. Kahden vuoden aikana noin 100 ihmistä oli lainannut kirjoja. Tässä paikassa kirjat ja kahvi todella kuuluivat yhteen!     Yvonne toteaa opinnäytetyönsä lopuksi: ” Abschließend kann man sagen, Cafés in Bibliotheken immer wichtiger werden und sich das Bibliothekscafé weiterentwickeln wird.” Kahvilat ovat yhä tärkeämpiä kirjastoissa ja kirjastokahvilatoimintaa on syytä kehittää edelleen.   Kaisu   Lähde:  Yvonne Drotleff. Cafés in Bibliotheken. Bachelorarbeit im Studiengang Bibliotheks- und Informationsmanagement. Stuttgart, Deutschland: Hochschule der Medien Stuttgart; 2014.   Kuvat: Yvonne Drotleff  

  Innovaatioprojektit Metropoliassa   Innovaatioprojekti kuuluu Metropoliassa jokaisen perustutkinto-opiskelijan opintovaatimuksiin. Projektin laajuus on 15 opintopistettä (270 työtuntia), mistään ihan pienestä työstä ei siis ole kyse.   Metropolian verkkosivujen mukaan “Innovaatioprojektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä. Monialaisilla, työelämäyhteistyössä tehtävillä innovaatioprojekteilla vastataan aluekehittämishaasteeseen ja integroidaan tutkimus- ja kehittämistyötä opetukseen. Innovaatioprojektit voivat olla monenlaisia ja monipuolisia, myös kansainvälisiä. Yhteistä innovaatioprojekteilla on palvelujen, toimintatapojen, menetelmien tai tuotteiden uudistaminen ja kehittäminen yhteistyössä työelämäkumppaneiden kanssa.”   Katso Metropolian innovaatiopedagogiikka -video Youtubessa.   Mikä MetCat 2.0?   MetCat 2.0 on Finnan paikallinen toteutus. Finna puolestaan on Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeessa rakennettu asiakaskäyttöliittymä, jonka taustalla pyörii avoimen lähdekoodin VuFind -ohjelmisto.   MetCat 2.0:n on ollut marraskuusta 2014 lähtien verkossa vapaasti käytettävissä beta-versiona. Sen on jossain vaiheessa tarkoitus korvata kokonaan Voyager-kirjastojärjestelmän oma verkkokäyttöliittymä MetCat, johon viittaamme nykyisin usein vanhana MetCatina.     MetCat 2.0 innovaatioprojektina   Metropolian Finnan käyttöönottoprojekti toteutettiin syksyllä 2014 innovaatioprojektina opiskelijavoimin. Aloite projektiin tuli Kansalliskirjastosta. Ja meidän mielestämme ajatus oli tietysti loistava! Meillä oli jo ennestään ihan hyviä kokemuksia parista innovaatioprojektivoimin toteutetusta kirjaston esittelyvideosta.   Innovaatioprojektiryhmä koostui viidestä tietotekniikan opiskelijasta, ryhmää ohjasi yliopettaja Auvo Häkkinen. Yhteistyö ryhmän kanssa sujui mallikkaasti. Työ organisoitiin ketterästi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että työ tehtiin parin viikon kehitysjaksoissa. Kokoonnuimme joka toinen viikko käymään läpi edellisen jakson työt sekä valikoimme seuraavan jakson kehityskohteet.   Kehitystyö jatkuu Vaikka MetCat 2.0:n kehittäminen innovaatioprojektina päättyi joulukuussa 2014, ei käyttöliittymän kehittäminen tietenkään päättynyt. Paljon on vielä tehtävä työtä, että esimerkiksi e-aineistot löytyisivät hyvin ja käyttö olisi mahdollisimman vaivatonta. Toivomme, että MetCat otettaisiin laajasti käyttöön ja käyttökokemuksista myös lähetettäisiin meille palautetta. Palautteen antaminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi: palautelomake löytyy MetCat 2.0:sta monesta kohdasta.   Tutustu ja anna palautetta!   Päivi Ylitalo-Kallio   MetCat 2.0 Finna.fi - Finnan kansallinen näkymä KDK-hanke MINNO - Metropolian Innovaatioprojektit  

Olin Erasmus-vaihdossa Kööpenhaminassa Professionshøjskolen Metropolin järjestämällä Staff weekillä 10.-14.11.2014. Kirjastoon tutustujia oli yhteensä 6: Suomesta, Norjasta, Liettuasta, Itävallasta ja Espanjasta. Jo heidän tapaamisensa oli mielenkiintoista ja antoi perspektiiviä omaan tekemiseen. Miten erilaiset ovat näkemykset kirjastotyön ytimestä, miten erilaisissa vaiheissa ollaan verkkopalveluiden kehittämisessä ja millaisissa työkulttuureissa eletään.   Metropolissa koulutetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, opiskelijoita on kaikkiaan 11 000. Kampuksia on eri puolilla Kööpenhaminaa, mutta rakenteellinen keskittäminen on jo vähentänyt kirjastojen määrän kahdeksasta neljään. Määrä tulee vielä vähenemään, kun terveysravitsemuksen koulutus yhdistetään isompaan yksikköön.     Teemana e-learning   Staff weekin teemana oli e-learning - palveluiden ja aineistojen digitalisointi onkin yksi koulun keskeisistä strategisista tavoitteista. Kurssiaineistoja digitoidaan paikallisen Kopioston kanssa tehdyn sopimuksen luvalla. LibGuides-oppaat ovat käytössä, opiskelijoiden kanssa tehdään yhdessä opastusvideoita ja kirjastoon pääsee 24/7. Kirjastotyön fokus on vahvasti siirtymässä kirjoista e-aineistoihin ja opastukseen. Talon johdolle on kehitetty organisaation intranettiin uusi palvelu, jonne informaatikko kuratoi politiikkaan, opetukseen ja terveydenhoitoon liittyviä uutisia.   Kirjaston palveluiden sähköistetään tiiviissä yhteistyössä Metropolin tietohallinnon kanssa. Tietohallinnon päällikkö pohti esityksessään uusissa oppimisympäristöissä tarvittavaa uutta pedagogiikkaa ja opiskelun tehostamista. Miten saadaan opiskelijat oikeasti opiskelemaan 40 h viikossa? Millainen ylipäätään on tulevaisuuden kampus? Erittäin tärkeänä hän piti digitaalisen lukutaidon edistämistä - tässä kirjastolla on merkittävä rooli. Digitaalinen lukutaito ei ole vain kykyä etsiä, arvioida ja käyttää sähköisessä muodossa olevaa tietoa. Siihen liittyy oleellisesti myös kyky käyttää sähköisen median välineitä, tuottaa sisältöjä verkkoon sekä luoda ja ylläpitää omaa digitaalista identiteettiä.   Palveluiden digitalisoituminen on vahva trendi koko tanskalaisessa yhteiskunnassa. Juuri vierailumme alla oli tehty päätös, että kaikki valtion ja kuntien hallinnolliset palvelut ovat saatavilla vain verkossa, ellei kansalaisella ole erityisen painavaa syytä toimittaa asiaansa vanhaan malliin paperilla. Sanoisin että tämä on aika radikaali muutos ja se herättikin kysymyksiä ja keskustelua isäntiemme parissa.       Tutkijapalvelut kehitteillä   Kirjastossa kehittämistyön alla olivat myös ns. tutkijapalvelut. Metropolin tavoitteena on, että koko henkilöstöstä puolella on tohtorin tutkinto. Kirjastonjohtajan mukaan tämä tuo lisävaatimuksia kirjastotyölle. Siitä ei vielä ollut tarkkaa näkemystä, mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa. Toinen näkökulma tutkijapalveluihin on se, millaisia palveluita kirjastossa on Metropolissa tehtäville tutkimushankkeille. Oli hienoa kuulla ja ehkä myös aiheutti pienen kateuden piston, että kirjasto on partnerina tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Informaatikoilla on tiedekunnan johtajien kanssa kokouksia, joissa saadaan tietoa tulevista hankkeista. Hankkeiden rahoitushakemuksissa tulee olla mukana pieni kirjallisuuskatsaus, jonka tekee kirjasto. Mm. näin kirjasto saa tietoa hankkeista ja voi itsekin aktiivisesti markkinoida palveluitaan ja aineistojaan hankkeisiin.       Lähiökirjaston uusi konsepti     Virallisen ohjelman ulkopuolella kävin tutustumassa Ørestadin lähiössä olevaan uuteen kaupunginkirjaston yksikköön. Siellä on hienosti otettu käyttöön kirjastokonsepti, joka on uuden kirjasto-ohjelman mukainen. Ørestadin kirjasto on n. 10 vuotta vanhan lähiön keskeinen kulttuurikeskus, jossa toimintaa on lähdetty kehittämään tilakäsitteen kautta. Niin fyysisillä kuin virtuaalisilla tiloilla edistetään asiakkaan kokemuksellisuutta, voimaantumista, luovuutta ja osallisuuden tunnetta. Kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä alueen koulujen ja asukkaiden kanssa. Voit lukea tästä lisää Kreodin jutusta ”Yhteistyö ja elämykset – uuden kirjastotyön ytimessä”.   Kaikkiaan Erasmus-vaihto oli mielenkiintoinen, ammatillisesti kehittävä ja virkistävä. Suosittelen kaikille rohkeasti matkaan lähtemistä.   Hellevi    

Työtehtävien moninaisuus on mielestäni kirjastoalalla työskentelyn suola ja sokeri. Siksi ei tuntunut hetkeäkään vieraalta ajatukselta vaihtaa yhdeksi päiväksi viikossa toiseen toimipisteeseen, kun minua tähän kysyttiin. Olin (ja olen yhä) innoissani. Työn monipuolistuminen, monialaisuus, hiljaisen tiedon jakaminen, työhyvinvointi. Nämä asiat nousivat mieleeni, kun ryhdyin pohtimaan kulunutta syksyä, jonka olen jakanut Myyrmäen ja Leppävaaran toimipisteiden välillä.   Eroavaisuudet perustehtävissä ovat luonnollisesti hyvin vähäisiä, yhtä kirjastoa kun ollaan vaikka toimipisteitä onkin monta. Alusta asti uusia tehtäviä minulle ei siis tullut opeteltavaksi. Asiakkaiden tiedontarpeet ja sen myötä kokoelman painopisteet ovat kuitenkin erilaiset. Leppävaarassa keskitytään tekniikan eri alueisiin, Myyrmäessä liiketalous on suurin.     Uutta sisältöä työhön   Työskentely kahdessa toimipisteessä on antanut paljon sisältöä työhöni. Tärkeimmät tässä:   1. Äärimmäisen arvokasta hiljaista tietoa Kun on työskennellyt kirjastoalalla vasta muutaman vuoden, kokeneemmat kollegat ovat minulle aarrearkkuja.   2. Kokonaiskuvan hahmottaminen Isoa kuva isosta organisaatiosta ei ole helppo saada, mutta tänä syksynä sekin on avautunut paremmin. Kun pystyy yhdistämään eri alojen opiskelijoiden ja opettajien tiedontarpeita,  on lopputuloksena sujuvampaa asiakaspalvelua.   3. Laajempi aineistojen tuntemus Monien e-aineistojen sisällöt ovat tulleet tutummiksi. Lisäksi liiketalouden aineistoja käytetään hyvin monella eri koulutusalalla ja niistä saatu syvempi tuntemus palvelee varmasti jatkossa.   4. Ihania lähityökavereita Ilman rentoa työympäristöä ja työkavereita joilta voi aina kysyä neuvoa, ei hommista tulisi mitään.   5. Uusi työmatka Tämä ei ehkä kuulosta merkittävältä, mutta pienet muutokset rutiineissa tekevät ihmiselle hyvää :).   Toivottavasti tällaisia mahdollisuuksia tarjoutuu myöhemminkin. Kiinnostavaa olisi päästä kokeilemaan myös sote- ja kulttuuripuolen kirjastojen asiakaspalvelussa työskentelyä.   Annika J.

  Peliala on Suomessa nyt erityisen suosittua, mistä todistaa alan liikevaihdon ja työllistävyyden kasvu vuosina 2004-2013. Erityisesti suomalaisen pelitoimialan osaamisen ja liiketoiminnan kasvuun vaikutti Rovion vuonna 2009 julkaisema Angry Birds-peli. Se lisäsi myös tietoisuutta alan kasvupotentiaalista (Peliteollisuus 2014, 7-44).   Myös Metropolia Ammattikorkeakoulu on kouluttanut lisää pelialan osaajia ja osallistunut mm. Game Cluster-hankkeeseen. Keväästä 2012 kesään 2014 kestäneessä hankkeessa kehitettiin ja innovoitiin pelituotantoa ja sen kansainvälisiä liiketoimintaedellytyksiä. Lisäksi siinä rakennettiin pelialan kehitys- ja koulutusympäristöjä sekä tuotettiin viestintä- ja markkinointimateriaalia peliklusterille (Etelä-Suomen EAKR-ohjelma 2007-2013 teemahankkeet, s. 4). Hankkeeseen osallistunut Metropolian opettaja tarvitsi hankkeen loppuraporttiin taustatietoa pelialan opinnäytetöistä ja niiden määrän kehityksestä viime vuosina ammattikorkeakoulusektorilla ja erityisesti Metropoliassa. Apua ongelmaan löytyi kirjastosta.   Pelialan opinnäytteiden määrä kasvussa?   Tällainen opettajalta saatu tiedonhaun aihe oli mielenkiintoinen. Näkyisikö pelialan suosion kasvu ja innostus pelialaan myös ammattikorkeakouluissa tehtyjen opinnäytteiden määrässä? Olisiko vuoden 2009 jälkeen nähtävissä Angry Birdsin hypetyksen vaikutusta? Paljonko Metropoliassa on tehty pelialaan tai pelaamiseen liittyviä opinnäytteitä ja onko niiden määrässä tapahtunut nousua? Entä mikä oli tilanne muissa ammattikorkeakouluissa?   Päätin tutkia asiaa pääasiassa Metropolian kirjaston MetCat -tietokannan ja valtakunnallisen Theseus-tietokannan kautta. Theseus sisältää Suomen ammattikorkeakoulujen opinnäytteet elektronisessa muodossa. MetCatista löytyy tiedot opinnäytteistä ennen vuotta 2008. Sen jälkeen opiskelijoita on ohjattu syöttämään työnsä Theseukseen. Vuodesta 2010 lähtien Metropoliassa on pyritty siihen, että kaikki työt talletetaan Theseukseen. Muiden ammattikorkeakoulukirjastojen linjausta opinnäytteiden sähköiseen tallentamiseen en lähtenyt selvittämään, vaan tyydyin tutkimaan muiden ammattikorkeakoulujen pelialan opinnäytteitä pelkästään Theseuksesta.   Pelittääkö Theseus?   Rajasin hakutulostani siten, että opinnäytteen kosketuspinnan peleihin piti olla tekninen tai liittyä esim. pelaamisen terveysvaikutuksiin tai pelien markkinointiin. MetCatista löytyi ensimmäinen opinnäyte vuodelta 1997, joka koski peliprojektin kehitysprosessia. Sen jälkeen pelialan opinnäytteitä oli tehty Metropoliassa (tai Metropolian edeltäjäorganisaatioissa) keskimäärin muutama kappale vuodessa. Vuonna 2007 niitä tehtiin jo 10 kappaletta. Yhteensä suomen- tai englanninkielisiä opinnäytteitä löytyi MetCatista 180 kappaletta vuosilta 1997-2014.  Allaolevassa kuvassa on nähtävissä MetCatista ja Theseuksesta löytyneet Metropolian pelialan opinnäytteiden määrät vuosittain. Theseuksesta pelialan opinnäytteitä vuosilta 2008-2014 löytyi 563 kappaletta, joista suurin osuus oli Metropoliassa julkaistuja (23% ,129 kpl). Toiseksi eniten oli julkaissut Tampere (63 kpl) ja kolmantena Kajaani (46 kpl). Kuvassa on mukana kymmenen eniten pelialan opinnäytetöitä Theseuksessa julkaissutta ammattikorkeakoulua.     Kuvasta on nähtävissä, että pelialan opinnäytteitä tehdään koko ajan enemmän tai ainakin niiden sähköinen julkaiseminen on lisääntynyt. Metropoliassa niiden määrä on kasvanut vuodesta 2011 puolella ja sama tilanne on Tampereella, Turussa ja Mikkelissä. Opinnäytteiden määrän kasvu huipentuu vuoteen 2013, jolloin niitä julkaistiin eniten. Tosin määrän kasvu näyttää jatkuvan vuonna 2014 Metropoliassa, Kymenlaakson sekä Karelia-ammattikorkeakouluissa. Peliala kiinnostaa opiskelijoita siis edelleen. Alan koulutukseen on Metropoliassakin panostettu vuodesta 2012 lähtien lisäämällä sen kurssitarjontaa huomattavasti (Metropolia panostaa pelikoulutukseen). Ehkäpä Metropolian osalta on tulevaisuudessa odotettavissa vieläkin enemmän pelialan opinnäytteitä ja pelialan osaajia.   Uusimmassa Focus-lehdessä käsitellään myös pelialaa Metropoliassa: http://www.e-julkaisu.fi/metropolia/focus_1_2014/   Saija

Viime perjantaina eduskunnan Kansalaisinfossa oli tarjolla yhteiskuntatietoa joka lähtöön yhdeksän kirjaston esitellessä palvelujaan. Pääkaupunkiseudun yhteiskuntatieteellisen kirjastoverkoston tapahtumassa osallistuvat kirjastot pitivät 10-20 min puheenvuoron, lisäksi esittäydyimme omilla ständeillämme. Yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Kiitokset Eduskunnan kirjastolle järjestelyistä!   Yhteiskunnallista tietoa tarvitaan monilla Metropoliankin opiskelualoilla ja luonnollisesti työelämässä. Oman kirjastomme tarjonnan lisäksi ohjaamme asiakkaitamme tarvittaessa muihinkin alueen kirjastoihin. Tähän viime perjantain tapahtuma antoi minullekin taas lisää eväitä.   Pääkaupunkiseudulla tilanne on tiedonhakijalle todella hyvä: täällä toimii paljon erilaisia organisaatioita, joiden kirjastoa pystyy kuka tahansa käyttämään. Paikalla olleista kirjastoista kooltaan suurimpia olivat Helsingin yliopiston kirjasto ja Metropolia Amk:n kirjasto. Monet pienemmät mutta tarkkaan erikoistuneet kirjastot ja tietopalvelut voivat kuitenkin palvella erinomaisesti vaikkapa opinnäytetyön tekijää tai ohjaavaa kirjastoammattilaista.   Omassa osuudessani kerroin lyhyesti Metropoliasta ja verkostomaisesta kirjastopalvelustamme.  Keskeisimpien verkkopalvelujemme, MetCatin, Nellin ja LibGuides-oppaiden, lisäksi puhuin tiedonhaun ohjauksesta opintojen eri vaiheissa. Hieno lisä oli lehtori Mai Salmenkankaan kommenttivideo opetuksen ja kirjaston yhteistyöstä Degree Programme in Social Services -tutkinto-ohjelmassa. Kiitokset vielä Maille! Tauolla sain käydä mielenkiintoisia keskusteluja mm. tulevasta kampusmuutoksestamme ja ohjauksesta LibGuides-verkkopalvelussa.     Päivän parhaita tärppejä:   Eduskunnan kirjasto tuottaa verkkosivuilleen tietopaketteja ajankohtaisista lakihankkeista. Lisäksi heillä on erinomainen, tilava lukusali Helsingin keskustassa - avoin kaikille. Kehitysvammaliiton kirjastossa on erikoisosaamista vammaisista ja heidän palveluistaan. Helsingin yliopiston kirjasto: laajimmat kokoelmat ja tilat - kruununjalokivi Kaisa-talo keskustassa Nuorisotiedon kirjasto seuraa 200 lehden artikkeleita, keskeisimmät niistä on haettavissa myös heidän verkkopalvelunsa kautta. Erityisesti suosittelen Nuorisotiedon kirjastoa Metropolian sosiaalialan opiskelijoille ja opettajille, mainiot kokoelmat lähellä Pasilassa! Tilastokirjastolla on mittavat verkkopalvelut. Uudet tilastojulkaistut jaetaan Twitterissä (@Tilastokeskus) ja Facebookissa päivystää Tilastotohtori. Kuntaliiton kirjasto keskittyy kunta-alan tietoon, esim. kunnallisiin palveluihin. Lastensuojelun keskusliiton kirjasto toimittaa lasten hyvinvointiin liittyviä uutiskirjeitä alan tapahtumista, tutkimuksista ja lainsäädännöstä. Väestöliiton kirjasto tarjoaa tietoa mm. väestöstä, perheistä ja monikulttuurisuudesta sekä Suomessa että kansainvälisesti.   Tiedot kaikkien näiden kirjastojen palveluista ja aineistoista löytyvät niiden omilta verkkosivuilta. Ensimmäisellä asiointikerralla kannattaa ottaa henkilöllisyystodistus mukaan. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kirjoja ja muuta ”perinteistä” aineistoa voivat lainata kaikki asiakkaat. Verkkoaineistoja kuten e-lehtiä ja e-kirjoja sen sijaan käytetään yleensä kunkin kirjaston tiloissa paikan päällä.   -Raisa

  Metropolian opiskelijakunta METKAn järjestämä MetroSport on Metropolian lukuvuoden avaus, joka kokoaa joka vuosi opiskelijat ja henkilöstön Olympiastadionille starttaamaan syksyn rennossa ja energisessä hengessä. Myös muiden korkeakoulujen opiskelijat ovat tervetulleita tilaisuuteen.   MetroSportissa voi tutustua erilaisiin liikunta­ ja urheilulajeihin sekä kulttuuritoimintaan. Tapahtumassa jaetaan myös tietoa Helsingin liikuntaviraston toiminnasta sekä muista pääkaupunkiseudun liikuntamahdollisuuksista. Osallistujilla on mahdollisuus kokeilla uusia sekä vanhoja ja tuttuja liikuntalajeja jalkapallosta capoeiraan, baseballista kiipeilyseinään.   Kirjasto oli mukana MetroSport-tapahtumassa kolmatta kertaa. Tänä vuonna meillä oli kaksi ständiä: kirjarata ja e-kirjalataamo.   Kirjarata   Kirjaradalla, joka järjestettiin nyt jo toista kertaa, testattiin miten tieto pysyy opiskelijan pään päällä. Poistokirjoista ja kuljetuslaatikoista rakennettu rata piti kiertää kirja pään päällä. Rata oli niin suosittu, että haalarimerkit loppuivat kesken, osa saa omansa jälkitoimituksena.   Sopivan kirjan sai itse valita: iso tai pieni, kova- tai pehmeäkantinen, suomen- tai englanninkielinen… Valintaan lienee vaikuttanut myös ulkoiset tekijät, kuten pään muoto ja hiustyyli. Tyylejä oli monia: kirja auki, kirja kiinni, pää vinossa, selkä mahdollisimman suorana, jalat hiukan koukussa, kävellen, hölkäten. Muutamat innostuivat testaamaan kuinka monta kirjaa pään päällä radasta voi selvitä - ennätys on nyt neljä.   E-kirjalataamo   E-kirjalataamo oli sisätiloissa taistelemassa huomiosta tankotanssin ja Positian ilmaisen hieronnan kanssa. Mutta ei hätää! Lataamoon pysähtyi erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita, joille e-kirjat eivät olleet ennestään tuttuja. Näille ja useille muille e-kirjoista aidosti kiinnostuneille oli kiva esitellä kirjaston laajaa tarjontaa.   MetroSportista sai taas innostusta arkiseen puurtamiseen: aurinko paistoi, sai tavata tuttuja työkavereita muista toimipisteistä ja haukata metkalaisten tarjoamaa päärynää!   Ensi vuonna uudestaan!   Kaisu ja Päivi Y-K   Katso timelapse-video kirjaradasta: IMG_0187   Lisätietoa tapahtumasta: Metrosportin verkkosivut: http://www.metrosport.fi/  

Osallistuin kesäkuun alussa mielenkiintoiseen tiedon visualisoinnin koulutukseen amk-kirjastolaisille. Päivä kokosi yhteen viestintätehtävissä työskenteleviä ympäri Suomea Helsinkiin Arcada-ammattikorkeakoululle. Markku Tähtinen ja Päivi Keränen Metropolia Amk:sta kouluttivat, järjestelyistä vastasi Amkit-konsortion viestintäryhmä. Kiitos kaikille!     Tyvestä puuhun - perusasiaa visualisoinnista   Lähdimme matkaan aivan perusteista - ja hyvä niin. Tiedon visualisoinnilla tarkoitetaan alkujaan ei-kuvallisen tiedon esittämistä tunnistettavan ja ymmärrettävän kuvan avulla. Visualisoinnin onnistumisessa olennaista on mielenkiintoisen näkökulman löytäminen ilmiöön sekä sitä parhaiten kuvaavien mittarien valinta. Pelkistämällä ja tiivistämällä tieto tuodaan miellyttävästi esille ja se on helppoa omaksua.   Näkö on ihmisen aisteista hallitsevin ja elinympäristömme tulvii kuvallisia ärsykkeitä. Tiedon visualisointi pyrkiikin nostamaan olennaisina pidetyt asiat informaatiotulvasta esiin. Ihmisellä on taipumus nähdä sarjoja ja toistuvuutta. Huomiokyky kiinnittyy tietoon, joka on jonkinlainen poikkeus. Näitä asioita voidaan ja kannattaa käyttää hyväksi pakattaessa tietoa kuvalliseen muotoon infograafeiksi.   Kahlasimme ripeästi läpi erilaisia tapoja tuoda tieto kuvallisesti esille. Visualisoinnit tasapainoilevat yleensä kahden peruskuvatyypin välillä. Ikoninen kuva muistuttaa mahdollisimman paljon nähtyä ja onkin ymmärrettävä erilaisista taustoista tuleville näkijöille. Skemaattiseen kuvaan taas on lisätty ei-näkyvää informaatiota - siksi se pystyy selittämään esim. syy- ja seuraussuhteita, mutta se myös vaatii näkijältään enemmän.     Näkyvyyttä ja uskottavuutta infografiikalla   Sinänsä trendikkäällä tiedon visualisoinnilla on varsin pitkät historialliset juuret: esimerkiksi edelleen käytössä olevat pylväsdiagrammit ja aikajanat otettiin käyttöön jo 1700-luvulla. Tiedon kuvaamisen tavat ja tekniikat ovat toki lisääntyneet ja kehittyneet ajan kuluessa. Yksi eloisimpia ja mielenkiintoisimpia päivän aikana nähtyjä esimerkkejä oli ruotsalaisen professori Hans Roslingin esitys hyvinvoinnin kasvusta.  Vaikka esityksen onkin tuottanut laajempi työryhmä, voin vain ihailla Roslingin heittäytymistä asiansa esittämiseen. Enemmän tätä myös kirjastotyöhön!   Pomminvarmoja patenttiratkaisuja ei valitettavasti ole oikean visualisointitavan valintaan. Aiheen lisäksi käytössä olevat resurssit vaikuttavat. Selkeän ja yksinkertaistetun esityksen taakse piiloutuu usein paljon aikaa ja raakaa työtä. Vähenevien resurssien aikana tämä voi tuntua kirjastoissa(kin) ylellisyydentavoittelulta. Nykymaailmassa hyvä grafiikka on kuitenkin jo uskottavuuskysymys - niinpä uskonkin myös kirjastoissa visuaalisuuteen käytetyn työajan satavan takaisin omaan laariin. Viestimme fyysisissä kirjastotiloissa ja verkossa jatkuvasti eri tavoin. Kuten joku työpajan osallistuja päivän päätteeksi totesikin, koulutus muutti käsitystä, mistä kaikesta työhömme liittyvästä voisikaan kertoa kuvin! Näkymä innostaa jos kohta musertaakin hiukan. Onneksi itse tekemisen lisäksi ja sijaan monialaisessa ammattikorkeakoulussamme voisi löytyä mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita tällaisiakin projekteja toteuttamaan. Sulattelu jatkuu edelleen. Toisen puolen päivästä ideoimme ja harjoittelimme visualisointia käytännössä. Ilmaisella Piktochart-ohjelmalla syntyi monenlaisia häkkyröitä amk-kirjastoista kerätyistä tilastotiedosita. Hauskin ja samalla koskettavin oli mielestäni tämä:       Lisätietoa sekä mielenkiintoisia ja kauniita visualisointeja: informaatiomuotoilu.fi (mm. kirjastoaiheinen graafi: http://informaatiomuotoilu.fi/08_helmet_halutuimmat_tieto_final_web.jpg) gapminder.org eagereyes.org/   - Raisa

Sähköposti siivottu. Erinäisten järjestelmien sijaisuudet asetettu. Työpöytääkin raivattu, ainakin sen verran että mahtuu taas jatkamaan. Työlista elokuussa jatkettavista hommista tehty. Siihen kuuluvat ainakin blogijuttu pienen toimipisteemme muutoksista - ikäänkuin jatkona Annikan kirjoitukselle Agricolankadun uusista tuulista. Myös pari viikkoa sitten käydyistä ja koetuista Amk-kirjastopäivistä lohjennee ainakin yksi teksti. Sitä ennen suositan tutustumaan ainakin Päivi Ylitalo-Kallion tekemään mainioon koosteeseen tapahtumasta.   Metropolian kirjastossa on tapahtunut kuluneen kevään aikana paljon, monet projektit esim. verkkopalvelujemme parantamiseksi jatkuvat osin läpi kesän tai käynnistyvät uudelleen elokuussa pienen huilin jälkeen. Näistäkin lisää myöhemmin. Mutta: nyt alkaa loma!   Raisa    

Helmikuun opetuksettomalla viikolla Agricolankadun kirjastossa myllerrettiin kunnolla. Kirjahyllyt siirrettiin uuteen järjestykseen, automaatti vaihtoi paikkaa ja asiakaspalvelutiskiäkin käännettiin. Suurempi mullistus oli kuitenkin uuden RFID- tekniikan käyttöönotto. Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä RFID onkin jo tuttua, mutta Agricolankatu on ensimmäinen käyttäjä pienistä toimipisteistämme.  Uuden tekniikan vuoksi ennen kalusteiden siirtoa jokainen hyllyssä oleva ja kirjastoon palautuva kirja tarroitettiin uudelleen.     Uusia laitteita (automaattia ja asiakaspalvelupisteen lukijoita) varten toivottiin uusia kalusteita, mutta lopulta päädyttiin käyttämään vanhoja kalusteita. Niistä tulikin aivan hyvännäköisiä, kun laitetoimittaja paikkasi vanhojen isojen laitteiden jättämät jäljet. Uudet laitteet vievät paljon vähemmän tilaa, ja tuleehan niistä tietysti todella moderni ilme kirjastoon.     Mutta mitä se RFID tekee?   Teknisiin yksityiskohtiin menemättä RFID tarkoittaa käytännössä sitä, että kirjaan on liimattu tarra, jonka avulla lukulaite tunnistaa kirjan. Kirjastossa kutsumme näitä tarroja ”tägeiksi”. Enää ei siis tarvitse lukea viivakoodeja, mikä muun muassa tekee kirjojen käsittelystä ergonomisempaa. RFID on myös vähentänyt mukavasti turhia hälytyksiä, ja hälytysten oikeellisuus tai virheellisyys on nyt paljon helpompi selvittää. Toki osa aineistosta on yhä ”tägittämättä”, sillä muissa kirjastoissa pelataan vielä jonkin aikaa viivakoodeilla. Yhä on myös lainassa olevia kirjoja, jotka on lainattu ennen muutostöitä. Uusi lainaus- ja palautusautomaatti onneksi lukee myös viivakoodeja ja opastaa asiakasta tarpeen mukaan.     Itsepalvelu laajentaa aukioloaikaa   Muutaman viikon harjoittelun jälkeen laajennettiin aukioloaikoja itsepalvelumahdollisuudella. Toisin kuin Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä, kirjastoon täytyy päästä itsepalveluaikoinakin ilman kulkutunnistetta, koska Agricolankadun opiskelijoilla ei sellaisia ole. Siksi itsepalveluaukioloa harkittiin tarkkaan. Aamuisin vahtimestari avaa kirjaston ovet ja sytyttää valot. Kirjaston henkilökunta on paikalla samaan aikaan kuin kirjasto aiemmin oli auki. Iltaisin vahtimestari käy sammuttamassa valot ja sulkemassa oven.   Kokemukset itsepalveluaukiolosta ovat olleet positiivisia. Opiskelijoita on silloin tällöin ollut kirjastossa aamuisin ennen yhdeksää, ja vielä useammin heitä jää kirjastoon puoli viiden jälkeen. Automaattiakin on näinä aikoina käytetty. Mitään väärinkäytöksiä ei ole tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdukaan. Kevät on ollut hyvää aikaa kokeilla itsepalvelua, koska osa opiskelijoista on ollut työharjoittelussa eli kävijämäärät ovat olleet pienempiä. On jännittävää nähdä miten homma toimii syksyllä. Henkilökunnan kannalta on helpottavaa, että töistä lähtiessä ei tarvitse ajaa innokkaita opiskelijoita pois. Mukavaa on sekin, että uusi automaatti on paljon helppokäyttöisempi kuin vanha: asiakkaita ei juurikaan tarvitse neuvoa sen käytössä, toisin kun vanhan. Me täällä tiskin takana voimme nyt keskittyä tiedonhaussa opastamiseen.   Kesän aikana myös Sofianlehdonkadun ja Vanhan Viertotien kirjastot siirtyvät RFID-tekniikkaan. Tervetuloa nykyaikaan!   Annika H.

Olen toisen vuoden kirjastoalan opiskelija Keudasta Keravalta ja olen maaliskuun puolesta välistä saakka ollut työssäoppimassa Tukholmankadun kirjastolla. Saatuani mahdollisuuden kirjoittaa tähän blogiin, en ensimmäiseksi ajatellut päätyväni kirjoittamaan elokuvista, vaikka ne ovatkin rakas harrastukseni. Korkeakoulukirjaston perimmäinen tarkoitushan on tarjota tietoa, ei niinkään viihdettä ja taidetta. Tiedonjanoa tasapainottaa kuitenkin kulttuurinnälkä  - en siis kirjoitakaan elokuvista oivina reitteinä tiedonlähteille, vaan pakoreitteinä niistä. Koostinkin pienen vinkkilistan elokuvista, joissa käsitellään Tukholmankadulla opiskeltavia aloja.   Tartunta (2011) Steven Soderberghin ohjaama kolmen vuoden takainen pandemiakuvaus on yksi laajimmin aihetta käsittelevistä elokuvista viimevuosina. Nimekkään ja laajan näyttelijäkaartin tähdittämä elokuva käsittelee aihetta niin tavallisen maallikon, hoitajan kuin poliitikkojenkin näkökulmasta. Sen kylmän toteava ja aihetta laajasti käsittelevä sävy luo hyytävän realistisen ja uskottavan tunnelman elokuvalle.       Bringing Out The Dead (1999) Nicolas Cage ambulanssihoitajana on miehen nykyuraa seuranneille kova paikka. Huoli on aiheeton, koska miestä ohjasi viisitoista vuotta sitten Martin Scorsese. Ahdistunutta ja kuolleiden potilaitten haamuja näkevän hoitajan tarina ei Tartunnan tavoin ole helppo saati kevyt, mutta se on Scorsesen klassikkojen tavoin väkevä kuvaus miehestä, joka ei voi oikein hyvin.         Junior (1994) Jottei vinkit menisi liian vakaviksi ja synkiksi, niin vedetään mukaan kevennys. Arnold Schwarzeneggerin pahamaineisen komediauran ehkä yksi pahamaineisimmista elokuvista ei tule koskaan jäämään historiaan muuna kuin kuriositeettina, jossa mies tulee raskaaksi. Tätä miestä sitten näyttelee Arska lähinnä karjuen ja naamaansa väännellen. Hoitotieteellisestikin elokuvan esittämät ajatukset ovat niin paksua huttua, että niiden tarjoama arvo on vain huumoriin liittyvää.       Derek (2012-)  Aidosti hyvää ja hoitotieteellisestäkin näkökulmasta kiinnostavaa komediaa joutuu etsimään tv:stä. Siksi teenkin pienen poikkeuksen ja suosittelen tv-sarjaa. The Officesta parhaiten tunnetun Ricky Gervaisin Derek käsittelee hänen itsensä näyttelemän, lievästi kehitysvammaisen Derekin elämää vapaaehtoisena avustajana brittiläisessä vanhainkodissa. Siinä missä hänen aiemmat tuotantonsa ovat keskittyneet myötähäpeähuumorin ryöstöviljelyyn ja päähahmoillensa ilkkumiseen, on Derek paljon lämpimämpi ja sydämellisempi. Sarjan anti ei jää pelkästään huumoriin vaan se on yllättävänkin kantaaottava vanhustenhoitoon liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyssä.       Sicko (2007) Viimeisenä on pakko nostaa esiin Michael Mooren vuonna 2008 tekemä dokumentti Sicko, joka keskittyy Yhdysvaltojen terveydenhuollon ongelmiin. Näkökulma on mooremaiseen tapaan varsin yksipuolinen, mikä voi häiritä kriittisempiä katsojia. Silti se on edelleen yksi ainoista dokumenteista, jossa maan ongelmallinen vakuutussysteemi otetaan kriittisen katselun alle ja tuodaan esiin vaihtoehtoisia menetelmiä sen tilalle.       Lauri

Hei, onko sulla jotain omaa lukulaitetta? Ootko lukenu e-kirjoja? Tunnetko ebraryn?   Seison iPad kädessä ja vieressäni on kärryllinen kirjoja. Toisella puolellani on pöytä täynnä e-kirjamainoksia. Pöydän takana seisoo kollega kannettavan tietokoneen kanssa. Olemme mukana Leppävaaran kampuksen Hyvinvointi ja turvallisuus -tapahtumassa. Naapuripöydissä toiminnastaan on kertomassa mm. terveydenhoitaja, pappi ja turvallisuuspäällikkö. Mukana on myös SPR, Seta, Nyyti ja useita muita yhdistyksiä.   Opiskelijoita pysähtyy kohdalleni. Useimpien kanssa jutellaan pitkään e-kirjojen ja painettujen kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Näytän iPadilta mitä e-kirjoja olen ladannut itselleni ebrarystä. Muutama opiskelija toteaa, että kynnys e-kirjan lataamiseen on aika korkea. Itse asiassa niin korkea, että he eivät ole ladanneet yhtään kirjaa.   Päivän aikana tulee kaikenlaisia kysymyksiä. Joihinkin osaan vastata, toisinaan käännyn kollegan puoleen. Tajuan, että en minä näihin kaikkiin kysymyksiin olisi voinut mitenkään varautua. Välillä joudun toteamaan, että en minäkään ihan kaikkea tiedä, vielä. Päivästä jää kuitenkin innostunut olo: Olipas kivaa tavata asiakkaita kirjaston ulkopuolella! Ja olihan se myös hyödyllistä.   Tällaisia kysymyksiä saimme kuulla: Paljonko ebrary-kirjoja on? Mitä alaa ebraryssä on eniten? Mitä ebrary-kirjalle tapahtuu, kun laina-aika on ohi? Miten ebrary-kirjan laina-aikaa pidennetään? Pitääkö mennä ebraryn kautta vai onnistuuko suoraan Bluefire Readeristä? Adobe id. Mikä se on? Mistä QR-koodi lukijan saa? Toimiiko se Lumia-tabletilla? Miten onnistuu Android-laitteelle lataaminen?   Kaisu

  Kirjastoilla on pitkät perinteet monenlaisesta yhteistyöstä. Toista kirjastoa ei nähdä kilpailevana toimijana vaan yhteistyökumppanina. Yhteistyötä tehdään muun muassa kirjastosektoreittain, yksittäisten kirjastojen kesken, alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa.   Esimerkki alan epävirallisemmasta verkostoitumisesta on Oppiva Kirjasto -verkosto, joka syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain! Metropoliasta verkostossa on aktiivisesti mukana kolme kirjastolaista.   Oppiva Kirjasto -verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. Tähän mennessä verkosto on järjestänyt työpajatyyppisiä seminaaripäiviä Vantaalla, Tampereella ja Turussa - ja seuraavaksi toivottavasti Mikkelissä. Myös erilaisia vierailukäyntejä on järjestetty, seuraava vierailu on suunnitteilla Lahden suunnalle Fellmanniaan ja Tiedepuistoon. Myös muunlaista toimintaa suunnitellaan. Vinkki: kannattaa seurata ainakin verkoston Facebook-sivuja ja wikiä.   Oppiva Kirjasto -verkoston kantava ajatus on käyttäjäkeskeisessä ajattelu. Siinä kaiken toiminnan suunnittelun ja kehittämisen lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Käyttäjää ei haluta nähdä vain vastaanottavassa roolissa vaan aktiivisena kumppanina. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille halutaan antaa mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa.   Miten tätä toimintaa sitten käytännössä tehdään? Perinteisten kyselytutkimusten sijaan pyritään käyttäjiä ymmärtämään muunlaisilla keinoilla. Menetelmiä tähän on monenlaisia ja monen tasoisia: asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnoinnista erilaisiin osallistaviin työpajoihin. Työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida - menetelmissä vain taivas on rajana. Tai resurssit. Jos ei suuriin hankkeisiin ole resursseja, voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!   Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Kirjastomaailmassa tutuin näistä lienee palvelumuotoilu, jonka taustalla on perinteisesti muotoilussa käytetyt menetelmät: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisää tietoa Oppiva Kirjasto -verkostosta: Kirjastokaistan video OK-verkostosta Oppiva Kirjasto -verkoston wiki Oppiva Kirjasto Facebookissa Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto)  

    ”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.       Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.   • Teoreettiset tutkimukset IL:sta • Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta • Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu • IL työelämässä ja ihmisten arjessa • Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa • Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa • Opetus ja IL • IL ala-asteikäisille • IL korkeakouluissa • IL verkko-opetuksena jne.       Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.   Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.   Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.     Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa. Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.   Hellevi

  Kirjastossa mietittiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, että verkkopalveluihin pitäisi saada integroitua asiakaspalvelu-chat. Muistaakseni alun perin ajatus tuli esille asiakkaiden kanssa pidetyissä tulevaisuustyöpajoissa, olisikohan vuosi ollut 2011. Aika pitkään asiaa kypsyteltiin ja viime kesänä päätettiin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen.   Ensimmäinen homma oli löytää kirjaston asiakaspalvelutarpeisiin soveltuva chat-sovellus. Muutamaa testattiin, Lynciäkin harkittiin. Valituksi tuli Zopim-palvelu, joka toimii verkkoselaimessa eikä vaadi mitään asennuksia. Asiakaspuoli on räätälöitävissä ja chat toimii myös mobiililaitteilla (tai ainakin iPadilla :)). Valintaan vaikutti myös se, että palvelua on käytetty Tampereen ammattikorkeakoulussa jo pidempään ja heillä oli siitä hyviä kokemuksia.   Chat-palvelu otettiin käyttöön vuoden alusta. Chat on ainakin nyt aluksi avoinna arkisin klo 10-14. Olemme lähteneet liikkeelle matalalla profiililla, sillä halusimme rauhassa testata myös sitä, millaisia haasteita chat-palveluun liittyy. Miten päivystysvuorot hoituvat vaihtoineen? Riittääkö yksi käyttäjätunnus? Kuinka hankalia tai helppoja asioita chatissa kysytään? Kauhuskenaario viidestä samanaikaisesta chat-asiakkaasta ei ole toteutunut, vaan chatissa on pääosin vielä ollut aika hiljaista.   Kirjaston henkilökunta päivystää chatissa kahden tunnin pätkissä. Chattiin tuleviin kysymyksiin vastataan mahdollisimman pian, asiakkaan odotusaika saisi olla mieluummin sekunteja kuin minuutteja. Muutenhan chat ei juuri tuo lisäarvoa verrattuna sähköpostiin. Onneksi chat-sovelluksessa on hyvä äänimerkki, joka kertoo, kun uusi kysymys tulee. Pitää vain muistaa laittaa koneen äänet päälle :).   Chat näkyy kirjaston asiakkaille tällä hetkellä kirjaston verkko- ja Tuubi-sivuilla. Se ei näy MetCatissa eikä Nellissä, joihin chatin asentaminen ei ihan niin helposti onnistukaan. Toivotaan, että kun MetCatin ja Nellin nykyiset käyttöliittymät korvautuvat aikanaan Finnalla, saamme asiakaspalveluchatin lisäosaksi kaikkiin kirjaston verkkopalveluihin.   Käypä kokeilemassa, vaikka kirjaston verkkosivuilla!   Päivi Ylitalo-Kallio

  Olemme saaneet Metropolian kirjastolle uuden mediatekniikan opiskelijoiden projektiopintojaksolla tekemän promootiovideon. Viime vuonna opiskelijoiden tekemä ensimmäinen kirjastovideo sai paljon myönteistä huomiota. Projekti oli hauska ja opettavainen, joten lähdimme erittäin mielellämme mukaan uudestaan.   Alkuun päästiin ideoimalla yhdessä   Ensin ideoimme uutta videota kirjaston viestintäihmisten kanssa. Pohdimme, että meidän mielestämme kirjasto on opintoja edesauttava paikka paikka jossa pystyy keskittymään viihtyisä sosiaalisten kohtaamisten paikka kaikkialla (mobiili, verkko, fyysinen tila)   Käyttäjän ääni kuuluviin   Uudessa videossa halusimme aitojen kirjastonkäyttäjien äänen kuuluviin. Toivoimme myös, että saisimme haastatteluvideon avulla esiin erilaisia tapoja käyttää kirjaston palveluita. Metropolian kirjaston päätehtävä on auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja siten myös tulevaisuuden työssään. Meille on tärkeää kuunnella asiakkaitamme ja muokata palveluitamme heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaisiksi.   Tekijät löytyivät ja projekti käynnistyy   Esittelimme idean kirjastovideosta opiskelijoille ja saimme tekijöiksi Velipekka Rahkolan, Rami Pulkan ja Niklas Törnblomin. Kirjastosta oli mukana itseni lisäksi Päivi Ylitalo-Kallio. Aloituspalaverissa sovimme, että haastattelut voisivat olla joko oikeita haastatteluja tai oikeiden haastattelujen pohjalta käsikirjoitettuja henkilökuvauksia.   Tekijät kävivät eri kirjastotoimipisteissä kuvaamassa ja haastattelemassa asiakkaita ja kirjaston henkilökuntaa. He saivat käyttöönsä myös asiakaskyselyjen tuloksia erilaisten kirjastonkäyttäjien profiloimiseksi.   Meistä oli tärkeää, että tekijät saivat tehdä videosta omannäköisensä. Luotimme siihen, että heidän visionsa ja osaamisensa kantaisi - olivathan he myös meidän kirjastomme käyttäjiä. Opiskelijat hankkivat itse haastateltavat ja näyttelijät sekä suunnittelivat kuvauspaikat ja videon kulun. Tapasimme syksyn mittaan säännöllisissä palavereissa, joissa käytiin läpi suunnitelmien ja videon etenemistä.   Valmista tuli   Viimein hieman ennen joulua video esitettiin kurssin päätöstapahtumassa ja nyt se on julkaistu sekä Metropolian, että kirjaston Youtube-kanavalla. Tässäkin projektissa oli ilo olla mukana. Pääsin tutustumaan mediatekniikan opetuksen sisältöihin ja opettajiin. Opin paljon myös projektinhallinnasta ja sain oivalluksia jota voin soveltaa omassa työssäni informaatikkona ja kirjaston viestintäkoordinaattorina.     Voit katsoa videon tästä:     Päivi Kumar

  Olimme maanantaina 27.1. pienellä porukalla Helsingin kaupunginkirjastossa Pasilassa tutustumassa Kokeilupisteeseen.   Kokeilupiste on Helsingin kaupunginkirjaston Huomisen arki -hankkeen toteuttama näyttelykonsepti. Sitä on sovellettu jo 17 kirjastossa Uudellamaalla ja kiiinnostusta se on herättänyt muuallakin Suomessa.   Kokeilupisteessä voi perehtyä uusiin arkea helpottaviin ratkaisuihin, palveluihin ja keksintöihin tutustumalla ja kokeilemalla. Kaikki esiteltävät ratkaisut liittyvät johonkin kolmesta päätemasta: kestävä kehitys ja ympäristö, terveys ja hyvinvointi sekä uudet yhteiskuntapalvelut. Kokeilupisteessa voi myös kertoa mielipiteensä esillä olevista projekteista tai tuotteista. Tähän on olemassa erilliset laitteet, joilla voi jättää mielipiteen mistä tahansa näytteillä olevasta konseptista. Kokeilupisteen tavoite on auttaa kansalaisia löytämään ja kokeilemaan uusia ratkaisuja arjen haasteisiin. Palvelujen ja tuotteiden kehittäjille kokeilupiste tarjoaa mahdollisuuden aikaisen vaiheen kokeiluihin ja niistä saadun palautteen hyödyntämiseen jatkokehityksessä. Pasilassa oli esillä muun muassa sisäilmaa puhdistava viherseinä, kitaransoiton opetuspeli sekä kännykän laturina toimiva, aurinkokennolla varustettu reppu. Esiteltävät ideat ja tuotteet voivat olla vielä tuotekehittelyvaiheessa tai jo kuluttajien käytössä, suomalaisia tai kansainvälisiä. Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta Kokeilupisteen konsepti on mielenkiintoinen. Kokeilupisteisiin voisi laittaa testiin myös kaikenlaisia ammattikorkeakouluissa kehitettäviä ideoita ja konsepteja, riittää että on jonkinlainen prototyyppi, jota voi testata.   Raisa & Päivi Y-K   Lisätietoa: http://huomisenarki.wordpress.com/

  Metropolian lipputangoissa liehuvat liput vaihtuivat uusiin, kun Metropolian visuaalinen ilme uudistettiin. Kirjastolaisten luovissa aivoissa virisi ajatus: ehkäpä vanhoille lipuille löytyisi uusiokäyttöä?   Kysyin Metropolian viestintäyksiköstä, onko vanhan ilmeen mukaisia lippuja enää tallessa ja olisiko niitä voinut kierrättää. Kirjasto tarvitsi kirjojen kuljetukseen soveltuvia laukkuja/pusseja ja olimme saaneet idean, että niitä voisi teettää vanhoista lipuista. Kierrätysmateriaaleista teettämällä tukisimme kestävää kehitystä ja säästäisimme rahaa. Tähän asti varatut ja palautetut kirjat ovat kulkeneet toimipisteestä toiseen paperipusseissa. Pussit eivät ole kovin kestäviä ja ne suljetaan niiteillä, joihin henkilökunta repii sormensa pusseja aukoessaan.   Valitsimme pussien tekijäksi kierrätysmateriaaleja hyödyntävät Uusix-verstaat. Uusix on käsityöpajojen yhteisö, joka järjestää kuntouttavaa työtoimintaa työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston työhönkuntoutusta. Kuntoutujien lisäksi verstailla työskentelee työkokeilijoita, työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Verstaiden vieressä Kyläsaaressa on Uusix kauppa, jossa myydään kierrätysmateriaaleista tehtyjä uniikkituotteita.   Mittailimme käyttämiämme paperipusseja ja postinkuljetuslaatikoita sekä neuvottelimme vahtimestareiden kanssa heidän toiveistaan kuljetuspussien suhteen. Pussien piti mahtua Itellan muovisiin kuljetuslaatikoihin ja olla helposti suljettavia. Lopulta sovin tapaamisen Uusix-verstaaseen ja pakkasin Metropolian vanhat liput matkaani. Verstaalla kävimme vielä läpi yksityiskohdat ja sovimme, että pussit tehdään kuntouttavana työtoimintana. Valmistus tapahtuu huolellisesti mutta hitaasti, koska kaikille ompelijoille opetetaan työvaiheet ja huolehditaan, että laadusta tulee tasaista.    Kaikkiaan Metropolian vanhoista lipuista tulee noin 90 postituspussia. Olemme saaneet ensimmäisen erän pusseja käyttöömme ja aika näyttää miten ne soveltuvat tehtävään. Tuntuu mukavalta, kun kirjastomme on pystynyt pidentämään käytöstä poistettujen lippujen käyttöikää ja on ollut mukana edistämässä kuntouttavaa työtoimintaa.   Tietoa Uusix-verstaista: http://uusix.fi/   Päivi Kumar

  Turkulaiset kirjastot ja Oppiva Kirjasto -verkosto järjestivät yhteistyössä Villisti ideoimaan - käyttäjät mukaan suunnitteluun -päivän Turun kaupunginkirjastossa 21.11.2013. Aamupäivän aikana kuultiin esityksiä yritysmaailmasta sekä innovatiivisesta ajattelusta ja tutustuttiin Turun alueen kirjastoissa jo toteutuneisiin käyttäjälähtöisiin projekteihin. Iltapäivän ohjelma rakentui työpajatyöskentelystä, jossa sai itse kokeilla kolmea erilaista kehittämismenetelmää: eläytymismenetelmää, tilasuunnittelua legojen kanssa sekä fokusryhmiä.   Storify-kooste päivän twiiteistä:   http://storify.com/paiviyk/villisti-ideoimaan-turussa-21-11-2013   Seminaarin järjesti Oppiva Kirjasto -verkosto yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Novian sekä Humakin kanssa.   Oppiva Kirjasto -verkoston wikiin >> Oppiva Kirjasto Facebookissa >> Oppiva Kirjasto Twitterissä >>   Päivi Ylitalo-Kallio   P.S. Storify-kooste näkyy parhaiten Firefoxilla. Voit myös käydä katsomassa sen Storifyssä.    

Opiskelijoista liikkuu monenlaisia urbaanilegendoja: Opiskelijat ovat diginatiiveja, jonka ansiosta he rakentavat taitavasti tietoa teksteistä, äänistä ja kuvista. Opiskelijat ovat multitaskaajia. He kykenevät tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Opiskelijat kouluttavat itse itsensä, koska kaikki tieto löytyy netistä.   Onko näin? Olin kuuntelemassa kasvatustieteilijä Carita Kiilin esitelmää  ”Lukiolaisten tiedonhankintataidot nettimaailmassa”. Kiili vertasi diginatiiveja perhosiin, jotka pyrähtelevät informaatiosta toiseen. He reagoivat nopeasti aina uuteen eteen ilmestyvään ”kukkaan”. Näin ollen näillä perhosilla on hauras tietorakenne, koska he eivät malta pysähtyä, vaan siirtyvät koko ajan tiedosta toiseen.   Taitava multitaskaaja pystyy siirtymään sujuvasti mediasta tai tehtävästä toiseen. Mutta vaativien ajatteluprosessien kanssa on toisin. Kenenkään aivot eivät kykene suorittamaan useita vaativia ajatteluprosesseja yhtä aikaa.   Opiskelijat viettävät aikaa niiden asioiden parissa, joista he pitävät ja näissä asioissa voidaan sanoa, että kouluttavat itse itsensä. Mutta mikä on heille parasta ja hyödyllisintä? Opiskelijoilla ei ole asiantuntemusta päättää siitä, mitä he eivät tiedä ja mitä heidän pitäisi oppia.   Mikä avuksi?   Miten opiskelijat sitten saadaan pysähtymään tiedon äärelle? Kiili totesi, että nettisukupolvi tarvitsee tukea internetlukemisessa. Hän ehdottaa seuraavanlaisia keinoja, joilla internetlukemista voisi ohjata.   Tehtävien tulisi haastaa opiskelijoita ajattelemaan. Opiskelijoille pitäisi antaa esimerkiksi seuraavanlaisia tehtäviä: kiistanalaisen aiheen tutkiminen, ongelmanratkaisutehtävät, päätöksentekoa vaativat tehtävät sekä erityyppisten ja eri näkökulmista kirjoitettujen internetsivustojen sisältöjen vertailu.   Tehtävien tulisi ohjata syvälliseen informaation työstämiseen. Muuten käy niin, että opiskelijat vain toistavat löytämäänsä tietoa. Hyödyllisimpiä ovat tehtävät, joissa edellytetään useiden internetlähteiden yhdistämistä: tekstin, äänen, kuvan ja liikkuvan kuvan sekä lisäksi löydetyn yhdistämistä omaan aikaisempaan tietoon. Tärkeää olisi siis laatia sellaisia tehtäviä, joihin ratkaisu ei löydy yhdestä lähteestä.   Tehtävien tulisi myös rohkaista opiskelijoita kehittelemään ajatuksiaan yhdessä muiden kanssa. Kiilin tutkimuksen mukaan yhdessä lukeminen tuki syvällistä sisältöjen tarkastelua. Opiskelijoiden yhdessä lukemisen tavat kuitenkin vaihtelivat: Osa rakensi tietoa aktiivisesti yhdessä. Osa taas suosi yksilöllisempää lukemistapaa, jopa hiljaa lukemista.   Myös kirjaston koulutuksissa ja tiedonhankinnan ohjaamisessa olisi hyödyllistä tehdä internetlukemisen vaatimuksia näkyväksi. Onneksi internetlukemisesta on tulossa lisätietoa. Carita Kiili on kirjoittamassa aiheesta kirjaa yhdessä Leena Laurisen kanssa.   Kaisu

Työskentelen kirjastossa. Se ei ole sattumaa. Niin - olen lukutoukka, kuten kunnon kirjastoihmisen kuuluu ollakin. Ja mitä näitä kliseitä nyt onkaan muun muassa silmälaseihin, nutturoihin ja penseään luonteenlaatuun liittyen. Informaatikon työssä yksi mieluisimmista asioista on minulle se, että pääsen välittämään tieteen ja taiteen hengentuotteita niitä etsiville käyttäjille. Edellinen korkealentoinen lause pitää käytännössä sisällään julkaisukentän seuraamista, asiakkaiden tiedontarpeiden tunnistamista ja ennakointia, aineiston valikoimista ja hankintaa sekä teosten luetteloimista kirjastotietokantaan. Ennen käyttöön ottamista painettuihin kirjoihin pitää lisäksi laittaa leimat, hälyttimet sekä viivakoodi- ja selkätarrat. Työvaiheita siis riittää ennen kuin kirja on päätynyt kirjakaupasta tai kustantajalta kirjaston hyllyyn.   Ei kuulosta jännittävältä, vai? Vaikka kokoelmien siirtymä painetusta elektroniseen vähentää huomattavasti rutiininomaista manuaalista työtä, en silti toivoisi täydellistä sähköistymistä. Painettu kirja on nimittäin hyvin viehättävä kapistus. Etenkin, jos siinä on kuvia. Kirjoja käsitellessä saa hyvän käsityksen paitsi oman työpaikkansa kokoelmista, myös siitä, mitä yleensä tutkitaan ja mistä kirjoitetaan. Kauniisti kuvitettuja kirjoja on mukava katsella ja toisinaan napata jokin kirja mukaan kotiin luettavaksi. Selailtavuus, konkreettisuus ja esinemäisyys ovat painetun kirjan ominaisuuksia, jotka viehättävät ainakin tätä kuluttajaa.   Kun puhutaan elektronisista aineistoista, kuulostaa joskus siltä kuin käyttötarkoitus olisi unohdettu kokonaan. Aineistot eivät ole homogeeninen massa, vaan erilaiset aineistot palvelevat eri käyttötarkoituksia. Elektronisten lehtien yleistyminen on parantanut tieteellisten tutkimusartikkeleiden saatavuutta ja lisännyt käyttöä. Myös kirjastohenkilökunta kiittää, kun fyysisille lehdille ei tarvitse enää loihtia loppumattomasti varastointitilaa. Samaten olisi pelkästään järkevää, että kurssikirjat hankittaisiin elektronisessa muodossa. Niitä käytetään paljon ja ne kuluvat. Paperikirjoja ei koskaan pystytä hankkimaan niin paljon, että jokainen kurssille osallistuva opiskelija saisi oman kappaleensa. Kenties tulevaisuudessa vielä näemme lisensiointimallin, joka mahdollistaa e-kurssikirjojen yhtäaikaisen käytön sadoille opiskelijoille.   Sen sijaan ainakin kaunokirjallisuudessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa painetulla kirjalla tulee uskoakseni olemaan kysyntää vielä pitkään. Kirjastojen asiakastutkimukset puhuvat sen puolesta, että valtaosa asiakkaista valitsee mieluummin painetun kuin elektronisen version kirjasta. Toki asiakaskunnan mieltymyksissä on eroja esimerkiksi ikäryhmittäin, mutta painettu versio koetaan usein elektronista versiota käyttäjäystävällisemmäksi. Satoja sivuja sisältävä teos on mukavampi lukea paperilta kuin näytöltä, eikä teknisiä ongelmia tarvitse pelätä. Painetun kirjan ja kirjastojen kuolemasta on puhuttu jo pitkään, elämmehän teknologiauskovaista aikaa. Kovin radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Kirjan käyttöliittymä keksittiin pari tuhatta vuotta sitten, ja se toimii edelleen.   Metropolian kirjastojen herkullisia uutuuksia voi bongata osoitteesta: http://www.pinterest.com/metropolialib   Anna-Sofia

  Mielipidekyselyissä kirjaston palveluihin ollaan yleisesti ottaen aika tyytyväisiä. Aukioloajat kuitenkin kuuluvat risujen kestosuosikkeihin: niitä halutaan pidemmiksi. Tähän haasteeseen päätettiin Leiritien kirjastossa vastata kokeilemalla itsepalveluaukioloa.   Kokeilu alkoi lokakuun alussa ja jatkuu vuoden loppuun. Kirjastossa voi arkisin jatkaa työskentelyä iltakahdeksaan saakka. Lauantaisin kirjastoon pääsee yhdeksän ja kolmen välillä. Asiakaspalvelupiste suljetaan kuten ennenkin: maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 18.30, tiistaisin ja torstaisin klo 17 sekä perjantaisin klo 15. Kirjastossa voi jatkaa työskentelyä, vaikka henkilökunta poistuu- kätevää, eikö? Itsepalveluaikoina kirjastoon pääsee kulkutunnisteella. Toistaiseksi pääsy on rajattu Leiritien opiskelijoihin ja henkilökuntaan.   Kirjasto päivitettiin keväällä RFID-aikaan, mikä osaltaan mahdollisti kokeilun aloittamisen. Kirjastossa on automaatti, jolla voi sekä lainata että palauttaa. Varausten nouto muutettiin itsepalveluksi jo muutama vuosi sitten. Ovessa on sähkölukko ja opiskelijoilla kulkukortit, joten siltäkin osin oli homma kunnossa. Valvontakameratkin oli jo asennettuina. Ja RFID:n avulla saamme selville hälyporttien hälytysten syyn sekä voimme vaikka seurata hälytyksiä etänä.   Itsepalvelu on lähtenyt käyntiin mukavasti, suuria ongelmia emme ole kohdanneet. Kun kirjasto on itsepalvelulla, asiakaspalvelupisteen eteen laitetaan seinämä, johon on koottu itsepalveluun liittyvää informaatiota. Itsepalveluaikoina kirjastossa voi Lainata ja palauttaa automaatilla Noutaa varauksia Käyttää kirjaston laitteita ja  tiloja Ensituntumalta vaikuttaa siltä, että eniten itsepalveluaikoina käytetään kirjaston tiloja, erityisesti kirjastossa olevia tietokoneita. Itsepalvelusta toivotaan palautetta. Sitä varten asiakaspalvelupisteelle laitetaan aina palautelaatikko ja siihen viereen valmis lomake, jolla palautetta voi antaa. Ja totta kai palautetta saa antaa myös vapaamuotoisesti! Palautetta ei ole vielä juurikaan tullut, joten ehkä voimme olettaa itsepalvelun sujuvan hyvin. Hiljaisuus kertoo tyytyväisyydestä?   Päivi Ylitalo-Kallio  

    Tulevaisuudessa Finna-hakupalvelu korvaa Metropolian kirjaston MetCatin ja Nelli -tiedonhakuportaalin. Finna otetaan käyttöön vaiheittain ja Metropolian kirjastossa valmistaudutaan paraikaa pystyttämään omaa käyttöliittymää.   Kansalliskirjaston tiedote 15.10.2013:   Finna kokoaa arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet yhteen   Finna-hakupalvelu kokoaa Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistot ensimmäistä kertaa yhteen. Finnasta saa tiedon käytettävissä olevista aineistoista. Osaan digitoidusta sisällöstä Finna tarjoaa suoran pääsyn.   Finna on tarkoitettu kaikille tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville. Palvelusta löytyy sekä kokoelmien helmiä että uusimpia tutkimustuloksia. Museoesineiden ja taideteosten kuvia, digitaalisia asiakirjoja, kirjoja, karttoja ja viitetietoja voi tutkailla vaivattomasti juuri silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Hakupalvelun tieto on luotettavaa ja ajantasaista, mistä pitävät huolen arkistojen, kirjastojen ja museoiden asiantuntijat. Finna toimii myös mobiililaitteilla.   Lokakuussa 2013 Finnassa on mukana kymmeniä arkistoja, kirjastoja ja museoita aineistoineen ja osa myös verkkopalveluineen. Uusia organisaatioita tulee mukaan Finna-palveluun vaiheittain, eli tulevaisuudessa voi tehdä hakuja nykyistä laajemmasta aineistosta.   Suomen arkistot, kirjastot ja museot ovat suunnitelleet Finnan yhteistyönä, ja hakupalvelun toiminnallisuudet ja hakuominaisuudet on tehty vastaamaan käyttäjien tarpeita. Kansalliskirjasto on hyödyntänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistoja teknisessä toteutuksessa ja jatkaa Finnan kehittämistä käyttäjien palautetta kuunnellen.   Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.   Lisätietoja   Tietoa Finnasta -sivu Finna-hakupalvelussa: www.finna.fi   Jyväskylän yliopiston kirjaston beta-versio: https://jyu.finna.fi/   Päivi

  Uusi lukuvuosi, uudet opiskelijat! Opintojen alussa uudet opiskelijat perehdytetään monenlaisiin Metropolian palveluihin ja käytäntöihin ja tähän perehdytysohjelmaan kuuluu myös tutustuminen kirjastoon.   Perehdytysten ajankohta ja sisältö vaihtelevat hieman toimipisteittäin, mutta kaikkialla opiskelijat tutustuvat kirjastoon ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana ja kaikkialla opiskelijoille esitellään kirjaston tilat ja palvelut.           Aralis-kirjastokeskuksessa palvellaan Metropolian Hämeentien ja Arabiankadun opiskelijoita. Aralis on sateenvarjo, jonka alla toimivat Helsingin kaupunginkirjaston Arabianrannan kirjasto Aalto-yliopiston Arabian kampuskirjasto Metropolian pop/jazz-koulutusohjelman ja Pop & Jazz Konservatorion kirjasto Metropolian Hämeentien koulutusohjelmien kirjastopalvelut   Kaupunginkirjasto ja ns. taidekirjastot toimivat vierekkäin ja kirjastosta toiseen on helppo siirtyä. Taidekirjastot toimivat yhteisissä tiloissa ja lähes kaikki aineistot ovat kaikkien asiakkaitten lainattavissa. Taidekirjastojen tiloihin on sijoitettu myös Suomen Sarjakuvaseuran kokoelma. Kaupunginkirjaston kautta opiskelijat voivat tilata kaikki pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen aineistot lähelle omaa oppilaitostaan.   Metropolian opiskelijoitten ja toki myös henkilökunnan kirjastopalveluihin keskittyy kolme taidekirjastojen työntekijää: Leena Rantamäki (Hämeentien koulutusohjelmat), Anna Kanerva Tommola (Arabiankatu) ja Kalle Tiitinen (Arabiankatu ja Hämeentie). Kirjaston asiakaspalvelussa opiskelijat kohtaavat paljon muitakin työntekijöitämme.   Tänä syksynä Hämeentien uudet opiskelijat tutustuivat kirjastoon heti opintojen alussa 23.-28.8. Neljän tehokkaan päivän aikana Kalle tutustutti kirjastoon yhdeksän opiskelijaryhmää, yhteensä 100 opiskelijaa. Jokaiselle ryhmälle oli varattu aikaa puolitoista tuntia. Suhteellisen pienen ryhmän kanssa oli helppo kiertää tilat tarkasti.     Kalle tapasi opiskelijat aina Arabiakeskuksen ala-aulassa, jossa on mukava mainita tässä samassa talossa sijaitsevat kaupat, ruokailumahdollisuudet ja muut palvelut. Kirjastokierroksella tutustutaan taidekirjastojen puoleen, mutta kaupunginkirjastonkin sijainti näytetään. Opiskelijat oppivat, missä on kirjaston palvelupiste, kuinka aineistot on järjestetty hyllyihin, missä on lainaus- ja palautusautomaatti, missä kopiokoneet ja tulostus, skanneri ja lukusali, missä Metropolian verkossa olevat työasemat, levyjen kuuntelupisteet ja missä Eero Aarnion pallotuoli.   Päämääränä on ennen kaikkea osoittaa opiskelijoille, että kirjasto on viihtyisä paikka lähellä heitä ja että henkilökunnalta saa aina apua aineistojen ja tiedon etsimisessä. Eräs opiskelija oli hyvin vaikuttunut suurista kirjamääristämme ja totesi, että onpas täällä valtavasti tietoa.   Kirjastokierroksen jälkeen Kalle vei opiskelijat tietokoneluokkaan, missä hän esitteli kirjaston palvelut nettisivujen www.aralis.fi/metropolia ja www.metropolia.fi/kirjasto kautta. Hämeentien ja Arabiankadun opiskelijoiden kurssikirjat ja muu hyödyllinen aineisto löytyvät Arsca-tietokannasta https://arsca.linneanet.fi, jonka käyttö käytiin läpi: kuinka teoksia haetaan, kuinka niitä varataan ja kuinka omat lainat uusitaan. Opiskelijat saivat kirjaston käyttösäännöt ja heille kerrottiin, kuinka asiakkaaksi voi ilmoittautua nettisivun kautta.   Kalle oli valmistanut kaikille opiskelijoille tehtäväpaperin, jossa oli runsaasti kysymyksiä. Osaan löytyi vastaus käyttösäännöistä tai kirjaston nettisivulta, osaan Arsca-tietokannasta. Opiskelijat saivat hakea Arscasta omaan koulutusalaansa liittyviä kirjoja ja saivat samalla vinkkejä siitä, mitä kirjastosta löytyy juuri heille.     Opiskelijat tekijät harjoitustehtävät hyvällä asenteella ja kyselivät aktiivisesti neuvoja, jos jokin kohta oli hankalampi. Lopuksi kaikki tehtävät käytiin yhdessä läpi, jotta mikään asia ei jäisi epäselväksi. Kalle totesi, että oli hurjan mukavaa tavata kaikki opiskelijat, ja kun perjantain viimeiseksi ryhmäksi osui esittävän taiteen ryhmä, heidän aplodiensa saattelemana viikonloppu alkoi iloisissa merkeissä.   Leena ja Kalle

  Metropolian kirjastopalvelut keskitettiin kesällä Bulevardin kirjastoon. Olimme aikaisemmin saaneet palautetta, että kirjastoista on vaikea tavoittaa ketään kesän aikana, ja siksi kokeilimme yhden kirjaston aukioloa juhannuksesta elokuun toiseen viikkoon arkipäivisin klo 10-15.   Bulevardin kirjasto valittiin päivystäväksi kirjastoksi sen keskeisen sijainnin vuoksi. Kesän aikana kaikki kirjastoille tulleet puhelut ohjautuivat Bulevardin kirjastoon ja muista toimipisteistämme tilatut kirjat saatiin lopulta kulkemaan moitteetta. Päivystäjiksi löytyi halukkaita kirjastolaisia omasta ja muista toimipisteistä.   Kesän aikana kävijöitä riitti tasaisesti joka päivälle (n. 20 asiakasta/pv) niin, että koko kesäpäivystyksen kävijämäärä oli n. 800. Asiakkailta saatiin hyvää palautetta: ’Kiva juttu, että kirjasto on auki’.   Suosituimmat kirjastopalvelut olivat lainaus ja tulostus. Eri toimipisteiden asiakkaat löysivät tiensä päivystävään kirjastoon, kun he olivat valinneet varatun kirjan noutopaikaksi Bulevardin kirjaston. Ilman tätä varattu kirja olisi ollut noudettavissa vasta elokuun 2. viikolla. Myös Metropolian muiden kirjastojen kirjoja palautettiin runsaasti kesän aikana. Tulostus- ja skannauspalveluita kysyttiin lähes päivittäin.   Heinäkuun lopulla Metropoliaan valitut uudet opiskelijat käyttivät kirjaston kopiopalveluita ahkerasti toimittaakseen todistusjäljennöksiä alakerrassa sijaitsevaan hakutoimistoon. Uudet opiskelijat olivat kirjastossa poiketessaan kiinnostuneita palveluista ja kyselivät jo tietoa syksyn kurssikirjoista. Kirjastoa hyödynnettiin kesän aikana myös hiljaisena lukutilana ja opinnäytetyön tekemisessä tiedonhakuineen.   Kirjastorakennuksen paksut seinät ja Bulevardin lehmukset viilensivät sisätiloja heinäkuun kuumimpina päivinä.     Marjatta

  Työskentely Leppävaaran asiakaspalvelutiskin takana oli vuosien saatossa koettu hankalaksi ja epäergonomiseksi. Toive uudesta asiakaspalvelualueesta oli ollut ilmassa jo useita vuosia. Myös työfysioterapeutti suositteli palvelutiskin uudistamista hankalien työasentojen vuoksi. Kesällä 2013 muutos vihdoin toteutui. Suunnitteluvaiheessa tehtiin benchmarkkausta, kuunneltiin sisustussuunnittelijoiden näkemyksiä ja ideoitiin omalla porukalla. Toteutusvaiheessa taas tarvittiin osaajia monenmoisiin purku- ja asennustöihin. Alla kuvasarja muodonmuutoksesta.             Nyt koko kirjasto tuntuu avaralta ja valoisalta ja tästä on tullut kehuja myös asiakkailta. Asiakaspalvelualue laajeni kun sijoitimme palautusautomaatin ja Toshiba monitoimilaitteen entisen tiskin alueelle. Uusi palvelutiskimme on kerännyt lyhyessä ajassa paljon ihastelevia kommentteja. Vaikuttaa myös siltä, että uuden tiskin takaa saa entistä paremmin kontaktin kirjaston asiakkaisiin ja olemme helpommin lähestyttäviä. Lisäksi työergonomian kannalta sähköpöytä mahdollistaa työnteon juuri sillä korkeudella mikä kullekin sopii, seisaaltaan tai istuen. Kaiken kaikkiaan erinomainen ja onnistunut muutos!   Annika   p.s  Kesällä Leppävaarassa siirryttiin Myyrmäen jalanjäljissä RFID-aikaan. Avuksi kirjojen tägitykseen saatiin mm. Jaana Myyrmäestä, joka sai kunnian tägittää viimeisen kirjan :). Kuvissa myös uudet lainaus- ja palautuspisteet automaatteineen.  

Tuuli keinuttaa vehreitä puiden latvoja, taustalla hymyilee vaaleansininen taivas. Jään katsomaan työhuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää. Kesä on täällä ja aivan kohta kesälomakin. Hetki vaikuttaa mitä sopivimmalta vetää hieman yhteen tämän blogin ensimmäistä kevättä.     Ajatus uudesta blogista oli muhinut kirjastossamme jo jonkin aikaa, kunnes viime syksynä asiaan sitten tartuttiin toden teolla. Halusimme ja haluamme avata arkeamme ja tehdä työtämme näkyväksi entistä paremmin ja toivottavasti myös herättää hieman keskusteluakin - blogi sopii mainiosti välineeksi tähän. Koska olemme osa nimenomaan Metropolian yhteisöä, verkkolehti Metropooli oli looginen valinta blogin julkaisuympäristöksi.   Omiin työtehtäviini blogi liittyy läheisesti, käytännössä olen sen kanssa tekemisissä viikoittain. Viestintäasiat tulivat tämän vuoden alussa ylipäänsä entistä suuremmaksi osaksi työnkuvaani ja sitä kautta sain tehtäväkseni myös blogin koordinoimisen. Tehtävä oli minulle uusi ja alussa hieman jännittikin. Löytyisikö kirjoittajia tarpeeksi? Osaisinko auttaa kirjoittajia mahdollisissa ongelmissa? Mitä jos vaikka hävittäisin vahingossa kaikki artikkelit blogista?   Kliseistä tai ei, nuo pelot ovat osoittautuneet kevään aikana turhiksi. Kevään kirjoitusvuorot sovittiin varsin pitkälle jo alkuvuodesta ja loputkin aukot kalenterissa ovat täyttyneet kivuttomasti. Tekstien aiheet ovat vaihdelleet paljon. Toisaalta on kirjoitettu selkeistä kirjastoaiheista, kuten sähköisten aineistojen Nelli-portaalista tai RFID-tekniikan käyttöönotosta. Toisaalta teksteissä on kurotettu laajemmalle: kerrottu henkilökuntavaihdosta, yhteistyöstä Metropolian opettajien kanssa ja pohdittu verkkojätti Googlen Scholar-hakupalvelua. Metropolian kirjastossa selvästi janotaan tietoa ja ollaan myös valmiita jakamaan sitä! Erityisen iloinen olen siitä, että kirjoittajia on ollut monista toimipisteistämme ja sanaisen arkkunsa ovat avanneet niin uudet työntekijämme kuin pidempään talossa olleetkin. Kiitos teille kaikille!   Mukavaa tässä jonkinlaisena blogin emona toimimisessa on ollut myös tekstien muokkaamisessa avustaminen. Pidän kirjoittamisesta ja kokemuksesta tiedän toisen silmien näkevän joskus asioita, joita omassa tekstissä ei huomaa lainkaan. Silloin kun aikaa on liiennyt, kuvituksen etsiminen on ollut myös hauskaa. Kuva suuntaa tekstiä voimakkaasti ja varsinkin aluksi olin pidättyväisehkö kuvavalinnoissa. Kevään edistyessä ideoita on alkanut tulla enemmän ja visuaalisesti taitava työparini on myös auttanut monet kerrat.   Tämän kirjoituksen myötä Tiedon janoa jää nyt hyvin ansaitulle lomalle. Elokuussa palaamme taas kirjaston ja kirjastolaisten pienten ja suurten aiheiden kanssa, syksyn ensimmäiset kirjoitusvuorot on jo varattu. Kaikin puolin sopivaa kesää kaikille, nähdään elokuussa!   Raisa

Akateemisessa maailmassa on jo pitkään tunnettu fraasi ”publish or perish”. Ilmiötä on käsitelty tieteentutkimuksessa ja informaatiotutkimuksessa pääasiassa yksittäisen tutkijan urakehityksen näkökulmasta, mutta ilmaisu tuntuu käyttökelpoiselta korkeakoulujenkin tapauksessa. Julkaisumäärät tilastoidaan tarkasti ja mittaamiskelpoisena indikaattorina nämä julkaisumäärät ovat mukavampia osoituksia onnistuneesta toiminnasta kuin esimerkiksi ”laadukkaan opetuksen” kaltaiset, ikävän epämääräiset käsitteet. OKM:n Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 alkaen korostaa toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Esityksen mukaan leijonanosa ammattikorkeakoulujen rahoituksesta (46 %) jaettaisiin suoritettujen tutkintojen perusteella. Julkaisujen ym. vastaavien tuotosten osuus rahoituksesta olisi kaksi prosenttia, mikä tuntuu suhteellisen pieneltä - ainakin verrattuna yliopistojen rahoitusmallin 13 prosenttiin. Eräät ammattikorkeakoulut, Metropolia mukaan lukien, ovat kuitenkin ryhtyneet kannustamaan henkilökuntaansa julkaisujen kirjoittamiseen maksamalla julkaisupalkkioita. Allekirjoittaneen kaltaisen maallikon mielessä tiedepolitiikan ja -rahoituksen painotuksissa tapahtuneet muutokset herättävät kysymyksiä. Kuten: Alkaako rajanveto ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä tuntua keinotekoiselta, kun molemmat sektorit pyrkivät tekemään yhä enemmän soveltavaa ja tuotteistamiskelpoista tutkimusta yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa? Kuinka suuri merkitys tuotettujen julkaisujen määrällä tulee jatkossa olemaan korkeakoulujen taloudelle? Miten kirjasto- ja tietopalveluissa voitaisiin tukea tutkimus- ja julkaisutoimintaa? Vaikuttavatko uudet painotukset korkeakouluissa työskentelevän opetushenkilökunnan työajan käyttöön? Johtaako palkitsemiskäytäntö sisällöltään tyhjänpäiväisten julkaisujen massatehtailuun?   Tutkijoille julkaiseminen on keskeinen meritoitumisen tapa, joten ”tieteen eliitti” on usein kärkikastia myös julkaisujen lukumääriä tarkasteltaessa. Määrää ei siis voi automaattisesti pitää laadun vastakohtana. Huippututkijoiden tuottavuutta on tutkittu melko paljon, mutta ilmiönä se on hyvin moniulotteinen. Harvemmin vältytään pohtimasta kysymystä: ”miten laatua mitataan”. Julkaisujen saamien viittausten määrää on tieteentutkimuksessa pidetty suuntaa-antavana laadun indikaattorina. Tämä perustuu siihen olettamukseen, että viittausten määrä kertoo kirjoittajan näkyvyydestä ja mahdollisesti myös ansioituneisuudesta tiedeyhteisössä. Julkaisujen tai kirjoittajien saamaa huomiota eli niihin kohdistettuja viittauksia voidaan tutkia viittausanalyysin avulla. Viittausanalyysin suosio on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti helppokäyttöisten kaupallisten viiteindeksitietokantojen myötä.   Runsaiden viittausmäärien syynä voivat kuitenkin ansioiden sijasta olla kiistanalaiset tai jopa virheelliset tutkimustulokset. Tutkijan maineen vaikutustakaan ei sovi unohtaa. Tunnettuus johtaa viittausmäärien, erilaisten palkintojen ja sen myötä arvostuksen kumuloitumiseen, minkä vuoksi ilmiöstä on eräskin Robert K. Merton käyttänyt nimitystä ”Matteus-efekti”. Tutkijat ovat myös keksineet erilaisia kepulikonsteja tilastojensa kohentamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi omiin aikaisempiin julkaisuihin viittaaminen, tutkimustulosten pilkkominen useaksi artikkeliksi sekä lukuisiin yhteisjulkaisuhankkeisiin osallistuminen.   Julkaisun (tai laajemmin: tieteellisen toiminnan) laadukkuutta tai yhteiskunnallista merkittävyyttä voidaan usein arvioida vain historiallisesta perspektiivistä. Absoluuttista laatua mittaava laskukaava odottaa keksijäänsä. Tämä ei toivottavasti kuitenkaan johda siihen, että määrällisiä mittareita aletaan pitää ainoina merkityksellisinä mittareina.   Niin, ja omaa häntäähän kannattaa aina nostaa eli lisätietoa aiheesta kaipaavat voivat tutustua pro gradu -tutkielmaani osoitteessa: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/vaikuttavuus/tutkimus_ja_selvitystyo.html   Anna-Sofia

Istahdan pöydän ääreen Ruoholahden aularavintolassa, jota tuttavallisemmin Konsan kuppilaksi kutsutaan. Mukanani on ständi, hiukan esitteitä, läppäri ja iPad, jossa käynnistän oopperavideon. Viimeiset nauttivat myöhäistä lounastaan, henkilökunta on aloittelemassa iltapäivän kahvihetkeään. Ensimmäinen puolituntinen on hiljainen, mutta vähitellen pöydän ääreen piipahtaa tervehtijöitä, uteliaita ja kahvittelijoita.   Näissä puitteissa kokeilimme pop up -kirjastoa kahtena päivänä maaliskuussa. Musiikin koulutusohjelman ja Helsingin Konservatorion yhteinen kirjasto on tiloiltaan pieni, mutta vilkas, 40000 kävijää vuodessa. Kirjaston sijainti on erinomainen, vain muutaman askeleen päässä aulasta, johon opettajat, opiskelijat ja pienten oppilaiden vanhemmat kokoontuvat. Miksi ihmeessä kirjasto sitten piipahtaa kuppilaan?   Juuri siksi. Ihmiset kokoontuvat kuppilaan ja heillä on mahdollisesti hetki aikaa töiltään ja opinnoiltaan. Paikka on sopivan epämuodollinen ja neutraali, kynnys kontaktiin voi olla kirjaston päivystystiskiä matalampi. Toivoimme herättävämme uteliaisuutta ja tekevämme uusia palveluitamme helpommin lähestyttäväksi. Vaikka musiikkikokoelmissa painettujen nuottien käyttö on arkea vielä pitkään, on verkossa tarjolla vaihtoehtoja yhä enemmän. Osa e-nuoteista on saatavilla vapaasti verkossa, osa taas Googlen ulottumattomissa esim. käyttölisenssin vaativissa tietokannoissa. Haluamme mainostaa, sopivan tilaisuuden tullen, kirjaston tarjoamaa apua erilaisten e-aineistojen sisältöjen avaamiseen ja tietokantojen käyttöön. Apuamme voi ja saa hyödyntää myös opetuksen lisäresurssina ammatillisen tiedon löytämisessä: mitä, mistä ja miten.   Mitä kuppilan kirjastossa sitten tapahtui?   Kysymyksiä esitettiin mm. Theseuksesta, ARSCA -kirjastojen lainausoikeuksista ja e-aineistojen etäkäytöstä. Etsimme nuotteja tietylle kokoonpanolle ja keskustelimme hankintatoiveista. Kerran kysyjälle apu löytyi naapuripöydästä, josta aiheeseen perehtynyt liittyi seuraamme. Asianlaita selvisi kysyjälle ja sain itse hyvän tilaisuuden laajentaa käsitystäni aiheesta.   Flyygelin kupeessa oli hyvin aikaa ja rauhaa selata aineistoja tai testata toimivia hakusanoja kysyjän kanssa. 10 - 15 minuutissa pääsee jo pitkälle. Siinä ajassa saattaa selvitä myös, ettei ensin esitetty suora kysymys ollutkaan se mihin kysyjä vastausta etsi.   Kokeilumme sai kannustusta: ”Kirjasto tulee esille, hyvä!”   Alun hiljaiselon jälkeen ensimmäisen pop up -kirjaston aukioloaikaa venytettiin 25 minuutilla, kävijöitä tuntui riittävän. Pari opettajaa kertoi kiinnostuksestaan saada myöhemmin henkilökohtaista opastusta e-aineistojen käytöstä.   Jälkimmäisellä kerralla kirjastokeskustelut jatkuivat vielä pop up -kirjaston sulkemisen jälkeen. Käytäväkeskustelun päätteeksi sain kutsun pedagogiopiskelijoiden tunnille esittelemään mm. Music in Video -tietokannan taltiointeja ja IIMP:n artikkelitarjontaa. Esittely- ja työpajakutsut otamme kirjastossa aina ilolla vastaan! Myöhemmin sain tietää, että sattumalta keskustelumme kuullut opiskelija jatkoi matkaansa suoraan kirjaston tiskille ottamaan selvää kuulemistaan e-aineistoista. Epävirallisin väylä taitaakin olla se tehokkain tapa markkinoida.   Kahvittelun ja kevyen keskustelun lomassa kirjasto sai kuulla kiitosta, mutta myös kriittisiä arvioita tarjoamiensa e-aineistojen sisältöjen soveltuvuudesta opetuksen tarpeisiin. Kaikki nämä ovat tärkeää palautetta kirjastolle.   Elävä yhteistyö koulutusohjelman kanssa onkin mielestäni yksi amk-kirjastotyön parhaimmista puolista. Sitä on vahvistanut tiedonhankinnan ohjauksen integrointi opetukseen. Olemme myös saaneet kokoelman rakentamiseen apua opettajilta ja opiskelijoilta. Yhteistyö auttaa meitä kirjastossa ymmärtämään paremmin koulutusohjelman tarpeita ja seulomaan tiedontulvasta opetukselle ja oppimiselle hyödyllisiä aineistoja.     Pop up -kokeilu oli mielestäni hauska ja onnistunut, kiitokset vielä pistäytyjille! Jatkamme syksyllä kohdennetusti esim. uusille opiskelijoille ennen varsinaisia kirjastorasteja.   Maarit

Apua! Raportti on valmis, mutta lähdeluettelo puuttuu! Näin ei ole enää pariin vuoteen päässyt käymään Leppävaaran kampuksella. Ei ainakaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kohdalla. Eikä ainakaan niiden kohdalla, jotka ovat olleet mukana englannintunnilla kirjastossa.   Leppävaaran kampuksella 3. vuoden opiskelijoiden yksi englannintunti on pidetty kirjastossa. Tunnilla on ollut mukana englanninopettajan lisäksi informaatikko. Tämä työpajaksi kutsuttu sessio on kestänyt yleensä 2-3 tuntia.   Työpajassa informaatikolla ja opettajalla on yhteinen päämäärä: opiskelijoiden tulee löytää luotettavia lähteitä. Opiskelijoilla taas on aito tehtävä: löytää teoreettista tietoa oman projektin aihepiiristä. Ja kirjoittaa aiheesta englanninkielinen raportti, jossa kuuluu olla lähdeluettelo.   Parhaassa tapauksessa raportti on osa kahden kurssin suoritusta. Esimerkiksi tammikuussa osalla mediatekniikan opiskelijoista oli Tekniikan englannin raportointi -kurssin kanssa samaan aikaan Mediatuotteen suunnittelu -kurssi.  Molemmille kursseille kelpaa sama raportti: toista opettajaa kiinnostaa kieli, toista taas sisältö. Aina näin onnekkaasti ei ole. Tällöin opiskelija itse valitsee raportin aiheen ja laatii raportin englannin kurssia varten.   Työpajassa on ideana, että tekemällä opitaan. Informaatikko aloittaa lyhyellä alustuksella: hakusanat, käsitekartta ja sanakirjat. Tämän jälkeen jokainen opiskelija tekee käsitekartan omasta aiheestaan. Sitten on aika esitellä kirjaston laajasta elektronisesta aineistosta kullekin ryhmälle sopivimmat tietokannat ja palvelut. Suurimman osan aikaa opiskelijat tekevät tiedonhakuja itsekseen ja yhdessä. Kun opiskelijoilla on jotain löydettynä, puhutaan myös lähdekritiikistä. Lopuksi opiskelijat lataavat lähdeviitteet kurssin Tuubi-työtilaan.   Työpajan aikana informaatikko vastaa tietokantoihin liittyviin teknisiin kysymyksiin: Miksi en saa tätä artikkelia auki? Miksi en löydä yhtään sopivaa artikkelia? Aina paikalla on myös niitä opiskelijoita, joilla on haastavampia kysymyksiä: Miten saan hakutulokseen vain MIT:ssä julkaistut artikkelit? Näin informaatikkokin oppii joka kerta jotain uutta, kun useimmiten yhdessä tutkitaan hakumahdollisuuksia. Myös englanninopettaja on koko ajan paikalla ja vastaa esimerkiksi englanninkielisiä termejä ja lähdeviitteitä koskeviin kysymyksiin.   Tiedonhankinnan opettajan, Tampereen yliopiston tutkijan Kai Halttusen kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Hän toteaa, että tiedonhankinnan ohjaaminen ilman aitoa tehtävää ei kannata. Se on ”hukkaan heitettyä aikaa”. Aineenopettajan antama opiskelutehtävä rajaa ja antaa ideoita tiedonhakutilanteeseen. Se on apuna myös, kun on aika arvioida hakutuloksia.   Työpajojen vaikuttavuus näkyy myös opiskelijoiden raporteissa. Yksi englanninopettaja kertoi, että ennen yhteistyötä kirjaston kanssa suurin osa opiskelijoista viittasi vain Wikipediaan tai muihin vapaan verkon aineistoihin. Työpajatuntien jälkeen lähdeluetteloiden taso on noussut ja se näkyy myös raporttien teksteissä. Kun lukee akateemisia ja luotettavia artikkeleita sekä kirjoja, se vaikuttaa myös ajatteluun ja tekstintuottamiseen.   Kirjaston ja englannin opettajien yhteistyöstä on muodostunut hyvä ja toimiva käytäntö Leppävaaran kampuksella. Toinen vuosi on menossa. Toivottavasti tämäntyyppinen yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa!   Kaisu Lähde: Lankinen, T. 2012. ”Hukkaan heitettyä opetusta”. Tampereen tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen 23.3.2012.  

Vieraat kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua, minkä takia päätin tarkastella pro gradu -tutkielmassani kirjastopalveluita monikulttuurisesta näkökulmasta. Etenkin yleisiltä kirjastoiltaedellytetään yhä lisääntyvässä määrin kulttuurienvälistä toimintaa ja tarjontaa: vieraskielisen aineiston kysyntä on lisääntynyt ja eksoottisempiakin kieliä pitäisi olla saatavilla. Palveluiden tulisi saavuttaa mahdollisimman laaja asiakasjoukko, myös ne, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Suomessa tämä näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla. Monikulttuuriset kirjastopalvelut ovatkin kehittyneempiä siellä, missä niille on paljon kysyntää. Sen takia valitsin graduni tutkimuskohteeksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kirjaston, vaikka asuinkin vielä tutkielmaa tehdessä Pohjois-Suomessa.   Monikulttuurisuus käsitteenä on ollut Suomessa aktiivisessa käytössä vasta 1990-luvulta lähtien, jonka jälkeen se onkin ollut yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista yhteiskunnassamme. Maahanmuuttajien määrä on viime vuosina kasvanut runsaasti ja väestömme on näin muuttunut monikulttuuriseksi ja monikieliseksi. Suurimmat äidinkielenä puhutut kielet Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ovat suomen ja ruotsin jälkeen venäjä, viro, englanti, somali ja arabia.     Monikulttuuristen kirjastopalveluiden avulla voidaan hälventää ennakkoluuloja ja edistää uuteen kulttuuriin sopeutumista eli integraatiota. Kirjastossa eri ryhmien kohtaaminen on helppoa, sillä siellä voi asioida kuka tahansa taustasta ja varallisuudesta riippumatta (näin ainakin meillä Suomessa). Tällaiset niin sanotut matalan kynnyksen kohtaamispaikat, jossa eritaustaiset ja -kulttuuriset ihmiset kohtaavat toisensa, ovat tärkeitä luoden kommunikaatiota ja vuorovaikutusta eri kulttuurien ja ryhmien välille. Tutkielmani kohderyhmänä olivat lapset ja nuoret. Tutkimuksessa selvisi muun muassa se, että erilaisten tapahtumien sijaan kirjastojen merkitys juuri kohtaamispaikkana ja oleskelutilana on huomattava maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille. ”Parasta on kun täällä näkee ja tutustuu uusiin ihmisiin. Hyvä paikka jossa voi kokoontua”, eräs haastattelemistani maahanmuuttajanuorista totesi. Haastatellut lapset ja nuoret, joita oli noin 20, edustivat peräti 14:ä eri kansalaisuutta. Eniten heissä oli somali-, albaani- ja venäläistaustaisia.   Metropoliassa monikulttuurisuus on niin ikään vahvasti läsnä. Metropolian kansainvälisyyttä kuvastaa runsas englanninkielinen opetustarjonta, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja vaihto-opiskelijat. Vaihto-opiskelijoita meille tulee ympäri maailmaa: eniten Euroopan ja Aasian maista, kuten Iso-Britanniasta, Espanjasta, Saksasta, Etelä-Koreasta ja Kiinasta. Metropolian 16.000 opiskelijan joukossa on edustettuna lähes 90 eri kansalaisuutta. Tämä näkyy ja vaikuttaa tietysti myös Metropolian kirjastoihin. Esimerkiksi Myyrmäen toimipisteen kirjastossa englanninkielistä kirjallisuutta on enemmän kuin suomenkielistä ja päivystysvuorossa ollessa saa asiakkaiden kanssa usein kommunikoida enemmän englanniksi kuin suomeksi.    Myös opiskelijoillemme kirjastot fyysisenä tilana ovat selvästi hyvin tärkeitä: kirjastossa opiskellaan itsenäisesti ja ryhmissä, luetaan lehtiä, käytetään kopiokonetta, tavataan opiskelijakavereita tai vietetään muuten vain aikaa. Erityisesti ryhmätyöskentelytilat ovat kovassa käytössä ja niitä kaivattaisiin kaiketi lisää.   Monikulttuurinen työympäristö kaikessa monipuolisuudessaan ei ole aina ongelmaton. Mielestäni kansainvälisessä työympäristössä on kuitenkin hyvin mielekästä työskennellä, haastavaa, mutta sitäkin rikastuttavampaa.   Jaana

  Databases have been my dependable (and admittedly sometimes bewildering) colleagues for years. In my profession it is extremely important to have reliable information resources available, and databases provide this service by reviewing, selecting and organising information for their users. However, it seems that Google Scholar is becoming more popular, and having been somewhat ignorant of what it has to offer, I wanted to know more about it.   Google Scholar states that you can “Search all scholarly literature from one convenient place”. To me that seems like a tall order. Having spent my professional career using various databases to get a comprehensive view on a given topic, the idea that now I only need to use one is both intriguing and almost unbelievable. Could it really be that simple? Does Google Scholar really cover everything?   Checking Google Scholar’s Help-pages does not really give you a clear answer as to what publishers or journals Google Scholar covers. As Google Scholar is not a database but a search engine, it indexes articles available on various websites. This apparently does include most (but not all?) academic publishers but also articles from “anywhere across the web”. How reliable this indexing is in terms of quality and scope is hard to determine. My scepticism with Google Scholar stems from the fact that Google is not really disclosing what is included, how the results are presented and how scientific the material in question is. Much remains a mystery and this lack of transparency is quite worrying.   On the other hand, some studies have shown that although not as precise as traditional databases, Google Scholar can offer good coverage for specific topics and disciplines. Google Scholar is also fairly easy to use and for students it will probably seem much more accessible than the list of databases the library would recommend.   My question is, is that enough? Should we keep encouraging students to use different databases where certain amount of selection and evaluation has been done for them? Or, is it enough to search quickly even though perhaps not as thoroughly? Google Scholar might be an excellent tool when students need to find a few research articles, but is it enough for thesis-level research? Perhaps it can be used as one of many resources available but is it enough on its own? Any comments are welcome! Sari  

  ”It really pleases me to hear that you’re waiting for me. I’m also very excited. I will wait a lot of new things and I do not know exactly what to expect. I’m very nervous.”   Näin kirjoitti saksalainen Yvonne minulle syyslukukauden alussa. Kevään ja kesän ajan olimme sähköpostitse sopineet hänen harjoitteluunsa liittyvistä käytännön asioista. H-hetken lähestyessä myös minä ja muut Leppävaaran kirjastolaiset odotimme jännittyneinä: Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme ulkomaisen kirjastoalan harjoittelijan.   Yvonne opiskelee Stuttgartissa Hochschule der Medien -koulussa, joka on Metropolian partnerikoulu. Harjoittelu oli osa hänen Bibliotheks- und Informationsmanagement -koulutusohjelman opintojaan. Hän saapui Suomeen elokuun lopussa ja oli mukana vaihto-opiskelijoiden orientaatioviikolla.  Tämä oli hyvä aloitus. Yvonne tutustui muihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin, joista muodostui hänelle tärkeä vapaa-ajan verkosto. Hän tutustui myös Metropolian käytäntöihin, joten varsinaisen harjoittelun alkaessa pääsimme suoraan kirjastotöiden opastamiseen.   Mieluisin työ oli asiakkaiden varaamien kirjojen hakeminen hyllystä työvälineenä iPad. Samoin MetCat-tietokantaan liittyvät työt olivat mieluisia. Myös videon tekemisestä hän innostui tosissaan. Näin kirjasto sai ensimmäisen MetCat-videon! Kirjaston asiakaspalvelutiskissä hän oli mukana jonkin verran. Se sujui englanniksi hyvin, tiskillä käy paljon ulkomaalaisia ja useimmat suomalaiset pienen hämmennyksen jälkeen vaihtoivat kieltä. Yvonne ihmetteli asiakkaiden käyttäytymistä kirjaston palvelutiskillä: suurin osa ei tervehdi, he vain ojentavat kirjan tai kirjastokortin tiskin yli.   Yvonnen tekemä video: How to search a book in MetCat How to search a book in MetCat from Metropolia Library on Vimeo.   Kirjaston päivittäisestä rutiinityöstä: palautettujen kirjojen hyllyttämisestä, Yvonne totesi muutaman viikon jälkeen: ”It’s not my favourite.” Sen jälkeen emme enää nähneet hänen liikkuvan palautuskärryn kanssa. Tämä oli minusta yllättävää ja kiinnostavaa. Näin toimii Z-sukupolvi, tuumasin mielessäni.   Juuri kuluvalla viikolla laitoin Yvonnelle viestin ja kysyin mitä harjoitteluajasta jäi mieleen. Näin hän vastasi: “Good friends, a lot of fun (in my free time and during my work), great time, so much new experience and I love Helsinki.”   Minulle itselleni jäi mieleen se, että kiinnostavien töiden keksiminen oli välillä haastavaa, vaikka löytyihän niitä. Englannin käyttäminen työkielenä oli kivaa ja välillä stressaavaa. Muistan kuinka joskus marraskuussa todella nautin siitä, kun pääsin lounaalle täysin suomenkielisessä seurassa! Tietysti pidin lounas- ja muistakin keskusteluista Yvonnen kanssa. Keskustelimme mm. saksalaisista ristiäisistä, tatuoinneista ja lävistyksistä, suomalaisten viinanjuonnista, Lapista, suomalaisista miehistä, elokuvista, Saksan kansalliskirjastoista ja koti-ikävästä, mutta vain yhden kerran.   Kaisu

Kerro mielipiteesi kirjastostamme osallistumalla käyttäjäkyselyymme! Samalla osallistut arvontaan, jossa palkintoina on mm. e-kirjojen lukulaite, kirjoja ja elokuvalippuja. Vastausaikaa on 7.4. saakka, kyselyn löydät osoitteesta https://my.surveypal.com/Metropolia. Kiitos - mielipiteesi on meille tärkeä!

  Toisen vuoden opiskelijoiden palaute on jälleen kahlattu läpi. Kriittisen palautteen ykköseksi nousi kestoaihe kurssikirjojen riittävyys - tai niiden riittämättömyys.   Kriittisen palautteen top 5: kurssikirjojen riittämättömyys aukioloajat palvelujen vieraus liian vähän tai ei ollenkaan tiedonhaun ohjausta liian paljon tiedonhaun ohjausta     Ymmärrän hyvin opiskelijan tuskan, kun tentti lähestyy ja kurssikirjaan on ”kilometrin mittainen” varausjono. Asiaa voi kuitenkin tarkastella monesta eri näkökulmasta: Yleisesti ottaen kirjastoinstituution toiminnan ydin on välittää laaja-alaisesti monipuolisia aineistoja asiakaskunnalleen. Tätä tehtävää kirjasto toteuttaa muodostamalla tarvittavia kokoelmia, dokumentoimalla ja järjestämällä tietoa sekä lisensoimalla kalliitakin e-aineistoja asiakkaan käyttöön. Huoli kirjastojen tulevaisuudesta ja pelko asiakkaiden menettämisestä kaupallisille toimijoille on suunnannut toimintoja myös toisaalle, kuten esim. treffi-iltojen järjestämiseen tai työkalujen lainaamiseen. Nyt on kuitenkin selvästi nousemassa keskustelu kirjaston roolista ja merkityksestä, jossa huhuillaan kirjaston alkuperäisen perusajatuksen perään. (Esim. Kirjastolehti 1 /2013)   Ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin myötä merkittävä osuus rahoituksesta tulee 55 op vuodessa suorittaneiden opiskelijoiden ja valmistuneiden määrästä. Uudet mittarit tietysti laittavat miettimään, millaisia paineita tämä aiheuttaa kokoelmatyöhön. Onko ensisijaista taata kaikille kurssikirja, jotta saadaan opiskelijat nopeasti tuutista ulos vai laaja-alaisempi toiminta. Emme kuitenkaan haluaisi olla pelkkä kurssikirjalainaamo vaan haluamme tuottaa monipuolisia palveluja, joiden toteuttamisessa pitkälle koulutettu ja osaava henkilökuntamme pääsee toteuttamaan työnimua ja iloa.   Olen myös puhtaasti henkilökohtaisista syistä miettinyt tätä kurssikirja-asiaa. Tämän vuoden alussa Helsingin Sanomissa viitattiin tapaukseen, jossa oppilas joutui lopettamaan lukion, koska perheellä ei ollut varaa hankkia tarvittavia koulukirjoja (HS 9.1.2013, ”Leipää ilman, kirjoja vailla”). Oma lapseni on ammattiopistossa ja kyllä ammatillisenkin koulutuksen kirjahankintoihin kuluu kiitettävä määrä euroja. Koska toisen asteen oppikirjojen saatavuus kirjastojen kautta on käytännössä nolla, olenkin hieman ärtyneenä pohtinut kysymystä: miksi yhteiskunnan tulisi kustantaa kurssikirjat korkeakouluopiskelijoille?  Kysymystä voi siis tarkastella myös koulutusasteiden tasa-arvoisesta kohtelusta käsin.   Edellä olevat ajatelmat eivät suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö haluaisi tehdä mitään kurssikirja-tilanteelle. Tehostamme kirjojen varaustilanteen seurantaa ja tarvittaessa teemme lisähankintoja. Meille voi tehdä hankintaehdotuksen netin kautta tai sähköpostitse kirjasto(at)metropolia.fi. Näin myös opettaja voi varmistaa että tarvittavaa aineistoa on hankittu kirjastoon (erityisesti silloin kun kyseessä on uusi kurssiaineisto). Lisäämme tiedotusta elektronisista aineistoistamme, sillä usein myös sieltä löytyy tarvittavia kurssikirjoja.   Kiitän opiskelijoita saamastamme palautteesta. Yhdessä voimme tehdä kirjaston palveluista entistä parempia.   Hellevi

Osallistuin viime kesänä Euroopan terveystieteellisten kirjastojen järjestön EAHIL:in (European Association for Health Information and Libraries) konferenssiin, joka järjestetään vuosittain. Talven lumisateen keskellä voi muistella innostuneita yliopistojen, korkeakoulujen ja sairaaloiden kirjastoihmisiä, Brysselin kesäpäiviä sekä tietysti suklaakauppoja. Sain konferenssiin osallistumista varten LM Tietopalvelujen matka-apurahan. Konferenssi oli järjestyksessä 25. eli kyseessä oli juhlavuosi. Teemana oli Health Information Without Frontiers ja konferenssissa käsiteltiin kirjastojen agendalla kaikkialla olevia aiheita: tiedonhankinnan opetus ja kirjaston rooli muuttuvassa opiskeluympäristössä, tekijänoikeudet, e-aineistot, uudet teknologiat, kansainvälinen yhteistyö. Puhuttiin myös näyttöön perustuvasta kirjastotyöstä ja käyttäjätutkimuksesta.   Osallistujajoukko oli varsin kansainvälistä, Pohjoismaista oli paljon osallistujia, samoin Venäjältä useita. Suomen näkökulmasta oli mielenkiintoista kuulla norjalaisten Itämeren alueen koulutusyhteistyöprojektista Baltian maissa ja Venäjällä Kaliningradista Murmanskiin. Kollegamme Meilahden kampuskirjasto Terkosta ovat aktiivisia kansainvälisessä yhteistyössä ja tässäkin projektissa oli heiltä edustaja mukana.   Tiedonhankinnan opetukseen liittyvissä sessioissa esiteltiin mm. belgialaisten Ghentin ja Liègen yliopistojen kirjastojen tekemiä tutkimuksia mm. opetusmetodien tehokkuudesta ja eri muotojen sopivuudesta informaatiolukutaidon opetukseen. Yhä selvemmin ollaan sitä mieltä, että kirjastotaitojen tai informaatiolukutaidon opetus tulisi olla integroitu substanssiopetukseen, jolloin sille on konkreettinen tarve, mikä taas motivoi opiskelijoita. Tutkimuksia oli tehty mm. interaktiivisten tutoriaalien tehokkuudesta informaatiolukutaidon opetuksessa (tämä esitys palkittiin EAHILin yleiskokouksessa konferenssin parhaana esityksenä)  ja ”minä osaan -testien” hyödyllisyydestä (opiskelijat arvioivat testeissä informaatiolukutaitoaan ennen ja jälkeen kurssin).   Konferenssin päätöspuhuja oli niin ikään Ghentin yliopistosta. Professori Martin Valcke puhui kirjaston avainroolista tutkimukseen perustuvassa oppimisessa, jossa opiskelijan rooli on aktiivinen: opiskelija ei ole vain tiedon kuluttaja, vaan muuttuu tiedon tuottajaksi. Kirjaston rooli on ikään kuin piilotettuna opiskeluprosessissa ja ”kirjasto-osaaminen” liittyy yhteen muun opiskeluosaamisen kanssa.   Susanna   Konferenssin kotisivut: http://www.eahil2012.be/ Kuvat konferenssin pitopaikan, Université catholique de Louvainin lääkepuutarhasta sekä kirjastovierailulta Euroopan komission keskuskirjastosta.