Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kyselyjen (linkit jutun lopussa) kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogissa julkaistaan toimitettuina opiskelijoiden huomioita opintoretkistään Lähteen tapahtumissa.
Luin jonkin aikaa sitten Helsingin Sanomien artikkelin Tuulia Syväsestä, naisesta, joka omaa onnellisuutensa kohentamiseksi valitsi muutama vuosi sitten radikaalin rehellisyyden, jossa vältetään valheiden sanomista, valkeidenkin sellaisten. Onnellisemmaksi hän todella on tullut, omien sanojensa mukaan, ja suosittelee radikaalia rehellisyyttä muillekin.
Rehellisyyden nimissä epäilin, kovastikin. Vältetäänkö näin tarpeettomia konflikteja vai tuotetaanko niitä lisää? Jätin asian muhimaan, ja nostin asian nyt tuumattavaksi käynnilläni Lapinlahden Lähteellä aurinkoisena kevätpäivänä. Rehellisyys ei ole vahvuuksistani vahvin. Ei sillä että liikaa valehtelisin, vaan enemmänkin välttelen totuuden sanomista, jos se on mielestäni hankalaa. Siksi ehkä Syväsen radikaali rehellisyys nosti minussa vastustusta; aivan liian radikaalia!
Mutta mikä aiheuttaa ihmisten välisissä suhteissa konflikteja enemmän – totuus vai valhe? Puhuminen vai vaikeneminen? Mielipiteen sanominen vai sen sanomatta jättäminen? Aloin saada punaisesta langasta kiinni. Uskaltaisinko kokeilla itsekin? Minulle jo ein sanominen on vaikeaa, paitsi omille lapsilleni jotka kuulevat sitä enemmän kuin riittämiin. Miten lähestyä rehellisempää kommunikaatiota, minulle sopivalla tavalla?
Lähteellä sovin itseni kanssa lempeän radikaalin rehellisyyden kokeilusta, harjoittelen asiaa elämässäni kuulostellen ja asiaan hiljakseen tutustuen. Annan itselleni luvan päättää kokeilun, kun siltä tuntuu. Yllättäen sainkin kokeilla asiaa heti Lähteen ihanassa kahviossa, jossa kieltäydyin asiasta, johon olisin ennen suoriltaan, sen enempää pohtimatta myöntynyt. Kerroin suoraan ja ystävällisesti kieltäytymiseni perustelun, ja asia oli hyvin selkeä kaikille osapuolille eikä kukaan loukkaantunut. Pieni iso teko. Katsotaan minkälaisten asioiden äärelle lempeän radikaali rehellisyys minut vielä johdattaakaan.
Kaunista kevättä teille kaikille! Minä en muuten erityisesti pidä keväästä, yleensä olen kovin väsynyt ja tuulikin on kylmä. Siinä pieni rehellisyyden sananen. Syksy on paras! : )
Vielä ehdit osallistumaan Lapinlahden Lähteellä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
Lue hankkeen loppujulkaisun ensimmäinen osa (ja anna siitä palautetta):
Osallistu vastaamalla kyselyyn: kerro omia näkemyksiäsi Lähteen toiminnasta ja/tai hyvinvoinnista. Merkitse halutessasi Lähteen karttaan mielipolkusi. Voit vastata, vaikket olisi vielä käynyt tapahtumissa, tutustuttuasi Lähteen hankkeen nettisivuihin tai tähän blogiin.
Aiemmalla kyselyllä kerätään edelleen ihmisten kokemuksia hyvinvoinnistaan. Nimettöminä 2016-2017 annettuja vastauksia käytetään hyvinvointitoiminnan kehittämiseen. Tässä kyselyssä voit vapaasti merkitä Lapinlahden Lähteen alueen kartalle paikkoja, lisätä valokuvia, kertomuksia tai runoja ym. Tavoitteena on koota hyvinvointiin liittyvä julkaisu. Tähän mennessä vastanneiden kokemus omasta hyvinvoinnistaan on vahvistunut kyselyyn vastaamisen aikana!
Kiinnostaako tulla mukaan Lähteen vapaaehtoiseksi tai kuulla vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksista?
Käy Lähteellä ja kirjoita nimesi adressiin, jotta Helsingin kaupunki tekisi pysyvämmän päätöksen säilyttää Lapinlahden vanha sairaala-alue kansalaisten mielen hyvinvoinnin keitaana.
Ei kommentteja