Keväällä ideoin nopeasti eräässä sähköpostissa, mitä voisimme Annalan hyvinvointipäivässä toukokuussa tehdä: ”Tuo runo mukanasi, tehdään siitä laulu!” Mukaani kutsuin varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opiskelijoita. Tässä olisi hieno mahdollisuus korvata tuntipoissaoloja, ajattelin.

 

”Onko sinulla rakas runo, joka auttaa vaikeiden hetkien yli tai jota käytät voimatekstinäsi? Tuo se huvilalle ja teemme siitä sinulle Annalan huvilan Sikarisalongissa oman laulun, jonka voit nauhoittaa heti omaan puhelimeesi tai nauttia vain sen kuulemisesta kertaluontoisesti.”

 

Kukaan opiskelijoista ei ollut tehnyt aikaisemmin mitään juuri tällaista. Toki musiikin opettamisen, opiskelujemmekin keskeinen työkalu on improvisointi ja erityisesti tämä opiskelijajoukko taitaa heittäytymisen taidon. En epäillyt hetkeäkään, etteikö toteutus onnistuisi. Olin mukana itsekin valmiina hyppäämään mukaan, jos minua tarvittaisiin tueksi. Opinnoissa myös paljon puhumme opetustilanteen tavoitteiden asettamisen sijaan oppimisen mahdollisuuksien avaamisesta (Huhtinen-Hildén 2017, Elävänä hetkessä. Suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi.) Tästä juuri oli nytkin kysymys.

 

***

 

Niin runot lehahtivat lentoon lauluiksi, sanat säveliksi, riimit rytmiä rytisten.

 

Taipuen tangon tapaan.

 

 

 

Niin kummallinen sydän on,

 

se toivoo ja on toivoton,

 

maan aarteet tahtois omistaa,

 

pois ainoansa lahjoittaa. (Kaarlo Sarkia: Sydän)

 

 

kuvassa Anu Raines

 

 

 

 

 

ja haikeasti huokaillen.

 

 

 

 

Kukkii valkea kirsikkapuu,

 

haihtuu hämyyn hento kuu

 

yössä kuultavassa.

 

Idässä pilvi punertuu. (Katri Vala: Kesäyö)

 

 

 

 

Katso Aliisan ja Helinän (alla) esitys videolta.

 

kuvassa Aliisa Heinilä ja Helinä Tanner

 

 

 

 

Runot riehaannuttivat räppäämään ja lällättämään,

 

 

 

Huraa huraa häitä, kello löi jo ykstoist.

 

Mannaa ja makiaa luvataan.

 

Siis kallistu tänne ja kavahda noita

 

ja valitse kuka sua sortaa saa. (Kirsi Kunnas: Lasten hokemaleikki)

 

 

 

ja lahjan sai lapsenlapsi mummon kännykkään.

 

 

 

Pitkälläni ruohikossa makaan.

 

Katson pilviä. Toinen toista ajaa.

 

Liian kaukaista se on, tuumin.

 

Käännyn – paljon helpommin kuin sinä

 

kuoriainen. ( Kirsi Kunnas: Tarinahetki koppakuoriaisen kanssa)

 

 

 

Laulu tempaisi tilaajansa hetkeksi pois arkisista ajatuksista, keväisistä kiireistä.

 

 

 

Lennä, lennä leppäkerttu –

 

miksi vielä viipyisit?

 

Kiitos hetkisestä, jonka

 

kädelläni viivähdit!

 

 

 

Lennä, lennä leppäkerttu,

 

ihanimpiin ilmoihin,

 

rakkauden kämmeneltä,

 

vapain siivin, sydämin! (V.A.Koskenniemi: Lennä, lennä leppäkerttu)

 

 

 

Katso Kertun ja Riikan (alla) esitys videolta.

 

kuvassa Kerttu Plathan ja Riikka Suihkonen

 

 

 

 

 

Pääsipä laulu yllättämään runon tuojan, riemastutti vallan. Kyynelsilmin ja kikatuksin sitä kehuttiin.

 

 

 

 

Palokärki, kirkon särki,

 

punaistahan pappi näki,

 

kuin myös seurakunnan väki.. (Juhani Leskinen: Palokärki)

 

 

 

 

Katso Aliisan, Elsa-Maijan ja Sannan (alla) esitys videolta.

 

 

 

kuvassa Aliisa Heinilä, Elsa-Maija Helminen ja Sanna Vuolteenaho

 

 

 

 

***

 

Kutsun näitä vuorovaikutuksellisia kohtaamisia Annalan ihmeiksi. Antaminen on vastaanottamista, hyvinvoinnin hyrinän ja ilon kierrättämistä. Runosta lauluksi -tapahtumassa yhteisöllisyys näyttäytyi yksityisenä. Yksi ihminen kerrallaan loi yhteisöä. Yhteisöllisyys ei ole siis joukkuepelaamista pelkästään.

 

Annalan huvilalla saa syksylläkin soida yhdessä ja aina on hyvää pullaa!

 

Suunnitteilla on uudestaan ”runosta lauluksi” -tapahtuma (Metropolian musiikin improklubi). Runoja kerätään Annalan kävijöiltä syksyn aikana ja niistä improvisoidaan lauluja. Esitysajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon.

 

Soivia sunnuntaita jatketaan Metropolian varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kanssa tänä syksynä lokakuusta eteenpäin kerran kuussa. Tästä ja muista tapahtumista tiedotetaan Annalan huvilan nettisivuilla.

 

4.10. klo 11.30 Annalan huvilalla (Waseniuksen puistotie 1/ Hämeentie 154) toteutetaan Metropolian YAMK opiskelijoiden kanssa myös tapahtuma ”Jazz- standardit ja Liedit taipuvat yhteislauluiksi”. Lämpimästi tervetuloa kaikille!

 

Sanna Vuolteenaho laulattaa, liikuttaa, soitattaa musiikkipedagogiopiskelijoitaan Metropoliassa musiikkikasvatuksen lehtorina. Sannalle musiikin opettaminen on muutakin kuin musiikillisten asioiden opettamista. ”Musiikilla on oma itseisarvonsa, mutta samalla se on myös väline, joka auttaa meitä yhdistymään ja vuorovaikuttumaan toinen toistemme kanssa.” Sanna on aktiivinen uuden etsijä, ikuinen opiskelija, vähän höpsö ja elämän hyvään luottava. Laulaminen ja improvisaatio ovat Sannalle myös omaan itseen yhteyden luomista, mielen ja kehon rauhoittumista kuulemaan ja oivaltamaan uutta.

 

Kuluneen vuoden aikana olen saanut olla Annalan huvilalla toteuttamassa oppilaitosyhteistyötä monissa erilaisissa tapahtumissa. Tässä blogissa jaan teille muutamista niistä tunnelmapaloja.

Yhteisömuusikko-opiskelijoiden kanssa ”Siemenet rapisee ja rummut ne soi” -illassa rakennettiin Annalaan tulleiden perheiden kanssa rumpuja ämpäreistä ja saaveista. Pakkausteipistä pingoteltiin rumpukalvoja. Muita rytmisoittimia tehtiin  täytellen purkkeja rapisevilla sisällöillä: saatiin pavut, maissijyvät, riisi ja suolakin soimaan.

Kun on rakennettu soitin, on sitä päästävä soittamaan. ”Siemen kätkee sisälleen, salaisuuden suuren, voiman kasvamiseen..” Salaisuus -laulun tahtiin (Hannele Huovi ja Soili Perkiö) pääsivät pienet ja isommat musikantit soittamaan yhdessä. Taidettiin pistää tanssiksikin välillä. Annalan kasvisoppa, tuoreet sämpylät ja muut herkut pitivät huolen, että ei ollut kiire kotiin.

 

Hienon alumnipäivän ilta huipentui kahden selloa soittavan laulajan (alumni Iiris Tarnanen ja opiskelija Laura Muona) taiturillisin sävelin takkatulen tunnelmallisessa rätinässä. Oli ihanaa saada kuulla Iiriksen sävellyksiä, sielunmatkaa opiskelijasta taiteilijaksi. Lauralla puolestaan oli instrumenttiopinnot päättävä profiilikonsertti tulossa. Annalassa kappaleita ja kokonaisuutta päästiin ensi kertaa testaamaan yleisön edessä. Laura hehkutti, että oli hyvä kokemus: vaikka kappaleet olivatkin vielä vähän vaiheessa, ei jännittänyt yhtään – opiskelija aikoi ottaa tunteen mukaansa. Kylläpä opettaja nauttii opiskelijoidensa kasvusta – ja sitruunamarenkitortusta Annalan yrttiteen kera.

Laulu- ja instrumenttipedagogiikka- sekä YAMKin eli ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden vetäminä kokoonnumme useita kertoja yhteislaulutilaisuuksiin. Erityisesti on jäänyt mieleen opiskelijoiden oma hämmästys: he olivat ajatelleet mahdollistavansa muusikkoudellaan Annalaan tulleille vieraille mukavan yhteislauluhetken, mutta olivatkin itse valtavan voimaantuneita yhdessä laulamisesta ja soittamisesta. Miten se Annalan sali soikaan, pianokin vireessä! Annalan tummapaahtoinen kahvi ja kauramaito saivat opiskelijoilta erityismaininnan.

Kerran kuussa vietettiin Annalassa Soivaa sunnuntaita. Sinne varhaisiän musiikkikasvattajat ja taiteen soveltavan käytön opiskelijat valmistivat vuodenkulkuun sopivia yhteislauluja kaikelle kansalle. Varttuneempi väki löysi ilahduttavan monilukuisena paikalle. Tunnelma oli rento, ihmisiä tuli kesken kaiken mukaan ja saatettiin laulaa samakin laulu useampaan kertaan. Yhteislaulujen jälkeen järjesteltiin tilaa uudelleen pop up -muskarille, joka tarjosi musisointia ennen kaikkea perheen pienimmille, mutta kyllä ihan koko perheelle – mummitkin olivat monesti mukana. Parhaimpina kertoina oli pikkulaulajia täysi tusina. Löytyikö Annalan kakusta rusina?