Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kyselyjen (linkit jutun lopussa) kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogissa julkaistaan toimitettuina opiskelijoiden huomioita opintoretkistään Lähteen tapahtumissa.
Pieniä hyvän olon tunteita
Tänään on ensimmäinen kaunis päivä tänä keväänä. Tai ainakin nyt sen huomaan. Minulla ei ole mihinkään kiire. Kävelen Lapinlahden Lähteelle kaikessa rauhassa, sillä minulla on aikaa. Tehtäväni on tarkastella Lähteellä itseäni ja ympäristöäni jonkun valitsemani VIA- vahvuuteni kautta. En ole sitä vielä päättänyt vaan annan itselleni mahdollisuuden huomata vahvuuden. Kunhan vain muistan kuunnella itseäni ja ajatuksiani. Kiertelen Lähteen tiloissa ja eksyn taidenäyttelyn.
”Mikä sinulle on merkityksellistä tänään?” kysyy näyttelyn vieraskirjan vieressä olevat flyeri. En saa itseäni kysymyksen äärelle. Juuri nyt minulla on rauhallinen olo, aivan kuin unessa. En pysty pohtimaan merkityksellisyyden asiaa. Se vaatisi jonkinlaisen vahvan tunteen, enkä pääse siihen nyt sisään. Katselen teokset läpi, mutta myöskään ne eivät nyt saa unenomaista tunnelmaani katkeamaan. Tuntuu kuin mielessäni ei liikkuisi muuta, kuin ulkoa tuleva keväinen auringon valo. Sen sijaan, että katselisin teoksia, huomaan seinät, jotka ovat haljenneet ja joista laasti on irronnut.
Kuljen käytävää pitkin ja mietin, mitä kaikkea nämä seinät ovat kokeneet. Kuinka moni ihminen on juuri tässä kohdassa itkenyt. Kenen kyynel on vierinyt lattialle. Kuka on mahtanut katsella kevätaurinkoa juuri tästä ikkunasta ja hymyillyt. Hymyilen, ikkunaan on jätetty salainen viesti: MUISTA -tanssia ja laulaa, hymyillä, nauraa. Katselen putiikin iloisen värikkäitä korvakoruja, kortteja ja yhtäkkiä huomaan pöydällä pienen pienet lasipurkit. Niihin on laitettu pieniä kukkakimppuja kasvamaan. Nuo nukkekotimaiset kimput tuovat hymyn huulilleni. Kyykistyn niiden eteen ihastelemaan tuota miniatyyriasetelmaa. Pieni kärpänen lennähtelee lehdillä ja aivan kuin sekin olisi kutistettu juuri tuohon asetelmaan. Taisin löytää tämän hetken voiman ja vahvuuden.
”Mutta jossain ihmisen sisimmässä on yhä jäljellä aloittelijan mieli valmiina näkemään kaiken kuin ensimmäistä kertaa – näkemään arjen ja tavallisuuden kauneuden.” (Andersen – Stawreberg 2016:95.)
Mielen metelöintiä
Sali on täynnä. Lisää tuoleja kannetaan sisälle; lavan reunoille ja portaisiin. Ihmiset istuvat ikkunalaudoilla, portailla ja osa joutuu seisomaan. Ovet on laitettava kiinni. Nyt ei sisään enää voi ottaa yhtään ihmistä lisää. Mihin olen tullut? Luennoitsija aloittaa.
”Jos haluat lentää sinun täytyy päästää irti siitä, mikä painaa sinua alaspäin.” (Takamäki 2017.)
Läsnäolo, mindfulness, tietoisuus ja nyt olen luennolla, joka käsittelee irtipäästämistä. Miksi me kaikki olemme täällä? Onko nykyajan ihminen niin äärimmilleen stressattu, että meille pitää antaa ohjeita tasapainoiseen elämään? Miten ihmeessä ennen selvittiin? Olemmeko me unohtaneet, kuinka meidän tulisi elää? Aistimme ovat ylikuormittuneet erilaisista ärsykkeistä niin, että meidän on vaikea keskittyä olemaan paikoillamme. Elämme huomisessa, eilisessä, sähköpostissa ja tehtävälistoissa. Mieleeni hypähtää ajatus, että en muistanut sanoa miehelleni, että poika oli menossa koulusta kaverilleen. Pitäisi laittaa viesti whatsupiin, messengeriin, emailiin vai laitanko tekstiviestin…?
”Ei ole olemassa ongelmia, on vain tilanteita joihin emme ole löytäneet ratkaisuja.” (Takamäki 2017.)
Säpsähdän. Olin uppoutunut ajatuksiini. Olin jossain poikani kaverikyläilyn, tytön päiväkotiretken ja kaupassa käynnin välimaastossa. Luennoitsija herättelee pohtimaan, kuka päättää elämästämme. Uskallammeko oikeasti elää kuten haluaisimme? Olemmeko valmiita ottamaan vastuun onnellisuudestamme? Tähän haasteeseen haluan tarttua. Haluan vahvistaa kykyäni tarkastella asioita eri näkökulmista ja avartaa näkökulmaani läsnäoloon. Haluan päästä eroon mieleni harhailusta ja jatkuvasta metelöinnistä.
Lähteet:
Andersen, Heidi – Stawreberg, Anna-Maria 2016. Mindfulness vanhemmille. Helsinki: Viisas Elämä/Basam Books.
Takamäki, Merja (kirjailija) 2017. Luento Irtipäästäminen 19.4.2017.
Metropolia ammattikorkeakoulun hyvinvointikonseptitiimin osalta hanke päättyy kesäkuussa, mutta toiminta Lähteellä jatkuu edelleen. Vielä kesäkuussa (15.6.2017 saakka) ehdit osallistumaan Lapinlahden Lähde -hankkeessakin esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
Lue hankkeen loppujulkaisun ensimmäinen osa (ja anna siitä palautetta):
Osallistu vastaamalla kyselyyn: kerro omia näkemyksiäsi Lähteen toiminnasta ja/tai hyvinvoinnista. Merkitse halutessasi Lähteen karttaan mielipolkusi. Voit vastata, vaikket olisi vielä käynyt tapahtumissa, tutustuttuasi Lähteen hankkeen nettisivuihin tai tähän blogiin.
Aiemmalla kyselyllä kerätään edelleen ihmisten kokemuksia hyvinvoinnistaan. Nimettöminä 2016-2017 annettuja vastauksia käytetään hyvinvointitoiminnan kehittämiseen. Tässä kyselyssä voit vapaasti merkitä Lapinlahden Lähteen alueen kartalle paikkoja, lisätä valokuvia, kertomuksia tai runoja ym. Tavoitteena on koota hyvinvointiin liittyvä julkaisu. Tähän mennessä vastanneiden kokemus omasta hyvinvoinnistaan on vahvistunut kyselyyn vastaamisen aikana!
Kiinnostaako tulla mukaan Lähteen vapaaehtoiseksi tai kuulla vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksista?
Käy Lähteellä ja kirjoita nimesi adressiin, jotta Helsingin kaupunki tekisi pysyvämmän päätöksen säilyttää Lapinlahden vanha sairaala-alue kansalaisten mielen hyvinvoinnin keitaana.
Ei kommentteja