Keväällä ideoin nopeasti eräässä sähköpostissa, mitä voisimme Annalan hyvinvointipäivässä toukokuussa tehdä: ”Tuo runo mukanasi, tehdään siitä laulu!” Mukaani kutsuin varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opiskelijoita. Tässä olisi hieno mahdollisuus korvata tuntipoissaoloja, ajattelin.
”Onko sinulla rakas runo, joka auttaa vaikeiden hetkien yli tai jota käytät voimatekstinäsi? Tuo se huvilalle ja teemme siitä sinulle Annalan huvilan Sikarisalongissa oman laulun, jonka voit nauhoittaa heti omaan puhelimeesi tai nauttia vain sen kuulemisesta kertaluontoisesti.”
Kukaan opiskelijoista ei ollut tehnyt aikaisemmin mitään juuri tällaista. Toki musiikin opettamisen, opiskelujemmekin keskeinen työkalu on improvisointi ja erityisesti tämä opiskelijajoukko taitaa heittäytymisen taidon. En epäillyt hetkeäkään, etteikö toteutus onnistuisi. Olin mukana itsekin valmiina hyppäämään mukaan, jos minua tarvittaisiin tueksi. Opinnoissa myös paljon puhumme opetustilanteen tavoitteiden asettamisen sijaan oppimisen mahdollisuuksien avaamisesta (Huhtinen-Hildén 2017, Elävänä hetkessä. Suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi.) Tästä juuri oli nytkin kysymys.
***
Niin runot lehahtivat lentoon lauluiksi, sanat säveliksi, riimit rytmiä rytisten.
Taipuen tangon tapaan.
Niin kummallinen sydän on,
se toivoo ja on toivoton,
maan aarteet tahtois omistaa,
pois ainoansa lahjoittaa. (Kaarlo Sarkia: Sydän)
kuvassa Anu Raines
ja haikeasti huokaillen.
Kukkii valkea kirsikkapuu,
haihtuu hämyyn hento kuu
yössä kuultavassa.
Idässä pilvi punertuu. (Katri Vala: Kesäyö)
Katso Aliisan ja Helinän (alla) esitys videolta.
kuvassa Aliisa Heinilä ja Helinä Tanner
Runot riehaannuttivat räppäämään ja lällättämään,
Huraa huraa häitä, kello löi jo ykstoist.
Mannaa ja makiaa luvataan.
Siis kallistu tänne ja kavahda noita
ja valitse kuka sua sortaa saa. (Kirsi Kunnas: Lasten hokemaleikki)
ja lahjan sai lapsenlapsi mummon kännykkään.
Pitkälläni ruohikossa makaan.
Katson pilviä. Toinen toista ajaa.
Liian kaukaista se on, tuumin.
Käännyn – paljon helpommin kuin sinä
kuoriainen. ( Kirsi Kunnas: Tarinahetki koppakuoriaisen kanssa)
Laulu tempaisi tilaajansa hetkeksi pois arkisista ajatuksista, keväisistä kiireistä.
Lennä, lennä leppäkerttu –
miksi vielä viipyisit?
Kiitos hetkisestä, jonka
kädelläni viivähdit!
Lennä, lennä leppäkerttu,
ihanimpiin ilmoihin,
rakkauden kämmeneltä,
vapain siivin, sydämin! (V.A.Koskenniemi: Lennä, lennä leppäkerttu)
Katso Kertun ja Riikan (alla) esitys videolta.
kuvassa Kerttu Plathan ja Riikka Suihkonen
Pääsipä laulu yllättämään runon tuojan, riemastutti vallan. Kyynelsilmin ja kikatuksin sitä kehuttiin.
Palokärki, kirkon särki,
punaistahan pappi näki,
kuin myös seurakunnan väki.. (Juhani Leskinen: Palokärki)
Katso Aliisan, Elsa-Maijan ja Sannan (alla) esitys videolta.
kuvassa Aliisa Heinilä, Elsa-Maija Helminen ja Sanna Vuolteenaho
***
Kutsun näitä vuorovaikutuksellisia kohtaamisia Annalan ihmeiksi. Antaminen on vastaanottamista, hyvinvoinnin hyrinän ja ilon kierrättämistä. Runosta lauluksi -tapahtumassa yhteisöllisyys näyttäytyi yksityisenä. Yksi ihminen kerrallaan loi yhteisöä. Yhteisöllisyys ei ole siis joukkuepelaamista pelkästään.
Annalan huvilalla saa syksylläkin soida yhdessä ja aina on hyvää pullaa!
Suunnitteilla on uudestaan ”runosta lauluksi” -tapahtuma (Metropolian musiikin improklubi). Runoja kerätään Annalan kävijöiltä syksyn aikana ja niistä improvisoidaan lauluja. Esitysajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon.
Soivia sunnuntaita jatketaan Metropolian varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kanssa tänä syksynä lokakuusta eteenpäin kerran kuussa. Tästä ja muista tapahtumista tiedotetaan Annalan huvilan nettisivuilla.
4.10. klo 11.30 Annalan huvilalla (Waseniuksen puistotie 1/ Hämeentie 154) toteutetaan Metropolian YAMK opiskelijoiden kanssa myös tapahtuma ”Jazz- standardit ja Liedit taipuvat yhteislauluiksi”. Lämpimästi tervetuloa kaikille!
Sanna Vuolteenaho laulattaa, liikuttaa, soitattaa musiikkipedagogiopiskelijoitaan Metropoliassa musiikkikasvatuksen lehtorina. Sannalle musiikin opettaminen on muutakin kuin musiikillisten asioiden opettamista. ”Musiikilla on oma itseisarvonsa, mutta samalla se on myös väline, joka auttaa meitä yhdistymään ja vuorovaikuttumaan toinen toistemme kanssa.” Sanna on aktiivinen uuden etsijä, ikuinen opiskelija, vähän höpsö ja elämän hyvään luottava. Laulaminen ja improvisaatio ovat Sannalle myös omaan itseen yhteyden luomista, mielen ja kehon rauhoittumista kuulemaan ja oivaltamaan uutta.
Ei kommentteja