Mitä teimme opintojakson aikana?
Osallistuimme Metropolian Ammattikorkeakoulun valinnaiselle Sosiaalipedagogisen yhteisötyön opintojaksolle. Opintojakson aikana teimme yhteistyötä Annalan huvilan kanssa, joka on osa Hyvinvoinnin tilat -hanketta. Hankkeen tavoitteena on löytää tiloja, joissa kehitetään alueellista yhteisötyötä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka hankkeiden kautta saman alueen ihmiset voivat osallistua yhteisölliseen toimintaan ja sitä kautta aktivoitua toimimaan sekä tutustua toisiin lähellä asuviin ihmisiin.
Annala järjestää erilaisia yhteisöllisiä tapahtumia osallistaen alueen ihmisiä. Mekin pääsimme osallistumaan. Olimme mukana istuttamassa kukkasipuleita Annalan omaan puutarhaan sekä järjestimme Aineeton joulu -tapahtumaa. Kukkasipulit istutimme Annalan omaan puutarhaan. Joulutapahtumaa varten siivosimme Annalan kuntoon sekä järjestimme osallistujille joulukorttipajan. Tämän lisäksi toteutimme Annalassa kävijöille ohjeet kävelyreittiin Vanhankaupungin kosken ympäristöön. Ohjeet löytyvät A4-kokoisesta lehtisestä Annalan huvilalta ja ne sisältävät informaatiota reitin varrella sijaitsevista vierailukohteista. Tarkoituksena on, että Annalassa kävijä voi ottaa ohjeet mukaansa ja tutustua omalla ajallaan lähialueeseen.
Mitä olemme oppineet?
Olemme oppineet alue- ja yhteisötyön merkityksen sosiaalialalla ja saaneet uusia näkökulmia alueen huomioimiseen. Tulevissa työpaikoissamme alueen tietämys avartaa myös kuvaa siitä, mistä asiakkaiden arki koostuu. Tällöin asiakkaan ohjaaminen lähellä oleviin palveluihin on helpompaa ja työntekijä ymmärtää työpaikan sijoittumisen ympäristöön. Se mahdollistaa myös yhteistyön tekemiseen lähialueen yhdistysten ja yritysten kanssa. Opintojakson aikana käsitys siitä, että myös omalla asuinalueella tapahtuu todennäköisesti yhteisö- ja aluetoimintaa, on avartunut. Aluetta katsoo ehkä myös eri silmin kuin ennen opintojaksoa.
Exposure-kävelyn kautta omaa asuinaluetta osaa tutkia eri näkökulmista ja laajemmin: mitä palveluita ja tiloja alueellani on. Exposure-kävelyssä on lähtökohtana arjen todellisuuden kohtaaminen ja työn jäsentäminen “kadun” todellisuudesta käsin. Exposure ei ole vain havainnoinnin menetelmä, vaan sen voidaan ajatella olla myös tiedon tuottamisen tapa. Siinä on kysymys tiedon tuottamisen metodista, jossa kokemuksella ja havainnoinnilla sekä analyysillä on jokin toimintaan tähtäävä tavoite.
Olimme itsekin tutustumassa Arabian asuinalueeseen käyttäen tätä menetelmää. Suurin osa meistä oli aiemmin tullut julkisilla, milloin mistäkin Metropolian kampukselle tai Annalan huvilalle, eikä käsitystä asuinalueesta muutoin ollut. Jotta ymmärtäisimme paremmin mitä alueella on ja mistä ihmiset tulevat Annalaan, oli alueeseen tutustuminen havainnollistavaa. Pohdimme myös sitä, että tätä menetelmää voisi käyttää tulevaisuudessa työssämme sosiaalialan työntekijöinä niin työntekijän menetelmänä, asiakkaalle ohjattuna kuin myös työntekijän ja asiakkaan kanssa yhdessä.
Miten yhteisö- ja aluetöitä voitaisiin tehdä paremmin?
Osallistuessamme Annalassa järjestettäviin tapahtumiin huomasimme, että osallistujamäärät olivat alhaiset. Lisätäkseen Annalassa tehtävän yhteisö- ja aluetyön vaikuttavuutta, tulisi osallistujia saada enemmän. Osallistujien saaminen vaatii selkeän ja konkreettisen informaation lisäämistä ja tapahtumien kohdistamista kaikille sopivaksi niin, että toimintaa olisi erilaisista asioista kiinnostuneilla. Harkittaessa johonkin tapahtumaan osallistumista ainakin itse haluaa tietää, kenelle tapahtuma on, missä se järjestetään ja mitä siellä tapahtuu jne. Toisaalta myös tietyille ryhmille kohdentaminen on hyvä säilyttää, mutta toiminnan tulisi sen lisäksi olla myös täysin avointa.
Tapahtumien alkuun saamiseksi ja osallistujien lisäämiseksi voisi sopia yhteistyötä erilaisten lähellä toimivien yhdistysten tai vaikkapa esimerkiksi lähialueen palvelutalojen kanssa osallistujien saamiseksi paikalle. Ihmiset voisivat sitä kautta herätä kiinnostumaan, mikä Annala on, mitä siellä on ja mitä siellä tehdään. Tapahtumista voisi ottaa kuvia, joissa näkyy, että osallistujia on ja liittää näitä kuvia tiedotteisiin. Tällöin myös uusilla osallistujilla voisi olla matalampi kynnys saapua paikalle.
Toiminnasta tulisi tiedottaa niin, että jokainen alueella asuva kokee, että tapahtumat koskevat myös häntä. Toimintaa ei ehkä kannattaisi niin suoraan kohdentaa tietylle ryhmälle, vaan keskittyä monipuolisuuteen. Tilojen tulisi olla avoimia, isoja tiloja, jotka ovat näkyvästi esillä. Tällöin aluetyö tulee näkyväksi myös asukkaille.
(teksti opiskelijoilta: Heljä Ranta, Jenny Bertell, Hanna Lindén, Eveliina Ahtiainen, Lotta Forssell; kuvat: Eeva Tawast ja Sanna Vuolteenaho)
Ei kommentteja