Keväällä ideoin nopeasti eräässä sähköpostissa, mitä voisimme Annalan hyvinvointipäivässä toukokuussa tehdä: ”Tuo runo mukanasi, tehdään siitä laulu!” Mukaani kutsuin varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön opiskelijoita. Tässä olisi hieno mahdollisuus korvata tuntipoissaoloja, ajattelin.

 

”Onko sinulla rakas runo, joka auttaa vaikeiden hetkien yli tai jota käytät voimatekstinäsi? Tuo se huvilalle ja teemme siitä sinulle Annalan huvilan Sikarisalongissa oman laulun, jonka voit nauhoittaa heti omaan puhelimeesi tai nauttia vain sen kuulemisesta kertaluontoisesti.”

 

Kukaan opiskelijoista ei ollut tehnyt aikaisemmin mitään juuri tällaista. Toki musiikin opettamisen, opiskelujemmekin keskeinen työkalu on improvisointi ja erityisesti tämä opiskelijajoukko taitaa heittäytymisen taidon. En epäillyt hetkeäkään, etteikö toteutus onnistuisi. Olin mukana itsekin valmiina hyppäämään mukaan, jos minua tarvittaisiin tueksi. Opinnoissa myös paljon puhumme opetustilanteen tavoitteiden asettamisen sijaan oppimisen mahdollisuuksien avaamisesta (Huhtinen-Hildén 2017, Elävänä hetkessä. Suunnitelmallisuus ja pedagoginen improvisointi.) Tästä juuri oli nytkin kysymys.

 

***

 

Niin runot lehahtivat lentoon lauluiksi, sanat säveliksi, riimit rytmiä rytisten.

 

Taipuen tangon tapaan.

 

 

 

Niin kummallinen sydän on,

 

se toivoo ja on toivoton,

 

maan aarteet tahtois omistaa,

 

pois ainoansa lahjoittaa. (Kaarlo Sarkia: Sydän)

 

 

kuvassa Anu Raines

 

 

 

 

 

ja haikeasti huokaillen.

 

 

 

 

Kukkii valkea kirsikkapuu,

 

haihtuu hämyyn hento kuu

 

yössä kuultavassa.

 

Idässä pilvi punertuu. (Katri Vala: Kesäyö)

 

 

 

 

Katso Aliisan ja Helinän (alla) esitys videolta.

 

kuvassa Aliisa Heinilä ja Helinä Tanner

 

 

 

 

Runot riehaannuttivat räppäämään ja lällättämään,

 

 

 

Huraa huraa häitä, kello löi jo ykstoist.

 

Mannaa ja makiaa luvataan.

 

Siis kallistu tänne ja kavahda noita

 

ja valitse kuka sua sortaa saa. (Kirsi Kunnas: Lasten hokemaleikki)

 

 

 

ja lahjan sai lapsenlapsi mummon kännykkään.

 

 

 

Pitkälläni ruohikossa makaan.

 

Katson pilviä. Toinen toista ajaa.

 

Liian kaukaista se on, tuumin.

 

Käännyn – paljon helpommin kuin sinä

 

kuoriainen. ( Kirsi Kunnas: Tarinahetki koppakuoriaisen kanssa)

 

 

 

Laulu tempaisi tilaajansa hetkeksi pois arkisista ajatuksista, keväisistä kiireistä.

 

 

 

Lennä, lennä leppäkerttu –

 

miksi vielä viipyisit?

 

Kiitos hetkisestä, jonka

 

kädelläni viivähdit!

 

 

 

Lennä, lennä leppäkerttu,

 

ihanimpiin ilmoihin,

 

rakkauden kämmeneltä,

 

vapain siivin, sydämin! (V.A.Koskenniemi: Lennä, lennä leppäkerttu)

 

 

 

Katso Kertun ja Riikan (alla) esitys videolta.

 

kuvassa Kerttu Plathan ja Riikka Suihkonen

 

 

 

 

 

Pääsipä laulu yllättämään runon tuojan, riemastutti vallan. Kyynelsilmin ja kikatuksin sitä kehuttiin.

 

 

 

 

Palokärki, kirkon särki,

 

punaistahan pappi näki,

 

kuin myös seurakunnan väki.. (Juhani Leskinen: Palokärki)

 

 

 

 

Katso Aliisan, Elsa-Maijan ja Sannan (alla) esitys videolta.

 

 

 

kuvassa Aliisa Heinilä, Elsa-Maija Helminen ja Sanna Vuolteenaho

 

 

 

 

***

 

Kutsun näitä vuorovaikutuksellisia kohtaamisia Annalan ihmeiksi. Antaminen on vastaanottamista, hyvinvoinnin hyrinän ja ilon kierrättämistä. Runosta lauluksi -tapahtumassa yhteisöllisyys näyttäytyi yksityisenä. Yksi ihminen kerrallaan loi yhteisöä. Yhteisöllisyys ei ole siis joukkuepelaamista pelkästään.

 

Annalan huvilalla saa syksylläkin soida yhdessä ja aina on hyvää pullaa!

 

Suunnitteilla on uudestaan ”runosta lauluksi” -tapahtuma (Metropolian musiikin improklubi). Runoja kerätään Annalan kävijöiltä syksyn aikana ja niistä improvisoidaan lauluja. Esitysajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon.

 

Soivia sunnuntaita jatketaan Metropolian varhaisiän musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kanssa tänä syksynä lokakuusta eteenpäin kerran kuussa. Tästä ja muista tapahtumista tiedotetaan Annalan huvilan nettisivuilla.

 

4.10. klo 11.30 Annalan huvilalla (Waseniuksen puistotie 1/ Hämeentie 154) toteutetaan Metropolian YAMK opiskelijoiden kanssa myös tapahtuma ”Jazz- standardit ja Liedit taipuvat yhteislauluiksi”. Lämpimästi tervetuloa kaikille!

 

Sanna Vuolteenaho laulattaa, liikuttaa, soitattaa musiikkipedagogiopiskelijoitaan Metropoliassa musiikkikasvatuksen lehtorina. Sannalle musiikin opettaminen on muutakin kuin musiikillisten asioiden opettamista. ”Musiikilla on oma itseisarvonsa, mutta samalla se on myös väline, joka auttaa meitä yhdistymään ja vuorovaikuttumaan toinen toistemme kanssa.” Sanna on aktiivinen uuden etsijä, ikuinen opiskelija, vähän höpsö ja elämän hyvään luottava. Laulaminen ja improvisaatio ovat Sannalle myös omaan itseen yhteyden luomista, mielen ja kehon rauhoittumista kuulemaan ja oivaltamaan uutta.

 

Kuluneen vuoden aikana olen saanut olla Annalan huvilalla toteuttamassa oppilaitosyhteistyötä monissa erilaisissa tapahtumissa. Tässä blogissa jaan teille muutamista niistä tunnelmapaloja.

Yhteisömuusikko-opiskelijoiden kanssa ”Siemenet rapisee ja rummut ne soi” -illassa rakennettiin Annalaan tulleiden perheiden kanssa rumpuja ämpäreistä ja saaveista. Pakkausteipistä pingoteltiin rumpukalvoja. Muita rytmisoittimia tehtiin  täytellen purkkeja rapisevilla sisällöillä: saatiin pavut, maissijyvät, riisi ja suolakin soimaan.

Kun on rakennettu soitin, on sitä päästävä soittamaan. ”Siemen kätkee sisälleen, salaisuuden suuren, voiman kasvamiseen..” Salaisuus -laulun tahtiin (Hannele Huovi ja Soili Perkiö) pääsivät pienet ja isommat musikantit soittamaan yhdessä. Taidettiin pistää tanssiksikin välillä. Annalan kasvisoppa, tuoreet sämpylät ja muut herkut pitivät huolen, että ei ollut kiire kotiin.

 

Hienon alumnipäivän ilta huipentui kahden selloa soittavan laulajan (alumni Iiris Tarnanen ja opiskelija Laura Muona) taiturillisin sävelin takkatulen tunnelmallisessa rätinässä. Oli ihanaa saada kuulla Iiriksen sävellyksiä, sielunmatkaa opiskelijasta taiteilijaksi. Lauralla puolestaan oli instrumenttiopinnot päättävä profiilikonsertti tulossa. Annalassa kappaleita ja kokonaisuutta päästiin ensi kertaa testaamaan yleisön edessä. Laura hehkutti, että oli hyvä kokemus: vaikka kappaleet olivatkin vielä vähän vaiheessa, ei jännittänyt yhtään – opiskelija aikoi ottaa tunteen mukaansa. Kylläpä opettaja nauttii opiskelijoidensa kasvusta – ja sitruunamarenkitortusta Annalan yrttiteen kera.

Laulu- ja instrumenttipedagogiikka- sekä YAMKin eli ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden vetäminä kokoonnumme useita kertoja yhteislaulutilaisuuksiin. Erityisesti on jäänyt mieleen opiskelijoiden oma hämmästys: he olivat ajatelleet mahdollistavansa muusikkoudellaan Annalaan tulleille vieraille mukavan yhteislauluhetken, mutta olivatkin itse valtavan voimaantuneita yhdessä laulamisesta ja soittamisesta. Miten se Annalan sali soikaan, pianokin vireessä! Annalan tummapaahtoinen kahvi ja kauramaito saivat opiskelijoilta erityismaininnan.

Kerran kuussa vietettiin Annalassa Soivaa sunnuntaita. Sinne varhaisiän musiikkikasvattajat ja taiteen soveltavan käytön opiskelijat valmistivat vuodenkulkuun sopivia yhteislauluja kaikelle kansalle. Varttuneempi väki löysi ilahduttavan monilukuisena paikalle. Tunnelma oli rento, ihmisiä tuli kesken kaiken mukaan ja saatettiin laulaa samakin laulu useampaan kertaan. Yhteislaulujen jälkeen järjesteltiin tilaa uudelleen pop up -muskarille, joka tarjosi musisointia ennen kaikkea perheen pienimmille, mutta kyllä ihan koko perheelle – mummitkin olivat monesti mukana. Parhaimpina kertoina oli pikkulaulajia täysi tusina. Löytyikö Annalan kakusta rusina?

 

 

Tule kokemaan Annalan huvilan tunnelma itse tulevissa tapahtumissa, esim. Helsinki-päivänä 12.6.2019!

Toteutin syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana ammattikorkeakoulu Metropolian YAMK Muusikko -tutkinto-ohjelman opinnäytetyön toiminnallisena osana Muistojen musiikkia -nimellä kulkevan kehittämisprojektin Annalan huvilan Hyvinvoinnin tilassa. Sen alaotsikkona oli Musiikillisia muistoja etsimässä. Kehittämisprojektissa halusin testata uudenlaisen työpajatoiminnan muotoa. Internet-hakujen kautta en löytänyt tietoa, että vastaavaa työpajaa olisi aikaisemmin toteutettu. Tähän työpajaan haettiin vapaaehtoisia osallistujia, joilta pyydettiin etukäteen toivekappaleita – sellaisia, jotka ovat heille jollain lailla merkityksellisiä elämän varrelta – joita sitten käsiteltäisiin työpajatapaamisten aikana. Sovitin näistä toivekappaleista valitsemani kuusi kappaletta täysin uuteen muotoon akustisella ”jazz-triolla” (piano Lasse Hirvi, basso Jussi Hovilainen ja rummut Oskari Pelli) laulusolistien (Kati Narvanmaa, Robert Kyöstilä) kanssa esitettäväksi. Projektin aihealueena oli musiikilliset muistot.

MUSIIKILLISET MUISTOT AIHEALUEENA

Projektin tarkoituksena oli tutkia musiikillisten muistojen syntymekanismeja, musiikin kykyä nostaa esiin mieli- ja muistikuvia. Tavoitteena oli kartoittaa, millä tavalla kuulijalle tuttujen ja rakkaiden toivekappaleiden uudelleen sovittaminen vaikuttaa niiden kuuntelukokemukseen. Pyrin selvittämään, millaisia tuntemuksia eri musiikillisten elementtien (melodia, harmonia, rytmi, dynamiikka, nyansointi) muunteleminen aiheuttaa kuulijoissa ja miten ne vaikuttavat kappaleen tunnetilaan sekä kappaleiden tulkintaan. Esittelin osallistujille yhtyeeni kanssa akustista, hienovaraista, nyanssirikasta ja paljon improvisointia sisältävää musiikkia ja tavoitteenani oli saada heidät kiinnostumaan heille tuttujen kappaleiden kautta tämän tapaisesta taiteellisesti kunnianhimoisesta, modernimman jazz-musiikin muotokielellä operoivasta musiikista. Oletuksenani oli, että työpajan osallistujat eivät arkielämässään olisi juurikaan olleet tutustuneet tämän tapaiseen musiikkiin.

TYÖPAJA

Suunnittelin Muistojen musiikkia -työpajalle kolme tapaamiskertaa, jonka jälkeen toteuttaisin loppukonsertin, jossa esitettäisiin koko työpajan aikana työstetty musiikkimateriaali ja vähän muutakin aiheeseen sopivaa ohjelmistoa. Sain Hyvinvoinnin tilat -hankkeen kautta Helsingin Arabiassa sijaitsevan Annalan huvilan työpajan ja konsertin tapahtumapaikaksi. Kyseisen hankkeen tuottaja Juulia Niiniranta otti pyynnöstäni yhteyttä eri järjestöihin saadaksemme osallistujia työpajaan. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen alaiselta Uusix-verstaalta saimme kolme työtöntä osallistujaa sekä heidän virikeohjaajansa. Muista Annalan huvilan kävijöistä tai aktiivihenkilöistä saimme vielä neljä osallistujaa. Jokaiseen työpajatapaamiseen olin valmistanut kaksi kappaletta osallistujien toivelistalta. Näiden kappaleiden alkuperäisversiot kuunneltiin ensin ja kerroin niiden taustoista; niiden tekijöistä, esittäjistä, kappaleiden syntyhistoriasta ja yleisesti niiden syntyhetkellä vallinneista musiikillisen kulttuurihistorian ilmiöistä.  Pyysin osallistujia kirjoittamaan muistikuviaan tai tuntemuksiaan näistä alkuperäisistä kappaleista. Tämän jälkeen esitimme trion ja laulusolistin kanssa omat sovitukseni kappaleista, joista taas pyysin osallistujia kirjoittamaan mielikuviaan ja tuntemuksiaan – miten tämä uusi versio heidän mielestään erosi siitä tutusta ja ”turvallisesta” versiosta. Viimeisellä työpajakerralla käytin myös kuvallista menetelmää, jossa levitin pöydälle suuren määrän kuvakortteja, joista osallistujat valitsivat sellaiset kortit, jotka sopisivat heidän mielestään parhaiten jokaisen kappaleen alkuperäisversion ja sovituksen tunnelmiin.  Näistä he sitten myös kirjoittivat kuvauksensa paperille.  Tapaamisen lopuksi lauloimme yhteislauluna jonkin osallistujien toivekappaleista. Kerroin myös tämän yhteislaulukappaleen syntyhistoriasta ja jaoin laulujen sanat osallistujille.

Sain Metropolian opiskelijoista projektiin mukaan basistin ja rumpalin sekä kaksi solistia, mies- ja naislaulusolistit. Heidän rekrytointinsa tapahtui Metropolian yhtyeworkshopien jakotilaisuudessa, jossa opiskelijat voivat valita heille mieleisensä yhtyeworkshopit suuresta määrästä eri opettajien workshop-tarjonnasta. Korostin rekrytointitilaisuudessa musiikin emotionaalista kontekstia, sovitusten monimuotoisuutta ja akustista, modernimpaan jazz-musiikin muotokieleen perustuvaa hienovaraista musisointia.

Videoin jokaisen työpajakerran ja tein koosteen osallistujien kirjallisista palautteista opinnäytetyön kirjallista osiota varten.  Loppukonserttia varten sovitin vielä kaksi toivekappaletta lisää. Konsertti oli yleisölle avoin tapahtuma, josta tiedotettiin sosiaalisen median kanavilla sekä Annalan huvilan omien markkinointikanavien kautta.  Yleisöä tulikin mukavasti paikalle ja kerroin kappaleista samat taustatiedot kuin työpajoissa. Ajan säästämiseksi emme kuunnelleet konsertissa alkuperäisversioita, vaan esitimme ainoastaan uudet sovitukseni ja tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi – alkuperäisten levytysten kuunteleminen olisi hajottanut liikaa konsertin musiikillista sisältöä ja lähtökohtaisestikin oletin, että yleisö kyllä tuntisi kappaleiden alkuperäisversiot.

OPINNÄYTETYÖ AMMATILLISEN KEHITTÄMISEN NÄKÖKULMASTA

Pohtiessani tulevan opinnäytetyöni aihealuetta ja sisältöä mieleeni tuli, että olisi kiinnostavaa tutkia ”suurelle yleisölle” tuttujen kappaleiden uudelleen käsittelemistä ja sitä, miten niiden erilainen tulkinta vaikuttaa kuuntelukokemuksiin. Olen tehnyt jo aiemmin triolleni sovituksia 60-70 -lukujen pop- ja iskelmäkappaleista ja olemme esittäneet niitä klubeilla sekä jazz-festivaaleilla. Nämä sovitukset ovat aina herättäneet huomiota ja olen saanut yleisöltä runsaasti positiivista palautetta niistä. Toinen seikka, joka inspiroi tämän aihealueen tutkimiseen, oli kokemukseni isännöimiltäni lauluklubeilta 10 vuoden ajalta. Näiden lauluklubien idea on se, että joka kerralla on vieraana eri solisti ja pelkällä pianosäestykselläni esitämme konsertinomaisesti intiimissä ympäristössä solistin määrittelemää ohjelmistoa. Ohjelmisto on saattanut vaihdella klassisesta yksinlaulusta punkiin ja kaikkea siltä väliltä. Materiaali on ollut suurimmalta osin yleisölle ennalta tuttua, ja esittäessämme näitä kappaleita solistien kanssa niiden kuulokuva muuttuu selkeästi niiden alkuperäisversioista.  Saatamme myös tarkoituksellisesti varioida näiden kappaleiden musiikillisia struktuureja uusiin suuntiin joko intuitiivisesti tai tarkoituksellisesti.  Hyvin usein yleisö on ollut jopa liikuttuneessa tilassa jonkin heille tutun ja tärkeän kappaleen esittämisen jälkeen; he olivat kokeneet mentaalisesti voimakkaan elämyksen uudesta tulkintatavasta johtuen. Näitä uudenlaisia käsittelytapoja on pidetty myös hauskoina, kiinnostavina ja raikkaina. Näistä seikoista kumpusi ajatus työstää työpajatyyppisessä tilanteessa osallistujien toivekappaleita samalla periaatteella ja kerätä heiltä palautetta kappaleiden aiheuttamista tunnelmista ja muistikuvista.

Henkilökohtaisesti en ollut koskaan aiemmin ollut mukana tämän tyyppisessä toiminnassa. Olen työskennellyt 30 vuotta teatterikapellimestarina ja siinä työssä työskennellään yhdessä laulajien ja näyttelijöiden kanssa, jotka operoivat ammattilaistasolla. Samoin 40 vuoden pianistin urallani olen tehnyt ryhmätyötä ainoastaan ammattimuusikoiden kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun toteutin tällaista työpajatyyppistä toimintaa osallistujien kanssa, jotka eivät ole ammattimuusikoita tai -taiteilijoita. Opin tästä kehittämisprojektista ryhmätyötaitoja, työpajatoiminnan suunnittelua ja toteuttamista, kuvallisen menetelmän käyttämistä, palautteen keräämisen menetelmiä sekä sain uusia työkaluja sovitustyöhöni.

Opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa on myös kuvaukset siitä, mitä tämänlaisen työpajan toteuttaminen vaatii sen vetäjältä sekä siihen osallistuvilta muusikoilta. Mielestäni tällainen musiikillisen muistelutyön muoto sopisi hyvin esimerkiksi hoitolaitosten, kulttuuri- ja taideyhteisöjen sekä koulujen toimintaan.

LÄHTEET

Ahonen-Eerikäinen, H. 2000. Musiikki – sisäisen maailman symboli. Teoksessa Heikkilä, T. & Paloheimo, L. & Taipale, I. (toim.) Mieli ja taide. Mielenterveyden keskusliitto ry. Vantaa; Printway Oy, 97-98

Bojner-Horwitz, E. & Bojner, G. 2005. Mielihyvää musiikista. Helsinki: WSOY

Hohenthal-Antin, L. 2009. Muistot näkyviksi – Muistelutyön menetelmiä ja merkityksiä. Jyväskylä: PS-kustannus

Jenkins, T. 2014. Why does music evoke memories? http://www.bbc.com/culture/story/20140417-why-does-music-evoke-memories (22.1.2019)

Kurkela, K. 1997. Mielen maisemat ja musiikki. Helsinki; Sibelius-Akatemia.

Lehtonen, K. 1989. Musiikki terveyden edistäjänä. Sairaanhoitajien koulutussäätiön julkaisu. Porvoo: WSOY

Lehtonen, K. 2011. Musiikki ja mielikuvat. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L-M. (toim.) Ihminen ja musiikki.  Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 57, 73

Loihuvuori, J. & Saarikallio, S. 2010. Musiikkipsykologia. Jyväskylä: Atena

Musiikki herättää muistoja 2017.

Musiikki herättää muistoja

(19.1.2019)

Särkämö, Teppo 2015. https://www.youtube.com/watch?v=GiPKJzZgLYY (23.1.2019)

Muita opinnäytetyötä varten tutkittuja sivustoja ja julkaisuja:

Anttila, S. & Simi, M. & Vesa, A. 2018. Lauluja elämästä – Musiikin voimauttava vaikutus erilaisissa elämäntilanteissa. Opinnäytetyö. HAMK (20.10.2018)

Artsequal -hanke. www.artsequal.fi/fi/tietoa-hankkeesta (15.4.2019)

Ginström, L. 2017. ”Minä soin!” – Laulunharrastajien kokemuksia laulamisesta ja hyvinvoinnista. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu (2.11.2018)

Kulttuuria kaikille 2019. www.kulttuuriakaikille.fi/(15.4.2019)

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. https://minedu.fi/hankkeet, https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuulto-hanke-osoitti-tarpeen- kulttuuritoiminnan-vahvasta-perustasta-kunnissa, https://minedu.fi/kulttuuri/linjaukset (16.4.2019)

Rajasalo, S. 2012. Voimaannuttava musiikki. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 2010.

julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75612 (16.4.2019)