Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kesäkyselyn kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogin kesäsarjassa julkaistaan viikoittain toimitettuina opiskelijoiden huomioita ja pääosin opiskelijoiden kuvia opintoretkistään Lähteen tapahtumissa.
Kun kävin ensimmäistä kertaa Lapinlahden Lähteellä, heti portista sisään astuttuani ja käveltyäni entiseen sairaalaan johtavaa vaaleanvihreiden lehtipuiden reunustamaa kujaa, tiesin viihtyväni paikassa. Löysin Lapinlahden Lähteen nettisivuilta tiedon meneillään olevista tapahtumista, joita Lapinlahden alueella järjestetään. Virtaa ravinnosta -luento pomppasi heti silmiini ja päätin lähteä katsomaan, saisinko virtaa kaiken kiireen (ja kiireettömänkin arjen) keskelle.
Lähdin opintoretkelle Lapinlahteen tarkoituksenani vahvistaa sinnikkyyttä ja oppimisen iloa. Nämä vahvuudet liittyvät mielestäni aika hyvin toisiinsa, sillä oppiminenhan vaatii sinnikkyyttä. Yleensä sitä vain suorittaa asioita eikä sen kummemmin tule mietittyä, mitä on tullut opittua, oppimisessa iloitsemisesta puhumattakaan.
Päätinkin tällä kertaa oikein korostaa oppimisesta syntyvää iloa ja keskittyä sinnikkäästi kuuntelemaan luentoa ilman ajatusten harhailua kaiken maailman turhissa asioissa.
Asettaudun vaistomaisesti istumaan luennoilla ja muilla sellaisilla aina taaimmaisille paikoille. Tällä kertaa valitsimme paikkamme salin etuosasta. Miten helppoa onkaan keskittyä olennaiseen, kun itsen ja puhujan välissä ei ole monta sataa metriä ja ihmistä. Etupenkillä ei myöskään kehtaa ottaa puhelinta käteen yhtä useasti kuin takapenkillä. Suljin puhelimen lisäksi mielestäni pois kaiken epäolennaisen ja yritin keskittyä pelkästään siihen hetkeen: luennoitsijan kuuntelemiseen, tiedon vastaanottamiseen ja kaikkien ylimääräisten ärsykkeiden poissulkemiseen. Poimin luennosta mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kirjoitin niistä muistiinpanoja vihkooni. Luennon loputtua vaihdoimme ajatuksia luokkalaisteni kanssa ja totesimme, että opintoretkelle ”joutuminen” oli oikeastaan aika hyvä juttu.
Oppimisen iloa jaoin luokkalaisilleni itse paikan päällä ja myöhemmin ystävilleni, joille pidin pienen luennon oppimistani asioista. Hehkutin heille myös Lapinlahden Lähdettä ympäristönä ja toimijana ja käskin heitä käymään paikassa vierailulla. Uusissa, mielenkiintoisissa ja inspiroivissa paikoissa käyminen tuottaa itselleni sellaista iloa, josta saan hetkeksi energiaa kaikkeen tekemiseen. Sain siis sitä virtaa mitä lähdin hakemaankin. En saanut sitä pelkästään luennolla oppimieni asioiden pohjalta, vaan myös tunnelmasta, ihmisistä, ympäristöstä ja kaikesta mitä näin ja kuulin Lapinlahden Lähteellä.
Ei kommentteja