Selaile Tagia yhteisöllisyys

Ulkoiluponchoja hoivakotiin

Eeva Tawast · 17.3.2020

Lapinjärvellä tehdään hyvää yhdessä

Teksti: Outi Norberg/ Perinnetalkoot (Lapinjärven Hyvinvoinnin tila)

Artikkelikuva: Mikaela Fabritius/ Perinnetalkoot, kuvassa Lapinjärven Perinnetalkoolaiset käyvät ulkoiluttamassa hoivakotien asukkaita. Ulkoilureitti kulkee kirkonkylän pikkuteitä pitkin.

Ompelukoneet surisevat Koko Kylän työhuoneella Lapinjärvellä. On Perinnetalkoiden talkoopäivä ja tänään ommellaan ulkoiluponchoja pyörätuolilla kulkeville. TET-harjoittelija Inari ja vapaaehtoinen kyläläinen Tarja ompelevat. Anja, toinen vapaaehtoinen, kopioi kaavoja.

Perinnetalkoot on hankkinut tarvikkeet ja kaavat, ompelukoneet ovat käytössä talon puolesta. Koko Kylän Työhuone on Lapinjärven kirjastotalon päädyssä toimiva yhteisöllinen työtila, joka on avoin kaikille. Työhuoneella on työtilaa sekä ompelukoneita ja kankaita, joita saa vapaasti käyttää.

Vapaaehtoiset Tarja (vas.) ja Anja (oik.) sekä TET-harjoittelija Inari (toinen vas.) ompelevat ulkoiluponchoja Koko Kylän työhuoneella Lapinjärvellä. Perinnetalkoiden suunnittelija Outi (takana) opastaa. (Kuva: Mikaela Fabritius/Perinnetalkoot )

Nyt tehdään siis ulkoiluponchoja ja jalkapusseja, jotka lahjoitetaan kunnassa toimiviin hoivakoteihin. Perinnetalkoolaiset käyvät viikottain ulkoiluttamassa hoivakotien asukkaita, joista moni istuu pyörätuolissa. Idea ponchoihin syntyi syksyllä, kun joku talkoolaisista muisti lukeneensa juttua nimenomaan pyörätuolin kanssa kulkeville tarkoitetuista ulkoiluviitoista. Googlaamalla löytyikin lehtijuttu, jossa kerrottiin Elimäellä toimivasta Teuroisten marttayhdistyksestä, joka oli ommellut ja lahjoittanut ulkoiluponchoja hoivakoteihin omalla alueellaan.

Teuroisten marttayhdistyksen kautta saatiin tilattua ulkoiluponchon ja jalkapussin kaavat, tarvikelista sekä teko-ohjeet. Perinnetalkoot hankki tarvikkeet: tuulen- ja vedenpitävää ulkoilukangasta päällyskankaaksi ja paksua fleeceä vuoriksi. Sitten vaan ompelemaan!

Uuden ajan hyvinvointitalkoot

Lapinjärven Perinnetalkoot on osa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Hyvinvoinnin tilat -hanketta. Perinnetalkoissa kehitetään uudenlaisia osallistavia malleja, joilla pyritään aktivoimaan ja innostamaan osallistujia yhteiseen tekemiseen. Perinnetalkoot pyörittää toimintaansa Lapinjärven kirjastotalolla. Talvikaudella toimitaan Koko Kylän työhuoneella, kevään koittaessa siirrytään kirjastotalon yläkertaan, missä on hulppeat 300 neliötä tyhjillään olevaan tilaa. Yläkerrassa ei ole lämmitystä, minkä vuoksi siellä työskennellään vain lämpimään aikaan.

Perinnetalkoissa on kehitelty uuden ajan talkoomallia. Suomessa on pitkät talkooperinteet ja entisajan talkoissa keräännyttiin yhteisen hyvän äärelle. Muun muassa talo, jossa Lapinjärven kirjasto ja Koko Kylän työhuone toimivat, on rakennettu talkoilla 1920-luvulla maamieskoulun asuntolaksi. Nykyään on vähemmän tarvetta perinteisille talkoille, mutta nykyihmisellä on edelleen tarve kohdata ihmisiä, tulla nähdyksi ja kokea kuuluvansa johonkin.

Perinnetalkoiden kehitteillä oleva uuden ajan talkoomalli perustuu ajatukseen hyvinvointitalkoista. Tehdään talkoilla hyvää yhdessä! Jokainen meistä osaa tehdä jotain, sillä talkoiluun kuuluu, että aivan arkiset taidot riittävät ja yhdessä tehden saadaan paljon hyvää aikaan.

Perinnetalkoissa on syksyn aikana muun muassa perustettu laatikkopuutarha kirjaston pihaan, keitelty hilloja ja mehuja, askarreltu kierrätysmateriaaleista ja tehty havukranssi. Perinnetalkoot on lounaan lisäksi tarjonnut materiaalit ja opastuksen. Talkoopäivien tuotoksilla on ilahdutettu ystäviä ja muita kuntalaisia. Hyvän tekeminen saa ihmisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi, mikä puolestaan lisää hyvinvointia.

Hilkka pääsi testiajelulle

Perinnetalkoiden ensimmäinen ulkoiluponcho-jalkapussi-setti valmistui joulun alla. Poncho on värikästä ulkoilukangasta ja sen sisällä on lämmin fleecevuori. Edessä on pitkä vetoketju, joka helpottaa sen pukemista. Ponchoon kuuluu myös huppu, joka suojaa niskaa ja kaulaa kylmältä. Jalkapussi on ikään kuin ylhäältä avoin makuupussi, joka suojaa pyörätuolissa istuvan jalkoja.

Loviisan Sanomat teki jutun ulkoiluvaatteiden lahjoituksesta. Honkahovin asukas Hilkka Suutari pääsi ensimmäisenä kokeilemaan uusia vaatteita. Ulkoiluapuna Perinnetalkoiden projektikoordinaattori Mikaela Fabritius. (Kuva: Eija Kosonen/ Loviisan Sanomat)

Ensimmäinen ulkoilusetti lahjoitettiin Honkahovin vanhainkotiin. Honkahovissa asuva Hilkka Suutari pääsi ensimmäisenä testaamaan uusia vaatteita. Tänä talvena ulkoilijoiden ongelmana on ollut toisaalta märkyys ja toisaalta liukkaus. Testipäivänä sattui olemaan taas liukasta, joten Hilkan kanssa tehtiin vain pieni pyörähdys vanhainkodin pihassa. Paikallislehti Loviisan Sanomat oli paikalla, kun setti lahjoitettiin Honkahovin vanhainkotiin.

Parin kuukauden käytön jälkeen vanhainkodista on saatu hyvää palautetta ulkoiluvaatteista. Poncho on kätevä ja helppo pukea. Ponchon alla pyörätuolissa istuva pysyy lämpimänä. Jalkapussiin toivottiin hieman muutoksia pukemisen helpottamiseksi. Seuraavaan jalkapussiin suunnitellaan kiinnitys tarranauhoilla pitkän vetoketjun sijasta.

Torstaitalkoot jatkuvat kesään asti

Perinnetalkoolaiset jatkavat hyvinvointitalkoitaan Lapinjärvellä vielä kevään 2020 ajan. Kaikille avoimet Torstaitalkoot pidetään joka torstai klo 9–15 Koko Kylän työhuoneella (Lukkarinpolku 5, 07800 Lapinjärvi). Päivä alkaa aamukahvilla ja puolen päivän aikaan syödään talkoolounas. Kevään teemoina ovat hyvinvoinnin lisäksi muun muassa leivonta ja puutarha. Myöhemmin keväällä jatketaan talkoolaisten suurprojektia: kirjastotalon yläkerran pitkälle käytävälle on tekeillä 42 metriä pitkä räsymatto. Ahkerat kädet ovat paukuttaneet kangaspuissa viime kesän aikana jo reilut 30 metriä.

Kommentoi (0)

Hyvinvointia kokkaamalla

Eeva Tawast · 26.2.2020

Teksti: Lappeenrannan Hyvinvoinnin tilan, Arjen olohuone Sopen (Soppi) projektikoordinaattori Pia Halonen, kuvat hankkeen työntekijä Anne Backman (LAB-ammattikorkeakoulu)

Nuorten kehitysvammaisten kokkikerho kokoontuu kevään ajan kerran kuukaudessa Kesämäen koulun opetuskeittiöön opettelemaan ruoanlaiton taitoja ja tekemään ruokaa yhdessä. Kokkikerhoon on ilmoittautunut 12 innokasta kokkia ja hyvän ruoan ystävää. Kokkikerhon vetäjinä toimivat LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Ida ja Elina. Kokkikerho on osa heidän vapaasti valittavia projektiopintojaan. Mukana keittiössä ovat myös mahtavat Lappeenrannan LC Weerat, jotka toimivat kokkien apulaisina ruoanvalmistuksessa. He vastaavat myös raaka-aineiden hankinnasta kokkikerhoon. Yhteistyössä on voimaa!

Kokkikerholaiset itse päättävät, mitä ruokaa tai leipomuksia kulloinkin valmistetaan. Ida ja Elina laativat jokaiseen kertaan selkokieliset ruokareseptit, joita noudattamalla jokainen kokki onnistuu! Reseptin saa aina mukaansa ja sitä voi ”testata” kotona uudestaan. Keittiössä on tekemisen meininki ja iloinen puheensorina on aina läsnä. Jokainen osallistuu kykyjensä ja taitojensa mukaan, apu on tarvittaessa aina lähellä. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa ja samalla se antaa tärkeitä eväitä sekä hyödyllisiä taitoja itsenäiseen elämään.

Jokaisen kokkauskerran päätteeksi ruokapöytä katetaan kauniisti ja istutaan alas nauttimaan rennosta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta. Ihastellaan ja ihmetellään sitä, mitä onkaan saatu aikaan. Valmistetut ruoat maistuvat ja tähteitä ei jää. Innolla mietitään jo tulevaa: mitä uutta ja jännää keksitäänkään seuraavalle kerralle?

Kokkikerho tekee hyvää kaikille ja lisää osallisuuden kokemuksia. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan!

Arjen olohuone Hyvinvoinnin tilat hyvinvointi kokkikerho LAB osallisuuden kokemukset osallisuus selkokieli Soppi yhteisöllisyys

Kommentoi (0)

Positiivisen ikääntymisen utopia – vieraskynässä geronomi Heidi Oilimo

Eeva Tawast · 12.12.2016

Eletään vuotta 2045. Olen 80-vuotias, kehoni on kulunut eikä näillä kilometreillä muutama varaosa olisi pahitteeksi, mutta olen toistaiseksi järjissäni ja elossa. Katselen peiliin. Ikä ei kerro minusta muuta kuin syntymävuoteni. Kurtistuneen kuoren alla on yhä se sama elämästä innostunut tyttö, jonka ruskeiden silmien pilkettä ei mikään vastoinkäyminen ole onnistunut sammuttamaan.

Kolmessakymmenessä vuodessa vanhuudesta on tullut trendikästä ja ikääntyminen on taas sallittua. Työttömyyden pelossa plastiikkakirurgit ovat erikoistuneet uudelleen – tällä kertaa geriatriaan. Enää ei tarvitse vakuuttaa ketään siitä, että vanheneminen voi olla muutakin kuin rapistumista; aktiiviset ja tuotteliaat ikäihmiset toimivat elävinä todisteina toisenlaisesta vanhenemisesta. Median maalaamat kauhukuvat eivät toteutuneet, Suomesta ei tullutkaan gerontokraattista valtiota, jossa vanhuksilla on valta tehdä vain oman etunsa mukaisia päätöksiä. Ikäryhmät arvostavat toisiaan, vastakkainasettelua ei ole, sillä on ymmärretty, että tämän päivän nuoret ovat huomisen vanhuksia. Hyvä yhteiskunta luo hyvän elämän edellytyksiä kaikille.

Suomessa kehitetty johtamiskonsepti, jossa ekonomia, etiikka ja ekologia kulkevat käsi kädessä, on tehnyt meistä tiennäyttäjiä myös johtamisen alueella teknologian, muotoilun ja koulutuksen lisäksi. Ennaltaehkäisy on päivän sana. Suomalainen taloustieteilijä keksi matemaattisen kaavan, jolla ennaltaehkäisevän toiminnan hyöty ja taloudellisuus tehtiin vihdoin näkyväksi. Nyt hoidetaan syitä eikä oireita. Hoidetaan ihmistä, eikä sairautta. Poliitikotkin uskaltavat tehdä päätöksiä pitemmällä kuin neljän vuoden tähtäimellä…

Lääketeollisuus on hätää kärsimässä, sillä vanhukset ovat terveempiä kuin koskaan aikaisemmin. Vaihtoehtoiset hoitomuodot syrjäyttävät perinteisiä lääkkeitä; ahdistusta hoidetaan keskustelemalla, taiteen ja kulttuurin terveyttä edistävää vaikutusta hyödynnetään ahkerasti ja halataan paljon. Riippuvuudesta on tehty uudelleen kunniallista ja vanhustyöstä arvostettua. Vanhustyöhön ei enää ajauduta vaan hakeudutaan. Työhaastatteluissa kysytään muutakin kuin: ”Milloin voit aloittaa?” Myönteinen vanhuskuva on kaiken vanhustenhoidon perusta eikä yhdelläkään hoitajalla ole kiire. Hoitaja on aidosti lämmin ja läsnä, omaa vuorovaikutustaitoja ja halua hoitaa ihmistä. Hänellä on tiedon ja taidon lisäksi yhteistyökykyä, arvot kohdallaan ja oikeaa asennetta. Kaikki vanhukset hoidetaan niin kuin haluaisit itseäsi hoidettavan, kauniisti ja hyvin.

Joulukuussa ilmestynyttä Mielipakkaa (Ikäinstituutti, linkki lisämateriaaleihin tämän jutun lopussa) voi hyödyntää mielen hyvinvoinnin vahvistamisessa.

Ikääntynyt Suomi on monikulttuurinen ja suvaitsevainen. Yksilöllisesti räätälöityjä vanhuspalveluita on tarjolla värikkäälle vanhusjoukolle, asiakaslähtöisestä hoitotyöstä on vihdoin tullut muutakin kuin sananhelinää. Kotihoitoa saa Helsingissä kymmenellä kielellä, ympäristön esteettömyys on itsestäänselvyys ja omistajiensa näköisiä tuunattuja rollaattoreita on katukuva täynnä. Hoitokotia valitessani joudun lähinnä miettimään valitsenko musiikki- vai ilmaisutaidepainotteisen vanhainkodin. Olo on kuin olisi menossa uudelleen yläasteelle, valinnan varaa on.

Yhteisöllisyys on taas muodissa. Syrjäytyneisyys on vähentynyt, yksinolo on valittua ja itsemurhatilastot ovat siistiytyneet. Talvisodan henki on herätetty kuolleista ja ihmiset luottavat toisiinsa alkuperään tai ideologiaan katsomatta. Kimppakämpissä eivät asu nuoret vaan vanhukset. Senioritalojen lisäksi rakennetaan kiihkeässä tahdissa kolmenpolventaloja, joihin muuttavat ihmiset sitoutuvat alusta asti huolehtimaan toisistaan. Lastenvahtiapua saa adoptioisovanhemmilta, kauppareissut tehdään yhdessä ja asukkaiden voimin hoituvat niin korjaustyöt, kirjanpito kuin hiusten leikkauksetkin. Yläkerran Annikki kutoo villasukkia koko porukalle.

Tässä yhteiskunnassa autonomian menetys ja vanheneminen eivät enää pelota minua. Elettyä elämääni ja minua kunnioitetaan ja saan apua – silloin ja sellaista kun tarvitsen. Ikä on tehnyt priorisoinnista ja olennaiseen keskittymisestä helpompaa, tärkein on tässä ja nyt. Kun minun aikani koittaa, saan poistua omalla tavallani, omassa rytmissäni ja uskollisena omalle persoonalleni. Pilke silmäkulmassani voi säilyä loppuun asti.

Toimittajan vinkki positiivisesta ikääntymisestä kiinnostuneille: Vaikka Lapinlahden sairaalarakennus ei olekaan kovin esteetön ympäristö portaineen ja kapeine oviaukkoineen, siellä on paljon positiivista ikääntymistä ja kaikenikäisten hyvinvointia tukevaa toimintaa. Hyvän mielen konkarit kokoontuu Lähteellä joka toinen keskiviikko. Tiedätkö, kenelle tämä kahvikutsu kannattaisi välittää: