Teksti: Lappeenrannan Hyvinvoinnin tilan, Arjen olohuone Sopen (Soppi) projektikoordinaattori Pia Halonen, kuvat hankkeen työntekijä Anne Backman (LAB-ammattikorkeakoulu)

Nuorten kehitysvammaisten kokkikerho kokoontuu kevään ajan kerran kuukaudessa Kesämäen koulun opetuskeittiöön opettelemaan ruoanlaiton taitoja ja tekemään ruokaa yhdessä. Kokkikerhoon on ilmoittautunut 12 innokasta kokkia ja hyvän ruoan ystävää. Kokkikerhon vetäjinä toimivat LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Ida ja Elina. Kokkikerho on osa heidän vapaasti valittavia projektiopintojaan. Mukana keittiössä ovat myös mahtavat Lappeenrannan LC Weerat, jotka toimivat kokkien apulaisina ruoanvalmistuksessa. He vastaavat myös raaka-aineiden hankinnasta kokkikerhoon. Yhteistyössä on voimaa!

Kokkikerholaiset itse päättävät, mitä ruokaa tai leipomuksia kulloinkin valmistetaan. Ida ja Elina laativat jokaiseen kertaan selkokieliset ruokareseptit, joita noudattamalla jokainen kokki onnistuu! Reseptin saa aina mukaansa ja sitä voi ”testata” kotona uudestaan. Keittiössä on tekemisen meininki ja iloinen puheensorina on aina läsnä. Jokainen osallistuu kykyjensä ja taitojensa mukaan, apu on tarvittaessa aina lähellä. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa ja samalla se antaa tärkeitä eväitä sekä hyödyllisiä taitoja itsenäiseen elämään.

Jokaisen kokkauskerran päätteeksi ruokapöytä katetaan kauniisti ja istutaan alas nauttimaan rennosta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta. Ihastellaan ja ihmetellään sitä, mitä onkaan saatu aikaan. Valmistetut ruoat maistuvat ja tähteitä ei jää. Innolla mietitään jo tulevaa: mitä uutta ja jännää keksitäänkään seuraavalle kerralle?

Kokkikerho tekee hyvää kaikille ja lisää osallisuuden kokemuksia. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan!

Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kesäkyselyn kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogin kesäsarjassa julkaistaan viikoittain toimitettuina opiskelijoiden huomioita ja pääosin opiskelijoiden kuvia opintoretkistään Lähteen tapahtumissa (tämän jutun kaksi kuvaa Lapinlahden Lähteeltä/ Eeva Tawast).

Ripaus seesteisyyttä keskellä kaupungin melskettä ja meteliä

Kirjoitan vierailustani Lapinlahden lähteellä ja sen siivittämänä siitä, kuinka jokaisen meistä tulisi muistaa antaa itselleen aikaa – aikaa rauhoittua ja hiljentyä arkikiireen keskellä.

Seitsemän päivän työputken jälkeen päätin lähteä Lapinlahden Lähteen puutarhaan istuskelemaan ja rauhoittumaan, vaikka mitään tapahtumaa ei juuri tuolloin järjestettykään. Lukijoille, joille Lapinlahden Lähde ei ole entuudestaan tuttu: kyseessä on siis hanke, jonka tavoitteena on luoda autioituneesta Lapinlahden mielisairaala-alueesta aivan uusi mielen hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja kulttuurien kohtaamispaikka. Sairaala-alueella on puisto ja puutarha, jotka mahdollistavat pienen matkan upeaan luontoon keskellä kaupunkia. Lähde tarjoaa erilaista kulttuuri- sekä liikuntatoimintaa alan toimijoille ja harrastelijoille. Useimpiin tiloissa järjestettäviin tapahtumiin on mahdollista osallistua ilman erillistä ilmoittautumista.

Käynti ei ollut vain itseäni tai omaa hyvinvointiani varten, vaan liittyi myös opiskeluihini ja erityisesti Metropolia ammattikorkeakoulun positiivisen psykologian opintojaksoon. Lähteellä vierailuni tarkoitus oli keskittyä omien VIA-vahvuuksien vahvistamiseen tai kehittämiseen. Taas teille lukijoille, jotka ette ole VIA-vahvuuksista ennen kuulleet: VIA instituutti on laatinut luonteenvahvuuksien tunnistamiseksi testin, joka on käytössä monissa oppilaitoksissa ja organisaatioissa ympäri maailman. Testin tekeminen kestää noin 20 minuuttia. Kysymyksiin vastaamisen jälkeen kone laatii listan omista luonteenvahvuuksistasi vahvimmasta heikompaan. Testin tekeminen kirkastaa omaa näkemystäsi luonteenvahvuuksistasi, auttaa edelleen vahvistamaan tai tietoisesti kehittämään niitä.

Päätin valita käynnille kaksi vahvuutta, joihin keskityn: itsesäätelykyky sekä kiitollisuus. Itsesäätelykyky oli yksi kolmesta vahvuudesta, jotka itse arvioin kaikista heikoimmiksi, vaikka testin mukaan kyseinen vahvuus ei  niihin kuulunutkaan. Päätin kuitenkin valita sen, sillä koen, että vahvuus kaipaisi kehittämistä. Itsesäätelykyvyn kehittämiseen ja vahvistamiseen keskityin erityisesti siten, että jätin kaiken turhan materian kotiin käyntini ajaksi sekä pyrin myös tyhjentämään mieleni kaikesta asiaankuulumattomasta ja vain keskittyä hetkeen. Elämäni on aina melko hektistä ja tuntuu, että jatkuvasti on oltava monta rautaa tulessa. Harvoin osaan antaa itselleni aikaa vain olla, mikä pitkällä juoksulla myös kuormittaa niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. On välillä vaikeaa kuunnella itseään, vaikka sen ja itselleen oman ajan antamisen tulisi olla automaattinen ja päivittäinen toiminto. Nyt kuitenkin tartuin hetkeen tietoisesti ja kaikesta maailman kiireestä huolimatta otin mukaani Lähteelle vain viltin ja vesipullon. Jätin myös puhelimen kotiin, sillä halusin olla tavoittamattomissa kaikilla mahdollisilla kanavoilla enkä kokenut musiikkia tarpeelliseksi, sillä se usein johtaa ajatusten harhailuun. Tarkoituksena oli keskittyä itseeni ja siihen hetkeen – olla tässä ja nyt.

Nappasin mukaani myös positiivisen psykologian opintojakson aikana täyttämäni kiitollisuuspäiväkirjan, josta toinen päivän VIA-vahvuus saikin innoituksensa. Olen siis lähes päivittäin ennen nukkumaanmenoa kirjannut ylös asioita, joista olen juuri kyseisenä päivänä ollut kiitollinen tai iloinen. Niitä löytyi paljon: pienen pieniä ja hieman suurempiakin. Luin Lähteellä istuskellessani listan läpi ja palasin mielessäni hetkiin, jotka pystyin paikantamaan tiettyyn aikaan. Oli mieletöntä huomata, kuinka etenkin niistä päivittäisistä pienistä asioista voi tuntea niinkin paljon iloa ja kiitollisuutta.

Kaiken kaikkiaan käynti Lapinlahden Lähteellä oli erittäin onnistunut. Taivas oli sininen, aurinko lämmitti mukavasti ja annoin itselleni sekä kiitollisille ajatuksilleni aikaa. Suosittelen kaikille lukijoille samanlaista käyntiä, oli se sitten Lapinlahden Lähteelle tai muuhun luonnon ympäristöön. Keskellä kaupunkia, työkiireiden, koulupaineiden sekä ihmissuhdekoukeroiden keskellä sitä välillä unohtaa tai ei malta antaa itselleen aikaa pysähtyä ja hiljentyä. Kokemus on kuitenkin ”menetetyn ajan” arvoinen. Kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ja läpilukeminen osoittautuivat toimiviksi, sillä kiitollisuudentunteet unohtuvat nopeasti, mikäli asioita ei kirjoita ylös tai listauksen jättää laatikkoon pölyttymään. Voin hyödyntää päiväkirjaa myös myöhemmin, kun tarvitsen elämääni iloa ja toivoa. Käynti Lapinlahden Lähteellä oli oivallinen lopetus positiivisen psykologian opintojaksolle.

As we express our gratitude


we must never forget


that the highest appreciation is not to utter words,


but to live by them


(John F. Kennedy)

Aurinkoista kesää teille lukijoille!