Kuluneen vuoden aikana olen saanut olla Annalan huvilalla toteuttamassa oppilaitosyhteistyötä monissa erilaisissa tapahtumissa. Tässä blogissa jaan teille muutamista niistä tunnelmapaloja.
Yhteisömuusikko-opiskelijoiden kanssa ”Siemenet rapisee ja rummut ne soi” -illassa rakennettiin Annalaan tulleiden perheiden kanssa rumpuja ämpäreistä ja saaveista. Pakkausteipistä pingoteltiin rumpukalvoja. Muita rytmisoittimia tehtiin täytellen purkkeja rapisevilla sisällöillä: saatiin pavut, maissijyvät, riisi ja suolakin soimaan.
Kun on rakennettu soitin, on sitä päästävä soittamaan. ”Siemen kätkee sisälleen, salaisuuden suuren, voiman kasvamiseen..” Salaisuus -laulun tahtiin (Hannele Huovi ja Soili Perkiö) pääsivät pienet ja isommat musikantit soittamaan yhdessä. Taidettiin pistää tanssiksikin välillä. Annalan kasvisoppa, tuoreet sämpylät ja muut herkut pitivät huolen, että ei ollut kiire kotiin.
Hienon alumnipäivän ilta huipentui kahden selloa soittavan laulajan (alumni Iiris Tarnanen ja opiskelija Laura Muona) taiturillisin sävelin takkatulen tunnelmallisessa rätinässä. Oli ihanaa saada kuulla Iiriksen sävellyksiä, sielunmatkaa opiskelijasta taiteilijaksi. Lauralla puolestaan oli instrumenttiopinnot päättävä profiilikonsertti tulossa. Annalassa kappaleita ja kokonaisuutta päästiin ensi kertaa testaamaan yleisön edessä. Laura hehkutti, että oli hyvä kokemus: vaikka kappaleet olivatkin vielä vähän vaiheessa, ei jännittänyt yhtään – opiskelija aikoi ottaa tunteen mukaansa. Kylläpä opettaja nauttii opiskelijoidensa kasvusta – ja sitruunamarenkitortusta Annalan yrttiteen kera.
Laulu- ja instrumenttipedagogiikka- sekä YAMKin eli ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoiden vetäminä kokoonnumme useita kertoja yhteislaulutilaisuuksiin. Erityisesti on jäänyt mieleen opiskelijoiden oma hämmästys: he olivat ajatelleet mahdollistavansa muusikkoudellaan Annalaan tulleille vieraille mukavan yhteislauluhetken, mutta olivatkin itse valtavan voimaantuneita yhdessä laulamisesta ja soittamisesta. Miten se Annalan sali soikaan, pianokin vireessä! Annalan tummapaahtoinen kahvi ja kauramaito saivat opiskelijoilta erityismaininnan.
Kerran kuussa vietettiin Annalassa Soivaa sunnuntaita. Sinne varhaisiän musiikkikasvattajat ja taiteen soveltavan käytön opiskelijat valmistivat vuodenkulkuun sopivia yhteislauluja kaikelle kansalle. Varttuneempi väki löysi ilahduttavan monilukuisena paikalle. Tunnelma oli rento, ihmisiä tuli kesken kaiken mukaan ja saatettiin laulaa samakin laulu useampaan kertaan. Yhteislaulujen jälkeen järjesteltiin tilaa uudelleen pop up -muskarille, joka tarjosi musisointia ennen kaikkea perheen pienimmille, mutta kyllä ihan koko perheelle – mummitkin olivat monesti mukana. Parhaimpina kertoina oli pikkulaulajia täysi tusina. Löytyikö Annalan kakusta rusina?
Sanna Vuolteenaho laulattaa, liikuttaa, soitattaa musiikkipedagogiopiskelijoitaan Metropoliassa musiikkikasvatuksen lehtorina. Sannalle musiikin opettaminen on muutakin kuin musiikillisten asioiden opettamista. ”Musiikilla on oma itseisarvonsa, mutta samalla se on myös väline, joka auttaa meitä yhdistymään ja vuorovaikuttumaan toinen toistemme kanssa.” Sanna on aktiivinen uuden etsijä, ikuinen opiskelija, vähän höpsö ja elämän hyvään luottava. Laulaminen ja improvisaatio ovat Sannalle myös omaan itseen yhteyden luomista, mielen ja kehon rauhoittumista kuulemaan ja oivaltamaan uutta.
Ei kommentteja