Teksti: Lappeenrannan Hyvinvoinnin tilan, Arjen olohuone Sopen (Soppi) projektikoordinaattori Pia Halonen, kuvat hankkeen työntekijä Anne Backman (LAB-ammattikorkeakoulu)

Nuorten kehitysvammaisten kokkikerho kokoontuu kevään ajan kerran kuukaudessa Kesämäen koulun opetuskeittiöön opettelemaan ruoanlaiton taitoja ja tekemään ruokaa yhdessä. Kokkikerhoon on ilmoittautunut 12 innokasta kokkia ja hyvän ruoan ystävää. Kokkikerhon vetäjinä toimivat LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Ida ja Elina. Kokkikerho on osa heidän vapaasti valittavia projektiopintojaan. Mukana keittiössä ovat myös mahtavat Lappeenrannan LC Weerat, jotka toimivat kokkien apulaisina ruoanvalmistuksessa. He vastaavat myös raaka-aineiden hankinnasta kokkikerhoon. Yhteistyössä on voimaa!

Kokkikerholaiset itse päättävät, mitä ruokaa tai leipomuksia kulloinkin valmistetaan. Ida ja Elina laativat jokaiseen kertaan selkokieliset ruokareseptit, joita noudattamalla jokainen kokki onnistuu! Reseptin saa aina mukaansa ja sitä voi ”testata” kotona uudestaan. Keittiössä on tekemisen meininki ja iloinen puheensorina on aina läsnä. Jokainen osallistuu kykyjensä ja taitojensa mukaan, apu on tarvittaessa aina lähellä. Yhdessä kokkaaminen on hauskaa ja samalla se antaa tärkeitä eväitä sekä hyödyllisiä taitoja itsenäiseen elämään.

Jokaisen kokkauskerran päätteeksi ruokapöytä katetaan kauniisti ja istutaan alas nauttimaan rennosta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta. Ihastellaan ja ihmetellään sitä, mitä onkaan saatu aikaan. Valmistetut ruoat maistuvat ja tähteitä ei jää. Innolla mietitään jo tulevaa: mitä uutta ja jännää keksitäänkään seuraavalle kerralle?

Kokkikerho tekee hyvää kaikille ja lisää osallisuuden kokemuksia. Se on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan!

Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kyselyjen (linkit jutun lopussa) kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogissa julkaistaan toimitettuina opiskelijoiden huomioita opintoretkistään Lähteen tapahtumissa.

Osallistuin THL:n järjestämään Osallistu ja osallista!  -seminaariin Lapinlahden Lähteellä. Kyseessä oli tilaisuus, jossa kehittämishankkeita esittelemällä ja työpajojen muodossa tuotiin esiin erilaisia keinoja ihmisten osallisuuden vahvistamiseksi ja kestävän hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Seminaarin aiheet olivat hieman yllättäen todella mielenkiintoisia. Vasta viime syksynä Kuntoutuksen ohjaaja AMK-opinnot aloittaneena olen melko noviisi seminaarivieras. THL:n seminaareissa olen kuitenkin jonkun verran opintoihin liittyen käynyt. Tällä kertaa seminaarin aiheet olivat minua syvästi puhuttelevia ja kenties Lapinlahden Lähteen miljöö voimisti tunnelmaa.

Kuva Lähteen tapahtumasta: https://www.flickr.com/photos/sokrakoordinaatiohanke/sets/72157678359713534

Olin lähtenyt liikkeelle ajatuksissani vahvin VIA- vahvuuteni, uteliaisuus. Tämän vahvuuden esille nouseminen on askarruttanut mieltäni paljon. Miten se minussa ilmenee? Mitä se edes tarkoittaa? Näiden ajatusten kanssa tunsin oloni hieman epävarmaksi.

Olin liikkeellä hyvän ystäväni kanssa, jonka juttuja kiinnostuneena kuuntelin. Rakastan hänen ajatuksiaan ja tapaansa tarkastella maailmaa. Me voimme keskustella tuntikausia ja aina innostumme toistemme jutuista. Minusta tuntuu, että hän myös aidosti kuuntelee minua. Hänellä on ihastuttava tapa muistaa kaikki pienetkin kertomani yksityiskohdat. Kenties meidän innostuneet keskustelumme kertovat minun olevan hänenlaisensa. Ja hän toden totta on mielestäni utelias ja kiinnostunut kaikesta! Kuitenkin tästä VIA-vahvuudesta käsin toiminnastani seminaarissa minun on vaikea mitään sanoa, en sitä ainakaan vielä itsessäni hahmota.

Ajattelin sitten seuraavaa vahvuuttani, ystävällisyyttä. Sen huomaan itsessäni hyvin. Ohuen kuoren alla tunnen kokevani aitoa ystävällisyyttä luomakuntaa kohtaan, varsinkin ihmisiä. Helpoiten tunnen sen resonoivan toisen aloitteesta, mutta silloin kun tunnen itseni vahvaksi, se on vapaasti käytössäni. Seminaarissa vallinnut tunnelma oli hyvin ystävällinen. Oltiin ihanien, voimistavien aiheiden äärellä. Oli luontaista olla hymyilevä ja ystävällisyyttä tihkuva. Tuntui hyvältä.

Sattumalta seminaarissa oli oma työntekijäni ajalta, jolloin tarvitsin paljon apua ammattia vaihtaessani vakavan selkäsairauden takia. Hän oli upea tuki ja tunnen suurta kiitollisuutta häntä kohtaan. Tuo aika oli kuitenkin melkoisen kamalaa ja nähdessäni hänet iski päälleni jonkinlainen ahdistus. Se vaikutti siten, etten uskaltanut mennä häntä tervehtimään. Ajattelin, ettei hän varmaankaan minua muista ja ettei aina tarvitse olla reipas ja tehdä pelottavia asioita jne. Olin jo päättänyt, etten mene häntä kohtaamaan, kun jokin minussa muutti mieleni. Astuin häntä kohti ja tervehdin. En edes ehtinyt esittäytyä, kun hän halasi minua lämpimästi. Hän muisti minut hyvin! Vaihdoimme kuulumiset ja sain mahdollisuuden kiittää häntä tuesta yhdessä elämäni vaikeimmista paikoista. Se tuntui ihanalta!

Olen yrittänyt miettiä mikä se impulssi oli, joka sai minut toimimaan. Se tuntui jotenkin tiedostamattomalta, varsinkin koska olin jo mielessäni päättänyt toisin. Voisikohan olla, että päästessäni lillumaan ystävällisyyden meressä olinkin vahvempi toimimaan aidon tahtoni mukaisesti, sitä tietoisesti päättämättä?

Vielä ehdit osallistumaan Lapinlahden Lähteellä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Osallistu vastaamalla kyselyyn: kerro omia näkemyksiäsi Lähteen toiminnasta ja/tai hyvinvoinnista. Merkitse halutessasi Lähteen karttaan mielipolkusi. Voit vastata, vaikket olisi vielä käynyt tapahtumissa, tutustuttuasi Lähteen hankkeen nettisivuihin tai tähän blogiin.

Aiemmalla kyselyllä kerätään edelleen ihmisten kokemuksia hyvinvoinnistaan. Nimettöminä 2016-2017 annettuja vastauksia käytetään hyvinvointitoiminnan kehittämiseen. Tässä kyselyssä voit vapaasti merkitä Lapinlahden Lähteen alueen kartalle paikkoja, lisätä valokuvia, kertomuksia tai runoja ym. Tavoitteena on koota hyvinvointiin liittyvä julkaisu. Tähän mennessä vastanneiden kokemus omasta hyvinvoinnistaan on vahvistunut kyselyyn vastaamisen aikana!

Kiinnostaako tulla mukaan Lähteen vapaaehtoiseksi tai kuulla vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutuksista?

Käy Lähteellä ja kirjoita nimesi adressiin, jotta Helsingin kaupunki tekisi pysyvämmän päätöksen säilyttää Lapinlahden vanha sairaala-alue kansalaisten mielen hyvinvoinnin keitaana.

Vanhasta sairaalastako saataisiin muotoiltua verkostojen avulla hyvinvointia mielelle ja ruumiille? (Jari Pihlava, toim. Eeva Tawast)

Aleksis Kivi päätyi lepuuttelemaan hermojaan Lapinlahden mielisairaalaan 1860-luvun lopulla. Sairaalassa Kivellä diagnosoitiin ”melankolia”, jonka aiheuttivat kenties ”juopottelu ja loukattu kirjailijankunnia”. Kirjailijan kuuluisin teos Seitsemän veljestä joutui ilmestyttyään 1870 ankaran kritiikin kohteeksi ja ilmeisesti kirjailija koki jäävänsä vastoinkäymisissä ilman ystäviensä tukea. Kansalliskirjailijamme kirjeitä tutkinut psykiatri Jouko Salminen tulkitsee Kiven itsensä kuvaaman monimuotoisen oireilun –  vatsapulmat, ”sydänsäryn”, ”tärinän” ja kyvyttömyyden kirjoittaa – somatisaatiohäiriöksi. Jopa skitsofreniaa ja borrelioosia on ehdotettu diagnooseiksi jälkikäteen. Oli kuolemaan johtanut oireilu mitä tahansa, olisi aktiivisen osallistumisen nostaminen hoidon keskiöön saattanut aiheuttaa Kivelle lisää vatsaongelmia.

Tänään tiedämme sopivan lepuuttelun ja merkityksellisen toiminnan suhteen tuottavan hyvinvointia. Kehitämme Lapinlahden Lähde -hankkeessa yhteistyössä hyvinvointikonseptia. Lähde pulppuaa ja tuottaa uutta toimintaa rauhallisessa puistoympäristössä, kuitenkin keskellä Helsinkiä. Toiminta on verkostomaista: erilaiset ihmiset ja organisaatiot kohtaavat synnyttäen uusia ajatuksia ja toimintaa sekä toiminnan toteuttajien että kaupunkilaisten hyvinvoinniksi. Kuinka saattaa yhteen kaikki tarpeelliset tahot? Kuinka säädellä osallistumisen määrää ja laatua niin, että se tuottaisi optimaalisesti hyvinvointia? Miten verkostot voivat tuottaa yhteistä hyvää muuttumatta liian hierarkkisiksi tai byrokraattisiksi rakenteiksi?

Verkostot tarvitsevat toimiakseen yhteisiä rakenteita ja toimintaa ohjaavia ajatuksia. John Kania ja Mark Kramer (2011) ovat artikkelissaan kuvanneet onnistuneen verkostomaisen työskentelyn tukijalkoja:

• verkostossa toimijoilla tulisi olla yhteinen toimintasuunnitelma yhteisine päämäärineen ja tavoitteineen,
• verkostossa tulisi pystyä jakamaan hankittuja yhteisiä kokemuksia, käytänteitä ja osaamista yhteiseksi hyväksi,
• eri toimijoiden tulisi voida kokea win-win -periaatetta (kaikki hyötyvät),
• eri osallistujaryhmien jäsenistä tulisi voida rakentaa ohjausryhmä, joka johtaa ja koordinoi toimintaa,
• toimintaa ja sen tulosta tulisi voida mitata ja
• toiminnan varmistamiseksi eri toimijoiden välillä tulisi olla jatkuvaa kommunikaatiota.

Nämä tukijalat kuulostavat jollain tapaa itsestäänselvyyksiltä, mutta ammattikorkeakoulussa yhdessä työelämän kanssa keskustellessamme huomasimme suuria painotuseroja eri verkostoissa ja myös suoranaisia puutteita. Vanha Lapinlahden sairaala on vetovoimainen verkostojen solmukohta, missä on paljon mahdollisuuksia kaupunkilaisten hyvinvointikonseptin rakentamiseksi. Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa pääsemme koettelemaan, muuttuuko toimivan verkoston teoria käytännöksi, yhdeksi osaksi hyvinvointikonseptia Lapinlahden lähteellä.

Lue lisää:

John Kania & Mark Kramer (2011) Collective Impact. Stanford Social Innovation Review.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ystavien-tuen-puute-mursi-kiven/#.VtPmukZKVZ8