Kun taivallan Helsingin rauhallisella merellisellä puistoalueella kohti Lapinlahden Lähteen kukoistavaa tapahtumatarjontaa, komea, mutta rapistunut rakennus ja nupuillaan olevat, tuoreet kevätkukat muistuttavat alueen historiasta. Olen vieraillut Lähteellä kollegoiden kanssa tänä vuonna mm. saunomassa ja katsomassa kaksi erinomaista taidenäyttelyä, joista tämän bloggauksen valokuvat on otettu. Käytävägalleriassa (ensimmäinen kuva) sekä entisen ylilääkärin virka-asunnon ympäristössä (tulevaa Galleria Lapinlahtea, myöhemmät kuvat) muistelimme omaa lyhyttä Lapinlahden historiaamme. Missä psykologien työhuoneet sijaitsivatkaan? Millaiselta tuntui käydä rakennuksessa ennen verraten vierailuihin nykyisissä stimuloivissa hyvinvointitapahtumissa?
Patistin kollegat muistelutyöhön otsikolla “Takaisin Lapinlahteen”. Tähän bloggaukseen valitsin tunnelmaltaan erilaisia muistoja.
”Olin psykologiamanuenssina Lapinlahdessa 2000-luvun alussa. Koin olevani erityisen onnekas, kun pääsin harjoitteluun tähän historialliseen sairaalaan, jonka ympäristö oli kovin kaunis. Minut otettiin osastolla hyvin vastaan ja harjoittelijan mielipiteitä kuunneltiin ja kysyttiin. Avo-osastolla oli potilaita kunnioittava ilmapiiri ja pidin siitä, että henkilökunta pukeutui tavallisiin vaatteisiin, ei sairaalavaatteisiin. Psykologien kesken vallitsi kollegiaalinen ja tutkimustietoa arvostava kulttuuri. Olin kovin innostunut oppimaan ja jouduinkin erikoiseen tilanteeseen, kun olin ymmärtämättä sairaalahierarkiaa mennyt sopimaan keskustelutapaamisia potilaan kanssa. Jouduin tästä syystä yhden hoitajan vakavahenkiseen puhutteluun, jossa minulle selvennettiin, että psykologin tehtävä on tehdä psykologisia tutkimuksia, ei keskustella potilaiden kanssa (joka tehtävä oli siis varattu omahoitajille). En ollut asiasta ihan samaa mieltä, mutta koin parhaimmaksi siinä tilanteessa nöyrtyä palaamaan ruotuun.”
“Istutin useina vuosina kukkasipuleita talkootyönä Lapinlahden puistoon. Se on toiveikasta, mielekästä, hulvatonta ja yhteishenkistä hyvinvointitoimintaa kauniissa miljöössä. Sormia on joskus paleltanut, mutta silloin joku tarjosi lämmintä juotavaa termoksesta. Pro Lapinlahti -liike on tehnyt sinnikkäästi töitä vanhan sairaala-alueen toiminnan jatkamisen puolesta – sipuli kerrallaan…”
“Opiskelin Lapinlahden sairaalassa kliinisen psykologian yksilötutkimuskurssilla ja psykiatrian sivuaineopinnoissa 1990-luvun lopulla. Asiakkaiden – lääkäriopiskelijat puhuivat potilaista – salliessa olimme mukana hoitokokouksissa, joissa tehtiin hirvittävän isoilta tuntuvia ratkaisuja hoidon (ja elämän suunnan) suhteen. Neuvotteluissa olleiden ammattilaisten määrä tuntui hurjalta.”
“Ystäväni joutui psykoosissa sairaalaan ja tulin häntä tapaamaan kaksi kertaa vuonna 2000. Tapasin hänet ensin potilashuoneessa ja sitten vierailuhuoneessa. Ystäväni toiveet kuolemasta pelottivat. Tilat tuntuivat kaikuisilta ja karuilta.”
“Psykologian pääaineopiskelijana ja psykiatrian sivuaineopiskelijana vuosituhannen vaihteen molemmin puolin sain nähdä Lapinlahden psykiatrisen sairaalan toimintaa monesta kulmasta. Pääsimme seuraamaan vakavasti masentuneelle henkilölle annettua sähkösokkihoitoa, josta muistan suuhun asennetun suojan, jolla estettiin kielen pureminen. Toisena kertana psykiatri esitteli meille vieressään seissyttä transvestiittimiestä ja kertoi hänen seksifetisseistään, ja minua ihmetytti tapa puhua ihmisen asioista kuin hän ei olisi ollut paikalla ja osannut itse kertoa niistä. Oletan, että hän kärsi fetisseistään. Ainakin toivon, ettei hän ollut hoidossa pelkästään transkokemuksensa vuoksi! Graduuni pääsin keräämään kyselyaineistoa syömishäiriöosaston langanlaihoilta nuorilta naisilta, joiden hoitajat pelkäsivät, että väittämäni maagisista ruokauskomuksista voisivat antaa sairastuneille uusia tekosyitä vältellä syömistä. Jännittävintä oli silti päästä tekemään älykkyystesti WAIS:ia taposta syytetylle rotevalle miehelle. Minulle näytettiin turvanappi, jota soittamalla huoneeseen tulisi henkilökuntaa. Jälkikäteen tunsin vahvasti, ettei mielentilatutkimukseen määrätyllä testattavalla ollut mitään aikeita tappaa minua. (Silti suuntauduin myöhemmin kliinisen työn asemesta tutkijaksi).”
“Opiskeluaikana mulla oli on-off-suhde törkeään valehtelevaan tyyppiin, johon kuitenkin olin toivottoman rakastunut. Hän oli töissä Lapparissa. Muistan miten kerran menin häntä tapaamaan hänen työhuoneeseensa siellä, oli muistaakseni kapea kammio oikeanpuoleisessa siivessä. Tarkoitukseni oli selvittää, että mitä helvettiä hän meinaa kaikella epäluotettavuudellaan, en kai saanut häntä muuten kiinni. Juteltiin siellä hänen työhuoneessaan ja halailtiin, eikä mikään tullut sen selvemmäksi. Muistan hämmentyneen olon kävellessäni pois sairaalan puistotietä, oli kevät.”
“Kävin sairaalarakennuksessa työnohjauksessa, joka oli tärkeä tuki asiakastyöosaamisen kehittymiselle. Koin silloin, että talo pullisteli psyykkisessä hädässä olevia ihmisiä. Tunsin monia, jotka työskentelivät Lapinlahdessa pyrkien parhaansa mukaan auttamaan. Pidettiin tärkeänä huolehtia omasta hyvinvoinnista haastavassa työssä ja oman henkilökohtaisen elämän kriiseissä.”
Nyt 175-vuotisena sairaala on lähirakennuksineen ja puistoalueineen avoimempi yleisölle kuin koskaan – toistaiseksi. Kuka tahansa on tervetullut suurilta osin maksuttomiin hyvinvointi ja kulttuuri -tapahtumiin, kahvilaan, ihmettelemään talon elämää vaalivien vapaaehtoisten luovuutta ja aikaansaavuutta, vaikuttamaan alueen toimintaan ja tulevaisuuteen. Metropolian tiimi rakentaa toiminnalle hyvinvointikonseptia eli esimerkiksi toiminnan kehystä, arvopohjaa ja periaatteita, joilla hyvinvointia voitaisiin yhdessä lisätä ja vahvistaa. Hyvinvointikonsepti muotoutuu yhdessä Lapinlahden lähteen hankekumppaneiden, tapahtumantarjoajien, talon vuokralaisten, vapaaehtoisten ja yleensä helsinkiläisten kanssa – historiaa unohtamatta. Olemme kiinnostuneita myös satunnaisten kävijöiden kokemuksista Lähteellä: kerro, mikä tapahtuma tai toiminta toi hyvää mieltä! Mitä hyvinvointia tukeva toiminta Sinulle on? Entä positiivinen ympäristö, myönteiset Lähteen yhteisön toimintatavat…?
Lue lisää:
Jyväskylän yliopiston tutkimus/ Takaisin Lapinlahteen -muisteluprojektin arkisto: http://lapinlahdenlahde.fi/730-2/
http://lapinlahdenlahde.fi/galleria-lapinlahti/
Toinen Elämäni – My Second Life / Kaisa Kauppilan valokuvia 5.4.-1.5.2016: https://www.facebook.com/events/1163864713638434/
Haava – Seppo Fräntin kokoelma 2.4.-29.5.2016: http://lapinlahdenlahde.fi/haava-seppo-frantin-kokoelma-2-4-29-5-2016/
http://lapinlahdenlahde.fi/mika-on-lahde/
http://www.prolapinlahtiry.fi/
Achté, Kalle 1991. Lapinlahden sairaalan historia. Klaukkala: Recallmed.
Ei kommentteja