Metropolian positiivisen psykologian opiskelijat harjoittelevat Via-vahvuuksiaan Helsingin Lapinlahden Lähteen hankkeessa, jonka kesäkyselyn kautta kaikki voivat osallistua ja vaikuttaa hyvinvointiin liittyvillä näkemyksillään. Opintokäynnillä kukin opiskelija keskittyy oman suunnitelmansa mukaan ja itselleen sopivana ajankohtana valitsemansa VIA-luonteenvahvuuden kehittämiseen. Harjoituksen pohjana on tutustuttu lähiopetuksessa positiivisessa psykologiassa keskeiseen VIA-teoriaan ja sen soveltavaan tutkimukseen. Kukin opiskelija tarkasteli ensin oman luonteensa vahvuuksia mm. VIA-vahvuuskyselyn kautta sekä lähiopetuksen vuorovaikutteisissa käytännön harjoituksissa. Blogin kesäsarjassa julkaistaan viikoittain toimitettuina opiskelijoiden huomioita ja pääosin opiskelijoiden kuvia opintoretkistään Lähteen tapahtumissa.
Suuntasin eräänä aurinkoisena päivänä askeleeni Lapinlahden Lähteelle. Pienellä nälällä varustettuna päätin ottaa kahvilasta jotain hyvää mukaani ja istahtaa ulos rupattelemaan kaverini kanssa. Asetuimme sisäpihalla sijaitsevien pöytien ääreen herkkuinemme ja annoimme paikan tunnelman virrata aisteihin.
Valitsin vahvuuksista kauneuden ja erinomaisuuden arvostuksen, sillä en oikein täysin sisäistänyt kyseisen vahvuuden ideaa, vaikka VIA-vahvuustestin tulos osoitti, että yksi tärkeimmistä vahvuuksistani on juuri kauneuden ja erinomaisuuden arvostus. Koska en ollut erityisesti huomannut tätä omassa olemisessani, päätin tarkistaa, oliko testin tulos virheellinen vai tulisiko vahvuus tietoisuuteeni Lapinlahden kauniilla sairaala-alueella.
Kauneuden ja erinomaisuuden arvostus sai harjoitusta kauniissa ympäristössä, jossa erinomaisuutta lisäsi Lapinlahden Lähteen toiminnan taustalla olevat perusteet. Ihastelinkin ympäröivän luonnon ja sairaalarakennuksen (ja kahvilan herkkujen) lisäksi myös sitä, miten hieno idea on ollut pistää tällainen toiminta liikkeelle näin arvokkaassa ympäristössä! Huomasin, että paikalle oli saapunut myös muita ihmisiä eli idea hyvinvoinnin ja kulttuurin yhdistävästä kohtaamispaikasta näytti toimivan. Oikeastaan se myös tuntui toimivan. Paikassa oli jotenkin seesteinen ja pysähtynyt tunnelma. Kukaan ei kiirehtinyt, hössöttänyt, puhunut kovaäänisesti tai muutenkaan häirinnyt alueella vallitsevaa rauhallisuutta. Aluetta ei ollut yritetty muuttaa räikeästi, vaan paikka otti omana itsenään ihmiset vastaan.
Huomasinko kauneuden ja erinomaisuuden arvostuksen itsessäni? Huomasin, mutta se ei näkynyt vuorovaikutuksessani tai ulosannissani, vaan tunteena sisälläni. Miksi? Tajusin, että olen monet kerrat joutunut hillitsemään itseäni vuodattamasta ylistyssanoja jostakin kauniista paikasta, ajatuksesta tai asiasta, koska olen ajatellut muiden kyllästyvän jatkuvaan hehkuttamiseeni. Välillä tuntuu, että voisin pakahtua kaikesta kauneudesta ja erinomaisuudesta, mitä kohtaan. Ajatukseni täyttyvät kauniista sanoista ja silmäni ahmivat lisää niitä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta tältä se oikeasti tuntuu.
Aion pikkuhiljaa päästä tästä vahvuuteni vangitsemisesta ja ärsyttää ihmisiä superlatiivien tulvalla. Toivon, että se tarttuisi myös muihin.
