”Jos mumma olisi rangaistusvanki tai lypsylehmä, hänellä sentään olisi joku oikeus päästä ulos!”, on joskus kuultu keskusteluissa vanhustenhoidon tasosta ja tilanteesta. Onko tämä totta?
Rangaistusvankien osalta pääsääntöisesti kyllä, lypsylehmien osalta vain osittain, mutta entä mumma? Onko paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden ympäristö on supistunut seinien sisäpuolelle, eivätkä he enää saa tuntea tuulta, sadetta, pakkasen puremaa tai auringon välkettä puiden lehvien läpi?
On yllättävän vaikea selvittää, miten ikääntynyt väestömme ulkoilee. Suomessa ei tehdä järjestelmällisesti vanhuspalveluiden asiakaskyselyitä, toisin kuin monissa muissa maissa. Viimeisin THL:n kysely (2021) kartoitti tilannetta ”koronaepidemian aikana”, ja silloin vastanneista kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista 30 % kertoi päässeensä liikkumaan ulkona vähemmän kuin olisi halunnut, ja 20 % ei lainkaan. Siis joka viides ei lainkaan! Koronaa ei voi yksin syyttää: myös vuonna 2016 tehdyssä vastaavassa kyselyssä alle puolet vastanneista koki pääsevänsä ulkoilemaan riittävästi.
Ei vanhuksia tietenkään pahalla tahdolla pakoteta sisätiloihin. Sehän ei olisi kenenkään etu. Ulkoilun positiiviset vaikutukset sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ovat huomattavia, ja vieläpä sitä vaikuttavampia, mitä heikommat lähtökohdat ihmisellä on. Jos ulkoiluun liittyy pääsy viheralueille, vaikutus tehostuu. Luonnossa oleilulla ja jopa luonnon katselulla tiedetään olevan merkittäviä vaikutuksia elämänlaatuun ja mielentilaan.
Vaikka elämänlaadulle ei laskettaisi hintaa, terveyden ja toimintakyvyn menetyksellä sellainen on. Nykyisellään Suomessa elää lähes 400 000 yli 70-vuotiasta, jotka eivät selviä puolen kilometrin kävelystä. Kun liikkumiskyky menetetään, seuraa usein kotihoidon tarve (kustannukset 14 000 e/hlö vuodessa) tai kaatumisvaaraan (hoitokustannuksiltaan 31 000 e/hlö).
Ulkoilun esteitä
Tutkimuksissa ikäihmisten kokemat ulkona liikkumisen esteet ovat konkreettisia: hankalia portaita, raskaasti avattavia ovia, puuttuvia tai kalliita liikenneyhteyksiä, kaatumisriskiä liukkailla, huonoja valaistuksia, vessojen ja levähdyspaikkojen puutteita, ja koettua turvattomuutta esimerkiksi nuorisojoukkojen vuoksi.
Jos ulkoilu ikääntymisen, sairauden tai vamman vuoksi on käynyt mahdottomaksi ilman apua, ihminen jää melko lailla perheen ja muiden omien tukiverkkojen, tai vapaaehtoistoimijoiden varaan. Mikä kiusallista: vielä itsenäisesti asuvien, mutta ulkoiluun jo apua tarvitsevien kohdalla tätä apua on saatavilla vielä huonommin kuin laitoksissa. (?) Ulkoilun avustaminen harvoin kuuluu kuormitetun kotihoidon palveluihin, ja esimerkiksi Helsingissä se on Seniori-infon mukaan täysin järjestöjen varassa silloin kun sukua tai ystäviä ei ole.
Este voi olla myös omassa mielessä. Ruotsissa 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan yhdeksi keskeiseksi syyksi ulkoilun vähenemiselle on paljastunut se, että iän myötä liikkumisen tavan pitäisi muuttua. Ihminen voi objektiivisesti ottaen olla vielä varsin hyvässä kunnossa, mutta jos ei enää pysty liikkumaan niin kuin on tottunut, kokeekin olonsa toivottoman raihnaiseksi ja kyvyttömäksi. Tässä kohdassa meistä jokainen voi olla läheisensä tai asiakkaansa sparraaja ja haastaja: et kai anna aiemmin juoksemiesi maratonien olla este kävelystä nauttimiselle tänään?
Tavoiteohjelmissa vai laissa?
Ikääntyneiden hoidon laatusuosituksissa (STM) ulkoilua ei mainita, mutta liikkumisesta yleensä ja sen toimintakykyä ylläpitävästä vaikutuksesta puhutaan paljon. Erilaisissa palveluasumisen sopimuksissa ulkoilu saatetaan huomioida, esimerkiksi Helsingin palveluasumisen sääntökirjassa. WHO:n Age friendly cities -ohjelmassa, Suomen kestävän kehityksen tavoitteissa (Agenda 2030) ja monen kaupungin omissa visioissa viheralueiden ja julkisen tilan saavutettavuutta myös ikäihmisille pidetään tärkeänä terveys- hyvinvointi- ja tasa-arvokysymyksenä.
Käsitys, että ”mumman” puolia ei loppujen lopuksi pidä yhteiskunnassa kukaan, on silti oikein. Vanhuksilla tai sairailla ei ole mitään erityistä oikeutta ulkoiluun. Valtion liikuntaneuvoston ehdotus eduskuntavaalitavoitteeksi ensi vuodelle onkin virkistävä: ”subjektiivinen ulkoiluoikeus ikääntyneille!”
Miten sellainen organisoitaisiin?
Mahdollistamisia
Esimerkiksi laatimalla ikääntyneen kanssa yhteinen liikkumissopimus, kuten Helsingin kotihoidossa voidaan tehdä – vaikka sopimus ei lisää resursseja, se voi kannustaa hyödyntämään olemassa olevia. Kampanjoimalla ja osallistumalla kampanjoihin, kuten Ikäinstituutin Vie vanhus ulos. Korttelikävelyillä joko itse järjestäen tai osana organisoitua ikääntyneiden liikuntaa, kuten Itä-Helsingissä. Tarjoamalla liukkaaseen aikaan mahdollisuuden pitää kävelykuntoa yllä sisätiloissa, kuten Turun rospuuttokävelyvuoroilla. Organisoimalla ja tukemalla seniorien kerhoja tai ulkoilukaveritoimintaa – vaikka koiran kanssa. Viitoittamalla muistireittejä kunnan tai kaupungin tärkeisiin paikkoihin. Uudenlaisilla, tarkoin sijoitetuilla ja suunnitelluilla, yhteisöllisillä asumisratkaisuilla kuten Lammin Pellavakoti ja jyväskyläläiset Ilona-asumisoikeusasunnot – tai vielä luovemmin, kuten ottamalla opiskelijoita asuinkavereiksi vanhuksille, Hollannin kuuluisan Humanitas -yksikön malliin.
Kannattaa myös tutustua Voimaa vanhuuteen– ja Ikiliikkuja -ohjelmiin, jotka tekevät vaikuttavaa työtä iäkkäiden toimintakyvyn edistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana.
Lisäksi tietenkin, kaupunkisuunnittelua ja sen budjetointia olisi aina syytä vilkaista esteettömyyssilmälasien läpi, jotta ratkaisut olisivat toimivia myös ikääntyneelle liikkujalle.
Parveke elämän reunalla
Lopuksi katse parvekkeisiin. Pitkän aikaa sairaalarakennuksiin tehtiin jokaisen osaston päähän paitsi oleskelu- ja ruokailutilaa, myös laajat parvekkeet. Raittiin ilman katsottiin tekevän toipilaille hyvää. On hienoa, että tällainen ajattelu on taas palaamassa. Helsingin Malmin sairaalarakennuksessa (2014) joka osastolla on oma laaja parvekkeensa. Peijaksen sairaalan uudisrakennukseen (2025-2027) suunnitellaan istutuksia terassille, jonne olisi pääsy jokaisesta potilashuoneesta.
Jos ihminen on sairaalassa vaikkapa elämänsä viimeisiksi tiedettyinä viikkoina, ei ulkoilun tai viheralueiden pitkäaikaisilla terveysvaikutuksilla enää ole merkitystä. Kuolevan potilaan käypä hoito -suosituksessa ulkoilu kuitenkin huomioidaan. Jospa halutessaan pääsisi vielä tuntemaan sen tuulen, vaikka vuoteesta käsin. Niin pieni asia. Voisiko sitä pitää ihan ihmisoikeutena?
Blogin ovat kirjoittaneet Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat;
Salla Koiranen – röntgenhoitaja, Emilia Lehtomäki – fysioterapeutti, Karla Loppi – terveydenhoitaja, Riina Vähätiitto – sairaanhoitaja.
Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.
Lähteet:
Voimaa Vanhuuteen. Ulkoilu. Ikäinstituutti. Päivitetty 2015.
Kehusmaa, Sari & Siltanen, Sini & Leppäaho, Suvi 2021. Hyvinvointi Korona-Aikana – Tuloksia Vanhuspalvelujen Asiakastyytyväisyyskyselystä. Tutkimuksesta Tiiviisti 10/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
Rappe, Erja 2020: Ulkoilu on sallittua. Iästä ja elämästä -blogi. Ikäinstituutti.
Dennis, Matthew & Cook, Penny A. & James, Philip & Wheater, C. Philip & Lindley, Sarah J. 2020. Relationships between health outcomes in older populations and urban green infrastructure size, quality and proximity. BMC Public Health. 20 (626). 1–15.
Zingmark, Magnus & Ankre, Rosemarie & Wall-Reinius, Sandra 2021. Promoting outdoor recreation among older adults in Sweden – a theoretical and empirical foundation for the development of an intervention. Archives of public health. 79(1): 232.
STM 2020: Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31
STM 2020: Laatusuositus Hyvän Ikääntymisen Turvaamiseksi Ja Palvelujen Parantamiseksi 2020–2023: Tavoitteena Ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29.
Valtion liikuntaneuvosto 2022. Valtion liikuntaneuvoston esitykset eduskuntavaalitavoitteiksi 2023.
Kuvat:
Photos by Juliana Marx on Unsplash, John Thomas on Unsplash, Tapio Haaja on Unsplash
Ei kommentteja