WHO:n ⁽¹⁾ määritelmän mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys on merkittävä osa terveyttä ja hyvinvointia. Jokaisella tulisi olisi mahdollisuus asialliseen ja näyttöön perustuvaan tietoon oman seksuaalisuutensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014 ̶ 2020 ⁽²⁾ tavoitteena onkin ollut kokonaisvaltainen seksuaaliterveyden edistäminen ja sen painopistealueina on ollut lapset ja nuoret, monikulttuurisuus ja miesten seksuaaliterveys.

Yksi keskeinen osa-alue seksuaaliterveyden edistämisessä on raskauden ja seksitautien ehkäisy. Seksuaalikasvatus on yksi keino, millä voidaan vaikuttaa raskauden ja seksitautien ehkäisyyn.

 

Seksuaalikasvatus on kuitenkin aloitettava ajoissa

Yläkoulussa ollaan jo nimittäin osin myöhässä. THL:n Kouluterveyskyselyn ⁽³⁾ tulosten mukaan erityisesti peruskoululaisilta ehkäisy unohtuu liian usein. Noin 15 prosenttia seksiä harrastaneista peruskoululaisista kertoi, ettei ollut edellisessä yhdynnässä käyttänyt mitään ehkäisyä, pojista jopa joka viides. Sama trendi on nähtävissä myös toisen asteen opiskelijoiden vastauksissa. Jälkiehkäisyä käytetään paljon, mikä on raskauden keskeytyksiä ajatellen hyvä asia, mutta ehkäisykeinona jälkiehkäisyä ei tule käyttää.

Hyvä uutinen on, että alle 20-vuotiaiden raskauden keskeytysten määrä on viime vuosina laskenut kaikissa Pohjoismaissa. Vähiten 15 ̶ 19-vuotiaiden keskeytyksiä tehdään Norjassa ja Suomessa ⁽⁴⁾.

Lähde Pohjoismaiset raskauden keskeytykset vuonna 2017

Huolenaiheitakin löytyy. Usean vuoden yhtäjaksoisen laskun jälkeen keskeytysten määrä pysyi Suomessa viime vuonna ennallaan verrattuna edelliseen vuoteen. Ja alle 20-vuotiaista 10 prosentille oli tehty vähintään yksi aikaisempi keskeytys ⁽⁵⁾.

 

 

Muistetaanhan myös pojat

Suunnittelematon raskaus koskee aina kahta osapuolta. Poikien näkökulma olisi tärkeä muistaa niissä tilanteissa, missä kohdataan raskauden keskeytystä harkitsevia tyttöjä. Väestöliiton PoikaS–hankkeessa ⁽⁶⁾ vuonna 2012 koottiin Poikien puhelimessa esiin tulleita poikien kokemia kriisejä seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyen. Yksi esiin tulleista kriiseistä oli, että pojat eivät voineet luottaa tyttöihin ehkäisyasioissa. Tytöt olivat saattaneet yllättäen kertoa lopettaneensa tai unohtaneensa ehkäisyn ja epäilevänsä olevansa raskaana. Mikäli raskaus oli alkanut, osa pojista ei saanut päättää isyydestään. Moni koki jopa vihantunteita siitä, että heidät jätettiin ulkopuolelle raskautta koskevista päätöksistä – sekä sen keskeyttämisestä että jatkamisesta.

Kondomi on pojan ainoa ehkäisykeino ja ainut väline, joka suojaa myös seksitaudeilta. Nuorta onkin hyvä kannustaa tuplaehkäisyyn etenkin, jos seksiä harrastaa muun kuin vakituisen kumppanin kanssa.

Seksitautitilastoissakin on mietittävää

Suojaamattoman seksin jälkeinen pelko seksitaudista, testeihin hakeutuminen ja todettu tauti aiheuttavat huolta, jopa pelkoa. Seksitautien Käypä hoito ⁽⁷⁾ suosituksen mukaan klamydia on yleisin seksitauti. Vuoden 2017 ilmoitetuista klamydiatartunnoista suurin osa oli nuorilla 15–29-vuotiailla ja n. 60 % tartunnoista esiintyi naisilla, ja heistä joka kolmas oli alle 20-vuotias.

Klamydian aiheuttama infektio on useimmiten oireeton: noin 70 % naisista ja puolet miehistä on oireettomia ja voivat näin olleen tartuttaa tautia tietämättään. Hoitamattomana klamydia voi aiheuttaa sisäsynnytintulehduksen, jonka seurauksena saattaa seurata muun muassa lapsettomuutta. Myös herpes on lisääntynyt nuorilla ⁽⁷⁾.

 Jokainen estetty suunnittelemattoman raskaus  ja seksitauti on tärkeää terveyden edistämistyötä.

 

Miksi ehkäisy sitten unohtuu?

Syitä on varmasti monia. Väestöliitto toteutti vuonna 2017 nuorten netin sivuilla kyselyn, jonka mukaan tavallisimpia syitä ehkäisyn käyttämättä jättämiselle olivat humala, ehkäisystä ei kehdattu jutella kumppanin kanssa tai ehkäisy oli unohtunut hankkia etukäteen. Myös hyvään onneen luottaminen oli osalla nuorista syy ehkäisyn käyttämättä jättämiselle ⁽⁸⁾.  Osaa nuorista ehkäisyn aloittaminen arveluttaa. Muun muassa pelko sivuvaikutuksista (esimerkiksi painon nousu ja epäsäännölliset vuodot) sekä huoli pitkäaikaisemmista terveysvaikutuksista mietityttää osaa nuorista. Pelätään myös, että vanhemmille paljastuu ehkäisyn käyttö ⁽⁹⁾.

Hintakin voi olla kynnyskysymys osalle nuorista. Vanhempi saattaa arvioida nuorensa käytettävissä olevan rahamäärän väärin. Ehkäisy nähdään aikuisen näkökulmasta niin halpana, että uskotaan nuorella olevan siihen varaa. Kondomit maksavat kuitenkin vähintään 50 senttiä kappale, ja ehkäisypillerit noin 5–15 euroa kuukaudessa. Rohkeneeko nuori pyytää lisärahaa ehkäisyyn vanhemmiltaan?

Miten voimme vaikuttaa?

Suunnittelemattomia raskauksia ja seksitauteja voidaan ehkäistä tarjoamalla maksuttomia ehkäisyvalmisteita- ja välineitä. Ehkäisypillerit, -laastarit, ja -renkaat sekä pitkäaikaiset ehkäisykeinot, kuten hormonikapselit tai kierukat, ovat naisten ehkäisykeinoja. Maksuttoman ehkäisyn tulee kuulua kaikille, joten näiden lisäksi sekä miesten että naisten kondomeja on tärkeää jakaa maksutta. Pelkkien ehkäisyvälineiden jakaminen ei kuitenkaan riitä. Nuoret tarvitsevat lisäksi ohjausta ehkäisyn aloitukseen ja käyttöön sekä neuvontaa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. Osa nuorista voi kaivata myös mahdollisuutta päästä peilaamaan ajatuksiaan ihmissuhteiden iloista ja suruista sekä aikuiseksi kasvamisen haasteista.

Tarjolla tulee olla helposti saavutettavia, matalan kynnyksen seksuaaliterveyspalveluja, jota kautta nuori pääsee tarvittaessa nopeasti myös seksitautitesteihin.

Seksuaaliterveyspalvelujen lisäksi tarvitaan seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatus onkin Suomessa integroituna peruskoulussa opetussuunnitelmiin sekä yläkoulussa ja toisella asteella terveystieto oppiaineeseen. Kulttuurisensitiivisesti toteutettuna seksuaalikasvatus on kaikille sopivaa ⁽¹⁰⁾. Vanhempien myönteinen suhtautuminen ehkäisyasioihin parantaa luottamusta nuoren ja vanhemman välillä ⁽⁸⁾.  Olisi tärkeää, ettei nuoren tarvitsisi salata ehkäisyn käyttöään eikä jäädä yksin ja ilman aikuisen tukea tilanteissa, jotka ovat aikuisellekin vaikeita.

Kun nuori saa sopivaan aikaan iänmukaista ja oikeanlaista tietoa, pystyy hän tekemään valintoja seksuaaliterveytensä edistämiseksi.

 

Hyviä tuloksia nähtävissä jo monissa kunnissa

Vantaalla ⁽¹¹⁾ on tarjottu vuodesta 2013 kaikille naisille mahdollisuutta saada ensimmäinen pitkävaikutteinen ehkäisymenetelmä maksutta. Vantaan ehkäisyohjelma on nelinkertaistanut maksuttoman pitkävaikutteisen ehkäisyn käytön 15–19-vuotiailla ja tämän myötä ikäryhmän raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet yli kolmanneksella. Lisäksi on nähty, että alle 25-vuotiailla pitkävaikutteisten menetelmien tarjoaminen ilmaiseksi on myös kustannustehokasta. Raumalla ⁽¹²⁾ on samoin saatu hyviä tuloksia raskauden keskeytysten ja todettujen klamydioiden vähenemisenä ehkäisyn oltua maksutonta alle 20-vuotiaille jo vuodesta 2011.

Maksuton ehkäisy ei ole vain keino säästää raskaudenkeskeytyskustannuksissa. Maksuton ehkäisy on aina myös inhimillisesti ajateltuna merkityksellinen ja tärkeä asia.                      

Pääministeri Sanna Marinin ⁽¹²⁾ hallitusohjelmaan on kirjattu valtakunnallinen kokeilu maksuttomasta ehkäisystä alle 25-vuotiaille. Tulosten perusteella on tarkoitus päättää kokeilun vakinaistamisesta vaalikauden lopulla. Palveluiden siirtyessä hyvinvointialueille sote-uudistuksen myötä on tärkeää, että valtakunnallisesti saataisiin riittävät ja laadultaan tasa-arvoiset seksuaaliterveyspalvelut kaikille. Nuorilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen seksuaaliterveyteen!

 

 

 

Kirjoittaja Tiina Koskela on opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitaja ja seksuaalineuvoja, joka opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (YAMK).

Kuvat Tiina Koskela ja Pixabay

Lähteet

⁽¹⁾ WHO 2020. Seksuaali- ja lisääntymisterveys. Verkkodokumentti. https://www.who.int/reproductivehealth/en/. Luettu 11.11.2020.

⁽²⁾ Klemetti, Reija – Raussi-Lehto, Eija (toim.) 2014. Edistä, ehkäise ja vaikuta. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014 ̶ 2020. Verkkodokumentti. THL_OPAS33_VERKKO9.3.2016.pdf (julkari.fi). Luettu 12.11.2020.

(3) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kouluterveyskysely. Verkkodokumentti. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset2?alue_0=87869&mittarit_0=187209&mittarit_1=200280&mittarit_2=402969&vuosi_0=v20. Luettu 11.11.2020.

⁽⁴⁾ Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2019. Tilastoraportti 4/2019. Pohjoismaiset raskauden keskeytykset. Pohjoismaiset raskaudenkeskeytykset 2017 (julkari.fi).Verkkodokumentti. Luettu

⁽⁵⁾ Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020. Tilastoraportti 26/2020. Raskauden keskeytykset 2019. Verkkodokumentti.  Raskaudenkeskeytykset 2019 (julkari.fi). Luettu 11.11.2020.

⁽⁶⁾ Väestöliitto 2012. Tehoa poikien seksuaalikasvatukseen (PoikaS-hanke). Verkkodokumentti. https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/9ffadd6e6b3f2a01d9b2dc496d80592f/1605553791/application/pdf/3335068/PoikaS-raportti_web.pdf. Luettu 10.11.2020.

⁽⁷⁾ Käypä hoito 2018. Seksitaudit. Verkkodokumentti. https://www.kaypahoito.fi/hoi50087#readmore. Luettu 11.11.2020.

⁽⁸⁾ Väestöliitto 2020. Ehkäisykysely. Verkkodokumentti. Pienen ehkäisykyselyn tulokset – Väestöliitto (vaestoliitto.fi). Luettu 12.11.2020.

 ⁽⁹⁾ Clare, Camille – Squire, Mary-Beatrice, Alvarez, Karem – Meisler, Julia – Fraser, Candice. 2018. Barriers to adolescent contraception use and adherence. International Journal of Adolescent Medicine and Health; Berlin Vol. 30 (4) 2018. Luettu 17.11.2020.

⁽¹⁰⁾ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b. Kulttuurisensitiivinen seksuaalikasvatus. Verkkodokumentti. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/kulttuurisensitiivinen-seksuaalikasvatus. Luettu 11.11.2020.

⁽¹¹⁾ Gyllenberg, Frida, 2020. Long-Acting Reversible Contraception Free of Charge: Initiations, User Characteristics, and Induced Abortions. Verkkodokumentti. Long-acting reversible contraception free of charge: Initiations, user characteristics, and induced abortions. (helsinki.fi). Luettu 17.11.2020.

⁽¹²⁾ Yle 2015. Ilmainen ehkäisy käänsi Rauman aborttiluvut laskuun. Verkkodokumentti. https://yle.fi/uutiset/3-7811041. Luettu 10.11.2020.

⁽¹³⁾ Sanna Marinin hallitusohjelma 2019. Osallistava ja osaava Suomi. Verkkodokumentti. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 13.11.2020.

 

 

 

Suuhygienistinä työhöni kuuluu huoltajien ohjaaminen lapsen suun terveyden asioissa eli omahoidossa. Omahoito sisältää hampaiden ja hammasvälien puhdistuksen ohjauksen sekä ravintoneuvonnan, mutta ennen kaikkea lasten vanhempien ollessa kyseessä korostaisin esimerkin voiman! Jos vanhempien omat suun puhdistustottumukset eivät ole säännöllisiä tai ruokavalio sisältää runsaasti herkkuja ja makeita juomia, on haastavaa saada lapsia motivoitua säännölliseen ateriarytmiin ja hampaiden huolelliseen harjaukseen aamuin illoin. Lapselle paras tapa oppia hyvä suun omahoito ja terveelliset ruokatottumukset tulee vanhempien oman esimerkin kautta. Miksi lapsen suun omahoito on vanhempien vastuulla?

Varhain opitut rutiinit säilyvät läpi elämän

Arki voi olla haastavaa lapsiperheissä, johon vaikuttaa myös lapsen oma persoona. Lapsi onkin hyvä totuttaa jo varhain siihen, että aikuinen puhdistaa hänen hampaansa, vaikka lapsi itsekin opettelee harjauksen taitoa. (Neuvokas perhe ⁵). Terveellisten elintapojen omaksuminen onnistuu helpoiten varhaislapsuudessa. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa suun hoidon terveysohjaus puheeksi jo neuvoloissa, joiden olisi hyvä toimia moniammatillisessa yhteistyössä suun terveydenhuollon kanssa. (Hausen ².) Harjaus suositellaan aloitettavan heti ensimmäisen hampaan puhjettua vauvan suuhun. Näin lapsi tottuu päivittäiseen harjausrutiiniin kaksi kertaa päivässä. Leikin avulla harjausta voi lapsen kanssa harjoitella erityisen hammaspesulaulun kanssa tai palkita lapsi onnistuneesta harjaushetkestä yhteisellä leikkituokiolla. Lapsi tarvitsee vanhemman apua opetellessaan uusia taitoja, esimerkiksi polkupyöräilyä. Aikuinen toimii lapsen apupyörinä myös harjausta opetellessa. Vanhemman apu harjauksessa on tarpeen vähintään 10 ikävuoteen asti, jolloin lapsen käden hienomotoriikka on riittävä (Käypä hoito suositus ⁴).

Perheissä, joissa lapsi asuu vuoroviikoin toisen vanhemman luona, olisi myös hyvä sopia yhtenevät säännöt siitä, että harjaustottumukset ja herkkupolitiikka pysyvät samoina. Työssäni usein kuulen toisen vanhemman syyllistävän toista, ”kun siellä ei tarkisteta harjaustulosta ja makeaa saa syödä mielin määrin”. Tästä seuraa lapselle hämmennys arjen rutiinien suhteen. Syyllistämällä ja toisen vanhemman moittimisella lapsen suun terveys tuskin kohenee. Lapsen hyvinvointi on molempien vanhempien asia. Vaikka karieksen esiintyminen on hieman vähentynyt viimeisen kolmen vuoden aikana 12-vuotiaiden ikäluokassa, on tervehampaisten osuus samassa ikäluokassa romahtanut vuodesta 2017 (5,5%) vuoteen 2019 (0,1%).  (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ⁷). Nämä tilastotiedot puoltavat myös oikeiden suun hoito- ja ravintotottumusten omaksumista jo varhaislapsuudessa.

Avaimet lapsen suun terveyden edistämiseen

Vanhempana voit vaikuttaa lapsesi suun terveydentilaan yksinkertaisilla asioilla. Ole esimerkkinä lapselle ja puhdista omat hampaasi kahdesti päivässä, jolloin lapsenkin on helpompi omaksua tämä tapa. Auta lasta hammaspesussa ja kannusta häntä ylläpitämään säännöllistä harjaustapaa.  Juo janoon vettä, mehut ja limut kuuluvat vain erityistilanteisiin, ei päivittäiseen käyttöön. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokeria saannin ei tulisi olla yli 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista. (Suomalaiset ravitsemussuositukset ⁶) Ateriarytmin pitäminen säännöllisenä edesauttaa suun terveyttä mutta myös yleisterveyttä ja painonhallintaa lapsenkin osalta. Makeat olisi hyvä keskittää aterian yhteyteen jälkiruoaksi ja nauttia ksylitolia pastillin tai purukumin muodossa ruokailun päätteeksi. (I Love Suu ³) Näillä eväillä lapsellasi on terve suu ja hymy herkässä.

Avainasiat alakouluikäisen suun hoitoon voit kerrata videolta (Espoon kaupunki ¹), jonka käsikirjoituksen on tehnyt Espoon kaupungin suun terveydenedistämistyöryhmä, jossa olen jäsenenä.

Kirjoittaja Tarja Hiilovaara-Pulli on suuhygienisti (AMK), joka työskentelee Espoon kaupungin suun terveydenhuollossa ja opiskeli Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Lähteet

Espoon kaupunki 2018. Suun terveydenedistämistyöryhmä. Video: Suunhoito-ohjeita alakouluikäisen vanhemmille. Saatavana osoitteessa < https://www.espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_terveyspalvelut/Terveyspalvelut/Hammashoito/Nain_hoidat_suun_terveytta>.

Hausen, Hannu 2020. Lasten ja nuorten hammashoidon vaiheet ja sisällölliset haasteet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2020. 57:72-75. Verkkodokumentti. < https://journal.fi/sla/issue/view/6110>. Luettu 22.10.2020.

I Love Suu. Suomen Hammaslääkärilitto. Verkkodokumentti. < https://ilovesuu.fi/>. Luettu 17.10.2020.

Käypä hoito suositus 2020. Karies (hallinta). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettaman työryhmän julkaisu. Verkkodokumentti. < https://www.kaypahoito.fi/hoi50078>. Luettu 22.10.2020.

Neuvokas perhe 2020. Suun terveys. Verkkodokumentti. < https://neuvokasperhe.fi/>. Luettu 17.10.2020.

Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Ruokavirasto. Verkkodokumentti. < https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf>. Luettu 17.10.2020.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020. Sotkanet. Verkkodokumentti. <www.sotkanet.fi/tilastohaku>. Luettu 29.10.2020.

Valokuva Tarja Hiilovaara-Pullin kotialbumi, 2002

Työterveyshuollon keskeisimmät tavoitteet ovat työkyvyn edistäminen, ylläpito ja sen heikkenemisen ehkäisy. [4,5] Työterveydessä usein asioivan työntekijän heikoksi koettu terveys ja työkyky ovat yhteydessä kohonneisiin työterveyshuollon kustannuksiin. [1] Työkykyyn vaikuttavatkin muun muassa terveysongelmat ja ylipaino, jotka ennustavat heikentynyttä työkykyä.[3] Työkykyriskissä olevat henkilöt käyttävät työterveyttä useammin ja tämä lisää työterveyden palveluiden kohdentamista ja kustannuksia työkyvyn parantamiseksi. Millä sitten voitaisiin vaikuttaa työikäisten työkykyyn paremmin?  Voiko työkykyä selvittää yksittäisellä kysymyksellä?

 

Työterveysasiakkaan omalla arviolla työkyvystä on vaikutusta sairauspoissaoloihin

Helsingin kaupungin työterveyshuollossa mitattiin vuodesta 2016 lähtien henkilöasiakkaiden työkykyä pyytämällä heitä arvioimaan käynnin yhteydessä omaa työkykyä asteikolla 0-10. Tutkimuksessa selvitettiin, miten työntekijät arvioivat oman työkykynsä ja millainen on työkyvyn yhteys sairauspoissaoloihin ja yksilökäynneistä johtuvat työterveyshuollon kustannukset.  Tuloksista ilmeni, että koetun työkyvyn yhteys sairauspoissaoloihin ja kustannuksiin oli selkeä. Työkykynsä hyväksi kokeneilla oli 81 % vähemmän sairauspoissaoloja ja 68 % vähemmän työterveyden käynneistä aiheutuvia kustannuksia kuin henkilöillä jotka arvioivat työkyvyn heikoksi.[1]

 

Koetun työkyvyn arviointi

Koetun työkyvyn arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa varhain ne henkilöt, joilla on merkkejä työkyvyn heikkenemisestä sekä kohdistaa työssä jatkamisen interventioita näille henkilöille.

Yksittäisellä kysymyksellä, jossa pyydetään arvioimaan omaa työkykyä asteikolla 0-10, voidaan selvittää työkykyä ja ennustaa sairausloman tarvetta. Asteikko luokitellaan siten, että vastaus 0-5 tarkoittaa heikkoa työkykyä, 6-7 alentunutta työkykyä ja 8-10 hyvää työkykyä. [2] Oman työn ohella olen pohtinut, että koetun työkyvyn arvio on yksinkertainen ja edullisesti toteutettava menetelmä, joka voi toimia muidenkin toimijoiden kuten sosiaali- ja terveydenhuollon apuna asiakkaiden työkykyriskin tunnistamisessa. Työterveyshuollon on tärkeää seurata työntekijöiden työkykyä ja siinä tapahtuvia muutoksia moniammatillisesti ja jatkuvasti sekä tarvittaessa käynnistää työkykyä tukevia toimia jo varhaisessa vaiheessa. Toisaalta työterveyshuollon käyttöön ja kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa interventioiden vaikuttavuudesta, joiden avulla voidaan jatkossa kohdentaa tehokkaita toimenpiteitä riskissä oleville työntekijöille. [1]

Kirjoittaja Meri Koponen on terveydenhoitaja (AMK) joka työskentelee työterveyshuollossa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

 

Lähteet

Kuva: Terveystalo

Hynninen Y, Voltti S, Pohjonen T, Tuovinen E, Leskelä R. Työntekijän koettu työkyky ennustaa sairauspoissaoloja ja työterveyshuollon kustannuksia. Työterveyslääkäri 2020;75:2138-43.

Ilmarinen J. The Work Ability Index. Occupational Medicine 2007;57:160.

Pihlajamäki M, Uitti J, Arola H ym. Self-reported health problems and obesity predict sickness absence during a 12-month follow-up: a prospective cohort study in 21 608 employees from different industries. BMJ Open 2019:9:e025967.

Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383.www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383.

Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuollonkäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 1.1.2014.https:/www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130708.