Terveyttä luodaan laajasti sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolella. Tästä syystä on tärkeää sitouttaa muita sektoreita ymmärtämään terveyteen vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti. Tarvitaan selkeämpää näkökulmaa sektoreiden haasteista ja mahdollisuuksista sekä tietynlaista rajojen hämärtämistä siiloista ulospääsemiseksi. Terveyden edistämisen identiteetti ja perusta on monitieteinen, joten se tarjoaa myös monialaiselle työskentelylle oivan tarkastelupohjan. Yhteistyöllä voidaan tavoitella moniulotteisiin terveyteen liittyviin ongelmiin ratkaisuja.
Yhteisöstä asiakasnäkökulmaa kokonaisvaltaisesti
Yhteisöllisyyden ja yhteisön vahvistamisella luodaan väestötasoinen vaatimus paremmalle terveyden edistämiselle prosesseineen. Tätä kautta pystytään vähentämään terveyden epätasa-arvoa sekä saavuttamaan väestötasoisesti terveyttä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Pelkästään sairauksien hoito ja ennaltaehkäisy eivät riitä nyt eikä tulevaisuudessa vähentämään globaalia tautitaakkaa. Tarvitaan parannuksia väestötason terveyteen ja hyvinvointiin. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja siihen työhön kaivataan monialaista yhteistyötä, jolla puuttua juurisyihin haasteiden ja ongelmien takana. Tämän toteutumiseksi ja tueksi tarvitaan yhteistä kieltä, jota ymmärtävät niin yhteisöt, yksilöt kuin hallinto asiantuntijoineen. Terveysala itsessään ei omaa yhtenäistä käsitystä siten, että se voisi yksin toimia terveyden edistämisen airuena. Vaaditaan uudenlaista hallintoa, jossa on yhdistävää johtajuutta eri hallintotasoilla läpi sektoreiden. On myös muistettava, että hallinto ei ole yhtä kuin käytäntö ja toiminta. Näiden lisäksi tarvitaan harkitsevaa, neuvottelevaa ja osallistavaa yhteisön sitoutumista sekä moninaisuuden ymmärtämistä. Vain siten voidaan edistää ihmisten kehitystä, kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta samalla terveysvaikutuksia parantaen.
Kaupunkisuunnittelu on yksi hyvä esimerkki terveyden edistämisestä ja sen vaikutuksista yhteisön terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi luontokokemuksen voi nähdä osana ihmisyyttä ilman kulttuurisidonnaisuutta. Hyvä kaupunkisuunnittelu mahdollistaa yhteisön toimivuutta rakenteen kautta. Health in All Policies sekä Healthy Cities edistävät hyvän kaupunkiympäristön toteutumista, kun niiden tavoitteet sisällytetään eri sektoreiden toimintaan.
Muutos terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämiseen
Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämyksessä, jossa edistäminen nähdään osana kokonaisvaltaista julkisen terveyden lähestymistapaa. Terveyden edistämiselle ei ole vielä järjestelmässämme selkeää poliittista prioriteettia verrattuna sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Sen tärkeys on kuitenkin jo huomattu ja julkilausumia on niin THL:n, EU:n, YK:n kuin WHO:n tasolla. Terveyden edistäminen käsitteenä on usein heikommin ymmärretty. Sen rakenne, resurssit, tiedot ja taidot, joita tarvitaan terveyden edistämisen käytänteisiin vaativat nyt huomiota kansallisesti ja kansainvälisesti. Ymmärryksen lisäksi myös toimeenpano vaatii lisähuomiota, sillä esimerkiksi Health in All Policies on saanut paljon positiivista heräämistä aikaiseksi, mutta toimeenpano on jäänyt uupumaan useasti. Tällainen näkökulman muuttaminen ei olisi pois sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeältä tehtävältä ja kehitykseltä vaan saattaisi pitkällä aikavälillä keventää kuormitusta sekä työmäärän että talouden näkökulmasta.
Aina voidaan puhua terveydenhuollon koko ajan kauemmas karkaavista budjeteista. Terveyden edistämisen näkökulmasta rahoitus ja resurssit kohtaavat juuri haasteita hoidon, ennaltaehkäisyn ja edistämisen vastakkainasetteluissa. Tähän vaikuttavat jo aikakäsitteiden erot, hoitoa tarvitaan tässä ja nyt, mutta edistäminen on pitkän aikavälin laajempaa panostusta terveyteen. Näihin teemoihin voidaan vaikuttaa väestötasolla ja globaalisti mm. terveyden lukutaitoa ja osallisuutta parantamalla. Näihin voidaan vaikuttaa samaan tapaan kuin ajatusmalliimme terveydestä ja sen tekijöiden ymmärtämyksestä. Se vaatii instituutionaalista uudelleen suunnittelua sekä arvopohjamme narratiivien pohtimista. Tämä tulisi huomioida maamme sote-uudistuksessa.
Terveyden integroiminen muiden sektoreiden agendaan
Rajat tutkimuksen, politiikan ja käytänteiden välillä perustuvat sosiaalisiin rakenteisiin, joiden takana ovat tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä, tarpeineen ja haasteineen. Tästä näkökulmasta monialainen yhteistyö pohjaa ennen kaikkea toimivaan vuorovaikutukseen, inhimillisyyteen ja ymmärrykseen ihmisyydestä. Omat haasteensa tähän luovat nykyisin nopeasti muuttuvat tilanteet ja käsitykset kansallisesti ja kansainvälisesti. Samoin nopeasti leviävä tieto ja sosiaalinen media, jotka terveyden edistämisen näkökulmasta haastavat muun muassa terveyden lukutaitoa vaihtoehtoisilla totuuksilla sekä vaihtuvine käsityksineen ja trendeineen. Sosiaalinen markkinointi voisi osaltaan olla hyvä motivaattori niin sektoreiden kuin väestötasoisen osallistamisen näkökulmasta.
Terveyden determinantit punoutuvat moninaiseksi verkoksi ja niiden mahdollisuuksiin ja haasteisiin voidaan vastata monialaisesti. Sosioekologinen terveyden malli kuvastaa hyvin tätä ja siitä myös näkee tarpeen monialaiseen yhteistyöhön. Nyt, kun ilmastonäkökulma on tapetilla YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja vastuullisuuden näkökulmasta voitaisiin malli laajentaa globaaliin ekosysteemiin.
Kuva 1. Sosioekologinen malli (Dalhgren & Whitehead 1991)
Kuva 2. The Health map 2006. (Barton & Grant 2006) (Mukaillen: Dahlgren &Whitehead, 1991)
Ratkaisun ydin piilee inhimillisessä ihmisyydessä. Terveysmittareilla emme saa kaikkia sektoreita inspiroitumaan tästä agendasta, vaikka koettu terveys onkin todettu ihmisille tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi ennustamaan tyytyväisyyttä elämään. Edistetään terveyttä käyttämättä terveys sanaa. Kaikissa teemoissa on kulumisen tai liikakäytön riski, jolloin asia kääntyy herkästi itseään vastaan. Suurimmalla osalla sektoreista agendana on hyvän tekeminen, vastuullisuus ja kestävää kehityst. Tärkeää terveyden edistämisen näkökulmasta onkin osoittaa eri sektoreiden sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia terveyden determinantteihin sekä sitä synergiaa, mitä toiminta voi parhaimmillaan tuottaa.
Toimintakulttuurillisten yhteentörmäysten on sanottu olevan yleisin syy yhteistyön epäonnistumiselle. Selkeä tavoite, sopivat resurssit, avoimuus, luottamus, toimiva kommunikaatio ja yhdistävä johtajuus sekä yhteistyön synergia oivalluksineen kantavat monialaisen yhteistyön hedelmää.
Seuraavan kerran, kun mietit ratkaisua asiakaslähtöiseen terveyden edistämisen pulmaan – haasta itsesi ajattelemaan laajemmin. Millä sektorilla voisi olla pulmaasi vastauksia, saatat yllättyä!
Kirjoittaja Mirka Ranta on kätilö (AMK) ja seksuaalineuvoja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen YAMK-ohjelmassa. Kirjoittaja työskentelee odottajien ja synnyttäjien parissa HUS:ssa Naistenklinikalla ja hänen kiinnostuksen kohteenaan ovat erityisesti vuorovaikutus ja ihminen kokonaisuutena hoidettaessa.
Lähteet:
Corbin, J. Hope – Jones, Jacky – Barry, Margaret M. 2018: What makes intersectoral partnership for health promotion work? A review of the international literature. Health Promotion International (33.) <https://academic.oup.com/heapro/article/33/1/4/2555416>. Luettu 19.5.2019.
Dahlgren, Göran – Whitehead, Margareth 1991: Policies and Strategies to Promote Social Equity in Health. Stockholm. Sweden: Institute for Futures Studies.
de Leeuw, Evelyne 2017: Engagement of Sectors Other than Health in Integrated Health Governance, Policy, and Action. Annu. Rev. Public Health 2017. 38:329–49. <https://www.annualreviews.org/doi/10.1146/annurev-publhealth-031816-044309>. Luettu 20.9.2019.
Fertman, Carl I. – Allensworth, Diane (toim.) 2017: Health Promotion Programs: from theory to practice. Society for Public Health Education. Jossey-Bass. <http://ebookcentral.proquest.com/lib/metropolia-ebooks/detail.action?docID=4718311. pdf>. Luettu 16.9.2019.
European Union 2019: Options to Foster Health Promoting Health Systems. Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health (EXPH). Luxembourg: Publications Office of the European Union. <https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/docsdir/025_healthpromoting_healthsystems_en.pdf>. Luettu 10.1.2019.
Maass, Ruca – Lillefjel, Monica – Espnes, Geir Arild 2017: The Application of Salutogenesis in Cities and Towns. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 18 (171-180). Switzerland. Springer.
Paine, Greg – Thompson, Susan – Randolp, Bill – Jud, Bruce 2018: Learning from lived experience for the improvement of health-supportive built environment practice. <https://www.researchgate.net/publication/326582252_Learning_from_lived_experience_for_the_improvement_of_health-supportive_built_environment_practice/figures?lo=1.> Luettu 20.12.2019.
Vaandrager L & Kennedy L. 2017. The Application of Salutogenesis in Communities and Neighborhoods. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 17 (159-170). Switzerland. Springer.
Kuva: Zhang Kaiyv: Unsplash
Ei kommentteja