Oletko se sinä, joka ruokakaupassa kierrät kaukaa punalapputuotteet ja hävikkituotelaatikot? Olet tottunut nappaamaan mukaasi vain juuri tulleita, täysin tuoreita ja virheettömiä tuotteita. Mutta päätyykö kaikki ostamasi ruoka oikeasti syötäväksi, vai tuleeko osasta hävikkiä? Ruokahävikillä tarkoitetaan syötäväksi tarkoitettua hyödyntämättä jäänyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi valmistamalla ja säilyttämällä ruoka toisella tavalla tai ennakoimalla paremmin (1, 2).

YK:n Kestävän Kehityksen (Agenda 2030) yhtenä tavoitteena on puolittaa maailmanlaajuisen ruokajätteen määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien (3,

”Jos mumma olisi rangaistusvanki tai lypsylehmä, hänellä sentään olisi joku oikeus päästä ulos!”, on joskus kuultu keskusteluissa vanhustenhoidon tasosta ja tilanteesta. Onko tämä totta?

Rangaistusvankien osalta pääsääntöisesti kyllä, lypsylehmien osalta vain osittain, mutta entä mumma? Onko paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden ympäristö on supistunut seinien sisäpuolelle, eivätkä he enää saa tuntea tuulta, sadetta, pakkasen puremaa tai auringon välkettä puiden lehvien läpi?

On yllättävän vaikea selvittää, miten ikääntynyt väestömme ulkoilee. Suomessa ei tehdä järjestelmällisesti vanhuspalveluiden asiakaskyselyitä,

Tiedätkö sen perinteisen aamuvuoron osastotyössä? Lääkkeidenjakokierto pitäisi tehdä, kirjaamiset ovat tekemättä ja lounastaukokin pitämättä. Ennen kuin ehdit aloittaa mitään näistä potilas pyytää päästä vessaan. Samalla puhelin soi ja omainen kyselee toisen potilaan kuulumisia. Osastonhoitajakin on pyytänyt kirjoittamaan kommentteja vaaratilanteista ja riskien hallinnasta. Samaan aikaan osastotunti on alkamassa ja ohjauksessasi oleva opiskelija kyselee mitä seuraavaksi voisi tehdä.

Tosiasiassa et taida tietää enää itsekään mitä tekisit. Minkä tehtävän priorisoit ensimmäiseksi? Suoritatko hutiloiden useampaa samanaikaisesti?