Tekijä: Terveyden edistämisen bloggaajat
Sosiaali- ja terveysalojen digitalisaatio terveysviestinnän näkökulmasta
Digitalisaatio sosiaali- ja terveysaloilla Sosiaali- ja terveysalojen digitalisaatio kattaa erilaisia teknologisia innovaatioita ja sovelluksia, jotka vaikuttavat hoitohenkilöstön työhön sekä potilaiden hoitoon ja terveyden edistämiseen. Digitalisaatio voi sisältää sähköisten potilastietojärjestelmien käytön, etäterveydenhuollon palvelut, erilaiset terveyssovellukset sekä tekoälyn hyödyntämisen potilaan hoidossa. Sähköisten palveluiden käytön tehostaminen auttaa parantamaan terveyspalveluiden tehokkuutta, laatua, saavutettavuutta ja potilasturvallisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut digitalisaatioon liittyen, että ihmisille on turvattava terveellinen elinympäristö. Linjaukset asettavat vaateita terveyshaittojen tunnistamiseen, niiden ehkäisemiseen ja poistamiseen elinympäristöstä. Lisäksi työsuojelun ja työterveystoimien avulla on tunnistettava työoloissa olevia vaaroja sekä riskejä. Linjauksissa on myös mainittu, että ihmisten terveyttä ja hyvinvointia pitää edistää laaja-alaisella ennaltaehkäisevällä toiminnalla. Kansallisissa ratkaisuissa on otettava huomioon näkökulmat, jotka liittyvät terveyspalvelujen digitalisaatioon ja niitä on seurattava ja tutkittava, miten digitalisaation avulla pystytään keräämään tietoa, miten digitalisaatiota pystytään hyödyntämään ja miten sen avulla pystytään lisäämään luotettavuutta sekä vaikuttavuutta[1]. Terveysviestintä Suomalaiset etsivät internetistä tietoa erityisesti sairauksista, oireista ja hoidosta.[2] Sosiaali- ja terveysalojen digitalisaatio on merkittävästi muokannut terveysviestintää. Se mahdollistaa nopeamman ja tehokkaamman tiedon välityksen terveyteen liittyvissä asioissa. Terveysviestinnän tarkoituksena on lisätä yksilön hyvinvointia ja edistää terveyttä ja sitä voidaan toteuttaa kaikkien joukkoviestintävälineiden välityksellä. Terveysviestinnäksi voidaan lukea kaikenlainen terveysvalistus ja -neuvonta sekä terveysjournalismi. Sosiaalinen media toimii hyvänä alustana vuorovaikutteiseen terveysviestintään ja sen käyttö onkin siitä syystä lisääntynyt[3]. Digitaaliset alustat tarjoavat terveydenhuollon ammattilaisille mahdollisuuden kommunikoida potilaiden kanssa etänä ja tarjota esimerkiksi konsultaatioita ja seurantaa verkossa. Lisäksi erilaiset digitaaliset terveyssovellukset tarjoavat kansalaisille helppoa pääsyä terveysneuvontaan, terveysdatan seurantaan ja sieltä löytyy ratkaisuja terveysongelmiin. Tämä kaikki yhdessä parantaa terveyspalveluiden saavutettavuutta ja tehokkuutta. Terveysviestinnän haasteet Terveyttä koskevat uutiset ja suositukset saattavat olla ristiriitaisia, jotka hämmentävät kaiken ikäisiä. Koronapandemia nosti disinformaation määrää räjähdysmäisesti monilla eri viestintäkanavilla. Siksi onkin tärkeää opettaa jo nuorille medialukutaitoa, että väärän tiedon erottaminen oikeasta helpottuisi[4]. Esimerkkinä vaikka hoitosuositukset, jotka perustuvat tutkittuun tietoon, jopa kolmannes aikakauslehtien ja terveysvaikutteisten verkkosivustojen terveysartikkeleissa mainituista hoitosuosituksista ovat virheellisiä. Kansalaiset ovat syystä hämmentyneitä viestintävälineiden kautta saadusta tiedosta ja sen ristiriitaisuudesta [2]. Erityisesti sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana ja esittää totuutena asioita ilman tieteellistä näyttöä. [4] Lähdekritiikki on todella tärkeä taito, joka auttaa ihmisiä arvioimaan ja analysoimaan tietolähteitä kriittisesti. Se sisältää taitoja tarkastella lähteiden luotettavuutta, tarkkuutta, ajantasaisuutta ja asiantuntemusta. Lähdekritiikin avulla voidaan erottaa luotettavat tiedot epäluotettavista ja välttää virheellisen tiedon levittämistä tai käyttöä. Digitalisaation lisääntyminen voi tuoda mukanaan myös haasteita, miten huomioidaan tietoturva sekä estetään eriarvoisuuden kasvu. Palveluiden pitää olla ehdottomasti luotettavia ja tietoturvallisia[5]. Sähköinen asiointi ei ole aivan mutkaton asia, sillä käyttäjiä on paljon eri tasoisia ja palveluiden pitäisi olla saavutettavia kaikille käyttäjäryhmille. Esimerkiksi etävastaanotolle kirjautuminen vaatii vahvaa tunnistautumista, sillä sen avulla voidaan varmistua yksityisyydensuojasta ja tietoturvasta. Tämä kuitenkin luo esteitä saavutettavuuden näkökulmasta niille, joilla ei ole pankkitunnuksia tai jotka eivät osaa niillä palveluihin tunnistautua, asiakkaalta vaaditaan digitaitoja[6;7]. Asiakkaalla pitää kuitenkin olla mahdollisuus lähettää hoitoonsa liittyviä viestejä ja asiakirjoja viranomaiselle hyödyntäen sähköisiä palveluja.[5] Asiakkailla on erilainen kyky selviytyä taloudellisesti tarvittavien digitaalisten laitteiden kuten älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen hankinnoista. Monilla asiakkailla saattaa olla lisäksi fyysisiä rajoitteita tai muita terveydellisiä syitä, miksi digitaalisten palvelujen tai -laitteiden käyttö on vähäistä. Yli 65-vuotiailla kynnys lähteä opettelemaan tietotekniikkaa vanhemmalla iällä on suuri monesta muustakin syystä kuin vain iän takia. Nuorempien kohdalla ongelmaksi muodostuu se, miten nuoret saadaan hakeutumaan digipalveluiden pariin. Nuorilla on herkästi epäluottamusta erilaisia palveluja kohtaan, ne herättävät pelkoa, mihin avun pyytäminen palvelun kautta saattaa johtaa. Lisäksi ongelmaksi saattaa muodostua se, ettei nuori osaa hoitaa omia asioitaan tai ymmärrä, miten digitaalisia palveluja käytetään. Nuorista osa on syrjäytynyt tai ainakin syrjäytymisvaarassa ja tämä asettaa haasteen, miten nuoret saadaan ohjattua edes chattien pariin. Monissa palveluissa vaaditaan vahvaa tunnistautumista eikä kaikilla alaikäisillä ole mahdollisuutta päästä siitä syystä palvelun piiriin[8]. Terveysviestintä Terveyskylässä Yhtenä esimerkkinä terveysviestinnän hyvästä toteutuksesta on Terveyskylä. Terveyskylän terveysviestintä perustuu lähinnä siihen, että terveysviestintä toteutetaan vuorovaikutteisena potilasohjauksena tai kirjallisena ohjauksena, mikä osaltaan vahvistaa luotettavan terveystiedon välittymistä asiakkaalle. Hoitohenkilökunta on koulutettu ohjaamaan asiakkaitaan käyttämään esimerkiksi Terveyskylän hoitopolkuja ja opettamaan asiakkailleen digitaitoja. Terveysviestintää toteuttaa myös yli 30 eri asiantuntijatahoa sekä potilasjärjestöä jakamalla tietoa Terveyskylän toiminnasta sekä jakamalla ohjeistusta. Viestintämateriaaliin on panostettu, sillä erilaisia potilas- ja hoito-ohjeita on lähes 7500 tarjolla. Lisäksi omaa hoitoaan voi tukea erilaisilla puhelimeen tai tablettiin ladattavilla sovelluksilla, joiden käyttöön saa hoitohenkilökunnalta opastusta. Terveyskylässä on paljon hyvää, tutkittua tietoa ja erilaisia omaa hoitoa tukevia polkuja sekä kyselyitä, joiden avulla voi olla helpompi tehdä päätös hoitoon hakeutumisesta. Viestintää asiakkaan kanssa toteutetaan kaikista digitaalisista palveluista huolimatta edelleen myös puhelimitse sekä kirjeitse, jotta voidaan saavutettavasti tuottaa palveluita yhdenvertaisesti kaikille kansalaisille[7]. Eri viestintäkanavista löytyy paljon tietoa, joka kielellisesti saattaa aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää asiasisältöä. Tästä syystä viranomaisia velvoitetaan julkaisemaan sivustoillaan sisältöä, joka on selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä kirjoitettua. Selkokieli on tarkoitettu sellaisille asiakkaille, joilla on esimerkiksi iän vuoksi haasteita muistaa tai ymmärtää lukemaansa yleiskieltä. Selkokielisestä sisällöstä on hyötyä myös nuorille, neurobiologisista tai kognitiivista haasteista kärsiville sekä maahanmuuttajille[8]. Terveyskylässä on panostettu selkokielisyyteen ja saavutettavuuteen. Suurelta osin sisältö täyttää lain vaatimukset saavutettavuuden osalta. Sivuston sisältöä voi kuunnella ja videot sisältävät tekstityksen[7]. Terveyskylässä riittääkin kävijöitä: Vuonna 2022 eri laitteilla Terveyskylässä vieraili peräti 7,3 miljoonaa kävijää. Hoitoistuntojakin järjestettiin 12,5 miljoonaa istuntoa. Verkkosivuilla on vuoden aikana kävijöitä 30,8 miljoonaa. Digihoitopolkujen avulla pelkästään HUSissa hoidettiin 50 503 asiakasta[9]. Kävijämäärät kertovat siitä, että luotettavalle ja saavutettavalle terveysviestinnälle on paljon kysyntää.[7] Blogin kirjoittaja: sovellusasiantuntija Marjo Helsten Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä – toteutukseen, josta ovat vastanneet lehtoritt Teija Rautiola, Jaana Seitovirta ja asiantuntija Maarit Vallinkoski. Lähteet [1] Valtioneuvosto 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena, Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Sivu 3–4. <https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/2/article-41> Viitattu 13.10.2023 [2] Laukkanen, Kukka-Maaria. 2009. Kohti eksaktia terveysviestintää. Tieteessä tapahtuu 8/2009. Sivut 31–34. <https://journal.fi/tt/article/view/2562/2366> [3] Torkkola, Sinikka. 2004. Terveysviestintä kaipaa uutta suuntaa. Terveyden edistämisen lehti Promo 32 (2), sivut 32–22. [4] Nygård, Tuula. Hämmentävä, ristiriitainen ja vaikeaselkoinen terveysviestintä edellyttää monenlaisia lukutaitoja. 2022. Ainedidaktiikka 6(2) (2022), sivut 90–97. Suomen ainedidaktinen tutkimusseura ry, Helsinki. < https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/120841/76562> [5] Finlex 2019, Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. < https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306> Viitattu 13.10.2023. [6] Valtioneuvosto 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Sivu 14. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164463/STM_2022_18J.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Viitattu 19.10.2023 [7] Terveyskylä 2023. <https://www.terveyskyla.fi/> Viitattu 25.10.2023 [8] Valtiovarainministeriö 2019. Digitaalinen Suomi – yhdenvertainen kaikille, Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomus. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2019:23. Sivut 28–35. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161486/VM_2019_23_Digitaalinen_Suomi.pdf?sequence=1&isAllowed=y> [9] HUS, Tilinpäätös ja toimintakertomus 2022, sivu 185. <https://www.hus.fi/sites/default/files/2023-03/Tilinp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s_ja_toimintakertomus_2022.pdf> Kuvat: Kuva 1: Aerial view of doctor writing patient daily report checklist. Pxhere. CC0. <https://pxhere.com/en/photo/1575123 >Viitattu 30.11.2023 Kuva 2: Mohamed Hassan. Digital. Pxhere. CC0 <https://pxhere.com/en/photo/1676166?utm_content=shareClip&utm_medium=referral&utm_source=pxhere> Viitattu 30.11.2023 Kuva 3: Social media. Pxhere. CC0 <https://pxhere.com/en/photo/1063277?utm_content=shareClip&utm_medium=referral&utm_source=pxhere> Viitattu 30.11.2023 Kuva 4: Edwintp. Doctor and patient. Pxhere. CC0 <https://pxhere.com/en/photo/1571981?utm_content=shareClip&utm_medium=referral&utm_source=pxhere> Viitattu 30.11.2023
Tarvitseeko kansantautien ennaltaehkäisevää työtä jatkaa?
Blogikirjoituksen tehtävänä oli esitellä jokin YK:n globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteista. Terveyttä ja hyvinvointia kaikille, kolmannen kohdan tavoite kuuluu: vähentää kolmanneksella kansantauteja ja kansantautien aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia ennaltaehkäisyn ja hoidon avulla vuoteen 2030 mennessä. (4) Mitä minulle tulee mieleen kansantauteja ehkäisevästä työstä? Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan tarttumattomien tautien ennaltaehkäisyyn liittyy elintapaohjaus, oikeat elämäntavat, terveellinen ruokavalio, riittävä määrä liikuntaa, suolan vähentäminen. Kansantaudit ovat tulleet tutuksi julkisesti käydystä keskustelusta, lähinnä siksi, että kansantautien hoidosta aiheutuu mittavat kansantaloudelliset kulut. Suomessa on tehty ja tehdään edelleen erinomaista työtä kansantautien ennaltaehkäisyn eteen. (4,5) Kansanterveyttä edistävinä toimina esitettiin tupakka- ja nikotiinituotteiden, alkoholin ja sokeripitoisten juomien verotuksen korottamista. Lisäksi mainittiin mahdollisuus ottaa käyttöön erillinen sokerivero.Terveiden elämäntapojen esillä pitämisestä on ollut hyötyä suomalaisten terveydelle. Tilastot kertovat myönteisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteen on mahdollisesta saavuttamisesta. Jatkamalla samalla tavoin Suomi tulee saavuttamaan tavoitteet vuoteen 2030 mennessä. (9) Kuulostaa hienolta. Sairauksien ennaltaehkäisyä jatketaan ja voidaan huokaista, meillä menisi todella hienosti, jos tämä olisi koko totuus. Näissä ollaan tavoitteissa Suomessa kansantauteihin luetaan seuraavat: Syövät, diabetes, sydän-ja verisuonisairaudet, krooniset keuhkosairaudet, astma-ja allergia, tuki-ja liikuntaelin sairaudet ja muistisairaudet. (8) Tarkistin asian tilastoista, WHO:n tavoitteeseen ollaan pääsemässä. Suomessa onnistutaan vähentämään tarttumattomien tautien kuten, diabeteksen, sydän-ja verisuonisairauksien, syöpien, diabeteksen ja kroonisten keuhkosairauksien aiheuttamia työikäisten kuolemia kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä, jos jatketaan samoin. (5) Toisaalta muistisairauksien määrä lisääntyy tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy. Maailman terveysjärjestön WHO:n tavoitteiden mukaan, suomalaisten verenpainetasot ovat laskeneet, jolla on onnistuttu vähentämään tulevaisuuden muistisairaiden määrää. (3,10) Tässäkin olemme tilastoissa muita edellä, kannattaako ennaltaehkäisevää työtä jatkaa? Voimme jälleen huokaista. Miksi julkisuudessa tuodaan esiin niitä sairauksia, joissa ollaan tavoitteissa? Löytyy yksi kansantauti, jota meillä ei ole tilastoissa huomioitu. Kansantautien ryhmään luetaan myös mielenterveysongelmat. (8) Kannattaako työtä jatkaa? YK:n kestävän kehityksen Terveyttä ja hyvinvointia kaikille-tavoitteen lause jatkuu: Sekä edistää henkistä terveyttä ja hyvinvointia. (4) Tilastojen valossa ja kaiken suitsutuksen keskellä itseäni alkoi mietityttää, kannattaako julistaa tavoitteiden saavuttamisesta vielä mitään. Mielenterveysongelmien tilastoista ei saavutusten yhteydessä juuri puhuta? Aloin pohtia, miten ylistetyt tilastot lohduttavat masentunutta nuorta tai työuupumusta potevaa työikäistä. Kuinka muistisairauden kanssa eläköityvä vanhus hyödyntää elämäntapaohjauksen ohjeita? Julkisuudessakin on aina välillä väläytelty myös tavoitteisiin pääsyn toista puolta. Niin nuorten kun vähän vanhempien mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Työikäistä uhkaa työuupumus ja työikäisten määrä tulee jatkossa vähentymään, eikä työvoimaa ei ole riittävästi kohta millään alalla. Muistisairaiden vanhusten hoitoon ei tule riittämään mikään työikäisten määrä. Tavoitteena mielenterveysongelmien vähentäminen on tilastojen valossa ongelma, mutta etsimällä lisätietoa, löysin ohjelman, joka luo toivoa. On varmasti hyvä uutinen, että myös mielenhyvinvoinnin edistämiseen kiinnitetään huomiota. Mielenhyvinvoinnin edistämisen tavoitteet Aivoterveyden edistämisen ohjelmassa keskitytään sairauksien ennaltaehkäisyn ja riskitekijöiden sijaan, mielen hyvinvoinnin edistämiseen ja stressiltä suojaavien tekijöiden merkitykseen kaikissa ikäryhmissä lapsuudesta vanhuuteen. Myös yksinäisyys huomioitiin kaikkien ikäryhmien tavoitteissa, jokaisen kuulumista yhteiskuntaan pitäisi korostaa enemmän. (1) Ikääntyvien tavoitteena on vähentää ikäsyrjintää ja edistää ikääntyvien mahdollisuutta jatkaa yhteiskunnassa täysivaltaisena jäsenenä, jolla on itsenäinen päätösvalta. Suomessa toteutettu FINGER-tutkimus osoitti, että vanhusten tehostettu elintapaohjaus tukee ikääntyvien aivoterveyttä. Oikea ruokavalio, muistiharjoittelu, liikunta, sydän-ja verisuonitautien tehostettu riskien seuranta ja sosiaalinen kanssakäyminen parantaa ikääntyvien elämänlaatua. Ikääntyvien aivoterveyttä edistetään jakamalla tutkimustietoa alan ammattilaisille ja asianomaisille itselleen.(1) Minua ilahdutti se, että vaikka ikääntyessä muistisairaudet yleistyvät, ikääntyvien mielenhyvin edistämiseen tulisi siitä huolimatta kiinnittää huomiota. Ikääntyvät pitäisi nähdä yhteiskunnan jäseninä, eikä kansantalouden kulueränä.(2,6,7) Erityisesti lasten ja nuorten aivoterveyden tavoitteet tuntuvat valtavan tärkeiltä. Yksinäisyyteen ja syrjäytymisen riskiin tulee kiinnittää huomiota jo varhaisessa kasvuiässä. Lasten ja nuorten aivot muovautuvat kasvuiässä ja ovat erityisen herkkiä stressille. Yhä useampi lapsi ja nuori kokee jo kasvuikäisenä valtavasti paineita ja stressin sietokykyn kehittyminen vaatii opettelua. Stressin sietokyvyn opettelu on mahdollista vain suhteessa aikuiseen, vuorovaikutustilanteissa tulisikin huomioida paremmin lasten ja nuorten kehittymätön stressinsietokyky. Turvallisten vuorovaikutustilanteiden ansiosta lapsi tai nuori oppii säätelemään tunnereaktioitaan paremmin. Lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin edistäminen on vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla. Kansantaudeilta suojaavien tekijöiden kuten riittävän unen, terveellisen ravinnon ja liikunnan turvaaminen kasvuikäisille on tärkeää terveyden edistämistä. Digitaaliset menetelmät ovat kuormittavia kehittyville aivoille ja niiden käyttöä lasten ja nuorten opetusmenetelminä tulisi harkita. (1) Työympäristön kehittämisellä tuetaan työikäisten mielen hyvinvointia Työikäisillä työelämä on yksi stressitekijä, joka aiheuttaa työuupumusta. Monella alalla itse työ ei ole stressin aiheuttaja, vaan työympäristö. Tästä syystä työpaikoilla tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota aivoystävällisempien työympäristöjen kehittämiseen. (2) Hyvällä aivoergonomialla tarkoitetaan sitä, että työpaikalla huomioidaan paremmin työn henkiset kuormitustekijät, jolla tarkoitetaan työympäristön melua, hälyä, keskeytyksiä ja työtehtävien moninkertaistumista. Työikäisten kohdalla minulle tuli mieleen ajatus, että nuorten siirtymistä työelämään pyritään tälläkin hetkellä nopeuttamaan. Tästä syystä työpaikoilla pitäisi keskustella enemmän aivoergonomian kehittämisestä ja henkisen kuormituksen vaikutuksesta nuorten ja vähän vanhempien työntekijöiden hyvinvointiin, ja edistää yhdessä mielen hyvinvointia ja työelämässä jaksamista. (1, 2) Lopuksi vielä, julkisuudessa voitaisiin tuoda enemmän esille mielen hyvinvoinnin edistämisen työtä ja korostaa kansantaudeilta suojaavien tekijöiden merkitystä kaikenikäisille. Kirjoittaja on Terveyden edistämisen YAMK-opiskelija, tämä blogi kuuluu Terveysviestinnän opintoihin. Lähteet 1.Aejmelaeus, Riitta et al. Kansallinen aivoterveysohjelma.Inhimillisesti kestävä, aivoterveyttä tukeva yhteiskunta.2022. Verkkojulkaisu.Viitattu 20.11.2023 < https://www.aivoliitto.fi/site/assets/files/22541/inhimillisesti_kestava-_aivoterveytta_tukeva_yhteiskunta_saavutettava.pdf>Viitattu 20.11.2023 2.Aivoliitto ry.Työelämä.Verkkosivut. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/tyoelama/Viitattu 20.11.2023 Viitattu 20.11.2023 3. Jousilahti, Pekka & Kuulasmaa, Kari & Koskinen, Seppo & Tolonen, Hanna & Pietilä, Arto & Peltonen, Markku. Kansantautien kuolleisuus vähenee edelleen-WHO:n tavoite voidaan saavuttaa. Tutkimuksesta tiiviisti.(32)2019.Terveyden-ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja. Saatavilla sähköisesti <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138500/TUTI2019_32_Kuolleisuus_final280819_tark1.pdf?sequence=1&isAllowed=y > Viitattu.2.12.2023 4.Kestävän kehityksen globaali toiminta-ohjelma Agenda 30. Verkkojulkaisu.https://kestavakehitys.fi/agenda-2030Viitattu 20.11.2023 5.Maailman terveysjärjestö. World Health Organization. Global action plan for the prevention and control of noncommunicable diseases 2013-2020.Verkkojulkaisu. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/94384/9789241506236_eng.pdf?sequence=1 Viitattu 20.11.2023 6.Muistiliitto. Muistin toiminta.Iän vaikutus muistiin.2023.Verkkosivut.<https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti/muistin-toiminta/ian-vaikutus-muistiin>Viitattu 20.11.2023 7.Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 Verkkosivut. <www.kaypahoito.fi >Viitattu 20.11.2023 8. Terveyden-ja hyvinvoinnin laitos.Kansantaudit. 2023.Verkkosivut. <https://thl.fi/fi/web/kansantaudit >Viitattu 20.11.2023 9.Valtioneuvoksen kanslian julkaisuja 2020:7.Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta AGENDA 2030:sta. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. 2022. Verkkojulkaisu<https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162475/VNK_2020_7.pdf?sequence=1&isAllowed=y > Viitattu 20.11.2023 10. Terveyden-ja hyvinvoinnin laitos. Muistisairauksien ehkäisy.2023. Verkkosivut <https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-ehkaisy >Viitattu 2.12.2023 Kuvat: https://pixabay.com/fi/photos/verenpainemittari-terveys-syke-1749577/ https://pixabay.com/fi/photos/kädet-ystävyys-ystävät-lapset-2847508/
Arvostavaa kohtaamista päihteitä käyttävien kanssa matalalla kynnyksellä
Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat Suomessa yleistyneet 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2022 tehdyssä väestökyselyssä selvisi, että 29 prosenttia aikuisväestöstä oli kokeillut tai käyttänyt joskus elämänsä aikana jotakin huumausaineeksi luokiteltavaa ainetta. Yleisintä huumeiden kokeilu ja käyttö on 25–34-vuotiailla aikuisilla. Huumeiden käytön tiedetään olevan yleisempää miesten keskuudessa. Suomalaisten asenteet huumausaineiden käyttöä ja sen rangaistavuutta kohtaan ovat muuttuneet huomattavasti lähivuosina. Asennemuutoksesta kertoo esimerkiksi se, että nykyään yhä useampi kannattaa mediassakin paljon esillä olleiden huumeiden käyttöhuoneiden perustamista. Huumausaineiden käyttöhuoneella tarkoitetaan tilaa, jossa huumeita käyttävä henkilö voi käyttää laittomiksi määriteltyjä päihteitä terveydenhuollon henkilön valvonnassa. Toistaiseksi Suomeen ei ole perustettu huumeiden käyttöhuoneita. (1) Mitä käyttöhuoneet ovat ja mitkä ovat niiden hyödyt? Valvotut huumausaineiden käyttötilat ovat osa huumeiden haittoja vähentävää toimintaa. Ympäri Eurooppaa on otettu käyttöön näitä tiloja pääosin sellaisilla alueilla, joissa huumeiden käyttöä esiintyy yleisesti esimerkiksi kaduilla, julkisissa wc-tiloissa, puistoissa, parkkihalleissa tai muissa julkisissa tiloissa. Käyttötilojen avaamisen yksi keskeinen tavoite on huumekuolemien vähentäminen sekä huumausaineiden käyttöön liittyvien haittojen, kuten tartuntatautien ehkäisy. Näissä valvotuissa käyttöhuoneissa voidaan tarjota puhtaita pistovälineitä, antaa terveysneuvontaa ja pyrkiä ohjaamaan huumausaineiden käyttäjiä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden piiriin, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Terveysneuvontaa antamalla pyritään ennaltaehkäisemään ja vähentämään tartuntatautien leviämistä, sekä mahdollisia kroonisia infektioita, joita huumeiden pistokäyttöön saattaa liittyä. Tämänkaltaisen ennaltaehkäisevän työn kautta on mahdollista saada huumausaineita käyttävä henkilö terveydenhuollon palveluiden piiriin jo varhaisessa vaiheessa ja näin ollen ehkäistä kalliimpien lisäpalveluiden tarve esimerkiksi erikoissairaanhoidossa. (2) Huumausaineiden käyttöhuoneissa asioivat huumausaineiden käyttäjät pistävät huumeita harvemmin likaisilla välineillä. Puhtaat pistovälineet ovat yhteydessä HIV- ja hepatiitti C -tartuntojen vähenemiseen. (4) Pistovälineet myös hävitetään turvallisesti käyttöhuoneessa. Huumausaineiden käyttöhuoneissa asiointi vähentää huumausaineiden käyttöä julkisilla paikoilla ja edesauttaa hakeutumista päihdepalveluiden piiriin. (5) Terveydenhuollon ammattilaisten neuvontatyö huumausaineiden käyttötiloissa auttaa asiakkaita käyttämään turvallisempia ja hygieenisempiä injektiotekniikoita, mikä puolestaan vähentää infektioita aiheuttavien virheellisten injektioiden määrää. (3) Suomessa huumeiden käyttäjille kohdistetut matalan kynnyksen terveysneuvontapisteet auttavat ehkäisemään esimerkiksi HIV- ja C-hepatiittitartuntojen leviämisen kasvun ja tartuntatilanne on näiden ansiosta pysynyt vakaana koko 2000-luvun. Neuvontapisteissä likaisia ruiskuja ja neuloja voi vaihtaa puhtaisiin. C-hepatiitin hoitopolkua on myös kansallisesti muutettu helpommin saavutettavaksi ja hoitoa tarjotaan nykyään niin perusterveydenhuollossa kuin päihdepalveluissakin, erityisesti vieroitus- ja korvaushoitoyksiköissä. (6) Yhdenvertaisuus huomioitava päätöksenteossa Hallitusohjelmassa 2023 on linjattu tavoitteeksi kehittää palveluiden saatavuutta huomioiden erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet ja yhdenvertainen perusoikeuksien toteutuminen. Pysyvää rahoitusta hallitus osoittaa nuorten huumekuolemien vähentämistä tukeviin toimiin sekä C-hepatiitin eliminointiin tähtäävään ohjelmaan. Hallitusohjelmassa tunnistetaan päihdeongelmien ehkäisyn ja hoidon merkitys kansanterveyden ja kansantalouden kannalta. (7) Agenda 2030 on YK:ssa laadittu kestävän kehityksen kansainvälinen toimintaohjelma, joka sisältää 17 tavoitetta alatavoitteineen. Yksi näistä tavoitteista on eriarvoisuuden vähentäminen maiden sisällä ja niiden välillä. Tähän on asetettu alatavoite, yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen ja eriarvoisen kohtelun vähentäminen. (8) Suomessa kestävän kehityksen toimikunta on laatinut Agenda2030 pohjalta oman yhteiskuntasitoumuksensa, jonka yksi yhteiskunnallisesti merkittävä tavoite on luoda kaikkia jäseniään yhdenvertaisesti kohteleva, sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Se tukee jokaisen kansalaisen terveyttä ja toimintakykyä ja tarjoaa niin tarvittavan turvan kuin tarvittavat palvelutkin, sekä kaventaa eriarvoisuutta ja mahdollistaa paremman elämänlaadun. (9) Huumausaineiden käyttöhuoneiden suunnittelu ja käyttöönotto Suomessa lisäisi tasa-arvoista palveluiden saatavuutta ja parantaisi huumausaineita käyttävien henkilöiden terveyspalveluiden piiriin hakeutumista. Huumausaineiden valvottujen käyttötilojen saaminen Suomeen vaatii nykyisten asenteiden ravistelua ja näkökulman muutosta. Eri alojen toimijoiden yhteinen tahtotila on välttämätön, jotta huumausaineiden käyttöhuoneet saataisiin hallituksen asialistalle. Kuitenkin asenteet huumausaineiden käyttöä kohtaan ovat mielipidemittauksissa muuttuneet ja valtaosa vastanneista suomalaisista hyväksyy huumausaineiden valvotut käyttötilat. Avointa julkista keskustelua tulisi laajentaa ja esittää tutkittua tietoa huumausaineiden käyttöhuoneiden kansanterveyttä parantavasta näkökulmasta. Negatiivinen leimaaminen ja syrjintä jättävät huumeiden riskikäyttäjät sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle. (10) Huumausaineiden käyttöhuoneet antavat asiakkailleen suojaa ja tarjoavat näille henkilöille ympäristön, jossa he voivat käyttää huumeita puhtailla välineillä suhteellisen rauhallisissa olosuhteissa. Näiden henkilöiden arkiympäristö on monesti kaoottinen, joten huumausaineiden käyttötilat voivat olla turvallinen ympäristö, jossa heidät kohdataan kunnioittavasti, eikä heihin kohdistu esimerkiksi välitöntä väkivallan uhkaa. (3) Huumausaineita käyttäviin ihmisiin kohdistuvia virheellisiä, kielteisiä käsityksiä on yhteiskunnassamme aktiivisesti pyrittävä vähentämään. Ennakkoluulot ja syrjivä suhtautuminen saattavat pahimmillaan estää terveyspalveluihin hakeutumisen. (2) Muutos huumeiden käyttäjien terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen ja heidän yhteiskunnallisen asemansa parantamiseen on päättäjien käsissä. Lainsäädännön avulla olisi mahdollista poistaa tehoton rangaistavuus ja lisätä hyvinvointialueiden vastuuta huomioida päihdehuollon riittävä saatavuus. Käyttöhuoneilla saadaan vähennettyä haittoja merkittävästi ja parannetaan mahdollisuuksia päästä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Tämä ei tietenkään yksistään riitä, vaan Suomessa tarvitaan monialaista yhteistyötä ja palvelurakenteita, jotka tukevat päihdekuntoutujien tietä takaisin osaksi yhteiskuntaa. Huumausaineiden käyttäjät ovat ihmisryhmä, jonka ääntä tulisi kuulla enemmän. Lakialoite huumeiden käyttöhuoneista tulisi ottaa uudelleen käsittelyyn ja arvioida sen mahdollisuuksia uudelleen tutkittuun tietoon perustuen. Kirjoittajien esittely: Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Inka Kuikka – terveydenhoitaja, Sari Prittinen – terveydenhoitaja ja Pilvi Laurila – sairaanhoitaja. Blogi on toteutettu osana terveyden edistämisen YAMK tutkinto-ohjelman terveysviestinnän kurssia, josta ovat vastanneet asiantuntija Maarit Vallinkoski sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Lähteet Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2022. Suomalaisten huumekokeilut yleistyivät, asenteissa ja mielipiteissä isoja muutoksia. Tilastoraportti 15/2023. 14.4.2023. THL. Viitattu 5.11.2023. Kailanto, Sanna & Viskari, Inari (toim.) Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli. Suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 6/2022. Helsinki 2022. Kappel, Nanna & Toth, Eva & Tegner, Jette & Lauridsen, Sigurd 2016. "A Qualitative Study of How Danish Drug Consumption Rooms Influence Health and Well-being Among People Who Use Drugs." Harm Reduction Journal 13, no. 1: 20. https://doi.org/10.1186/s12954-016-0109-y. Lalanne, Laurence, et al. 2023. "Drug Consumption Rooms Are Effective to Reduce At‐risk Practices Associated with HIV/HCV Infections Among People Who Inject Drugs: Results from the COSINUS Cohort Study." Addiction (Abingdon, England) https://doi.org/10.1111/add.16320. Folch, Cinta & Lorente, Nicolas & Majó, Xavier & Parés-Badell, Oleguer & Roca, Xavier & Brugal, Teresa & Roux, Perrine & Carrieri, Patrizia & Colom, Joan & Casabona, Jordi 2018. Drug consumption rooms in Catalonia: A comprehensive evaluation of social, health and harm reduction benefits. The International journal of drug policy 2018, Vol.62, p.24–29. Rönkä, Sanna (toim.) 2020. Katsaus ajankohtaiseen huumetilanteeseen – Huumeiden käyttö ja haitat ovat kasvaneet 2000-luvulla merkittävästi. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140711/URN_ISBN_978-952-343-592-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Toimiva ja kestävä hyvinvointiyhteiskunta 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. <https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/2/0>. Viitattu 13.11.2023. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Kestavakehitys.fi. <https://kestavakehitys.fi/agenda-2030>. Viitattu 13.11.2023. Suomi, jonka haluamme 2050. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. https://kestavakehitys.fi/documents/2167391/2186383/FINAL+Kest%C3%A4v%C3%A4n+kehityksen+yhteiskuntasitoumus+20+4+2016.pdf/d2d827e7-033a-4d2b-9239-aed6605a12c4/FINAL+Kest%C3%A4v%C3%A4n+kehityksen+yhteiskuntasitoumus+20+4+2016.pdf?t=1461841225000. Unlu, Ali & Tammi, Tuukka & Hakkarainen, Pekka 2023. "Stakeholders’ Problematisation of Drug Consumption Rooms: A Case Study of the Policy Initiative in Helsinki." Journal of Drug Issues 53, no. 2 (2023): 262–279. https://doi.org/10.1177/00220426221093609. Kuvat: Pexels kuvapankki
Työuupumus – sairaus vai oire?
Miksi työuupumusta ei rinnasteta sairauteen? Jos työuupumus olisi sairaus, saisiko työuupunut enemmän tarvitsemaansa tukea työpaikalla ja työterveyshuollossa? Työuupumus aiheuttaa runsaasti sairaspoissaoloja ja saattaa pahimmillaan johtaa pysyvään työkyvyttömyyteen. Tästä aiheutuu kustannuksia sekä työnantajille että koko yhteiskunnalle. (1) Työuupumus Työuupumus on häiriötila, jossa työntekijän psyykkiset voimavarat hupenevat pitkittyneen työstressin seurauksena (2). Työuupumukselle altistaa pitkittynyt epätasapaino työn voimavarojen ja työn kuormitustekijöiden välillä, kuten kuva 1 esittää (3). Työuupumuksen kehittymiseen johtavia tekijöitä on sekä työssä että työntekijässä (2). Työuupumus aiheuttaa kroonista väsymystä, työstä etääntymistä sekä häiriöitä kognitiivisten toimintojen ja tunteiden hallintaan (3). Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy kohonnut riski sairastua esimerkiksi masennukseen, uni- tai päihdehäiriöön tai stressin aiheuttamiin somaattisiin sairauksiin (2). Työuupumuksen yleisyys: Vuonna 2011 vakavaa työuupumusta koki 2 % miehistä ja 3 % naisista, lievää työuupumusta taas 23 % miehistä ja 24 % naisista. Uudempaa väestötasoista selvitystä ei ole tehty. (2) Miten Suomi voi? -tutkimuksessa (2023) työuupumuksen arvioidaan lisääntyneen. Vähintään kohonneesta työuupumusriskistä kärsivien lukumäärä on lisääntynyt noin 100 000 eli noin 4 %-yksiköllä vuosina 2019–2023, kun työllisten suomalaisten lukumääräksi arvioidaan 2,5 miljoonaa henkilöä. (4) Agenda2030 ja lainsäädäntö Suomessa Globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, asettaa yhteiset tavoitteet YK:n jäsenmaille. Tavoite 8 edistää kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja työpaikkoja. Alatavoite 8.8 keskittyy työelämäoikeuksien suojelemiseen ja turvallisen työympäristön takaamiseen kaikille työntekijöille. Suomi on sitoutunut Agenda2030-ohjelman tavoitteisiin ja hallituksen toimeenpanosuunnitelmassa on kuvattu toteutettavia toimia tavoitteen saavuttamiseksi. (5) Työturvallisuuslaissa (6) kuvataan työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite, jonka mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työnantajan on tunnistettava työstä johtuvat haitta- ja vaaratekijät. Esimerkiksi työn psykososiaaliset kuormitustekijät, jotka on esitetty kuvassa 2., voivat kuormittaa työntekijää haitallisella tavalla (7). Työturvallisuuslain päivittyminen kesäkuussa 2023 tarkensi työnantajan huolehtimisvelvoitetta entisestään (8). ICD-10-luokitus ja työuupumuksen Z-koodi ICD-10 on kansainvälinen tautiluokitus, jota käytetään diagnoosin kirjaamiseen terveydenhuollossa (9). Työuupumuksen koodi on Z 73.0. Koodin alussa Z viittaa terveydentilaan vaikuttavaan tekijään, ei siis sairauteen. (10) Kela maksaa työkyvyttömälle sairauspäivärahaetuutta omavastuuajan jälkeen. Sairaspäivärahalla korvataan alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. (11) Sairauspäivärahaoikeutta arvioitaessa työuupumusta ilman lisäselvityksiä ei pidetä kelvollisena osoittamaan sairaudesta johtuvaa työkyvyttömyyttä (12). Piiloutuuko työuupumus masennuksen taakse? Moni työuupunut saa lääkäriltä masennus- tai ahdistusdiagnoosin (1). Työuupumus tulisi kirjata lisäselitteeksi terveysongelmaan, jotta työuupumuksen yleisyyttä voidaan seurata (13). Masennus on yleisin yksittäinen syy työkyvyttömyydelle Suomessa (14). Tutkimuksissa työuupumuksen on todettu olevan päällekkäinen tai rinnakkainen ilmiö masennuksen kanssa (15, 16, 17). Työn kontekstissa työuupumuksen ja masennuksen samankaltaisuus korostuvat (16), mutta olisiko työuupumuksen tunnustamisella sairaudeksi silti hyötyä? Stop työuupumukselle Työuupumuksen hoito vaatii yhteistyötä työntekijän, työnantajan ja usein myös työterveyshuollon kesken (18, 19) kuvassa esitetyllä tavalla. Työuupumuksessa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Työntekijän viestiessä esihenkilölleen liiallisesta työkuormituksesta, voidaan siihen puuttua varhaisessa vaiheessa, jos esihenkilö reagoi asianmukaisesti ja työkuormituksen vähentämisessä onnistutaan. Näin voidaan välttyä raskaammilta toimenpiteiltä ja työterveyshuollon panokselta. (18) Mitä parempi vuorovaikutus työntekijöiden ja esihenkilön välillä on, sitä helpompaa työuupumuksen tunnistaminen ja siihen puuttuminen on (22). Ammatillisen kokemuksemme ja työelämähavaintojemme myötä, olemme tunnistaneet ylläkuvatussa prosessissa haasteita. Työntekijä ei itse tunnista olevansa kuormittunut tai ei kykene hakemaan apua. Esihenkilöiltä puuttuu osaamista tai mahdollisuutta tunnistaa työntekijöiden hiljaisia signaaleja ja puuttua kuormitustekijöihin. Organisaation toimintatavat ovat jäykät ja resurssit tiukat, jolloin kuormitustekijöiden vähentäminen on hankalaa. Työterveyshuollon aktivoiminen saattaa viivästyä, jolloin työntekijän kuormittuminen voi pitkittyä tai pahentua. Voisiko itsenäinen diagnoosi työuupumuksesta saada työnantajat reagoimaan työntekijän haitalliseen kuormittumiseen tehokkaammin? Lopuksi Työuupumuksen toteaminen itsenäiseksi sairaudeksi helpottaisi työuupumuksen yleisyyden ja sen kehityksen seurantaa sekä velvoittaisi työnantajat toimimaan yhteistyössä työntekijöiden kanssa haitallisen kuormituksen hallitsemiseksi. Työuupumuksen yleistyminen uhkaa tehdä siitä seuraavan merkittävän kansantaudin – jos se siis tunnustettaisiin sairaudeksi. Blogin ovat kirjoittaneet Terveyden edistämisen YAMK-tutkinnon opiskelijat Kiia Haapasalo (fysioterapeutti), Oona Hyvönen (fysioterapeutti) ja Anu Pässilä (työterveyshoitaja). Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Maarit Vallinkoski sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet 1 Mielenterveyden keskusliitto. Tunnista työuupumus ajoissa. Saatavana osoitteessa: <https://www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/tunnista-tyouupumus-ajoissa/>. Luettu 23.11.2023. 2 Uusitalo-Arola, L. & Tuisku, K. & Rossi, H. 2022. Työuupumus (Burnout). Lääkärikirja Duodecim. Saatavana osoitteessa: <https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00681>. Luettu 31.10.2023. 3 Työterveyslaitos. Stressi ja työuupumus. Saatavana osoitteessa: <https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus>. Luettu 26.10.2023. 4 Suutala, S. & Kaltiainen, J. & Hakanen, J. 2023. Miten Suomi voi – tutkimus: Työhyvinvoinnin kehittyminen loppuvuoden 2019 ja kesän 2023 välillä. Työterveyslaitos Mediatiedote 13.09.2023. Saatavana osoitteessa: <https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/suomalaisten-tyohyvinvointi-jamahti-koronan-heikentamalle-tasolle>. Luettu 24.11.2023. 5 kestäväkehitys.fi. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. Saatavana osoitteessa: <https://kestavakehitys.fi/agenda-2030>. Luettu 24.10.2023. 6 Työturvallisuuslaki 738/2002. 7 työsuojelu.fi. Työn psykososiaaliset kuormitustekijät. Saatavana osoitteessa: <https://tyosuojelu.fi/tyoolot/psykososiaalinen-kuormitus/kuormitustekijat>. Luettu 24.10.2023. 8 Valtioneuvosto 2023. Työnantajan työturvallisuusvelvoitteita tarkennetaan. <https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/tyonantajan-tyoturvallisuusvelvoitteita-tarkennetaan>. Luettu 24.10.2023. 9 Komulainen, J. & Mäkelä, M. 2010. Diagnoosien kirjaaminen potilaskertomukseen on hyvän toiminnan perusta. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2010 126(9):985-6. Saatavana osoitteessa: <https://www.duodecimlehti.fi/duo98777>. Luettu 31.10.2023. 10 Pelkonen, T. 2018. Salaperäinen Z-koodi: Työuupuneen talous saattaa romahtaa. Proliitto. Saatavana osoitteessa: <https://proliitto.fi/fi/ajankohtaiset/salaperainen-z-koodi-tyouupuneen-talous-saattaa-romahtaa>. Luettu 31.10.2023. 11 Kela. Sairaspäiväraha. Päivitetty 9.10.2023. <https://www.kela.fi/sairauspaivaraha>. Luettu 21.11.2023. 12 Eronen, M. ym. 2012. ICD-10 luokituksen käyttäminen sosiaalivakuutuksen lääkärinlausunnoissa. Teoksessa Komulainen, J. (toim.). Suomalainen tautien kirjaamisen ohjekirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 13 Mehiläinen Työterveys. Työuupumus, burn out. Saatavana osoitteessa: <https://www.mehilainen.fi/tyoterveys/tyoterveydessa/tyouupumus>. Luettu 9.11.2023. 14 Mehiläinen. Työkyky ja masennus. Saatavana osoitteessa: <https://www.mehilainen.fi/tyoterveys/tyoterveydessa/tyokyvyttomyyselake/tyokyky-ja-masennus>. Luettu 24.11.2023. 15 Ahola, K. ym. 2005. The relationship between job-related burnout and depressive disorders—results from the Finnish Health 2000 Study. Journal of Affective Disorders 88. 55–62. 16 Ahola, K. & Hakanen, J. & Perhoniemi, R. & Mutanen, P. 2014. Relationship between burnout and depressive symptoms: A study using the person-centered approach. Burnout Research 1 (1). 29-37. 17 Bianchi, R. & Schonfeld, S.I. &Laurent, E. 2015. Is it time to consider the “burnout syndrome” a distinct illness? Frontiers of Public Health 3 (158). 18 Työterveyslaitos. Työuupumuksen hoito. Saatavana osoitteessa: <https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus/tyouupumuksen-hoito>. Luettu 31.10.2023. 19 työsuojelu.fi. Psykososiaalinen kuormitus. Saatavana osoitteessa: <https://tyosuojelu.fi/tyoolot/psykososiaalinen-kuormitus>. Luettu 11.11.2023. 20 Kansanterveyslaitos. Osasairauspäiväraha. Saatavana osoitteessa: <https://www.kela.fi/osasairauspaivaraha>. Luettu 11.11.2023. 21 Kemppainen, E. ym. 2018. Osakykyisyys työyhteisössä. Työturvallisuuskeskus, palveluryhmä ja kuntaryhmä. Saatavana osoitteessa: <https://ttk.fi/julkaisu/osatyokykyisyys-tyoyhteisossa/>. Luettu 11.11.2023. 22 Ranki, S. 2023. Help- katsaus. Työelämän muutosnäkymät. Työterveyslaitos. 13–15. Kuvat / kaaviot: Työterveyslaitos: https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/stressi-ja-tyouupumus).
Kouluikäisten harrastaminen helpommaksi harrastushaulla
Harrastaminen hyvinvoinnin tukena Mikä tahansa mielekäs harrastus tukee kouluikäisen lapsen mielenterveyttä, hyvinvointia sekä pystyvyyden ja yhteisöllisyyden kokemusta. Kouluiän harrastamisen positiiviset vaikutukset yltävät aikuisuuteen saakka. Näihin kuuluvat muun muassa terveellisten elämäntapojen rakentuminen, myönteinen vaikutus tulevaan työkykyyn sekä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy. Harrastaminen lisää sosiaalisia suhteita, opettaa tunnesäätelyä sekä tarjoaa onnistumisen kokemuksia, jolloin luottamus omiin kykyihin kasvaa. [1,2] Harrastuksista voi saada ystäviä sekä luottamuksellisen ja turvallisen suhteen aikuiseen, esimerkiksi harrastuksen ohjaajaan. Merkitys korostuu niillä kouluikäisillä, joilla ei ole turvallista aikuista muuten läsnä arjessa. [3] Kouluikäisten hyvinvoinnin erot ovat kasvaneet Hyvinvoinnin eri osa-alueilla on nähtävissä erojen kärjistymistä itsensä hyvinvoiviksi kokevien ja pahoinvoivien välillä. Kouluikäisten kokema yksinäisyys on lisääntynyt ja syrjäytymisvaara koskettaa yhä useampia. Joka neljäs kouluikäinen nuori on kokenut mielenterveyden ongelmia. [4] Koululaisista jopa 40 prosentilla fyysinen kunto on tasolla, jossa voi olla vaikeuksia suoriutua arkiaskareista väsymättä. Tämä voi näkyä jaksamisen haasteina kävellä koulumatka, liikkua maastossa sekä kantaa ja nostaa koulu- ja harrastusvälineitä. [5] Lapsiperheköyhyys heikentää hyvinvoinnin ja harrastamisen edellytyksiä. Suomessa lapsiperheköyhyys koskee noin 150 000–180 000 lasta. Lapsiperheköyhyys ei ole vähentynyt Suomessa viimeiseen 30 vuoteen, vaikka se on hallitusohjelmissa ollut esillä. Vuonna 2022 lapsiperheköyhyyden osuus kasvoi edelleen. [6] Nykyisen hallituksen kaavailemat kiristykset tulevat toteutuessaan heikentämään heikoimmassa asemassa olevien perheiden perusturvaa entisestään, minkä seurauksena lapsiperheköyhyys ei ainakaan vähene [7]. Terveyserojen kaventaminen edellyttää rakenteisiin puuttumista Koululaisten hyvinvointia ja terveyttä voidaan edistää turvallisen, sosiaalisen ja mielekkään arjen kautta. Tasavertaisesti mielekkään vapaa-ajan vieton mahdollistaminen ja tukeminen harrastamalla on tähän konkreettinen keino. Kestävän ja tasa-arvoisen yhteiskunnan näkökulmasta koululaisten hyvinvointiin panostaminen on välttämätöntä. Agenda 2030 tavoitteet 3 (terveellinen elämä ja hyvinvointi), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen) ja 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt) korostavat yhteiskunnallista vastuuta kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden saavuttamiseksi koululaisia unohtamatta [8]. THL:n kouluterveyskyselyn tulosten perusteella harrastamisen määrä vaihtelee eri alueilla [9]. Hallitusohjelman 2023 ja harrastamisen Suomen mallin tavoitteina on mahdollistaa jokaiselle koululaiselle yksi ilmainen ja mieluisa harrastus [4,10]. Tämä on varsin kunnianhimoinen ja tärkeä valtakunnallinen tavoite, jonka toteuttamisen rakenteet vaikuttavat kuitenkin olevan alueellisten toimijoiden eli kuntien harteilla ilman velvoittavaa lainsäädäntöä. Toteutus jää silloin täysin kunnan oman arvion ja motivaation varaan. Maltillisilla investoinneilla suuri hyöty Kuntien ja valtionhallinnon tulisi olla kiinnostuneempia siitä, mitä rakenteita ja toimenpiteitä tarvitaan, että tieto olemassa olevista harrastusmahdollisuuksista on kaikkien kiinnostuneiden löydettävissä mahdollisimman vaivattomasti. Tieto alueen harrastusmahdollisuuksista ja -paikoista sekä kustannuksista tulisi löytää yhtä kanavaa käyttäen. Tämä edellyttää kuntien sähköisten palveluiden ja verkkosivujen päivittämistä ja saavutettavuuden huomioimista. Jyväskylän harrastusneuvonnan verkkosivu on erinomainen esimerkki sivustosta, josta löytyy harrastamisen tiedot kuin myös apua harrastuskulujen (välineet, matkat, lisenssit, seuramaksu jne.) kattamiseksi ja reitti henkilökohtaiseen neuvontaan sitä tarvitseville [11]. Harrastushaku on hyvä tuki Harrastamisen Suomen mallin mukaisen toiminnan järjestämisessä. Tulevaisuudessa tekoälyn hyödyntäminen tulee tarjoamaan kuntasektorille uudenlaisia mahdollisuuksia entistä keskustelevampaan avun tarpeen kartoittamiseen ja varmistaen kattavan palvelutarjonnan tiedon alueelta. Avun tarpeen syyn kertomisen tulisi riittää ja järjestelmän ohjata sen pohjalta tarpeeseen liittyvän tiedon luokse. Kaikki eivät löydä harrastuksen pariin ilman apua. Tuen tarpeessa voivat olla koululaisen lisäksi huoltajat. Avun ja tuen tarvitsijat ja näitä tarjoavat tahot kohtaavat tällä hetkellä toisensa vaihtelevasti ja alueittain on vaihtelua. Harrastamiseen liittyvää neuvontaa tulisi tarjota digitaalisten palveluiden lisäksi matalalla kynnyksellä koululaisten ja vanhempien asiointipaikoissa kuten kouluissa, kirjastoissa, sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kelassa. Alueellista etsivää toimintaa harrastusta kaipaavien koululaisten löytämiseksi ja ohjaamiseksi pitäisi painottaa nykyistä enemmän. Alueilla tulisi myös kartoittaa miten paljon harrastavia ja harrastamattomia koululaisia on. Sanoista tekoihin Haastamme sinut kuntapäättäjä käynnistämään harrastusten hakuun ja tukemiseen liittyvien rakenteiden uudistamisen kunnassasi. Palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen kautta voidaan parantaa harrastamisen mahdollisuuksia ja poistaa esteitä tekemällä yhteistyötä vanhempien, kouluikäisten, harrastuksia tarjoavien järjestöjen, liikuntapalvelujen, kouluterveydenhuollon ja sosiaalialan toimijoiden kanssa. Toimivat terveyttä edistävät rakenteet voivat lisätä asuinalueen vetovoimaa ja vaikuttaa pitkällä tähtäimellä kunnan palvelujen tarpeeseen positiivisesti. Valtionhallinnolta peräänkuulutamme nykyistä selkeämpää vastuun kantamista ja kuntia velvoittavien rakenteiden luomista, jotta kouluikäisten harrastamisen tavoitteet saavutetaan jokaisessa kunnassa. Blogin kirjoittajat: fysioterapeutti (AMK) Annika Kopra, fysioterapeutti (AMK) Henna Mäenluoma, fysioterapeutti (AMK) Annamaija Nyman ja terveydenhoitaja (AMK) Merja Toivonen; Metropolian Terveyden edistämisen YAMK-koulutusohjelmasta. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet lehtorit Teija Rautiola, Jaana Seitovirta ja asiantuntija Maarit Vallinkoski. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet [1] Soininen, Pirkko 2021. Harrastuksilla on voimaannuttava vaikutus. SOS-lapsikylä. <https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/05/17/harrastuksilla-on-voimaannuttava-vaikutus/>. Viitattu 20.10.2023. [2] Valtonen, Maarit & Heinonen, Olli J. & Lakka, Timo A. & Tammelin, Tuija 2013. Lapsuusiän liikunnan merkitys – kardiometabolinen näkökulma. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 129 (11). 1153–1158. [3] Lähteenmaa, Jaana 2021. Lasten ja nuorten harrastamisen esteet ja kannustimet sekä vaikutukset elämänlaatuun. Tiedollisia elementtejä Helsingin harrastamisen mallin tueksi. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitieto. [4] Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 58. [5] Opetushallitus 2022. Move! -mittaustuloksia. <https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Saavutettava%20tiivistelm%C3%A4%20Move%21-mittaustuloksista%202022.pdf>. Viitattu 7.10.2023. [6] Rotko, Tuulia & Majlander, Satu & Mesiäislehto Merita (toim.) 2023. Koko väestön terveys on yhteiskunnan menestystekijä: ratkaisuja terveyserojen vähentämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:16. Helsinki. 11–15. [7] Pekkarinen, Elina 26.6.2023. Lapsiasiavaltuutetun kirjelmä hallitusohjelman vaikutuksista lapsiköyhyyteen. < https://lapsiasia.fi/-/kirjelma-valtioneuvoston-jasenille-hallitusohjelmasta2023 >. Viitattu 23.11.2023. [8] Agenda2030 –toimintaohjelma. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030.<https://kestavakehitys.fi/agenda-2030>. Viitattu 13.10.2023. [9] THL 2023. Kouluterveyskyselyn tulokset. <https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset#alueittain>. Viitattu 21.11.23. [10] Harrastamisen Suomen malli 2023. Harrastamisen Suomen malli – tietoa. <https://harrastamisensuomenmalli.fi/tietoa/>. Viitattu 8.10.2023. [11] Jyväskylä. Harrastusneuvonta. <https://www.jyvaskyla.fi/harrastukset/harrastusneuvonta#no-back>. Viitattu 15.11.2023. Kuvat: Pexels.com. Free stock photos & videos you can use everywhere. Browse millions of high-quality royalty free stock images & copyright free pictures. Kuva 1. Alexander Nadrilyanski: <https://www.pexels.com/photo/selective-focus-photo-of-boys-in-blue-uniform-7307392/> Viitattu 16.11.2023 Kuva 2. Pavel Danilyuk: <https://www.pexels.com/photo/a-woman-teaching-how-to-paint-8382636/> Viitattu 16.11.2023
YHDESSÄ TYTTÖJEN SUKUELINTEN SILPOMISTA VASTAAN
On arvioitu, että maailmassa on noin 200 miljoona naista, joille sukuelinten silpominen on jo tehty ja arviolta noin 4 miljoonaa tyttöjä on joka vuosi riskissä joutua silpomisen uhriksi. Esiintyvyyttä on osassa Afrikan, Lähi-Idän ja Aasian maista. (1) Kansainvälisen muuttoliikkeen vuoksi asiaan tulee kiinnittää huomiota myös Suomessa. (2) Suomessa elää arviolta noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä naista ja muutamat sadat tai tuhannet tytöt ovat silpomisuhan alla olevassa riskissä. (3). YHTEINEN AGENDA Kestävän kehityksen globaalin toimintaohjelman - Agenda 2030 - yhtenä tavoitteena on sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen sekä tyttöjen ja naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien vahvistaminen. Tavoitteena on lopettaa haitalliset käytännöt, kuten naisten sukuelinten silpominen. (5) Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) rahoituksella toteutettu toimintaohjelma tyttöjen ja naisten silpomisen estämiseksi kehottaa kaikkia asiaa kohtaavia eri alan ammattilaisia toimiin silpomisen ehkäisemiseksi sekä silpomisen läpikäyneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Keskeisiä avainhenkilöitä puheeksi ottamisessa ja silpomisen ehkäisyssä ovat erityisesti työssään kohderyhmään kuuluvia kohtaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset, maahanmuuttoviraston ja vastaanottokeskusten henkilöstö, poliisit ja toimittajat sekä uskonnollisten yhteisöjen johtajat ja muut mielipidevaikuttajat sekä järjestöt. (3) Tytön sukuelinten silpomisen suunnittelu täyttää rikoksena lapsen törkeän pahoinpitelyn suunnittelun tunnusmerkit. (6) Mikäli epäilet tytön joutuneen Suomessa asuessaan sukuelinten silpomisen kohteeksi tai silpomista suunnitellaan, tulee asiasta keskustella lapsen ja vanhempien kanssa. Jos epäily silpomisen uhasta tai tehdystä silpomisesta jatkuu, tulee tehdä viipymättä ilmoitus poliisille ja lastensuojeluun. Epäselvissä tilanteissa voi ja kannattaa aina konsultoida edellä mainittuja tahoja. (7) SENSITIIVISYYS PUHEEKSI OTTAMISESSA Aiheen arkaluonteisuudesta huolimatta tyttöjen sukuelinten silpomisesta tulee keskustella perheen kanssa varhain, sillä asian puheeksi ottaminen voi ehkäistä silpomisen tai sen uhan. Keskustelussa tulee kiinnittää huomiota kulttuurisensitiivisyyteen. (2,7) Alue- ja kaupunginvaltuutettu Eva Tawasoli on työurallaan terveydenhuollossa kohdannut silpomisen uhriksi joutuneita naisia. Silpomisen vastaisessa työssä Eva nostaa tärkeimmäksi tekijäksi puheeksi ottamisen niissä palveluissa, joiden piiriin nämä lapset kuuluvat, kuten neuvoloissa ja kouluissa. ”…silpomisen vastaisessa työssä ammattilaisen tärkein työväline on puheeksi ottamisen taito. Silpomisen vastainen työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja jatkuvaa sitoutumista kaikilla tasoilla, koska kyse on tärkeästä ihmisoikeustyöstä ja tyttöjen aseman vahvistamisesta.” – Tawasoli (2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koonnut ohjeita keskustelun tueksi. Luottamuksellisuus, yksityisyys sekä tulkin käyttö tulee varmistaa aina, kun sukuelinten silpominen otetaan puheeksi (5). Tärkeintä ammattilaisena on rohkeus ottaa asia puheeksi. Ammattilaisen avaama keskustelu madaltaa kynnystä pyytää apua silpomisen uhatessa sekä tarjoaa mahdollisuuden päästä käsittelemään silpomisen aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta. Lisäksi puheeksi ottaminen voi helpottaa silpomisen uhrin hakeutumista avausleikkaukseen. Ammattilaisen tuleekin keskustella asiasta avoimesti ja empaattisesti. (3) TUNNISTA RISKIMERKIT Sukuelinten silpomisen mahdollisuus tulee ottaa huomioon tilanteissa, joissa lapsen neuvola- tai kouluterveydenhuollon terveystarkastuksia on jäänyt väliin tai jos tyttö kertoo tulevasta seremoniasta tai juhlasta. Huoli saattaa olla aiheellinen, mikäli perheessä tai suvussa on ympärileikattuja naisia, perhe suunnittelee pidempää lomamatkaa tai lapsi on matkustamassa silpomisperinnettä harjoittavaan maahan, on sopeutunut huonosti suomalaiseen kulttuuriin ja on erillään myös omasta kulttuuriyhteisöstään. (3,6) ”…työurallani olen kohdannut silpomisen uhriksi joutuneita naisia. Monet heistä olivat kärsineet jo vuosia silpomisen aiheuttamien seurausten vuoksi ja vaivojensa takia asioineet terveydenhuollossa. Vaikka naiset olivatkin saaneet apua infektioiden hoitoon, eivät he omien kertomustensa mukaan päässeet puhumaan ammattilaisen kanssa vaivojensa juurisyystä: sukuelinten silpomisesta!” - Tawasoli 2023. Silpominen vaikuttaa haitallisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Silvotut tytöt ja naiset kärsivät usein kovista kivuista ja verenvuodosta, virtsaamisvaikeuksista, hedelmättömyydestä, heikentyneestä seksuaalisesta nautinnosta, synnytyskomplikaatioista ja se lisää myös vastasyntyneen kuoleman riskiä. Epäpuhtaat silpomisvälineet voivat aiheuttaa tulehduksia, yleisinfektion, HIV:n sekä B- ja C-hepatiitin. Seurauksena voi olla virtsaumpi, muiden elinten vaurioituminen ja kiinnipitämisen vuoksi jäsenten murtumia tai sijoiltaanmenoja. Psyykkisinä vaikutuksina on todettu post-traumaattista stressiä, painajaisia, itsetunto-ongelmia, masennusta sekä vaikeuksia oman seksuaalisuuden suhteen. (3) #LoppuSilpomiselle #TyttöjenPuolella #silpomisenvastainenpäivä #fgm #endfgm Lisätietoa: Tyttöjen ympärileikkauksen puheeksi otto (VIDEO). THL - Ehkäisevä työ ja silpomisen läpikäyneen auttaminen. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/tyttojen-ja-naisten-sukuelinten-silpomisen-estaminen/ehkaiseva-tyo Valtioneuvosto – Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162904 Kirjoittajat: Terveyden edistämisen YAMK koulutusohjelman opiskelijat Jonna Jäsberg (terveydenhoitaja), Hanna-Riikka Luttinen (terveydenhoitaja), Susanna Mata (suuhygienisti), Jonna Sandén (terveydenhoitaja). Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä – toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Maarit Vallinkoski sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. LÄHTEET THL a. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tyttöjen ja naisten silpominen eli ympärileikkaus. Päivitetty 17.1.2023. <https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/tyttojen-ja-naisten-sukuelinten-silpomisen-estaminen/tyttojen-ja-naisten-sukuelinten-silpominen-eli-ymparileikkaus>. Viitattu 16.10.2023. THL b. Tiedä & Toimi. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estäminen. <https://thl.fi/documents/920447/4576122/TT_Silpominen_2019_2versio_.pdf/d88c43fd-e835-12b8-3d1f-245b96c0fb30?t=1579509924273>. Viitattu 24.10.2023. Koukkula, Mimmi & Klemetti, Raija 2021. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162904/STM_2021_16_J.pdf>. Viitattu 26.10.2023. 10–44. UNICEF Global Database 2022. Female genital mutilation (FGM). <https://data.unicef.org/topic/child-protection/female-genital-mutilation/>. Viitattu 20.11.2023. Kestavakehitys.fi Tavoite 5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-5>. Viitattu 24.10.2023. THL 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen uhan arviointi. <https://thl.fi/documents/920447/4576122/Lomake_uhan_arviointiin.pdf/ed529478-7af7-4b2f-806e-6c6c75acf134>. Viitattu 24.10.2023. THL c. Ehkäisevä työ ja silpomisen läpikäyneen auttaminen. Päivitetty 26.10.2022. <https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/tyttojen-ja-naisten-sukuelinten-silpomisen-estaminen/ehkaiseva-tyo>. Viitattu 24.10.2023. Tawasoli, Eva 2023. Alue- ja kunnanvaltuutettu, sairaanhoitaja- terveydenhoitaja. Henkilökohtainen tiedonanto 1.11.2023. THL d. Äitiys- ja lastenneuvolassa. Päivitetty 16.3.2023. <https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/tyttojen-ja-naisten-sukuelinten-silpomisen-estaminen/ehkaiseva-tyo/aitiys-ja-lastenneuvolassa>. Viitattu 24.10.2023. Jäsberg, Jonna. Kotialbumi Meksiko 2018.
Älä opeta häpeämään tunteita – opeta hallitsemaan niitä. Nuorten tunnekasvatuksella vahvempaa mielenterveyttä
Yhä useammin kuulee mediassa ja puheissa, kuinka nuorten mielenterveyspalvelut ruuhkautuvat ja kaikille tarvitsijoille ei löydy sopivaa hoitoa. Terveydenhuollon perustason resurssit ovat riittämättömät ja erikoissairaanhoito täyttyy ahdistuneista ja aggressiivisista nuorista. Tämä pahoinvointi näkyy myös oppilaitoksissa ja vanhempien uupumisena. Terveys on voimavara, jonka avulla ihminen pystyy selviämään päivästä toiseen. Tämä pitää sisällään sosiaalisia ja fyysisiä voimavaroja sekä kykyjä. Terveyden edistäminen on prosessi, jossa kehittyy ihmisen oma vastuu hallita ja parantaa omaa terveyttä. (14.) Selviytyminen tarkoittaa kykyjä, joilla ihminen hallitsee tunteitaan, stressiä sekä kärsimystä, joita elämä tarjoilee matkan varrella. (5.) Matkalla kestävän kehityksen Agenda 2030- tavoitteita on meidän taattavat kaikille mahdollisuus terveyteen, tämä kasvattaa meistä sosiaalisesti kestäviä. Tunnekasvattamalla nuoriamme mahdollistamme heidän osallisuutensa tunnetta yhteiskunnassa ja kavennamme tämän kautta eriarvoisuutta. Kaikilla tulee olla mahdollisuus omaan terveyteen. Tunnekasvattamalla edistämme erityisesti nuorten tulevaisuutta kohti sosiaalisesti kestävämpään Suomea ja luomme tulevalle sukupolvelle mahdollisuutta yhdenvertaiseen hyvinvointiin. (13.) Jokaisella tulisi olla saman arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään (12). Tämä vaatii hyvää henkistä pääomaa ja itsetuntemusta. Agenda 2030-tavoitteet saavutetaan, kun koko yhteiskunnan eri toimijat ja yksittäiset kansalaiset mukaan lukien sitoutuvat kestävän kehityksen tavoitteisiin (4). Nuoruus on aikaa, jolloin tunne-elämä on alttiina pyörremyrskyille. Tunteille on vaikeaa painaa jarrua ja riskikäyttäytyminen kasvaa. Muutos nuoressa hämmentää häntä itseään sekä tämän lähipiiriin kuuluvia läheisiä. (2.) Vanhempana voi tuntea voimattomuutta ja toivottomuutta, kuinka toimia vastuullisena aikuisena nuoren rinnalla. Tässä blogissa pohdimme, kuinka tukea nuoren tunnekasvatusta ja tuomme esiin keinoja, jotka auttavat sinua vanhempana tukemaan nuortasi tunnemyrskyjen keskellä. Aivokemiaa Nuoren kehossa ja erityisesti aivojen alueella tapahtuu nuoruudessa paljon biologisia sekä hormonaalisia muutoksia ja tunteita käsittelevät alueet ovatkin tuolloin vilkkaimmillaan. Tiesitkö, että aivojen etuotsalohko kehittyy 25-vuotiaaksi asti ja tämä alue aivoista säätelee impulsiivisuutta ja ajattelua tunnepitoisissa tilanteissa? Ei siis ihme, että nuoruusiässä esiintyy usein itsehillinnän ja keskittymisen vaikeutta. (6.) Nuori itse voi olla stressaantunut näistä tunne-elämän muutoksista ja tämä on aikuisen hyvä tietää, jotta pystyy tukemaan häntä tarpeen mukaan. Tervettä kehitystä tukemalla, ennaltaehkäisemme mielenterveysongelmien syntyä. Avainasemassa on taito vastustaa reaktiivisuutta. Nuorten aivojen kehitystä pitää tukea ja saada heidät käyttämään aivojaan monipuolisesti. Terve nuoruus vaatii sosiaalisia kontakteja ja taitoja, joilla pitää mieli joustavana. (2.) Elämään kuuluvat myös erilaiset kielteiset tunteet, kuten aggressio, pelko, häpeä, pettymys tai raivo. Murrosiässä nämä tunteet korostuvat ja nuorella aggression tunne voi ilmetä vihamielisyytenä ja hyökkäävyytenä. Nuoren aggression hallinnassa erilaisten tunteiden kuten pettymyksen, häpeän ja ahdistuksen tunteiden tunnistaminen ja niiden hallinta ovat keskeisessä asemassa. Tunteiden hallintaan voi kokeilla tunteista puhumista, liikuntaa, musiikin kuuntelua, elokuvien katselua, ulkoilua tai päiväkirjan kirjoittamista. (11.) Tärkeää olisi, että nuori oppisi tunnistamaan ja sanoittamaan erilaisia tunteita. Nuoren on hyvä tiedostaa, että tunteita ei kannata pelätä, vaan enemmänkin tunteiden aikaansaamaa toimintaa kannattaa opetella tietoisesti hallitsemaan. (10.) Mikä ihmeen tunneäly? Tunneäly on taito, jota voidaan harjoitella. Ylivilkkaat nuorten aivot tarvitsevat tässä tukea ja koulutusta. (1, 8.) Pystyisitkö sinä vanhempana toimia nuoren tunneälyn mentorina? Mentorina toimiminen vaatii ensin myös oman tontin haltuun ottoa tunnetyössä. Tunneäly pitää sisällään kyvyn havaita ja ilmaista tarkasti tunteitaan. (1.) Tunnetaidot taas ovat joukko tietoja, valmiuksia, kykyjä ja asenteita, joita tarvitaan tunneilmiöiden ymmärtämiseen, ilmaisemiseen ja säätelyyn. Tarvitsemme tunneosaamista vuorovaikutustilanteissa ja tätä taitoa voidaan vahvistaa tunnekasvatuksella. Nuorena hankitut tunnetaidot ovat erityisen tärkeitä. Tunnekasvatus toimii ennaltaehkäisevästi mielenterveyden haasteisiin. Hyvät tunnetaidot ovat yhteydessä sosiaalisuuteen, oppimiseen sekä vähäisempään päihteiden käyttöön aikuisuudessa. Tunnekasvatuksella voimme saavuttaa todistetusti parempia terveystuloksia. (8.) Korkeampi tunneäly vahvistaa pro-sosiaalista käyttäytymistä, joka tukee myönteisiä ihmissuhteita sekä vahvistaa osallisuuden tunteita. Alhainen tunneäly on yhteydessä heikompiin vuorovaikutustaitoihin sekä altistaa haitallisiin käytösmalleihin kasvua, kuten itsetuhoisuuteen, päihteidenkäyttöön ja poikkeavaan käytökseen. (1.) Vahvistamalla nuorten tunnekasvatusta hillitsemme nuorten riskikäyttäytymistä. (8.) Tunnekasvattamalla nuoriamme sitoudumme samalla Agenda 2030 terveyttä ja hyvinvointia – tavoitteeseen. Tämä tulee taata kaikenikäisille. Tavoitteen alatavoitteisiin kuuluu myös päihteiden väärinkäytön ehkäiseminen ja hoito. (9.) Mitä vanhemmat voisivat miettiä ollessaan vuorovaikutustilanteessa nuoren kanssa: Olenko nuoren kohtaamisessa läsnä? Huomioinko nuoren tarpeet ja otan myös hänen mielipiteensä huomioon? Tervehdinkö nuorta hänet tavatessaan? Pidänkö nuoren puolia haastavissa tilanteissa? Autanko häntä, jos hän tarvitsee apua? Nämä ovat niitä pieniä arjen asioita, joilla voimme vahvistaa ihmisen tunneälyä ja itsetuntoa. Nuorelle on hyvä tuoda esille, että hän on tärkeä osa omaa yhteisöään. Vanhempana sinä voit olla se turvallinen ja luotettava aikuinen, joka pystyy vahvistamaan tätä viestiä nuorelle. Työkaluja tunnesäätelyyn Tunnesäätelyn työkalut auttavat hallitsemaan omaa käyttäytymistä. Tunnesäätelyyn on olemassa monenlaisia työkaluja, joita kokeilemalla voi löytää itselleen sopivia keinoja. Matalan kynnyksen tukea tunnesäätelyyn voi saada kuraattorilta tai koulupsykologilta. On olemassa myös paljon erilaista kirjallisuutta liittyen tunnekasvatukseen ja yksi niistä on Anne-Mari Jääskisen ja Sanna Pelliccionin teos Mitä sä rageet? Tunteita sikanolosta sairaan siistiin. Kirjassa lukijaa autetaan ymmärtämään omia ja toisten tunteita sekä autetaan lukijaa hallitsemaan omaa käyttäytymistään, kun jokin tunne ottaa vallan. (3.) Kirja sisältää konkreettisia harjoitteita tunnesäätelyyn ja tässä esimerkki tunnesäätely -harjoituksesta: “Muistele tilannetta, jossa tunteesi kuohuivat. Se voi olla tilanne, jossa koit pettymystä, turhautumista tai ärtymystä. Ota yhteys kehosi aistimuksiin ja siihen, miltä kehossasi tuntuu. Mitä tunnet? Missä tunnet?” (Jääskinen & Pellicioni 2017:128). Tässä ajatuksena yrittää tunnistaa omia tunteita ja mistä tunnereaktio mahdollisesti johtuu. ”Säädä tunteen voimakkuutta alkuperäistä pari astetta hiljaisemmalle. Käännä päättäväisesti ja lempeästi. Hengitä samalla syvään. Kerro tunteellesi: Saat tuntua minussa kyllä, säädän sinua vain vähän pienemmälle.” (Jääskinen & Pellicioni 2017:128). Tunteita on mahdollista oppia hallitsemaan esimerkiksi kuvitellut ”säätimen” avulla ja sen jälkeen pyrkiä aistimaan oman kehon tuntemuksia ja miten säätäminen vaikuttaa omaan oloon. On hyvä muistaa, että tunnetaitoja tulisi kehittää läpi elämän eikä kukaan ole koskaan siinä valmis. Surua, vihaa tai ahdistusta ei pidä kieltää. Nuori tarvitsee pienemmän lapsen tavoin lohdutusta ja tukea haastaviin tilanteisiin. Näin hän oppii empatiasta ja pystyy jatkossa sanoittamaan omia tunteitaan muille. Ja hei, nuoren elämä ei ole pelkkää alakuloa ja synkistelyä. Nuori usein kokee aikuisia enemmän optimismia ja iloa sekä he nauravat 70% enemmän kuin aikuiset, joten meillä aikuisilla on myös paljon heiltä opittavaa. (7.) Mitä kaikkia tunteita sinä tunnistat ja pystyt sanoittamaan? Kirjoittajien esittely: Blogin on kirjoittanut Terveyden edistämisen YAMK- ohjelmasta opiskelijat; Minna Iivonen – sairaanhoitaja (AMK), Riikka Myller – terveydenhoitaja (AMK) ja Ann-Mari Ojalainen – terveydenhoitaja (AMK). Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä – toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntijat Teija Rautiola, Jaana Seitovirta ja Maarit Vallinkoski. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: Brackett, Marc A & Mayer, John D & Warner, Rebecca M 2004. Emotional intelligence and its relation to everyday behavior. Personality and Induvidual Differences 36 (6). 1387-1402 Hermanson, Elina & Sajaniemi, Nina 2018. Nuoruuden kehitys - mitä tapahtuu pinnan alla? Aikakausikirja duodecim. < https://www.duodecimlehti.fi/duo14286> Viitattu 13.11.2023. Jääskinen, Anne - Mari & Pelliccioni, Sanna 2017. Mitä sä rageet? Tunteita sikanolosta sairaan siistiin. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy. Helsinki. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. kestavakehitys.fi. <https://kestavakehitys.fi/agenda-2030 >Viitattu 6.12.2023. Mattila, Antti S. 2018. Selviytyminen. Duodecim terveyskirjasto. <https://www.terveyskirjasto.fi/ont00905> Viitattu 13.11.2023. Nuoren aivojen kehitys. 2023. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Päivitetty 18.7.2023. <https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/nuoren-aivojen-kehitys/> Viitattu 14.11.2023. Nuorten tunteet ja tunnetaidot. Suomen Mielenterveys ry. Päivitetty 23.6.2021. <https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/mielenterveys-nuorisotyossa/nuorten-tunteet-ja-tunnetaidot/> Viitattu 20.11.2023. Pericas, & Clotas, C. & Espelt, A. & Lopez, MJ & Bosque-Prous, M. & Juarez, O. & Bartroli, M. 2022. Effectiviness of school-based emotional education program: a cluster-randomizes controlled trial. Public Health 210. 142-148. Tavoite 3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille. kestavakehitys.fi. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-3> Viitattu 6.12.2023. Tietopaketti murrosiästä. Mielenterveystalo.fi. <https://www.mielenterveystalo.fi/fi/elamankaari-ja-mielenterveys/tietopaketti-murrosiasta> Viitattu 11.10.2022. Tunteiden kuohuja. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Päivitetty 11.10.2023. <https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tunteiden-kuohuja/> Viitattu 7.11.2023 Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta agenda 2030:sta. Kohti hiilineutraalia hyvinvointiyhteiskuntaa. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2020. (7). Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162475/VNK_2020_7.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Viitattu 6.12.2023 Yhteiskuntasitoumuksen tavoitteet. kestavakehitys.fi. <https://kestavakehitys.fi/sitoumus2050/tavoitteet> Viitattu 6.12.2023 WHO 2023. Health Promotion. The 1st International Conference on Health Promotion, Ottawa, 1986. <https://www.who.int/teams/health-promotion/enhanced-wellbeing/first-global-conference> Viitattu 13.11.2023. Kuvat: Microsoft Kuvapankki
Mennäänkö metsään, ettei hyvinvointituloksissa mentäisi enempää metsään?
Näiltä otsikoilta ei ole kukaan voinut viime aikoina välttyä. Ne kertovat karua kieltä siitä, että lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Erityisesti arkiliikkumisen väheneminen on kasvava ongelma. Kävelyä, juoksua, välissä kiipeäminen kivelle, kierros lähimetsässä tai hyppy ojan yli...Näinkin voisi koulumatkaa kulkea, kun puhutaan lapsista, joille aktiivinen koulumatka on mahdollinen. Sallimalla ja kannustamalla lapsia seikkaluihin, luomme heille ajatuksen siitä, että liikkuminen on hauskaa ja sitä voi tehdä missä vain. Luonto onkin lapsille oiva leikkipaikka. On tutkittu, että luonto liikuttaa ja vahvistaa motoriikkaa, tarjoaa elämyksiä, rauhoittaa mieltä ja haastaa mielikuvitusta (1). Kaupungistuminen ja nopea teknologian kehitys on valitettavasti heikentänyt etenkin lasten ja nuorten suhdetta luontoon. Lasten liikkumattomuus Kansallisessa 7–15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä mittaavassa LIITU-tutkimuksessa selvisi, että lasten ja nuorten liikkuminen on vähentynyt. Tulokset kertovat vain kolmanneksen liikkuvan nykyisten liikkumissuositusten mukaisesti. (2.) Alakouluikäisten reippaan päivittäisen liikunnan määrä laskee iän myötä selvästi (kuvio 1) (3). 7–17-vuotiaille suunnatut liikkumissuositukset painottavat pitkäkestoisen paikallaanolon välttämistä ja suosittelee rasittavaa liikkumista vähintään tunnin päivässä. Kestävyystyyppistä liikuntaa ja lihasvoimaa edistävää liikkumista tulisi harrastaa vähintään kolmesti viikossa. Vapaa-ajan omaehtoisen liikunnan on todettu myös vähenevän alakouluiässä. (3.) Neljällä nuorella kymmenestä fyysinen toimintakyky on niin heikko, että se vaikeuttaa arjessa jaksamista (4). Liikkumattomuus vaikuttaa myös keskittymis- ja tunnesäätelyyn. Vähän liikkuvista lapsista ja nuorista yksinäisyyden tunnetta kokee joka neljäs, kaikkien vastanneiden keskuudessa määrän ollessa joka kuudes. (2.) Miksi lapset eivät sitten liiku? Liikunnan ja terveystiedon opettaja Heidi Rautajoki näkee luonnollisten liikkumisessa syntyvien kehon reaktioiden, kuten hikoilun ja hengästymisen, tuntuvan lapsista jopa vierailta. Osalle lapsista jo pienikin ponnistelu voi saada aikaan vastenmielisiä tunteita. (5.) Lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti, filosofian tohtori Eero Haapala toteaa myös Fysioterapiaa liikkeellä -podcastissa, että osalla lapsista saattaa esiintyä liikkumiseen liittyviä pelkoja sen aiheuttamien epämukavien kehollisten tuntemusten vuoksi. Haapala katsoo, että lapsia tulisi kuunnella herkällä korvalla, sillä kieli rasituksen ja kivun tuntemusten kuvaamiseen voi olla erilaista kuin aikuisilla. Suomessa liikkumisen pelkoa, eli kinesiofobiaa, on lähestytty lasten osalta vielä vähäisesti. (6.) Kinesiofobiassa toiminta tai liike yhdistyy kipuun. Kipureseptorin ärsytykseen liittyvä tulkinta on seurausta aiemmasta negatiivisesta kokemuksesta, joka voi johtaa liikkumisen välttämiseen. (7.) Viidesosa tytöistä ja neljäsosa pojista pitää liikuntaa tarpeettomana (2). Fyysinen polarisoituminen on yleistä lasten ja nuorten keskuudessa, mutta huomioitavaa on, että vähän liikkuvat lapset ja nuoret ovat aktiivisempia kuin aikuiset, joiden suuntaan signaalia tulisikin lähettää. (6.) Ja kuten tiedetään, koko ajan lisääntyvä ruutuaika on pois lasten liikkumisesta, lukemisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Hallituksen liikuttava yritys saada Suomi liikkeelle Myös uusin hallitus on hallitusohjelmassaan nostanut esiin liikkumattomuuden ja sen aiheuttaman uhkan ihmisten hyvinvoinnille. Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteena on hallituksen mukaan ”kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä” (8). Ohjelmassa toimenpiteitä on 16. Kolmas toimenpide on, että perheiden liikunnallista elämää edistetään sisällyttämällä pallo äitiyspakkaukseen ja lisätään neuvoloihin perheliikuntaneuvontaa. (8.) Pallo äitiyspakkaukseen on hieman tuuppaava keino, mutta edistääkö se merkityksellisesti perheiden liikkumista? Perheliikuntaneuvonta kuulostaa hyvältä, mutta se tarkoittaa, että vanhempia neuvoloissa ohjaavilla ihmisillä pitäisi olla asiantuntemusta neuvonnan toteuttamiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä ohjelmassa onkin vahvistaa liikuntaosaamista eri koulutusaloilla (8). On positiivista, että monialaisen liikuntakasvatuksen ja -neuvonnan tärkeyteen on vihdoin herätty päättäjätasollakin. Pelkona kuitenkin on, että työ tulee kasaantumaan muutenkin jo ylikuormitettujen sote- ja kasvatusalan työntekijöiden harteille. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla suunnitellaan muutamien neuvoloiden sulkemista ja neuvolapalveluihin varatulla budjetilla perheiden tarpeisiin tai lain vaatimiin asiakasmitoituksiin on vaikeaa vastata. (9.) Neljäs toimenpide on vahvistaa lasten päivittäisten kodin ja päiväkodin tai koulun välistä liikunnallistamista sekä koulupäivien yhteydessä tapahtuvaa harrastamista (8). Agenda 2030 on YK:ssa vuonna 2015 sovittu kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma. Toimintaohjelmassa mainittuja tavoitteita ovat muun muassa terveyttä ja hyvinvointia kaikille, tasa-arvon saavuttaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastotekoja. (10.) Jan Vapaavuoren ja Minna Paajasen Pysy liikkeellä -kirjassa puhutaan liikkumattomuuden yhteiskunnallisesta hintalapusta. Kirjassa nostetaankin hyvin esiin, kuinka liikkumattomuus on monitahoinen, globaali riskitekijä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle sekä kuinka laaja-alainen vaikutus liikkumattomuudella on esimerkiksi kestävään kehitykseen, resilienssiin ja yhteiskunnan yleiseen toimintakykyyn. Puhutaanpa kirjassa myös siitä, kuinka koko systeemin pitää muuttua, tuuppaavista tavoista kannustaa ihmisiä liikkeelle ja liikkumisen positiivisista vaikutuksista ilmastoon, kun esimerkiksi valitsee pyöräilyn autoilun sijaan. (11.) Kunpa päättäjät ymmärtäisivät kuinka niin monet asiat nivoutuvat yhteen ja kuinka liikkumista edistävillä valinnoilla voi olla useita yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomi liikkeelle -ohjelmassa on useita ristiriitaisuuksia liittyen etenkin nykyisen hallituksen sote- ja kasvatusalalle suunnittelemiin rahoituksiin. Ennaltaehkäisevä työ vaatii resursseja ja monialaista asiantuntijuutta. Suomi liikkeelle -ohjelmaan on suunniteltu 20 miljoonan vuosibudjettia vuodesta 2024 alkaen (12). Nähtäväksi jää mihin tuo 20 miljoonaa on tarkalleen budjetoitu ja, että liikuttaako hallituksen Suomi liikkeelle -ohjelma. Luonto vahvistaa kehoa ja rauhoittaa mieltä Lasten ja nuorten liikkumissuosituksissa nostetaan esiin, että päivän liikkuminen voi koostua useammasta pienemmästä hetkestä. Liikkuminen voi sisältyä pihapeleihin, leikkeihin ja matkoihin. (13.) Alle kouluikäisten liikkumissuositus kannustaa ulkoiluun osuvalla toteamuksella: ”Ympäristö haastaa ja hauskuuttaa – ulkona unelmat todeksi” (14). Myös alakouluikäisiä lapsia tulee kannustaa omaehtoiseen liikkumiseen ulkona, mutta on tärkeää kokea luonto heidän kanssaan yhdessä. Perheen ja muiden kasvattajien tuki auttaa lapsia omaksumaan liikunnallisen elämäntavan ja luomaan omaa luontoyhteyttään – joka kantaa pitkälle aikuisuuteen. Lapsuudessa rakentunut hyvä luontosuhde kasvattaa meistä yleensä myös ympäristötietoisia, kestävän kehityksen huomioivia aikuisia. Luonnossa liikkuminen saa meidät liikkumaan reippaammin, kun huomio kohdistuu myös muuhun kuin itse liikuntasuoritukseen. Monipuolinen maasto haastaa meitä fyysisesti eri tavoilla. (1.) Fyysisten hyötyjen lisäksi luontoliikunta vaikuttaa tutkitusti myös mielenterveyteen. Luonnossa liikkuminen saattaa lieventää lastenkin stressiä ja tarkkaavaisuushäiriöitä. Vihreässä ympäristössä on usein helpompi hallita tunteita ja aggressiot vähenevät. (15.) On todettu, että luonto lisää positiivista mieltä ja lasten itseluottamusta. Lapset itse kokevat luonnon tekevän heidät onnelliseksi. (16; 17; 18.) Lyhytkin aika luonnossa tekee lapsille hyvää. Hyödyt saadakseen ei tarvitse lähteä luontopolulle tai kansallispuistoon – lähiympäristössä seikkailukin riittää lapsille. Metsähallituksen Luonto lisää liikettä -hankkeessa 4.–5.-luokkalaiset lapset kertoivat, että järjestetyissä luontopäivissä hauskinta oli vapaa seikkailu ja liikkuminen luonnossa. Lapset pääsääntöisesti pitävät luonnossa liikkumisesta ja hankkeessa 90 % lapsista koki sen tärkeänä osana arkea. Tutkimuksessa huomiota kuitenkin herätti, että lapset kokivat ajanpuutteen rajoittavan luonnossa liikkumista. (17.) Onko nykyelämänmeno ruutuineen syönyt jopa lapsilta ajan liikkua luonnossa? Kohti muutosta Tehokkaimpia aktiivista koulumatkaa lisääviä interventioita ovat tutkimuksien mukaan olleet ne, joihin on koulun lisäksi saatu vanhemmat mukaan (19). Koulumatkan kulkemistapaan vaikuttaa moni asia, mutta käytännössä aktiivinen elämäntapa alkaa kehittyä jo kotona lapsen varhaisvuosina ennen koulutien aloitusta. Varhaiskasvatuksesta löytyy jo metsäryhmiä, mutta eikö kaikilla lapsilla tulisi olla tasavertaiset mahdollisuudet liikkumiseen ja metsässä ulkoiluun? Lasten hyvinvoinnin tietopohjan vahvistaminen sekä lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen ovat osa Agenda2030:n tavoitetta: taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille, hyvinvointia edistäen ja eriarvoisuutta vähentäen (20). Kaikilla lapsilla ei ole samat lähtökohdat aktiiviseen elämäntapaan ja olisi tärkeää, että perheitä osattaisiin ohjata sekä tukea. Perhekeskuksen verkkopalvelu OmaPerhe on DigiFinlandin kehittyvä kansallinen palvelukokonaisuus, jonka tarkoitus on tarjota perheille tietoa ja tukea (21). Toivottavasti myös luonnon hyvinvointivaikutukset, sen tarjoamat liikuntamahdollisuudet ja yhdistystoiminta kunnittain tulevat vielä esille kyseisessä palvelussa. Monissa kouluissa on otettu tavaksi järjestää erilaisia koko perheen yhteisiä liikuntailtapäiviä ja ulkoilmatapahtumia. Tähän voi oman kunnan yhdistysten joukosta löytää myös apua. Esimerkiksi Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n verkkosivuilta voi lukea, miten heidät voi pyytää vanhempainiltaan luennoimaan arkiliikunnasta tai avuksi toteuttamaan toiminnallista vanhempainiltaa koko perheen tapahtumana (24). Lukuisilla yhdistyksillä on osaamista, jota voitaisiin hyödyntää paremmin. Yhteinen huoli lasten ja nuorten luonnosta vieraantumisesta synnytti upean yhteistyön esimerkiksi Kangaslammin koulun ja Iisalmen ladun välille. Kummiluokkatoiminta sisälsi kuuden vuoden ajan yhteistä toimintaa luonnossa, ja lapset pääsivät harjoittelemaan erätaitoja sekä kokeilemaan muun muassa melontaa, geokätköilyä, pilkkimistä ja avantouintia. (22.) Yhdistykset tarvitsevat kuitenkin rahoittajia, jotta edellä mainitut toiminnat, olisi mahdollisia jatkossakin. Aiemmin Veikkaus Oy:n tuotot on käytetty muun muassa liikunnan, nuorisotyön ja terveyden edistämiseen, mutta vuoden 2024 alusta tuotot käytetään ilman määriteltyjä käyttökohteita valtion menoihin (23). Lapsilla ei ole ymmärrystä liikkumattomuuden seurauksista, eikä heitä tulisi sillä myöskään pelotella. Aikuisten olisi tärkeää mahdollistaa positiivisia luonto- ja liikkumiskokemuksia sekä kannustaa löytämään liikkumisesta hyvää oloa. Vaikka lasten ruutuajasta puhutaan usein huolestuneessa ja kielteisessä sävyssä, voi taskussa olevasta älypuhelimesta olla metsäretkellä myös hyötyä. Metsässä pidettävään biologian tuntiin tai perheen yhteiseen päiväretkeen voi yhdistää myös teknologiaa lataamalla puhelimiin Retkikasvion tai BirdNETin kaltaisia sovelluksia ja kehittää niiden avulla, vaikka leikkimielisen kisan. Lapset innostuvat usein erilaisista peleistä ja tiedon etsinnästä. Nykyään jopa kasvien vieraslajeja tunnistamalla voi tienata viikkorahaa. Growdsorsa sovellus on otettu useassa kunnassa käyttöön ja esimerkiksi Porvoossa sitä kuvailtiin hauskana ja uutena keinona osallistaa kuntalaiset vieraslajien tunnistamiseen tunnistuspalkkiolla. (25.) Elinkustannusten lisäksi myös lasten ja nuorten harrastusmaksut ovat nousseet. Ohjatut harrastukset eivät kuitenkaan ole ainoa keino lisätä lasten liikkumista. Aktiivisen arjen edistäminen vaatii työtä niin kodeissa, kouluissa kuin poliittisessa päätöksenteossakin. Suomi liikkeelle -ohjelma (8) on hyvä avaus. Toivottavasti toteutuksessa korostuu tasavertaiset, matalan kynnyksen toimet. Lasten ja nuorten liikuntaan panostamista ei tulisi nähdä kalliina kulueränä, sillä esimerkiksi luonnossa liikkuminen on pitkälti ilmaista, mutta mittaamattoman arvokasta. Blogin on kirjoittanut Terveyden edistämisen YAMK-opiskelijat; Jenny Sotka – fysioterapeutti, Karoliina Kariniemi – fysioterapeutti, Lasse Ojanen – fysioterapeutti ja Tiina Koistinen – fysioterapeutti. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola sekä asiantuntija Maarit Vallinkoski. Bloginkirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: Metsähallitus 2023. Luonto houkuttelee liikkumaan. https://www.luontoon.fi/terveyttajahyvinvointialuonnosta/luontoliikunta. Viitattu 3.11.2023. LIITU-tutkimus 2022. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Kokko, Sami & Martin, Leena (toim.). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1: 6. https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2023/03/Lasten-ja-nuorten-liikuntakayttaytyminen-Suomessa-2022-2.pdf. Viitattu 5.11.2023. Tuloskortti 2022. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. 2022. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 401. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/785033/Tuloskortti_2022.pdf Viitattu 1.11.2023. Kylmänen, Erkki 2022. Reippaat maalaislapset ovat pian muisto vain, eikä kaupungeissakaan hyvin mene. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009260955.html Viitattu 1.11.2023 Rautajoki, Heidi. 2023. Lapset huolestuvat hikoilusta ja sykkeen noususta. Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009905779.html Viitattu 20.11.2023. Grönholm, Marko 2023. Fysioterapiaa liikkeellä – kasuaaleja keskusteluja -podcast: Vieraana FT Eero Haapala. Jakso 48. Movement Physio / Marko Grönholm. https://open.spotify.com/show/0P0tchjktPeMcu9pVAWxsC Viitattu 17.11.2023. Linton, Steven J. & Shaw, William S. 2011. Impact of Psychological Factors in the Experience of Pain. Physical Therapy, Volume 91, 5, 1 May 2011; 700–711. https://academic.oup.com/ptj/article/91/5/700/2735743. Viitattu 23.11.2023. Valtioneuvosto 2023. Suomi liikkeelle -ohjelma. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8. Viitattu 16.11.2023. Aalto, Maija 2023. Budjettiehdotus julki: Länsi-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluita uhkaa joukko heikennyksiä. Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009951356.html. Viitattu 22.11.2023. Agenda 2030 –toimintaohjelma 2021. Valtioneuvoston kanslia. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030 Viitattu 23.11.2023. Vapaavuori, Jan & Paajanen, Minna 2023. Pysy liikkeellä. Aktiivisempi arki, kestävämpi yhteiskunta. Tammi. 135–149. Valtioneuvosto 2023. Ministerityöryhmä sopi Suomi liikkeelle –ohjelman rahoituksesta ensi vuodelle. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/ministerityoryhma-sopi-suomi-liikkeelle-ohjelman-rahoituksesta-ensi-vuodelle Viitattu 25.11.2023. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021. Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:19. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162984/OKM_2021_19.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Viitattu 30.10.2023. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:21. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75405/OKM21.pdf. Viitattu 30.10.2023. Mieli ry. Luonto tukee lapsen mielenterveyttä. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/mielenterveys-varhaiskasvatuksessa/luonto-tukee-lapsen-mielenterveytta/. Viitattu 6.11.2023. Arola, Terhi & Aulake, Marianne & Ott, Anna & Lindholm, Matti & Kouvonen, Petra & Virtanen, Petri & Paloniemi, Riikka 2023. The impacts of nature connectedness on children's well-being: Systematic literature review. Journal of Environmental Psychology 85, February 2023. https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2022.101913. Viitattu 6.11.2023. Hasanen, Elina & Vähäsarja, Kati 2019. Luonto lisää liikettä – Mikä innostaa kouluikäistä? Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 228. Metsähallitus. https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Asarja/a228.pdf. Viitattu 30.10.2023. Tyrväinen, Liisa & Lanki, Timo & Sipilä, Raija & Komulainen, Jorma 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 134 (13):1397–1403. https://www.duodecimlehti.fi/duo14421. Viitattu 8.11.2023. Ho, Yeung L. & Jayasinghe, Sisitha & Ahuja, Kiran D.K. & Hills, Andrew P. 2023. “Active School Commuting in School Children: A Narrative Review of Current Evidence and Future Research Implications”, International Journal of Environmental Research and Public Health, vol 20, no.20, pp. 6929. https://www.proquest.com/docview/2882576342?parentSessionId=eGb4%2Fo20TElwXVFtZmVlVrQkcaUn5%2B9JqRCNvlS4p0U%3D&accountid=11363. Viitattu 13.11.2023. Valtioneuvoston kanslia 2020. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda30:sta. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2020:7: 37. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162475/VNK_2020_7.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 24.11.2023. DigiFinland 2023. Sähköinen perhekeskus. https://digifinland.fi/toimintamme/sahkoinen-perhekeskus-projekti/. Viitattu 20.11.2023. Iisalmen latu ry 2020. Kummiluokkatoiminnassa opittiin retkeilytaitoja kuuden vuoden ajan. “Kummiluokkatoiminnassa opittiin retkeilytaitoja kuuden vuoden ajan”. https://www.iisalmenlatu.fi/uutiset/kummiluokka-toiminnassa-opittiin-re/. Viitattu 20.11.2023. Sisäministeriö 2023. Valtioneuvosto. Tiedote 2.3.2023. https://valtioneuvosto.fi/-//1410869/veikkauksen-tuoton-yksiloidyista-kayttotarkoituksista-luovutaan-uuden-rahoitusmallin-myota. Viitattu 24.11.2023. LiikU. Koulu- ja opiskeluvuosien liikunta; liikunta- ja hyvinvointipäivät; Yhteistyö koulun ja kodin välillä - Lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen. https://www.liiku.fi/koulu-ja-opiskeluvuosien-liikunta/liikuntapaivatjakampanjat/toiminnallisetvanhempainillat/. Viitattu 24.11.2023. Porvoo 2023. Porvoossa kartoitetaan vieraslajeja mobiilipelin avulla. Uutiset 13.9.2023. https://www.porvoo.fi/uutiset/porvoossa-kartoitetaan-vieraslajeja-mobiilipelin-avulla/. Viitattu 20.11.2023. Kuva 1: Imgorthand, iStock Kuva 2: monkeybusinessimages, iStock Kuva 3: SbytovaMN, iStock
Olisiko sinusta ruokahävikin vähentäjäksi?
Oletko se sinä, joka ruokakaupassa kierrät kaukaa punalapputuotteet ja hävikkituotelaatikot? Olet tottunut nappaamaan mukaasi vain juuri tulleita, täysin tuoreita ja virheettömiä tuotteita. Mutta päätyykö kaikki ostamasi ruoka oikeasti syötäväksi, vai tuleeko osasta hävikkiä? Ruokahävikillä tarkoitetaan syötäväksi tarkoitettua hyödyntämättä jäänyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi valmistamalla ja säilyttämällä ruoka toisella tavalla tai ennakoimalla paremmin (1, 2). YK:n Kestävän Kehityksen (Agenda 2030) yhtenä tavoitteena on puolittaa maailmanlaajuisen ruokajätteen määrä jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien (3, 4.) Älä tuhlaa ruokaa tai rahojasi Ruokahävikkiä syntyy huolestuttavan paljon ja siihen kuluu suomalaisilla Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan yhteensä noin 500 miljoonaa euroa vuodessa (5.) Kun kolmasosa ihmisravinnosta päätyy hukkaan, voidaan miettiä, missä menee pieleen (6). Pelkästään Suomessa elintarvikejätettä syntyy 643 miljoonaa kiloa, josta puolet on ruokahävikkiä (7). Kotitalouksien aiheuttama ruokahävikki on suurinta mukaan lukien teollisuus, ravitsemispalvelut, kaupat sekä alkutuotanto (8). Ruoan hinta nousee ja se näkyy kukkarossa! Elokuussa Tilastokeskuksen mukaan elintarvikkeiden hinnat olivat 12,2 % korkeammat kuin vuosi sitten. Eniten hintaa oli tullut jauhoille, kahville, kananmunille ja tuoreelle kalalle. (9.) Kasvisten suosiminen ruokavaliossa on terveyden kannalta positiivinen asia, mutta ne aiheuttavat kotitalouksissa eniten myös ruokahävikkiä. Ekologisesta näkökulmasta lihatuotteiden joutuminen hävikkiin on erityisen huono asia, sillä niiden tuottaminen kuormittaa runsaasti ympäristöä (8). Ruoan joutuminen roskiin tarkoittaa automaattisesti omien ruokakustannusten nousua. Omaa ostoskäyttäytymistä kannattaa pohtia Käytkö ruokakaupassa harva se päivä vai suunnitteletko ostoksesi tarkkaan ostamalla koko viikon ruoat kerralla? Voit onnitella itseäsi, jos kuulut jälkimmäiseen kategoriaan, sillä teet todennäköisemmin myös vähemmän ruokahävikkiä. Useita kertoja viikossa ruokakaupassa käyminen lisää riskiä ruokahävikin syntymiseen. Kun ostoksia ei ole suunniteltu huolellisesti etukäteen, ruokaa tulee herkästi ostettua liikaa. (10) Ruoan ostaminen yli tarpeiden onkin yksi merkittävimmistä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavista tekijöistä kotitalouksissa (11). Ruokahävikin syntyminen on yleisempää korkeamman tulotason omaavilla, kun raha ei ohjaa ruokaostosten määrää ja yliostamisen riski on suurempi (10). Jotkut meistä ovat myös alttiimpia mainonnalle ja erilaisille ärsykkeille, jotka houkuttavat impulsiiviseen ostoskäyttäytymiseen (11). Heräteostosten tekemistä voi vähentää käyttäytymisen hallinnan opettelulla – kuten suunnittelemalla ostokset etukäteen (12). Tieto lisää tuskaa – mutta hyvällä tavalla Kuten monessa muussakin asiassa, niin tässäkin tapauksessa tieto lisää tuskaa. Ruokahävikin vähentämisen näkökulmasta tiedolla on monia positiivisia vaikutuksia: tieto ruokahävikin syntymisestä aiheutuvista negatiivisista vaikutuksista ympäristöön on todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen. (11.) Koettu syyllisyys, huoli ja tietoisuus ympäristövaikutuksista ja seurauksista vaikuttavat haluun vähentää hävikin syntymistä (13). Lisäksi sosiaalinen paine, asenteet ja varoitukset vaikuttavat aikomukseen olla tekemättä ruokahävikkiä (7). Ruokahävikin vähentämisen lyhyt oppimäärä Ruokahävikin vähentämisessä suunnitelmallisuus on kaiken a ja o. Kurkkaa siis jääkaappiin ennen kauppaan menoa ja mieti, mitä oikeasti tarvitset. Hyvä vinkki on järjestellä tuotteet jääkaappiin tuoden vanhimmat tuotteet eteen ja uusimmat taakse, jottei tuotteet pääse vahingossa vanhenemaan. Tutustu päiväysmerkintöjen ja säilytystapojen eroihin sekä muista hyödyntää pakastinta ruoan säilönnässä. (8.) Pyri hyödyntämään kasviksista, juureksista ja hedelmistä jo hieman ylikypsät ja “nuhjaantuneetkin” yksilöt (8). Muista hyödyntää hävikkiruokavinkkejä, jos kaipaat ideoita ja inspiraatiota (14). Hävikkiruokaa pystyy ostamaan myös ravintoloista ja kahviloista. Lisäksi erilaisia sovelluksia (esim. ResQ Club) ja nettisivuja on kehitetty ruokahävikin vähentämiseksi. Voit halutessasi käydä laskemassa oman taloutesi ruokahävikin määrän Pauligin ja Luonnonvarakeskuksen ruokahävikkilaskurilla. (15) Vastuulliset valinnat eivät voi olla vain yksilön vastuulla Vaikka yksilö on loppupeleissä aina vastuussa omista valinnoistaan niin moni varmasti haluaisi tehdä ekologisia valintoja ja vähentää ruokahävikin määrää. Arjen kiireen keskellä aterioiden ja ostosten huolellinen suunnittelu voi tuntua todella kuormittavalta. Voisivatko ruokakaupat osallistua aktiivisemmin ruokahävikin vähentämistalkoisiin tekemällä siitä helpompaa kuluttajalle? Ruokakauppojen tuotesijoittelulla voidaan vaikuttaa jonkin verran kuluttajan ostosvalintoihin ja pyrkiä näin vaikuttamaan parempiin, ekologisiin valintoihin. Ideana on tehdä valinnasta helppoa, ilman, että se vaatii erityistä kognitiivista ponnistelua sekä luoda mahdollisuuksia muutoksen tekemiseen. (16.) Kaupat ovat sitoutuneet ruokahävikin vähentämiseen, joten miksi ne eivät voisi myös pyrkiä motivoimaan ja vaikuttamaan kuluttajien valintoihin? Kaupassa jaetut vinkit (esimerkiksi tuotteiden käyttövinkit) ja tietoiskut voisivat toimia hyvänä kanavana, sillä tietoisuuden lisäämisellä ja oikeanlaisen ostoskäyttäytymisen omaksumisella on merkittävä vaikutus ruokahävikin vähentämisessä (10). Tämä voisi ylipäätään edesauttaa hävikin vähentämisestä tulemista sosiaaliseksi normiksi, johon kaikki osallistuvat (13). Olisiko sinusta hävikin hävittäjäksi? Mitkä olisivat sinulle parhaimmat keinot osallistua näihin talkoisiin? Tämä on meidän kaikkien asia! #ruokahävikki #agenda2030 #kestäväkehitys #kuluttaja Kirjoittajien esittely: Blogin on kirjoittanut Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Jaana Autio - sairaanhoitaja, Emmi Heikkinen – kätilö, Jenna Laakso – röntgenhoitaja, Marianna Langhoff – fysioterapeutti ja Reija Pirttilahti – terveydenhoitaja. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: Luonnonvarakeskus. Ruokahävikki. <https://www.luke.fi/fi/ajankohtaista/teemat-ja-kampanjat/ruokahavikki>. Viitattu 14.10.2022. Luonnonvarakeskus. 2022. Suomessa seurataan aktiivisesti elintarvikejätteen ja ruokahävikin määrää – hävikkitiekartta tähtää ruokahävikin puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä. <https://www.luke.fi/fi/uutiset/suomessa-seurataan-aktiivisesti-elintarvikejatteen-ja-ruokahavikin-maaraa-havikkitiekartta-tahtaa-ruokahavikin-puolittamiseen-vuoteen-2030-mennessa>. Viitattu 14.10.2022. Kestävä kehitys.fi. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma agenda2030. <https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.> Viitattu 14.10.2022. Kestäväkehitys.fi Tavoite 12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-12>. Viitattu 14.10.2022. 500 miljoonaa euroa vuosittain roskakoriin - mistä on kyse? Tiedote 12.4.2022. <https://www.kuluttajaliitto.fi/blog/2022/04/12/500-miljoonaa-euroa-vuosittain-roskakoriin-mista-on-kyse/>. Viitattu 8.11.2022. Yhdistyneet Kansakunnat. 2020. Nälänhätä ja ruokahävikki kasvavat yhtä aikaa. <https://unric.org/fi/nalanhata-ja-ruokahavikki-kasvavat-yhta-aikaa/>. Viitattu 14.10.2022. Riipi, Inkeri & Hartikainen, Hanna & Silvennoinen, Kirsi & Joensuu, Katri & Vahvaselkä, Marjatta & Kuisma, Miia & Katajajuuri, Juha-Matti 2021. Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus julkaisusarja 49. Luonnonvarakeskuksen julkaisuja. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-241-4>. Viitattu 8.11.2022. Opas. Ruokahävikki. <https://www.kuluttajaliitto.fi/materiaalit/ruokahavikki/>. Viitattu 15.10.2022. Helsingin Sanomat. 2022. Ruoka kallistuu Suomessa ennätysvahtia – erityisesti näiden elintarvikkeiden hinta nousee nyt vauhdilla. <https://www.hs.fi/talous/art-2000009068416.html>. Viitattu 16.10.2022. Hatab, Assem Abu & Tirkaso, Wondmageng Tafesse & Tadesse, Elazar & Lagerkvist, Carl-Johan. 2022. An extended integrative model of behavioural prediction for examining households’ food waste behaviour in Addis Ababa, Ethiopia. Resources, Conservation & Recycling 179. Viitattu 16.10.2022. Stancu, Violeta & Lähteenmäki, Liisa. 2022. Consumer-related antecedents of food provisioning behaviors that promote food waste. Food Policy volume 108. <https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306919222000197>. Viitattu 15.10.2022. Aydin, Hatice & Aydin, Cecil 2022. Investigating consumers’ food waste behaviors. An extended theory of planned behavior of Turkey sample. Cleaner Waste Systems 3. <https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2772912522000367>. Viitattu 16.10.2022. Attiq, Saman & Habib, Muhammad Danish & Kaur, Puneet & Hasni, Muhammad Junaid Shahid & Dhir, Amandeep.2021. Drivers of food waste reduction behaviour in the household context. Food Quality and Preference 94. Viitattu 16.10.2022. Hävikki reseptit. 2022. <https://www.saasyoda.fi/h%C3%A4vikkireseptit>. Viitattu 25.10.2022. On aika laskea hävikkiä. <https://www.lessfoodwaste.fi/paulig/Home>. Viitattu 25.10.2022. Bauer, Jan M. & Aarestrup, Simon C. & Hansen, Pelle G. & Reisch, Lucia A. 2022. Nudging more sustainable grocery purchases: Behavioral innovations in a supermarket setting. Technological Forecasting & Social Change 179 (2022).
Saako vanhanakin tuntea tuulen?
”Jos mumma olisi rangaistusvanki tai lypsylehmä, hänellä sentään olisi joku oikeus päästä ulos!”, on joskus kuultu keskusteluissa vanhustenhoidon tasosta ja tilanteesta. Onko tämä totta? Rangaistusvankien osalta pääsääntöisesti kyllä, lypsylehmien osalta vain osittain, mutta entä mumma? Onko paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden ympäristö on supistunut seinien sisäpuolelle, eivätkä he enää saa tuntea tuulta, sadetta, pakkasen puremaa tai auringon välkettä puiden lehvien läpi? On yllättävän vaikea selvittää, miten ikääntynyt väestömme ulkoilee. Suomessa ei tehdä järjestelmällisesti vanhuspalveluiden asiakaskyselyitä, toisin kuin monissa muissa maissa. Viimeisin THL:n kysely (2021) kartoitti tilannetta ”koronaepidemian aikana”, ja silloin vastanneista kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista 30 % kertoi päässeensä liikkumaan ulkona vähemmän kuin olisi halunnut, ja 20 % ei lainkaan. Siis joka viides ei lainkaan! Koronaa ei voi yksin syyttää: myös vuonna 2016 tehdyssä vastaavassa kyselyssä alle puolet vastanneista koki pääsevänsä ulkoilemaan riittävästi. Ei vanhuksia tietenkään pahalla tahdolla pakoteta sisätiloihin. Sehän ei olisi kenenkään etu. Ulkoilun positiiviset vaikutukset sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ovat huomattavia, ja vieläpä sitä vaikuttavampia, mitä heikommat lähtökohdat ihmisellä on. Jos ulkoiluun liittyy pääsy viheralueille, vaikutus tehostuu. Luonnossa oleilulla ja jopa luonnon katselulla tiedetään olevan merkittäviä vaikutuksia elämänlaatuun ja mielentilaan. Vaikka elämänlaadulle ei laskettaisi hintaa, terveyden ja toimintakyvyn menetyksellä sellainen on. Nykyisellään Suomessa elää lähes 400 000 yli 70-vuotiasta, jotka eivät selviä puolen kilometrin kävelystä. Kun liikkumiskyky menetetään, seuraa usein kotihoidon tarve (kustannukset 14 000 e/hlö vuodessa) tai kaatumisvaaraan (hoitokustannuksiltaan 31 000 e/hlö). Ulkoilun esteitä Tutkimuksissa ikäihmisten kokemat ulkona liikkumisen esteet ovat konkreettisia: hankalia portaita, raskaasti avattavia ovia, puuttuvia tai kalliita liikenneyhteyksiä, kaatumisriskiä liukkailla, huonoja valaistuksia, vessojen ja levähdyspaikkojen puutteita, ja koettua turvattomuutta esimerkiksi nuorisojoukkojen vuoksi. Jos ulkoilu ikääntymisen, sairauden tai vamman vuoksi on käynyt mahdottomaksi ilman apua, ihminen jää melko lailla perheen ja muiden omien tukiverkkojen, tai vapaaehtoistoimijoiden varaan. Mikä kiusallista: vielä itsenäisesti asuvien, mutta ulkoiluun jo apua tarvitsevien kohdalla tätä apua on saatavilla vielä huonommin kuin laitoksissa. (?) Ulkoilun avustaminen harvoin kuuluu kuormitetun kotihoidon palveluihin, ja esimerkiksi Helsingissä se on Seniori-infon mukaan täysin järjestöjen varassa silloin kun sukua tai ystäviä ei ole. Este voi olla myös omassa mielessä. Ruotsissa 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan yhdeksi keskeiseksi syyksi ulkoilun vähenemiselle on paljastunut se, että iän myötä liikkumisen tavan pitäisi muuttua. Ihminen voi objektiivisesti ottaen olla vielä varsin hyvässä kunnossa, mutta jos ei enää pysty liikkumaan niin kuin on tottunut, kokeekin olonsa toivottoman raihnaiseksi ja kyvyttömäksi. Tässä kohdassa meistä jokainen voi olla läheisensä tai asiakkaansa sparraaja ja haastaja: et kai anna aiemmin juoksemiesi maratonien olla este kävelystä nauttimiselle tänään? Tavoiteohjelmissa vai laissa? Ikääntyneiden hoidon laatusuosituksissa (STM) ulkoilua ei mainita, mutta liikkumisesta yleensä ja sen toimintakykyä ylläpitävästä vaikutuksesta puhutaan paljon. Erilaisissa palveluasumisen sopimuksissa ulkoilu saatetaan huomioida, esimerkiksi Helsingin palveluasumisen sääntökirjassa. WHO:n Age friendly cities -ohjelmassa, Suomen kestävän kehityksen tavoitteissa (Agenda 2030) ja monen kaupungin omissa visioissa viheralueiden ja julkisen tilan saavutettavuutta myös ikäihmisille pidetään tärkeänä terveys- hyvinvointi- ja tasa-arvokysymyksenä. Käsitys, että ”mumman” puolia ei loppujen lopuksi pidä yhteiskunnassa kukaan, on silti oikein. Vanhuksilla tai sairailla ei ole mitään erityistä oikeutta ulkoiluun. Valtion liikuntaneuvoston ehdotus eduskuntavaalitavoitteeksi ensi vuodelle onkin virkistävä: ”subjektiivinen ulkoiluoikeus ikääntyneille!” Miten sellainen organisoitaisiin? Mahdollistamisia Esimerkiksi laatimalla ikääntyneen kanssa yhteinen liikkumissopimus, kuten Helsingin kotihoidossa voidaan tehdä - vaikka sopimus ei lisää resursseja, se voi kannustaa hyödyntämään olemassa olevia. Kampanjoimalla ja osallistumalla kampanjoihin, kuten Ikäinstituutin Vie vanhus ulos. Korttelikävelyillä joko itse järjestäen tai osana organisoitua ikääntyneiden liikuntaa, kuten Itä-Helsingissä. Tarjoamalla liukkaaseen aikaan mahdollisuuden pitää kävelykuntoa yllä sisätiloissa, kuten Turun rospuuttokävelyvuoroilla. Organisoimalla ja tukemalla seniorien kerhoja tai ulkoilukaveritoimintaa - vaikka koiran kanssa. Viitoittamalla muistireittejä kunnan tai kaupungin tärkeisiin paikkoihin. Uudenlaisilla, tarkoin sijoitetuilla ja suunnitelluilla, yhteisöllisillä asumisratkaisuilla kuten Lammin Pellavakoti ja jyväskyläläiset Ilona-asumisoikeusasunnot - tai vielä luovemmin, kuten ottamalla opiskelijoita asuinkavereiksi vanhuksille, Hollannin kuuluisan Humanitas -yksikön malliin. Kannattaa myös tutustua Voimaa vanhuuteen- ja Ikiliikkuja -ohjelmiin, jotka tekevät vaikuttavaa työtä iäkkäiden toimintakyvyn edistämiseksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana. Lisäksi tietenkin, kaupunkisuunnittelua ja sen budjetointia olisi aina syytä vilkaista esteettömyyssilmälasien läpi, jotta ratkaisut olisivat toimivia myös ikääntyneelle liikkujalle. Parveke elämän reunalla Lopuksi katse parvekkeisiin. Pitkän aikaa sairaalarakennuksiin tehtiin jokaisen osaston päähän paitsi oleskelu- ja ruokailutilaa, myös laajat parvekkeet. Raittiin ilman katsottiin tekevän toipilaille hyvää. On hienoa, että tällainen ajattelu on taas palaamassa. Helsingin Malmin sairaalarakennuksessa (2014) joka osastolla on oma laaja parvekkeensa. Peijaksen sairaalan uudisrakennukseen (2025-2027) suunnitellaan istutuksia terassille, jonne olisi pääsy jokaisesta potilashuoneesta. Jos ihminen on sairaalassa vaikkapa elämänsä viimeisiksi tiedettyinä viikkoina, ei ulkoilun tai viheralueiden pitkäaikaisilla terveysvaikutuksilla enää ole merkitystä. Kuolevan potilaan käypä hoito -suosituksessa ulkoilu kuitenkin huomioidaan. Jospa halutessaan pääsisi vielä tuntemaan sen tuulen, vaikka vuoteesta käsin. Niin pieni asia. Voisiko sitä pitää ihan ihmisoikeutena? Blogin ovat kirjoittaneet Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Salla Koiranen – röntgenhoitaja, Emilia Lehtomäki – fysioterapeutti, Karla Loppi – terveydenhoitaja, Riina Vähätiitto - sairaanhoitaja. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Jaana Seitovirta ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet: Voimaa Vanhuuteen. Ulkoilu. Ikäinstituutti. Päivitetty 2015. Kehusmaa, Sari & Siltanen, Sini & Leppäaho, Suvi 2021. Hyvinvointi Korona-Aikana – Tuloksia Vanhuspalvelujen Asiakastyytyväisyyskyselystä. Tutkimuksesta Tiiviisti 10/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki Rappe, Erja 2020: Ulkoilu on sallittua. Iästä ja elämästä -blogi. Ikäinstituutti. Dennis, Matthew & Cook, Penny A. & James, Philip & Wheater, C. Philip & Lindley, Sarah J. 2020. Relationships between health outcomes in older populations and urban green infrastructure size, quality and proximity. BMC Public Health. 20 (626). 1–15. Zingmark, Magnus & Ankre, Rosemarie & Wall-Reinius, Sandra 2021. Promoting outdoor recreation among older adults in Sweden – a theoretical and empirical foundation for the development of an intervention. Archives of public health. 79(1): 232. STM 2020: Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31 STM 2020: Laatusuositus Hyvän Ikääntymisen Turvaamiseksi Ja Palvelujen Parantamiseksi 2020–2023: Tavoitteena Ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Valtion liikuntaneuvosto 2022. Valtion liikuntaneuvoston esitykset eduskuntavaalitavoitteiksi 2023. Kuvat: Photos by Juliana Marx on Unsplash, John Thomas on Unsplash, Tapio Haaja on Unsplash
Työrauha vanhin voitehista – Ei ajeta hoitajia alalta
Tiedätkö sen perinteisen aamuvuoron osastotyössä? Lääkkeidenjakokierto pitäisi tehdä, kirjaamiset ovat tekemättä ja lounastaukokin pitämättä. Ennen kuin ehdit aloittaa mitään näistä potilas pyytää päästä vessaan. Samalla puhelin soi ja omainen kyselee toisen potilaan kuulumisia. Osastonhoitajakin on pyytänyt kirjoittamaan kommentteja vaaratilanteista ja riskien hallinnasta. Samaan aikaan osastotunti on alkamassa ja ohjauksessasi oleva opiskelija kyselee mitä seuraavaksi voisi tehdä. Tosiasiassa et taida tietää enää itsekään mitä tekisit. Minkä tehtävän priorisoit ensimmäiseksi? Suoritatko hutiloiden useampaa samanaikaisesti? Saatko kaikki potilaat hoidettua vai joustatko omista oikeuksistasi? Työaikaakaan ole jäljellä kuin tunti ja jatkuva joustaminen ylitöihin alkaa kuormittaa. Eikä näiden päivien jälkeen jaksa kotona kuin huokailla. Edellä kuvatun kaltaiset kokemukset ovat tuttuja monille sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijöille. Tehyn teettämän tutkimuksen mukaan vuoden 2020 alussa erikoissairaanhoidossa työskentelevistä hoitajista 85 % on suunnitellut lähtöä alalta. Monet eivät koe palkan vastaavan työn vaativuutta. Huomion hajaantuessa työssä he kokevat potilasturvallisuuden vaarantuvan. Toisaalta monet hoitajat ovat ylpeitä työstään ja haluavat haasteista huolimatta jatkaa alalla. Alan pitovoimaa lisäisivät vastaajien mukaan työn vaativuutta vastaava palkkaus, kohtuullinen työmäärä ja hoitotyön järkevä resursointi. 1 Nykyajan työkulttuurissa on havaittu epäedullisia muutoksia. Suomessakin työkulttuuria tutkitaan ja pyritään kehittämään kansallisin ohjelmin. Työterveyslaitoksen Hyvinvointia työstä 2030 skenaarioraportti mainitsee työn suurimmiksi muutossuunniksi ylitsepursuavuuden, ennakoimattomuuden, sidoksisuuden, vaihtelevuuden ja päivittämisen tarpeen. 2 Agenda 2030 ohjelman tavoitteissa nimetään sekä henkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen että turvallinen työn suorittaminen. 3 Jatkuva äärirajoilla työskentely altistaa uupumiselle. Lisäksi omien arvojen kanssa ristiriidassa oleva toiminta työssä syö runsaasti psyykkistä energiaa ja kuluttaa voimavaroja. Toisaalta myös tärkeiden asioiden eteen ponnisteleminen saattaa olla hankalaa ja uuvuttavaa. 4 Työterveyslain velvoittamana työnantajan vastuulla on edistää työn ja työympäristön turvallisuutta ja terveyttä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan sisäiset toimintakulttuurilliset ja resurssilliset ongelmat voivat muodostaa uhkaa työntekijöiden terveydelle. Työnantajan vastuulla on reagoida havaitsemiinsa työtekijöiden työssä jaksamisen muutoksiin. 5 Johtamisen muutoksella mahdollisuus hyvinvointiin? Usein mediassa näemme paljon perusteluja ja tarvetta yksilöiden ominaisuuksien kehittämiseksi esimerkiksi ajanhallinnan, stressinsiedon, palautumisen ja itseohjautuvuuden osalta. Kuitenkin työelämään vaikuttavat sosiaali- ja terveysalalla voimakkaasti vahva organisaatiolähtöisyys ja –johtoisuus. Yksilön ominaisuuksien kehittämisen tueksi tarvitaan järjestelmällistä ja suunnitelmallista johtamisen muutosta sekä aktiivisempaa tahto- ja toimintatilaa kohti aidosti kestävää työkulttuuria näiden alojen sisällä. 6 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat pitkään valittaneet työuupumusta, kiirettä ja stressiä. Työtä pidetään merkityksellisenä, mutta nykyisillä toimintatavoilla arjessa ei ole riittävästi aikaa paneutua asiakkaaseen ja hänen ongelmiinsa. Työntekijät ovat erittäin hyvin koulutettuja ja ammattitaitoisia, mutta hierarkkinen päätöksenteko ja johtaminen esimiesvallalla ei ole valmentanut asiakasrajapinnassa toimivia riittävästi itseohjautuvuuteen. Valtaa delegoidaan ylhäältä alaspäin, mutta se johtaa tiukassa tilanteessa helposti sen siirtymiseen takaisin ylöspäin vastuunottamisen pelossa. 7 Sote- organisaatioissa tehdään runsaasti työhyvinvointiin liittyviä kehittämishankkeita, mutta johtamisen ja yhteistyön rakenteita ei ole kaikilta osin suunniteltu tukemaan työhyvinvointia. Tutkimuksista tiedetään, että työntekemistä motivoi mm. mahdollisuus vaikuttaa itse työhönsä, päättää työtään koskevista asioista sekä yhteisöön kuuluminen. Edellä mainittuja tekijöitä ei ole riittävän laaja-alaisesti hyödynnetty johtamisessa. Ihmisten johtaminen toimivalla vuorovaikutuksella ja huomion kiinnittäminen työhyvinvointiin ovat avaimia siihen, että lisääntyvät tuottavuustavoitteet pystyvät toteutumaan ja henkilöstä pysyy työkykyisenä. Tyytyväinen ja motivoitunut henkilöstö luo edellytyksiä hyvälle asiakaskokemukselle ja palvelujen vaikuttavuudelle. 7 Lähteet Lähteet: Holmberg, Jan 2020. 5 syytä, miksi hoitajat pakenevat hoitoalalta. Tehy ry. https://www.tehylehti.fi/fi/blogit/mainio/5-syyta-miksi-hoitajat-pakenevat-hoitoalalta Kokkinen, Lauri (toimittaja) Työterveyslaitos. 2020. HYVINVOINTIA TYÖSTÄ 2030-LUVULLA SKENAARIOITA SUOMALAISEN TYÖELÄMÄN KEHITYKSESTÄ. Helsinki. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140712/Hyvinvointia%20ty%c3%b6st%c3%a4%202030-luvulla.pdf?sequence=1&isAllowed=y 'Valtionneuvoston kanslia 2021. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030 Salmimies, Raija & Ruutu, Sirkku 2014. Itsensä Johtaminen. Helsinki: Talentum Media Finlex 2021. Työterveyshuoltolaki. Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383 Työterveyslaitos 2021. Muistilistat työpaikan toimijoille. https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/masennus-ja-tyo/muistilistat-tyopaikan-toimijoille/ Otala, Leenamaija & Mäki, Tiina 2017. Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu sote-alalla. Teoksessa Martela, Frank & Karoliina Jarenko & Sami Paju. Itseohjautuvuus: Miten Organisoitua Tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. Kuvat: Tarja Sääski, Anna Nordbäck-Wasiljeff, Creative Commons, Medium.com, www.hunterbusinessschool.edu, www.entrepreneur.com. Kirjoittajien esittely: Terveyden edistämisen YAMK opiskelijat; Malla Lappeteläinen - Fysioterapeutti, Tarja Sääski - Sairaanhoitaja, Anna Nordbäck-Wasiljeff - Terveydenhoitaja, Nina Kangasniemi – Osteopaatti/Sosionomi, Oskari Niemi - Fysioterapeutti Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.
“Ei oo esteit, on vaa hidasteit” –miten nuori liikkeelle?
Yhä useampi nuori viettää enenevissä määrin vapaa-aikansa ruudun äärellä. Mitä enemmän nuori katsoo ruutua, sitä enemmän huoltajan huoli nuoren liikunnan riittävyydestä kasvaa. Olemme huomanneet, että tämä ajatus yhdistää meitä vanhempina. Huoltajien kanssa huolta nuorista kantavat myös terveyden edistämisen ammattilaiset. Tiedämme, että liikunta edistää terveyttä, mutta miten nuoren saa liikkumaan, kun ruudun katselu houkuttaisi enemmän? Siksi haluamme pohtia yhdessä, moniammatillisesti, mitä asialle voidaan tehdä. Aiheeseen johdattelemme JVG:n esittämän kappaleen “Liike on lääke” sanoituksia mukaillen. (1) “Liian vähän tulee arjesta irrottuu” –miten nuoret liikkuvat nyt? YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030:n tavoitteena on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaikenikäisille sekä vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä. (2). Lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen oli myös yksi Sipilän hallituskauden (2015–2019) liikuntapoliittisista päätavoitteista (3). Kaikille 7–17 -vuotiaille suositellaan monipuolista, reipasta ja rasittavaa liikkumista vähintään 60 minuuttia päivässä yksilölle sopivalla tavalla, ikä huomioiden (4). Kuitenkin 15 -vuotiaista pojista vain 23 %, ja tytöistä 15 % liikkuu viikoittaisen liikuntasuosituksen mukaan (5). Vuonna 2019 tehdyn Move! -mittauksen mukaan Suomessa kahdeksannen luokan oppilaista jopa 37,6 %:lla oli heikko fyysinen toimintakyky (6). Keväällä 2020 alkaneet koronarajoitukset vähensivät entisestään nuorten liikkumista askelten lukumäärällä mitattuna. Päivittäisten askelten lukumäärä oli koronakeväänä jopa yli 3000 askelta pienempi kuin vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa (7). “Haaveen kuvia, aivoissa jotai surinaa” –nuorten ääni Vähän liikkuvien nuorten liikkumattomuuden syitä ovat epämiellyttävät liikuntakokemukset, nautinnon puute ja liikkumiseen tottumattomuus. Kiinnostuksen heräämiseen taustatekijöitä ovat ystävät, urheiluseurat ja vanhemmat sekä koulu, sisarukset, televisio ja suosikkiurheilija tai -joukkue. Koululiikunnan merkitys on myös tärkeä positiivisten kokemusten saavuttamiseksi. (8) “Liike on lääke” –liikkumisen yhteiskunnalliset vaikutukset Fyysisellä aktiivisuudella voidaan ennaltaehkäistä kroonisia sairauksia sekä nuorten riskiä sairastua masennukseen (9). Liikunnan ei tarvitse olla kovatempoista, vaan tavallinen päivittäinen aktiivisuus riittää (10). Koko väestömme liikkumattomuus aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle arviolta jopa 7,5 miljardia euroa vuosittain (11). Nuoruuden liikuntatottumuksista on hyötyä myös tulevaisuudessa. Yksilötasolla niillä on yhteys korkeampaan koulutustasoon ja parempaan työmarkkinoille kiinnittymiseen. Yhteiskunnan näkökulmasta liikkuvien parempi työmarkkinoille kiinnittyminen näkyy esimerkiksi suurempina verotuloina ja vähäisempinä maksettujen sosiaalietuuksien määränä. (12) “Koko valtakunta mukaan ni ei tuukkaan enää lunta tupaan” –miten liikuntakäyttäytymistä voidaan muuttaa? Muutoksen aikaansaamista nuorten liikuntakäyttäytymisessä voidaan tarkastella COM-B -mallin avulla (13). COM-B -mallin mukaan käyttäytymisen muutokseen ovat yhteydessä motivaatio, kyvykkyys ja tilaisuudet. Käyttäytyminen puolestaan vaikuttaa kyvykkyyteen, motivaatioon ja tilaisuuksiin. (14) Kyvykkyys Kyvykkyydellä tarkoitetaan sitä, että nuorella on fyysiseen aktiivisuuteen soveltuvat fyysiset ja psyykkiset kyvyt ja ominaisuudet. Fyysinen kyvykkyys voi tarkoittaa motorisia taitoja, kestävyyttä ja voimaa. Henkiseen kyvykkyyteen luetaan sinnikkyys, taito itsesäätelyyn sekä terveyden lukutaito. (14). Perustarpeiden, kuten turvallisuuden tunteen ja elinolosuhteiden tulee olla kunnossa, ennen kuin liikkumisen edistämisen toimenpiteillä on vaikutusta (15). Liikunnallisia aktiviteetteja tarjoavien toimijoiden tulisi huomioida mahdolliset liikuntarajoitteet ja kulttuurisensitiivisyys, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus liikkua omien kykyjensä ja ominaisuuksiensa mukaan. Liikuntarajoitteet voidaan ottaa huomioon esimerkiksi rakentamalla tiloista esteettömiä sekä huolehtimalla avustajien ja kuljetuspalveluiden saatavuudesta. Kulttuurisensitiivisyydellä tarkoitetaan esimerkiksi erikseen naisille tarkoitettuja uintivuoroja tai burkinin käytön sallimista uimahalleissa. Tilaisuudet Tilaisuudet ovat fyysisen ja sosiaalisen ympäristön luomia mahdollisuuksia liikkua. Fyysisen ympäristön tilaisuuksia voivat olla esimerkiksi hyväkuntoiset ja turvalliset kevyen liikenteen väylät, urheilukenttä, skeittiparkki tai kodin kuntoiluvälineet. Sosiaalisilla tilaisuuksilla taas tarkoitetaan esimerkiksi vanhempien tukea ja kannustusta liikkumiseen tai kavereiden myötävaikutusta harrastuksiin. (14) Liikuntamahdollisuuksia on tarjottava nuorille heidän omissa toimintaympäristöissään, kuten kyläkeskuksissa, kouluissa, nuorisotiloissa ja muissakin kuin liikuntaan liittyvissä harrastuksissa. Tämä tulee huomioida kuntien ympäristöterveyden suunnittelussa. Yhteiskunnan tulisi varmistaa myös, että jokaisella nuorella on taloudellisesti mahdollisuus fyysiseen aktiivisuuteen esimerkiksi tarjoamalla maksuttomia tai kohtuullisen hintaisia liikuntapalveluita. Esimerkiksi Kirkkonummen kirjastoissa on lainattavissa uimakortteja 5–16 -vuotiaille lapsille ja nuorille kahden viikon laina-ajalla, jonka aikana uimakorttia voi käyttää niin usein kuin haluaa. Motivaatio COM-B -mallissa motivaatio on keskeisessä roolissa käyttäytymisen muuttamisessa (14). Vapaaehtoisessa toiminnassa, kuten vapaa-ajan liikunnassa, nuori saa itse valita osallistuako toimintaan vai ei (16). Kun liikunnasta saa myönteisiä kokemuksia myönteisten kokemusten myötä liikunnallista elämäntapaa on helpompi jatkaa tulevaisuudessakin (18). Mitä paremmin nuori pystyy itse vaikuttamaan tekemiseensä, sitä positiivisemman kokemuksen hän siitä saa. Nuoren ympärillä olevat kriittiset ja kontrolloivat henkilöt voivat kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti ja johtaa harrastukseen liittyvän ilon vähenemiseen tai jopa harrastuksesta luopumiseen (17). Vanhemmat voivat rohkaista nuorta kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja ja lähteä nuoren kanssa myös yhdessä liikkumaan (18). Meidän nuoren liikunnan määrästä huolissaan olevien vanhempien kannattaisi siis tarkastella myös omia liikuntatottumuksiamme. Kotoa saadun mallin kautta opitaan, että liikkuminen on luonteva osa arkea. (19) “Vesi, hedelmä, jalat käy, On pysyttävä edellä, vaik eteenpäi ei mitää näy” Blogin kirjoittajat terveydenhoitaja (AMK) Anne Imppola, fysioterapeutti (AMK) Diana Sandhu, fysioterapeutti (AMK) Susanna Malmström, sosionomi (AMK) Laura Turunen ja sairaanhoitaja (AMK) Mirva Kohonen opiskelevat Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto- ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit. Lähteet (1) Ascroft, Richard 2021. Liike on lääke. Esittäjä JVG. Warner Music Finland & PME Records. (2) Suomen YK-liitto. Kestävä kehitys - Agenda 2030. Kestävän kehityksen tavoitteet. https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestavan-kehityksen-tavoitteet (3) Korjus, Tapio & Korsberg, Minttu 2019. Valtion liikuntaneuvoston alkusanat. Teoksessa Kokko, Sami & Martin, Leena (toim.). Opetus -ja kulttuuriministeriö ja valtion liikuntaneuvosto. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU -tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019: 1. (4) Liikkumissuositus 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisusarja 2021:19. (5) Kokko, Sami & Martin, Leena & Villberg, Jari & Ng, Kwok & Mehtälä, Anette 2019. Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, ruutuaika ja sosiaalinen media sekä liikkumisen seurantalaitteet ja -sovellukset. Teoksessa Kokko, Sami & Martin, Leena (toim.). Opetus -ja kulttuuriministeriö ja valtion liikuntaneuvosto. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU -tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019: 1. (6) Sotkanet. Tulostaulukko. Lasten ja nuorten fyysinen toimintakyky (MOVE! -mittaus), % 8 -luokan oppilaista, joilla on heikko fyysinen toimintakyky. Koko maa 2019. Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2005-2021. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=szbMcQYA®ion=s07MBAA=&year=sy6rsjbW0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=202109301228 (7) Vasankari, Tommi & Jussila, Anne-Mari & Husu, Pauliina & Tokola, Kari & Vähä-Ypyä, Henri & Kokko, Sami & Sievänen, Harri 2020. Teoksessa Kantomaa, Marko (toim.). Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:2. Opetus- ja kulttuuriministeriö. (8) Vanttaja, Markku & Tähtinen, Juhani & Zacheus, Tuomas & Koski, Pasi 2017. Liikkumattomuuden jäljillä. Pitkittäistutkimus vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntasuhteesta ja liikunta-aktiivisuuden muutoksista. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura ry. Verkkojulkaisuja 115. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ja tekijät. (9) Kolu, Päivi & Vasankari, Tommi & Raitanen, Jani 2018. Kroonisten kansansairauksien kustannukset. Teoksessa Vasankari, Tommi & Kolu, Päivi (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa –vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Kroonisten kansansairauksien kustannukset. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31 / 2018. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160724/31-2018-Liikkumattomuuden%20lasku%20kasvaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y (10) Kandola, Aaron & Lewis, Gemma & Osborn, David & Stubbs, Brendon & Hayes, Joseph 2020. Depressive symptoms and objectively measured physical activity and sedentary behaviour throughout adolescence: a prospective cohort study. Lancet Psychiatry: 7(3). 262-271. (11) Vasankari, Tommi & Kolu Päivi 2018. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa Vasankari, Tommi & Kolu, Päivi (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa –vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Kroonisten kansansairauksien kustannukset. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31 / 2018. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160724/31-2018-Liikkumattomuuden%20lasku%20kasvaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y (12) Kari, Jaana & Tammelin, Tuija & Havas, Eino & Pehkonen, Jaakko 2018. Nuoruuden liikunta, koulutus ja työurat. Teoksessa Päivi Kolu & Tommi Vasankari (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa - vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys -ja tutkimustoiminnan julkaisusarja: 31/2018. Huhtikuu 2018. (13) Linnansaari, Anu & Hankonen, Nelli 2019. Miten terveyskäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa? Interventioiden suunnittelun ja arvioinnin pääpiirteitä. Teoksessa Sinikallio, Sanna (toim.). Terveyden psykologia. Jyväskylä: PS-Kustannus. https://docplayer.fi/133602940-5-miten-terveyskayttaytymiseen-voidaan-vaikuttaa.html (14) Michie, Susan & van Stralen, Maartje M. & West, Robert 2011. Behavior change wheel: A new method for characterizing and designing behavior change interventions. Implementation Science 2011, 6. 42. https://implementationscience.biomedcentral.com/articles/10.1186/1748-5908-6-42 (15) World health organization 1986. The Ottawa Charter for Health Promotion. https://www.who.int/teams/health-promotion/enhanced-wellbeing/first-global-conference (16) Morris, Tony & Roychowdhury, Dev 2020. Physical activity for health and wellbeing: the role of motives for participation. Health psychology report, volume 8(4), 2020. (17) Ryan, Richard M. & Williams, Geoffrey C. & Patrick, Heather & Deci, Edward L. 2009. Self-determination theory and physical activity: The dynamic of motivation in development and wellness. Hellenic Journal of Psychology 2009: (6). 107–124. (18) Mannerheimin lastensuojeluliitto 2019. Vanhempainnetti. Lapsen kasvu ja kehitys. 12-15v. Vanhemmat 12-15 -vuotiaan liikunnallisen kehityksen tukena. https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/vanhemmat-12-15-vuotiaan-liikunnallisen-kehityksen-tukena/ (19) Alapappila, Annukka 2018. Perheliikunta tukee lapsen kehitystä. Sydänliitto. Päivitetty 3.9.2018. https://sydan.fi/fakta/perheliikunta-tukee-lapsen-kehitysta/
KUMI KUNNIAAN!
”Ei minun tarvitse mennä testeihin, koska minulla ei ole oireita”, kuuli ystäväni opiskelukavereidensa keskustelevan seksitaudeista. Kyseessä oli ollut niin sanottu yhden illan juttu ilman kondomia. Myöhemmin keskustelin ystäväni kanssa tästä ja hän kertoi, että on kuullut edellä mainittua käsitystä jo useampaan kertaan. Heräsi huoli. Tilastojen valossa Seksitauteja todetaan vuosittain noin 30 000 suomalaisella. Klamydian ilmaantuvuus on lisääntynyt. Vuodesta 2018 vuoteen 2019 luku kasvoi 1000 tapauksella, kun todettiin 16 178 klamydiatartuntaa. Se on samalla suurin vuosittainen tartuntojen määrä tähän asti. Suurinta ilmaantuvuus oli 20-24-vuotiaiden keskuudessa. Raskauden keskeytykset ovat jo useana vuonna vähentyneet, mutta vuonna 2019 väheneminen pysähtyi. Raskaudenkeskeytyksiä tehtiin vuonna 2019 noin 8 700 ja eniten juuri 20-24-vuotiaille. RFSU:n tekemän kondomittari-tutkimuksen mukaan vuonna 2016 noin neljännes suomalaisista kertoi käyttävänsä kondomia seksin aikana ja tärkeimmät syyt sen käyttöön olivat raskauden ehkäisy sekä seksitaudeilta suojautuminen. Kondomi onkin ainoa ehkäisyväline, jolla voidaan ehkäistä sekä raskauksia että seksitauteja. Historian havinaa Mikä tekee kondomin käytöstä vaikeaa? Nykyään kondomit ovat entistä ohuempia, miellyttävämmän tuntuisia, eri värisiä sekä makuisia jne. Niitä on myös saatavilla halvalla melkein mistä tahansa kaupasta tai ilmaiseksi terveydenhuollosta. Aina ei kuitenkaan ole näin ollut. Seksitautien sekä raskauden ehkäisyssä on menty suuria kehitysaskelia eteenpäin vuosien saatossa. Vuosisatoja sitten ei-toivottuja raskauksia yritettiin ehkäistä mm. laittamalla emättimen sisään pesusienen palasia tai erilaisia kasveja. Vielä 100 vuotta sitten suomalaiset naiset koittivat välttää raskaaksi tulemista mm. istumalla lumihangessa yhdynnän jälkeen tai peseytymällä veteen sekoitetulla etikalla. Kumin kivinen tie 1500-luvulla Euroopassa levisi kuppaepidemia, jonka takia ehkäisyssä alettiin kiinnittää enemmän huomiota myös seksiteitse tarttuviin tauteihin ja ehkäisyvälineitä alettiin kehittämään nimenomaan penistä suojaamaan. Ensimmäisiä seksitautien ja raskauksien ehkäisyyn tarkoitettuja kondomeja tehtiin siansuolesta ja käyttöohjeen mukaan se piti kastaa maitoon ennen käyttöä, jotta se olisi tautien ehkäisyssä tehokkaampi. 1600-luvulla kondomeja tehtiin myös vasikan-, lampaan- sekä vuohensuolesta ja se piti sitoa paikalleen yhdynnän ajaksi. Valmistus oli kallista ja haastavaa. 1800-luvulla kondomeja alettiin valmistaa kumista, mutta siihen aikaan ne olivat paksuja, saumallisia ja lyhyitä, aivan kuten kananmunan puolikkaat, joten ne eivät olleet vielä silloin kovin suosittuja. Kondomin kehitys kuitenkin jatkui ja noin 100 vuotta sitten niitä alettiin valmistaa lateksista saaden niistä edelleen ohuemman ja miellyttävämmän tuntuisia. Voi olla, että monelta jäisi nykyään käyttämättä maidossa lilluva siansuolikondomi eikä lumessa istumisesta yhdynnän jälkeen saa muuta kuin paleltuneen pepun, joten on mahtavaa, että kehitys ehkäisyn saralla on mennyt näin paljon eteenpäin. Kehtaanko kysyä, uskallanko puhua? Vaikka uusien sukupolvien myötä keskustelu seksistä ja ehkäisystä on yhä vapautuneempaa, leijuu teemojen ympärillä silti tietynlainen häpeä. Uskalletaanko tai kehdataanko asiasta sittenkään puhua vielä niin avoimesti? Vaikka omaa kehoa ja terveyttä kunnioitetaan, uskalletaanko asia ottaa puheeksi kumppanin kanssa? Kehdataanko kondomeja ostaa kaupasta, ujostuttaako niitä kysyä terveydenhoitajalta tai ottaa niitä vastaan? Ollaanko tosiaan tietoisia kaikista suojaamattoman seksin vaikutuksista, kuten edellä mainittujen opiskelijoiden puheesta kävi ilmi? Onko terveyttä pidetty aikaisemmin jotenkin itsestäänselvyytenä? Nyt koronapandemian myötä tietoisuus terveydestä on lisääntynyt ja haluamme suojata omaa ja muiden terveyttä. Miksemme siis tekisi niin kaikilla terveyden osa-alueilla? Rohkaistutaan ottamaan selvää asioista ja vastuu omista toimista. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Kunnioitetaan omaa sekä muiden kehoa ja terveyttä. Pystymme siihen ja olemme sen arvoisia! Käytetään kumia! Kirjoittaja on Milka Raivio, joka työskentelee terveydenhoitajana avoterveydenhuollossa terveysasemalla. Hän opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet Aarnipuu, Tiia – Aarnipuu, Petja 2012. Kondomikirja. Helsinki: Into. RFSU. Kondomin käyttö lukuina. Verkkodokumentti. <https://www.rfsu.com/fi/kondomin-kaytto-lukuina/>. Luettu 9.12.2020. THL 2019. Seksitaudit ja niiden ehkäisy. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/seksitaudit-ja-niiden-ehkaisy>. Luettu 3.12.2020. THL 2020. Raskaudenkeskeytykset 2019. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytykset>. Luettu 3.12.2020. THL 2020. Käytä kondomia – vältä seksitaudit. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/kayta-kondomia-valta-seksitaudit>. Luettu 9.12.2020 THL 2020. Klamydian esiintyvyys Suomessa. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/klamydia/klamydian-esiintyvyys-suomessa>. Luettu 3.12.2020. Kuvat https://www.pexels.com/fi-fi/ Kuvaaja Deon Black palvelusta Pexels Kuvaaja cottonbro palvelusta Pexels
Liiku ja pysy terveenä!
Tutkitusti tiedetään, että liikunnalla on suotuisia vaikutuksia terveydelle, fyysisen terveyden lisäksi se parantaa mielenterveyttä ja lisää sosiaalista hyvinvointia yhteisöllisyyden kautta. Liikunnalla on vaikutusta kymmenien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja niiden hoitoon ja kuntoutukseen. Liikunta edistää siis terveyttä ja toimintakykyä ja sillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia useisiin elinjärjestelmiin monilla eri mekanismeilla. Liikunta vaikuttaa myönteisesti tuki- ja liikuntaelimistöön, hengitys- ja verenkiertoelimistöön, aineenvaihduntaan sekä hermostoon. (1,5,6). Liikunta on osa fyysistä aktiivisuutta. Arjen aktiivisuudella, hyötyliikunnalla on suuri merkitys terveyden kannalta, sillä on jopa suurempi merkitys terveyteen kuin satunnaisella liikuntakerralla. Uusien terveysliikuntasuositusten mukaan jo lyhytaikainenkin liikuskelu kannattaa. Erityisesti paikallaanolon tauottaminen on merkityksellistä nykypäivän tietoyhteiskunnan aiheuttaman runsaan istumisen vuoksi. Tutkimusten mukaan runsaskaan liikunta ei kumoa pitkäaikaisen istumisen haitallisuutta terveydelle, siksi paikallaanolon tauottaminen on tärkeää. Vietämme suurimman osan päivästämme istuen, siksi takamus on nostettava penkistä ylös säännöllisesti päivän aikana. Unihäiriöitä on nykyään yhä useammilla, samalla liikunnan määrä vähenee. Kuitenkin tiedetään, että liikunta parantaa unta. Unella on tärkeä merkitys palautumiselle ja sitä kautta terveyteen, niinpä viimeisimpään liikkumissuositukseen on lisätty myös palauttava uni. (3). Kuinka paljon sinä liikut? Kuinka monta tuntia päivässä istut? Fyysinen aktiivisuus vähentää sairastuvuutta, lisää elämänlaatua ja toimintakykyä. Fyysinen aktivisuus vaikuttaa lasten ja nuorten koulumenestykseen ja vanhuksilla kotona selviytymiseen. (2). Fyysisen kunnon ja lihaskunnon ylläpito on tärkeää toimintakyvylle. Tiedetään, että huono kestävyyskunto ennustaa lisääntynyttä kuolleisuutta ja heikko lihaskunto alentaa toimintakykyä ja kotona pärjäämistä. (1,5,6). Liikunta-aktiivisuudella on todettu yhteys Liitu tutkimuksessa (2018) lasten ja nuorten parempaan terveydenlukutaitoon ja sitä kautta terveellisiin elämäntapoihin. Liikunta aktiivisuuden todettiin vähentävän koettua yksinäisyyttä ja olevan yhteydessä parempaan kehonkuvaan, pidempiin yöuniin sekä säännölliseen aamiaisen syöntiin. (2). Paikallaanolo ja ruutuaika ovat lisääntyneet ja lapsista ja nuorista vain kolmasosa liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Aikuisista enää vain viidesosa täyttää liikuntasuositukset. Arkemme on passiivista ja paikallaanolo alkaa lisääntyä jo alle 13- vuotiaissa. (2). Tiedetään, että liikkumattomuus lisää useiden sairauksien riskiä ja kasvattaa terveydenhuollon kustannuksia, aiheuttaen lisäksi inhimillisistä kärsimystä sairauksien ja toimintakyvyn menetyksen vuoksi. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat suuret 3200- 7500 miljardia euroa vuodessa. (4). Tutkimusten mukaan liikunta on terveyden ja toimintakyvyn edistäjänä sekä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttava, turvallinen ja taloudellinen keino. (5,6). Liikunta vaikuttaa positiivisesti mm. mielenterveyteen, muistiin, kehonpainoon, 2.tyypin diabeteksen ehkäisyyn, sydän- ja verisuonitautien ja tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Liikkumalla riittävästi voi saada lisää terveitä elinvuosia. (1,3,5). Lisää terveitä elinvuosia liikkumalla. Ylös, ulos ja lenkille! Kirjoittaja on Marianne Haarakangas terveydenhoitaja, Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveyden edistämisen YAMK opiskelija. Lähteet: Fogelholm, Mikael— Vuori, Ilkka — Vasankari, Tommi (Toim.) 2014. Terveysliikunta. Helsinki: Duodecim Oy Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto.2018. OKM julkaisuja 2018:30. Pauliina Husu, Harri Sievänen, Kari Tokola, Jaana Suni, Henri Vähä-Ypyä, Ari Mänttäri, Tommi Vasankari. Verkkodokumentti. < https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161012/OKM_30_2018.pdf?sequence=4&isAllowed=y> UKK- instituutti. Liikkumissuositukset. Verkkodokumentti. <https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuisten-liikkumisen-suositus/ >Luettu 9.11.2020 UKK-instituutti. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa. Verkkodokumentti. <https://ukkinstituutti.fi/tutkimukset-ja-hankkeet/liikuntatutkimus-suomessa/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/> Luettu 9.11.2020 Vuori, Ilkka. 2015. Liikuntaa lääkkeeksi. Liikuntaohjelmia sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Porvoo: Bookwell Vuori, Ilkka — Taimela, Simo —Kujala, Urho (Toim.) 2016. Liikuntalääketiede. Vantaa: Hansaprint Oy Kuvat CC, UKK-instituutti
Aivotutkimus tuo uutta tietoa Flow-kokemusten terveysvaikutuksista
Mikä on Flow-kokemus? Aivotutkijat ovat tehneet käänteentekevän löydön, joka auttaa ymmärtämään entistä paremmin Flow-kokemuksia. Kehittyneiden kuvantamismenetelmien ansiosta ihmisen otsalohkosta on tunnistettu hermoverkosto, joka näyttelee merkittävää roolia Flow-kokemuksessa. Tämä levossakin aktiivinen aivoalue on nimetty itsensä tiedostamisen hermoverkostoksi (self-awareness network). Kyseisen hermoverkoston tunnistamisen myötä tiedämme aiempaa enemmän siitä, miksi Flow-kokemukset edistävät terveyttämme. [2] Professori Mihaly Csikszentmihalyi määritteli Flow-tilan optimaaliseksi kokemukseksi, jolle on tyypillistä intensiivinen keskittyminen tehtävään. Tekemiseen uppoutuessa kaikki muu ympäriltä unohtuu. Flow-teorian mukaan parhaat hetket elämässä eivät ole passiivisia ja rentoja. Eniten iloa tuottavat sellaiset hetket, joissa olemme virittäytyneitä vapaaehtoisesti suorittamaan jotain haastavaa ja arvokasta. Flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot ja kiinnostus vastaavat käsillä olevaa haastetta. Tällaisina hetkinä ihminen on Flow-teorian mukaan onnellisimmillaan. [1] Flow-kokemus on yhtä aikaa innostava ja rauhoittava. Kun tutkittiin huippupianistia, joka soitti itselleen vaikeaa kappaletta, hän oli stressaantunut, mutta samalla hänen parasympaattinen hermostonsa aktivoitui. Kova vaativa suoritus voi siis myös rentouttaa. Vaativien toimintojen rentouttavan vaikutuksen ajatellaan perustuvan siihen, että toiminnan aikana itsensä tiedostamisen hermoverkosto vaimenee. Lisäksi Flow-tilan tuoma ekstaasin tai ilon tunne aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää, joka rauhoittaa. [2] Flow on tietoisuuden harvinainen tila Aivomme tiedostavat olemassaoloamme ja itseämme myös levätessämme. Pääasiassa etuotsalohkossa sijaitseva itsensä tiedostamisen hermoverkosto on aktiivinen aina kun ihminen ei tee mitään erityisen vaativaa. Aktiviteetti otsalohkossa on siis aivojen normaalitila, kun taas Flow on tietoisuuden harvinainen tila. Itsensä tiedostamisen hermoverkoston aktiviteetti heikkenee merkittävästi, kun teemme tavoiteorientoitunutta ja taitoa vaativaa tehtävää. Tällöin energia ohjautuu pois otsalohkosta ja siirtyy aivojen motorisille ja sensorisille alueille. Kun ihminen lopettaa tekemästä tehtävää, itsensä tiedostamisen hermoverkosto aktivoituu uudelleen. [2] Helpotusta stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen Flow-kokemuksen aikana tietoisuus itsestä pienenee. Ihmisen luontainen taipumus täyttää aikansa erilaisilla kiinnostavilla toiminnoilla liittynee siis pyrkimykseen lieventää stressiä. Esimerkiksi pianistin soittaessa monimutkaista ja vaikeaa Mozartin konserttoa, hän ei voi ajatella itseään tai henkilökohtaisia ongelmiaan. Flow-kokemukset voivat tuoda helpotusta ahdistuneisuuteen, mielialaongelmiin sekä sosiaalisiin tilanteisiin liitettävään uhkaan ja stressiin. Flow-kokemuksen aikana stressi lievenee ja ihminen rentoutuu. Me ihmiset olemme kaikista lajeista kaikkein tietoisimpia itsestämme. Kehitymme sosiaalisesti yhä älykkäämmiksi. Otsalohko on kehittynyt siten että pärjäämme yhä monimutkaisemmissa sosiaalisissa tilanteissa. Lepotilassa aivomme ikään kuin harjoittelevat, monitoroivat ja suunnittelevat sosiaalisia tilanteita varten ja mukautuvat sosiaalisiin kanssakäymisiin. Itsensä tiedostaminen voi olla aikamoinen taakka. Yhteiskunnassa lisääntyvä individualismi, sosiaalinen media ja huoli omasta imagosta korostavat itsekeskeisyyttä. Jos otsalohkon itseään tiedostava alue on kovin aktiivinen, se voi lisätä ahdistuneisuutta. Masentuneilla ja ahdistuneilla tämä aivoalue näyttäytyy yliaktiivisena. Voisivatko Flow-kokemukset toimia vaihtoehtona heille, jotka eivät löydä helpotusta ahdistukseen terapiaistunnoista, joissa keskitytään itsensä käsittelyyn? Itsensä unohtaminen tilapäisesti vaikuttaa nimittäin olevan nautinnollista. Flow vapauttaa ajattelemasta omaa elämäntilannetta. Näin se voi tuoda helpotusta huoliin sekä iloisemman ja nautittavamman tilan. [2,3] Terveyttä edistävää iloa vapaa-aikaan Vaikka fyysisellä aktiivisuudella ja kunnolla on selvä ja tärkeä yhteys ihmisen terveyteen, ne eivät saisi ottaa liian isoa roolia. Meidän tulee ymmärtää laajasti millainen merkitys erilaisilla toiminnoilla ja tekemisellä on ihmisen terveydelle. Jos fokusoimme liikaa fyysiseen kuntoon, liian vähälle huomiolle jäävät muiden ei-fyysistä ponnistelua vaativien toimintojen terveyshyödyt. [4] Luonnollinen tapa ylläpitää terveyttä on keksiä mielellemme tekemistä, jolloin saamme huomion pois itsestä, ihmissuhteista ja ongelmista. Vai miltä nämä tokaisut kuulostavat: "Kiipeilyn aikana pää tyhjenee kaikesta muusta." "Viulua soittaessa kadotan itseni ja unohdan murheeni." Ihmiset kokevat todennäköisemmin Flow-kokemuksia vapaa-ajallaan. Myös työpäivän aikana tai kotitaloustöissä voi saavuttaa Flow-tilan, mutta parhaimmat kokemukset syntyvät vapaa-ajan taitoa vaativissa harrastuksissa. [1, 2] Uskallan veikata, että tulevaisuudessa puhutaan enemmän vapaa-ajan tietoisesta jäsentämisestä kohti Flow-kokemuksia. On tärkeää, että vapaa-aika tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä edistävää iloa. Monelle meistä työelämä tarjoaa tavoitteita, sääntöjä ja haasteita, jotka synnyttävät Flow-kokemuksia. Erityisen tärkeää onkin kiinnittää huomiota työelämän ulkopuolella olevien, huonosta työelämän laadusta kärsivien ja eläkeläisten vapaa-ajan laatuun, sillä he eivät tavoita työelämän terveyttä edistäviä Flow-kokemuksia. Miten saavuttaa Flow-kokemus? Kaikenlaiset vaativat toiminnot kuten työtehtävät, urheilu, soittaminen, kalastus ja sisustaminen sekä mukaansatempaavat viihde-elämykset kuten teatterit, konsertit, taide ja pelit voivat synnyttää Flow-kokemuksia. [2] Se millaisia kokemuksia eri toiminnot synnyttävät, on hyvin yksilöllistä. Koska toimintaan osallistuminen ja toimintojen merkitys koetaan yksilöllisesti, myös niiden terveysvaikutukset ovat yksilöllisiä. Flow-kokemus ei synny helposti tv:tä katsellessa. Usein se vaatii syntyäkseen selkeän rakenteen omaavaa ja taitoa vaativaa toimintaa. Sosiologi Robert Park sanoi jo 75 vuotta sitten, että elämän suurin tuhlaus tapahtuu ajattelemattomasta vapaa-ajan käytöstä. [1] Näin käy, jos vapaa-ajallamme tyydymme vain ei-haastaviin toimintoihin, kuten pötköttelemään sohvalla ja selaamaan sosiaalista mediaa. Lepuuta otsalohkoasi. Tee jotain mukaansatempaavaa! Saavutatko sinä Flow-kokemuksia vapaa-ajalla vai työtehtävissä? Mikä on sellaista tekemistä, joka itsessään tuottaa sinulle iloa? Minkä äärelle keskityt niin intensiivisesti, että tietoisuus itsestä katoaa? Älä anna vapaa-ajasta iloitsemisen epäonnistua, vaan hakeudu harrastuksiin, jotka vaativat taitoa! Käytä fyysisiä ja henkisiä voimavaroja Flown kokemiseen. Unohda itsesi ja anna Flown viedä kohti elämäniloa! Kirjoitin tämän blogitekstin oodina mielekkäälle ja merkitykselliselle vapaa-ajalle. Arvostakaamme kaikenlaisia harrastuksia tärkeinä terveytemme tukijoina! Kirjoittaja Jenni Heinäharju on toimintaterapeutti (AMK), joka opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: 1) Csikszentmihalyi, Mihaly 2005. Flow elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Hellsten, Ritva (suom.). Helsinki: Rasalas Kustannus. 2) Sadlo, Gaynor 2016. Towards a Neurobiological Understanding of Reduced Self-Awareness During Flow: An Occupational Science Perspective. Teoksessa Harmat, Lászlò – Andersen, Frans Orsted – Ullén, Fredrik – Wright, Jon – Sadlo, Gaynor (toim.): Flow Experience Empirical Research and Applilcations. Springer International Publishing Switzerland. 375-385. 3) Sadlo, Gaynor 2019. Konferenssiesitys. ”Bring origami back to hospital“. Occupation: A Medium for Stress Reduction in a Changing World? Occupational Science Europe Conference 2019. Amsterdam University of Applied Sciences. 4) Wilcock, Ann A. – Hocking Clare 2015. An Occupational Perspective of Health. 3. painos. New Jersey: SLACK Incorporated. 118. kaikki kuvat: unsplash.com
Älypuhelimet ja vuorovaikutus pienten lasten perheissä
Sairaalasängyssä makaa pieni lapsi, joka yrittää saada vanhempiensa huomiota jokeltelemalla ja leluja heiluttelemalla. Sängyn vierellä sekä äiti että isä ovat keskittyneet selailemaan älypuhelimiaan, eivätkä huomaa lapsensa yritystä saada heiltä huomiota. Hoitajan tullessa huoneeseen toinen vanhemmista kohottaa katseensa pois puhelimesta, mutta toisen katse pysyy liimattuna ruutuun. Surullinen, mutta valitettavasti jo aika yleinen näky ainakin niille, jotka työskentelevät sairaaloissa lastenosastoilla. Ja jopa jo kätilöt synnytyssaleissa joutuvat ajoittain rajoittamaan vanhempien älypuhelinten käyttöä synnytyksen aikana, jotta vanhemmat keskittyisivät synnytykseen ja uuden vauvan tuloon sen sijaan, että jakaisivat tapahtumat reaaliajassa sosiaalisessa mediassa. Eikä ilmiö näy vain sairaaloissa, vaan samaan saattaa törmätä esimerkiksi leikkipuistossa, joissa vanhemmat keskittyvät mieluummin puhelimiinsa kuin lastensa leikkeihin. Sinänsä ilmiö ei ole ihmeellinen, koska suomalaisten älypuhelimen käyttö on lisääntynyt runsaasti 2000- luvulla, kiitos nopeasti kehittyvän teknologian. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2018 internetiä käytti 16–89-vuotiaista suomalaisista 89 prosenttia ja heistä 76 prosenttia kävi internetissä monta kertaa päivässä. Yleisimmin internetiä käytetään juuri älypuhelimilla. (1) Vanhempien älypuhelinten käyttö on kuitenkin nostanut esiin huolestuneisuuden lasten parissa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa, sillä liiallinen älypuhelimen käyttö voi häiritä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta. Älypuhelinta käytettäessä katsekontakti vanhemman ja lapsen välillä voi katketa ja huomio kiinnittyy lapsen sijasta älypuhelimeen, mikä voi heikentää vuorovaikutussuhteen syntymistä vanhemman ja lapsen välille. (2) Sekä sanallisen että ei-sanallisen vuorovaikutuksen heidän välillään on todettu vähenevän, mikäli vanhempi käyttää mobiililaitetta lapsen seurassa. Laitteella vietetyn ajan voidaan pelätä vaikuttavan negatiivisesti lapsen kehitykseen, mikäli se on pois lapsen ja vanhemman välisestä kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta ja muusta toiminnasta (3) Vuorovaikutussuhteen kehittyminen Vauvalla on alusta alkaen kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa. Ensimmäisissä ihmissuhteissa vauva oppii, minkälainen hän on, minkälaisia muut ihmiset ovat, miten hänen läheisensä kohtelevat häntä ja miten hän itse vaikuttaa heihin. Lapsen mieleen syntyy malli yhdessä olemisesta. Se on pohja sille, miten hän myöhemminkin ennakoi vuorovaikutustilanteita, osallistuu niihin, havainnoi ja tulkitsee niitä. Lapsi tarvitsee pysyviä ja lämpimiä suhteita häntä hoitaviin aikuisiin. Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhempien yhdessä tekemistä, kokemista ja olemista ensivuosina. Riittävän hyvä vuorovaikutussuhde lapsen ja vanhempien välillä on nykytiedon valossa erityisen tärkeää. (4) Mitä sitten pitäisi tehdä? Älypuhelinten yleistymisen myötä on kehittynyt uusia sosiaalisia normeja siitä, kuinka yhteisöjen jäsenten oletetaan erilaisiin yhteydenottoihin vastaavan. Kaveripiirissä saatetaan olettaa, että viesteihin vastataan heti niiden saavuttua, tai vanhemmat olettavat toisen olevan aina tavoitettavissa. Tällaisten sosiaalisesti velvoittavien normien risteyksessä yksilön pitäisikin kyetä päättämään, miten hän älypuhelimensa kanssa toimii. (5) Olisiko mahdollista, että lapsen kanssa oleva vanhempi päättäisikin huomioida vain tulevat puhelut ja selata viestejä ja sosiaalisen median kanavia vaikka silloin kun lapsi nukkuu? Tai voisivatko vanhemmat vuorotella niin, että silloin kun toinen tarvitsee tai selaa puhelintaan, niin toinen olisi lapsen käytettävissä? Jokainen lapsi ansaitsee hyvän lapsuuden ja turvallisen kasvuympäristön, missä opetella sosiaalisia taitoja vanhempien ilmeitä, eleitä, puhetta sekä yleisiä käytösmalleja matkimalla. (6) Kaikkien vanhempien tulisikin aika ajoin miettiä omia käytöstapojaan sekä – mallejaan, käyttäydynkö niin kuin haluaisin lapseni isompana käyttäytyvän? Älypuhelinten käytön voisi ottaa puheeksi myös neuvoloissa. Sosiaali- ja terveysministeriö (7) on linjannut, että neuvolatoimintaan sisältyvät ”lapsen terveen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen ja seuranta” sekä ”vanhemmuuden ja perheen muun hyvinvoinnin tukeminen”, jotka pitävät sisällään toimivan vuorovaikutussuhteen. Keskustelun älypuhelinten käytöstä voisi ottaa rutiiniksi, kun kartoitetaan lasten tilannetta. Jatkossa olisi muutenkin hyvä, että jo neuvolassa käsiteltäisiin median käyttöä perheissä ja sen vaikutuksia perheen hyvinvointiin. Kirjoittaja Anu Nyström työskentelee sairaanhoitajana (AMK) Uudessa lastensairaalassa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet (1)Tilastokesku 2018.Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus 2018. Verkkodokumentti <https://www.stat.fi/til/sutivi/2018/sutivi_2018_2018-12-04_tie_001_fi.html> Luettu 24.11.2020 (2)Kalland M. 2018. Miten tukea perheiden hyvinvointia? Saatavissa: https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/luentomateriaali/2018/mirjam_kalland3_miten_tukea_perheiden_hyvinvointia5_id_14098.pdf (3) Radesky, J. S., Kistin, C. J., Zuckerman, B., Nitzberg, K., Gross, J., Kaplan-Sanoff, M., ... & Silverstein, M. (2014). Patterns of mobile device use by caregivers and children during meals in fast food restaurants. Pediatrics, 133(4), 843‒849. (4) MLL 2018. Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus. Verkkodokumentti. <https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/ > Luettu 24.11.2020 (5) Mantere, Eerik – Raudaskoski, Sanna 2015. Kun matkapuhelin vie vanhemman huomion. Teoksessa Lahikainen, A – Mälkiä, T – Repo, K (toim.): Media lapsiperheessä. Tampere: Vastapaino. 205-226. (6) Raudaskoski, Sanna., Mantere, Eerik., Valkonen, Satu 2017. The influence of parental smartphone use, eye contact and “bystander ignorance” on child development.. Saatavissa: <https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/117585/the_influence_of_parental_smartphone_2017.pdf?sequence=2&isAllowed=y> Luettu 2.12.2020 (7) Sosiaali- ja terveysministeriö. (2018). Neuvolat. Verkkodokumentti. <https://stm.fi/neuvola> Luettu 3.12.2020
Monikulttuurisuustaidot- tulevaisuuden valttikortti työelämässä
Maahanmuutto on monipuolistunut ja lisääntynyt 2000-luvulta alkaen. Monikulttuurisuus on läsnä ympärillämme, päivittäisissä kanssakäymisissä ja kohtaamisissa, sekä työpaikkojen ja muiden yhteisöjen arjessa. Maailman muuttuessa monin tavoin yhä globaalimmaksi myös työpaikat ja yhteisöt kansainvälistyvät ja monikulttuurisuus niissä lisääntyy. Työvoiman liikkuvuus ja kansainvälistyminen nostavatkin monissa organisaatioissa henkilöstön monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset keskeisiksi. Maahanmuuttajien työllistyminen ja yhteisymmärryksen lisääntyminen edistävät paitsi maahanmuuttajien, myös valtaväestöön kuuluvien hyvinvointia. Suomi hyväksi maahanmuuttomaaksi Moninaisuusjohtaminen tulee olemaan tulevaisuudessa yksi tärkeimmistä organisaatioiden kehittämisalueista ja siihen panostaminen tulee takaisin osaavien ja ammattitaitoisten työntekijöiden ja toimivan työyhteisön myötä. Monikulttuurisuus tulee huomioida nykypäivän työelämässä ja sen johtamisessa, myös työvoiman riittävyyden ja kansantalouden näkökulmasta. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa väestörakenteen suotuisan kehityksen ja hyvinvointivaltion säilymisen ja terveen huoltosuhteen vuoksi ja siksi ulkomaalaistaustaisten kotouttamista ja työllistymistä tulee tukea. Maahanmuuttajien työllistyminen ja työllistäminen ovatkin ratkaisevassa asemassa maahanmuuton taloudellisten seurausten kannalta. Yhtenä haasteena on myös kehittää rekrytointikäytäntöjä, jotta ne vastaisivat paremmin vallitsevaa työmarkkinatilannetta, sekä toteuttaisivat yhdenvertaisuuslainsäädännön periaatteita. Muun muassa Vihreiden ministeriryhmä on ehdottanut, että Suomen pitäisi aktiivisesti lisätä vetovoimaansa hyvänä maahanmuuttomana ja osana kestävyyslinjauksia pyrkiä lisäämään työperäisten maahanmuuttajien määrää 80000 lisätyöllisellä vuoteen 2030 mennessä. Monikulttuurisuudesta voimavara Työpaikoilla tarvitaan uudenlaista osaamista ja ymmärrystä monikulttuurisuuden kohtaamiseen ja hyödyntämiseen. Eri taustoista ja kulttuureista tulevilla ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet kohdata ja ymmärtää asiakkaita ja heidän tarpeitaan. Monimuotoisessa työyhteisössä voidaankin parhaimmillaan tuottaa innovatiivisia ideoita ja ongelmanratkaisukeinoja, mikäli tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaitoihin on panostettu. Eri organisaatiot ja työyhteisöt voivat käyttää yhtenä voimavaranaan monikulttuurisuustaitoja. Tähän tarvitaan kuitenkin aitoa tahtoa, sekä koko henkilökuntaa koskevaa koulutusta ja ymmärryksen lisääntymistä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla kulttuurien tuntemus, kielitaito tai vähintään avoin suhtautuminen edesauttavat paitsi potilastyötä, myös eri kulttuureista tulevien työntekijöiden sopeutumista työyhteisöön. Avoimuus, arvostus, vuorovaikutustaidot ja yhdenvertaisuus Käytännön esimiestyössä vaaditaan osaamista ja työkaluja monikulttuurisuus johtamiseen. Avoimuus, hyvät vuorovaikutustaidot, monikulttuurisuuden arvostaminen ja pyrkimys edistää yhdenvertaisuutta luovat pohjan työyhteisön toiminnalle. Perehdytyksessä tulee huomioida mahdolliset erityistarpeet, kuten ymmärrettävä perehdytysmateriaali ja viestintään liittyvät eroavaisuudet, sekä perehdytyksen riittävä ajallinen kesto. Vuorovaikutuksen tukemiseen tarvitaan myös koko henkilöstön monikulttuurisuustaitojen vahvistamista. Työntekijöillä tulee kulttuuritaustasta riippumatta olla samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet mm. koulutuksiin, sekä urallaan etenemiseen. Mahdollista syrjintää tulee ennaltaehkäistä ja siihen tulee puuttua välittömästi. Yrityksen tai organisaation yhdenvertaisuussuunnitelma varmistaa näiden toteutumista. Tunnista ennakkoluulot, vahvista viestintää Monissa työyhteisöissä on monimuotoisuuteen liittyvää epävarmuutta ja ennakkoluuloja, jotka vaikeuttavat viestintää ja vuorovaikutusta. Väärinkäsityksiä ja ristiriitoja syntyy, kun ei tunnisteta oman kulttuurin, eikä toisaalta toisen kulttuuritaustan tapaa tulkita maailmaa. Kulttuurien välisen viestinnän suurimmat haasteet koetaankin juuri työyhteisöissä, joissa viestintä on olennainen osa työtä. On tärkeää tulla tietoiseksi omista ennakkoluuloistaan, oletuksista ja asenteistaan, jotka ovat ns. kulttuurisesti muodostunutta hiljaista tietoa. Kulttuurien välisessä viestinnässä tarvitaan joustavuutta, toisen huomioimista, sekä kulttuuri- ja viestintäherkkyyttä. Työyhteisön monimuotoisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät koulutukset eivät tähtää siis ainoastaan uusien tulokkaiden sopeutumiseen, vaan koko työyhteisön kehittymiseen ja kehittämiseen. Tarve hallita kulttuurien välisiä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja kasvaa tulevaisuudessa kaikilla aloilla. Monimuotoisuus- ja monikulttuurisuusosaaminen ovat tulevaisuuden työntekijän valttikortteja. Kirjoittaja Maija Muraja on taustaltaan sairaanhoitaja-kätilö amk ja opiskelee Metropoliassa Terveyden edistämisen YAMK-tutkintoa. Tärkeinä asioina kirjoittaja pitää osallisuuden, yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden vahvistamista, paitsi työelämässä, myös päivittäisessä arjessa. Lähteet: Bergbom, Barbara – Väänänen, Ari – Toivanen, Minna N.d. Monikulttuurinen työelämä. Työterveyslaitos. Verkkodokumentti. <https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/monikulttuurinen-tyoelama/> Keisala, Katja 2012. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä. Tampereen yliopistopaino oy. Tampere. < https://trepo.tuni.fi/bitstream/han- dle/10024/103165/978-951-44-8865-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Kaunio, Anu 2020. Monikulttuurisen osaamisen verkkokoulu. Vuorovaikutus ja kulttuurien välinen viestintä. Verkkodokumentti. https://monikulttuurinenosaami- nen.wordpress.com/vuorovaikutus-ja-kulttuurien-valinen-viestinta/ Maahanmuutto kasvaa ja monipuolistuu. Työ-ja elinkeinoministeriön kotouttamisen osaamiskeskus. https://kotouttaminen.fi/maahanmuutto-kasvaa-ja-monipuolistuu Nurmi, Lauri 2020. Vihreät haluaa Suomeen 80000 työperäistä maahanmuuttajaa pelastamaan taloutta- ”hyvä koronakriisin hoito vetovoimatekijä”. Iltalehti 10.08.20 https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/11f264b5-769b-4555-bab9- 8ec3712de3ee Pinomaa, Simo 2020. Maahanmuuttajia autettava työllistymään. Elinkeinoelämän keskusliitto. Verkkodokumentti. <https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2020/01/15/maahan- muuttajia-autettava-tyollistymaan/> Pusa, Maija-Leena – Lampinen, Mari – Ryynänen-Jussila, Sari. 2017. Maahanmuuttajat voimavarana työpaikalla – opas kieli ja kulttuuritietoiseen ohjaukseen. Koulutuskeskus Salpaus. < http://view.24mags.com/mobilev/e5f43d46a15e11480d262296d568fc76#/page=1> Rintala-Rasmus, Anita – Väänänen, Ari 2011. Monikulttuurisuus ja rekrytointi. Tieto- kortti 22. Työterveyslaitos. Verkkodokumentti. <https://www.ttl.fi/wp-con- tent/uhttp://view.24mags.com/mobilev/e5f43d46a15e11480d262296d568fc76#/page=1ploads/2017/01/ Monikulttuurisuus- ja-rekrytointi.pdf> Savileppä, Anna. 2005. Johda monimuotoisuutta. Investoi tulevaisuuteen. Star-Offset oy. Helsinki Vallander, Taina 2019. Suomi tarvitsee laajan työperäisen maahanmuuton kokonaisohjelman. Verkkodokumentti. <https://www.sttk.fi/2019/04/05/suomi-tarvitsee-laajan-tyoperaisen-maahanmuuton-kokonaisohjelman/> Kuvat: Pixabay.com, Pexels.com
Syö itsesi ja maapallo terveeksi – ympäristövastuulliset ruokavalinnat
Yksilön terveysvalinnoilla ovat esimerkiksi elintapoihin liittyviä päätöksiä, joilla voi olla vaikutusta hänen terveyteensä. Nämä valinnat voivat joko edistää terveyttä tai altistaa sairauksille. Yksilön terveysvalinnat voivat vaikuttaa myös muiden ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Ympäristövastuullisilla terveysvalinnoilla tarkoitetaan yksilön arvoperustaisia valintoja suhteessa ympäristön tilaan. 1 Tässä blogikirjoituksessa käsitellään ympäristövastuullisia ruokavalintoja. Ilmastonmuutos ja hiilijalanjälki Ilmastonmuutos on aikamme suurin, ihmisen toiminnan aiheuttama, ympäristökriisi ja yksi merkittävimmistä globaaleista megatrendeistä.1, 2 Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan ilmaston lämpenemistä, joka johtuu erityisesti hiilidioksidin (CO2) määrän lisääntymisestä ilmakehässä.3 Ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti noin yhdellä asteella 1800-luvulta lähtien, Suomessa kaksi astetta. Vuonna 2016 voimaan astuneessa Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteeksi asetettiin ilmaston lämpenemisen pitäytyminen alle 2 asteessa sekä pyrkiminen toimiin ilmaston lämpenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen. 2, 3, 4 Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen toiminnan aiheuttamia ilmasto eli -hiilidioksidipäästöjä. Suomessa keskimääräinen hiilijalanjälki on kansainvälisesti verrattuna korkea: 10,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Ilmaston lämpenemisen rajaaminen edellyttää elämäntavoistamme johtuvien ilmastopäästöjen vähentämistä 90 %:lla vuoteen 2050 mennessä, mikä tarkoittaa myös merkittäviä muutoksia yksilötason elämäntapoihin. Jokaisen suomalaisen tulisikin puolittaa hiilijalanjälkensä. 3, 4, 5 Laske oma hiilijalanjälkesi: https://elamantapatesti.sitra.fi/ Ympäristövastuullinen ruokavalio Se, mitä syömme ja miten ruokamme tuotamme sekä ruokahävikin määrä vaikuttavat sekä yksilön että ympäristön terveyteen. On huomattu, että ympäristövastuulliset valinnat voivat yksilötasolla edistää terveyttä. Ympäristöystävällinen ruokavalio on useimmiten myös terveellinen.1 Elintapoihin liittyvästä hiilijalanjäljestä 75 % muodostuu elintarvikkeista, asumisesta ja liikkumisesta. Suomalaisten elintarvikkeisiin liittyvän hiilijalanjäljen merkittävimmät aiheuttajat ovat liha ja maitotuotteet, joiden osuus ruokavalion ilmastovaikutuksista on 65 %. 6 Punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kalalla, kasvis- ja vegaaniruokavalion suosiminen ja maitotuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla tuotteilla ovat merkittävässä roolissa yksilön hiilijalanjäljen pienentämisessä. 2, 7 Yksi yritys ohjata ympäristövastuullisiin ja terveyttä edistäviin ruokailutottumuksiin on EAT-Lancet komission kehittämä ja tutkittuun tietoon pohjautuva planetaarinen ruokavalio. Se on optimaalinen niin yksilön kuin maapallonkin terveydelle. 7 Planetaarisen ruokavalion päivittäinen kokonaiskalorimäärä on noin 2500 kcal/ vrk. Ruokavalio on kasvispainotteinen ja se koostuu pääosin täysjyväviljoista, kasviksista ja hedelmistä (500g/vrk), pähkinöistä ja palkokasveista. Marjojen käyttöä ei ole planetaarisessa ruokavaliossa huomioitu. Proteiinin sekä rasvojen lähteet ovat ensisijaisesti kasviperäisiä. Lihaa, kalaa, kananmunia ja kanaa voi syödä hyvin rajoitetusti, maitotuotteita enintään 250 g/ vrk. 7,8 Planetaarista ruokavaliota ei ole tarkoituksenmukaista noudattaa välttämättä sellaisenaan, vaan sitä voidaan soveltaa paikallisesti olosuhteet ja kulttuuriset tekijät huomioiden. Kun ruokavaliossa hyödynnetään paikallisia tuotteita ja satokausiajattelua, on se myös ilmastoystävällistä.7 Suomen yleiset ravitsemussuositukset korostavat marjojen merkitystä osana terveellistä, kestävää ruokavaliota. Suomessa marjojen hyödyntäminen tuontihedelmien sijaan on ympäristön kannalta ekologisempi vaihtoehto. Maitotuotteiden taas tulisi olla vähärasvaisia, toisin kuin planetaarisessa ruokavaliossa. Tärkeää on varmistaa ruokavalion ravitsemuksellinen laatu sekä huomioida paikalliset olosuhteet 6, 7 Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä ovat muun muassa ravinnon rasvapitoisuus ja rasvan laatu sekä veren korkea kolesterolipitoisuus. Kolesterolipitoisuutta voidaan pienentää vähentämällä tyydyttyneen ja eläinperäisen rasvan määrää ruokavaliossa. 9 Planetaarista ruokavaliota noudattamalla on mahdollista saavuttaa yksilötasolla terveyshyötyjä. Se antaa edellytykset sydänterveyttä tukeville ruokavalinnoille. On laskettu, että vuositasolla planetaarista ruokavaliota noudattamalla voitaisiin estää 11 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Planetaarinen ruokavalio on yksi vaihtoehto ympäristövastuullisten valintojen tueksi. Suomalaisessa RuokaMinimi- hankkeessa määriteltiin erilaisten ruokavalioiden ilmastovaikutuksia. Nykyruokavaliomme vertailtavia ruokavalioita olivat lihan kulutuksen puolittava ruokavalio, lihan kulutuksen vähentäminen kolmannekseen, kalaisa ruokavalio sekä vegaaniruokavalio. Kaikkien ruokavalioiden ilmastovaikutus oli pienempi kuin nykyisen ruokavaliomme. Lue lisää RuokaMinimi- hankkeen loppuraportista. Ruokavalioiden ilmastovaikutusten arviointiin liittyy kuitenkin edelleen epävarmuustekijöitä. Varmaa on, että lihankulutusta tulisi merkittävästi vähentää. Ruokavalion ilmastovaikutukset pienenevät, mitä vähemmän se sisältää lihatuotteita. Ravitsemussuositusten mukainen ja ilmastoystävällinen ruokavalio voi olla yksilöllinen. Lihan ja maitotaloustuotteiden syöntiä ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta niiden osuutta ruokavaliossa pitäisi vähentää. 1, 6 Ympäristövastuullisten valintojen tekeminen ja ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion koostaminen vaatii yksilöltä tietojen ja taitojen lisäksi tietoisuutta valinnoista ja vaihtoehdoista sekä niiden seurauksista. Tietoa ravitsemussuositusten mukaisen ja ympäristövastuullisen ruokavalion koostamisesta tarvitaan enemmän. Kirjoittaja Reeta Mononen on neuvolassa työskentelevä terveydenhoitaja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Kirjoittajan hiilijalanjälki on 3100 kg CO₂e, jota hän yrittää pienentää vähentämällä liha- ja maitotuotteiden kulutusta. Lähteet: Moilanen, Tanja – Siipi, Helena – Kangasniemi, Mari 2019. Yksilön ympäristövastuulliset terveysvalinnat ja niitä selittävät tekijät: kirjallisuuskatsaus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 56. 327–340. Lettenmeier, Michael – Akenji, Lewis – Toivio, Viivi – Koide, Ryu – Amellina, Aryeanie 2019. 1.5 asteen elämäntavat. Sitran selvityksiä: 148. Miten voimme pienentää hiilijalanjälkemme ilmastotavoitteiden mukaiseksi? Helsinki. Ilmasto-opas.fi 2020. Verkkodokumentti. https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/962d9aa2-e7e3-4df5-89a2-9f1f653e0d4e/ilmastonmuutos-ilmiona.html Luettu 30.11.2020. Suomen ilmastopaneeli 2018. Ilmastopaneelin näkemykset pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen asettamisessa huomioon otettavista seikoista. https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2018/10/Ilmastopaneelin-muistio_hyvaksytty_4.6.2018.pdf Luettu 7.12.2020. Sitra 2020. Verkkodokumentti. https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/ Luettu 7.12.2020. Saarinen, Merja ym. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:47. EAT-Lancet Commission 2020. Verkkodokumentti. https://eatforum.org/eat-lancet-commission/ Luettu 7.12.2020. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Verkkodokumentti. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Luettu 7.12.2020. THL 2020. Verkkodokumentti. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/sydan-ja-verisuonitautien-riskitekijat-ja-ehkaisy Luettu 8.12.2020. Kuvat: EAT-Lancet Commission; Pixabay.com
Eikö enää edes saa istua?
Olemme tottuneet istumaan koulussa, kotona, autossa, töissä… Jokainen meistä tunnistaa tilanteen, kun on istunut paikoillaan pitkään ja olotila on väsynyt tai selkä jäykkä. Ehkä päätä särkee tai ajatus ei kulje normaalisti. Tällöin kehomme yrittää viestiä: ” liiku, vaihda asentoa!” Istumisesta on tullut arkinen asia, joka yhtäjaksoisesti jatkuvana heikentää terveydentilaamme monella tavalla – istuva elämäntapa1 lisää diabeteksen, sydänsairauksien ja jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Suomalaiset aikuiset ovat fyysisesti passiivisia eli viettävät aikaa töissä ja vapaa-ajalla istuen tai paikallaan10 jopa ¾ osaa päivästä. Lisäksi jo 6-8-vuotiaiden lasten kohdalla on havaittu fyysisen passiivisuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhteys ylipainoon4. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt ovat kiistattomat, mutta säännöllinen kuntoliikunta ei yksinään näyttäisi suojaavan riittävästi pitkäkestoisen paikallaanolon ja istumisen haittavaikutuksilta7- fyysistä aktiivisuutta olisi hyvä kerätä pitkin päivää pieninä annoksina. Miten istumista voi vähentää? Pienikin fyysinen aktiivisuus kuten kävely tai hartioiden pyörittely- paitsi virkistää ja vetreyttää niveliä ja lihaksia, mutta myös vilkastuttaa verenkiertoa. On havaittu myös, että sokeri -ja rasva-aineenvaihdunta6 paranee etenkin vähän liikuntaa harrastavilla jo pienenkin fyysisen aktivisuuden myötä, kuten seisomaan nousemisen tai pienen liikuskelun myötä. Nykyään monessa työssä voi helposti erilaisin ergonomisin ratkaisuin vaihtaa työskentelyasentoa. Paras ratkaisu vähentää yhtäjaksoisen istumisen haittoja on asennon vaihtaminen; nouse välillä seisomaan sähköpöydän ääressä tai pinoa vaikkapa kirjoja korottaakseni työpistettäsi. Pelisovelluksista tai videoista ratkaisu? Tosiasioita ei käy kieltäminen… mitä siis voisi tehdä pitkäkestoisen istumisen ja passiivisuuden vähentämiseksi? Työpaikalla tai vapaa-ajalla istumisen voi helposti keskeyttää nousemalla välillä seisomaan eli vaihtaa asentoa. Monilla työpaikoilla on jo mahdollisuus työskennellä säädettävän sähköpöydän ääressä, jolloin asennon vaihtaminen ergonomisesti onnistuu helposti. Hyviä kokemuksia työn tauottamisesta ja vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä on esimerkiksi erilaisista pelisovelluksista. Cuckoo workout3-pelisovelluksen ideana on työn tauottaminen sykettä nostavina, selän ja niska-hartiaseudun lihaksia aktivoivina tai mindfulness-tyyppisinä 2-3minuutin kestoisina harjoituksina kesken työpäivän. Sovellus muistuttaa tauoista kolme kertaa päivässä. Seitsemän kuukauden kestoisen intervention aikana sekä tutkimus- että seurantaryhmän itsearvioitu istumisen määrä väheni ja toisaalta mitattu fyysinen aktiivisuus lisääntyi hieman sekä työssä että vapaa-ajalla. Tämän5 Työterveyslaitoksen ja vakuutusyhtiö LähiTapiolan tutkimuksen tavoitteena oli vähentää toimistotyöntekijöiden istumista sekä lisätä fyysistä aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä taukopelisovelluksen avulla. Muita pelisovelluksia työn tauottamisen tueksi on esimerkiksi Break Pro (2020)2, joka tarjoaa muistutteita työn tauottamiseksi erilaisin, minimissään minuutin pituisin harjoittein. Valmiiden, usein maksullisten taukoliikuntasovellusten ja apuvälineiden lisäksi oman fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi on paljon tehtävissä myös itse; internet on täynnä maksuttomia videoita8 ja ohjeita taukoliikunnan toteuttamiseksi sekä istumisen tauottamisen tueksi. Sopivasti liikettä ja rentoutumista UKK-instituutin aikuisten liikkumisen suositus8 (2019) kannustaa varsinaisen kuntoliikunnan lisäksi kaikenlaiseen pieneen liikuskeluun ja paikallaanolon tauottamiseen päivän aikana. Aktiivisia askeleita voi kerätä hikiliikunnan lisäksi myös pienistä pyrähdyksistä, kuten portaiden noususta, pitkin päivää. Ei siis ole välttämätöntä harrastaa erikseen hikiliikuntaa vaan olennaista olisi lisätä hyötyliikuntaa ja pysyä aktiivisena. Työpaikalla tai kotona voisi ottaa uuden asenteen aktiivisen elämän toteuttamiseksi; työssä asennon vaihtaminen, seisominen tai pieni taukojumppa työkavereiden kanssa ovat helposti toteuttavia, mutta tehokkaita tapoja vähentää passiivisuutta. On huomioitava, että myöskään jatkuva ”touhuaminen” ei ole suositeltavaa, vaan myös tarvittava määrä lepoa ja mielekästä rentoutumista on tärkeä osa palautumista. Vinkkejä työn ja vapaa-ajan istumisen vähentämiseksi Arjessa moni ”istuen tehtävä asia” onnistuu myös seisten tai kävellen – kannattaa miettiä omaan arkeen sopivia tapoja paikallaanolon vähentämiseksi5! Kyseessä on pieni panostus, joka tarjoaa merkittäviä ja helposti huomioitavia vaikutuksia vireystilassa ja hyvinvoinnissa. työmatkaliikunta kävellen, pyöräillen tai juosten lisää liikuntamääriä nopeasti, myös bussista voi jäädä pari pysäkkiä tavallista aiemmin pois ja kävellä loppumatkan töihin tai kotiin kokeile työpaikalla asennon vaihtamista nousemalla välillä seisomaan, kävele työkaverin huoneeseen sähköpostin lähettämisen sijaan valitse ainakin ajoittain hissin sijaan portaat nouse ylös, vaihda asentoa töissä ja vapaa-ajalla vähintään kerran, kaksi tunnissa! Ei ole yhtä oikeaa tapaa lisätä aktiivisuutta ja parantaa vireystilaa. Mieti työkaverin tai perheen kanssa, miten voisitte lisätä aktiivisuutta ja siten hyvinvointia arkeen... Aktiivista arkea! Kirjoittaja Salla Huuhka on terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee terveydenhuollon kehittämistehtävissä ja opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet 1 Biswas, Aviroop – Oh, Paul – Faulkner, Guy E. – Bajaj, Ravi R.- Silver, Michael A.- Mitchell, Marc S. & Alter, David A. (2015) Sedendary time and its association with risk for disease incidence, mortality and hospitalization in aduls. A systematic rewiew and meta-analysis. Annals of internal medicine. Vol. 162. No.2. s. 123-144. 2 Break Pro- taukoliikuntasovellus (2020). Verkkosivu. >https://breakpro.fi/< 3 Cucoo Workout -kuvapankki (2020) Verkkosivu. >https://www.cuckooworkout.com/kuvapankki/< 4 Haapala, Eero A. – Väistö, Juuso- Lintu, Niina -Eloranta,Aino-Maija- Lindi, Virpi & Lakka,Timo A. 2017 Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhteydessä 6–8-vuotiaiden lasten ylipainoon. Liikunta & Tiede 54 (2–3), 106–112 Saatavilla verkossa>https://www.lts.fi/media/lts_vertaisarvioidut_tutkimusartikkelit/2017/lt2-317_tutkimusartikkelit_haapala_lowres.pdf< 5 Helajärvi, Harri - Paavo Nurmi -keskus & Koivuniemi, Kaisa 2017. Tauko paikallaan. Kunnossa Kaiken Ikää – ohjelma. LIKES-tutkimuskeskus https://www.kkiohjelma.fi/filebank/2107-Tauko_paikallaan_kevyt.pdf 6 Pesola Arto J, Laukkanen A, Heikkinen R, Sipilä S, Sääkslahti A, Finni T.2017 Accelerometer-assessed sedentary work, leisure time and cardio-metabolic biomarkers during one year: Effectiveness of a cluster randomized controlled trial in parents with a sedentary occupation and young children. Saatavilla verkossa: https://journals.plos.org/plosone/article/file?id=10.1371/journal.pone.0183299&type=printable. 7 Pesola,Arto J. -Pekkonen, Mika & Finni, Taija (2016) Istumisen terveysriskien mekanismit antavat syyn nousta tuolista ylös säännöllisesti Miksi liiallinen istuminen on vaarallista? Duodecim 2016;132:196471. 8 UKK-instituutti 2019a. 18-64-vuotiaiden aikuisten liikkumisen suositus. Verkkosivu. >https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/aikuisten-liikkumisen-suositus< 9 Selkäliitto 2014. Jumppakissan taukojumppa. Video. Saatavilla verkossa: >https://www.youtube.com/watch?v=3gGpRiV09uU < 10 Sosiaali -ja terveysministeriö 2015. Istu vähemmän – voi paremmin! Kansalliset suosituksen istumisen vähentämiseen. Sosiaali-ja terveysministeriön ja UKK-instituutin suosituksia . Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2015. Edita Prima 2015. Saatavilla verkossa: >https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74517/STM_esite_210x210_Kansalliset%20suositukset%20istumisen%20v%C3%A4hent%C3%A4miseksi_sisus_net_jpg..pdf?sequence=1< 11 Tudor – Locke, Catrine – Craig, Cora L.- Thyfault, John P. & Spence, John C. 2012. A step-defined sedentary lifestyle index: <5000 steps/day. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism • 8/2012 12 Punakallio, Anne – Halonen, Janne – Pehkonen, Irmeli- Turpeinen, Merja- Turunen, Jarno- Remes, Jouko – Lusa, Sirpa & Miranda, Helena 2019. Toimistotyöntekijöiden työhyvinvointi – tauottamalla vähemmän istumista ja lisää yhteisöllisyyttä? Työterveyslaitos. PunaMusta Oy, Juvenes Print, Tampere, 2018. Saatavilla verkossa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137461/978-952-261-848-1_Toimistoty%c3%b6ntekij%c3%b6iden.pdf?sequence=1&isAllowed=y 13 Wilmot, E. G. & C. L. Edwardson & F. A. Achana & M. J. Davies & T. Gorely & L. J. Gray & K. Khunti & T. Yates & S. J. H. Biddle. 2012. Sedentary time in adults and the association with diabetes, cardiovascular disease and death: systematic review and meta-analysis. Diabetologia (2012) 55:2895–2905 Kuvat: Helsingin Sanomat 2013, UKK-instituutti (2019b). 18-64-vuotiaiden aikuisten liikkumisen suositus -kuva, UKK-instituutti (2020). Istu vähemmän, liiku enemmän – kuva
Nukkumalla parempaan työhyvinvointiin
Aikuisille suositeltu unimäärä on 7- 9 tuntia unta yössä. 1 Mikäli häiriötekijöitä ei ole, ihminen nukkuu oman vuorokausirytminsä mukaan. 2 Hyvin nukkuneena ihminen on tarkkaavainen ja työnteko on tehokasta.3 Riittämätön uni puolestaan saattaa näkyä muistin haasteina, keskittymiskyvyn heikentymisenä, ongelmanratkaisun vaikeutena, tiedonkäsittelyn hankaluutena, ajattelun joustamattomuutena tai heikentyneenä kykynä sietää vastoinkäymisiä. Alakuloisuus, ahdistuneisuus tai ärtyneisyys voivat myös olla riittämättömän unen vaikutuksia. Usein uniongelmilla on yhteys stressiin tai epäsäännölliseen vuorokausirytmiin.4 Riittämättömästi nukkuva työntekijä ei siis yllä todennäköisesti parhaimpaan mahdolliseen suoritukseensa. Hyvä uniterveys ja hyvin nukutut yöt siis oletettavasti kannattavat. Työelämällä on myös omat vaatimuksensa Työolobarometrin mukaan 17% palkansaajista oli täysin samaa mieltä ja 40% jokseenkin samaa mieltä siitä, että työpaikalla on liian paljon töitä työntekijöiden määrään nähden ja kyselyyn vastanneista palkansaajista 13% oli täysin samaa mieltä ja 49% jokseenkin samaa mieltä siitä, että työ on henkisesti rasittavaa. 5 Työntekijöiden toivotaan oletettavasti olevan myös ”hyviä työntekijöitä”. Hyviä työntekijöitä on varmasti monenlaisia, mutta hyvältä työntekijältä edellytetään esimerkiksi, että hän omaa hyvän stressinhallinnan, on kärsivällinen, sopeutuva, toimelias, kykenee toimimaan itsenäisesti ja hänellä on hyvää työilmapiiriä edistävät vuorovaikutustaidot. Hyvällä työntekijällä on jaksamista kehittää itseään ja hän näin yrittää pysyä työssään ajan tasalla. 6 Työntekijän näkökulmasta kokonaisuus saattaa osoittautua haasteelliseksi Työpäivät saattavat venyä ja työntekijältä saatetaan odottaa joustoa. Työtä on paljon ja työ saattaa olla henkisesti kuormittavaa, stressiä pitäisi pystyä hallitsemaan hyvin, joustavuutta toivotaan ja jaksamista tulisi riittää omalle ammatilliselle kehittämiselle. Tämä puolestaan saattaa tehdä arjesta raskasta ja selvitäkseen arjen työmäärästä ja henkilökohtaisen elämän vaatimuksista sekä työstä kunnialla ja ”hyvänä työntekijänä”, tulisi ensisijaisesti nukkua hyvin. Hyvää unta siis tarvitaan, mutta joskus päivät voivat kenties olla niin hektisiä, että joskus unen määrästä tulee karsittua. Onneksi unen laatua voi kuitenkin pyrkiä omalla toiminnalla parantamaan Unettomuuden ennaltaehkäisyssä olennaista on omasta terveydestä ja elintavoista huolehtiminen. Ruokavalio, liikunta, alkoholin kohtuukäyttö ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä elementtejä hyvän unen taustalla. Säännöllinen vuorokausirytmi ja työn ja levon sopiva suhde ovat asioita, joista kannattaa pitää huolta.4 Sosiaalisten suhteiden merkitys palautumisessa on myös huomattu; lepo on fyysisen nukkumisen ohella myös henkinen prosessi. Palautuminen ei siis ole vain fyysistä nukkumista vaan on fyysisen puolen ohella mielen sisäinen prosessi. Työntekijän kannalta olennaista huomioitavaa palautumisessa on riittävät tauot työpäivässä, sillä elpymistä tapahtuu jo niiden aikana. Lisäksi olennaista on myös se, että lähtee töistä ajoissa, jotta saa ajatukset kunnolla irti työstä ennen seuraavaa työpäivää. Hyvin palautunut työntekijä on aktiivinen tarttumaan uusiin asioihin, oppii uutta ja saa enemmän aikaan työssään. Hyvällä yöunella on myönteinen vaikutus ihmisen työ- ja toimintakykyyn. 3 Unettomuuden ennaltaehkäisyssä olennaista on omasta terveydestä ja elintavoista huolehtiminen. Ruokavalio, liikunta, alkoholin kohtuukäyttö ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä elementtejä hyvän unen taustalla. Säännöllinen vuorokausirytmi ja työn ja levon sopiva suhde ovat asioita, joista kannattaa pitää huolta.4 Sosiaalisten suhteiden merkitys palautumisessa on myös huomattu; lepo on fyysisen nukkumisen ohella myös henkinen prosessi. Palautuminen ei siis ole vain fyysistä nukkumista vaan on fyysisen puolen ohella mielen sisäinen prosessi. Työntekijän kannalta olennaista huomioitavaa palautumisessa on riittävät tauot työpäivässä, sillä elpymistä tapahtuu jo niiden aikana. Lisäksi olennaista on myös se, että lähtee töistä ajoissa, jotta saa ajatukset kunnolla irti työstä ennen seuraavaa työpäivää. Hyvin palautunut työntekijä on aktiivinen tarttumaan uusiin asioihin, oppii uutta ja saa enemmän aikaan työssään. Hyvällä yöunella on myönteinen vaikutus ihmisen työ- ja toimintakykyyn. 3 Kirjoittaja Suvi Rapinoja työskentelee terveydenhoitajana ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/terveyspyramidiin-kuuluu-myos-uni/ https://www.kaypahoito.fi/hoi50067?tab=suositus https://www.ttl.fi/tyontekija/uni-ja-palautuminen/ https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivot-ja-toimintakyky/aivojen-tiedonk%C3%A4sittelyyn-vaikuttavia-asioita/uni https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161826/TEM_2019_51.pdf?sequence=1&isAllowed=y https://tiedonsilta.fi/millainen-on-hyva-tyontekija/ kuvat: pixabay
Kehopositiivisuutta ilman ylipainon normalisointia
Viime aikoina on puhuttu paljon oman kehon häpeästä, jota moni ihminen kokee. Helsingin sanomat kirjoittaa artikkelissaan (26.8.2020) niin naisia kuin miehiäkin koskettavasta vatsainhosta. Kehopositiivisuus -liikkeellä onkin tärkeä sanoma: jokainen keho on arvokas riippumatta siitä minkä kokoinen tai muotoinen se on. Kenenkään ei tulisi joutua häpeämään omaa vartaloaan minkään asian vuoksi. Kehopositiivisuuden varjoon ei saa kuitenkaan jäädä se tosiasia, että ylipaino ja lihavuus ovat valtavan suuri terveysriski. Ylimääräiset kilot voivat vaikuttaa haitallisesti niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen ja kasvattavat kroonisten sairauksien riskiä. Suomessa kuten maailmallakin ylipaino ja lihavuus ovat suuri ongelma. Fin Terveys 2017 -tutkimuksen mukaan Suomessa 63% yli 30-vuotiaista naisista on vähintään ylipainoisia, heistä 28% on lihavia. Saman ikäryhmän miehistä 72% on ylipainoisia ja heistä 26% lihavia. Lasten ja nuorten kohdalla tulokset ovat myös hälyttäviä. Onkin muistettava, että samalla kun jokaisen kehoa tulee arvostaa, lihavuus on iso terveysriski sekä kansanterveydellinen uhka. Terveydenhuollon ammattilaisen vastuu ja velvollisuus Jokaisella ihmisellä on oikeus kehorauhaan. Terveydenhuollon ammattilaisilla on myös velvollisuus edistää jokaisen potilaansa terveyttä. Harva ihminen on lihava omasta tahdostaan. Moni haluaisi pudottaa painoa, mutta ei ole löytänyt keinoja tai voimia siihen. Ylipainosta syyllistämällä ei päästä toivottuun lopputulokseen, päinvastoin. Tutkimusten mukaan lihavuudesta syyllistäminen vaikeuttaa painon pudottamista. Ylipainon esiin ottaminen on usein hankalaa, aihe on niin henkilökohtainen. Duodecim Käypä hoito -sivuston ohjeet auttavat terveydenhuollon ammattilaisia alkuun painon puheeksi ottamisessa. Kun potilaan ylipaino otetaan terveydenhuollossa puheeksi, täytyisi olla resursseja myös auttaa. Täytyisi selvittää painon kertymisen syitä, ohjata, tukea, kannustaa sekä kertoa painon pudottamisen keinoista. On tärkeää, että painon kanssa kamppaileva ohjataan turvallisen painonhallinnan tielle. Esimerkiksi Mielenterveystalon painonhallinnan opas on helposti saavutettava palvelu, josta potilas voi saada apua painonhallintaan. Meillä terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuullinen ja tärkeä rooli ihmisten terveyden ylläpitäjinä ja myös mahdollisuus auttaa. Tehdään se rohkeasti, kunnioittavasti, syyllistämättä ja keinoja tarjoten. Kirjoittaja Heta Siranko on sairaanhoitaja AMK ja taitava syöpäsairaanhoitaja EmCaN®, joka toimii terveyden edistämisen konsulttina ja opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (YAMK). Lähteet Anglé Susanna 2020. Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa. Duodecim Käypä Hoito. Verkkojulkaisu. <https://www.kaypahoito.fi/nix02722>. Luettu 3.10.2020 Fin Terveys 2017. Saatavilla <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Kangasniemi, Jenni 2020. Ihana maha. Helsingin Sanomat. Mielenterveystalo N.d. Hallitse painoasi. Verkkojulkaisu. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/irtiahminnasta/Pages/Askel-8.aspx>. Luettu 24.11.2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lihavuuden yleisyys. Verkkojulkaisu. <https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-yleisyys> Luettu 3.10.2020 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lihavuuden terveysvaikutukset. Verkkodokumentti <https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-terveysvaikutukset.>. Luettu 12.11.2020. World Health Organization 2020. <Obesity and overweight. Verkkojulkaisu. https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/obesity-and-overweight>. Luettu 24.11.2020. World Health Organization N.d. Data and Statistics. Verkkojulkaisu. <https://www.euro.who.int/en/health-topics/noncommunicable-diseases/obesity/data-and-statistics>. Luettu 3.10.2020 Kuvat: Pixabay
Jokainen polkaisu edistää terveyttä ” – Pyöräilyn terveysvaikutukset
Pyöräily on erinomaista terveys- ja hyötyliikuntaa. Pyöräily on tehokasta ja nivelille ystävällistä liikuntaa. Se ylläpitää ja kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, alaraajojen lihaskuntoa ja nivelten liikkuvuutta. Pyöräillessä valtaosan työstä tekee kehon suurimmat lihakset, reisilihakset. Niiden rasittaminen nostaa nopeasti sykettä, tehostaa hengitystä ja kuluttaa runsaasti energiaa. Pyöräily on erinomainen laji niin liikuntaa aloitteleville, kuin jo enemmän liikuntaa harrastaneille. Pyöräilyn kuormitusta on helppo säädellä. Pyöräilyä voi harrastaa joko peruskestävyyttä rakentaen tai vauhdikkaasti hikoillen vauhtikestävyyttä vahvistaen. 1 Pyöräily osaksi arki- ja työmatkaliikuntaa Terveyden edistämisen näkökulmasta liikkuminen kannattaa ottaa osaksi arkea. Nykyisin työn fyysinen kuormittavuus on vähentynyt ja elämäntapamme on muuttunut entistä kevyemmäksi ja se edistää liikkumattomuutta ja istumme aiempaa enemmän. Esim. pyöräilyn voi erinomaisesti yhdistää arki- tai työmatkaliikuntaan. Työmatkaliikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Kestävyyskunto paranee, mieli virkistyy, jaksat paremmin töissä ja vapaa- ajalla, saavutat helpommin terveysliikunnan suositusten minimimäärän (vähintään 2.5h reipasta liikuntaa viikossa) ja vähennät istumisen määrää päivä ja viikko tasolla. Lisäksi yksityisautojen määrä liikenteessä vähenee, liikenneturvallisuus paranee, ilma ja melu saasteet vähenevät. Alle 5km matkoilla kaupunki alueella pyörä on nopein kulkuneuvo. Pyöräilyllä on kaikista liikennemuodoista positiivisin vaikutus sekä yksilöön, yhteiskuntaan, kansanterveyteen että talouteen. 2,3,4. Pyöräilyn hyödyt ja kustannukset Pyöräilyllä on myönteisiä vaikutuksia ihmisten fyysiseen aktiivisuuteen ja sitä kautta terveydenhuollon kustannuksiin, kaupunkikuvaan, liikenteen tilantarpeeseen, ilmanlaatuun ja meluun. Mm. Helsingin kaupungin vuonna 2014 tekemän kustannusarvion mukaan 20 miljoonan euron vuosittaisilla pyörätieinvestoinneilla saavutettaisiin vuoteen 2025 mennessä 30% lisäys pyöräiltyihin kilometreihin. Hyödyt koostuvat terveyshyödyistä ja aikasäästöistä, jotka johtuvat pyöräilyn nopeutumisesta. 5. Pyöräilyn edistäminen kunnissa Pyöräilyn edistäminen vaatii yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Valtion eri toimijoiden lisäksi kunnat, maakunnat ja erilaiset järjestöt ovat tärkeässä roolissa. Valtion tasolla pyöräilyn edistämiseksi tehdään paljon asioita. Mm. Liikenne ja viestintäministeriön (2018) tekemän kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelman tavoitteena on parantaa kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä suomalaisissa kunnissa ja tukea liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja kansanterveyden parantamista Suomessa. Kun pyöräväylistä pidetään huolta se lisää pyöräilyn turvallisuutta, mielekkyyttä ja sujuvuutta. Erityisesti talvihoidon hyvällä laadulla luodaan puitteet ympärivuotiseen pyöräilyyn. Myös pyöräpysäköinti tulee huomioida kaikessa maankäytön suunnittelussa asuntojen, kauppojen, palveluiden osalta toimivaksi ja houkuttelevaksi käyttäjälle.6 Tässä monta hyvää syytä hypätä satulaan. Nauttisit tuulen tuiverruksesta, saisit hetken aikaa itsellesi, siirtyisit kätevästi paikasta toiseen, välttäisit liikenteen ruuhkat, säästäisit työmatkakuluissa, saisit hengittää raitista ilmaa, olisit virkeämpi. Pyöräilyn terveyshyödyt ovat merkittävät, pyöräily on hauskaa, se sopii kaikille, siitä hyötyy sekä yksilö, yhteiskunta että ympäristö. Pyöräillen kohti terveempää tulevaisuutta! Kirjoittaja on Eini Tallus, Sairaanhoitaja (AMK) työskentelen perusterveydenhuollossa kiirevastaanotolla. Olen kiinnostunut liikunnan ja etenkin pyöräilyn terveysvaikutuksista. Opiskelen Terveyden edistämisen YAMK tutkintoa. Lähteet: Pyöräily on tehokasta ja nivelille ystävällistä liikuntaa. Liikkuminen, liikuntalajit ja liikkumismuodot, pyöräily. UKK- instituutti 2020. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikuntalajit-ja-liikkumismuodot/pyoraily/. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Istu vähemmän - voi paremmin. Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/74517. Työmatkaliikunta. Liikkuminen, liikkumisen ympäristöt, työmatkaliikunta. UKK- instituutti 2020. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-ymparistot/tyomatkaliikunta/. Pyöräilystä. Pyöräliitto 2020. https://pyoraliitto.fi/pyorailysta. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston selvityksiä 2014:5. Pyöräilyn hyödyt ja kustannukset Helsingissä. https://www.hel.fi/hel2/ksv/julkaisut/los_2014-5.pdf. Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisuja 5/2018. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160720/LVM_5_2018.pdf. Kuvat: pixabay.com
Läsnäolon voima ja vaikutus hyvinvointiin
Arjen ja työelämän hektisyys, multitaskaaminen, älylaitteiden näytöiltä pursuava tietotulva ja jatkuva tarve sometilien seuraamiseen ovat läsnä monen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Mutta olemmeko me itse läsnä tässä hetkessä, jota elämme? Läsnäolo hetkessä eläminen ovat suosikkiteemoja self help -oppaissa, naistenlehtien onnellisuutta käsittelevissä artikkeleissa ja hyvinvointivalmentajien some-postauksissa. Läsnäolon merkityksen nousu otsikoihin kertoo mahdollisesti jotain ajasta ja yhteiskunnasta, jossa elämme. Toisaalta jo 2500 vuotta sitten on havaittu tietoisen läsnäolon lisäävän mielen hyvinvointia. Mitä tarkoitetaan tietoisuustaidoilla? Tietoisuustaidot, eli mindfulness on menetelmä, jolla voidaan tutkitusti kohentaa henkistä hyvinvointia. Tietoisuustaitoja voidaan käyttää ja soveltaa monenlaisiin haasteisiin painonhallinnasta keskittymisen parantamiseen. Pienten ja suurten haasteiden kohtaaminen rauhallisesti, sekä lempeä suhtautuminen omaan itseensä voi auttaa jaksamaan paremmin arjen kuormitustekijöitä. Tietoisuustaidot voivat auttaa löytämään uuden suhtautumistavan tilanteisiin, jolloin ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset vievät mukanaan. Esimerkiksi hektisen työpäivän aikana voi tietoisuustaitojen avulla parantaa keskittymistä ja auttaa löytämään uudenlaisia näkökulmia asioiden ratkaisuun. Hyväksyvä läsnäolo vaatii harjoittelua Huomaatko ajatusten harhailevan usein eilisen päivän tapahtumissa tai jo seuraavan päivän tehtävissä? Ihmiset elävät paljon menneisyydessä miettien menneitä tapahtumia ja kenties pohtivat ovatko toimineet jossain tilanteessa oikein. Myös tulevaisuuden suunnittelu voi hallita ajattelua: mikä on huomisen aikataulu, kuka kuskaa lapset harrastukseen ja mitä kaupasta pitäisi seuraavaksi ostaa. Tietoisuustaitojen avulla pyritään pääsemään menneen ja tulevan liiallisesta miettimisestä. Siitä vapautuvan ajan voi käyttää nykyhetken tiedostamiseen. Tähän kuuluu, että nykyhetkeen suhtaudutaan hyväksyvästi. Vaikka tunteet olisivat vaikeita, ne hyväksytään, eikä niitä pyritä muuttamaan. Tämä voi olla vapauttavaa, koska itselleen voi antaa luvan tuntea esimerkiksi surua, ahdistusta tai vihaa. Tietoisuustaidot vaativat säännöllistä harjoittelua. Harjoitella voi pieniä hetkiä työpäivän aikana, kotona tai vaikka bussissa istuessa. Harjoitusten kautta voi oppia rauhallista, lempeää ja sallivampaa suhtautumista sekä itseen, että ympäristöön. Kirjoittaja Tiina Mursu on nuorisopsykiatrialla työskentelevä terveydenhoitaja/sairaanhoitaja ja opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Mielenterveystalo. Tyyni – hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Osoitteessa: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tietoisuustaidot/Pages/default.aspx Lehto, J. 2014. Mindfulness – tiedostava ja hyväksyvä läsnäolo. Teoksessa Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Kuvat: Pixabay
Elämäntapamuutoksella kestävämpää hyvinvointia muotidieettien sijaan!
Erittäin niukkaenerginen dieetti (ENE), ketodieetti, pH-dieetti sekä erilaiset pätkäpaastot kuten 5:2-dieetti, 6:1-dieetti, mehupaasto ja niin edelleen. Erilaisia muotidieettejä nousee koko ajan otsikoihin. Niillä haetaan nopeaa muutosta hyvinvointiin. Suuret lupaukset painon pudotuksesta lyhyessä ajassa kuulostaa helpolta, nopealta ja houkuttelevalta, mutta muotidieetit eivät kuitenkaan tuota kestäviä tuloksia hyvinvoinnin kannalta, vaan siihen tarvitaan pysyvämpää elämäntapamuutosta. Dieettien haitat Kuurimaiset dieetit ja nopea laihduttaminen eivät tuota kestäviä tuloksia, koska niihin ei pystytä sitoutumaan pidemmäksi aikaa ja kun dieetti loppuu, palataan yleensä normaaliin ruokavalioon. Sitoutumiseen vaikuttaa dieettien tiukkuus (kalorien rajaaminen), yksipuolisuus ja rajoittuneisuus. Edellä mainittujen asioiden vuoksi dieetteihin yleensä kyllästytään lyhyessä ajassa, usein noin viikon jälkeen. Dieetit vaativat usein myös erikoisjärjestelyitä sosiaalisissa tilanteissa ja sen vuoksi niitä on vaikea noudattaa. Dieetit saattavat sallia ainoastaan vain joidenkin ruoka-aineiden käyttöä ja tällöin ruokavalio voi olla jopa terveydelle haitallista, jos se käy hyvin yksipuoliseksi tai se on ravitsemuksellisesti riittämätön. Herätyskellojen pitäisi soida, jos dieetti sisältää vähemmän kuin 1200 kilokaloria päivässä. Ruokavaliot voivat vaikuttaa myös esimerkiksi negatiivisesti veren rasva-arvojen muutoksen. Dieetit voivat sisältää myös ohjeita, jotka ovat ristiriidassa yleisiin ravitsemussuosituksiin. Elämäntapamuutoksen rakentaminen Elämäntapamuutoksen tekeminen on hyvä aloittaa omien arvojen pohtimisesta. Mitkä ovat minulle tärkeitä arvoja? ovatko tekoni arvojeni mukaisia? Arvot näyttävät suuntaa muutoskokeilulle ja jos teot ovat arvojen kanssa samansuuntaisia, niin se auttaa sitoutumaan muutoskokeiluun. Elämäntapamuutoksen tekeminen ei tapahdu hetkessä, vaan se on prosessi. Prosessi koostuu useammasta eri vaiheesta ja ne ovat: esiharkintavaihe, valmistautumisvaihe, toimintavaihe ja ylläpitovaihe. Repsahdukset kuuluvat myös muutosprosessiin. Niistä on tärkeä oppia ja miettiä, mikä johti repsahdukseen ja miten repsahduksen voisi jatkossa estää. Lähtötilanteen rehellinen arviointi ja tavoitteiden asettaminen on tärkeää. Tavoitteita tulee asettaa sekä lyhyelle että pidemmälle aikavälille. Tavoitteiden tulee olla realistisia niin, että ne ovat saavutettavissa, sillä saavutetut tavoitteet motivoivat jatkamaan elämäntapamuutosta eteenpäin. Pienetkin muutokset motivoivat! Valitse elämäntapamuutos Elintapojen pysyvä muuttaminen on ainoa tapa pysyviin tuloksiin. Elämäntapamuutos lähtee liikkeelle pienistä asioista ja päivittäisistä valinnoista. Jos oma terveytemme on meille tärkeä arvo, olemme silloin valmiit tekemään enemmän töitä sen eteen ja valitsemaan paremmin oman terveytemme kannalta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä elämäntapamuutosta, mutta mitä aikaisemmin sen aloittaa, sen parempi. Epäterveellisen ravinnon aiheuttamat haitat syntyvät viiveellä vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluessa. Elämäntapamuutos liittyen ravitsemukseen on tärkeää, koska terveellinen ruokavalio lisää hyvinvointia. Se pitää painon kurissa ja ehkäisee monien sairauksien syntymistä kuten joidenkin syöpien, verenpainetaudin, tyypin 2 diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja nivelten kulumisen. Kirjoittaja Susanna Airaksinen on erikoissairaanhoidossa työskentelevä sairaanhoitaja (AMK), joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa (YAMK). Lähteet Aro, Eliina – Heinonen, Liisa - Ruuskanen, Eija 2015. Laihdutuskuurit, laihduttavat dieetit ja valmisteet. Duodecim Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=vav03712>. Luettu 15.10.2020 Huttunen, Jussi 2018. Terveellinen ruoka. Duodecim Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00935&p_hakusana=terveellinen%20ruoka>. Luettu 15.10.2020 Työterveyslaitos N.d. Arvioi valmiuksiasi elämäntapamuutokselle. Verkkodokumentti. < https://www.ttl.fi/kroppa-ja-nuppi-kuntoon/arvioi-valmiuksiasi-elamantapamuutokselle/ >. Luettu 15.10.2020 Kuvat: Kuvapankki pixabay <www.pixapay.com>
Ehkäisy ei ole vain tyttöjen juttu – tehdään ehkäisystä meidän kaikkien yhteinen asia!
WHO:n (1) määritelmän mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys on merkittävä osa terveyttä ja hyvinvointia. Jokaisella tulisi olisi mahdollisuus asialliseen ja näyttöön perustuvaan tietoon oman seksuaalisuutensa edistämiseksi ja suojelemiseksi. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2014 ̶ 2020 (2) tavoitteena onkin ollut kokonaisvaltainen seksuaaliterveyden edistäminen ja sen painopistealueina on ollut lapset ja nuoret, monikulttuurisuus ja miesten seksuaaliterveys. Yksi keskeinen osa-alue seksuaaliterveyden edistämisessä on raskauden ja seksitautien ehkäisy. Seksuaalikasvatus on yksi keino, millä voidaan vaikuttaa raskauden ja seksitautien ehkäisyyn. Seksuaalikasvatus on kuitenkin aloitettava ajoissa Yläkoulussa ollaan jo nimittäin osin myöhässä. THL:n Kouluterveyskyselyn (3) tulosten mukaan erityisesti peruskoululaisilta ehkäisy unohtuu liian usein. Noin 15 prosenttia seksiä harrastaneista peruskoululaisista kertoi, ettei ollut edellisessä yhdynnässä käyttänyt mitään ehkäisyä, pojista jopa joka viides. Sama trendi on nähtävissä myös toisen asteen opiskelijoiden vastauksissa. Jälkiehkäisyä käytetään paljon, mikä on raskauden keskeytyksiä ajatellen hyvä asia, mutta ehkäisykeinona jälkiehkäisyä ei tule käyttää. Hyvä uutinen on, että alle 20-vuotiaiden raskauden keskeytysten määrä on viime vuosina laskenut kaikissa Pohjoismaissa. Vähiten 15 ̶ 19-vuotiaiden keskeytyksiä tehdään Norjassa ja Suomessa (4). Lähde Pohjoismaiset raskauden keskeytykset vuonna 2017 Huolenaiheitakin löytyy. Usean vuoden yhtäjaksoisen laskun jälkeen keskeytysten määrä pysyi Suomessa viime vuonna ennallaan verrattuna edelliseen vuoteen. Ja alle 20-vuotiaista 10 prosentille oli tehty vähintään yksi aikaisempi keskeytys (5). Muistetaanhan myös pojat Suunnittelematon raskaus koskee aina kahta osapuolta. Poikien näkökulma olisi tärkeä muistaa niissä tilanteissa, missä kohdataan raskauden keskeytystä harkitsevia tyttöjä. Väestöliiton PoikaS-hankkeessa (6) vuonna 2012 koottiin Poikien puhelimessa esiin tulleita poikien kokemia kriisejä seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyen. Yksi esiin tulleista kriiseistä oli, että pojat eivät voineet luottaa tyttöihin ehkäisyasioissa. Tytöt olivat saattaneet yllättäen kertoa lopettaneensa tai unohtaneensa ehkäisyn ja epäilevänsä olevansa raskaana. Mikäli raskaus oli alkanut, osa pojista ei saanut päättää isyydestään. Moni koki jopa vihantunteita siitä, että heidät jätettiin ulkopuolelle raskautta koskevista päätöksistä - sekä sen keskeyttämisestä että jatkamisesta. Kondomi on pojan ainoa ehkäisykeino ja ainut väline, joka suojaa myös seksitaudeilta. Nuorta onkin hyvä kannustaa tuplaehkäisyyn etenkin, jos seksiä harrastaa muun kuin vakituisen kumppanin kanssa. Seksitautitilastoissakin on mietittävää Suojaamattoman seksin jälkeinen pelko seksitaudista, testeihin hakeutuminen ja todettu tauti aiheuttavat huolta, jopa pelkoa. Seksitautien Käypä hoito (7) suosituksen mukaan klamydia on yleisin seksitauti. Vuoden 2017 ilmoitetuista klamydiatartunnoista suurin osa oli nuorilla 15–29-vuotiailla ja n. 60 % tartunnoista esiintyi naisilla, ja heistä joka kolmas oli alle 20-vuotias. Klamydian aiheuttama infektio on useimmiten oireeton: noin 70 % naisista ja puolet miehistä on oireettomia ja voivat näin olleen tartuttaa tautia tietämättään. Hoitamattomana klamydia voi aiheuttaa sisäsynnytintulehduksen, jonka seurauksena saattaa seurata muun muassa lapsettomuutta. Myös herpes on lisääntynyt nuorilla (7). Jokainen estetty suunnittelemattoman raskaus ja seksitauti on tärkeää terveyden edistämistyötä. Miksi ehkäisy sitten unohtuu? Syitä on varmasti monia. Väestöliitto toteutti vuonna 2017 nuorten netin sivuilla kyselyn, jonka mukaan tavallisimpia syitä ehkäisyn käyttämättä jättämiselle olivat humala, ehkäisystä ei kehdattu jutella kumppanin kanssa tai ehkäisy oli unohtunut hankkia etukäteen. Myös hyvään onneen luottaminen oli osalla nuorista syy ehkäisyn käyttämättä jättämiselle (8). Osaa nuorista ehkäisyn aloittaminen arveluttaa. Muun muassa pelko sivuvaikutuksista (esimerkiksi painon nousu ja epäsäännölliset vuodot) sekä huoli pitkäaikaisemmista terveysvaikutuksista mietityttää osaa nuorista. Pelätään myös, että vanhemmille paljastuu ehkäisyn käyttö (9). Hintakin voi olla kynnyskysymys osalle nuorista. Vanhempi saattaa arvioida nuorensa käytettävissä olevan rahamäärän väärin. Ehkäisy nähdään aikuisen näkökulmasta niin halpana, että uskotaan nuorella olevan siihen varaa. Kondomit maksavat kuitenkin vähintään 50 senttiä kappale, ja ehkäisypillerit noin 5–15 euroa kuukaudessa. Rohkeneeko nuori pyytää lisärahaa ehkäisyyn vanhemmiltaan? Miten voimme vaikuttaa? Suunnittelemattomia raskauksia ja seksitauteja voidaan ehkäistä tarjoamalla maksuttomia ehkäisyvalmisteita- ja välineitä. Ehkäisypillerit, -laastarit, ja -renkaat sekä pitkäaikaiset ehkäisykeinot, kuten hormonikapselit tai kierukat, ovat naisten ehkäisykeinoja. Maksuttoman ehkäisyn tulee kuulua kaikille, joten näiden lisäksi sekä miesten että naisten kondomeja on tärkeää jakaa maksutta. Pelkkien ehkäisyvälineiden jakaminen ei kuitenkaan riitä. Nuoret tarvitsevat lisäksi ohjausta ehkäisyn aloitukseen ja käyttöön sekä neuvontaa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa. Osa nuorista voi kaivata myös mahdollisuutta päästä peilaamaan ajatuksiaan ihmissuhteiden iloista ja suruista sekä aikuiseksi kasvamisen haasteista. Tarjolla tulee olla helposti saavutettavia, matalan kynnyksen seksuaaliterveyspalveluja, jota kautta nuori pääsee tarvittaessa nopeasti myös seksitautitesteihin. Seksuaaliterveyspalvelujen lisäksi tarvitaan seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatus onkin Suomessa integroituna peruskoulussa opetussuunnitelmiin sekä yläkoulussa ja toisella asteella terveystieto oppiaineeseen. Kulttuurisensitiivisesti toteutettuna seksuaalikasvatus on kaikille sopivaa (10). Vanhempien myönteinen suhtautuminen ehkäisyasioihin parantaa luottamusta nuoren ja vanhemman välillä (8). Olisi tärkeää, ettei nuoren tarvitsisi salata ehkäisyn käyttöään eikä jäädä yksin ja ilman aikuisen tukea tilanteissa, jotka ovat aikuisellekin vaikeita. Kun nuori saa sopivaan aikaan iänmukaista ja oikeanlaista tietoa, pystyy hän tekemään valintoja seksuaaliterveytensä edistämiseksi. Hyviä tuloksia nähtävissä jo monissa kunnissa Vantaalla (11) on tarjottu vuodesta 2013 kaikille naisille mahdollisuutta saada ensimmäinen pitkävaikutteinen ehkäisymenetelmä maksutta. Vantaan ehkäisyohjelma on nelinkertaistanut maksuttoman pitkävaikutteisen ehkäisyn käytön 15–19-vuotiailla ja tämän myötä ikäryhmän raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet yli kolmanneksella. Lisäksi on nähty, että alle 25-vuotiailla pitkävaikutteisten menetelmien tarjoaminen ilmaiseksi on myös kustannustehokasta. Raumalla (12) on samoin saatu hyviä tuloksia raskauden keskeytysten ja todettujen klamydioiden vähenemisenä ehkäisyn oltua maksutonta alle 20-vuotiaille jo vuodesta 2011. Maksuton ehkäisy ei ole vain keino säästää raskaudenkeskeytyskustannuksissa. Maksuton ehkäisy on aina myös inhimillisesti ajateltuna merkityksellinen ja tärkeä asia. Pääministeri Sanna Marinin (12) hallitusohjelmaan on kirjattu valtakunnallinen kokeilu maksuttomasta ehkäisystä alle 25-vuotiaille. Tulosten perusteella on tarkoitus päättää kokeilun vakinaistamisesta vaalikauden lopulla. Palveluiden siirtyessä hyvinvointialueille sote-uudistuksen myötä on tärkeää, että valtakunnallisesti saataisiin riittävät ja laadultaan tasa-arvoiset seksuaaliterveyspalvelut kaikille. Nuorilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen seksuaaliterveyteen! Kirjoittaja Tiina Koskela on opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitaja ja seksuaalineuvoja, joka opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (YAMK). Kuvat Tiina Koskela ja Pixabay Lähteet (1) WHO 2020. Seksuaali- ja lisääntymisterveys. Verkkodokumentti. https://www.who.int/reproductivehealth/en/. Luettu 11.11.2020. (2) Klemetti, Reija – Raussi-Lehto, Eija (toim.) 2014. Edistä, ehkäise ja vaikuta. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014 ̶ 2020. Verkkodokumentti. THL_OPAS33_VERKKO9.3.2016.pdf (julkari.fi). Luettu 12.11.2020. (3) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kouluterveyskysely. Verkkodokumentti. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset2?alue_0=87869&mittarit_0=187209&mittarit_1=200280&mittarit_2=402969&vuosi_0=v20. Luettu 11.11.2020. (4) Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2019. Tilastoraportti 4/2019. Pohjoismaiset raskauden keskeytykset. Pohjoismaiset raskaudenkeskeytykset 2017 (julkari.fi).Verkkodokumentti. Luettu (5) Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020. Tilastoraportti 26/2020. Raskauden keskeytykset 2019. Verkkodokumentti. Raskaudenkeskeytykset 2019 (julkari.fi). Luettu 11.11.2020. (6) Väestöliitto 2012. Tehoa poikien seksuaalikasvatukseen (PoikaS-hanke). Verkkodokumentti. https://www.vaestoliitto.fi/@Bin/9ffadd6e6b3f2a01d9b2dc496d80592f/1605553791/application/pdf/3335068/PoikaS-raportti_web.pdf. Luettu 10.11.2020. (7) Käypä hoito 2018. Seksitaudit. Verkkodokumentti. https://www.kaypahoito.fi/hoi50087#readmore. Luettu 11.11.2020. (8) Väestöliitto 2020. Ehkäisykysely. Verkkodokumentti. Pienen ehkäisykyselyn tulokset - Väestöliitto (vaestoliitto.fi). Luettu 12.11.2020. (9) Clare, Camille - Squire, Mary-Beatrice, Alvarez, Karem - Meisler, Julia - Fraser, Candice. 2018. Barriers to adolescent contraception use and adherence. International Journal of Adolescent Medicine and Health; Berlin Vol. 30 (4) 2018. Luettu 17.11.2020. (10) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020b. Kulttuurisensitiivinen seksuaalikasvatus. Verkkodokumentti. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-seksuaali-ja-lisaantymisterveys/kulttuurisensitiivinen-seksuaalikasvatus. Luettu 11.11.2020. (11) Gyllenberg, Frida, 2020. Long-Acting Reversible Contraception Free of Charge: Initiations, User Characteristics, and Induced Abortions. Verkkodokumentti. Long-acting reversible contraception free of charge: Initiations, user characteristics, and induced abortions. (helsinki.fi). Luettu 17.11.2020. (12) Yle 2015. Ilmainen ehkäisy käänsi Rauman aborttiluvut laskuun. Verkkodokumentti. https://yle.fi/uutiset/3-7811041. Luettu 10.11.2020. (13) Sanna Marinin hallitusohjelma 2019. Osallistava ja osaava Suomi. Verkkodokumentti. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 13.11.2020.
Lapsen suun terveys on vanhemman juttu
Suuhygienistinä työhöni kuuluu huoltajien ohjaaminen lapsen suun terveyden asioissa eli omahoidossa. Omahoito sisältää hampaiden ja hammasvälien puhdistuksen ohjauksen sekä ravintoneuvonnan, mutta ennen kaikkea lasten vanhempien ollessa kyseessä korostaisin esimerkin voiman! Jos vanhempien omat suun puhdistustottumukset eivät ole säännöllisiä tai ruokavalio sisältää runsaasti herkkuja ja makeita juomia, on haastavaa saada lapsia motivoitua säännölliseen ateriarytmiin ja hampaiden huolelliseen harjaukseen aamuin illoin. Lapselle paras tapa oppia hyvä suun omahoito ja terveelliset ruokatottumukset tulee vanhempien oman esimerkin kautta. Miksi lapsen suun omahoito on vanhempien vastuulla? Varhain opitut rutiinit säilyvät läpi elämän Arki voi olla haastavaa lapsiperheissä, johon vaikuttaa myös lapsen oma persoona. Lapsi onkin hyvä totuttaa jo varhain siihen, että aikuinen puhdistaa hänen hampaansa, vaikka lapsi itsekin opettelee harjauksen taitoa. (Neuvokas perhe 5). Terveellisten elintapojen omaksuminen onnistuu helpoiten varhaislapsuudessa. Tämän vuoksi on tärkeää ottaa suun hoidon terveysohjaus puheeksi jo neuvoloissa, joiden olisi hyvä toimia moniammatillisessa yhteistyössä suun terveydenhuollon kanssa. (Hausen 2.) Harjaus suositellaan aloitettavan heti ensimmäisen hampaan puhjettua vauvan suuhun. Näin lapsi tottuu päivittäiseen harjausrutiiniin kaksi kertaa päivässä. Leikin avulla harjausta voi lapsen kanssa harjoitella erityisen hammaspesulaulun kanssa tai palkita lapsi onnistuneesta harjaushetkestä yhteisellä leikkituokiolla. Lapsi tarvitsee vanhemman apua opetellessaan uusia taitoja, esimerkiksi polkupyöräilyä. Aikuinen toimii lapsen apupyörinä myös harjausta opetellessa. Vanhemman apu harjauksessa on tarpeen vähintään 10 ikävuoteen asti, jolloin lapsen käden hienomotoriikka on riittävä (Käypä hoito suositus 4). Perheissä, joissa lapsi asuu vuoroviikoin toisen vanhemman luona, olisi myös hyvä sopia yhtenevät säännöt siitä, että harjaustottumukset ja herkkupolitiikka pysyvät samoina. Työssäni usein kuulen toisen vanhemman syyllistävän toista, ”kun siellä ei tarkisteta harjaustulosta ja makeaa saa syödä mielin määrin”. Tästä seuraa lapselle hämmennys arjen rutiinien suhteen. Syyllistämällä ja toisen vanhemman moittimisella lapsen suun terveys tuskin kohenee. Lapsen hyvinvointi on molempien vanhempien asia. Vaikka karieksen esiintyminen on hieman vähentynyt viimeisen kolmen vuoden aikana 12-vuotiaiden ikäluokassa, on tervehampaisten osuus samassa ikäluokassa romahtanut vuodesta 2017 (5,5%) vuoteen 2019 (0,1%). (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 7). Nämä tilastotiedot puoltavat myös oikeiden suun hoito- ja ravintotottumusten omaksumista jo varhaislapsuudessa. Avaimet lapsen suun terveyden edistämiseen Vanhempana voit vaikuttaa lapsesi suun terveydentilaan yksinkertaisilla asioilla. Ole esimerkkinä lapselle ja puhdista omat hampaasi kahdesti päivässä, jolloin lapsenkin on helpompi omaksua tämä tapa. Auta lasta hammaspesussa ja kannusta häntä ylläpitämään säännöllistä harjaustapaa. Juo janoon vettä, mehut ja limut kuuluvat vain erityistilanteisiin, ei päivittäiseen käyttöön. Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokeria saannin ei tulisi olla yli 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista. (Suomalaiset ravitsemussuositukset 6) Ateriarytmin pitäminen säännöllisenä edesauttaa suun terveyttä mutta myös yleisterveyttä ja painonhallintaa lapsenkin osalta. Makeat olisi hyvä keskittää aterian yhteyteen jälkiruoaksi ja nauttia ksylitolia pastillin tai purukumin muodossa ruokailun päätteeksi. (I Love Suu 3) Näillä eväillä lapsellasi on terve suu ja hymy herkässä. Avainasiat alakouluikäisen suun hoitoon voit kerrata videolta (Espoon kaupunki 1), jonka käsikirjoituksen on tehnyt Espoon kaupungin suun terveydenedistämistyöryhmä, jossa olen jäsenenä. Kirjoittaja Tarja Hiilovaara-Pulli on suuhygienisti (AMK), joka työskentelee Espoon kaupungin suun terveydenhuollossa ja opiskeli Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet Espoon kaupunki 2018. Suun terveydenedistämistyöryhmä. Video: Suunhoito-ohjeita alakouluikäisen vanhemmille. Saatavana osoitteessa < https://www.espoo.fi/fi-FI/Sosiaali_ja_terveyspalvelut/Terveyspalvelut/Hammashoito/Nain_hoidat_suun_terveytta>. Hausen, Hannu 2020. Lasten ja nuorten hammashoidon vaiheet ja sisällölliset haasteet. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2020. 57:72-75. Verkkodokumentti. < https://journal.fi/sla/issue/view/6110>. Luettu 22.10.2020. I Love Suu. Suomen Hammaslääkärilitto. Verkkodokumentti. < https://ilovesuu.fi/>. Luettu 17.10.2020. Käypä hoito suositus 2020. Karies (hallinta). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettaman työryhmän julkaisu. Verkkodokumentti. < https://www.kaypahoito.fi/hoi50078>. Luettu 22.10.2020. Neuvokas perhe 2020. Suun terveys. Verkkodokumentti. < https://neuvokasperhe.fi/>. Luettu 17.10.2020. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Ruokavirasto. Verkkodokumentti. < https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf>. Luettu 17.10.2020. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020. Sotkanet. Verkkodokumentti. <www.sotkanet.fi/tilastohaku>. Luettu 29.10.2020. Valokuva Tarja Hiilovaara-Pullin kotialbumi, 2002
Työkyvyn arvioinnilla vaikuttavuutta työterveyshuollon käytäntöön
Työterveyshuollon keskeisimmät tavoitteet ovat työkyvyn edistäminen, ylläpito ja sen heikkenemisen ehkäisy. [4,5] Työterveydessä usein asioivan työntekijän heikoksi koettu terveys ja työkyky ovat yhteydessä kohonneisiin työterveyshuollon kustannuksiin. [1] Työkykyyn vaikuttavatkin muun muassa terveysongelmat ja ylipaino, jotka ennustavat heikentynyttä työkykyä.[3] Työkykyriskissä olevat henkilöt käyttävät työterveyttä useammin ja tämä lisää työterveyden palveluiden kohdentamista ja kustannuksia työkyvyn parantamiseksi. Millä sitten voitaisiin vaikuttaa työikäisten työkykyyn paremmin? Voiko työkykyä selvittää yksittäisellä kysymyksellä? Työterveysasiakkaan omalla arviolla työkyvystä on vaikutusta sairauspoissaoloihin Helsingin kaupungin työterveyshuollossa mitattiin vuodesta 2016 lähtien henkilöasiakkaiden työkykyä pyytämällä heitä arvioimaan käynnin yhteydessä omaa työkykyä asteikolla 0-10. Tutkimuksessa selvitettiin, miten työntekijät arvioivat oman työkykynsä ja millainen on työkyvyn yhteys sairauspoissaoloihin ja yksilökäynneistä johtuvat työterveyshuollon kustannukset. Tuloksista ilmeni, että koetun työkyvyn yhteys sairauspoissaoloihin ja kustannuksiin oli selkeä. Työkykynsä hyväksi kokeneilla oli 81 % vähemmän sairauspoissaoloja ja 68 % vähemmän työterveyden käynneistä aiheutuvia kustannuksia kuin henkilöillä jotka arvioivat työkyvyn heikoksi.[1] Koetun työkyvyn arviointi Koetun työkyvyn arvioinnin tarkoituksena on tunnistaa varhain ne henkilöt, joilla on merkkejä työkyvyn heikkenemisestä sekä kohdistaa työssä jatkamisen interventioita näille henkilöille. Yksittäisellä kysymyksellä, jossa pyydetään arvioimaan omaa työkykyä asteikolla 0-10, voidaan selvittää työkykyä ja ennustaa sairausloman tarvetta. Asteikko luokitellaan siten, että vastaus 0-5 tarkoittaa heikkoa työkykyä, 6-7 alentunutta työkykyä ja 8-10 hyvää työkykyä. [2] Oman työn ohella olen pohtinut, että koetun työkyvyn arvio on yksinkertainen ja edullisesti toteutettava menetelmä, joka voi toimia muidenkin toimijoiden kuten sosiaali- ja terveydenhuollon apuna asiakkaiden työkykyriskin tunnistamisessa. Työterveyshuollon on tärkeää seurata työntekijöiden työkykyä ja siinä tapahtuvia muutoksia moniammatillisesti ja jatkuvasti sekä tarvittaessa käynnistää työkykyä tukevia toimia jo varhaisessa vaiheessa. Toisaalta työterveyshuollon käyttöön ja kehittämiseksi tarvittaisiin lisää tietoa interventioiden vaikuttavuudesta, joiden avulla voidaan jatkossa kohdentaa tehokkaita toimenpiteitä riskissä oleville työntekijöille. [1] Kirjoittaja Meri Koponen on terveydenhoitaja (AMK) joka työskentelee työterveyshuollossa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet Kuva: Terveystalo Hynninen Y, Voltti S, Pohjonen T, Tuovinen E, Leskelä R. Työntekijän koettu työkyky ennustaa sairauspoissaoloja ja työterveyshuollon kustannuksia. Työterveyslääkäri 2020;75:2138-43. Ilmarinen J. The Work Ability Index. Occupational Medicine 2007;57:160. Pihlajamäki M, Uitti J, Arola H ym. Self-reported health problems and obesity predict sickness absence during a 12-month follow-up: a prospective cohort study in 21 608 employees from different industries. BMJ Open 2019:9:e025967. Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383.www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuollonkäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 1.1.2014.https:/www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130708.
Aivojen terveydeksi
Aivoterveys on aivojen hyvinvointia - aivoterveys on ihmisen tärkeä pääoma ja siitä on hyvä pitää huolta läpi elämän Aivojen hyvinvointi on perustana koko elimistön hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Kognitiivinen terveys - kyky ajatella, oppia ja muistaa selvästi - on tärkeä, ellei tärkein osa aivojen terveyttä, ja aivoterveys onkin mahdollisuutta käyttää aivoja parhaalla mahdollisella tavalla. Terveet aivot antavat mahdollisuuden laadukkaaseen, hyvään elämään. Aivosairaudet ovat Suomessa kallein kansantauti Aivosairaudet ovat niin mielen, muistin kuin liikuntakyvyn monimuotoisia muutoksia aiheuttavia sairauksia. Mielialahäiriöt ja muistisairaudet ovat kaksi kalleinta aivosairautta. Skitsofrenia, mielialasairaudet ja MS- tauti vaikuttavat usein jo nuorena työkykyyn. Aivoverenkiertohäiriön sairastaa noin 25 000 ihmistä vuosittain, ja suurin osa näistä saa aivoinfarktin. Muistisairauksiin sairastuu vuosittain noin 16 000 ihmistä. Muita aivosairauksia ovat mm. henkisen kehityksen häiriöt, epilepsia, aivohalvaus, päänsärky, aivokasvaimet, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, ALS-tauti, psykoosit, depressiot sekä krooniset kiputilat ja traumaattiset vammat. Eliniän pidentyessä aivosairaudetkin lisääntyvät. Terveellisillä elämäntavoilla ja valinnoilla voidaan vaikuttaa aivoterveyden edistämiseen. Tutkimusten mukaan sydämen terveyttä vaalimalla edistetään myös aivojen terveyttä. Korkea verenpaine, korkea kolesteroliarvo, diabetes ja ylipaino lisäävät aivosairauksien vaaraa. Lisäksi tupakointi on haitallista aivoille heikentämällä verenkiertoa ja lisäämällä aivohalvauksen riskiä. Alkoholin liiallinen käyttö vaikuttaa aivoihin hidastamalla tai heikentämällä aivosolujen välistä viestintää, ja pienikin annos heikentää muistia ja tarkkaavaisuutta. Digilaitteiden käyttäminen mahdollistaa työnteon ja yhteydenpidon, mutta ne väsyttävät aivoja. Aivoja kannattaakin aktivoida päivän aikana fyysisellä tekemisellä. Liikunta, on se sitten kävelylenkki tai taukojumppaa säännöllisesti päivän aikana, aktivoi aivoja. Aivojen sopiva haastaminen ja haitallisen stressin välttäminen sekä sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä aivoterveyden edistäjiä. Ympäristötekijöillä on myös jatkuvasti vaikutusta aivojen toimintaan. Aivot tarvitsevat terveellistä ravintoa Tasapainoinen ruokavalio luo pohjan hyvälle aivotoiminnalle. Säännöllinen ateriarytmi auttaa turvaamaan aivojen tasaisen energiansaannin koko päiväksi parantaen keskittymiskykyä ja muistin toimintoja. Aikuisten ravitsemussuositusten mukaan aivot tarvitsevat kasviksia, hedelmiä ja marjoja monipuolisesti, proteiinia ja hiilihydraatteja, hyviä rasvoja kalasta, kasviöljyistä ja pähkinöistä, vähäsuolaisia vaihtoehtoja sekä riittävästi vettä. Pieniä päivittäisiä muutoksia ja hyviä valintoja tekemällä voi ehkäistä mm. sydän- ja verisuonisairauksiin ja diabetekseen sairastumista sekä ylläpitää painonhallintaa. Liikunnalla on paljon positiivisia ja terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia Liikunta parantaa aivojen virkeyttä ja terveyttä. Aivojen hyvä verenkierto on tärkeää muistijälkien syntymisen ja säilymisen kannalta. Liikunta aktivoi aivoissa myös uusia hermosoluja pitkäkestoiseen muistamiseen liittyvillä aivoalueilla. Aivosolujen määrä siis voi lisääntyä, muisti ja oppimiskyky parantua. Liikunta tuo lisäksi mielihyvää. Tutkimusten mukaan kolme kertaa viikossa suoritettu reipas liikunta kasvattaa muistille tärkeän hippokampuksen kokoa. Käypä hoito -suosituksen mukaan aikuisten tulisikin liikkua reippaasti, sydämen sykettä kohottavasti 150 minuuttia viikossa, tai kehoa rasittavasti 75 minuuttia viikossa. Lihaskuntoa ja liikehallintaa tulisi myös harjoittaa muutaman kerran viikossa. Tärkeintä on säännöllinen ja itselle mieluinen liikkuminen. Aivoterveyden ehkäisemiseksi ja parantamiseksi, mitä varhemmin liikunnan aloittaa, sen parempi. Myös kevyempi liikunta tuo tutkimusten mukaan terveyshyötyjä varsinkin vähän liikkuville. Jokainen askel kannattaa, sillä viisikin minuuttia on terveydelle parempi kuin ei mitään. Aktiivinen liikunta on mitä parhainta aivoterveyden ja muistin hoitamista sekä sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen, masennuksen ja aivohalvauksien riskien vähentämistä. Liikunta myös ehkäisee ylipainon syntyä, tukee painonhallintaa, edistää mielenterveyttä ja parantaa stressin hallintaa. Liikunta parantaa myös unen laatua. Uni on välttämätön aivojen terveydelle Aivot tarvitsevat lepoa, ja työmäärän ja yöunen tulisikin olla riittävää. Jotta muistijäljet voivat vahvistua ja kerättyä tietoa voidaan käsitellä, tarvitaan riittävän pitkää ja laadukasta unta. Unta tarvitaan päivän aikana tapahtuneiden asioiden ja ajatusten vahvistumiseen sekä jäsentämiseen, muistijälkien lajittelemiseen ja tallentamiseen. Uni myös poistaa aivoista kuona-aineita. Hyvin nukutun yön jälkeen aivot ovat virkeät. Säännöllinen nukkumaanmenoaika ja heräämisaika ovat paras tapa pitää aivot vireessä. Unen tuloa auttavat usein säännölliset unirutiinit ja rentoutuminen, rauhoittuminen ennen nukkumaan menoa ja medialaitteiden sulkeminen, rauhallinen musiikki, kirjan lukeminen, rentoutusharjoitukset, lämmin kylpy tai sauna. Hyvien yöunien saaminen tukee aivojen terveyttä sekä oppimista ja muistia. Unihäiriöt - unen riittämättömyys, huonosti nukkuminen - voivat aiheuttaa ongelmia muistin, keskittymisen ja muiden kognitiivisten toimintojen kanssa. Aivojen aktiivisella käyttämisellä monipuolisesti läpi elämän aivot pysyvät hyvässä kunnossa Mielekäs toiminta, kaikenlainen harrastaminen, uudet taidot, aktiivinen mieli, lukeminen, pelit, käsillä tekeminen haastavat aivoja kehittymään ja kompensoivat ikääntymismuutoksia sekä aivoihin vaikuttavia terveysolosuhteita. Uuden oppimisella aivoihin luodaan uusia hermosoluja. Sosiaaliset tapahtumat sekä taide ja kulttuuri tukevat aivojen hyvinvointia aktivoimalla aivoja sekä ehkäisemällä syrjäytymisen tunnetta ja yksinäisyyttä. Mielenterveys on tärkeä osa aivoterveyttä. Eristyneisyys ja yksinäisyyden tunne voivat olla haitallisia aivojen terveydelle. Yksinäisyys yhdistetään dementian suurempaan riskiin ja vähäinen sosiaalinen aktiivisuus heikompaan kognitiiviseen toimintaan. Sosiaalinen vuorovaikutus edistää aivojen terveyttä virkistämällä mieltä ja muistia, auttaa hallitsemaan stressiä ja ehkäisee myös masennusta. Tärkeää on tekemisen mielekkyys ja ilo. Avoin ja terveen utelias mieli pitävät aivot vilkkaina. Kirjoittaja on Tuula Vihijärvi, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja (AMK), joka opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Kuvat: Pixabay Lähteet: Aivoliitto. 2020. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ Aivoterveys. Muistiliitto. 2017. https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti/aivoterveys Aivot ja muisti. Muistiliitto. 2017 https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti Aivosairaudet ovat jo kallein kansantautimme. Suomen aivosäätiö. 2016 https://aivosaatio.fi/aivosairaudet-ovat-jo-kallein-kansantautimme/ Aikuisten liikkumisen suositus. UKK-instituutti.2020. https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus Brain health. WHO 2020. https://www.who.int/health-topics/brain-health#tab=tab_1 Cognitive Health and Older Adults. 2017. NIH National institute og Aging https://www.nia.nih.gov/health/cognitive-health-and-older-adults Erkinjuntti, T., Remes, A., Rinne, J. ja Soininen H. 2015. (toim.) Muistisairaudet. Duodecim. Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Duodecim 2016 https://www.kaypahoito.fi/hoi50075 Liikunta. Suomen Aivosäätiö. https://aivosaatio.fi/aivot-ja-hermosto/liikunta/ Lindsberg, P. J. ja Korkeila, J. 2017. Tavoitteena aivojen elämänmittainen terveys. Lääketieteellinen aikakauslehti Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/2/duo13527?keyword=aivosairaudet Lindsberg, P.J. ym. 2014 Aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2014/17/duo11830?keyword=aivosairaudet Ravitsemus- ja ruokasuositukset. Ruokavirasto 2020. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/ Sandell Markku 2020. Aivosairaudet ovat iso kansantauti Suomessa. Silti niitä tutkitaan niukasti. 8.10.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11579183 Unettomuus. Käypä hoito- suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki. Duodecim 2017.https://www.kaypahoito.fi/hoi50067#s26
Tekoäly – Terveyden edistämisen työkalu
Tekoälyn yhdistäminen terveydenhuollon palveluihin, nähdään keskeisenä osana terveyden edistämistä. Tekoälyn soveltamisen etuna on, että sen avulla voidaan käsitellä suuria määriä tietoa ihmistä nopeammin. Tekoälyä hyödyntävien menetelmien avulla pystytään esimerkiksi poimimaan potilastietojärjestelmistä tietoa, tunnistamaan siitä erilaisia riskitekijöitä ja lopulta muodostamaan niiden perusteella ennustemalleja. Erilaisten, terveysriskien tunnistamiseksi ja ennustamiseksi kehitettyjen tekoälyyn perustuvien mallien, on todettu tukevan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kehittämistä. Tekoälyn merkityksen terveydenhuollolle on nostanut esiin mm. Maailman terveysjärjestö (WHO) yhteistyössä Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kanssa. WHO:n ja ITU:n tavoitteena on arvioida tekoälyä hyödyntäviä toimintatapoja mm. terveyteen ja diagnosointiin liittyvässä tunnistamisessa. Suomessa, tekoälyn mahdollisuudet terveydenhuollossa on nostettu esiin mm. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä älykkäästä robotiikasta ja automaatiosta. Suomen kansallisen tekoälyohjelman, AuroraAI:n (2020-2022) tehtävänä, on kehittää monialaista yhteistyötä, eri elämäntilanteissa elävien ihmisten, kuten syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, tukemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön (2018-2020) Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyte AiRo) -ohjelman tavoitteena on tekoälyn hyödyntäminen mm. autettaessa yksilöitä oman terveytensä, hyvinvointinsa sekä työ- ja toimintakynsä arvioimisessa. Mikä ihmeen tekoäly? Tekoälyllä (Artificial intelligence, AI) tarkoitetaan ihmisen valmistamia, älykkääseen toimintaan kykeneviä järjestelmiä. Tekoäly on kokoelma teknologiaa, joka sisältää mm. koneoppimista, robotiikkaa ja neuroverkkoja. Tekoäly on yksinkertaisimmillaan toimintaa, jossa tietokone laskee lopputuleman tietynlaisen syötteen perusteella. Syötteestä A seuraa aina vaste B. Tietokoneen pystyessä tekemään laskutoimituksia yhä monimutkaisemmista syötteistä, se alkaa vaikuttaa älykkäältä. Apuna varhaisessa tunnistamisessa ja ennustamisessa Koneoppiminen on yksi tekoälyn yleisimmistä ja kehittyneimmistä muodoista. Viime vuosina koneoppimisen kehitys on ollut nopeaa mm. siksi, että digitaalisessa muodossa olevan tiedon määrä on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Koneoppimisen monimutkaisimmat muodot sisältävät syväoppimista tai monikerroksisia neuroverkkomalleja, joiden avulla pystytään ennustamaan lopputuloksia. Syväoppimista on mahdollista hyödyntää esimerkiksi syövän ja silmäsairauksien varhaisen diagnosoinnin apuna, sellaisten kliinisesti merkittävien ominaisuuksien havaitsemiseksi kuvantamistiedoissa, joita ihmissilmä ei voi havaita. Tekoälyn avulla tietyn sairauden tai sairauden kehittymisen todennäköisyyden ennustaminen on mahdollista. Tekoälyä hyödynnetään terveydenhuollossa jo mm. potilaskohtaisen sairausriskin arvioimiseen sekä sairauteen liittyvien riskitekijöiden mittaamisessa. Syväoppimisen avulla esim. rinnan kudostiheyttä pystytään mittaamaan luotettavasti, ja muodostamaan mittausten pohjalta rintasyövän riskimalleja, varhaisen tunnistamisen sekä riskin ennustamisen avuksi. Tekoälyä hyödyntäviä menetelmiä on jo käytetty myös aivoaneurysmaan, sydänsairauksiin, osteoporoosiin, dementiaan, mielenterveyden häiriöihin sekä runsaaseen virtsahappoisuuteen liittyvien riskitekijöiden tunnistamiseksi. Sitoutumisen edistäjä ja valinta-arkkitehtuurin boostaaja Terveydenhuollossa, potilaan sitoutumisen taso, nähdään keskeisenä terveystulosten saavuttamisessa. Mitä sitoutuneempi hyvinvointinsa -ja terveytensä suhteen on, sitä parempia terveystulokset ovat. Tekoälyn nähdään tarjoavan ratkaisuja potilaiden sitoutumisen suhteen, mm. yksilöllisempien interventioiden kehittämisen kautta. Tekoälyn moninaisia mahdollisuuksia esim. erilaisen kohdennetun sisällön, joka herättää toimimaan tiettyinä hetkinä, hyödyntämiseksi, tutkitaan. Tekoälyn mahdollisuudet nähdään myös yksilön valintojen tekemistä terveellisempään suuntaan tuuppaavien ympäristöjen suunnittelemisen, eli ”valinta-arkkitehtuurin” työkaluna terveydenhuollossa. Tällä hetkellä valinta-arkkitehtuurissa painotetaan ennakoitavuutta ja tosielämän todisteisiin perustuvuutta. Tekoälyn avulla, Chatbot -keskustelujen, älykellojen, biosensoreiden ja älypuhelimien avulla kerätyn terveystiedon käsitteleminen nopeutuisi. Näin pystyttäisiin muodostamaan yksilöllisiä ja täsmällisiä terveyssuosituksia terveydenhuollon käyttöön. Työterveyden apulainen Tekoälyä voidaan hyödyntää myös työterveyden varhaisen puuttumisen työkaluna. Valtran traktoritehtaalla on käytössä tekoälyä hyödyntävä, Työkykytutka-palvelu. Se seuloo työntekijöiden terveysriskejä, arvioiden samalla sairastumisen todennäköisyyttä. Tiettyjen raja-arvojen ylittyessä, työterveys on työntekijään yhteydessä, ja tarjoaa varhaista tukea. Terveystalossa puolestaan, tekoälyn hyödyntäminen nähdään mahdollisuutena siirtää terveydenhuollon painopistettä, vahvemmin kohti terveyden ja työkyvyn ylläpitämistä. Terveystalon ja Tampereen yliopiston kehittämä, tekoälyä hyödyntävä Evaluan, pystyy ennustamaan merkittäviä sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyysriskejä jo kauan ennen merkittävimpien oireiden alkamista. Evaluan ennustaa mm. masennusoireiden sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamaa työkykyriskiä. Ne aiheuttavat eniten sairauspoissaoloja ja pysyvää työkyvyttömyyttä kaikilla toimialoilla Suomessa. Nuorten tukena Yhdysvalloissa on kehitetty tekoälyä hyödyntävä Chatbot Roo, nuorten tukemisen tueksi. Chatbot Roon kanssa, nuoret voivat keskustella herkistä ja henkilökohtaisista aiheista esim. seksiin, parisuhteisiin ja kasvamiseen liittyen. Chatbot Roo kykenee mm. löytämään todellisen merkityksen nuorten, joskus varsin monimutkaisista kysymyksistä, sekä muodostamaan keskustelevia vastauksia. Chatbot Roon on todettu lisäksi olevan uskomattoman tehokas jään murtamisen osalta, herkistä aiheista nuorten kanssa keskustellessaan. Tekoäly – Älyteko? Tekoäly on yksi voimakkaimmista ja merkittävimmistä, yhteiskuntiemme toimintaan vaikuttavista tekniikoista. Sen käyttöä tulee valvoa tarkasti ja vastuullisesti. Tekoälyn hyödyntäminen terveydenhuollossa, herättää kysymyksiä mm. vastuullisuuteen, läpinäkyvyyteen sekä yksityisyyteen liittyen. Haastavimpana nähdään läpinäkyvyys, sillä esimerkiksi kuvan analysointiin liittyviä algoritmeja on mahdotonta selittää tai tulkita. Tämä hankaloittaa potilaan informointia esimerkiksi syöpädiagnosoinnin yhteydessä. Tekoälyjärjestelmät tekevät epäilemättä myös virheitä. Asiantuntijat näkevät tekoälyn mahdollisuudet terveydenhuollon tulevaisuudessa, paitsi rahan säästämisen, myös tiedon käsittelyn merkittävänä apuna. Tekoälyjärjestelmät eivät tulevaisuudessa korvaa hoitohenkilökuntaa, vaan vapauttavat heidän aikaansa empatialle, läsnäololle, kohtaamiselle ja kuuntelemiselle. Tekoälyn hyödyntämisen ongelmana nähdään terveydenhuollon osalta, saatavilla olevan digitaalisen tiedon puutteellisuus. Syväoppimisen mallit tarvitsevat myös vielä runsaasti lisää koulutusta. Tekoälypohjaisten, tarkkojen hoitosuositusten sekä diagnoosien juurruttaminen osaksi kliinistä työtä, nähdään myös haastavana. Haasteista huolimatta, kehitys on nopeaa. Kirjoittaja Minna Juntunen on sairaanhoitaja (AMK), ja työskentelee ikäihmisten arviointi- ja kuntoutusosastolla. Hän opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa, ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: Buttice, Claudio 2020. Top 2020 AI Use Cases: Artificial Intelligence in Healthcare. Verkkodokumentti. <https://www.techopedia.com/top-20-ai-use-cases-artificial-intelligence-in-healthcare/2/34047>. Davenport, Thomas – Kalakota, Ravi 2019. Future Healthcare Journal Digital technology. Vol 6, No. 2. 94 – 98. The potential for artificial intelligence in healthcare. <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6616181/pdf/futurehealth-6-2-94.pdf>. Honkanen, Visa 2017. Digimaailma ja tekoäly – mielihyvän tuoja vai viejä? Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim. Vol 133, No 23. 2225 – 2228. <https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo14053.pdf>. Kopponen, Aleksi – Ruostetsaari, Niko 2019. AuroraAI – kohti ihmiskeskeistä yhteiskuntaa. Kansallisen tekoälyohjelma Auroran esiselvityshankkeessa tuotettu kehittämis- ja toimeenpanosuunnitelma 2019 – 2023. Valtiovarainministeriö. <https://vm.fi/documents/10623/1464506/AuroraAI+kehitt%C3%A4mis-+ja+toimeenpanosuunnitelma+2019+%E2%80%93+2023.pdf/7c4e746d-e83f-cc83-97d9-f4322405255f/AuroraAI+kehitt%C3%A4mis-+ja+toimeenpanosuunnitelma+2019+%E2%80%93+2023.pdf>. Lehtonen, Tuomas I. 2020. Telma-lehti. Esimies avainasemassa työkyvyn tukijana. Verkkodokumentti. <https://telma-lehti.fi/esimies-avainasemassa-tyokyvyn-tukijana>. Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Hyvinvoinnin AiRo-ohjelma#hyteairo. Verkkodokumentti. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160988/STM_hyteairo_julkaisu_final.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Terveystalo 2020. Suomessa kehitetty algoritmi ennustaa työikäisten sairauspoissaolo- tai työkyvyttömyysriskin – tarjoaa potentiaalin miljardiluokan säästöihin. Verkkodokumentti. <https://www.terveystalo.com/fi/Tyoterveys/Ajankohtaista/Uutiset/Suomessa-kehitetty-algoritmi-ennustaa-tyoikaisten-sairauspoissaolo--tai-tyokyvyttomyysriskin--tarjoaa-potentiaalin-miljardiluokan-saastoihin1/>. Vahteristo, Anna – Kinnunen, Ulla-Mari 2019. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol 11, No. 3. 198 – 209. Tekoälyn hyödyntäminen terveydenhuollossa terveysriskien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi ja ennustamiseksi. <https://journal.fi/finjehew/article/view/77582>. Valtiovarainministeriö 2020. Kansallinen tekoälyohjelma AuroraAI alkaa – tavoitteena saada ihmiset ja palvelut kohtaamaan paremmin tekoälyn avulla. Verkkodokumentti. <https://vm.fi/-/kansallinen-tekoalyohjelma-auroraai-alkaa-tavoitteena-saada-ihmiset-ja-palvelut-kohtaamaan-paremmin-tekoalyn-avulla>. Williams, Terri 2020. AI in Healthcare: Identifying risks & saving money. Verkkodokumentti. <https://www.techopedia.com/how-ai-in-health-care-is-identifying-risks-saving-money/2/33498>. Planned Parenthood 2020. Introducing Roo. Verkkodokumentti. <https://www.plannedparenthood.org/learn/roo-sexual-health-chatbot>. Kuvat: Kuvapankki Pixabay. <www.pixabay.com>
Saunomalla – terveyttä ja hyvinvointia!
Suomalaisessa kulttuurissa saunomisella on pitkät perinteet. Vuosien saatossa saunassa on peseytymisen lisäksi synnytetty, hoidettu sairaita ja valmisteltu vainajia viimeiselle matkalle. Nykypäivänä saunomisen tärkeäksi tarkoitukseksi koetaan rentoutuminen. Löyly ja vilvoittelu ovat osa saunomista ja ne nähdään rentouttavana asiana. Saunomisen vaikutuksia lääketieteen kannalta on julkaistu jo 1700-luvulla ja saunan terveysvaikutuksista tehty useita väitöskirjoja. Saunominen onkin saanut jalansijaa Keski-Euroopassa ja Kaukoidässä, jossa saunomista pidetään yhtenä itsehoitomuotona. Ajan saatossa tutkimuksia verenkiertoelimistön sairauksien hoidossa on tehty savusaunasta – infrapunasaunaan. 1,2,3 Saunomisen terveysvaikutuksista Viimeisimpien tutkimusten mukaan säännöllisen saunomisen avulla 4-7 kertaa viikossa saatamme todennäköisesti edistää terveyttämme, esim. ympärivuorokautinen verenpaine laskee, veren rasva-aineenvaihdunta muuttuu terveelliseen suuntaan ja tulehdusreaktiot vähenevät. Kaikkien mainittujen muutosten tiedetään edistävän sydämen ja verisuonten hyvinvointia, jonka seurauksena sydäninfarktin, aivoverenkierron häiriöiden ja sydänperäisten äkkikuolemien vaara vähenee. 7 Saunominen sopii lapsesta vanhukseen ja saunominen ei näytä aiheuttavan ongelmia henkilöille, joilla verenkiertoelimistön sairaus on vakaa ja lääkitys kunnossa. Saunoessa vaikutukset verenkiertoon ovat samanlaisia kuin lievästi rasittavalla liikunnalla. Fysiologisesti elimistön lämpötila nousee, veri virtaa ihon verisuoniin ja hikoilu lisääntyy. Nämä edesauttavat ihon läpäisyestettä ja sen avulla kuiva iho saa kosteutta. Kauneusvaikutuksia ajatellen pintaverenkierto vilkastuu, ihohuokoset avautuvat ja ihon epäpuhtaudet poistuvat. Saunomisella saatetaan helpottaa kroonisten hengityselinsairauksien sekä joidenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireita. 3 Saunomisella on todettu olevan oikein toteutettuna vähän haittavaikutuksia. Saunomisesta keskustellessa pitää ottaa huomioon seikat, jolloin saunomista ei suositella. Mikäli sinulla on kuumetta, jatkuva infektio, akuutti sydäninfarkti tai sinulla on epävakaa angina pectoris, on hyvä pitäytyä pois löylyistä. Hyvin harvat akuutit sydäninfarktit ja äkilliset kuolemat tapahtuvat saunoissa, mutta alkoholinkäyttö saunomisen aikana lisää rytmihäiriöiden ja äkillisen kuoleman riskiä. 4,5 Saunomisen vaikutukset näyttävät välittyvän tutkimusten mukaan monien mekanismien kautta ja kohdistuvan moniin sairauksiin. Eniten tutkittua tietoa on sydän ja verisuonisairauksista, mutta saunomisen eduista voi olla hyötyä monissa muissa sairauksissa. 7 Sauna rentouttajana Saunomisen rentoutumisen vaikutuksen mekanismia ei ole vielä onnistuttu täysin selvittämään. Saunomisen ja endorfiinien välistä yhteyttä on tutkittu, mutta tutkimustuloksista voidaan tehdä vain rajattuja johtopäätöksiä. Endorfiinit ovat joukko elimistön itse tuottamia morfiinin tavoin vaikuttavia aineita ja usein hyvän olon syyksi nähdään endorfiinituotannon lisääntymistä. Endorfiinit vähentävät ahdistuneisuutta ja estävät kipua, esim. lihasjännitykset voivat helpottuasaunoessa. Saunomisen aikana pulssi kiihtyy ja hiki nousee pintaan, lisäksi verenpaine laskee. Fyysisen rasituksen esim. juoksun aikana tapahtuu osin samanlaisia ja osin vastakkaisia muutoksia. Näinonkin saatu tukea ajatukselle, että saunan aiheuttaman hyvän olon on osoitettu johtuvan endorfiineista. Myös pulahtaminen avantoon vilvoittelun yhteydessä voimistavat saunan rentouttavaa vaikutusta.6 Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että saunomalla voit parantaa unen laatua; syvän unen määrä lisääntyy ja riittävän syvän uni vaikuttaa myönteisesti muistitoimintoihin, oppimiseen ja ongelmanratkaisukykyyn. Saunomisen onkin todettu lievittävän ahdistusta ja se voi lievittää jännitteistä päänsärkyä ja kipuja yleensä. Kaikkiaan tutkimukset ovat vahvistaneet, että löylysauna tuottaa mielihyvää, parantaa elämänlaatua, edistää terveyttä ja pitkää ikää. 2,4,7 Vanhan kansan sanoin voisi todeta; ”Kun lyövät kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen kiireet ja surut.” Kirjoittaja Pirjo-Riitta Puustinen on sairaanhoitaja (AMK), joka työskentelee kehitysvammaisten asumisen puolella ja opiskelee Metropolian Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. LÄHTEET kuvat: Pirjo-Riitta Puustinen, https://fi.pinterest.com/pin/539235755380509447/ 1 Elävä perintö 2020. https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Saunominen 2 Suomen saunaseura.https://www.sauna.fi/saunatietoa/sauna-ja-terveys/saunan- terveysvaikutukset/ 3 Kukkonen- Harjula, Katriina. Saunomisen terveyshyödyt ja riskit.Duodecim 2007;123:1592-6. https://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96586.pdf 4 Hans, Hägglund 2020. Många hälsofördelar med bastubad. Uppsala Universitet. https://www.uu.se/nyheter-press/nyheter/artikel/?id=15444&typ=artikel&lang=sv 5 M L, Hannuksela - S, Ellahhan 2001. Benefits and risks sauna bathing. Feb 1;110(2):118-26 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11165553/ 6 Viinikka, Lasse 2020. Sauna ja terveys. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00927#s10 7 Huttunen, Jussi 2019. Onko saunominen terveellistä? Duodecim https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00417
Olisiko sinulla tauon paikka? -Työhyvinvointia mikrotauoilla
Koetko ajatuksen tökkivän töissä, asioiden katoavan mielestä tai työn kuormittavuuden näkyvän kotona vielä työpäivän jälkeenkin? Ei ihme, sillä nykyinen elämäntyylimme jatkuvassa tietotulvassa vaatii aivoiltamme paljon. Työterveyslaitoksen mukaan noin joka neljäs suomalaisista kokee työstressiä työssään. 1 Työelämän muutos osana palautusongelmia Monien töiden vähentynyt fyysisyys viimeisten vuosikymmenien aikana on yhdessä työelämän muutoksen kanssa tuonut uusia haasteita hyvinvoinnille. Terveydentilan ja fyysisen kunnon heikkeneminen ovatkin yhteydessä henkisten tekijöiden lisäksi työntekijän jaksamiseen työssä sekä työssä palautumiseen.2 Kun siihen päälle lisätään työelämän lisääntynyt tarve usean asian yhtäaikaiselle tekemiselle, ongelmanratkaisulle ja uuden oppimiselle jatkuvan tietotulvan, häiriöiden ja aikapaineen lomassa, jää mielen toipumiselle entistä vähemmän aikaa.3 Helpotuksena aivojen kuormittavuudelle voivat olla niin sanotut mikrotauot päivän aikana. Miten ottaa mikrotauot osaksi työpäivää? Parasta mikrotauoissa on se, että niitä voi toteuttaa missä vain ja milloin vain. – eikä sen toteuttamiseen tarvita ihmeitä. Oma mikrotaukosi voi olla siis pieni hetki katsellen miellyttävää maisemaa, positiivisiin ajatuksiin uppoaminen ja tietoisesti hetkeksi omaan hengitykseen keskittyminen. Työpisteeltä hetkeksi ylös nousu ja muutama hartioiden pyöräytys tai kahvikupin hakeminen keittiöstä kesken työpäivän lasketaan sekin mikrotauoksi, mikäli saat sillä ajatuksesi hetkeksi pois työasioista ja rauhoittumaan.4 Parhaan keinon itsellesi löydät kuitenkin vain kokeilemalla, joten testaa rohkeasti erilaisia tapoja tauottaa työpäivääsi mikrotaukojen avulla. Älä myöskään unohda jakaa toimivia vinkkejä työyhteisössäsi. Mikrotaukojen hyötyjä Mikrotauoilla tarkoitetaan siis nimensä mukaisesti muutaman minuutin mittaisia taukoja päivän aikana. Mikrotaukojen tarkoituksena on auttaa jaksamaan, antaa intuitiiviselle prosessoinnille tilaa ja virikkeitä, selkeyttää ajatuksia sekä tarjota mielelle mahdollisuus pieneen levähdystaukoon.4 Taukojen hyötyjä ovat muun muassa parantunut keskittymis- ja asioiden ratkaisukyky sekä parantunut selviytymiskyky vaativissa työtehtävissä.4 Lisäksi jo pienellä tauolla istumisesta työpäivän aikana on katsottu olevan terveyshyötyjä uusien liikuntasuositusten mukaan.5Työn rytmittämisen taukojen avulla, vastapainona intensiivisiin ja keskittymistä vaativiin hetkiin, on myös katsottu edistävän palautumista jo työpäivän aikana. Tämä mahdollistaa sen, että mikrotaukojen avulla on mahdollista saada kokonaisuudessaan päivään riittävästi palautumista ja sen, että energiaa on myös työpäivän jälkeenkin.6 Kirjoittaja Jonna Eronen Terveyden edistämisen YAMK-tutkinnon opiskelija Metropoliasta, työhyvinvoinnin ja tauotuksen puolestapuhuja. Lähteet 1Työterveyslaitos. Stressi ja työuupumus. Verkkodokumentti. < https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/>. Luettu 11.11.2019. 2Tarnanen, P. & Tuomi, J. (toim.) Työtä työhyvinvoinnin edistämiseksi -kuusi tulokulmaa. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 104 &106. 3Työterveyslaitos. Aivotyö. Verkkodokumentti.<https://www.ttl.fi/tyontekija/aivot-tyossa/>. Luettu 11.11.2019. 4Salonen, Eveliina 2017. Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. Alma Talent, Helsinki. 5 UKK-instituutti, 2019 . Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikottainen liikkumissuositus 18-64-vuotiaille. Verkkodokumnetti.<https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/aikuisten-liikkumisen-suositus>. Luettu 11.11.2019. 6 Virolainen, H. & Virolainen, I. Mielen voima työssä. 2019.Viisas elämä Oy. Helsinki.
Terveyttä ja hyvinvointia luontokontakteista
Väsyttää ja mieli on maassa? Stressaa? Salille tai jumppaan ei huvita lähteä ja rahat ovat vähissä ja paikat jumissa? Taas on tullut istuttua koko päivä. Oletko tullut ajatelleeksi, että tilanne voisi muuttua avaamalla ulko-ovi ja lähtemällä luontoon? Luonnossa liikkuminen Suomessa on helppoa. Melkein kaikkialta ympäriltämme löytyy kohtuullisen matkan päässä lähiluontoa virkistäytymiseen. Luontoliikunta on myös edullista ja jokamiehenoikeuksista saa nauttia melkein kaikissa metsissämme. Metsässä voi liikkua ilman ulkonäköpaineita; siellä ei ole merkitystä minkä kokoinen olet tai miten pukeudut. Tieteellinen näyttö metsän terveysvaikutuksista lisääntyy Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista saadaan jatkuvasti lisää tutkimustuloksia. Niiden mukaan luonnon positiiviset vaikutukset riippuvat luontoympäristön tyypistä sekä sen koosta. Myös sillä, kuinka usein luonnossa ollaan, kuinka paljon aikaa siellä vietetään ja mitä siellä tehdään, on merkitystä. Terveys ja hyvinvointivaikutukset syntyvät ympäristöaltisteiden vähentymisestä eli käytännössä luonnossa on vähemmän melua ja ilmansaasteita. Myös stressin hallinta ja elpyminen sekä fyysinen aktiivisuus lisääntyvät ihmisen ollessa luonnossa. Luonto vaikuttaa positiivisesti ihmiseen myös sosiaalisten kontaktien kautta; metsässä voi joko olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa tai vaihtoehtoisesti saada omaa rauhallista aikaa. Lisäksi luonnossa immuunipuolustus vahvistuu. (Tyrväinen ym. 2018.) Luontoaltistuksesta positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin Luontokontaktien keskeisiä terveys- ja hyvinvointihyötyjä ovat stressitilanteista palautuminen sekä liikunnasta saatavat positiiviset vaikutukset. Luonnossa liikkuminen kohentaa koettua terveyttä sekä kuntoa, parantaa mielialaa, auttaa irtautumaan arjesta sekä parantaa itsetuntoa. (Tyrväinen ym. 2018: 1398.) Vireys ja energiatasot kohenevat paremmin kuin muissa liikuntaympäristöissä (Borodulin 2014: 30). Luonnossa on stressistä elvyttäviä ominaisuuksia, jotka näkö-, kuulo- ja hajuaistien kautta vaikuttavat hyvinvointiin (Rappe 2014: 35). Monimuotoisesta luonnosta saadaan myös terveyden kannalta hyödyllisiä kontakteja hyviin mikrobeihin, jotka vaikuttavat positiivisesti immuunijärjestelmäämme. (Haahtela 2014: 20). Luonnontilainen metsäympäristö elvyttää parhaiten Hyvinvointia näyttävät tutkimusten mukaan lisäävän parhaiten mahdollisimman luonnonmukaiset alueet. Tällaisia ovat metsät, joissa on laaja biologinen monimuotoisuus. Metsän tulisi olla myös riittävän laaja, jotta kävijä voi kokea luonnon rauhan ja hiljaisuuden. Luontoalueen saasteettomuuden merkityskin on suuri. (Tyrväinen ym. 2017: 8-9.) Kuinka usein metsään? Luontoaltistusresepti on yksinkertainen. Terveys -ja hyvinvointivaikutusten aikaansaamiseksi lähiviheralueilla tulisi viettää yli viisi tuntia kuukaudessa tai kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vierailla 2-3 kertaa kuukaudessa (Tyrväinen 2014: 18). Kymmenen minuuttia metsässä saa aikaan verenpaineen ja sykkeen laskun. 20 minuuttia metsässä ja mieliala alkaa kohota. Tunti metsässä ja tarkkaavaisuus paranee. Kaksi tuntia metsässä ja elimistön puolustuskyky paranee. (YTHS verkkosivut.) Mitä siis vielä emmit? Muistatko miltä metsä tuoksuu sateen jälkeen, miltä sammal tuntuu jalan alla tai miltä kuulostaa tuulen humina männikössä? Mene metsään - se kannattaa! Kirjoittaja on Riitta Jokinen, HUS-Kuvantamisessa työskentelevä röntgenhoitaja, joka opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Metropolia AMK:ssa. Lähteet: Borodulin, Katja 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Haahtela, Tari 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Rappe Erja, 2014. Julkaisussa Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta-hankkeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. Helsinki: Multiprint Oy. Saatavana osoitteessa <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153461/SYKEra_35_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Tyrväinen, Liisa-Lanki, Timo-Sipilä, Raija-Komulainen, Jorma 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 134 (13-14). 1396-1403. Tyrväinen, Liisa-Savonen, Eira-Maija-Simkin, Jenni 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. Helsinki: Luonnonvarakeskus (Luke). Saatavana osoitteessa <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-366-6> YTHS verkkosivut www.yths.fi/filebank/3243-Luonto_pysty.pdf kuvat: https://cdn.pixabay.com/photo
Lihavuuden vaikutus mieleen
Mistä lihavuus johtuu? Lihavuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaloreita saadaan ruoasta pidemmän ajan enemmän, mitä keho niitä tarvitsee. Keho varastoi rasvakudokseen ylimääräiset kalorit. Viimeisten 40 vuoden aikana suomalaisten energiakulutus on pienentynyt ruumiillisen työn vähentymisen ja istuvan elämäntavan (TV:n ja tietokoneen ääressä) takia. Lisäksi syödään useammin lihottavia, rasvaisia ruokia ja napostellaan. Kiireiseen elämään liittyvä stressi, mielenterveyshäiriöt ja liian vähäinen yöuni edistävät lihavuutta. (4) Lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä on todettu aivojen toiminnan olevan joiltain osin erilainen kuin normaalipainoisilla. Tästä johtuen näillä ihmisillä on haastavampaa vastustaa ruokamaailman houkutuksia. Lihavia henkilöitä ei siis voida syyttää tahdonvoiman ja itsekurin puutteesta. (4) Tosiasia on, että joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on lihava. Aikuisväestön lihavuus Suomessa on yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Lihavuus määritellään siten, että painoindeksi (BMI) on 30 tai enemmän. Ylipainon määritelmä taas on se, että BMI on 25-29. Vyötärölihavuuden määritelmä on, jos miehillä vyötärönympärys ylittää yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm. (1) Lihavuuden vaikutus mielialaan Lihavuus lisää riskiä sairastua verenpainetautiin ja kakkostyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, erilaisiin syöpiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. (6) Mutta miten lihavuus vaikuttaa mielialaamme? Ei välttämättä mitenkään, mutta tutkimusten mukaan on kuitenkin havaittu, että lihavuus lisää riskiä sairastua masennukseen jopa 4-5 kertaisesti. Lihavuus aiheuttaa osalle ihmisistä henkistä kuormitusta, joka taas heikentää mielialaa ja itsetuntoa. (3). Mitä enemmän on ylipainoa - sitä enemmän esiintyy masentuneisuutta. (5) Stressaantuminen ja masentuneisuus lisäävät herkästi rasvojen, sokerin, makeisten ja energiapitoisuuden ruokien käyttöä. Tämä ei kuitenkaan päde ihan kaikkiin ihmisiin, sillä jotkut taas laihtuvat suruissaan. Lihavat ihmiset ovat useammin masentuneita kuin normaalinpainoiset. Kun BMI on yli 40 on masennusta yli viisi kertaa enemmän kuin normaalipainoisilla. (2,7,8,9) Ylipainoisten masennus on useimmiten lihavuuden seuraus kuin sen syy. Eli masentuneisuus kehittyy vasta painon noustua. On myös nähty tuloksia, että onnistuneen painonpudotuksen jälkeen masentuneisuus väistyy. Toisaalta taas pitkäaikainen masennus voi joillekin ihmisille aiheuttaa painonnousua. Masennusoireista kärsivä ihminen ei jaksa välttämättä huolehtia omasta terveydestään ja liikkuu useimmiten liian vähän. Lisäksi jotkut masennuslääkkeet aiheuttavat painon nousua. (2,7, 8, 9) Kirjoittaja on terveydenhoitaja Tiina Anttila, joka on suorittanut terveyden edistämisen YAMK-opintoja Metropolian ammattikorkeakoulussa. Työssään hän on useamman vuoden ajan työskennellyt painonhallintaryhmien ja ylipainoisten ihmisten kanssa. LÄHTEET https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuuden-yleisyys-suomessa https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/tietoa/painonhallinnan-abc/lihavuus-ja-terveys/lihavuuden-terveysriskit https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/tietoa/painonhallinnan-abc/lihavuuden-hoito/laihtumisen-terveyshyödyt https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00042 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80210/739965e6-bf7f-4d48-9d29-31b2275c9976.pdf?sequence=1 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf https://www.terveyskirjasto.fi/tyoterveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=kol00209&p_teos=kol&p_selaus= https://academic.oup.com/aje/article/158/12/1139/90785 https://bestprac.fi/2017/02/10/tunnesyominen-masennus-ja-painonhallinta/ Kuvat: foodiesfeed.com, pixabay.com, Shutterstock.com ja english.cctv.com/20100305/101848.shtml Muuta aiheeseen liittyvää materiaalia: Terveyttä edistävä ruokailu: https://www.terveysportti.fi/xmedia/ohk/Duodecim_Omahoito_Terveytta_edistava_ruokailu/index.html#760fb0ae-1a21-4c56-b605-dfa8a0d85047 Terveyskylän painonhallintapolku: https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/itsehoito/painonhallintapolku Painonhallintalo: https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta Mielenterveystalo: https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx
Määrittääkö perheesi sinut ja elämäsi suunnan?
Tähän hätkähdyttävään kysymykseen liittyy tosiasia siitä, että nuoruus polarisoituu yhteiskunnassamme siten, että hyvinvointi eriytyy ja paha olo kasautuu ylisukupolvisella tavalla (Pelkonen – Kolimaa – Puumalainen 2013: 5). Syrjäytymisen taustalla vaikuttavat nimenomaan nuorten perhetaustaan liittyvät tekijät – esimerkiksi vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat, pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perherakenteen muutokset. (THL 2018a.) Tämä johtaa kysymyksen siitä, missä määrin mahdollisuutemme hyvään elämään ovat jo etukäteen määriteltyjä sen mukaan, mihin perheeseen synnymme. Toisaalta oleellista on pohtia, mitkä ovat yhteiskuntamme mahdollisuudet puuttua tähän ongelmalliseen ketjuun. Nuoret ovat tulevaisuutemme, minkä vuoksi erityisenä tehtävänämme on mahdollistaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet menestyä ja elää merkityksellinen elämä perhetaustasta riippumatta. Ilmiö on inhimillisen puolen lisäksi merkittävä myös taloudellisesti, sillä se voi myötävaikuttaa pitkäaikaisen syrjäytymisen etenemiseen, minkä hinnaksi on arvioitu yhteiskunnallemme vähintään 370 000 euroa per syrjäytynyt nuori (THL 2018a). Edellä esitetty numeraalinen fakta puhuu sen puolesta, että yhdenkin nuoren pelastaminen on kannattavaa sekä ihmisarvon että talouden kannalta. Kimuranttiin ongelmaan tulisi siis löytää korjaavat keinot pikimmiten. Suunnanmuutos yhteiskunnan tuella Kukaan meistä voi valita perhettään, johon syntyy. Selvää on myös se, että lapset altistuvat perheensä vaikuttimille ja ongelmille niin kauan kuin he ovat riippuvaisia vanhempiensa huolenpidosta ja yhteisestä kodista. Tästä johtuen yhteiskunnalliset tukitoimet tulisi kohdentaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa perhelähtöisesti koko perheelle – vanhemmat mukaan lukien. Perhelähtöisyys onkin suositus, joka on annettu palveluiden paremmasta järjestämisestä jatkossa (THL 2018b). Hyviä ja varhaisia paikkoja havaita perheiden ongelmia ja vanhemmuuden haasteita ovat esimerkiksi neuvolat, päiväkodit ja koulut. Olisikin tärkeää lisätä näissä ympäristöissä toimivien ammattihenkilöiden kykyä ottaa vaikeitakin asioita vanhempien kanssa puheeksi ja toisaalta kykyä antaa näihin asioihin myös ohjausta. Oikeastaan myös lasten kanssa tulisi käydä enemmän keskusteluja siitä, millaiset perheolot ovat normaaleja ja mitkä ovat lasten oikeudet suhteessa vanhempiinsa. Monesti lapset eivät osaa näistä asioista itse puhua tai kyseenalaistaa perheensä tapoja. Lasten kanssa käytyjen keskustelujen kautta voitaisiin saada selville asioita, joihin ohjauksen kautta puuttumalla voitaisiin vaikuttaa positiivisesti perheen kokonaistilanteeseen – myös jatkon kannalta. Puheeksi ottaminen ja puuttuminen koskevat yhtä lailla pieniä ja suurempia laiminlyöntejä. Kaikkiin haasteisiin ei tietenkään ole mahdollista puuttua pelkästään neuvolan, päivähoidon tai koulun keinoin. Tarvittaisiinkin lisää niin sanottuja ”matalan kynnyksen” palveluita, joiden piiriin perheitä voitaisiin ohjata mahdollisia haasteita havaitessa. Ylipäätään oleellista olisi kehittää eri palvelusektoreiden välistä yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa (THL 2018b). Tällä hetkellä resurssit tukipalveluiden järjestämiseen ovat liian tiukat. Tämä on hyvin harmillista, sillä työkokemukseni perusteella väitän, että monet perheet saisivat tarvitsemansa avun jo esimerkiksi määräaikaisesta tukihenkilötoiminnasta, jonka aikana ammattihenkilö kävisi säännöllisesti perheen luona keskustelemassa vanhemmuudesta ja arjen ongelmatilanteista tarjoten erilaista työvälineistöä – ennen kuin haasteet kärjistyvät. Mikäli arjen haasteet pitkittyvät vuosikausia ilman apua, voivat ne johtaa vaikeampiin ongelmiin, jotka edellyttävät raskaampia ja yhteiskunnalle kalliimpia palveluita, kuten lastensuojelun sijoituksia tai osastojaksoja nuorisopsykiatriassa. Ongelma on tällä hetkellä se, että perheiden haasteiden täytyy olla melko suuria päästäkseen edes matalan kynnyksen palveluihin. Tällöin palveluiden oikea-aikaisuus tai vaikuttavuus eivät toteudu. Onkin tunnistettu, että palvelujärjestelmän herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta olisi kehitettävä ehkäistäessä perheiden kuormittavien tekijöiden kasautumista (THL 2018b: 128). Lähiverkostojen vaikutus hyvinvointiin Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria näyttäisi oman työkokemukseni perusteella yhdistävän myös harrastuksien tai mielenkiinnonkohteiden puuttuminen. Harrastuksia on ehkä joskus ollut, mutta syystä tai toisesta ne ovat jääneet. Osittain tämän vuoksi vapaa-aika täytetään erilaisella itselle haitallisella toiminnalla. Näkisinkin, että yksi tehokkaimpia keinoja nuorten syrjäytymisvaaran vähentämisessä olisi lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteisiin panostaminen niitä kartoittamalla ja niiden pariin tukemalla jo varhaislapsuudesta lähtien. Kodin ulkopuolelle syntynyt hyvinvointia tukeva verkosto voi olla tärkeä elinehto nuorelle, jonka omassa perheverkostossa on puutteita. Joissakin tapauksissa se on yksistään ollut pelastava tekijä nuorelle. Harrastus ja sen ympärille luotu verkosto on pitänyt hänet pinnalla ja yhteiskunnan rattaissa kiinni silloin, kun muuten on tehnyt mieli luovuttaa. Olenkin huolissani siitä, että erilaiset harrastusmaksut tuntuvat jatkuvasti kasvavan, mikä eriarvoistaa perheiden aseman niiden saatavuuden suhteen. Erityisesti tämä kehityssuunta näkyy lasten ja nuorten kilpaurheilulajeissa (Yle 2014). Näen erittäin tarpeelliseksi erilaisten järjestöjen ja yhdistysten sekä seurakuntien tarjoamat toiminnat ja palvelut sekä niiden tukemisen, jotta myös vähäosaisemmat voivat saada osallisuuden kokemuksen. Lisäksi olisi syytä pohtia, voisiko jostain irrottaa vielä lisää resurssia tukemaan vähäosaisten lasten harrastustoimintaa – niin tärkeää roolia se näyttelee lapsen tai nuoren elämässä määrittäen samalla suuntaa myös pitkälle tulevaan. Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei yhteiskuntamme lapsista ja nuorista huolehtiminen ole pelkästään heidän vanhempiensa, viranomaisten tai lastensuojelunkaan vastuulla, vaan yhtä lailla velvoite koskee esimerkiksi erilaisten harrastus- ja virkistystoiminnan aikuisia tai miksei ihan jokaista ihmistä sukulaisista naapuriin. Tärkeää olisi havahtua ympärillä tapahtuviin asioihin ja tarvittaessa puuttua tilanteisiin apua tarjoten. Kirjoittaja Mira Heinikoski on lastensuojelun toimintaterapeutti, joka opiskelee terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (YAMK). Lähteet Pelkonen, Marjaana – Kolimaa, Maire – Puumalainen, Taneli 2013. Hyvinvointia useammille – Lasten ja nuorten palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Verkkodokumentti. <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69954/URN_ISBN_978-952-00-3452-8.pdf>. Luettu 28.11.2019. THL 2018a. Nuorten syrjäytyminen käy myös yhteiskunnalle kalliiksi. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/-/nuorten-syrjaytyminen-kay-myos-yhteiskunnalle-kalliiksi>. Luettu 25.10.2019. THL 2018b. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. PunaMusta Oy. Helsinki, 2018. Verkkodokumentti. <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 28.11.2019. Yle 2014. Lasten ja nuorten liikunnan kustannukset karanneet käsistä – harrastaminen tullut joillekin jopa mahdottomaksi. Verkkodokumentti. <https://yle.fi/uutiset/3-7178951>. Luettu 3.12.2019. Kuvat: Pixabay Lorraine Cormier <https://pixabay.com/fi/photos/is%C3%A4-poika-k%C3%A4velymatkan-p%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4-lapsi-2770301/>. Gerd Altmann <https://pixabay.com/fi/illustrations/osallisuuden-ryhm%C3%A4-syd%C3%A4n-henkil%C3%B6-2728130/>. Khusen Rustamov <https://pixabay.com/fi/photos/baletti-aiheuttaa-tytt%C3%B6-jalat-1725207/>.
Terveyserot meillä ja muualla
Terveyserot eri sosioekonomisten ryhmien välillä ovat maailmanlaajuinen ongelma. Terveyserot aiheuttavat niin epätasa-arvoa, inhimillistä kärsimystä kuin ylimääräisiä kustannuksia ja myös elin- ja työvuosien menetyksiä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti arvioiden edistyksellinen hyvinvointivaltio, ovat terveyserot silti Suomessa Euroopan tasolla arvioiden suuret ja terveyseroja ei olla saatu kaventumaan viime vuosina. Meillä Suomessa eliniän odotteen ero alimpien ja ylimpien tuloryhmien on miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Taustalla sosiaaliset taustatekijät ja eriarvoisuus Maailman terveysjärjestö WHO pyrkii omilla toimillaan vähentämään terveyseroja maailmanlaajuisesti. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kanssa ovat eturintamassa tutkimassa ja kehittämässä toimia terveyserojen kaventamiseksi. Terveyseroihin liittyvää tutkimusta ja seurantaa on tehty pitkään niin maailmalla kuin Suomessakin. Yleisesti on tiedossa, että jos hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään kaventamaan, on pyrittävä vaikuttamaan terveyserojen taustalla oleviin sosiaalisiin taustatekijöihin ja niissä vallitseviin eriarvoisuuksiin. Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat monitasoisia ja ne kytkeytyvät ammatti- ja koulutusryhmien erilaisiin elin- ja työoloihin, erilaiseen fyysiseen ja psykososiaaliseen kuormitukseen ja sukupolvienkin yli ulottuviin kulttuurisidonnaisiin käyttäytymismalleihin. Jo tehtyjen selvitysten perusteella tiedetään, että huono-osaisuus kasaantuu tietyille väestöryhmille ja tämä lisää sosioekonomisia terveyseroja. Liian ilkeä ongelma ratkaistavaksi? Terveyserot ovat monisyinen ongelma. Aihetta kartoittaneissa tutkimuksissa ja artikkeleissa todetaan, että terveyserot johtuvat monesta tekijästä ja helppoa tai nopeaa tapaa ratkaista ongelmaa ei ole. Tällaisia monisyisiä ongelmia kutsutaan termillä ilkeä ongelma, englanniksi wicked problem. Ilkeille ongelmille on ominaista, että mikään tieteenala ei pysty yksin ratkaisemaan terveyseroihin liittyvää problematiikkaa, tarvitaan siis monitieteistä yhteistyötä. Tämä voi kuulostaa lannistavalta, mutta vaikka mitään yhtä yksittäistä, selkeää toimenpidettä tai toimintamallia terveyserojen kaventamiseksi ei ole löydetty, on kuitenkin kehitetty monia interventioita ja hankkeita, joilla pyritään kaventamaan sosioekonomisia terveyseroja. Suomessakin on viimeisen 20 vuoden aikana tehty paljon työtä terveyserojen kaventamiseksi. Näistä toimista huolimatta sosioekonomiset erot ovat edelleen kasvaneet. Terveyserot kasautuvat heikompiosaisiin väestöryhmiin Terveyseroille on tyypillistä, että ne toteutuvat säännönmukaisesti. Tämä tarkoittaa kärjistettynä sitä, että mitä alempi sosioekonominen asema ihmisellä on, sitä huonompi on hänen terveytensä. Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveydentilaan kutsutaan termillä sosiaalinen gradientti. Gradientti tarkoittaa säännönmukaista tai asteittaista muutosta. Sosiaalinen gradientti näyttäytyy samanlaisena kaikkialla, myös hyvin erilaisten tulotasojen maissa. Sosioekonomisesti heikompiosaisiin väestöryhmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia eläkeläisiä, päihteiden käyttäjiä, mielenterveysongelmaisia ja työttömiä maahanmuuttajia. Ryhmän monimuotoisuuden takia terveyden edistämiseen suunnatut toimet eivät aina saavuta heitä kovin tehokkaasti. Yhdeksi tärkeimmistä terveyseroja selittävistä tekijöistä nousee aineelliset elinolot, jotka vaikuttavat epäsuorasti myös psykososiaalisten altisteiden ja terveyskäyttäytymisen kautta. Suurin osa ihmisistä tiedostaa mitä terveellisyys tai terveyttä edistävät elintavat tarkoittavat, mutta koska näitä terveyttä edistäviä toimintatapoja on sosioekonomisesti heikompiosaisissa väestöryhmissä pidetty vain keskiluokkaisen, valtaväestöön kuuluvien ihmisten normeina, ne eivät ole koskettaneet niitä, jotka ovat kokeneet kuuluvansa johonkin toiseen väestöryhmään. Tietyissä väestöryhmissä epäterveellisiksikin tiedetyt elintavat ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä ja osoitus ryhmään kuulumisesta. Tämä voi olla yksi syy siihen, kun erilaisia terveyden edistämisen interventioita arvioitaessa on huomattu, että usein interventioista hyötyvät eniten ne, jotka jo muutenkin kuuluvat korkeampaan sosioekonomiseen ryhmään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei siis tavoiteta edelleenkään yhtä hyvin. On jopa esitetty väitteitä, että terveyden edistämistoimet voivat lisätä terveyseroja tästä syystä. Nykyiset toimintatavat eivät ole siis toimineet toivotusti, terveyserot ja koetun terveyden erot ovat edelleen säilyneet korkeina erilaisista toimista huolimatta. Millä keinoilla terveyseroja voidaan torjua? Tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia keinoja terveyserojen kaventamiseksi. Näitä voisi olla vaikuttaminen köyhyyteen, koulutukseen, työllisyyteen ja asumiseen sekä epäterveellisiin elintapoihin. Erityisesti vaikuttamalla tupakoinnin ja alkoholin käytön vähenemiseen vaikutetaan myös terveyseroihin. Takaamalla tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille voidaan vähentää terveyseroja. Myös päivittäisen toimeentulon turvaaminen näyttää lisäävän heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia. Osallisuuden lisääminen, sosiaalisten suhteiden merkityksen tiedostaminen ja luottamuksen parantaminen niin yhteiskuntaa kohtaan kuin ihmisten kesken voidaan nähdä yhtenä keinona kaventaa terveyseroja. Yksilöiden osallisuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle on erityisen merkityksellinen ja olisi tärkeä mahdollistaa kaikille väestöryhmille. Olennaista on, että ihmisten kykyä ylläpitää ja edistää omaa terveyttään pitää tarkastella siitä kontekstista käsin, jossa ihminen elää. Aiemmin ei olla osattu ottaa huomioon sitä, miten paljon terveyteen ja terveyskäsitykseen sekä identiteettiin vaikuttaa sekä sosioekonominen asema että se, mihin ryhmään ihminen itse kokee kuuluvansa. Eri väestöryhmien edustajia tulisikin kuunnella tarkasti terveyserojen kaventamiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa. Miksi terveyseroja pitäisi kaventaa? Terveyseroja pidetään yleisesti epäoikeudenmukaisina. Inhimillisesti ajatellen olisi oikeudenmukaista, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elää hyvää ja tervettä elämää. Huono-osaisuus kuitenkin kasaantuu ja terveyserot heikentävät entisestään alempien sosioekonomisten ryhmien asemaa. Terveyserot aiheuttavat myös kansanterveydellisiä menetyksiä ja huomattavia taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Mitään joka tilanteessa toimivaa konseptia tai toimintatapaa vähentää sosioekonomisia terveyseroja ei ole löydetty. Edelleen tarvitaan lisää tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat terveyseroja ylläpitäviin taustatekijöihin. Myös uusia toimintamalleja ja interventioita tarvitaan, jotta terveyserot niin Suomessa kuin muualla maailmassa saataisiin kapenemaan. On selvää, että poliitikot ja päätöksentekijät tarvitsevat entistä ajantasaisempaa, tutkittua tietoa sekä toteutuneista toimenpiteistä, että niiden vaikuttavuudesta päätöksenteon tueksi. Myös koordinoitua yhteistyötä eri ministeriöiden ja kuntien eri hallintokuntien kesken pitäisi edelleen vahvistaa. Tarvitaan laajemmin yhteiskuntapolitiikkaa, joka vahvistaa erityisesti huono-osaisimpien väestöryhmien mahdollisuuksia, voimavaroja ja motivaatiota tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Terveyseroihin voidaan ja pitää puuttua yhteiskuntapolitiikan keinoin niin meillä kuin maailmalla, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä ja seurantaa. Kirjoittaja Katariina Ijäs on avoterveydenhuollossa terveysasemalla työskentelevä terveydenhoitaja (AMK), joka opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: Allen, Jessica J. – Marmot, Michael. 2014. Social Determinants of Health Equity. American Journal of Public Health. https://ajph.aphapublications.org/doi/abs/10.2105/AJPH.2014.302200. Berg, Noora. 2017. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti. No 54, sivut 159 – 164. <file:///C:/Users/katar/Downloads/63657-Artikkelin%20teksti-72100-1-10-20170511.pdf>. Dorling, H. – Ollerhead, L. - Kidgell, C. 2016. The NIHR public health research programme: intervention approaches to tackle health inequalities. Journal of Public Health. Vol 39, No. 4. 856 – 862. <https://academic.oup.com/jpubhealth/article-abstract/39/4/856/2631017>. Koponen, Päivikki – Borodulin, Katja – Lundqvist, Annamari – Sääksjärvi, Katri – Koskinen, Seppo, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Lahelma, Eero. 2017. Sosioekonomiset terveyserot 100-vuotiaassa Suomessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. No 54. 3 – 5. <file:///C:/Users/katar/Downloads/60619-Artikkelin%20teksti-65502-1-10-20170203.pdf>. Lahelma, Eero - Pentala, Oona - Helldán, Anni - Helakorpi, Satu - Rahkonen, Ossi. 2017. Koetun terveyden koulutusryhmittäiset erot ovat pysyneet tasaisen suurina. Lääkärilehti 25 – 32. Vsk 72. 1629 – 1634. <https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.metropolia.fi/pdf/2017/SLL252017-1629.pdf>. Larivaara, Meri. 2016. Kärkihanke Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hankesuunnitelma. Sosiaali- ja Terveysministeriö. < http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3832-8>. Maunu, Antti - Katainen, Anu - Perälä, Riikka - Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. < https://journal.fi/sla/article/view/59163>. Rotko, Tuulia - Aho, Timo - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007 – 2010. THL. < http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085122>. Rotko, Tuulia - Kauppinen, Tapani - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2012. Kuilun kaventajat, Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008–2011 loppuraportti. THL. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-671-7>. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Terveyserojen kaventaminen, verkkosivut. <http://stm.fi/terveyserot> Teroka-hanke, verkkosivut. 2006. <http://www.teroka.fi/teroka/index_option_content_pcontent_1_task_view_id_38_Itemid_69.html>. THL (a). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, keskeisiä käsitteitä. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita>. THL (b). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, verkkosivut. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/keinot>. THL. 2015. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa on poliittinen valinta. Terve Kunta-esite. <http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015111217152>. Tilles-Tirkkonen, Tanja - Mäki-Opas, Tomi - Vaarama, Marja - Lögren, Aija - Pentikäinen, Saara - Tiitinen, Sanni - Ilomäki, Sakari - Pihlajamäki, Jussi - Laitinen, Jaana. 2018. Uudet toimintamallit hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti. No 55. 364 – 369. < https://doi.org/10.23990/sa.76541>. Varpio, Lara – Aschenbrener, Carol – Bates, Joanna. 2017. Tackling wicked problems: how theories of agency can provide new insights. Medical Education 51. 353 – 365. <http://dx.doi.org.ezproxy.metropolia.fi/10.1111/medu.13160>. Kuvat: Kuvapankki Pixabay. <www.pixabay.com>
Raskausdiabetes, mitä sitten?
”Minullako raskausdiabetes? Eihän minulla ole mitään oireitakaan eikä minusta tunnu, että olisin sairas. Kenties ruokailun jälkeen saattaa väsyttää enemmän kuin ennen ja toisinaan ateriavälin venyessä liian pitkäksi päänsärky alkaa jäytää ohimoissa. Ei tämä kuitenkaan diabetekselta tunnu”. Tällaisia ajatuksia saattaa pyöriä mielessä, kun odottava äiti saa neuvolasta tiedon raskausdiabeteksestaan. Raskausdiabetes seuraa mukana läpi koko odotusajan, mutta sen lisäksi raskausdiabeteksen vaikutukset naisen elämään voivat näkyä vasta vuosia myöhemmin, kun itse raskaus on enää vain haalea muisto valokuvina albumissa. Faktaa raskausdiabeteksesta Raskausdiabetekseen sairastuu noin joka viides suomalainen raskaana oleva nainen. Raskausdiabeteksella tarkoitetaan sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Tähän on syynä riittämätön insuliinintuotanto raskauden mukanaan tuomaan lisääntyneeseen tarpeeseen nähden. Tällöin äidin verensokeritaso nousee korkeammalle aiheuttaen samalla sikiön verensokeritason nousun.Sikiö saattaa kasvaa kohdussa suureksi äidin liian korkean verensokeritason vuoksi ja tästä voi aiheutua ongelmia synnytyksessä tai sen jälkeen niin äidille kuin sikiöllekin. Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat mm. äidin korkea ikä, ylipaino tai genettinen alttius kakkostyypin diabetekselle. Raskausdiabetesta hoidetaan ensisijaisesti ruokavalion ja liikunnan avulla ja tarvittaessa lisäksi insuliinihoidolla. Raskausaikana raskausdiabeteksen hoito toteutuu pääsääntöisesti hyvin ja odottavat äidit saavat riittävästi tukea ja ohjausta neuvolasta tai erikoissairaanhoidosta.[i] Raskauden ja synnytyksen jälkeen Mitä tapahtuu raskausdiabeetikon omahoidolle ja seurannalle vauvan syntymän jälkeen? Raskausaikana monen odottavan äidin tavoitteena on hoitaa itseään mahdollisimman hyvin, jotta vatsassa kasvava vauva saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Raskausdiabeteksen jälkeinen jatkoseuranta ohjataan neuvolan kautta. Käypä hoito- suosituksen mukaisesti sokerirasituskoe tulisi uusia vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua synnytyksestä. Mikäli äidillä on ollut insuliinihoitoinen raskausdiabetes niin koe uusitaan jo 6-12 viikon kuluttua synnytyksestä.[i] Vauvan syntymän jälkeen äidin arjen täyttävät hormonihuuruinen onni vauvasta, vastuu uudesta perheenjäsenestä, loputon vaippavuori, päänlaelleen kääntynyt päivärytmi valvottuine öineen ja pätkissä nukuttuine päiväunineen imetysten lomassa. Tämän kaiken keskellä raskausdiabetes unohtuu helposti. Sohvan nurkassa vietetty äidin oma somehetki houkuttelee enemmän kuin vaunulenkki räntäsateessa ja näin päivittäinen liikunta saattaa jäädä vähäiseksi vauva-arjen pyörteissä. Pari palaa suklaata auttaa hetkellisesti jaksamaan arjessa, nyt kun ei enää tarvitse vahtia jokaista suupalaa peläten verensokerin nousuja. Mieliteko voittaa ja äiti valitsee terveellisen omenan sijaan herkullisen ja houkuttelevan korvapuustin. Valitse terveys! Raskausdiabetekseen sairastuneen naisen olisi tärkeää muistaa tuijottaa omaan napaansa senkin jälkeen, kun napanuora on jo katkennut. Raskausdiabetes on merkittävä riski äidin myöhemmälle sairastumiselle kakkostyypin diabetekseen. Käypä hoito-potilasversion mukaan joka kolmas raskausdiabeetikko sairastuu uudelleen raskausdiabetekseen myöhemmissä raskauksissa. Laboratorioarvojen seuraaminen on tärkeää, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää ovat äidin onnistuneet ja pysyvät elämäntapamuutokset. Raskauden aikana opeteltua ruokarytmiä ja -valiota kannattaa jatkaa niin äidin kuin lapsenkin terveyden edistäjänä. Lapsi omaksuu ruokailutavat, ruokavalion ja ruokarytmin kotoaan vanhempiensa esimerkistä. Raskausdiabeteksen myötä tehtävät elämäntapamuutokset voivat parhaimmillaan säästää äidin myöhemmiltä elintapasairauksilta. Turun yliopiston sisätautiopin professori Risto Kaajan mukaan 4-5 kilon painon pudotuksella on jo merkittävä vaikutus äidin terveydelle, sillä se vähentää 60% äidin riskiä sairastua II tyypin diabetekseen. Näin ollen raskauden jälkeisillä elintavoilla on kauaskantoisia seurauksia äidin myöhemmälle terveydentilalle. [ii] Työssäni neuvolaterveydenhoitajana ohjaan asiakkaita tekemään päivittäin terveellisiä valintoja oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Raskausdiabeteksen jälkeisiin elämän-tapamuutoksiin hyvänä tukena voivat toimia Diabetesliiton ilmainen Raskausdiabeteksen jälkeen -verkkovalmennus [iii]. Koko perheen terveellisiin elämäntapoihin niin ravinnon kuin liikunnankin osalta saa hyviä vinkkejä Sydänliiton Neuvokas Perhe-hankkeen sivuilta [iv]. Oman painonhallinnan tueksi löytyy paljon tietoa Terveyskylän Painonhallintatalosta [v]. Terveytesi sinulle on timantti, joten pidä siitä huolta ja arvosta sitä! Kirjoittaja Terhi Vaittinen on terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee neuvolassa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Lähteet kuvat Terhi Vaittinen [1] https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/raskausdiabetes [2] https://www.kaypahoito.fi/khp00076 Tarnanen K, Kaaja R, Kinnunen T & Vuorela P. Raskausdiabeteksen huolellinen hoito edistää sekä odottavan äidin että syntyvän lapsen hyvinvointia. Käyvän hoidon potilasversiot. Julkaistu: 21.08.2013. [3] https://diabeteslehti.diabetes.fi/blog/2017/11/13/seuranta-on-tarkeaa-myos-raskausdiabeteksen-jalkeen/ [4] https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Raskausdiabetesta-sairastavien-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-on-kaksinkertaistunut-kymmeness%C3%A4-vuodessa/1345744 [5] https://www.diabetes.fi/kurssit/verkkokurssit/raskausdiabeteksen_jalkeen_-verkkovalmennus [6] https://neuvokasperhe.fi/ [7] https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta
Nuorten suun terveyskäyttäytyminen huolestuttaa
Olen viime aikoina törmännyt usein vastaanotolla nuorten välinpitämättömään asenteeseen suun omahoitoa kohtaan. Omahoidolla tarkoitetaan tässä tekstissä hampaiden harjausta ja hammasvälien puhdistusta. Osaa nuorista ei tunnu kiinnostavan suun omahoito. Harjaus on satunnaista ja hammasvälejä ei puhdisteta lainkaan. Lisäksi on paljon muita suun terveydelle haitallisia elintapoja, joita en tässä blogissa käy läpi. Mistä välinpitämätön asenne suun omahoitoa kohtaan johtuu? Nuori voi perustella harjaamattomuutta kiireellä, laiskuudella tai ei pysty selittämään, miksi harjaaminen ei kiinnosta. Välinpitämättömyys näkyy Kouluterveyskyselyssä Harjaussuositusten laiminlyönnistä kertovat myös 2019 vuoden Kouluterveyskyselyn tulokset. Kouluterveyskyselyn mukaan ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista tytöistä ja pojista hampaita harjailee useammin kuin kerran päivässä 46 prosenttia kun vastaava luku 1. ja 2. vuoden lukiolaisilla on 68 prosenttia. Myös sukupuolen vaikutus näkyy harjausmäärissä. Pojat harjailevat tyttöjä laiskemmin hampaita. (Kouluterveyskysely 2017 ja 20192.) Harjausta fluorihammastahnalla kahdesti päivässä pidetään yhtenä tärkeänä keinona hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä (Karies (hallinta)3). Myös ientulehduksen ehkäisyn kannalta harjaaminen on oleellista hammasvälien puhdistuksen ohella. Hampaiden harjaus tavaksi jo lapsena Karieksen eli hampaiden reikiintymisen hallinnan (2014) Käypä hoito -suosituksessa painotetaan, että hyvät suun terveydenhoitotottumukset tulisi opettaa jo lapsena, jolloin niiden omaksuminen olisi helpointa. Huoltajien tulisi valvoa hampaiden puhdistamista yläkouluikään saakka. (Karies (hallinta)3). FinSote 2018- tutkimuksessa korkeakoulutettujen äitien lapset harjasivat useammin hampaita kuin vähemmän koulutettujen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos4). Suunterveysongelmien kasaantuminen Suunterveyden yhteys koko kehon terveyteen on saanut viime vuosina huomiota mediassa. Joidenkin ihmisten kohdalla tämä on näkynyt lisääntyvänä kiinnostuksena kohentaa omaa suunterveyttä mutta edelleen polarisoitumisen voi tunnistaa suuhygienistin työssä koska suun sairaudet ovat kasautuneet osalle väestöä. Toisilla suunterveyden ollessa erittäin hyvällä mallilla. Verkostoituminen suunterveyden edistäjänä Suun terveyden edistäminen on perinteisesti kuulunut suun terveydenhuollolle (Hammaslääkärilehti1.) Yhteistyötä suunterveyden edistämiseksi on tehty vuosien ajan neuvoloiden, päiväkotien, koulujen ja ikäihmisten- ja kehitysvammaisten hoitavien tahojen kanssa (Terveyskirjasto5). Tämän vuoden aikana olen enemmän pohtinut, miten yhteistyötä voitaisiin edelleen tiivistää koska uskon yhteistyön auttavan tälläkin saralla. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen merkitystä suun terveyden edistäjänä tulisi mielestäni nostaa. Monissa päiväkodeissa yhteisistä harjaushetkistä on jouduttu luopumaan hygieniasyistä. Jos harjausta ei opetella kotona eikä päivähoidossa, miten suomalaiset saadaan harjaamaan suositusten mukaisesti? Kirjoittaja Nea Rajala on suuhygienisti (AMK), joka työskentelee julkisessa ja yksityisessä suun terveydenhuollossa, lisäksi hän toimii suunhoidon tuntiopettajana ammattiopistolla sekä opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet Hautamäki, Outi 2018. Terveyden edistäminen on edunvalvontaa. Hammaslääkärilehti. Verkkodokumentti. <https://www.hammaslaakarilehti.fi/fi/uutinen/terveyden-edistaminen-edunvalvontaa> Luettu 10.11.2019. Kouluterveyskysely 2019. Verkkodokumentti. <https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset2?alue_0=87869&mittarit_0=187209&mittarit_1=200280&mittarit_2=199847&vuosi_0=v2017&kouluaste_0=161219#> Luettu 9.11.2019. Käypä hoito 2014. Karies (hallinta). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmän julkaisu. Verkkodokumentti. <www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50078> Luettu 9.11.2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Suun terveys. Verkkodokumentti. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/terveys/suunterveys> Luettu 9.11.2019. Helinä Keskinen – Heikka, Helena 2015. Suun terveys terveydenhuollon haasteena. Terveyskirjasto. Verkkodokumentti. <https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=trv00161> Luettu 23.11.2019. Kuva https://pixabay.com/fi/ Kuvaaja grafikacesky
Monialainen yhteistyö terveyden edistämisessä
Terveyttä luodaan laajasti sosiaali- ja terveyssektorin ulkopuolella. Tästä syystä on tärkeää sitouttaa muita sektoreita ymmärtämään terveyteen vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti. Tarvitaan selkeämpää näkökulmaa sektoreiden haasteista ja mahdollisuuksista sekä tietynlaista rajojen hämärtämistä siiloista ulospääsemiseksi. Terveyden edistämisen identiteetti ja perusta on monitieteinen, joten se tarjoaa myös monialaiselle työskentelylle oivan tarkastelupohjan. Yhteistyöllä voidaan tavoitella moniulotteisiin terveyteen liittyviin ongelmiin ratkaisuja. Yhteisöstä asiakasnäkökulmaa kokonaisvaltaisesti Yhteisöllisyyden ja yhteisön vahvistamisella luodaan väestötasoinen vaatimus paremmalle terveyden edistämiselle prosesseineen. Tätä kautta pystytään vähentämään terveyden epätasa-arvoa sekä saavuttamaan väestötasoisesti terveyttä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Pelkästään sairauksien hoito ja ennaltaehkäisy eivät riitä nyt eikä tulevaisuudessa vähentämään globaalia tautitaakkaa. Tarvitaan parannuksia väestötason terveyteen ja hyvinvointiin. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja siihen työhön kaivataan monialaista yhteistyötä, jolla puuttua juurisyihin haasteiden ja ongelmien takana. Tämän toteutumiseksi ja tueksi tarvitaan yhteistä kieltä, jota ymmärtävät niin yhteisöt, yksilöt kuin hallinto asiantuntijoineen. Terveysala itsessään ei omaa yhtenäistä käsitystä siten, että se voisi yksin toimia terveyden edistämisen airuena. Vaaditaan uudenlaista hallintoa, jossa on yhdistävää johtajuutta eri hallintotasoilla läpi sektoreiden. On myös muistettava, että hallinto ei ole yhtä kuin käytäntö ja toiminta. Näiden lisäksi tarvitaan harkitsevaa, neuvottelevaa ja osallistavaa yhteisön sitoutumista sekä moninaisuuden ymmärtämistä. Vain siten voidaan edistää ihmisten kehitystä, kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta samalla terveysvaikutuksia parantaen. Kaupunkisuunnittelu on yksi hyvä esimerkki terveyden edistämisestä ja sen vaikutuksista yhteisön terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi luontokokemuksen voi nähdä osana ihmisyyttä ilman kulttuurisidonnaisuutta. Hyvä kaupunkisuunnittelu mahdollistaa yhteisön toimivuutta rakenteen kautta. Health in All Policies sekä Healthy Cities edistävät hyvän kaupunkiympäristön toteutumista, kun niiden tavoitteet sisällytetään eri sektoreiden toimintaan. Muutos terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämiseen Tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta terveyden ja sen tekijöiden ymmärtämyksessä, jossa edistäminen nähdään osana kokonaisvaltaista julkisen terveyden lähestymistapaa. Terveyden edistämiselle ei ole vielä järjestelmässämme selkeää poliittista prioriteettia verrattuna sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Sen tärkeys on kuitenkin jo huomattu ja julkilausumia on niin THL:n, EU:n, YK:n kuin WHO:n tasolla. Terveyden edistäminen käsitteenä on usein heikommin ymmärretty. Sen rakenne, resurssit, tiedot ja taidot, joita tarvitaan terveyden edistämisen käytänteisiin vaativat nyt huomiota kansallisesti ja kansainvälisesti. Ymmärryksen lisäksi myös toimeenpano vaatii lisähuomiota, sillä esimerkiksi Health in All Policies on saanut paljon positiivista heräämistä aikaiseksi, mutta toimeenpano on jäänyt uupumaan useasti. Tällainen näkökulman muuttaminen ei olisi pois sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeältä tehtävältä ja kehitykseltä vaan saattaisi pitkällä aikavälillä keventää kuormitusta sekä työmäärän että talouden näkökulmasta. Aina voidaan puhua terveydenhuollon koko ajan kauemmas karkaavista budjeteista. Terveyden edistämisen näkökulmasta rahoitus ja resurssit kohtaavat juuri haasteita hoidon, ennaltaehkäisyn ja edistämisen vastakkainasetteluissa. Tähän vaikuttavat jo aikakäsitteiden erot, hoitoa tarvitaan tässä ja nyt, mutta edistäminen on pitkän aikavälin laajempaa panostusta terveyteen. Näihin teemoihin voidaan vaikuttaa väestötasolla ja globaalisti mm. terveyden lukutaitoa ja osallisuutta parantamalla. Näihin voidaan vaikuttaa samaan tapaan kuin ajatusmalliimme terveydestä ja sen tekijöiden ymmärtämyksestä. Se vaatii instituutionaalista uudelleen suunnittelua sekä arvopohjamme narratiivien pohtimista. Tämä tulisi huomioida maamme sote-uudistuksessa. Terveyden integroiminen muiden sektoreiden agendaan Rajat tutkimuksen, politiikan ja käytänteiden välillä perustuvat sosiaalisiin rakenteisiin, joiden takana ovat tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä, tarpeineen ja haasteineen. Tästä näkökulmasta monialainen yhteistyö pohjaa ennen kaikkea toimivaan vuorovaikutukseen, inhimillisyyteen ja ymmärrykseen ihmisyydestä. Omat haasteensa tähän luovat nykyisin nopeasti muuttuvat tilanteet ja käsitykset kansallisesti ja kansainvälisesti. Samoin nopeasti leviävä tieto ja sosiaalinen media, jotka terveyden edistämisen näkökulmasta haastavat muun muassa terveyden lukutaitoa vaihtoehtoisilla totuuksilla sekä vaihtuvine käsityksineen ja trendeineen. Sosiaalinen markkinointi voisi osaltaan olla hyvä motivaattori niin sektoreiden kuin väestötasoisen osallistamisen näkökulmasta. Terveyden determinantit punoutuvat moninaiseksi verkoksi ja niiden mahdollisuuksiin ja haasteisiin voidaan vastata monialaisesti. Sosioekologinen terveyden malli kuvastaa hyvin tätä ja siitä myös näkee tarpeen monialaiseen yhteistyöhön. Nyt, kun ilmastonäkökulma on tapetilla YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja vastuullisuuden näkökulmasta voitaisiin malli laajentaa globaaliin ekosysteemiin. Kuva 1. Sosioekologinen malli (Dalhgren & Whitehead 1991) Kuva 2. The Health map 2006. (Barton & Grant 2006) (Mukaillen: Dahlgren &Whitehead, 1991) Ratkaisun ydin piilee inhimillisessä ihmisyydessä. Terveysmittareilla emme saa kaikkia sektoreita inspiroitumaan tästä agendasta, vaikka koettu terveys onkin todettu ihmisille tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi ennustamaan tyytyväisyyttä elämään. Edistetään terveyttä käyttämättä terveys sanaa. Kaikissa teemoissa on kulumisen tai liikakäytön riski, jolloin asia kääntyy herkästi itseään vastaan. Suurimmalla osalla sektoreista agendana on hyvän tekeminen, vastuullisuus ja kestävää kehityst. Tärkeää terveyden edistämisen näkökulmasta onkin osoittaa eri sektoreiden sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia terveyden determinantteihin sekä sitä synergiaa, mitä toiminta voi parhaimmillaan tuottaa. Toimintakulttuurillisten yhteentörmäysten on sanottu olevan yleisin syy yhteistyön epäonnistumiselle. Selkeä tavoite, sopivat resurssit, avoimuus, luottamus, toimiva kommunikaatio ja yhdistävä johtajuus sekä yhteistyön synergia oivalluksineen kantavat monialaisen yhteistyön hedelmää. Seuraavan kerran, kun mietit ratkaisua asiakaslähtöiseen terveyden edistämisen pulmaan – haasta itsesi ajattelemaan laajemmin. Millä sektorilla voisi olla pulmaasi vastauksia, saatat yllättyä! Kirjoittaja Mirka Ranta on kätilö (AMK) ja seksuaalineuvoja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen YAMK-ohjelmassa. Kirjoittaja työskentelee odottajien ja synnyttäjien parissa HUS:ssa Naistenklinikalla ja hänen kiinnostuksen kohteenaan ovat erityisesti vuorovaikutus ja ihminen kokonaisuutena hoidettaessa. Lähteet: Corbin, J. Hope – Jones, Jacky – Barry, Margaret M. 2018: What makes intersectoral partnership for health promotion work? A review of the international literature. Health Promotion International (33.) <https://academic.oup.com/heapro/article/33/1/4/2555416>. Luettu 19.5.2019. Dahlgren, Göran – Whitehead, Margareth 1991: Policies and Strategies to Promote Social Equity in Health. Stockholm. Sweden: Institute for Futures Studies. de Leeuw, Evelyne 2017: Engagement of Sectors Other than Health in Integrated Health Governance, Policy, and Action. Annu. Rev. Public Health 2017. 38:329–49. <https://www.annualreviews.org/doi/10.1146/annurev-publhealth-031816-044309>. Luettu 20.9.2019. Fertman, Carl I. – Allensworth, Diane (toim.) 2017: Health Promotion Programs: from theory to practice. Society for Public Health Education. Jossey-Bass. <http://ebookcentral.proquest.com/lib/metropolia-ebooks/detail.action?docID=4718311. pdf>. Luettu 16.9.2019. European Union 2019: Options to Foster Health Promoting Health Systems. Report of the Expert Panel on effective ways of investing in Health (EXPH). Luxembourg: Publications Office of the European Union. <https://ec.europa.eu/health/expert_panel/sites/expertpanel/files/docsdir/025_healthpromoting_healthsystems_en.pdf>. Luettu 10.1.2019. Maass, Ruca – Lillefjel, Monica – Espnes, Geir Arild 2017: The Application of Salutogenesis in Cities and Towns. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 18 (171-180). Switzerland. Springer. Paine, Greg - Thompson, Susan – Randolp, Bill – Jud, Bruce 2018: Learning from lived experience for the improvement of health-supportive built environment practice. <https://www.researchgate.net/publication/326582252_Learning_from_lived_experience_for_the_improvement_of_health-supportive_built_environment_practice/figures?lo=1.> Luettu 20.12.2019. Vaandrager L & Kennedy L. 2017. The Application of Salutogenesis in Communities and Neighborhoods. Teoksessa Mittelmark, Maurice – Shifra, Sagy – Eriksson, Monica – Bauer, Georg F. – Pelikan, Jürgen M. – Lindström, Bengt – Espnes, Geir Arild (Toim.). The Handbook of Salutogenesis. Luku 17 (159-170). Switzerland. Springer. Kuva: Zhang Kaiyv: Unsplash
Kielletäänkö jatkossakin vai kokeillaanko uutta?
Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisaatiosta sai 50 000 kannattajaa ja menee siten eduskunnan käsiteltäväksi. Nykyisen huumelain (378/2008) mukaan kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu, kauppa, käsittely, hallussapito ja käyttö on laissa kielletty. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan rangaistavuuden poistamista. Aloite ehdottaa lakiin muutosta, joka sallisi käytön, pienen määrän hallussapidon ja muutaman kasvin kasvattamisen omaan käyttöön. Suomessa on kokeiltu jo pitkään kieltämistä. Portugali on ainoana EU-maana luopunut kokonaan huumeiden käytön rangaistavuudesta. Luxemburg suunnittelee kannabiksen täyttä vapauttamista ja Amsterdamissa on saanut jo pitkään polttaa kannabista niin kutsutuissa coffee shopeissa. Yhdysvalloissa on useita osavaltioita, joissa kannabis on laillista joko lääke- tai viihdekäytössä ja Kanadassa kannabis myös laillistettiin hiljan. Norjassa kannabis on dekriminalisoitu eli sama asia mitä Suomen lakialoitteessa haetaan. Mielenkiintoinen mainittava seikka on, että THL:n tutkimusprofessori ja kehittämispäällikkö ehdottavat rangaistavuuden poistamista. (Hakkarainen, Tammi 20181) Alkoholin ja kannabiksen vastakkainasettelu Usein kuulee sanottavan, että jos alkoholi keksittäisiin nykypäivänä, sitä tuskin laillistettaisiin. Kansalaisaloitteessa ei ole kyse kannabiksen laillistamisesta, jolloin se tulisi samalla tavalla myyntiin kuin alkoholi ja tupakka. Tutkimusten mukaan kannabiksen kokeilu ja käyttö on yleistynyt Suomessa viime vuosina (THL 20192) Kannabis on yleisin Suomessa käytettävä huumausaine. Sen käytön tiedetään lamaavan keskushermoston toimintaa, jolloin se heikentää tarkkaavaisuutta ja muistia. Se voi aiheuttaa lisäksi psyykkistä riippuvuutta ja lisätä riskiä sairastua masennukseen ja skitsofreniaan. Erityisen haitallista kannabiksen käyttö on nuorilla, joiden aivot vielä kehittyvät. (EHYT 20193) Omassa työssäni kohtaan päivittäin useita päihteitä käyttäviä henkilöitä. Olen huomannut ihmisten asenteiden muuttuneen kannabismyönteisemmäksi ja tämä sama trendi on näkynyt julkisuudessakin. Erityisesti nuoret alle 30-vuotiaat eivät useinkaan miellä kannabista huumeeksi tai vähättelevät puhuessaan sen riskeistä. Huumausaineiden vertailu ei mielestäni ole sinällään järkevää. On tutkittu, että kannabista ei käytetä alkoholin sijasta vaan useimmiten sen kanssa. Yli 18-vuotiaiden keskuudessa kannabiskokeilut ovat lisääntyneet, mutta alaikäisillä ei. Huolestuttavaa on asenteen muutos, voiko sen ennustaa lisäävään käyttöä tulevaisuudessa? Eväitä tulevaisuuteen Tehdään ajatusleikki. Kaikki ihmiset saavat elää elämäänsä kuten haluavat, kunhan siitä ei ole haittaa toisille, eikö? Jos joku haluaa polttaa kannabista, polttakoon. Kannabiksen käyttö ei olisi enää rikos, joten lisääntyykö se? Vai käyttävätkö sitä edelleen samat ihmiset kuin nytkin? Lain silmissä nämä henkilöt eivät olisi enää rikollisia. Näkökulmia kannabiksen käyttöön ja sen rangaistavuuteen on monia. On mahdollista, että käyttö lisääntyy ja sitä myötä myöskin esimerkiksi psykososiaaliset ongelmat kasvavat. On myös mahdollista, että rikolliset ilmiöt vähenevät. Mene ja tiedä. Tärkeintä asiassa on keskustelun syntyminen ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. Erityisesti nuorille tulisi tarjota puolueetonta, neutraalia ja tutkittua tietoa kannabiksesta ja muista päihdyttävistä aineista. Myös ikuinen vastakkainasettelu päihteiden välillä tulisi lopettaa. Mitään päihdettä kun ei voi sanoa terveelliseksi. Kirjoittaja Isa Kaurinkoski on ammatiltaan terveydenhoitaja, joka opiskelee Metropolia ammattikorkeakoulussa terveyden edistämistä (YAMK). Kirjoittaja työskentelee mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja hänen sydäntään on lähellä erityisesti ihmisten kohtaaminen sekä ehkäisevä työ. Lähteet 1Hakkarainen, Tammi 2018. https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/. THL. 2THL 2019. Tilastoraportti. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137660/Suomalaisten_huumeiden_käyttö_ja_huumeasenteet_2018_tilastoraportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y. 3EHYT. Tositietoa – Kannabis. http://www.ehyt.fi/sites/default/files/julkaisut/tositietoa-kannabis-digi.pdf. Hakkarainen ym. 2014. Kannabis ja terveys. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116243/Kannabis_ja_terveys_taitto_korjattu_2014.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006284267.html. Huumausainelaki 378/2008. YLE 2019a. https://yle.fi/uutiset/3-11039789 YLE 2019b. https://yle.fi/uutiset/3-10663151 THL 2019. https://thl.fi/fi/-/kannabiksen-kokeilu-ja-kaytto-ovat-yleistyneet-yli-18-vuotiailla-nuorilla-mutta-eivat-alaikaisilla?redirect=https%3A%2F%2Fthl.fi%2Ffi%2Fweb%2Falkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet%2Fhuumeet%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_OE1lk7NdoYzz%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2-3-1%26p_p_col_count%3D2 Kuvat: Pixabay. Kuvaaja: Gordon Johnson. https://pixabay.com/vectors/marijuana-scales-legalization-drugs-2754249/. Kuvaaja: TheDigitalArtist. https://pixabay.com/illustrations/banner-yes-no-decision-choice-1183407/
Uni – kaikkien kaveri
Miksi nukumme? Ihminen nukkuu karkeasti kolmasosan elämästään. Uni on tarkkaan säädelty, monimutkainen aivojen toiminto, joka on säilynyt evoluutiossa. Tämän takia se ei voi olla merkityksetön hyvinvointimme kannalta. Unen aikana elimistömme palautuu niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin rasituksesta tasapainottaen hermoston toimintaa. Muisti ja oppiminen edellyttävät riittävää unta. Uni parantaa myös vastustuskykyä ja torjuu tulehdussairauksia. Unen aikana aivo-selkäydinneste huuhtoo aivoissa soluja ja poistaa näin kuona-aineita sekä haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Unen aikana aivojen energiavarastot täyttyvät. Unella on myös hormonitoimintaan liittyviä tehtäviä. Uni ja nukkuminen ovatkin tärkeitä ja välttämättömiä hyvinvointimme ja terveytemme kannalta. Tee unitesti: https://www.coronariauniklinikka.fi/tee-unitesti/ Unen vaiheet Uni koostuu sykleistä, jotka toistuvat yön aikana useita kertoja. Sykleissä vuorottelevat kevyt-, syvä- sekä vilkeuni. Kevyen unen aikana palautuminen alkaa. Noin puolet aikuisen yöunesta on kevyttä. Syvän unen aikana rentoutuminen on kokonaisvaltaista. Syvä uni on elimistön elpymisen kannalta tärkeintä. Noin neljäsosa aikuisen unesta on syvää ja suurin osa siitä nukutaan alkuyön tunteina. Vilke- eli REM-uni (Rapid Eye Movement) on aamuyöhön ja aamuun painottuvaa. Vilkeunessa silmät liikkuvat usein vilkkaasti luomien alla, josta REM-uni nimityskin juontuu. Vilke-unessa esiintyy usein ajattelua ja mielikuvia. Tämä on niin kutsuttua unien näkemisen vaihetta. Yöuneen kuuluu myös valvetta ja torkkua. Unentarve ja univaje Unentarve on yksilöllinen. Suositus on nukkua 7-9 tuntia yössä. Useat nukkuvat unentarpeeseensa nähden liian vähän. Unta nipistävät työ-, harrastus- ja sosiaaliset kiireet. Lisäksi ruutuaika niin mobiililaitteilla kuin televisionkin parissa verottaa unta. Ihmisen pyrkimys irrottautua normaalista vuorokausirytmistä, kiire ja aistien ylistimulaatio kuormittavat aivoja. Huolimatta 24/7 yhteiskunnasta, unen tarve on ennallaan tai jopa lisääntynyt. Unesta nipistäminen voi tuntua houkuttelevalta, mutta siinä huijaakin vain itseään. Syitä unettomuuden taustalla voi olla useita kuten perintötekijät, herkkäunisuus, persoonallisuuden piirteet, elämäntavat jne. Yleisin unettomuuden muoto on unihäiriö (jopa 90%). Aiheuttajana on stressi, ympäristön ja elämän muutokset. Myös positiiviset muutokset voivat aiheuttaa unettomuutta. Joissakin tapauksissa pelko unettomuudesta voi käynnistää itseään ruokkivan kierteen. Unettomuus voi olla myös merkki jostakin sairaudesta. Unettomuus tilapäisesti kuuluu elämään. Noin kolmannes aikuisista kärsii ajoittain unettomuusoireista ja n. 12% pitkäaikaisesta unettomuudesta. Määrät ovat lisääntyneet. Unettomuuden jatkuessa 1-2 kk. 1-3 krt. viikossa, voidaan puhua kroonisesta unettomuudesta. Unettomuus voi esiintyä nukahtamisen vaikeutena, katkonaisena unena, liian varhaisena heräämisenä tai huonona unen laatuna / virkistämättömänä unena. Paras mittari arvioidessa unettomuutta on henkilön oma arvio. Unen määrä ja laatu on hyvä, jos herää virkeänä ja olotila jatkuu koko päivän Vähäisen nukkumisen terveyshaitat Vähäisellä nukkumisella ja kertyvällä univelalla on epäedullisia terveysvaikutuksia. Pitkittynyt unettomuus heikentää kognitiivista toimintakykyä. Univaikeudet aiheuttavat ylipainoa, erityisesti syvän unen puute lihottaa. Tätä kautta metabolisen oireyhtymän riski kasvaa. Unen vähäisyys on yhdistetty moniin kansansairauksiin kuten verenpainetautiin, tyypin II diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja depressioon. Unen puute vaikuttaa myös mielialaan ja jaksamiseen. Unettomuuden hoito Unettomuutta voidaan hoitaa. Taustalla oleva syy tulee selvittää ja mahdollinen sairaus unettomuuden syynä on hoidettava. Huomio kannattaa kiinnittää unirytmiin ja unihuoltoon. Keinoja parempaan nukkumiseen: Pidä huolihetki ja kirjaa ylös ratkaisemattomat asiat ennen nukkumaanmenoa. Rentouta kireät lihakset ja mieli. Kokeile itsellesi sopivaa rentoutuskeinoa esim. syvähengitys palleaa käyttäen. Rentoutuskeinoja on monia ja etsimällä löydät itsellesi sopivimman. Vältä syömistä, erityisesti rasvaisia ruokia juuri ennen nukkumaan menoa. Älä juo alkoholia, kahvia tai muita kofeiinia / piristäviä ainesosia sisältäviä juomia enää iltapäivästä. Vältä nikotiinia Älä harrasta liikuntaa tai muuta rasittavaa toimintaa 3 tuntia ennen aiottua nukkumaan menoa. Kiire on unelle haitaksi. Raivaa iltapainotteisuus pois kalenteristasi. Vältä kirkasta valoa illalla. Syys- ja talviaamuisin kirkasvalolampun läheisyydessä oleskelu tahdistaa sisäistä kelloa ja voi helpottaa unirytmin löytämisessä. Mene sänkyyn vasta kun sinua väsyttää. Älä selaa mobiililaitteita vuoteessa. Jos uni ei tule 15 minuutissa, nouse ylös ja palaa vuoteeseen vasta kun tunnet itsesi väsyneeksi. Pidä sama nukkumisrytmi arkena ja vapaapäivinä. Vältä päivätorkkuja tai pidä ne korkeintaan 15-20 min. mittaisina. Unettomuuden pitkittyessä yhteydenotto terveydenhuoltoon ja hoitokontaktin luominen ammattilaiseen on tärkeää. Ensisijaiset unettomuuden hoitokeinot ovat lääkkeettömiä. Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käytöstä unettomuuden hoidossa on hyviä tuloksia. Näillä menetelmillä pyritään vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin ja katkaisemaan näin syntynyt noidankehä. Hoitoon voidaan kombinoida tarvittaessa myös lääkitystä. Kuuntele asiantuntijan vinkit hyvään uneen Aivoliiton sivuilta: https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/uni/aivot-tarvitsevat-hyvaa-unta ja / tai Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=qCYX2ZJJ2xw Kirjoittaja on Niko Nurkka, sairaanhoitaja (AMK), joka työskentelee HUS:n leikkausosastolla anestesiasairaanhoitajana. Hän on kiinnostunut uneen ja palautumiseen liittyvistä asioista. Opiskelee tällä hetkellä YAMK- tutkintoa Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Unettomuus. Käypä hoito- suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki. Duodecim 2017. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50067#s26> Rahkonen, Ossi – Lallukka, Tea. 2011. Uni ja kansanterveys. Pääkirjoitus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2/2011 48 vsk. Lallukka, Tea. 2011. Unen kansanterveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Kirja-arvostelu. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 2/2011 48 vsk. Paunio, Tiina – Porkka-Heiskanen, Tarja. 2008. Unen merkitys sairauksien synnyssä. Duodecim 2008; 124. <https://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo97135.pdf> Korpela-Kosonen, Krista. 2015. Uni tukee painonhallintaa. Suomen Sydänliitto ry:n verkkosivut. <https://sydan.fi/uni-tukee-painonhallintaa/> Uni. Terveysverkko- verkkosivut. Suomen Terveysliikuntainstituutti oy ja Finnish Institute of Health and Fitness oy. <https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/uni/> Uni ja palautuminen. Työterveyslaitoksen verkkosivut. <https://www.ttl.fi/tyontekija/uni-ja-palautuminen/> Unettomuuden omahoito. Mielenterveystalo.fi- verkkosivut. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/unettomuuden_omahoito/Pages/default.aspx> Unitehdas. Mieli.fi- verkkosivut. Suomen Mielenterveys ry. <https://mieli.fi/fi/kehittämistoiminta/lapset-ja-nuoret/unitehdas> Uni. Aivoliitto.fi- verkkosivut. Aivoliitto ry. <https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/uni/> Uni. Elintavat ja ravitsemus. THL:n verkkosivut. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. <https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/uni> Hublin, Christer. 2015. Unettomuus. Duodecim 2015; 131(12). <https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2015/12/duo12318> Partonen, Timo. 2018. Uni tarvitsee poliittista suojelua. THL- blogi. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. <https://blogi.thl.fi/uni-tarvitsee-poliittista-suojelua/> Uni. 2019. Terveyskylä.fi- verkkosivut. <https://www.terveyskyla.fi/naistalo/lisääntymisterveys/elintavoista-apua-hedelmällisyyteen/uni>
Hengähdä hetki luonnossa
Kuormittavatko työkiireet tai painavatko asiat mieltäsi? Tuntuuko elämä suorittamiselta? Koetko riittämättömyyden tunteita? Moni työikäinen aikuinen elää keskellä valtavaa tietotulvaa ja kokee kiireen kuormittavan kehoa ja mieltä. Jatkuva huomion kohdentaminen ja ylläpitäminen edellyttävät ponnisteluja ja kuluttavat voimavaroja. Keho ja mieli saattavat vaatia irtautumista arkipäivän kiireistä ja vaateista. Luonto tarjoaa tähän avun. Jo muutaman minuutin kestävä luontokontakti tarjoaa mahdollisuuden virkistymiseen ja elpymiseen. Luonto tarjoaa tasapainoa ja vastapainoa arjen kiireeseen. Luonnossa oleskelun jälkeen myönteiset tunteet lisääntyvät ja esimerkiksi vihan ja pelon tunteet vähentyvät. Myös kehon fysiologisessa toiminnassa tapahtuu useita myönteisiä muutoksia kuten verenpaine laskee ja lihasjännitys vähenee.1,2,3,4 Koe luonnon lumoava ja elvyttävä vaikutus Tarkkaavaisuutemme herää ilman ponnisteluja tai tietoista keskittymistä, kun oleilemme luonnossa. Kauniit aamuauringossa kimaltelevat kasteen koristelemat hämähäkin seitit tai auringonlaskun värjäämä punertava taivaanranta lumoaa katsojan. Pimenevässä illassa rauhoittavasti rätisevä, liekehtivä ja lämpöä hehkuva nuotio toimii katseen vangitsijana ja rentouttavana elementtinä. On mielenkiintoista jäädä seuraamaan luonnon tapahtumia ja unohtaa ympäriltä kaikki muu. Luonnossa aikuinen voi tuntea olevansa kuin pieni lapsi, joka tutkii valtavalla innolla ja täysin uppoutuneena ihmeitä täynnä olevaa maailmaa. Luonnossa lumoutuessamme irtaudumme arjesta ja koemme yhteyden tunnetta luontoon, mikä mahdollistaa elpymisen.4,5 Vahvimpia elpymiskokemuksia on saatu oleskelemalla vesistön läheisyydessä sijaitsevissa metsä- tai peltoympäristöissä. 6 Luonto vaikuttaa myönteisesti niin stressaantumattomiin kuin stressistä kärsiviin ihmisiin. Kortisolin eli stressihormonin ja adrenaliinin määrät vähenevät kehossa ja mielihyvähormonien kuten serotoniinin ja oksitosiinin määrät lisääntyvät. Luonto houkuttelee ja aktivoi myös liikkumaan. Luonnossa liikkuessa voi valita itse reitin ja päättää vauhdin oman kunnon mukaan. Liikkuminen luonnossa edistää sydämen, hengitys- ja verenkiertoelimistön terveyttä ja vahvistaa lihaksistoa sekä kehittää tasapaino ja koordinaatiota.2,4 Mene luontoon tai tuo luonto lähellesi Luonto soveltuu kaikille ja se on ilmainen hyvinvoinnin lähde. Luonnon terveyttä edistävät vaikutukset koskettavat kaikkia ihmisiä, vaikka ei kokisi olevansa niin sanottu luontoihminen. Jokainen ihminen muodostaa oman yksilöllisen luontosuhteen, joka kehittyy elämän myötä. Pienikin luontokokemushetki lisää hyvinvointiamme. Jo viiden minuutin mittainen hetki luonnossa lisää myönteisiä tunteita ja kohentaa mielialaa.3,4 Lyhyet luontokokemukset esimerkiksi työpäivän lomassa puistossa kävely voi tukea elpymistä arjen kiireen keskellä. Myös luontokuvien näkeminen ja katselu vaikuttavat hyvinvointia edistävästi. Työpaikan seinälle tai tietokoneen taustakuvaksi asetetun luontokuvan katselu virkistää ja rauhoittaa. Myös luontovideoiden avulla voidaan tuoda luonto ja sen hyvinvointivaikutukset lähemmäksi ihmistä.4 Etsi itsellesi luonnosta mielipaikka Luonto ja koti ovat suomalaisten mielipaikkoja. Mielipaikkoihin liitetään kuuluvaksi rentoutuminen, rauhoittuminen ja mielihyvän kokemukset. Mielipaikkaa valitessa usein korostuvat ympäristön tuttuus, turvallisuus, rentous ja kauneus. Vihreä kasvillisuus ja vesielementti on yleisesti koettu tärkeäksi. Mielipaikoissa ympäristön ulkoisia piirteitä merkityksellisempää on kuitenkin ympäristön herättämät tunteet ja terapeuttinen vaikutus. Ympäristö, joka vaikuttaa myönteisesti tunteisiin ja minäkokemukseen on merkityksellinen. Myös aiemmin koetuilla asioilla ja muistoilla on tärkeä rooli. Mielipaikkaan liittyvät miellyttävät mielikuvat ja elämykset lisäävät paikan vetovoimaa, mutta myös auttavat käsittelemään epämiellyttäviä kokemuksia. 2, 4 Ole läsnä ja anna aikaa itsellesi Luonnossa ajatukset rauhoittuvat ja voit kokea syvää läsnä oloa juuri siinä hetkessä. Luonnossa liikkuessa aistien herkistyminen mahdollistaa huomion kiinnittämisen luonnon lumoaviin tuoksuihin, väreihin, makuihin ja tuntemuksiin kuten maaston muotoihin. 5 Luonnossa voit syventää itsetuntemustasi, selvitellä ajatuksiasi ja tunteitasi. Luonnossa sinun ei tarvitse esittää mitään, vaan voit olla aito oma itsesi ja saada kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta juuri sellaisena kuin olet. Hengähdä hetki. Anna mielellesi ja kehollesi aikaa kokea luonnon tarjoamat terveyttä edistävät vaikutukset. Kirjoittaja: Marika Roos on terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee äitiys- ja lastenneuvolassa asiantuntijaterveydenhoitajana ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: Arvonen, Sirpa 2015. Metsämieli. Kehon ja mielen kuntosali. Metsäkustannus Oy. Arvonen, Sirpa 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus Oy. Korpela, Kalevi 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia 42, 364-376. Verkkodokumentti. <https://www.researchgate.net/publication/262066113_Korpela_K_2007_Luontoymparistot_ja_hyvinvointi_Psykologia_42_364-376>. Luettu 9.11.2019 Korpela, Kalevi 2008. Ympäristö ja positiiviset tunteet. Teoksessa Punamäki, Raija-Leena – Nieminen, Pirkko – Kiviaho, Matti (toim.) Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa, 59-78. Tampere. Verkkodokumentti. <https://www.researchgate.net/publication/274333407_Korpela_K_2008_Ymparisto_ja_positiiviset_tunteet>. Luettu 9.11.2019. Leppänen, Marko – Pajunen, Adela 2019. Suomalainen metsäkylpy. Gummerus, Helsinki. Sievänen, Tuija – Neuvonen, Marjo (toim) 2011. Luonnon virkistyskäyttö. Metlan työraportteja 212. Verkkodokumentti. <http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.pdf>. Luettu 9.11.2019. Kuvat: Marika Roos
Palleahengityksen terveysvaikutukset
"Ai mikä pallealihas?” Pallealihas (m.diaphragma) sijaitsee kehon keskellä, rinta- ja vatsaonteloiden välissä, kuin avattu laskuvarjo. Rintakehässä on 12 kylkiluuta molemmin puolin selkärankaa, jotka yhdistyvät etupuolella rintalastaan. Pallealla on yksi lähtökiinnityspinta rintakehän etupuolella rintalastan alaosan miekkalisäkkeeseen. Pallean toinen lähtökiinnityspinta on kuusi alinta kylkiluuparia. Kolmas lähtökiinnityspinta on sidekudossäikeillä lannerangan nikamiin L1-L3. Kaikista näistä lähtökiinnityskohdista lihassäikeet yhtyvät ylös keskelle keskusjänteeseen (centrum tendineum). Keskusjänteen läpi kulkevat ruokatorvi, kiertäjähermo (n.vagus) ja alaonttolaskimo. Sydämen suurin valtimo, aortta, kulkee selkärangan vieressä pallean sidekudoskaarien läpi vatsaontelon puolelle yhdessä suurimman imusuonen, rintatiehyen (ductus thoracicus) ja rintakehän pitkittäislaskimo (vena azygos).1, 2, 5 Palleahengityksestä puhutaan yleensä ihmiselle ensimmäisen kerran jonkun vaivan kohdatessa. Pallea on ihmisen pääsisäänhengityslihas ja rintakehän suurin liikuttaja. Ihmisen elinehto on hengittäminen, sillä kaikki kehon kudokset ja aivot tarvitsevat happea, jota verenkierto kuljettaa. Keuhkojen alapinnat ovat yhteydessä palleaan sidekudossäikeillä.1,5 Sisäänhengityksessä pallean keskusjänne laskeutuu ja rintaontelon tilavuus kasvaa ja keuhkoihin virtaa ilmaa. Vatsaontelon paine vastaavasti kasvaa ja pallean alaiset sisäelimet liukuvat alaspäin ja vatsa hieman pullistuu. Tästä onkin syntynyt sanonta, että palleahengitys ”hieroo sisäelimiä”. Palleahengityksellä on myönteinen vaikutus vatsan ja suoliston toimintaan.5 ”Pallealihas on monessa mukana” Vuosikymmenten ajan ovat tutkijat selvitelleet pallealihaksen monimuotoisia rooleja niin kehon fysiologiaan eli toimintaan vaikuttavia, biomekaanisia toimintoja sekä anatomisia eli rakenteellisia yhteyksiä. Pallealihas ei todellakaan ole vain pääsisäänhengityslihas, sillä on useita kehon toimintoihin liittyviä rooleja. Toimivaa pallealihasta tarvitaan tavallisissa toiminnoissa, kuten nauramisessa, aivastamisessa, yskimisessä, oksentamisessa, ulostamisessa ja virtsaamisessa. Pallealla on osansa nielemisessä ja maha-ruokatorven takaisinvirtauksen eli refluksin estämisessä. Pallea tukee synnytyksen ponnistuksissa ja on mukana tukemassa lannerankaa raskaissa nostotilantessa.3,5 Pallealihaksen asentoon ja toimintaan vaikuttavat muutamat kehon rakenteet. Elastinen keuhkokudos pyrkii vetämään palleaa ylöspäin. Seistessä ja istuessa vastaavasti sisäelinten vetovoima vetää palleaa alaspäin. Seistessä vatsalihasten aktiviteetti avustaa pallean nousemista yläasentoon.3,5 Pallealihas toimii imunestekierron ”pumppuna” tehostaen imunesteen kulkua raajoista kohti rintakehän yläosaa, sillä yli puolet kehon imusolmukkeista sijaitsee heti pallean alapuolella.1, 5 Hengityksellä on vaikutuksia aivojen laskimoverenkiertoon ja sitä kautta aivojen glymfaattiseen järjestelmään.4 Pallealla on sidekudosliitoksia sydämeen, ruokatorveen, maksaan, nousevaan paksusuoleen vatsan oikealla puolella ja pohjukaissuolen sekä tyhjäsuolen yhtymäkohtaan (eng. duodenojejunal angle).5 Pallealihaksella on siis todella moniulotteiset suhteet lähielimiin ja siten palleahengityksellä voi olla laajoja vaikutuksia kehon toimintoihin. Sydänlihaksen supistus ja koko kehon verenkierto hyötyvät pallean hyvästä toiminnasta. Säännöllisellä palleahengitysharjoituksella on todettu positiivinen vaikutus sydämen sykevälivaihteluun (eng. heart rate variability), jonka hyvä vaihtelu kertoo autonomisen hermoston balanssista parasympaattisen ja sympaattisen hermoston kesken. Palleahengityksellä on huomattu vähentävää vaikutusta verenpaineeseen.5 ”Hengitä syvään, se rauhoittaa” Olet varmaan kuullut tämän sanonnan. Se onkin täysin totta, sillä syvään hengittäminen pallealla stimuloi parasympaattista hermostoa kiertäjähermon (n.vagus) avulla, jolloin kehon ja mielen rauhoittuminen tapahtuu hermostollisen vasteen kautta.1,2 Pinnallista hengitystä saa syvennettyä ja rauhoitettua kiinnittämällä huomiota hengitysrytmiin. Hengitysrytmi 1:2 tarkoittaa, että uloshengitys tulisi olla puolet pidempi kuin sisäänhengitys. Esimerkiksi, kun lasket kolmeen sisäänhengittäessä, niin lasket kuuteen ulos hengittäessä. Ennen seuraavaa sisäänhengitystä voi olla lyhyt tauko, jolloin kaikki hengityslihakset lepäävät. Hengitysrytmi auttaa keskittymään hengittämään pallealihaksella, jolloin keuhkot täyttyvät alalohkoistaan asti. Levossa tai kevyessä toiminnassa pallea riittää huoltamaan sisäänhengityksen, joka tulisi tehdä nenän kautta.5 Nenän limakalvot puhdistavat ilmaa ja lämmittävät kylmää ilmaa pakkasella tai viilentävät kuumaa ilmaa saunassa ennen, kuin se kulkeutuu keuhkoihin. ”No mitä hyötyä siitä palleahengityksestä on?” Palleahengityksen tarkoituksena on: - Vahvistaa pallealihasta. - Hengitystekniikan 1:2 avulla vähentää hengitystiheyttä. - Auttaa laskimoverenkierron paluuta sydämeen. - Lisätä imunestekiertoa. - Rentouttaa kehoa ja mieltä. - Suoraselkäisessä asennossa, selkänojaisessa tuolissa vähentää istumatyön staattisuutta vilkastuttamalla aineenvaihduntaa myös selän posturaalissa lihaksissa. Palleahengitystä tulisi opettaa kaikille tasa-arvoisesti, alkeet jo esimerkiksi päiväkodin esikoulussa. Palleahengitystä harjoitellaan ensin levossa ja vähitellen pyritään ylläpitämään palleahengitystapa myös aktiivisessa liikkeessä. Harjoittelu kannattaa tehdä joko istuen nojatuolissa tai selinmakuulla jalat koukussa. Laita toinen käsi rintakehän yläosan päälle ja toinen käsi navan päälle. Sisäänhengittäessä normaalisti yläkäden ei tulisi liikkua, ainoastaan alakäden alla tulisi tuntua laajentumista. Syvään hengittäessä tulisi aistia liikettä myös rintakehän yläosassa, sydämen tasolla. Tunne kuinka keuhkot laajentuvat myös selän puolelle ja rintakehä laajenee sivuttaissuunnassa, pituussuunnassa ja etu-takasuunnassa. Alavatsan ja lantionpohjan tulisi olla rentona ja liikkua synkronisessa tahdissa pallean kanssa.5 Keskity hengitysrytmin pidentämiseen 1:2 ohjeen avulla. Pyri tekemään harjoitus päivittäin, aluksi muutaman minuutin verran. Harjoituskertojen myötä pystyt lisäämään harjoitusaikaa 10 minuuttiin. Mirka Peththahandi Kirjoittaja on osteopaatti (AMK), joka työskentelee Metropolia AMK:ssa osteopatian lehtorina, ja opiskelee terveyden edistämisen ylempää ammattikorkeakoulu tutkintoa. Lähteet 1) Bordoni, Bruno - Zanier, Emiliano 2013. Anatomic connections of the diaphragm: influence of respiration on the body system. Journal of Multidisciplinary Healthcare 2013; 6: 281–291. 2) Gray´s Anatomy 1995. The Anatomical Basis of Medicine and Surgery. 38.painos. Toim. Gray, Henry (1825-1861) - Williams, Peter L. - Bannister, Lawrence H. Churchill Livingstone. 3) Middleditch, Alison - Oliver, Jean 2005: Functional Anatomy of the Spine. 2.edition. Elsevier Health Sciences. s.116. 4) Kiviniemi, Vesa - Wang, Xindi - Korhonen, Vesa - Keinänen, Tuija - Tuovinen, Timo - Autio, Joonas - LeVan, Pierre - Keilholz, Shella - Zang, Yu-Feng - Hennig, Jürgen - Nedergaard, Maiken 2015. Ultra-fast magnetic resonance encephalography of physiological brain activity – Glymphatic pulsation mechanisms? Journal of Cerebral Blood Flow & Metabolism 2016 Jun; 36(6): 1033–1045. 5) Kocjan, Janusz - Adamek, Mariusz - Gzik-Zroska, Bożena - Czyżewski, Damian - Rydel, Mateusz 2017. Network of breathing. Multifunctional role of the diaphragm: a review. Advances in Respiratory Medicine 2017; 85: 224–232.
Muuttuiko liikunnan käsite uuden liikkumisen suosituksen myötä?
UKK-instituutti julkaisi uuden liikkumisen suosituksen muutama kuukausi sitten. Odotin uusia suosituksia innolla, sillä edelliset suositukset olivat julkaistu kymmenen vuotta sitten. Uudessa suosituksessa kevyen liikuskelun ja palautumisen merkitystä korostettiin, mitä pidän hyvänä lisänä suositukseen. Hämmennyin kuitenkin, miten mediassa uutisoitiin liikkumisen suosituksen muuttavan koko liikunnan käsitteen. Liikkuminen ja liikunta tuntuivat tarkoittavan nyt samaa asiaa, mutta onko näillä eroa? Liikunta on osa liikkumista Liikkumisella tarkoitetaan mitä tahansa lihasvoimalla tuotettua liikettä, joka ylittää energiankulutuksen levossa. Liikunta on puolestaan osa liikkumista. Määritelmän mukaan liikunta on suunnitelmallista ja toistuvaa, ja sen tavoitteena on yhden tai useamman kunto-ominaisuuden ylläpitäminen tai parantaminen. Uudistetun liikkumisen suosituksen perusta on pysynyt samana. Reipasta liikuntaa eli sydämen sykettä kohottavaa liikuntaa suositellaan tehtäväksi yhä 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Samat terveyshyödyt saa myös rasittavalla liikunnalla, jolloin määrä on 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Lihaskuntoa ja liikkeenhallintaa tulisi harjoittaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Kevyelläkin liikkumisella on merkitystä Päivityksen myötä liikkumisen suosituksessa kevyen ja lyhytkestoisen liikunnan merkitystä on korostettu ja unen tärkeys nostettu liikunnan rinnalle. Näin suositus huomioi vahvemmin hyvinvoinnin kokonaisuuden. Tutkimustiedon mukaan myös kevyemmällä liikunnalla on terveyshyötyjä erityisesti vähän liikkuvilla. Kevytkin liikkuminen voi alentaa verensokeri- ja rasva-arvoja, vilkastuttaa verenkiertoa sekä vetreyttää lihaksia ja niveliä. Liikuskelua ja paikallaan olon tauottamista kannattaa tehdä joka päivä ja mitä useammin, sen parempi. Uuden liikuntasuosituksen on katsottu olevan aiempaa armollisempi. Samalla sen on kuitenkin tarkoitus kannustaa vähemmän liikkuvia, kun kaikki liikunta lasketaan. Paikallaanolon tauottaminen on puolestaan tärkeää myös paljon liikkuville. Moni aikuinen viettää hyvin paljon aikaa istumalla töissä, autossa ja kotona sohvalla. Tätä paikallaanoloa tulisi saada vähäisemmäksi. Tämän hetken tutkimusnäytön perusteella paikallaanolon ja siihen liittyvät terveysriskit vaikuttavat olevan riippumattomia reippaan ja rasittavan liikunnan määrästä. Runsaan paikallaanolon haitallisia vaikutuksia terveydelle ei välttämättä pysty kompensoimaan pelkällä urheiluharrastuksella. Taustalla kattava tutkimustieto Uusi liikkumisen suositus ei siis muuta aiempaa käsitystä liikunnasta. Suosituksessa liikunnan osuus on pysynyt ennallaan, mutta terveyden kannalta liikuskelun merkitystä ja paikallaanolon tauottamista on haluttu korostaa. UKK-instituutin laatima liikkumisen suositus perustuu amerikkalaiseen suositukseen, joka on päivitetty vuonna 2018. Yhdysvaltain terveysviraston laatima liikkumisen suositus perustuu kattavaan kansainväliseen tieteelliseen tutkimusnäyttöön. Kirjoittaja Heidi Lahtinen on fysioterapeutti (AMK), joka työskentelee perusterveydenhuollossa ja yrittäjänä sekä opiskelee Metropolian Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services. Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti, 2019. https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/aikuisten-liikkumisen-suositus. Liikunta. Käypä hoito -suositus 2016. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito-johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: https://www.kaypahoito.fi/hoi50075. Suni, Jaana – Husu, Pauliina – Aittasalo, Minna – Vasankari, Tommi 2014. Liikunta on osa liikkumista – Paikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan. Liikunta & Tiede 6/2014: 30-32. Kuvat: Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti, 2019. https://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisensuositus/aikuisten-liikkumisen-suositus. Pixabay: Wokandapix / 1257 kuvaa. https://pixabay.com/fi/photos/ajaa-harjoitus-kunto-liikunta-1290022/
Liikunta lisää terveyttä myös iäkkäänä
Fyysinen aktiivisuus eli liikunta on maailman tehokkain lääke. Sen avulla voit vähentää merkittävästi riskiä sairastua mm. sydän ja verisuonitauteihin, diabetekseen, aivohalvaukseen ja masennukseen. Fyysisen aktiivisuuden avulla voit paremmin, olet energisempi, nukut levollisemmin ja keskittymiskykysi on parempi. Immuunijärjestelmäsi toimii paremmin, elät pidemmän ja toimintakykyisemmän elämän. Sydän vahvistuu, aivosi ja muistisi toimii paremmin. (Hansen – Sundberg 2015.) Ikääntymisen tuomia muutoksia kehossa lihasmassa on 50-vuotiaalla pienentynyt n. 10 %, 70-vuotiaalla jo n. 40 % pituus vähenee, 60-vuotta täyttäneiltä jo 2 cm 10 vuotta kohti paino lisääntyy iän myötä aiempaa helpommin luuston massa saattaa pienentyä jo 40 ikävuodesta alkaen kestävyyskunto heikkenee normaalisti 5-10 % kymmenessä vuodessa 30 ikävuoden jälkeen (maksimaalinen hapenottokyky) mitokondrioiden (solujen ”moottori ja voimalaitos”) määrä vähenee ja niiden toiminta heikkenee jo 25-vuotiaasta lähtien tapaturmavaara kasvaa, koska tasapaino heikkenee lihasvoiman vähentymisen myötä, kaatumisriski kasvaa ja reaktionopeus hidastuu (Ikääntyminen ja Liikunta 2014 UKK-instituutti; Hansen – Sundberg 2015.) Liikunta hidastaa ikääntymisen tuomia muutoksia Ikääntymisestä puolet tai jopa 2/3 osaa johtuu vähentyneestä fyysisestä aktiivisuudesta. Vaikka elimistössä tapahtuu väistämättömiä muutoksia ikääntymisen seurauksena, voi monia niitä hidastaa tai jopa kumota liikunnan avulla. Useissa tutkimuksissa todetaan, että liikunta voi hidastaa ikääntymisvauhtia, tai ehkä jopa puolittaa sen. Liikunnan avulla voit elää pidempään ja laadukkaammin. Vaikka et olisi liikkunut aiemmin ja aloitat säännöllisen liikuntaharrastuksen, tapahtuu kehossasi paljon positiivisia vaikutuksia. Tärkeäintä on kestävyys- ja voimaharjoittelu. (Ikääntyminen ja Liikunta 2014 UKK-instituutti; Hansen – Sundberg 2015.) Lihasmassan vähenemistä voi ehkäistä voimaharjoittelulla. Lihasvoiman väheneminen voi johtaa elämän laadun heikentymiseen ja siihen, että ihmisen on aina vain vaikeampi pärjätä omin avuin. Jo 10-15-minuutin harjoittelu riittää, kaksi tai kolme kertaa viikossa. Voimaharjoittelu ei tarvitse olla kuntosaliharjoittelua. Myös portaissa kulkeminen, istumasta seisomaan nouseminen ja kuminauhaharjoittelu lisää lihasvoimaa. Lihasvoimaharjoittelu lisää tasapainoa, joka taas estää kaatumistapaturmia. (Hansen – Sundberg 2015.) Kestävyyskunto kertoo biologisesta iästäsi ja se on helposti mitattavissa. Lisääntynyt hengästyneisyys on varoitus huononevasta kunnosta. Huono kestävyys on yhdistetty lisääntyneeseen kuolemanriskiin. Arkipäivän askareet tuntuvat myös raskaammalta, kun kunto on heikko. Kestävyyskunnon kohentaminen ja useiden sairauksien riskin pienentämäinen on helppoa. Kestävyystyyppinen liikunta pari kertaa viikossa parantaa hapenottokykyä 5-40%. (Hansen – Sundberg 2015.) Liikunta vaikuttaa myös solutasolla. Mitokondriot ovat keskeisessä roolissa kehomme solujen toiminnassa. Mitokondriot tehostavat solujen toimintaa toimimalla ns. solujen voimalaitoksina. Ikääntymisen ja passiivisen elämän seurauksena mitokondriot katoavat ja vaurioituvat. Nämä muutokset mitokondrioissa ovat monien kroonisten sairauksien takana. Kestävyyslajien harrastajilla on mitattu jopa kaksin- tai jopa kolminkertaisia mitokondriomääriä verrattuna normaaliväestöön. Liikunta lisää mitokondrioiden määrää ja kääntää jo olemassa olevien mitokondrioiden tehoa suuremmalle. (Lanza – Nair 2009.) Toinen merkittävä vanhenemista hidastava tekijä solutasolla on telomeeri. Telomeeri on kromosomin päässä oleva pätkä. Sitä voisi verrata kengännauhan päässä olevaan muoviosaan. Nuorella nämä telomeerit ovat pitkiä, kun taas ikääntyminen lyhentää näitä. Telomeeri suojelee kromosomeja. Solujen jakautuessa kromosomit kopioituvat ja telomeerit lyhenevät jakautumisen yhteydessä. Telomeerien ollessa erittäin lyhyitä, ei solujen jakautuminen (uusiutuminen) onnistu. On erittäin tärkeää, että telomeerit pysyvät mahdollisimman pitkinä, jotta solujen jakautuminen on mahdollista. Liikunnan avulla pystyt pitämään telomeerit pidempinä. Jo 15 minuuttia hengästyttävää liikuntaa riittää pitämään sinut 5-6 vuotta biologista ikää nuorempana telomeereistä arvioituna. (Arsenis – You – Ogawa – Tinsley – Zuo 2017; Loprinzi 2015) ”Parempi myöhään kuin ei silloinkaan” Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunnallista elämää. On tutkittu 80 ja 90-vuotiaita liikkumattomia vanhuksia, jotka aloittivat voimaharjoittelun pienillä painoilla. Harjoittelu sisälsi toiminnallisia harjoitteita mm. porraskävelyä ja seisomaannousuja. Jo 10 viikon harjoittelun aikana osalla osallistujista lihasvoimat olivat kaksinkertaistuneet ja osalla ryhmästä jopa kolminkertaistuneet. Lihasvoiman lisääntyminen oli tässä tutkimuksessa suurelta osin kiinni hermolihasjärjestelmän toiminnan paranemisesta, mutta yli vuoden kestäneessä harjoittelussa tapahtui myös lihaskasvua. (Distefano – Goodpaster 2018.) Monissa kroonisissa sairauksissa liikunta on tärkein hoitomuoto. Liikunnan teho ja muoto tulee näissä tilanteissa suunnitella yksilöllisesti. Liikkuminen on hyvä jakaa useammalle päivälle viikossa. Jo kymmenen minuutin reippaat liikuntatuokiot edistävät terveyttä, kunhan niitä kertyy riittävästi viikon mittaan. Vähäinenkin liikkuminen on hyväksi toimintakyvylle ja terveydelle, kunhan se on säännöllistä. (Liikunta- käypähoitosuositus 2016.) Terveysliikuntasuositus yli 65-vuotiaille ohjeistaa myös säännöllisesti. Suosituksen tarkat harjoitusmäärät on kuvattu kuvassa 3. Kirjoittaja: Laura Rauhasalo, opiskelen terveyden edistämisen ylempää AMK-tutkintoa. Kirjoitus on syntynyt Metropolian sote-alan ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen opintojakson ”Terveysviestintä” oppimistehtävänä. Lähteet: Hansen, Anders – Sundberg, Carl Johan 2015. Liikunta – paras lääke. Kustannus-Mäkelä Oy. Karkkila Distefano, Giovanna – Goodpaster, Bret HE 2018. Effects of Exercise and Aging on Skeletal Muscle. Cold Spring Harb Perspect Med. 2018 Mar 1;8(3). Verkkodokumentti. <http://perspectivesinmedicine.cshlp.org/content/8/3/a029785.long>. Luettu 19.10.2019 Ikääntyminen ja Liikunta 2014. UKK-instituutti. Verkkodokumentti. <https://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikkumaan/aloittajan_liikuntaopas/ikaantyminen_ja_liikunta>. Luettu 19.10.2019 Lanza, Ian- Nair, K Sreekumaran 2009. Muscle mitochondrial changes with aging and exercise. The American Journal Of Clinical Nutritioin. Verkkodokumentti <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2715293/>. Luettu 19.10.2019 Liikunta- käypähoitosuositus 2016. Verkkodokumentti. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50075?tab=suositus>. Luettu 19.10.2019 Loprinzi, Paul D 2015. Cardiorespiratory Capacity and Leukocyte Telomere Length Among Adults in the United States. American Journal of Epidemiology, Volume 182, Issue 3, 1 August 2015, Pages 198–201, Verkkodokumentti. <https://academic.oup.com/aje/article/182/3/198/168189> . Luettu 28.10.2019 Arsenis, C Nicole – You, Tongijan – Ogawa, Elisa F – Tinsley, Grant M – Zuo, Li 2017. Physical activity and telomere length: Impact of aging and potential mechanisms of action. Oncotarget. 2017 Jul 4; 8(27): 45008–45019. Published online 2017 Mar 30. Verkkodokumentti. <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5546536/ >. Luettu 19.10.2019 Kuvat: https://pixabay.com/fi/illustrations/pillereit%C3%A4-l%C3%A4%C3%A4ketiede-3673645/ Kuvaaja qimono https://pixabay.com/fi/photos/henkil%C3%B6-mies-nainen-ihmiset-pari-3553814/ Kuvaaja MadelAmber
HPV-rokote, tyttöjen ja poikien yhteinen juttu!
Tautitaakka, sanakin jo aiheuttaa kylmiä väreitä kuulijassa! Mikä onni, että rokottamalla voidaan vähentää sitä tautitaakkaa, jota HPV-infektio maassamme aiheuttaa. Kunkin HPV-infektioon liittyvän syövän kohdalla on arvioitu tämän viruksen syyosuutta kotimaisten näyteaineistojen sekä kirjallisuuden perusteella. Selvitystyö on toteutettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen perustaman 1.11.2017 toimikautensa aloittaneen työryhmän toimesta. Työryhmä perustettiin selvittämään sitä, tulisiko poikien HPV-rokotusten olla osa kansallista rokotusohjelmaa. Tytöille HPV-rokote tuli osaksi ohjelmaa vuonna 2013. Mikä HPV? Ihmisen papilloomavirus eli HPV on virus, joka tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse. Infektio on usein oireeton ja vähintään kolme neljästä saa sen elämänsä aikana, yleisimmin 20-25 ikävuoden tienoilla. Viruksia tunnetaan yli 200 eri tyyppiä joista osa aiheuttaa ihon ja osa limakalvojen papilloomavirustulehduksia. HPV-infektiot paranevat usein itsestään mutta joillain virustyypeillä on vahva yhteys kohdunkaulansyövän muodostumiseen esiasteiden kautta. HPV-tyypit 16 ja 17 joita vastaan voidaan rokottaa, aiheuttavat noin 70% kohdunkaulansyövistä. (Terveyskirjasto1) Miksi rokottaa myös pojat? Rokotteen voivat tällä hetkellä saada maksutta 11-12-vuotiaat tytöt. Ikäluokan tytöistä rokotteen otti vuonna 2018 70,4% (https://yle.fi/uutiset/3-103497922). Rokotuskattavuus ei ole aivan toivotulla tasolla. Poikien rokottaminen parantaisi myös tyttöjen suojaa virukselta ja näin voitaisiin entistä tehokkaammin ehkäistä sen leviäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioikin jatkuvasti rokotusohjelmaa ja sen kehittämisen tarpeita. Rokotteita ja rokotusohjelmaa valitaan ja muokataan perustuen tieteelliseen näyttöön yksilön ja koko yhteiskunnan näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa (2018) todetaan, että esimerkiksi Australiassa jossa HPV-rokote on ollut osana myös poikien rokotusohjelmaa vuodesta 2013 on saavutettu lähes vastaava rokotuskattavuus kuin tytöillä, 70-80%. Paitsi miesten omaa tautitaakkaa, voidaan poikien rokottamisella ehkäistä välillisesti myös kohdunkaulan syövän syntyä. Koska Suomessakaan tyttöjen rokotuskattavuus ei ole optimaalisella tasolla, voidaan poikien rokottamisella lisätä merkittävästi kokonaisvaikuttavuutta. Tutkittu juttu! Työssäni terveydenhoitajana törmään ajoittain pitkälti kuulopuheisiin ja valitettavan vääristyneeseen tietoon perustuvaa epäluuloa HPV-rokotetta kohtaan. Kauppanimellä Cervarix kulkevaa rokotetta on Suomessa pistetty jo yli 42 miljoonaa annosta. Sen turvallisuutta on edeltävästi tutkittu noin 16 000 rokotetulla (Paavonen ym. 20173, Deschamps ym. 20094). Heitä seurattiin neljän vuoden ajan eikä kroonisia sairastumisia ilmaantunut sen enempää kuin muussa samanikäisessä väestössä. Rokotteen ottamisesta kansalliseen rokotusohjelmaan päättää Sosiaali- ja terveysministeriö. Rokotusohjelman rahoituksesta Suomessa päättää eduskunta. Arviointityön käynnistymisen jälkeen kuluu vähintään 2,5 vuotta siihen, että rokote on kansallisessa rokotusohjelmassa. Rokotteiden ansiosta, suojaamalla paitsi itseämme myös muita olemme päässeet monista henkeä uhkaavista taudeista eroon. Muistatteko isorokon? Ehkä joku vielä joskus kysyy, muistatteko HPV:n. Tutkittu ja arvioitu on siis huolella. Turvallisin mielin kohti nuortemme terveempää tulevaisuutta, tämäkin on yhteinen juttu! Kirjoittaja Johanna Juvainen on terveydenhoitaja (AMK) joka työskentelee opiskeluterveydenhuollossa ja opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Lähteet: 1https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00162 2https://yle.fi/uutiset/3-10349792 3Paavonen, J for the HPV PATRICIA Study Group et al. Efficacy of a prophylactic adjuvanted bivalent L1 virus-like-particle vaccine against infection with human papillomavirus types 16 and 18 in young women: an interm analysis of a phase III double-blind, randomized controlled trial. Lancet 2007: 2161-2170. 4Descamps, D ym. Safety of human papillomavirus (HPV)-16/18 AS04-adjuvanted vaccine for cervical cancer prevention. A pooled analysis of 11 clinical trials. Human Vaccines 2009: 332. https://thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/hpv-rokote/kirjallisuutta#turvallisuus https://thl.fi/fi/web/rokottaminen/kansallinen-rokotusohjelma/miten-rokote-tulee-rokotusohjelmaan- Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työryhmä 2019. Tulisiko poikien HPV-rokotusten olla osa kansallista rokotusohjelmaa? Loppuraportti. Helsinki: 2019. Luettavissa: < http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137477/THL_RAP_2_2019_HPV_pojat%20loppuraportti_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Kuvat: https://pixabay.com/fi/ Kuvaaja kalhh/4038 kuvaa https://pixabay.com/fi/illustrations/immuunipuolustuksen-puolustus-1359197/ Kuvaaja 955169/231 kuvaa https://pixabay.com/fi/photos/vesi-pisaralla-vett%C3%A4-ruiskujen-1636141/
Agenda 2030 elvyttävä elämäntapamuutos ennaltaehkäisy hengitys HPV-virus Huumausaineet hyvinvoinnin edistäminen hyvinvointi hyötyliikunta ikääntyminen Kannabis Kansalaisaloite kansansairaudet kestävyyskunto Kohdunkaulasyöpä lihavuus liikkuminen liikkumisen suositus Liikkumissuositukset Liikunta luontokokemus moniammatillinen yhteistyö myönteiset tunteet nukahtaminen nukkuminen nuorten suun terveys pallea Papilloomavirus Poikien rokotusohjelma Rangaistavuus raskaus raskausdiabetes ravitsemussuositukset ruokavalio suun terveyden edistäminen terveyden edistäminen terveys terveyskäyttäytyminen terveysvaikutus Tyttöjen rokotusohjelma työhyvinvointi uni unihäiriö univaikeudet