Kategoria: Henkilöstö
Järjestöjen mahdollistama vertaistuki tukee toipumista mielenterveysongelmista
Toipuminen mielenterveysongelmista ei ole lineaarinen prosessi. Järjestöjen mahdollistama vertaistuki on etenkin mielenterveystyössä kuntoutuksen ja hoidon tärkeä kulmakivi ja tukee toipumista. Tulevaisuuden hyvinvointi suomalaisessa yhteiskunnassa rakentuu sekä laadukkaiden julkisten palvelujen että järjestöjen asiantuntemuksen yhteistyöhön. Opinnäytetyössäni tarkastelin vertaistuen merkitystä osana mielenterveyskuntoutujien toipumisprosessia ja elämäntarinaa. Työssäni hyödynsin laadullista tutkimusmenetelmää teemahaastattelun muodossa. Vertaistuki tuo toivoa ja hyväksyntää Vertaistuki on osa ihmisten luonnollista tarvetta kuulua johonkin yhteisöön. Sosiaalisuus ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa tukee hyvinvointia. Vertaistuki liitetään usein kuntoutuksessa tilanteisiin, joissa ystävien, sukulaisten tai ammattiauttajien antama tuki ja apu eivät riitä, koska heiltä puuttuu omakohtainen kokemus ja ymmärrys asiasta. Vertaistuen pääominaisuuksia ovat kyky ymmärtää toisia kokemuksellisuuden kautta, erityinen yhteys ihmisten välillä sekä vastavuoroinen tukeminen (1). Rissasen ja Jurvansuun (2017) mukaan vertaistuki voi olla: Yhdistysten organisoimaa toimintaa, jolloin yhdistys tarjoaa siihen tilat sekä koulutusta ja tukea vertaisille Täysin kansalaislähtöistä ja omaehtoista toimintaa ilman minkäänlaista taustayhteisöä Osa julkisen sektorin tai yhdistyksen tuottamia palveluja, jolloin vertaistuki kuuluu asiakkaan hoito- tai kuntoutusprosessiin. Vertaistukea voidaan toteuttaa hyvin erilaisissa ympäristöissä. Se voi olla: Kahdenkeskistä tukea Avoimissa kohtaamispaikoissa järjestettyä toimintaa Vertaistukea verkon välityksellä Ryhmätoimintaa vertaisryhmissä, joissa ohjaajana voi olla vertainen, ammattilainen tai vertais- ammattilaistyöpari. Vertaistuella on vahvat henkiset hyödyt, jotka vaikuttavat toipumiseen. Näitä ovat mm. lisääntynyt omatoimisuus, toiveikkuus, voimaantuminen ja palvelunkäyttäjien sitoutuminen hoitoon. Aikaisempi tutkimus on raportoinut myös myönteisistä vaikutuksista vertaistukityöntekijöihin itseensä. Vertaistukihenkilönä toimiminen nostaa itsetuntotasoa (2). Vertaistukiryhmät ovat erityisesti psyykkisesti sairaille merkittäviä tukimuotoja. Tämä johtuu siitä, että sairastumisesta seuraa useinkin erilaisia sosiaalisia menetyksiä sekä eristäytymistä, yksinäisyyttä, häpeää, syyllisyyttä, ympäristön kielteisiä asenteita sekä heikentyneitä mahdollisuuksia kuulua yhteisöihin. Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden vastata näihin menetyksiin ja siten tukee toipumista. Toipuminen ei ole päämäärä Opinnäytetyössäni korostui, että toipuminen ei etenkään mielenterveystyössä ole lineaarinen prosessi. Mielenterveysjärjestöt ja niiden mahdollistama vertaistoiminta kuitenkin tukevat toipumiselle ominaisia tekijöitä. On selvää, että sosiaaliset kontaktit ja mielekäs tekeminen arjessa tukevat ihmisten mielenterveyttä ja hyvinvointia. Yhdistystoiminta mahdollistaa arjessa kontakteja ja toimintaa. Vertaistuki tuo rohkeutta omaan arjesta selviytymiseen ja tarjoaa myös uusia kokemuksia, uutta tietoa sekä jopa syvempää ymmärrystä omaa elämää ja sairautta kohtaan. Toipumista määritteleviä tekijöitä kuten toivo, optimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen, merkitys elämässä, sosiaalinen hyväksyntä sekä luotettavien, kunnioittavien ja vastavuoroisten ihmissuhteiden olemassaolo ovat vahvasti osa monen mielenterveysjärjestön toimintaa. Järjestöjen mahdollistamat turvalliset ympäristöt luovat tilan sosiaalisten kontaktien ylläpitoon, jonka kautta koetaan sosiaalista hyväksyntää. Ihmissuhteet yhdistyksessä koetaan luotettaviksi ja kunnioittaviksi ja ne ovat vastavuoroisia ystävyyssuhteita. Osallistuminen yhdistysten vertaistoimintaan tuo elämään merkitystä ja tarkoitusta. Mielenterveysjärjestöjen mahdollistama vertaistuki ja -toiminta tukevat toipumista ja vähintäänkin ylläpitävät tasapainoisempaa elämäntilannetta monen mielenterveyskuntoutujan kohdalla. Toipumisen ja hyvän mielenterveyden ylläpitämisessä laadukas sairaalahoito ja oikean lääkityksen rinnalla korostuvat pienet asiat ja arkiset teot. Mielenterveysyhdistysten rooli voidaan nähdä erittäin merkityksellisenä osana ennaltaehkäisevää toimintaa sekä eri sairauksien jälkihuoltoa. Kun varmistetaan laadukas lääkehoito ja terveyspalvelut, voivat yhdistykset toimia julkisen terveydenhuollon täydentävinä palveluina, jotka vahvistavat asiakkaiden toipumisprosessia ja ennaltaehkäisevät laajamittaisempien ongelmien syntyä. Sosiaali- ja terveysjärjestöihin kertyy erityistietoa niiden edustamien ihmisryhmien elämäntilanteista ja niissä tarvittavasta tuesta. Se on yhdistelmä tieteellistä tietoa sekä kokemus- ja vertaistietoa sairauksista, vammoista ja erityisistä elämäntilanteista (3). Järjestön rooli on tärkeä myös tulevaisuudessa Elämän vaikeina aikoina tuki toiselta mielenterveysongelmia kokeneelta on suuri ja jopa merkittävämpi kuin mistään muualta saatu tuki. Se on myös tärkein syy lähteä yhdistystoimintaan mukaan (4). Paikallisista sosiaali- ja terveysjärjestöistä haetaan tietoa ja tukea sairauteen tai elämäntilanteeseen sekä apua soveltuvien palvelujen ja etuuksien löytämiseen (5). Järjestöt tavoittavat laajasti ihmisiä. Niiden toiminnan avulla edistetään ja vahvistetaan asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. Paikalliset ja alueelliset järjestöt toimivat myös merkittävinä yhteiskunnallisina vaikuttajina sekä työllistäjinä. Järjestöt järjestävät myös paljon hyvinvointia edistävää harrastus- ja virkistystoimintaa. Oman alan asiantuntemus on järjestöissä vahvaa ja järjestöillä on tärkeä tehtävä osallisuuden vahvistamisessa. (6) Uudet hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden 2023 alussa. Tämä on mullistanut Suomen sosiaali- ja terveysalaa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan uudet hyvinvointialueet ja kunnat tekevät yhteistyötä varmistaessaan toimintaedellytykset oman alueensa järjestöille. Hyvinvointialueet hyödyntävät järjestöjen osaamista palvelujen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Vertaistuen verkostoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden omaisilla on myös tärkeä rooli kehittämistyössä. Järjestöjen toimintaympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Järjestöjä koskevat yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyvät poliittis-yhteiskunnallisina, taloudellis-resurssisina, sosiaalisina, teknisinä sekä eettis-laadullisina ulottuvuuksina. Järjestöjen toiminnan kannalta muutokset ovat sekä nopeita että hitaita prosesseja ja ne tarkoittavat sekä uusia mahdollisuuksia että merkittäviä uhkia toiminnalle. Muutoksiin on kyettävä valmistautumaan ja reagoimaan erilaisella verkostoitumisella ja yhteistyöllä, oman toiminnan kehittämisellä ja näkyväksi tekemisellä sekä vaikuttamistoiminnalla. (7) Viimeisten vuosien ajan on huomattu, että yhteiskunnalliset kriisit voivat yllättää. Järjestöjen on seurattava trendejä ja jatkuvasti ennakoida tulevaa. On tärkeää, että mahdollistamme jatkossakin yhdistysten toiminnan ja rahoituksen, jotta vahvaa kansalaisuusaktiivisuuden perintöä saadaan jatkettua. Kirjoitus perustuu Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Tuuli Häärä 2023 ’Ihminen tarvitsee kuuluvansa johonkin ja mä koin kuuluvani tänne Karviseen’: helsinkiläisen mielenterveysyhdistyksen ja sen mahdollistaman vertaistuen rooli asiakkaiden elämässä ja toipumisessa. Theseus. https://www.theseus.fi/handle/10024/797664 Kirjoittaja: Tuuli Häärä, sosionomi (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on toiminut aiemmassa työssään sosiaaliohjaajana helsinkiläisessä mielenterveysjärjestössä. Lähteet: Rissanen, Päivi & Jurvansuu, Sari 2017. Vertaistoiminnan muodot ja merkitys päihde- ja mielenterveysjärjestöissä. Kuntoutus 40 (1). 5–17. <https://journal.fi/kuntoutus/article/view/112442>. Piat, Myra & Spagnolo, Jessica & Thibodeau-Gervais, Suzanne & Deschamps, Catherine & Gosselin, Yves 2019. Mental health recovery narratives: their impact on service users and other stakeholder groups. Emerald Publishing Limited 23 (4). 173–184. <https://www.proquest.com/docview/2316341773>. SOSTE 2020. Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa. <https://www.soste.fi/sote-jarjestot/sosiaali-ja-terveysjarjestot-suomessa/>. Mielenterveyden Keskusliitto 2022. Mielenterveysyhdistykset. <https://www.mtkl.fi/mielenterveysyhdistykset/>. Peltosalmi, Juha & Eronen, Anne & Haikari, Janne & Laukkarinen, Matti & Litmanen, Tapio & Londén, Pia & Ruuskanen, Petri 2020. Ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä – Järjestöbarometri 2020. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry Helsinki. <https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/09/2020-10-02-SOSTE-julkaisu-Jarjestobarometri-2020.pdf>. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Järjestöt ja yhdistykset osana sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää. <https://stm.fi/jarjestot-ja-yhdistykset>. Heimonen, Päivi 2019. Järjestöt, muutos ja johtajuus, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentuminen yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tampereen yliopiston väitöskirjat 119. Tampereen yliopisto. <https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/117025/978-952-03-1223-7.pdf?sequence=2&isAllowed=y>.
Transversaalit taidot osana uraohjausta
Mohamed_hassan / Pixabay Työelämä tarjoaa haasteiden lisäksi paljon mahdollisuuksia sosionomi YAMK-tutkinnon suorittaneille. Mahdollisuuksien ja onnekkaiden sattumien huomaaminen ja niihin tarttuminen vaatii kuitenkin työtä, jossa kannattaa hyödyntää niin uraohjausta kuin transversaaleja taitojakin. Työelämän on kuvattu muuttuneen aiempaa intensiivisemmäksi, nopeammin muuttuvaksi ja yhä yllätyksellisemmäksi (1). Tämä vaatii työntekijältä joustavuutta, valmiutta oppia uutta ja kehittää itseään koko työuransa ajan. Työntekijän velvollisuutena on kyetä arvioimaan, miten hänen osaamisensa ja työelämän vaatimukset osuvat yksiin ja tarvittaessa miettiä, miten tarvittavaa osaamista on mahdollista saada. Näin on mahdollista ylläpitää omaa työllistymiskykyään ja osoittaa olevansa ammattilainen, jonka osaaminen on monipuolista ja joka kykenee soveltamaan sitä erilaisiin työtilanteisiin. (2., 24-25.) Transversaalit taidot kestävän työuran tukena Yksi keino selviytyä muuttuvassa työelämässä on syventää ja täydentää omaa osaamista kouluttautumalla. Moni sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut pitää tutkintoa merkityksellisenä juuri oman ammatillisen osaamisensa syventämisen kannalta, jolloin tutkinto määrittyy henkilökohtaiseksi investoinniksi (3). Tutkinnon myötä kehittyneet taidot ja vahvuudet sekä mahdollisesti työtä koskevat muuttuneet odotukset johtavat usein työtehtävien vaihtumiseen tutkinnon valmistumisen myötä. Moni sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskellut siirtyykin asiakas- tai potilastyöstä esihenkilö-, johto- tai asiantuntijatehtäviin. (4.) Tutkinnon suorittamisen jälkeinen työtehtävien vaihtaminen on esimerkki pyrkimyksestä kohti kestävää työuraa. Kestävä työura edellyttää työntekijältä jatkuvan oppimisen ja uudistumisen lisäksi kykyä varmistaa, että hänen omat vahvuutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa sopivat yhteen työn kanssa (5). Tämä edellyttää ajoittaista pysähtymistä oman osaamisen ja kiinnostuksen kohteiden ääreen ja tehtyjen havaintojen vertaamista siihen, mitä olemassa olevat työtehtävät tarjoavat. Mikäli nykyinen työpaikka ei sovi yhteen oman osaamisen tai kiinnostuksen kohteiden kanssa, on tarpeen tarkastella, mikä työpaikka osuisi odotuksiin. Tehtävästä tai toimintaympäristöstä toiseen siirtyminen onnistuu todennäköisesti sujuvammin, kun työntekijällä on taitoja, jotka eivät kiinnity yksittäiseen tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen. Kyse ei aina ole jatkuvasta uusien taitojen oppimisesta, vaan toisessa toimintaympäristössä omaksuttujen taitojen soveltamisesta uuteen tilanteeseen. Tällaisia taitoja on nimitetty eri tavoin esimerkiksi transversaaleiksi taidoiksi. Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu, ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot ja oppimaan oppiminen (6). Uraohjaus osaamisidentiteettiä kirkastamassa Uraohjaus on yksi väline etsittäessä omaa paikkaa muuttuvassa työelämässä. Uraohjauksen on todettu olevan entistä merkityksellisemmässä asemassa, kun erilaiset vaihtoehdot koulutusten ja työurien suhteen lisääntyvät samaan aikaan kun työelämän muutosnopeus kasvaa. Uraohjaus ei ole merkityksellistä vain yksilöiden näkökulmasta, vaan sillä on myös yhteiskunnan kannalta mahdollisuuksia tukea kohti aiempaa kestävämpiä työuria ja -elämää. (7, 218.) Opintoihin sisältyvällä uraohjauksella voi vahvistaa opiskelijan osaamisidentiteettiä eli käsitystä siitä, millainen osaaja tai toimija hän on (8, 108). Osaamisidentiteetti perustuu kykyyn tunnistaa omaa osaamista, tietoja, asenteita, tavoitteita sekä mahdollisuuksia. Osaamisidentiteetti ei ole pysyvä kokonaisuus, vaan esimerkiksi oppiminen ja olosuhteet muokkaavat sitä. (9.) Oman osaamisidentiteetin tunteminen mahdollistaa tavoitteiden asettamisen ja lisää niiden saavuttamisen mahdollisuuksia. Uran muotoutuminen ei jää tällöin vain sattumien varaan, vaan sen muotoutumisessa voi olla selkeämmin itse mukana. (10, 167-169; 11.) Transversaalit taidot tulevaisuutta rakentamassa Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa uraohjausta ammatillisen kasvun rinnalla on pyritty vahvistamaan kuvaamalla prosessia ja nostamalla uraohjauksen käsite esille opinnoissa. Osana prosessin kuvausta on lisäksi kirjattu tehtäviä, jotka tukevat työuraan liittyviä pohdintoja. Transversaaleja taitoja on tuotu jo aiemmin pedagogisessa kehittämiskokeilussa osaksi ammatillisen kasvun kertoja tavoitteena edistää YAMK-tutkinnon suorittaneiden sosionomien työelämässä toimimista (12). Opiskelijat saavat jo ennen opintojen aloittamista tehtäväkseen kirjoittaa esittelyn itsestään niin, että sen keskiössä on heidän osaamisensa. Tätä tekstiä hyödynnetään opiskelijan ja tutoropettajan välisessä keskustelussa opintojen alkupuolella, minkä lisäksi se ohjaa opiskelijaa pysähtymään oman osaamisensa ja sen sanallistamisen äärelle. Heti opintojen alussa opiskelijat tutustuvat transversaaleihin taitoihin ja heitä ohjataan tarkastelemaan niistä heillä jo olemassa olevia taitoja, minkälaisissa tilanteissa ne ovat kehittyneet ja missä niistä on ollut erityisesti etua. Tämä laajentaa opiskelijoiden näkemyksiä omasta osaamisestaan ja tuoda esiin taitoja, joita he haluavat erityisesti kehittää opinnoissa ja työelämässä. Transversaalit taidot nousevat esiin myös lukukauden lopussa tehtävässä itsereflektiossa, jossa opiskelijat tarkastelevat kokoavasti kulunutta kautta ja sen onnistumisia sekä vahvuuksiaan ja osaamistaan. Uraohjauksen ja ammatillisen kasvun prosessissa transversaaleja taitoja on mahdollista hyödyntää myös tarkasteltaessa sitä, millaiselle osaamiselle työmarkkinoilla on kysyntää. Tämä voi tapahtua esimerkiksi lukemalla ilmoituksia kiinnostavista avoinna olevista työpaikoista ja tarkastelemalla esiin niiden sisältämiä odotuksia. Tämä voi tarjota ideoita siitä, mihin opiskelija haluaa erityisesti kehittää omaa osaamistaan. Samalla tarkastelu voi avata ovia sen huomaamiselle, että omat transversaalit taidot sopivat sellaisiin työpaikkoihin, joita aiemmin ei ole osannut tai uskaltanut ajatella mahdollisiksi. Transversaalien taitojen tunnistaminen ja kehittäminen yhdistyy Mitchellin, Levinin ja Krumboltzin (13) ajatuksille siitä, miten merkityksellisiä sattumat voivat olla uravalinnoissa. Heidän mukaansa sattumia tulisi tarkastella uraohjauksessa mahdollisuuksina sen sijaan, että niiden vaikutusta pidetään kielteisenä tai merkkinä toimijuuden kadottamisesta. Transversaalien taitojen tunnistamisen myötä voivat odottamattomat urasattumat tulla näkyviksi ja muotoutua onnekkaiksi sattumiksi. Niina Pietilä (VTL, työnohjaaja, ammatillinen opinto-ohjaaja) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja hän on asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Lähteet: Julkunen, R. 2008. Uuden työn paradoksit - keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista. Jyväskylä: Vastapaino. Väänänen, A. & Smedlund, A. & Törnroos, K. & Kurki, A.-L. & Soikkanen, A. & Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Tampere. Kinos, S. 2020. Sosionomit (ylempi AMK) muuttuvilla työmarkkinoilla. Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen työelämään, osaaminen ja toimintaympäristön haasteet. Väitöskirja. Turun yliopisto. Ahonen, P. & Rouhelo, A. 2020. Ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta osaamista ja uusia urapolkuja. Talk-verkkolehti, HYVE & Puheenvuoroja 6.8.2020. Luettu 29.4.2023. Luettavissa: https://talk.turkuamk.fi/puheenvuoroja/ylemmasta-ammattikorkeakoulututkinnosta-osaamista-ja-uusia-urapolkuja/ De Vos, A. & Van der Heijden, B.I.J.M. & Akkermans, J. 2020. Sustainable careers: Towards a conceptual model. Journal of Vocational Behavior 117(2020). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–2 Lampi, E. & Vähäsantanen, K. & Rantanen, J. 2019. Uraohjaajien osaaminen ja haasteet työelämän murroksessa. Aikuiskasvatus 39(3), 208-220. Eteläpelto, A. 2007. Työidentiteetti ja subjektius rakenteiden ja toimijuuden ristiaallokossa. Teoksessa Eteläpelto, A. & Collin, K. & Saarinen, J. (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY. 90- Paaso, L., & Maunu, A. 2022. Osaamisidentiteetin rakennusaineksia: Ammattiin opiskelevien nuorten tulevaisuuskuvia tutkimassa. Sosiaalipedagogiikka, 23(1), 41–70. https://doi.org/10.30675/sa.103014 Savickas, M. L. 2002. Career construction: A developmental theory of vocational Teoksessa D. Brown & Associates (eds.) Career choice and develop- ment. 4th edition. San Francisco, CA: Jossey-Bass, 149–205. Savickas, M.L. 2013. Career construction theory and practice. Teoksessa S.D. Brown & R.W. Lent. (toim.) Career development and counseling: Putting theory and research to work. Somerset, NJ, USA: Wiley, 147–187. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjinä. Teoksessa Jakonen, M. & Mutanen, A. & Halonen, I. (toim.) Työn järjestyksiä. Jyväskylä: YFI Publications 11, 51– https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/78781 Mitchell, K. E., Levin, A. S. & Krumboltz, J. D. 1999. Planned happenstance: constructing unexpected career opportunities. Journal of counseling and development 77 (2), 115–124.
Hyvinvointia ja terveyttä monimuotoisesta luonnosta
Helsingissä tehtiin viime vuonna valtuustoaloite lasten luontokosketuksen lisäämisestä varhaiskasvatuksessa. Sen mukaan Helsingin kaupungin tulisi selvittää, millä tavoin varhaiskasvatusikäisten lasten päivittäistä kosketusta monipuolisen luonnon mikrobistoon voitaisiin lisätä. (1) Mielenkiintoista onkin, voisimmeko vaikuttaa pienillä muutoksilla merkittävästi lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin? Kautta aikojen ihmiset ovat olleet luonnon kanssa tekemisissä. Olemme liikkuneet luonnossa, hankkineet ruokaa luonnosta, hakeneet sieltä rauhaa ja hyvää oloa. Ajattelen ihmisen hakeutuvan luontaisesti sinne, missä on hyvä olla, ja tekevän asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvinvointia. Metsä ja luonto ovat Suomessa lähellä ja sinne me hakeudumme. Viime vuosina aihe on alkanut kiinnostaa myös tutkijoita ja olemme saaneet tieteellistä tietoa metsän ja luonnon vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Millaisia vaikutuksia luonnolla on? Metsällä tiedetään olevan myönteisiä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnossa oleilun hyödyt koostuvat monesta tekijästä. Luonnossa oleilun tiedetään vaikuttavan psyykkiseen hyvinvointiin ja palautumiseen. Luonnossa oleskelu tukee myös fyysistä liikkumista. (2) Usein olemme arjessamme paljon melun ja vaatimusten keskellä. Istuessani sammaloituneelle kivelle metsään, jonka hiljaisuuden rikkoo vain linnun laulu, tuulen humina tai läheisen meren kohina, tunnen rauhoittuvani. Hengitykseni hidastuu ja ajatukseni kääntyvät positiivisiksi. Jo muutama minuutti saa kuormittuneisuuttani vähennettyä. Psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi on saatu tietoa myös monimuotoisen luonnon mikrobien positiivisista vaikutuksista terveyteemme. Tutkimukset ovat osoittaneet luonnon monimuotoisuuden vähentävän lasten riskiä sairastua astmaan ja allergisiin sairauksiin. Luonnon terveysvaikutuksia voidaan perustella myös luonnon stressiä, verenpainetta ja sykettä hillitsevillä vaikutuksilla. Mikrobien vaikutusta lapsien terveyteen on tutkittu hiljattain myös Suomessa varhaiskasvatusympäristössä. Tutkimuksessa metsänpohjaa tuotiin päiväkotiin. Jo kuukaudessa voitiin havaita vaikutuksia, jotka tasapainottivat lasten immuunijärjestelmää. (3) Osa luonnossa oleilun vaikutuksista lapsiin on havaittavissa välittömästi, kun toimin lasten kanssa luontoympäristössä. Metsässä emme tarvitse leluja, vaan leikit syntyvät luonnon innoittamina ja luonnon materiaaleista. Metsässä lapset tutkivat ja oppivat havainnoimalla, motoriikka kehittyy luonnossa liikkuen, lapset pysähtyvät hetkeen ylimääräisten aistiärsykkeiden vähentyessä. Menen lapsiryhmän kanssa metsään mahdollisimman usein, koska kaikki viihtyvät ja hyötyvät. Pienillä keinoilla hyvinvointia luonnosta Voimme lisätä siis omaa sekä lastemme hyvinvointia pitämällä luonnon ja luonnossa oleilun osana arkeamme. Nyt on hyvä hetki kokeilla luonnon voimaa ja mennä hetkeksi lähiluontoon hengittelemään. Luonnossa oleilu on ilmaista ja näin ollen kaikille mahdollinen tapa lisätä hyvinvointia ja terveyttä. Meillä on varmasti halutessamme lukuisia keinoja lisätä ihmisten kosketusta monimuotoiseen luontoon. Päiväkotien ja työpaikkojen pihat voitaisiin betonin ja turvahiekan sijaan täyttää kuntalla ja kasvillisuudella. Varhaiskasvatuksessa voidaan myös lisätä luontokosketusta retkeilemällä luonnossa ja muodostaa lapsille ja nuorille jo varhaisessa vaiheessa syvä luontoyhteys. Tätä kautta voimme lisätä myös halua huolehtia ympäristöstä ja elää ekologisesti. Suomessa on paljon metsää ja luontoa, myös suurissa kaupungeissa. On meistä itsestämme kiinni osaammeko tulevaisuudessa hyödyntää monimuotoista luontoa osana terveyden ja hyvinvoinnin lisäämistä tutkittuun tietoon pohjaten. Helsingissä on hyväksytty huhtikuussa 2021 toistamiseen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma, LUMO-ohjelma (4). Tämän kaltaisilla toimilla voimme turvata monimuotoisen luonnon säilymisen osana elämäämme. Kirjoittaja Jutta Holmberg, äiti, sosionomi ja metsämörriohjaaja sekä YAMK-tutkinnon opiskelija. Työskentelee varhaiskasvatuksen opettajana ryhmässä, jonka toiminta painottuu luonnossa liikkumiseen. Pitää luontoa loistavana oppimis- ja toimintaympäristönä. Vapaa ajalla nauttii ulkoilusta perheen kanssa ja rauhoittuu metsässä ja veden äärellä. Haaveilee talviuintiharrastuksen aloittamisesta. Lähteet Emma Kari ym. Valtuustoaloite 24.8.2022 lasten luontokosketuksen lisäämisestä varhaiskasvatuksessa (hel.fi) Viitattu 4.12.2022. Tyrväinen, Liisa & Lanki, Timo & Sipilä, Raija & Komulainen, Jorma 2018. Mitä tiedetään metsän terveyshyödyistä? Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Viitattu 4.12.2022. Aivelo, Tuomas & Lehtimäki, Jenny 2021. Luonnon monimuotoisuus edistää kansanterveyttä. Lääketieteellinen aikakausilehti Duodecim. Viitattu 4.12.2022. Kaupunkiympäristölautakunta 2021. Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma 2021-2028. Viitattu 14.12.2022.
Roolipelit kehittävät transversaaleja taitoja
Monialaisella yhteistyöllä on erityinen asema sote-uudistuksessa, jonka keskeisenä tavoitteena ovat sujuvat asiakasprosessit ja tarpeisiin vastaavat palvelut (1). Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina hyrähdä käyntiin ilman vaivannäköä (2). Yhteistyötä voivat hiertää ammattilaisten erilaiset tietoperustat, totutut toimintatavat ja organisaatioiden toisistaan poikkeavat työtavat. Yhteistyön välttämättömänä lähtökohtana on pidetty asiakkaan tarpeisiin liittyvä syytä. Asiakkaan tarve ei kuitenkaan vielä takaa monialaisen työskentelyn sujuvuutta, vaan se vaatii rinnalleen yhteistyötahojen keskinäistä luottamusta. (3, s. 216-218.) Toimiva yhteistyö vaatii ammattilaisilta irrottautumista oman profession näkemyksistä kohti yhteistä tiedon muodostusta (3, s. 218). Tämä puolestaan edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja oman toiminnan reflektoivaa arviointia. Korkeakouluissa on pyritty jo opiskeluvaiheessa huomioimaan monialaisen työn haasteet ja tarjoamaan opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla työskentelyä eri ammattiryhmien kanssa esimerkiksi simulaatioilla tai roolipeleillä (ks. esim. 4; 5). Roolipelit harjoittelun välineenä Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana monialaiseen työskentelyyn keskittyvällä opintojaksolla, johon on osallistunut Metropolian sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja ja sosionomiopiskelijoiden lisäksi Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Opintojakson tavoitteena oli tutustua eri ammattiryhmien tehtävistä ja merkityksestä sote-palveluiden kokonaisuudessa, ymmärtää ryhmädynamiikan merkitys moniammatillisessa tiimissä sekä oppia ammatillista päätöksentekoa ja arjen johtamista. Jo tavoitteet osoittavat sen, että opintojaksolla pyritään vahvistamaan erityisesti taitoja, jotka eivät liity yksinomaan tiettyyn ammattialaan. Näitä taitoja nimitetään transversaaleiksi taidoiksi, ja ammattialojen rajojen ylittämisen lisäksi ne ovat siirrettävissä eri tehtäviin ja toimintaympäristöihin. (6.) Yhteisiä opetuskertoja oli neljä, minkä lisäksi opiskelijat tekivät pienryhmissä välitehtäviä. Keskeisenä oppimisen muotona olivat roolipelit, joissa opiskelijat eläytyivät ammattilaisten roolien lisäksi asiakkaan ja potilaan sekä heidän läheistensä rooleihin. Opetuskerrat sisälsivät lisäksi lyhyitä alustuksia, välitehtävien tarkastelua ja yhteistä keskustelua. Opiskelijat ilmoittautuivat etukäteen kunkin roolipelin rooleihin. Roolipelissä oli mahdollista olla asiakkaan tai potilaan, hänen läheisensä tai eri alojen ammattilaisen roolissa. Jo ennakkoon oli tiedossa, kuka ammattilaisista oli tapaamisen vetovastuussa. Ennen roolipeliä opiskelija sai kirjallisen kuvauksen siitä, minkälainen hänen roolihenkilönsä oli ja mitkä hänen keskeiset tavoitteensa ja toimintatapansa olivat. Muut kuin kyseisessä roolissa oleva opiskelija eivät tienneet näitä kuvauksia. Roolipeliin osallistuvien lisäksi osa opiskelijoista oli tarkkailijoina, jotka kiinnittivät huomiota ennalta määriteltyihin teemoihin kuten kokouksen johtamiseen, asiakaslähtöisyyteen sekä ryhmädynamiikkaan. Roolipeli kesti noin 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen kokouksessa roolissa olleet kertoivat omia havaintojaan ja purkivat kokemustaan. Tarkkailijat toivat keskusteluun omat havaintonsa, minkä jälkeen oli aikaa yhteiselle reflektoivalle ja pohdiskelevalle keskustelulle. Oman osaamisen ja muiden osaamisen parempaa tunnistamista ”Vaikka monelle opiskelijalle tiimikokousten harjoittelu oli uutta ja vähän jännittävääkin, ilmapiiri oli hyväksyvä ja avoin. Ryhmähenki parani joka tapaamisella ja yhteiset keskustelut käytännön harjoittelun jälkeen olivat melkein parasta. Mitä paremmin tutustuimme toisiimme, sitä luontevammin moniammatillinen yhteistyömme sujui. Kurssin aikana opin paljon yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Kynnys moniammatilliseen yhteistyöhön on madaltunut.” (7) Roolipelaaminen edellyttää turvallista ympäristöä, jotta uuteen ja ennakoimattomaan uskaltaa hypätä. Tämän vuoksi ensimmäisellä kokoontumiskerralla keskityttiin tutustumiseen ja sen varmistamiseen, että osallistujat tiesivät, mistä opintojaksossa on kyse. Yhteiset keskustelut, joita käytiin alustusten ja roolipelien jälkeen, olivat merkityksellisiä. Pienryhmätyöskentelyssä oli mahdollista tutustua muiden alojen opiskelijoihin paremmin ja rakentaa samalla ymmärrystä siitä, mitä eri alojen ammattilaiset ajattelevat ja miten he sanoittavat esimerkiksi omaa osaamistaan. Samalla oman alan taitojen ja tietojen kuvaaminen muiden alojen opiskelijoille herätti huomaamaan omaa osaamista ja paikkaa monialaisessa yhteistyössä uudella tavalla (ks. myös 2, s. 158). Roolipeleissä eivät korostu vain substanssiin liittyvät taidot, vaan erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen, vuorovaikutustaidot ja empatia (8, s. 40). Yhteinen tiedon muodostaminen asiakkaiden ja muiden alojen ammattilaisten kanssa kuitenkin lisää myös substanssiosaamista. Yhdessä muodostettu tieto laajentaa ymmärrystä käsiteltävistä ilmiöistä ja mahdollistaa uudenlaisten ratkaisujen huomaamisen. Opintojakso tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kehittää taitojaan ja osaamistaan monipuolisesti samalla hyödyntäen hänelle jo olemassa olevia taitoja. Jo käytössä olevat transversaalit taidot tulivat aiempaa helpommin tunnistettaviksi ja opiskelijat pääsivät terävöittämään esimerkiksi kriittisen ja luovan ajattelun taitojaan ratkoessaan moniulotteisia asiakas- ja potilastilanteita. Tällöin kyky tunnistaa yhdessä keskusteltavia asioita tai uudenlaisia ratkaisuja olivat välttämättömiä. Sosiaaliset taidot keskiössä ”Sain kurssilta valmiuksia luoda yhteistä asiantuntijuutta muiden ammattilaisten kanssa. Tilanteiden reflektointi ja ymmärrys yhteistyön ja hyvän vuorovaikutuksen tärkeydestä korostuivat kurssin aikana. Esiin nousi vahvasti oppimistilanteiden aikana eettinen osaaminen, asiakaslähtöisyys ja laaja-alainen tarpeiden kartoittaminen moniammatillisena yhteistyönä.” (7) Ihmissuhde-, sosiaaliset- ja tunnetaidot nousevat roolipeleissä erityisesti esiin. Roolipelaaminen imaisee mukaansa ja herättää monenlaisia tunteita helpotuksesta turhautumiseen ja suuttumukseen. Myös monitoimijaisessa sosiaali- ja terveysalan työssä ammattilaiset kohtaavat erilaisia tunteita. Työn vaikuttavuus ja työssäjaksaminen edellyttävät, että työntekijä tunnistaa tunteitaan ja ajatuksiaan sekä osaa sanoittaa niitä myös muille. Itsesäätelyn oppiminen onkin yksi roolipelaamisen sisällöistä, joka voi auttaa opiskelijaa arvioimaan olemassa olevia taitojaan ja havaitsemaan vahvuusalueiden lisäksi kehittämiskohteita. Roolipelaamiseen sisältyvä heittäytyminen ja kokemuksellisuus haastavat opiskelijoita oppimaan, vaikka tilanne ei olekaan todellinen samaan tapaan kuin esimerkiksi harjoittelujaksoilla. Roolipelaamisen etuna on sen riittävä todentuntu mutta samalla se, että kyse ei ole todellisesta tilanteesta. Tämä jättää tilaa tehdä rohkeitakin valintoja ilman, että siitä esimerkiksi olisi haittaa asiakkaalle tai potilaalle. Opintojaksolla nousevat esiin tunteet, asenteet ja odotukset sekä niiden yhteydet toimintaan ja käytökseen. Roolipelin jälkeisissä keskusteluissa yhtenä aiheena oli usein se, miltä erityisesti asiakkaan tai tämän läheisen roolissa oleminen tuntui. Roolipelaaminen syventää empatiataitoja sekä luo ymmärrystä ja ideoita sille, miten monialaisen tapaamisen voi järjestää erityisesti asiakkaan tarpeita huomioiden. ”Koin hyödylliseksi palautteen tiimin toiminnasta ja myös omasta toiminnastani eri rooleissa. Tarkkailijoina olleet opiskelijat huomasivat tiimin toiminnassa asioita, joita en itse aina tiedostanut.” (7) Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat vuorovaikutustaito, jota harjoiteltiin opintojakson aikana. Se mahdollisti oman osaamisen ja kykyjen näkemisen toisen silmin ja sanoittamana. Roolipeliin osallistunut opiskelija on voinut kokea olleensa hermostunut, kun taas muiden havainto on ollut se, että hän on ollut rauhallinen, selkeä ja jämäkkä. Palautteen antaminen lisää kykyä rakentaa turvallista vuorovaikutusta. Opiskelijat pääsevät myös pohtimaan millä tavalla he voivat todellisissa yhteistyötilanteissa antaa palautetta ja mitkä ovat keinoja, jotka vievät yhteistyötä eteenpäin eivätkä halvaannuta sitä. Työskentely muiden alojen opiskelijoiden kanssa, roolipeleihin ja keskusteluun heittäytyminen ja transversaalien taitojen harjoittelu sopivat saumattomasti yhteen. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja on ollut yksi monialaisen opintojakson opettajista. Lisäksi hän on asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Tuula Metsäketo-Korkalainen (yhteisöpedagogi) työhönvalmentaja ja sosionomiopiskelija Metropoliassa. Lähteet Sote-uudistus 2022. Internet-sivu. Luettu 22.2.2023. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina - Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Annales Universitatis Turkuensis 341. Turku: Turun yliopisto. Kekoni, T. & Mönkkönen, K. & Silen-Lipponen, M. & Tiihonen, M. & Saaranen, T. 2021. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus 4 (29), 366–385. https://doi.org/10.30668/janus.89973 Karppinen, H. & Kattainen, E. & Pitkälä, K. 2014. Roolipelillä ymmärrystä moniammatilliseen tiimiin ja johtamiseen. Yliopistopedagogiikka. Luettu 22.2.2023. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7–20. Haettu 22.2.2023 Metsäketo-Korkalainen, Tuula 2022. Kenttämuistiinpanot. Ammattien välinen yhteistyö ja johtaminen. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon materiaali. Sánchez Quinto S, Vives Abril, T. 2022. Role playing for developing transversal skills. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 39-46.
VR todellisuuden hyödyntäminen opinnoissa tukee valmentautumista ennakoimattomiin asiakastilanteisiin
Sosiaalialan ammattilaiselta odotetaan monenlaista osaamista, kuten haastavissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kohtaamisen taitoa, monimutkaisten palvelujärjestelmien haltuun ottamista, lainsäädännön ja yhteiskunnan rakenteiden tuntemusta ja tulkintaa sekä eettisesti virittynyttä työotetta. Moni näistä taidoista on sellainen, jonka opetteleminen vaatii tuekseen pedagogista kekseliäisyyttä ja uudenlaista lähestymistapaa - kuten virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opiskelussa. Virtuaalitodellisuuden (VR) avulla voidaan tuottaa todellisuutta muistuttavia ympäristöjä, jolloin esimerkiksi sosiaalialan työlle tyypillisiä tilanteita voidaan harjoitella jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa aidon kokemuksen työympäristöstä ja esimerkiksi 360-työympäristöissä käyttäjä voi liikkua virtuaalitodellisuudessa ja tutustua ympäristöön (1, s. 6). Tämä mahdollistaa monenlaisiin ympäristöihin ja työtilanteisiin tutustumisen ennakoivassa ja turvallisessa luokkahuoneympäristössä sen sijaan, että tilanteet jäävät ainoastaan käytännössä oppimisen nojaan. Virtuaalisen todellisuuden hyödyt Virtuaalisen todellisuuden hyötyjä opinnoissa: tulevaisuuden työympäristöt tulevat lähemmäksi opiskelijoita tuntemattoman herättämä jännitys ja pelko hälvenee erilaisia kohtaamistilanteita voi harjoitella ilman virheiden tekemisen pelkoa harjoitusten jälkeinen omien tunteiden reflektointi antaa mahdollisuuden tutustua omiin reagointitapoihin uusissa, vaativissa tilanteissa reflektointi tekee myös omat tunteet tunnistettaviksi mahdollisesti vaaralliset tilanteet voi oppia ennakoimaan haastavien tilanteiden kohtaaminen ilman todellista vaaraa lisää ongelmanratkaisukykyä ja aktiivisuutta. (2, s. 137; 3, s. 71-74) Virtuaalisessa todellisuudessa opiskelija oppii jotain myös itsestään Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä ei ole kyse yksinomaan tilanteissa olemisesta tai harjoittelusta, vaan opiskelija pääsee reflektoimaan ja sanoittamaan kokemaansa. (4, s. 74, 83). Keskeistä on myös se, että opiskelijan on mahdollista oppia tilanteissa toimintamallien lisäksi paljon itsestään. Pysähtymisen paikkoja ovat esimerkiksi kysymykset siitä, minkälaisia ajatuksia ja tunteita tilanne herättää tai minkälaisia reaktioita ja toimintaa ne saavat aikaan? Opiskelija ei jää ajatustensa kanssa yksin, vaan ajatuksia on mahdollista jakaa ja kehittää muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa käydyssä moniäänisessä dialogissa. Virtuaalimaailman hyödyntämisen opinnoissa on myös todettu lisäävän opiskelijoiden kykyä ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan (5). Opiskelija tulee myös tietoisemmaksi omasta osaamisestaan ja taidoistaan, mikä lisää hänen varmuuttaan todellisissa työtilanteissa. Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen voikin olla merkittävä opetusväline parempaan itsetuntemukseen ja aiempaa vahvempiin valmiuksiin astua sosiaalialan tehtäviin. Tämä voi lisätä tulevien ammattilaisten luottamusta omaan osaamiseensa ja selviytymiseensä työkentällä, jolla tilanteet eivät ole ennakoitavissa eikä käsikirjoitusta voi juurikaan opetella ennakkoon. Virtuaalisen todellisuuden hyödyntäminen opetuksessa tukee työelämään siirtymistä ja luo pysyvyyttä alalle, jolla nopea työntekijöiden vaihtuvuus tällä hetkellä vaikuttaa työn onnistumisen mahdollisuuksiin. Vaikka virtuaalitodellisuus tarjoaisikin arvokkaita mahdollisuuksia opetukseen, on sen käyttö sosiaalialalla Suomessa vielä vähäistä. Sen sijaan esimerkiksi terveydenhuollon koulutuksissa VR-teknologiaa on hyödynnetty esimerkiksi kirurgian osaamisessa (6, s. 17-18). Kansainvälisesti on todettu sosiaalialan ammattilaisten alkaneen tunnistaa virtuaalimaailman hyödyntämisen mahdollisuuksia, mikä tukee ajatusta VR-teknologian hyödyntämisestä myös alan koulutuksessa. Huttar ja Brintzenhofeszoc (7, s. 137-138) toteavat, että virtuaalitodellisuutta hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä suorien käytännön taitojen opettelussa. Heidän mukaansa virtuaalitodellisuutta voisi kuitenkin hyödyntää laajemmin esimerkiksi asiakkaiden edunvalvonnan tai yhteisöjen rakentamisen opettamisessa sekä jo valmistuneiden sosiaalialan ammattilaisten osaamisen kehittämisen välineinä. Metropolian sosiaalialan YAMK -tutkinto on mukana ITSHEC-hankkeessa (Integration of transversal skills into health and social care higher education and curriculum) (8), jossa kehitetään VR-teknologiaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja transversaalien taitojen edistämiseksi. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kaikille aloille yhteisiä niin sanottuja laaja-alaisia tai siirrettäviä taitoja, kuten ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä kriittistä ja luovaa ajattelua. Helsingissä Metropolian kampuksella järjestettiin kansainvälinen intensiiviopintojakso syksyllä 2022 (9). Intensiiviviikon aikana sosiaali- ja terveysalan kansainvälinen korkeakouluopiskelijaryhmä tutustui VR-teknologiaan, perehtyi sosiaali- ja terveysalan kehitteillä olevaan VR-oppimisympäristöön sekä suunnitteli, käsikirjoitti ja toteutti oman prototyypin VR-oppimisympäristöstä. Intensiiviviikon toteutuksen tuloksena havaittiin muun muassa, että VR-todellisuuden hyödyntämisen arviointi ja oman oppimisympäristön suunnittelu johdatti jo itsessään reflektoimaan haastavia asiakastilanteita ja transversaalien taitojen käyttöä näissä tilanteissa syvällisesti. Kehittämistyö jatkuu ITSHEC-hankkeessa uusien VR-ratkaisujen luomisella sosiaali- ja terveysalan korkeakouluopintoihin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolia sosiaalialan tutkinnoissa, IK teemavastaavana ja hän on ITSHEC -projektin Suomen koordinaattori (ERASMUS+) sekä Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittajana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Kansainvälisessä ITSHEC-hankkeessa (metropolia.fi) kehitetään transversaalien taitojen pedagoginen viitekehys sekä opetusmetodeja ja -materiaalia transversaalien taitojen oppimiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kriittistä ja luovaa ajattelua, ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä oppimaan oppimista. Taitojen omaksuminen valmentaa opiskelijoita muuttuvaan työelämään ja ne ovat oleellisia elinikäisen oppimisen kannalta. Hanke toteutetaan seuraavien korkeakoulujen yhteistyönä: Universitat Pompeu Fabra, Escola Superior D’infermeria del Mar, Immersium Studio Barcelona, University of Split ja Metropolia Ammattikorkeakoulu (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto). Hankkeen rahoittaa Euroopan Unionin Erasmus+-KA2 Strategic Partnership. Lähteet Aho, J. & Laivuori, N. & Lindholm, M. & Toivonen, O. 2022. VR-materiaalien käyttöopas. Maahanmuuttajien työelämätaitojen vahvistavat VR-materiaalit ja niiden käyttö. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 144. Turun ammattikorkeakoulu. Luettavissa: Luettu 22.12.2022. Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. Virtual Reality and Computer Simulation in Social Work Education: A Systematic Review. Journal of Social Work Education 2020, vol. 56, no 1, 131-141. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Creating Immersive Learning Experience: A Pedagogical Design Perspective. Teoksessa Hui, A. & Wagner, C. (eds.) Creative and Collaborative Learning Through Immersion: Interdisciplinary and International Perspectives. Springer, 71 - 87. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Herrera F., Bailenson, J., Weisz, E., Ogle, E. & Zaki, J. 2018. Building long-term empathy: A large- scale comparison of traditional and virtual reality perspective-taking. PLoS ONE 13(10): e0204494. Ranta, J. 2022. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet. Teoksessa Drake, M. (toim.) Kun kielitaito kangertelee virtuaalitodellisuus voi auttaa. Virtuaalitodellisuuskokeiluja maahanmuuttajille. Turun ammattikorkeakoulu. Luettu 22.12.2022 Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. ITSHEC-hanke. Haettu 23.12.2022. ITSHEC-hanke, Koonti intensiiviviikosta. (Video Youtube-verkkosivulla). Haettu 23.12.2022
Tunteiden jakaminen keventää työkuormaa
Sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden huomattavimpia kuormitustekijöitä työssä ovat psykososiaaliset tekijät eli työtehtävään, johtamiseen, työyhteisöön ja vuorovaikutukseen liittyvät tekijät. Esimerkiksi sosiaalialalla eniten psykososiaalista kuormitusta aiheuttavat haastavat asiakastilanteet, väkivallan uhka, aikapaine ja epätyypilliset työajat (1). Työn kuormittavuus voidaan luokitella työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvien kuormitustekijöiden lisäksi työn järjestelyihin tai työn sisällöllisiin tekijöihin. Esimerkiksi opetusalalla opiskelijoihin liittyvät suuri vastuu, työn intensiivisyys, ja yksilöllisyyden vaatimukset lisäävät työn kuormittavuutta (2). Omien ja muiden ihmisten tunteiden kohtaaminen näissä vaativissa työolosuhteissa luo myös erityisen vaatimuksensa työarkeen. Sosiaalisten tekijöiden lisäksi työhön liittyvää negatiivista tunnekuormaa voi lisätä se, että työ valuu vapaa-ajalle. Eurostatin (2020) (3) mukaan lähes joka viides työntekijä on ilmoittanut työnantajan ottaneen heihin yhteyttä useita kertoja vapaa-ajalla viimeisen kahden kuukauden aikana. Hyvät tunnetaidot ja emotionaalisesti turvallinen ympäristö ovat tarpeen. Ne voivat osaltaan suojata työn kuormittavuudelta ja ylläpitää työtyytyväisyyttä. Tutkimme Tiitu-hankkeessa psykologista- ja emotionaalista turvallisuutta työssä sosiaali-, terveys- ja opetusalalla (4). Tässä tekstissä kuvataan TIITU-hankkeen[1] tutkimuksessa kuvattuja positiivisia ja negatiivisia tunteita työssä ja erityisesti sitä, millaisia tunteita työntekijät kertovat kokevansa ja mihin nuo tunteet kohdistuvat. Teksti nojautuu eläytymismenetelmän yhteen osaan. Tunteet työssä Tunteet voidaan jakaa kahteen laajaan alatyyppiin – perustunteisiin ja dynaamisiin tunneskeemoihin (basic emotion episodes and dynamic emotion-cognition interactions or emotion schemas) (5). Tunteilla on ohjaava voima ihmisen toiminnassa; ne motivoivat, lannistavat, edistävät, hidastavat tai estävät toimintaa ja vuorovaikutusta ihmisten välillä. Ne ovat mukana päätöksenteossa ja niillä on vahva kehollinen yhteys (6). Tunteet ovat kaikkialla läsnä, myös työelämässä. Tunteista ja tunteiden merkityksestä työssä on puhuttu jo pitkään (7). Ne ovat monin tavoin läsnä työpaikoilla; näyttävämmin, vähemmän näyttävämmin - tai jopa piilossa. Esimerkiksi työelämän positiiviset tunteet vaikuttavat menestymisen kannalta oleellisiin tekijöihin, kuten ihmisen positiivisiin uskomuksiin, luovuuteen, sitoutumiseen työhön, tiimityöhön ja yhteistyöhön (8). Toisaalta työpaikoilla voidaan myös heijastaa negatiivisia tunteita, kuten kiukkua työkavereihin, esihenkilöihin tai tietokoneisiin (9). Tunteiden dynaamisuudesta työpaikalla kertoo myös se, että työssä osataan myös iloita kollegoiden menestyksestä. Työssä voidaan myös rakastua. Negatiiviset tunteet työssä eivät ole vain negatiivinen asia, vaan niillä voi olla myös positiivisia vaikutuksia: negatiivinen mieliala johtaa tiedon perusteellisempaan käsittelyyn ja siten parempaan arviointiin tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaativat monimutkaisia ratkaisuja (9). Tunteet siis kietoutuvat ja toimivat dynaamisesti toinen toisiaan ruokkien ja sammuttaen tai suojaten, mutta myös haastaen. Tunteilla on tärkeä sosiaalinen tehtävä yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten sekä sosiokulttuuristen normien ja arvojen välisessä vuorovaikutuksessa. Myös teknologisen muutoksen tuomalla muutoksella kommunikaatiossa on vahva vaikutus ihmisen tunnekokemuksiin (10). Nimetyt tunteet Tiitu -hankkeessa sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden tunneilmaisut liittyivät suurimmaksi osaksi asiakkaisiin tai opiskelijoihin, mutta vähemmän kollegoihin tai esihenkilöön[2]. Kerrotut tunteet luokiteltiin Geneva Emotion Whee -mittarin (GEW) avulla[3]. GEW on itsearviointiin perustuva tunnekokemusmittari (11). (Kuva 1.) Pääasialliset kerrotut tunteet olivat: turhautuminen, ärsytys ja epäilys. Niitä mainittiin useampaan otteeseen. Muita negatiivisia tunteita olivat; raivo, ahdistus, pelko ja epäreiluuden tunne. Negatiivisiin tunteisiin liitettiin haastavat asiakkaat, opiskelijat tai vahvoja negatiivisia tunteita herättäneet työtilanteet, joita ei kohdattu ja työstetty työyhteisössä, vaan ne oli siirretty työterveyshuoltoon tai työnohjaukseen. Tällaista vaikeiden tunteisen käsittelemättömyyttä kuvattiin yksinjäämisen kulttuurina. Yksinjäämisen kulttuurin lisäksi arjen työtilanteissa esille tulleet ’vastuunpakoilut’ tai tilanteiden ’koituminen sanaharkaksi’ olivat herättäneet monia negatiivisia tunteita. Tilanne on selvästi jakanut mielipiteitä toimintaohjeista eli siitä, miten olisi pitänyt toimia; kysymykset "oikeasta ja väärästä". Jotkut ovat ajautuneet sanaharkkaan, jossa kumpikin osapuoli on tullut loukatuksi sekä itse loukannut. Vastaavasti positiivisten tunteiden osalta vastaajat kuvasivat useimmiten iloa, myötätuntoa ja myötäiloa. Positiivisista tunteista tuotiin esille myös kärsivällisyys ja rauhan tunne. Positiivisia tunteita liitettiin kollegoihin ja esihenkilöön, vähemmän opiskelijoihin tai asiakkaisiin. Positiivisten tunteiden osalta tuotiin esille turvallinen tiimi, ei vain sitä, kuinka se mahdollistetaan, vaan enemmänkin se, miten turvallinen tiimi jo itsessään mahdollistaa tunteiden näyttämisen. Tiimissämme on turvallista näyttää kaikenlaisia tunteita. Hyvin laidasta laitaan tunteita! Aina äkillisestä suuttumuksesta lauhtumiseen. Hyvä fiilis välittyy porukasta ja tarttuu koko ryhmään. Onneksi läheisten kollegojen kanssa asioita voi puida pienemmällä porukalla. Ilo on helpompi jakaa yhdessä. Työntekijöiden tunneosaaminen edistää emotionaalisesti turvallista työympäristöä Tiitu-tutkimushankkeen osatulosten perusteella voi ajatella, että tunteiden monipuoliselle nimeämiselle ja niiden käsittelemiselle on tarvetta vaativassa sosiaali-, terveys- ja opetusalan työssä. Näin myös siksi, että kaikilla työyhteisöillä ei aina ole mahdollisuutta työnohjaukseen tai työyhteisön ulkopuoliseen tukeen, vaan esihenkilöt ja työyhteisöt itse ovat niitä, jotka huolehtivat työyhteisön työarjen emotionaalisiin haasteisiin vastaamisesta. Jotta työyhteisöjen emotionaalinen jalanjälki säilyisi kestävänä ja ehkäisisi työn kuormittavuutta, tarvitaan tilaa, aikaa ja rohkeutta tunteiden käsittelemiseen työssä. Emotionaalisesti turvallinen työilmapiiri mahdollistuu tunteiden tunnistamista ja sanoittamista edistävän toimintakulttuurin myötä. Eräitä mahdollisuuksia tunteiden sanoittamisen työkaluiksi voisi olla tunteiden arvioinnin työkalu GEW (Geneva Emotion Wheel) tai erilaiset digitaaliset sovellukset (esim. Emotional Tracker, MoodKit jne.). Tunteiden sanoittamiseen ja niiden reflektointiin on hyvä kiinnittää huomiota jo opintojen aikana (12), sillä se edistää tulevien sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden ammatillista kasvua ja kehittymistä emotionaalisesti turvallisten (13) työilmapiirien rakentajiksi. Kirjoittaja Eija Raatikainen, yliopettaja (KT), laillistettu sosiaalityöntekijä, coordinator (ERASMUSplus), Sosiaalipedagoginen aikakauskirja/apulaispäätoimittaja. Lähdeluettelo (1) Työturvallisuus 2022. (2) OAJ. Työkuormitus (oaj.fi) (3) Eurostat (2020) (europa.eu). (4) Tiitu hankkeen kotisivut (Työsuojelurahasto) Tiimit ja turvallisuuden rakentuminen ja kehittäminen sote- ja opetusaloilla (Tiitu) | Työsuojelurahasto (tsr.fi) (5) Izard, C.E. (2009) Emotion Theory and Research: Highlights, Unanswered Questions, and Emerging Issues, Annual Review of Psychology 2009 60:1, 1-25. (6) Nummenmaa, L. Glereana, E., Harib, R. Hietanen, J. K. (2013) Bodily maps of emotions. Bodily maps of emotions (pnas.org). (7) Morris, A. J. & Feldman, D. C. Managing Emotions (1997) In The Workplace. Journal of Manageria Issue 9 (3), 257-274. Pittsburg State University. (8) Diener, E., Thapa, S., Tay, L. Positive Emotions at Work (2020) Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 7:451-477. (9) Hess, U. (2003) Emotion at Work. CIRANO Burgundy Reports 2003rb-03, CIRANO. (10) Klaus R. Scherer (2022) Theories in cognition & emotion – social functions of emotion, Cognition and Emotion, 36:3, 385-387, DOI: 10.1080/02699931.2022.2072628 (11) Scherer, K. R., Shuman, V., Fontaine, J. R. J., & Soriano, C. (2013) The GRID meets the Wheel: Assessing emotional feeling via self-report. In J. R. J. Fontaine, K. R. Scherer, & C. Soriano (Eds.), Components of emotional meaning A sourcebook. Oxford: Oxford University Press. (12) Ekström, M.C., Raatikainen, E. and Isacsson, A. (2020) "Between despair and joy – emotions in learning", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. Ahead-of-print. (13) Raatikainen, E. (2022) Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä. Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä - Uudistuva sosiaalialan osaaminen - Metropolian blogit [1] Psykologinen ja emotionaalinen turvallisuus Tiitu-hankkeessa viittaa työympäristöön sekä toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuriin, jossa jokainen kokee olevansa turvassa tasa-arvoisena, yhdenvertaisena ja arvostettuna tiimin jäsenenä. Työturvallisuus määräyksin säädettynä kokonaisuutena fyysinen turvallisuus työssä ovat osa psykologista ja emotionaalista turvallisuutta. [2] Tiitu (Tiimit ja turvallisuuden identifioituminen, rakentuminen ja kehittyminen yksilöllisesti ja kollektiivisesti sote- ja opetusaloilla) hanke toteutetaan monimenetelmäisesti yhdistäen biometristä vuorovaikutustutkimusta narratiivisiin ja toimintatutkimuksellisiin lähestymistapoihin. Tässä tekstissä käsitellään eläytymismenetelmän kerättyä aineiston yhtä osaa (n=10). Vastaajien työtausta jakautui tasaisesti eri aloille. [3] Tästä tarkemmin loppuraportissa keväällä 2023
Kielitietoinen ohjaus ja selkokieli sosiaalialan ammattilaisen työkaluina
Syksyllä 2021 käynnistettiin Kielibuusti-hankkeen innoittamana Metropolian kansainvälisille opiskelijoille kielikummitoimintaa. Toiminnassa suomea hyvin osaava sosiaalialan opiskelija saa kansainvälisen kummiopiskelijan, jolle tarjoaa tukea suomen kielen oppimiseen ja kotoutumiseen. Samalla kielikummit harjoittelevat sosiaalialan ammattilaiselle tärkeitä taitoja: selkokieltä ja kielitietoista ohjausta. Sosiaalialan työyhteisöissä työskentelee tulevaisuudessa entistä enemmän kansainvälisiä osaajia. Myös asiakaskunta muuttuu moninaisemmaksi ja monikielisemmäksi. Tällaisessa tilanteessa sosiaalialan ammattilainen tarvitsee kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen taitoja. Sosiaalialan ammattilaisen täytyy tietää, miten eri kieliä, selkokieltä, kielen ulkoista ympäristöä ja erilaisia viestintämuotoja voi hyödyntää kohtaamisissa, jotta kaikki osapuolet tulisivat ymmärretyiksi (ks. lisää Intke-Hernandez 2020). Kansainvälisten opiskelijoiden haasteena on usein se, miten saada suomen kieli haltuun opintojen aikana niin, että opiskelijat voisivat työllistyä Suomeen (Korpela 2020). Perinteiset kielikurssit eivät riitä tilanteessa, jossa opiskelijan pitäisi oppia 3,5 vuoden opintojen aikana kokonaan uusi ammatti ja lisäksi suomen kieli eri vivahteineen (vrt. Kurhila ym. 2019: 8). Työelämässä tarvitaan niin ammattikieltä kuin arkitilanteissa käytettävää puhekieltäkin. Tutkimusten mukaan yksi tehokkaimpia tapoja oppia kieltä ja kotoutua Suomeen on löytää yhteisö, jossa voi kokea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja jossa voi käyttää kieltä psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä (ks. esim. Intke-Hernandez 2019.) Metropolian sosiaali- ja terveysaloilla päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kielikummitoiminta auttaa kansainvälisiä opiskelijoita oman yhteisön löytämisessä, osallisuuden kokemuksessa ja sitä kautta kielenoppimisessa. Samalla kielikummitoiminta antaa suomea hyvin taitavalle sosiaalialan opiskelijalle ohjauskokemusta sekä mahdollisuuden harjoitella selkokielen käyttöä ja yhdenvertaista ohjaamista. Lisäksi kielikummit saavat mahdollisuuden tutustua kotoutumisprosessiin ja uuteen kulttuuriin - tämä kaikki on tärkeää tulevalle sosiaalialan ammattilaiselle oman ammatillisuuden kehittämisessä. Talven ja kevään aikana kertyneet kokemukset kummitoiminnasta vaikuttavat lupaavilta. Kielikummitoimintaan osallistuminen perustuu opiskelijan omaan aktiiviseen toimijuuteen ja toiminta rakentuu molempien toiveiden mukaisesti. Tämä näyttää ruokkivan motivaatiota ja rohkeutta. “Teemme yhdessä jotain, mikä on uutta ja kiinnostavaa meille molemmille” - Kummiopiskelijan kommentti Kielikummitoiminnan organisointia ja “perfect matcheja” Kielikummitoimintaa mainostetaan sosiaalialan opiskelijoille osana opintojaksoa Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä (5 op) ja lisäksi terveysosaamisalueen opiskelijoille vapaasti valittavina opintoina. Opiskelija voi koostaa harjoittelun palasista, joten kielikummiksi voi ilmoittautua myös lyhyemmäksi ajaksi kummiopiskelijan ja kielikummin omien tarpeiden ja aikataulujen mukaan. Kielikummilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa ja kiinnostusta harjoitella kielitietoista ohjaamista ja selkokielen käyttöä. Kummitoiminta vie jonkin verran aikaa ja vaatii sitoutumista, heittäytymistä ja uusiin asioihin perehtymistä. Metropolian kielikummit kirjautuvat Moodle-työtilaan, jossa he tutustuvat materiaaliin selkokielestä ja selkokielisestä viestinnästä, kielitietoisesta ohjauksesta sekä erilaisista tavoista opiskella suomen kieltä itsenäisesti. Lisäksi he saavat työkaluja ensimmäisiin tapaamisiin, kummiopiskelijansa tarpeiden kartoitukseen sekä vinkkejä siitä, mitä kaikkea toiminnassa voisi tehdä, ja miten kummiopiskelijaa voi kannustaa ottamaan vähäinenkin kielitaito käyttöön. Halukkaat kielikummit ja kummiopiskelijat voivat ilmoittautua kielikummitoiminnasta vastaaville S2-opettajille, jotka etsivät ilmoittautuneista sopivat parit tai ryhmät. Kun opiskelijat hakeutuvat mukaan kielikummitoimintaan, he voivat kertoa kiinnostuksen kohteistaan ja esittää toiveitaan toimintaan liittyen. Tilanteessa, jossa opiskelijoilla on jo lähtökohtaisesti joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aikataulut sopivat yhteen, kummitoiminta näyttää pääsevän vauhdikkaammin käyntiin. Kun sopivat ”matchit” ovat löytyneet, opiskelijat saavat toistensa yhteystiedot ja sopivat ensimmäisen tapaamisen, jossa kielikummi ja kummiopiskelija pohtivat yhdessä tapaamisten tavoitteita ja sisältöjä. Toiminta on siis suunnitelmallista, mutta kuitenkin vapaamuotoista. Jos kummiopiskelija haluaa kokata, aloittaa uuden harrastuksen tai löytää kaupungin parhaat museot, kielikummi voi auttaa näissä asioissa. Kielikummi huolehtii tapaamisten tavoitteiden ja sisältöjen dokumentoinnista, mutta tärkeintä on tutustuminen ja luottamuksen herättäminen. Elokuvalippujen ostamista, kuulumisten vaihtoa ja Nato-keskusteluja Toistaiseksi toiminta on herättänyt innostusta, ja mukaan on tähän mennessä ilmoittautunut yli 30 opiskelijaa. Heistä kaksitoista (5 kielikummia ja 7 kummiopiskelijaa) on päässyt kevään ja syksyn aikana hyvään vauhtiin. Kielikummiparit ovat muun muassa käyneet elokuvissa ja pitkillä kävelyillä, pelanneet lautapelejä, keskustelleet suomalaisten sielunmaisemasta ja avanneet muiden kulttuurien tapoja nähdä maailmaa. Alustavien havaintojemme perusteella vaikuttaa siltä, että kummitoiminta olisi hyvä aloittaa jo molempien opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, kun sekä kielikummi että kummiopiskelija ovat vielä kotiutumassa opiskeluelämään ja rakentamassa yhteisöjään. Etenkin ne opiskelijat, jotka ovat jo lähellä valmistumista, ovat usein kiireisiä ja monesti myös töissä opintojen ohella. Ruuhkavuodet voivat kuitenkin myös yhdistää. Eräs kielikummimme toivoi opiskelijaa, jolla olisi pieniä lapsia, jotta kielikummi ja kummiopiskelija voisivat tehdä jotakin yhdessä omien lastensa kanssa. Eräs kummiopiskelija taas iloitsi aidon kontaktin saamisesta suomalaiseen opiskelijaan: “Olen saanut ystävän!” Kielikummitoiminta on vasta alkumetreillään, mutta odotamme jo mielenkiinnolla, millaisia tuloksia saadaan. Toiminnassa mukana olevien kokemuksia kerätään vuosien 2022–2023 aikana ja työn tuloksia tullaan jakamaan. Toivottavasti ne innostavat myös muita korkeakouluja ja monikielisiä työyhteisöjä käynnistämään vastaavaa toimintaa! Vinkkejä kielikummille tapaamisiin Tutustukaa kielitubettajiin! Millaisia vinkkejä heillä on kielenoppimiseen? Kerätkää parhaat vinkit. Käykää yhdessä kirjastossa. Onko siellä kielikahvilaa? Löydättekö kirjastosta suomen kielen oppikirjoja ja selkokielistä kirjallisuutta? Kuunnelkaa yhdessä lempikappaleitanne, esim. Lyrics trainingin avulla voi opiskella sanastoa, kuuntelutaitoa ja ääntämistä. Musiikki on hyvä keino opiskella ääntämistä ja hankalia äänteitä. Tutustukaa itseopiskelumateriaaleihin, kuten Superalkeet (https://sites.google.com/view/superalkeet/etusivu), Suomi taskussa (https://suomitaskussa.eu/) tai Koti Suomessa (kotisuomessa.fi). Katsokaa yhdessä kiinnostavia TV-ohjelmia Ylen kielikoulun kautta. https://yle.fi/aihe/kielikoulu-sprakskolan Lähde: Kielikummien Moodle-työtila, Metropolia AMK Tämän tekstin ensimmäinen versio on julkaistu Kielibuustin blogissa 17.6.2022. Hei metropolialainen, kiinnostuitko kielikummitoiminnasta? Ilmoittaudu Eevamaijalle (eevamaija.iso-heiniemi@metropolia.fi) tai Eveliinalle (eveliina.korpela@metropolia.fi), niin saat kuulla lisää! Kirjoittajat: FM Eevamaija Iso-Heiniemi on S2-opettaja ja kielenoppimisen asiantuntija, joka kehittää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden suomen kielen opetusta Metropoliassa. Eevamaija työskentelee Kielibuusti-hankkeessa ja organisoi kielikummitoimintaa. FT Eveliina Korpela toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Tällä hetkellä Eveliina on mukana Kielibuusti-hankkeessa ja työskentelee myös osa-aikaisena tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän organisoi Eevamaijan kanssa Metropolian kielikummitoimintaa. Lähteet: Kielibuusti-hanke. www.kielibuusti.fi Aalto-yliopiston, Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke, jonka avulla kehitetään kotimaisten kielten koulutusta. Korpela, Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogi. Julkaistu 11.5.2020. Metropolia AMK. Kurhila, Salla & Kotilainen, Lari & Kalliokoski, Jyrki 2019. Johdatus luokkahuoneen ulkopuoliseen kielenoppimiseen. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 7–30. Intke-Hernandez, Minna 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat. Etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Lue lisää kielikummi- ja kielikaveritoiminnasta: Amberg, Maria 2018. Kielikaveri maahanmuuttajan kielenoppimisen tukena: Opas Kalliolan Setlementin vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Helsinki. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Falck, Heidi 2017. Kielikummitoiminta maahanmuuttajien kotoutumisen tukena. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kalliolan Setlementti. Kalliolan Setlementti ry:n vapaaehtoistoiminnan verkkosivut. Viitattu 1.9.2022. SuomiKamu – Ystäväksi maahanmuuttajalle. Suomen Punainen Risti. Punaisen Ristin sivusto vapaaehtoisille. Viitattu 1.9.2022. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta 2021. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 1.9.2022.
Peer learning and cooperative learning support students’ transversal skills development in interprofessional and multicultural context
According to Buting (2020), students' knowledge and skills improve during peer learning. More importantly, shifts in their mindsets and worldviews are also important results of peer learning (Bunting 2020). At Metropolia, the master students of social services studies facilitated peer and cooperative learning for other students. The session was called ‘Wellbeing Day’. Students arranged it at the end of April at Hymy Wellbeing Village, on Myllypuro campus. The 'Wellbeing Day’ was part of the master students of social services studies, but at the same time, it was a ‘welcoming session’ for exchange students. The exchange students had started their exchange period at Metropolia just a couple weeks before the ‘Wellbeing Day’. The master students implemented the session as part of Professional communication and societal influencing studies. Transversal skills as a core theme in the ‘Wellbeing Day’ The aim of the day was to get the students to know each other, share information and discuss wellbeing at work and during studies, and learn. Moreover, the aim was to share information and discuss transversal skills. The main question of the session was; “how can transversal skills and wellbeing support each other in working life?” For example, a cooperative learning process includes (Gillies 2016, 41-42) five parts. They are: i) actively listening to each other, ii) sharing ideas and resources, iii) commenting constructively on each other’s ideas, iv) accepting responsibility for one’s behavior, and v) making decisions democratically. On the Wellbeing Day, the master students of social services studies applied these elements by guiding cooperative peer learning sessions between participants. In addition to this, master students studied and practiced their professional communication and influencing skills, as well as facilitation skills, through co-operational learning methods. The master students of social services Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen arranged the Wellbeing Day for exchange students in the multidisciplinary learning and development environment, HyMy Wellbeing Village. The supervising lecturers of the Wellbeing Day were Katriina Rantala-Nenonen and Marianne Roivas. Outcomes of the day As a result of the day, it was easy to recognize that while students facilitate each other, they are all learning, not just transversal skills in theory, but also learning from experience (Passarelli & Kolb 2012). According to master students’ reflection and feedback; “It was an inspiring wellbeing day with exchange students from different countries. We started the day with a short warm-up. After that, we learned together what transversal skills are and how they can be utilized in our studies, but also in future working life and wellbeing in the work community. (The master students of social services studies). The future working life needs professionals with the ability to facilitate discussion and co-creative methods with unfamiliar and multiprofessional groups. Also, understanding transversal skill as a shared ability is needed to work with unfamiliar people and invariably changing interprofessional teams. Gilliens (2016) has argued that social skills that facilitate students’ interactions during small group discussions are necessary. Along with that, and in any case, students often talk about what they have learned inside and outside the classrooms (Boud 2001). Therefore, it can be very beneficial to utilize even more and open-mindedly peer learning, while teaching and learning transversal skills. “At the end of the session, we had three ‘workstations’ where students toured in their own small groups. The themes of the stations were in line with transversal skills: Critical and creative thinking, Interpersonal and socio-emotional skills and Learning to learn”. (The master students of social services studies). Transversal skills can contribute to more sustainable working conditions, where people can collaborate and are open to new cultures. Ultimately, after this experience, we can say (based on students’ feedback) that peer and cooperative learning can support the development of transversal skills in an interprofessional and multicultural context. Further, by using peer-facilitated learning sessions, we can improve many of the students’ skills - not just professional, but also transversal skills (critical and creative thinking, learning to learn, interpersonal and social-emotional skills). For example, cultural competence is part of transversal skills (interpersonal and social-emotional skills, cultural sensitivity), and it has been defined (in ITSHEC project) as an individual's ability to recognize, assess, appreciate, and respect the unique backgrounds of others. Therefore, while talking about peer learning and transversal skills, it is important to recognize cultural aspects, not just of patients/clients, but also of health and social care professionals. By having strong cultural competence, professionals can prevent and minimize inequalities (Volberding et al. 2022) and design services to be more qualified, open and accessible for all. All in all, based on this experience and previous research (Larraz et al. 2017), it can be said that peer learning and cooperative learning can be one way to support students’ transversal skills development. Authors Eija Raatikainen, Katriina Rantala-Nenonen, Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham, Mari Raatikainen Eija Raatikainen and Katriina Rantala-Nenonen are lecturers at Metropolia University of Applied Sciences. Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen are students in Master Program of Social Services References Boud, D. 2001. Introduction: making the move to peer learning, 1-21. In Boud, D., Cohen, R. & Sampson, J. (eds.) Peer Learning in Higher Education: Learning from & with Each Other. Kogan Page Limited, London. Bunting, B. 2020. The implications of learning mindsets for the first-year experience and other key transitions. In A. Baldwin, B. Bunting, D. Daugherty, L. Lewis, & T. Steenbergh (Eds.), Promoting belonging, growth mindset, and resilience to foster student success (pp. 31–49). Columbia, South Carolina: National Resource Center for the First-Year Experience and Students in Transition. Gillies, R. M. (2016). Cooperative Learning: Review of Research and Practice. Australian Journal of Teacher Education. Manuscript 2902. Larraz, N. & Vázquez, S. & Liesa, M. (2017). Transversal skills development through cooperative learning. Training teachers for the future. On the Horizon, Vol. 25 No. 2, pp. 85-95. https://doi.org/10.1108/OTH-02-2016-0004 Passarelli, A. & Kolb, D. (2012). The Learning Way: Learning from Experience as the Path to Lifelong Learning and Development. The Oxford Handbook of Lifelong Learning. 10.1093/oxfordhb/9780195390483.013.0028. Volberding, J. & Madrak, E. & Harrison, A. & Bray, N. & Farrar, N. & Murray, K. & O'Brien, M. & Wymore, R. & Davidson, B. & Drinnon, S. (2022). Improving Interprofessional Practice and Cultural Competence with Interprofessional Education. 115. Poster session presented at Oklahoma State University Center for Health Sciences Research Week 2022, Tulsa, Oklahoma, United States.
Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä
Korona-aikana sosiaalialan työntekijät kokivat usein jääneensä melko yksin haastavien tunteidensa ja huoliensa kanssa (1). Korona-aika vähensi ihmisten sosiaalisia turvaverkkoja, jolloin sosiaalialan työllä oli entistä keskeisempi rooli asiakkaiden elämässä (2). Eristäytyminen kuormitti myös työntekijöitä, sillä korona-aika oli paljolti yksin tekemisen aikaa. Kollegat eivät voineet kohdata, rohkaista toisiaan ja pohtia asioita yhdessä (Banks ym. 2020). Sosiaalinen etäisyys kosketti asiakkaiden lisäksi työntekijöitä ja työyhteisöjäkin. Tunteiden tunnistaminen ja mahdollisuus niistä keskustelemiseen on avain psykologisesti turvalliseen (työ-)ympäristöön ja työn kuormittavuuden helpottamiseen. Edmondsonin (1999) mukaan psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat tehdä virheitä ja osallistua aktiivisesti ilman, että he pelkäävät virheiden negatiivisia seurauksia (4). Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä sallitaan keskeneräiset ajatukset ja ääneen ideoinnit (5). Korona-aika toi esille sosiaalialalla psykologisen turvallisuuden merkityksen. Sama oli havaittavissa muillakin aloilla. Esimerkiksi kotoa käsin työskentely oli haaste henkilökohtaisten ja ammatillisten rajojen hämärtymisen ja kollegoista eristyneisyyden vuoksi (6). Ilman korona-aikaakin sosiaalialalla painottuvat huomiota vaativat psykososiaaliset kuormitustekijät kuten esimerkiksi haastavat asiakastilanteet ja väkivallan uhka. Lisäksi työmäärä ja työlle asetut tavoitteet koetaan kohtuuttomiksi (7). Sosiaalialan työn saattaa sisältää myös väkivallan uhkaa. Esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei-toivotut päätökset voivat lisätä väkivallan riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei toivotut päätökset. (8). Myös stressi työssä näyttää kasaantuvan hieman enemmän naisille kuin miehille, sillä esimerkiksi vuonna 2021 naisista jopa viidennes koki stressiä melko tai erittäin paljon verrattuna miehiin (12 prosenttia) (9). Kuitenkin, moni lähityötä tekevä kuvasi, että korona-aika oli vahvistanut työyhteisön yhteishenkeä, vaikka etätyössä yhteisöllisyyden rappeutuminen oli ilmeistä (10). Psykologisesti ja emotionaalisesti edistävään työympäristöön- ja yhteisöön on syytä kiinnittää huomiota. Psykologista ja emotionaalista turvallisuutta edistävä työyhteisö On selvää, että työntekijöiden turvallisuuden tai turvattomuuden kokemukset heijastuvat koko lähiyhteisöön; asiakkaisiin, potilaisiin, omaisiin, kollegoihin, esimiehiin ja verkostoon. Turvallisuuden kokemus on perusedellytys työnteolle (11). Tunteiden tunnistamisen ja sanoittamisen lisäksi voimavaraistavan työyhteisön mahdollistuminen kehittyy empaattisella kohtaamisella, jossa ihmisten keskinäinen kyky mentalisaatioon on vahvaa. Mentalisaatio on kykyä ‘pitää mieli mielessä’ (oma ja toisten) (12). Mentalisoivissa yhteisöissä virheiden tunnustaminen ja tunnistaminen sekä anteeksi pyytäminen on luonnollista ja sallittua. Jäsenten väliselle vuorovaikutukselle tunnusmerkillinen avoin kuunteleminen ja eri näkökulmien pohdinta ovat itsestään selvää (13). Vastaavasti työntekijän emotionaalisen turvallisuuden kokemus nivoutuu kiinteämmin kokemukseen luottamuksesta (14) itseensä ja toisiin ihmisiin (15). Vincetin (1995) mukaan emotionaalinen turvallisuus on ’koettua vapautta psykologisista haitoista’, joita voidaan mitata jatkumossa ’uhanalaisuudesta turvallisuuden tunteeseen’ (from feeling threatened to feeling safe). Emotionaalinen turvallisuuden tunne kulminoituu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin (16). Monet lait (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, Työturvallisuuslaki 8.2002/738) (17) (18) takaavat osaltaan oikeuden turvalliseen ja väkivallattomaan työympäristöön ja -yhteisöön. Ammattieettiset ohjeistukset edistävät myös osaltaan turvallisen työympäristön ylläpitämistä ja rakentamista. Psykologisesti- ja emotionaalisesti myönteisen työyhteisön voima Työtehtävän suorittamisen ja ratkaisujen luomisen rinnalla työyhteisön jäsenten väliset positiiviset keskinäiset suhteet ovat avaintekijä, jonka nojalla voidaan luoda suotuisia edellytyksiä työlle ja työn tekemiseen. Pohdittaessa emotionaalisesti -ja psykologisesti turvallista työyhteisöä on sen jäsenten mentalisaatio- ja empatiakyvyllä merkittävä rooli. Tämä ilmenee työntekijöiden keskinäisissä suhteissa kykynä pitää toisen ihmisen ’mieli omassa mielessä’ sekä osoittaa myötäelämistä ja ymmärrystä. Lyhytkin positiivinen arjen hetki yhdessä ja kohdatuksi tuleminen kollegan taholta voivat lisätä kaikkien osapuolten psykologisen turvan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemista. Myönteinen ja rakentava tahtotila kollegaa ja koko työyhteisöä kohtaan sekä kyky osoittaa rakentavaa uteliaisuutta kollegan ajatuksia kohtaan voivat olla hyvinkin merkityksillä ja voimaannuttavia asioita. Työn tekemisen mielekkyys kohenee, kun työyhteisön jäsenet kokevat keskinäistä psykologista ja emotionaalista turvallisuutta. Psykologisesti- ja emotionaalisesti innostava työyhteisö huokuu mukaan kutsuvuutta ja keveyttä. Joskus huumorikin voi olla tekijä, joka avaa (psykologisia) ovia kohtaamiseen ja läsnäoloon. Työsuojelurahaston rahoittamassa TIITU-hankkeessa tutkitaan emotionaalisen, psykologisen ja fyysisen turvallisuuden rakentumista, niitä estäviä ja edistäviä tekijöitä sekä niiden kehittämistä sote- ja opetusalojen tiimeissä ja esimiestyössä. TIITU - tutkimushanke on Työsuojelurahaston rahoittama hanke, jota toteutetaan aikavälillä 1.9.2021 – 28.2.2023. Alustavia tuloksista raportoidaan loppuvuodesta 2022. Kirjoittaja Eija Raatikainen, KT, yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lähteet Ahonen, A. & Manssila, J. & Pekkarinen, H. & Pesonen, T. 2020. Koronaepidemian vaikutukset sosiaalipalveluihin. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Banks, S. & Cai, T. & de Jonge, E. & Shears, J. & Shum, M. & Sobočan, A.M. & Strom, K. & Truell, R. & Úriz, M.J. & Weinberg, M. 2020. 'Practising ethically during Covid-19: social work challenges and responses.', International social work., 63 (5), 569 - 583. Banks S. ym.2020. Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Wiley & Sons. New Jersey. Edmondson, A.C. 2018.The Fearless Organization – Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Creating Psychological Safety in the Workplace learning, innovation and Growth. Wiley. Pascoe, K. 2021. Remote service delivery during the COVID-19 pandemic: Questioning the impact of technology on relationship-based social work practice. British Journal of Social Work, 00, 1–20. Arki, arvot ja etiikka Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Talentia. Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf (e-julkaisu.com) 3.5.2022. Työturvallisuuskeskus. 2020. Väkivalta pois työpaikalta. Työturvallisuuskeskus, Kuntaryhmä ja Palvelukeskus. Markprint. Työolobarometri 2021. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä, 2022:23. 27.4.2022. Sutela, H. & Pärnänen, A. (2021). Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki. Oinonen-Söderström, M. 2017. Työnsä vuoksi vainotut - Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vainotuksi tulemisesta ja siitä selviämisestä. Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Sosiaalityön lisensiaatintutkimus.27.4.2022. Larmo, A. (2010). Mentalisaatio - kyky pitää mieli mielessä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM, 126(6):616-22. Pajulo, M. & Salo, S. & Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakauskirja DUODECUM, 131(11):1050-7 Blanchard, K. & Olmstead, C., & Lawrence, M. 2021. Trust works! Four keys to building lasting relationships. William Morrow. Vincent, S. M. 1995. Emotional Safety in Adventure Therapy Programs: Can it be defined? Journal of Experiential Education, 18(2), 76–81. Maslow, A. 1943. A Theory of Human Motivation. Psychological Review, 50(4), 370–396. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. 12.4.2022. Työturvallisuuslaki, 23.8.2002/738. Työturvallisuuslaki 738/2002 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®, 12.4.2022.
Trust as a transversal skill
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1) Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trustis based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people’s competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust – as a skill – can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project 2022). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills. However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors’ point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people’s lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021),Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct.Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 – 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi).Haaga-Helian julkaisut 1/2021.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto