Kategoria: Henkilöstö
Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta
Maailmaa ja työelämää ravistelevat muutokset vaativat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta luovuutta, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Kaikille aloille yhteiset transversaaliset taidot ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK -tutkinnon opiskelijoiden järjestämässä kehittämispäivässä syvennyttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntia ja työelämää koskettavat erityisesti neljä suurta muutosvoimaa: ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, väestörakenteen muutos sekä ilmastonmuutos (1). Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeet, toimintaympäristön muutokset, lainsäädäntö, maailmanlaajuinen Covid 19-pandemia ja sen jälkeinen aika mukaan lukien digitalisaation vahvistuminen myös hyvinvointialoilla vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vankkaa ammattitaitoa, luovuutta, moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista. Moniammatillinen yhteistyö kokoaa yhteen eri tieteenalat, ammattien edustajat ja on usein myös hallintorajat ylittävää toimintaa (2,3,4,5). Moniammatillinen toiminta on avainasemassa silloin, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan psyko - fyysis - sosiaalisena kokonaisuutena. Jakamalla asiantuntijuutta ja tekemällä ammattialojen rajoja ylittävää yhteistyötä voidaan ottaa huomioon asiakkaan tilanne useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö vaatii substanssiosaamisen lisäksi kuitenkin myös vuorovaikutusosaamista. (6, s. 34; 7) Kyse onkin laajasta työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, jossa osaaminen nähdään myös yhteisasiantuntijuutena ja kykynä rakentaa tietoa yhdessä toisten ammattilaisten kanssa. Moniammatillisen työn onnistuminen riippuu oleellisesti eri toimijoiden kyvystä jakaa omaa asiantuntijuuttaan, kuunnella ja ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia sekä toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti yhdessä. (8) Substanssiosaamisen ja erityistaitojen lisäksi työelämässä korostuu erilaisten metataitojen, avaintaitojen sekä geneeristen tai transversaalisten taitojen kehittämisen tarve, sillä ne eivät ole helposti korvattavissa teknologialla ja niiden myötä on enemmän liikkumavaraa toimia nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä (9, s. 25-26; 10, 11, s. 226; 12). Näille taidoille yhteistä on kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, aloitteellisuus, riskinarviointi ja tunteiden hallintakyky. Transversaalisiin taitoihin keskitytään yhä enemmän ja enemmän myös rekrytoinnissa. (13,14) Moniammatillinen kehittämispäivä kiinnitti huomiota työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi järjestivät syyslukukauden lopulla kehittämispäivän Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä-oppimisympäristössä opintojaan suorittaville hyvinvointialojen opiskelijoille osana Uudistuva innovatiivinen sosiaalialan työ -opintojaksoa. HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva ihmislähtöinen ja ekosysteemi toimintatapaan nojautuva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. Autenttisella oppimisympäristöllä mahdollistetaan opiskelijoille tulevaisuuden työelämätaitojen kehittymistä. Metropolian HyMy-kylässä toimii monialaisesti opiskelijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita. Useat hyvinvoinnin tutkintojen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa tai jonkin opintoihin sisältyvän projektin HyMy-kylässä. HyMy-kylä on sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava monialainen työyhteisö. Kehittämispäivän järjestäminen oli osa kansainvälistä ITSHEC-hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää transversaalisten taitojen koulutusta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksessa Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kriittistä ja luovaa ajattelua Ihmissuhdetaitoja sekä sosiaalisia- ja tunnetaitoja Oppimaan oppimista. Kehittämispäivän tavoitteena oli ohjata AMK-opiskelijoita tunnistamaan transversaalisia taitoja ja ymmärtämään niiden merkitys monialaisessa työyhteisössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä työhyvinvoinnin kannalta. Kehittämispäivän osallistujat tulivat HyMy-kylästä eri opiskelualoilta. Työhyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työn teon mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämänhallintaa tukevaksi. Työn on oltava turvallista, terveellistä ja tuottavaa. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös työntekijän ammattitaito ja työorganisaation johtaminen. Työn hallinta, työnilo ja innovatiivisuus kulkevat käsi kädessä. (15,16) Työyhteisön tunneilmasto on hyvin merkityksellinen esimerkiksi työn tuottavuuden kannalta, ja myönteisen työhyvinvoinnin kokemukset ovat selkeästi yhteydessä työyhteisöllisiin voimavaroihin (17,18). Moniammatillinen työtapa voi edistää monin tavoin asiakastyön hallintaa, asiakastyön kannalta keskeisiä yhteistyösuhteita ja työntekijän hyvinvointia. Kun asioita jaetaan useiden toimijoiden kesken yhdessä, niiden kuormittavuus vähentyy ja oma osaaminen laajenee. Nämä seikat edellyttävät toisaalta myös yhteistyösuhteiden vaalimista. (19, s. 235) Nopeasti muuttuvissa ympäristöissä työelämän organisaatioiden on kyettävä omaksumaan ja oppimaan jatkuvasti uutta. Transversaalisten taitojen onkin nähty olevan merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen kannalta. (20,21,22,23,24) Kehittämispäivässä tarkasteltiin ja pohdittiin transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia sekä teoreettisesta näkökulmasta että toiminnallisesti työskennellen. Teoriaosuuden jälkeen moniammatillinen opiskelijaryhmä pääsi haastamaan toistensa ymmärrystä transversaalisista taidoista muun muassa sanaselityspelin muodossa. Vaikka kyse on leikkimielisestä lähestymistavasta, kehittyy samalla opiskelijan ymmärrys siitä, miten toisen alan opiskelija käsittää esimerkiksi kriittisen ajattelun, luovuuden tai ihmissuhdetaidot. Transversaalisten taitojen käyttöä pohdittiin moniammatillisissa opiskelijapienryhmissä eri näkökulmista: Mitä hyötyä transversaalisista taidoista on sosiaali- ja terveysalan työssä, voiko taitojen käyttämiseen sisältyä riskejä, mitkä taidot ovat jo tutumpia ja mitkä vaativat enemmän kehittymistä, miten taitoja voisi hyödyntää uudella tavalla, ja miten transversaalisia taitoja on hyvä hyödyntää jatkossa. Opiskelijaryhmät pääsivät myös yhdessä pohtimaan ja ideoimaan, minkälaiset asiat tukevat työhyvinvointia HyMy-kylässä. Kehittämispäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi on yksi esimerkki siitä, miten työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja voidaan yhteisesti tarkastella ja kehitellä edelleen moniammatillisessa työyhteisössä. Lisäksi päivän toteutustapa tuki HyMy-kylän moniammatillisen opiskelijaryhmän keskinäistä ryhmäytymistä, mikä voi edesauttaa opiskelijoiden moniammatillista vuorovaikutusta ja yhteistyötä jatkossa. Moniammatillisen työn tulokset riippuvatkin osallistujien sitoutuneisuudesta yhteistyöhön (25). Moniammatillisen työyhteisön kulmakivet Opiskelijoiden kehittämispäivästä antaman palautteen mukaan ryhmätyöskentelyssä pääsi käsittelemään työelämässä tärkeitä transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia syvällisemmin sekä oppimaan uutta toisten kanssa keskustellen. Oppimisen, kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta onkin oleellista, että ihmisellä on ymmärrys siitä kokonaisuudesta ja ympäristöstä, missä hän toimii, ja että hän tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin (26, s. 27-32). Moniammatillisen työn vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea yhteistoiminnassa (27, s. 227). Yhteinen keskustelu, yhteistyö ja luottamus lisäävät parhaimmillaan yhteisöllistä toimintakykyä sekä innovatiivisuutta. Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä kollektiiviset mutta moninaisuutta kunnioittavat toimintamallit sekä yhteisöllisyys ovat merkittäviä voimavaroja työyhteisöissä. (28, s. 19; 29) Näitä asioita tukevaan toimintakulttuurin luomiseen, edistämiseen ja ylläpitämiseen on hyvin tärkeää perehtyä jo opiskeluaikana. Transversaalisten taitojen sisällyttäminen korkeakouluopintoihin jatkuu edelleen hanketoimintana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja HyMy-kylässä osana TKIO-toimintaa. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi. Katriina Rantala-Nenonen ja Eija Raatikainen toimivat opettajina Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa sekä sosiaalialan ja pedagogisen kehittämisen hankkeissa. Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi ovat valmistuneet sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinnosta vuosina 2021-2022. Lue lisää ITSHEC-hankkeesta ja HyMy-kylästä Lähteet Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Efstathiou S. & Mirmalek, Z. 2014. Interdisciplinarity in Action. Teoksessa Cartwright, N. & Montuschi, E. (toim.). 2014. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA. 233-248. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Helsinki: Unigrafia. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. 33–60. WHO 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. Geneve:WHO. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). THE WORLDSKILLS RESPONSE TO TRANSVERSAL SKILLS. Journal of Supranational Policies of Education (JoSPoE), (13), 168–190. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. 2020 (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. Kokkinen, L. 2020 (toim.). Looney, J. & Michel, A. 2014. KeyCoNet-verkoston päätelmät ja suositukset laaja-alaisen osaamisen kehittämistä koskevan toimintapolitiikan vahvistamisesta. Tiivistelmä. Bryssel: European Schoolnet Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Teoksessa Nokelainen, P. & Pylväs, L. & Rintala, H. (toim.). Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Uusi oppimisympäristö tutkimus- ja kehittämisyhteisönä. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry. 61–67. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Työhyvinvointi. Työterveyslaitos 2022. Työhyvinvointi ja työkyky. Järvilehto, Miia 2020. Neljä faktaa tunteista työssä. Filosofian akatemia. Saatavana osoitteessa Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjänä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus, 13 (1), 3-19. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Looney, J. & Michel, A. 2014. OECD 2019. OECD Future of Education and Skills 2030. Conceptual learning framework. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021. Learning for Life. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Trust as a transversal skill. Tikissä
Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education
Current and future challenges of societies need multi- and interdisciplinary, but also interprofessional approaches for us to adapt to and solve unpredictable situations and problems. The support needs of clients in social and health services can be very diverse. Thus, currently also social and health care legislation in Finland requires professionals to cooperate in a multidisciplinary manner whenever necessary. Therefore, working in social and health care services requires not only professional competences but also transversal skills. According to World Health Organization (2010, p.7), interprofessional work is defined as follows: “When two or more health professions learn about, from, and with each other to foster effective collaboration and improve the outcomes and quality of care”. Interprofessional work is positively associated with job satisfaction, autonomy and engagement (2). Additionally, interprofessional work is needed to alleviate employees’ workload and prevent burnout (3). At best, the power of interprofessional work is that each professional can offer help and support to each other. In other words, interprofessional work is beneficial for clients, but also for employees. However, even if every professional has their own specific core skills and demands, transversal skills are needed. Transversal skills are also often called ‘soft skills’, ‘key skills’, ‘core skills’ or ‘transferable skills’ (Gogging et al. 2019) and ‘generic skills’ (5, 6). Educating interprofessional work professionals and transversal skills While educating students, in interprofessional education practice, students of different health professions learn ‘from, with and about each other’ (7). During the educational process, interprofessional relationships between identity, knowledge, and professional power can be explored together (8). There are demands for all professions for collaboration because interprofessional work professionals need each other to achieve the best solutions and results for clients (see for example Social Welfare Act 2014). The best results can only be achieved with professionals’ strong collaboration skills and open-minded attitudes. Furthermore, education in social and health care rarely provides opportunities for practicing and developing interprofessional collaboration skills before students’ transition to working life, and it mostly focuses on technical and substantive aspects of work (Saaranen 2020). Therefore, general skills, like transversal skills, are important. Transversal skills are one suggestion to; build a bridge between social and health care professionals and support flexible collaboration between different professions. For example, OECD has pointed out that social and emotional skills (empathy, respect, self-efficacy, responsibility and collaboration) are becoming essential at workplaces (OECD Future of Education and Skills 2030). Transversal skills in higher education In many EU countries, national education policies have highlighted the relationship between education and work, and the importance of students’ generic competencies connected to them. For example, social and emotional skills have been rising in importance in education policy and in the public debate (OECD). Transversal skills can be seen as part of the idea of lifelong learning, “all learning activity undertaken throughout life, with the aim of improving knowledge, skills and competences within a personal, civic, social and/or employment-related perspective” (European Commission 2001, 9). They are not just the ‘best image of flexible employability in the labor market’ (6), but also transferable skills to improve personal flexibility and to increase possibilities on unpredictable labor markets. Transversal skills are quite a new phenomenon in the higher education context. There has been more discussion of generic skills in primary and secondary schools. Now, Metropolia has launched an ITSHEC (Integration of transversal skills into healthcare and social care higher education and curriculum) project concentrating on three transversal skills: Critical and Creative Thinking Interpersonal and Socioemotional Skills Learning to Learn Our definitions and limitations are based on project applications. In the project, we have had a preliminary data collection of participants’, university students, experiences of learning transversal skills in their studies. The data was collected in spring 2021. Students from Finland, Spain and Croatia took part in the focus group interview. Collected and analyzed data will be used to produce a Methodological Guide, an outcome of the project to be released in January 2022. In this article we present some results derived from the results of the interviews in Metropolia. According to the data, Master students (10) listed different examples of situations in their study field where they need to take transversal skills into account. In this text, we present two questions and their results. One of the questions was “In which situations do you believe that transversal skills are important?” Students’ experiences of transversal skills According to the students’ answers, transversal skills are touched upon in all work-life encounters, in service user interface situations, in all decisions where different situations are evaluated and in working community interactions, where one has to regulate oneself or control someone else’s emotional regulation. All of these can thus be combined with working life interactions, development and self-development. “Need to think how to act as a supervisor if you are critical of something in your work with service users: can I completely disagree with the service users? How do I feel about it and how do I take the matter forward, even if I disagree with them?” “Interaction and emotional skills and social influence are emphasized in working life and client work.” Some pedagogical tips for teaching and learning transversal skills The second question was focused on teaching and learning strategies. The question was, “What do you think are the most useful strategies for developing the following skills: critical and creative thinking, interpersonal/socio-emotional and citizen-oriented skills and learning to learn?” As a result of the interviews, students pointed out that studying in groups and discussions together are useful strategies for developing both critical and creative thinking and interpersonal/socio-emotional skills. Teacher supervising the discussion and reflecting with students was felt very important and relevant pedagogical way to improve transversal skills, especially while developing critical and creative thinking. ”Self-assessment and peer review after collaborative learning is a useful strategy for developing transversal skills.” (One student in the group interview) According to one student, a useful strategy for developing creative thinking is that student has to use some new method in solving a given problem. Students listed different kind of teaching and learning strategies to develop transversal skills, such as: Group discussions, collaborative learning Oral exams in groups and informal discussions with other students Self-assessment and peer review of students’ papers Essays: a student has to use source literature as well as reflect one’s own experiences in the field Group discussions based on work experience/internships of students Creating safe learning environment to practice transversal skills Case work Using virtual reality, case simulation To sum up, there are many different possibilities to teach transversal skills. Still, the intended learning outcomes and pedagogical approach in teaching specify and define teaching and learning strategies. After all, reflection is a key for deeper learning outcomes, regardless of learning content. Conclusion Transversal skills and competences are recognized in general in upper secondary schools (Finnish National Agency for Education), but not so much yet in higher education. According to Finnish National Agency for Education (2021), they are an interpretation of values, attitudes, skills and will. They are formulated into the core curriculum. In higher education, these competences are missing even though, for example, the social services curriculum is based on national (ARENE, the Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences) and international (EQF, European Qualifications Framework) competences. There has not been much attention to transversal competences. However, a complex world with unpredictable challenges and regulation concerning multidisciplinary between different fields require flexible professionals who can work in changing interdisciplinary and interprofessional groups. In other words, we need to pay more attention to higher education students’ transversal skills and to develop them during their studies (e.g. Isacsson 2016; Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021). References World Health Organization 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative practice. Kaiser, S., Patras, J. & Martinussen, M. 2018. Linking interprofessional work to outcomes for employees: A meta-analysis, 41 (3), 265-280. McCarthy, L.P. 2021. Social Work Burnout in the Context of Interprofessional Collaboration, Social Work Research, 45 (2), 129–139. Goggin D. & Sheridan I & Lárusdóttir, F. & Guðmundsdóttir G. 2019. Towards the Identification and assessment of Transversal skills. Conference Paper. DOI: 10.21125/inted.2019.0686. Jääskelä, P. & Nykänen, S., & Tynjälä, P. 2018. Models for the development of generic skills in Finnish higher education. Journal of Further and Higher Education, 42 (1), 130-142. Tynjälä, P. & Virtanen, A. & Klemola, U. & Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368-387. Freeth, D. & Fry, H. 2005. Nursing students and tutors perceptions of learning and teaching in a clinical skills center. Nurse Education Today (2005) 25, 272-282. Olson & Brosnan 2017 in Loura e.g. 2021, p. 62. Loura, D., Arriscado, A.E., Kerkstra, A., Nascimento, C., Félix, I., Guerreiro M.P. & Baixinho, C. 2021. Interprofessional Competency Frameworks in Health to Inform Curricula Development: Integrative Review. New Trends in Qualitative Research, 6, 63–71. Social Welfare Act 1301/2014. Saaranen, T. 2020. Interprofessional learning in social and healthcare – learning experiences from large group simulation in Finland. 2021. Future of Education and Skills 2030. SKILLS FOR 2030 (PDF). European Commission (EC) 2001. Making a European area of lifelong learning a reality. Brussels: European Commission. Freeth, D. & Hammick, M. & Reeves, S. & Koppel, I &. Barr, H (2005). Effective Interprofessional Education: Development, Delivery and Evaluation. Miettinen, R. & Pehkonen, L. & Lang, T & ja Pihlainen, K. 2021. Euroopan Unionin elinikäisen oppimisen avaintaidot, Eurooppalainen tutkinto viitekehys ja oppilaitosten opetussuunnitelmien kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (2), 13-31. OECD Survey on Social and Emotional Skills Finnish National Agency for Education (2021) ARENE 2010. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. The European Qualifications Framework for Lifelong Learning (EQF) (2008) Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities (PDF) Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. (2016) Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 18(4), 61–67. Raatikainen, Eija & Rantala-Nenonen, Katriina (2021) Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. More about ITSHEC on UPF’s website The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences
Seitsemän syytä pelata – Pelien hyöty sosiaali- ja terveysalalla
Pelejä ja pelillistämistä hyödyntävä työote tarjoaa koukuttavia keinoja työskentelyyn sote-alan asiakkaiden kanssa, vaikka useimmiten pelaaminen on mielletty enemmän haittana kuin hyötynä. Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut kumppanina Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa CONNEXT for Inclusion -hankkeessa, jossa pyritään tukemaan nuorten urapolkuja, osallisuutta ja liikkumista oppimispelien avulla. Sosiaaliala ja pelaaminen eivät ole aina olleet yhteensopiva sanapari - varsinkin, kun pelaamiseen on näissä yhteyksissä liittynyt vahvoja mielleyhtymiä ongelmapelaamiseen, riippuvuuksiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, liikkumattomuuteen, vastakulttuurisuuteen ja muihin kielteisiin ilmiöihin (Harviainen ym. 2013, 10). Kuitenkin, kun tarkastelemme pelillisyyteen liittyvien pedagogisten elementtien hyödyntämistä sosiaali- ja terveysalan kasvatuksellisiin ja sisällöllisiin tavoitteisiin, voimme listata loputtomasti mahdollisuuksia pelillisyyden hyödyntämiseen. Taustalla on monenlaisia teorioita ja menetelmällisiä lähtökohtia. Seuraavassa esittelen muutamia hyötypelien mahdollisia tavoitteita, joita voidaan tunnistaa sosiaali- ja terveysalalla: 1. Yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen vahvistaminen Pelaamisen oletetaan olevan mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Pelaaminen voi vahvistaa myönteistä vuorovaikutusta ryhmässä ja kehittää monia sosiaalisia taitoja (Hamari 2015). Se tarjoaa pelaajille ryhmään kuulumisen kokemuksia ja keinoja kokemukselliseen oppimiseen ja yhteisölliseen kasvatukseen. Tällaisia tavoitteita liitetään usein sosiaalipedagogiseen toimintaan, jossa voidaan käyttää apuna luovia menetelmiä. Elämyksellisten menetelmien reflektio on sosiaalipedagogiikassa keskeistä (Nivala ja Ryynänen 2019, 209) 2. Sosiaaliset taidot ja kuntoutus Haluatko tukea ryhmäsi sosiaalisia taitoja? Pelaaminen tarjoaa mahdollisuuksia harjoitella onnistumista ja epäonnistumista, puhumista, neuvottelutaitoja, sääntöjen seuraamista ja esimerkiksi erityisopetuksessa oman vuoron odottamista. Hyötypelien maailmat voivat myös tarjota sisältöjä sosiaalisten taitojen omaksumiseen. Ne voivat tarjota matalan kynnyksen mahdollisuuksia liittyä yhteisöihin. Pelaaminen voidaan nähdä terapeuttisena tai sitä voidaan liittää terapioihin tai vaikkapa yksilöllisten kuntouttavien tavoitteiden asetteluun. Esimerkiksi Kuntoutussäätiön kehittämä Spiral-peli on asiakaslähtöinen menetelmä, joka on kehitetty helpottamaan toimintakykyä tukevien tavoitteiden löytämistä. Spiralin avulla asiakkaat arvioivat omaa toimintakykyään ja niitä osa-alueita, joihin he toivovat muutosta (Kuntoutussäätiö 2020). 3. Aktiivinen kansalaisuus ja osallisuuden vahvistaminen Monien pelien avulla voidaan vahvistaa aktiivisen kansalaisuuden taitoja ja vahvistaa osallisuutta yhteiseen päätöksentekoon. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on kehittänyt Osallisuuspelin innostamaan asukkaita oman elinympäristönsä ja kaupungin kehittämiseen (Helsingin kaupunki 2021). Pelejä on kehitetty myös maailmankansalaisuuden ja globaalikasvatuksen tarpeisiin. Esimerkiksi Solidaarisuus-säätiön Viimeinen Pisara haastaa eläytymään somalialaiseen arkeen ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden edessä (Solidaarisuus 2021). Lasten ja nuorten säätiön Mahdolliset maailmat -hanke kehittää roolipeliä, jonka tavoitteena on vahvistaa nuorten tulevaisuustaitoja ja tukea tulevaisuuden työelämään liittyvää pohdintaa (Lasten ja Nuorten Säätiö 2020). Taitava ohjaaja osaa kuitenkin linkittää aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden taitojen vahvistamista lähes mihin tahansa hyötypeleihin. Pelikokemusta ja sisältöä voidaan nimittäin aina yhdessä pohtia tästä näkökulmasta esimerkiksi: Ovatko nämä asiat samalla tavoin vai toisin todellisessa elämässä? Mitä voimme tehdä nuorten asuntotilanteen hyväksi? Miten poliittiset puolueet suhtautuvat näihin kysymyksiin? Mitä ajattelette; mitä Monopoli-peli kertoo todellisesta elämästä, kiinteistökaupasta, taloudesta? Viihteellisestä sisällöstä voidaan aina etsiä analogioita todelliseen elämään. Miten vertaisit esimerkiksi Pokerissa tarvittavaa osaamista ja siinä hankittua oppimista yhteiskunnassa selviytymiseen? Pelkästä ongelmien toteamisesta voidaan aina edetä pohtimaan, mitä kukin voi itse tehdä toivomansa muutoksen hyväksi yksin tai yhdessä muiden kanssa. 4. Käyttäytymisen muutos Tavoitteletko ryhmässäsi käyttäytymisen muutosta - esimerkiksi paremman uni- ja päivärytmin opettelua? Ryhmässä pelattavat pelit voivat vahvistaa muutokseen tarvittavaa vertaistukea, lisätä muutokseen tarvittavia tietoja ja taitoja. Pelit voivat tukea myös motivaatiota, kun niihin liittyy pohdintaa omista arvoista ja asenteista suhteessa käsiteltävään teemaan. Parhaimmillaan pelit voivat olla tukena osallistujan matkalla kohti muutosta muistuttamalla, tarjoamalla haasteita ja palkitsemalla välietappien saavuttamisesta. Mobiilipeli Level Up Life on esimerkki pelistä, joka pyrkii motivoimaan elämänmuutokseen eri elämänalueilla erilaisten tehtävähaasteiden avulla. Kannustimina toimivat saavutuspisteet ja saavutusten jakaminen pelissä muiden pelaajien kanssa (Level Up Life 2021). Connext -hankkeen ja Mieli ry:n yhteistyönä kehittämä Voimavarojen talo tukee positiivista mielenterveyttä (Sipilä 2020). 5. Oppiminen Hyötypeleissä voidaan oppia, omaksua, tutkia ja vertailla niin tietoja, taitoja kuin asenteitakin. Hyötypeleissä on nähty perinteisesti usein pelejä, jotka keskittyvät jonkin valitun tieto- tai taitoaineksen harjoitteluun tai tiedon “tankkaamiseen” pelaamisen avulla. Pelit voivat yhtä hyvin myös haastaa olemassa olevan tiedon haastamiseen, kriittiseen pohdintaan ja itsenäiseen tiedonhankintaan. Esimerkiksi roolipeleissä ei yleensä ole valmiita oikeita vastauksia, vaan pelaaja tutkii ja kehittää niissä omaehtoisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja ja strategioita. Roolipelit haastavat usein pelaajan etsimään tietoa omasta hahmostaan ja maailmasta, jossa tämä seikkailee. Tätä tietoa tarvitaan, jotta hahmo pärjää pelissä ja voittaa eteen tulevia esteitä. CONNEXT for Inclusion -hankkeessa kehitetyssä Raha ratkaisee -pelissä[1] pelaajat joukkueina eläytyvät päähenkilön toilailuihin, sattuman eteen heittämiin tilanteisiin ja niiden seurauksiin sekä viisaiden valintojen tekemiseen. Samalla pelaajat oppivat Nuorisoasuntoliiton kehittämän Budjettilaskurin käyttöä (Nuorisoasuntoliitto). 6.Tietojen, taitojen ja ymmärryksen lisääminen Hyötypeleissä on usein tietopohjaisia sisältöjä: pelin pelaaminen auttaa tietyn tietoaineksen omaksumisessa. Toisilla peleillä harjaannutetaan erilaisia taitoja. Hyötypelit, erityisesti roolipelit voivat myös tukea aiheeseen liittyvien kuvitteellisten tilanteiden ja ratkaisujen pohdintaa silloin, kun kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Hyvät hyötypelit kannustavat myös itsenäiseen tiedonhakuun. Tällainen on esimerkiksi Taloussankari-peli (Kun koulu loppuu 2021). 7. Pelit itseisarvona: pelikulttuureista ja pelitaiteesta oppiminen Varsinkin kulttuurisesti suuntautuneessa nuorisotyössä ja sosiaalipedagogiikassa pelaaminen ja pelien luominen yhdessä nuorten kanssa on ollut tärkeä ja jopa itseisarvollinen lähestymistapa pelikulttuureihin (esim. Harviainen ym. 2013, 8, 24;). Pelit ovat monille nuorille luontainen vapaa-ajanvieton mahdollisuus ja pelaamisessa hankittu osaaminen saattaa avata tulevia koulutuksen ja työllistymisen polkuja. Pelien maailma näyttäytyy nuorille houkuttelevana ja avaa uusia ja omaa lähipiiriä suurempia maailmanlaajuisia näkymiä. Tämä lisää luonnollisesti hallinnan tunnetta omasta elämästä ja elämänpiiristä. Monella taholla nuorisotyössä nuoret kehittävät itse omia pelejä. Tämä yhteiskehittäminen harjaannuttaa esimerkiksi suunnittelun, ryhmätyön ja projektihallinnan taitoja. Samalla se tarjoaa ohjaukseen tasavertaisemman tilan, “yhteisen kolmannen”, jossa ohjaajat ja ohjattavat voivat olla sekä oppijoita että asiantuntijoita (Nivala ja Ryynänen 2019, 181). Ohjaajan on hyvä muistaa, että pelatessa opitaan aina myös pelaamisen konventioista, perinteistä ja estetiikasta. Vaikkapa Go-peliin tutustumalla voidaan samalla oppia japanilaisesta kulttuurista ja historiasta. Myös hyötypeleillä ja pelialustoilla - vaikkapa Seppo-pelialustalla - on oma kulttuurihistoriansa ja merkityksensä suomalaiselle innovaatiotaloudelle (Seppo 2021). Tämä näkökulma voi olla juuri se motivoiva koukku, joka saa jonkun historiasta tai pelitaloudesta kiinnostuneen mukaan pelaamiseen. Jopa pelimekanismiltaan huonon pelin kritisoiminen voi motivoida pelitietoisen pelaajan osallistumista. Vaikka jokin peli olisi kehno, pelaaminen ei mene aivan hukkaan, jos siinä tulee tutustuttua tärkeään aiheeseen, jota ei olisi jaksanut kirjoista lukea. * * * Ei se pelaa, joka pelkää. Pelaamista ja pelien käyttöä sosiaali- ja terveysalan työssä on turha pelätä, vaikkei sitä itse ennestään osaisikaan. Pelillistä työotetta oppii tehdessään - ja moninaiset mahdollisuudet avautuvat rasti rastilta. [1] Peli julkaistaan CONNEXT for Inclusion -hankkeen sivuilla syksyn 2021 aikana. Kirjoittaja Jouni Piekkari Kirjoittaja on Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointialan lehtori. Hän on toiminut pelillisyyden ja toiminnallisten menetelmien asiantuntijana CONNEXT for Inclusion hankkeessa, jonka rahoittajan on Euroopan Sosiaalirahasto (ESR). Lue lisää Connext for Inclusion - hankkeesta http://www.connextforinclusion.eu/ Lähteet: Nuorisoasuntoliitto (julkaisuvuosi tuntematon). Budjettilaskuri. <https://nal.fi/asumisen-abc/oman-talouden-hallinta/budjettilaskuri/>. Viitattu 11.11.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019. Connext for Inclusion. Oppimispeleillä elämä haltuun! Toiminnalla osalliseksi! <http://www.connextforinclusion.eu/connext-for-inclusion-fi/fi-connext/>. Viitattu 11.11.2021. Hamari, J. 2015. Gamification - Motivations & Effects. Väitöskirja. Aalto Yliopisto. <https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/15037/isbn9789526060569.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 11.11.2021 Harviainen, T., Meriläinen, M. & Tossavainen, T. 2013. Pelikasvattajan käsikirja. Tammerprint Oy, Tampere. Helsingin kaupunki 2021. Osallisuuspeli. <https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/osallistu-ja-vaikuta/vaikuttamiskanavat/osallisuus-ja-vuorovaikutusmalli/osallisuuspeli/>. Viitattu 9.10.2021. Kun koulu loppuu 2021. Taloussankari-peli. Talous ja nuoret TAT. <https://www.kunkoululoppuu.fi/uutiset/taloussankari-peli-talousopetuksen-tueksi/>. Viitattu 9.10.2021. Kuntoutussäätiö 2020. Spiral. Spiral-menetelmä tukee tavoitteenasettelua. Kuntoutussäätiö, Helsinki. <https://hankkeet.kuntoutussaatio.fi/spiral/>. Viitattu 11.11.2021. Lasten ja Nuorten Säätiö 2020. Mahdolliset maailmat. <https://www.nuori.fi/toiminta/mahdolliset-maailmat/>. Viitattu 11.11.2021. Level Up Life 2021. track Your Everyday Achievements in Life. <https://lvluplife.com/>. Viitattu 11.11.2021. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus, Tallinna. Piekkari, J. & Räsänen, J. 2014. Pelisujuttajan opas. KAMU-pelejä kotoutumiseen ja kohtaamiseen. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. <http://kepeli.metropolia.fi/wp-content/uploads/2016/10/Pelisujuttajan-opas.pdf>. Viitattu 10.10.2021. Seppo 2021. Pearson English ja Seppo. Maailman paras opetussisältö ja innovatiivinen pelillistämisteknologia antavat mahdollisuuden oppilaille loistaa. <https://seppo.io/tiedotteet/pearson-ja-seppo-yhteistyo/>. Viitattu 9.10.2021. Sipilä, M. 2020. Hyvät, pahat pelit - tarkastelussa pelaamisen mielenterveysvaikutukset. Tikissä-blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki. <https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2020/12/10/hyvat-pahat-pelit-tarkastelussa-pelaamisen-mielenterveysvaikutukset/>. Viitattu 11.11.2021. Socca 2018. Pelitarina sosiaalityön välineenä -opas.Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus, Helsinki. <http://www.socca.fi/kehittaminen/aikuissosiaalityo/pro_sos/ajankohtaista/pro_sos_ylpeana_esittaa_pelitarina_sosiaalityon_valineena_-opas_ja_toimintamallikuvaus_on_julkaistu.8107.news>. Viitattu 11.11.2021. Solidaarisuus 2021. Viimeinen pisara. <https://solidaarisuus.fi/tule-mukaan/opeta/>. Viitattu 11.11.2021.
Johtajana pirstaleisessa palvelujärjestelmässä – oppikirja sosiaalialan johtajuuden tueksi
Metropolia Ammattikorkeakoulun johtamisen ajankohtaisseminaarissa syyskuussa 2021 julkaistiin laaja uusi oppikirja. Lähijohtaminen sosiaalialalla -julkaisu koostuu työelämän osaamisvalmiuksien kannalta aihekokonaisuuksiin ryhmitellyistä artikkeleista. Vastaavaa ajantasaista osaamisperusteista oppikirjaa ei ole ollut saatavana. Seminaari keskusteli erityisesti johtamisosaamisesta. Seminaarin avauspuheessa Anna-Maria Vilkuna, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan johtaja korosti monialaisen yhteistyöskentelyn osaamista. Opiskelu toteutuu nykyisin monenlaisissa autenttisissa oppimisympäristöissä. Yksi näistä on myös korkeakoulun monialaiset innovaatiokeskittymät ja niissä toteutuva käytännön asiakastyö, jota opiskelijat oppivat johtamaan itse- ja yhteisöohjautuvasti esimerkiksi HyMy-kylän asiakaspalvelupisteissä. Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toiminnassa yksi neljästä painopisteestä on yrittäjyys ja johtamisosaamisen edistäminen ja kehittäminen yhdessä kumppaneiden kanssa. Sosionomiopiskelija Tiia Vesanto kertoi, millaisia oivalluksia hänelle on syntynyt johtamisopinnoista ja millaisena työpaikkojen johtaminen on hänelle näyttäytynyt. Tiia korosti itsensä johtamisen taitoa, yhteisen reflektoinnin ja vuoropuhelun merkitystä työyhteisöissä sekä palautteen saamista. Kun työpaikassa on psykologista turvallisuutta, uskalletaan ottaa puheeksi, käsitellä tunteita ja kun on keskinäistä luottamusta, pystytään myös yhdessä kehittämään rohkeasti. Omaa osaamista tulee myös olla valmius jatkuvasti täydentää ja uudistaa. Professori Riitta Viitala, Vaasan yliopistosta tarkasteli erityisesti työhyvinvoinnin johtamista, ja kuvasi sitä näin: “Työhyvinvoinnin johtaminen on tarkoituksellista ja tavoitteellista johtamistyötä, jolla edistetään henkilöstön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työhyvinvointia ja niiden kautta yrityksen suorituskykyä. Siinä asetetaan työhyvinvoinnille ja sen edistämiselle selkeitä tavoitteita, valitaan keinoja, määritellään vastuut, varataan resurssit ja arvioidaan sekä kehitetään työhyvinvointia edistävää toimintaa. Sen päämääränä on hyvinvoiva henkilöstö, jonka peruspilareita ovat työhyvinvointia edistävä yrityskulttuuri ja päivittäisjohtaminen sekä näitä vahvistava, tehokas työhyvinvoinnin johtamisjärjestelmä.” Viitala muistutti, että pelkkä tieto työhyvinvoinnin merkityksestä ei vielä tarkoita sitä, että asiaa edistettäisiin tavoitteellisesti ja tehokkaasti – tarvitaan jämäkkää johtamista. Jos näin ei tehdä, silloin vain lähinnä reagoidaan, toimitaan pistemäisesti ja umpimähkäisesti, toistetaan aiempia ja muiden toimintamalleja ja asian omistajuus on sattumanvaraista. Kysymykseen, miten työhyvinvointia voi johtaa, Viitala vastaa “Samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin asiaa organisaatiossa”. Työhyvinvoinnin tulee olla strategisesti ja systemaattisesti johdettu alue ja siihen osallistuu koko henkilöstö ja kukin työntekijä. Tunteet läsnä työpaikoilla Paneelikeskustelua luotsasi kehityspäällikkö Joni Liikala Helsingin NMKY:stä - hän opiskelee parhaillaan työnsä ohella sosiaalialan ylemmässä korkeakoulututkinnossa. Paneelikeskustelun keskiössä oli tulevaisuus ja johtamisen kehittämistarpeet. Monipuolisessa dialogissa keskusteltiin, millaisena nähdään esihenkilön rooli 10-vuoden päästä, mitkä keskeisimmät muutosajurit vaikuttavat sote-alan johtamisen kehitykseen sekä millaista johtamisosaamista tarvitaan. Panelisteina olivat sosiaalineuvos Juha Luomala, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja, neuvontapäällikkö Minna Nummi, Helsingin soten Asiakasohjaus ja arviointi -yksikön Seniori-infosta sekä varhaiskasvatuksen apulaisjohtaja, lastentarhanopettaja Mona Laine Keravan kaupungilta, hän myös opiskelee parhaillaan sosiaalialan ylempi AMK-tutkinnossa. Vaikka esihenkilön osaaminen ja oman johtajuuden haltuunotto vaikuttaa keskeisesti työssä onnistumiseen ja työntekijöiden hyvinvointiin, vähintään yhtä tärkeää on, millainen koko organisaation johtamisosaaminen ja - kulttuuri ovat eli kyse johtamisjärjestelmän toimivuudesta kaikkinensa. Hyvänä esimerkkinä työyhteisöille olisi myös se, miten vaikkapa varhaiskasvatuksessa lapsia opetetaan tunnistamaan ja käsittelemään tunteita – samoin voisi opettaa organisaatioissa johtajia ja työntekijöitä, sillä tunteet ovat läsnä työpaikoilla. Johtajien johtaessa useampaa yksikköä, on tärkeää luoda tunnetta siitä, että esihenkilö on “läsnä” vaikka ei olisikaan fyysisesti läsnä. Kannattaakin pohtia, miten käytännössä voisi kohdata oman henkilöstönsä vaikkapa jokaisen työpäivän käynnistyessä. Tämä tukee myös luottamusta itse- ja yhteisöohjautuvien työtiimien työhön. Vahva vuoropuhelun kulttuuri luo kollektiivista älykkyyttä Seminaarin päätti asiakkuusjohtaja Jenny Antonen Ellun Kanat Oy:stä. Hän pohti, miksi viestintä on maailman tehokkain muutostyökalu. Elämme parhaillaan eräänlaisessa tuplarytmihäiriöisessä globaalissa toimintaympäristössä, jossa kaikki toiminta perustuu luottamukseen. Ja luottamus perustuu siihen, mitä ja miten kommunikoit. Tulevaisuudessa pärjäävät organisaatiot, jotka ovat muutosvoimaisia. Ei riitä, että reagoidaan siihen, mitä jo tapahtuu. On katsottava eteenpäin ja johdettava muutosta. Muutokset eivät "vain tapahdu", ne tehdään. Muutoksesta 70 % on kommunikaatiota. Muutosvoiman perusta on nimenomaan kollektiivinen luottamus, sillä ilman sitä ei voi olla kollektiivisesti utelias, jota tulevaisuuden ratkaisut edellyttävät. Näiden varaan on mahdollista rakentaa muutosvoimaisen organisaation intuitiivinen, kollektiivinen älykkyys. Antosen mukaan organisaatiot, jotka luovat vahvan vuoropuhelun kulttuurin, ovat kaikissa muutostilanteissa nopeammin valmiita toimintaan. Kollektiivinen älykkyys vaatii, että tieto on avointa, merkityksiä luodaan yhdessä ja viestintä tukee kokemusta aidoista vaikutusmahdollisuuksista. Johtamisen tulee olla avointa ja dialogista. Kommunikaatiovalta on ihmisillä, ei organisaatioilla. Jokainen ihminen on vaikuttaja. Tiedetään, että vertaisen viestiin luotetaan lähes yhtä paljon kuin asiantuntijoihin. Lähijohtaminen sosiaalialalla -julkaisun kirjoittajat Sirkka Rousu ja Minna Lanne-Eriksson kertoivat sosiaalialan johtamisen erityispiirteistä ja kannustivat käyttämään uutta kirjaa opetuksessa. Kirja on syntynyt yhteiskirjoittamalla, ja siinä käsitellään ajankohtaisia johtamisen sisältöjä hyvin laajasti. Oli hyvä huomata, että seminaarissa esillä olleita ajankohtaisia johtamisen sisältöjä käsitellään laajasti oppikirjassa. Annakaisa Oksava & Minna Elomaa-Krapu puhuivat johdantoartikkelinsa osaamisteemasta, miten sote-alan koulutuksen aikana opiskelijalle kertyy eri opintokokonaisuuksissa myös johtamisessa tarvittavaa erilaista osaamista. Marianne Roivas puhui viestinnän merkityksestä käytännön työssä, johtamisessa sekä sosiaalialalla tärkeässä yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä. Jokainen työntekijä tarvitsee johtamisen perusosaamista Sosiaalialan ammattilaisella on monenlaista perusosaamista, jota tarvitaan myös hyvässä johtamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ryhmätyöskentelytaidot, vuorovaikutus- ja ihmisen kohtaamistaidot, verkostotyöskentelyn taidot, taito toimia osallistavalla, kannustavalla ja motivoivalla tavalla ihmisten, sosiaalihuollon palveluissa olevan asiakkaan ja yhteisöjen hyväksi sekä ymmärrys ammattieettisistä ja lainsäädännön edellyttämistä työn laatuvaatimuksista. Näiden taitojen ohella tarvitaan mm. taitoa johtaa omaa ja yhteistä työtä vaikuttavuutta tuottaen sekä toimia organisaation strategia- ja kehitysprosesseissa. Johtamisosaaminen on analysointitaitoa, ymmärrystä ja rohkeaa ihmislähtöistä asennetta. Sosiaalialan ammattihenkilö voi toimia monenlaisten omistajien organisaatioissa sekä erilaisissa ja eri-ikäisten kohderyhmien tehtävissä: kuntien ja kuntayhtymien eri tehtäväalojen ennaltaehkäisevissä, avo- ja laitospalveluissa, pienissä ja suurissa järjestöissä, valtiolla esimerkiksi Kelassa tai erilaisissa työllisyysyksiköissä, peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa, terveydenhuollossa tai yksityisissä yrityksissä, ja osa voi toimia ammatinharjoittajana. Eri organisaatioiden omistustausta vaikuttaa johtamiseen sekä työpaikan toimintakulttuuriin. Sosiaalialan johtamisessa on huomioitava asiakastyön vaativuus Sosiaalialan johtamisessa ovat vahvasti läsnä niin weberiläinen hallintoajattelu (rakenne- ja organisaatioteoriat), tieteellinen liikkeenjohto (prosessien tehokkuuden korostaminen), ihmissuhdekoulukuntien teoriat (sosiaaliset suhteet, vuorovaikutus), organisaatiokulttuurin teoriat (merkityksillä, visioilla ja tavoitteilla johtaminen) sekä laatuteoriat, kuten myös toiminnan johtaminen kompleksisissa verkostomaisissa yhteistyörakenteissa. Sosiaalialan tehtävien johtamisessa korostuvat: taito johtaa huomioiden sosiaalialan asiakastyön tunnekuormitus taito toimia ja johtaa sosiaalialan ammattieettisten periaatteiden mukaan ja eettisesti rohkealla tavalla taito johtaa ”ihmisten iholla” tapahtuvaa asiakastyötä (asiakkaan oikeudet: toiminnan asiakasvaikuttavuusvelvollisuus) taito johtaa hyvinvointia edistävästi ja ottaa huomioon työntekijä kokonaisena ihmisenä myös työpaikallaan taito käyttää julkisia varoja eettisesti kestävällä tavalla (toiminnan tilivelvollisuus) taito toimia ja aktiivisesti vaikuttaa osana yhteiskuntapoliittista järjestelmää taito ohjata ja johtaa toimintaa sosiaalialan erityislainsäädännön ja normien edellyttämällä tavalla vastuullisesti (toiminnan tuloksellisuusvelvollisuus) taito toimia ja johtaa monialaisia verkostoja taito havaita ja toimia sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi sekä ohjata, koordinoida ja johtaa yhteisöllistä työskentelyä ongelmien ratkaisemiseksi (toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus) taito käyttää ja tuottaa sosiaalialan spesifiä tietoa johtamisessa (toiminnan tiedolla johtaminen). Sosiaalialan työssä korostuvat asiakkaiden kunnioittaminen ja ihmisarvo. Usein kyse on myös vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ns. viimesijaisista palveluista, mikä lisää työntekijöiden vastuun kokemista asiakkaistaan. Sosiaalialan palvelujen toteuttamisessa vahva erityispiirre on lakipohjaisuus sekä sosiaalihuoltolaissa säännellyn omatyöntekijän ja vastaavasti lastensuojelulaissa säännellyn vastuutyöntekijän suuri juridinen vastuu asiakkaansa palvelujen toteutumisesta ja asiakkuusprosessin johtamisesta. Palvelujohtaja Satu ratkoo johtamisen haasteita Julkaisussa seurataan kuvitteellisen monialaisten perhepalvelujen palvelujohtaja Sadun arjen johtamista. Johtamisen teoreettinen sisältö konkretisoituu hänen käytännön johtamistilanteidensa kautta. Satu-episodit avaavat myös yhteensovittavan johtamisen arkisisältöä. Myös Sadun keskustelut harjoittelija Liisan kanssa avaavat operationaalisen johtamisen arkea. Kun julkaisu on oppikirja, se sisältää monia kuvioita, esimerkkejä, tietoboxeja, ehdotuksia pohdittaviksi asioiksi sekä suosituksia asioista, joista olisi hyödyllistä itse ottaa lisää selvää. Julkaisun nimeen valittu termi “lähijohtaminen” kertoo siitä, miten lähijohtaja on yhä tärkeämpi henkilö kompleksisessa ja kiihtyvän muutoksen maailmassa ja miten lähijohtajuus toteutuu organisaatioiden jokaisella tasolla. Lähijohtajan työ on läheltä tukemista, asiaosaamista mutta myös tunnetaitoja. Suunnan ja yhteisen tahtotilan rakentuminen on yhteistyötä ja kykyä tehdä ratkaisuja työntekijöiden lähellä ja kanssa. Lähijohtaminen on tekemistä, päämäärään pyrkimistä – toiminnallisen virtauksen ylläpitämistä koko organisaatiossa. Johtaminen on työntekijöiden kokemusta ja tunnetta siitä, että johtajat ovat työntekijöiden saatavilla ja he ovat helposti lähestyttäviä. Lähijohtaminen sosiaalialalla - julkaisu on sisällöltään geneerinen johtamisosaamisen oppikirja kuitenkin kohdentuen vahvasti sosiaalialan kontekstiin. Johtamisen perusydin on läsnä, vaikka esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnolliset rakenteet ovat parhaillaan muutoksessa. Sosiaalialan johtamista on tutkittava ja kehitettävä Asiakkaat ja henkilöstö ovat sosiaalialan johtamistyön keskiössä. Sosiaalialan työ on julkinen tehtävä, ja näin myös asiakastyöntekijän ja johtajan työ on julkisen kritiikin alaista. Sosiaalialan käytännön johtamista tutkitaan edelleen vähän. Tutkimustiedon pohjalta johtamista tulisi kehittää niin organisaation kuin johtajan osaamisena. Kysymmekin, miten hyvä ihmislähtöinen lähijohtaminen mahdollistuu nykyorganisaatioissa. Ja miten vaikuttavasti asiakkaan tarpeisiin vastaavat palvelut toteutuvat pirstaloituneessa palvelujärjestelmässä. Yksi keskeinen toiminnan vaikuttavuutta parantava tekijä on osaava ja pitkäjänteisesti työskentelevä työntekijä, jonka työn tekemisen olosuhteet ovat kunnossa. Organisaatioissa tarvittaisiinkin tehokkaita keinoja henkilöstön pysyvyyden vahvistamiseksi. Oppikirjan viimeisessä luvussa hyppäämme vuoteen 2031 ja tarkastelemme olettamaamme toimintaympäristön ja johtamisen kehittymistä tulevan kymmenen vuoden aikana. Olemme tunnistaneet huonon johtamisen vaikutukset. Meneillään oleva johtamisen muutos on vienyt kehitystä parempaan ja tämä on todettavissa vuonna 2031. Toivomme, että Lähijohtaminen sosiaalialalla –julkaisu vastaa korkeakoulujen johtamisopetuksen osaamistarpeisiin. Kerro meille palautelomakkeella, onko kirjasta ollut sinulle hyötyä ja miten olet käyttänyt sitä opetuksessa, opinnoissa tai työelämässä! Kirjoittajat Sirkka Rousu ja Minna Lanne-Eriksson, julkaisun toimittajat ja kirjoittajat Lisätietoa Lähijohtaminen sosiaalialalla - oppikirja on saatavilla maksutta verkosta. Paperikirjan voi tilata Metropoliasta 42 euron hintaan. Julkaisu on Metropolia Ammattikorkeakoulun omaa opetustuotantoa ja kirjoittajat ovat korkeakoulun henkilöstöä. Julkaisun esittely, Theseus-linkki ja tilauslomake sekä palautelomake löytyvät Lähijohtaminen sosiaalilalalla sivulta.
Sosiaalisten innovaatioiden avulla ratkaistaan arkisia haasteita
Sosiaaliset innovaatiot ovat ajankohtaisempi aihe kuin koskaan. Useat yhteiskunnalliset ja globaalit ilmiöt, kuten sosiaaliset ja ekologiset haasteet, talous, digitalisaatio ja ihmisten elämäntilanteiden moninaisuus, haastavat myös sosiaalialan työtä. Kesäkuussa kansainvälisessä sosiaalialan YAMK-tutkintojen kesäkoulussa Metropolia Ammattikorkeakoulussa tarkasteltiin sosiaalisia innovaatioita, ja sitä, miten ne edistävät ihmisten hyvää arkea. Sosiaalialan työhön sisältyy oleellisena osana työn käytäntöjen, menetelmien ja ympäristöjen kehittäminen. Useat asiantuntijat, tutkijat, asiakkaat ja organisaatiot tutkivat ja kehittävät jatkuvasti uusia ratkaisuja, jotka tukevat ihmisten hyvää elämää. Kansainvälisen kesäkoulun luennoitsijat tutkimuspäällikkö Juha Koivisto (THL) ja Professori Daniel Gredig (University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland) puhuivat sosiaalisten innovaatioiden luonteesta ja niiden luomisen mahdollisuuksista. Sosiaaliset innovaatiot pyrkivät vastaamaan sosiaalisiin ongelmiin tai niiden synnyttämiin tarpeisiin ja tarjoavat uutta hyötyä asiakkaille sekä tuovat parhaimmillaan muutoksen sosiaaliseen systeemiin, jossa ongelma on havaittu. (Gredig 2021; Koivisto 2021.) Sosiaalisille innovaatioille on tyypillistä, että ne rakentuvat usein jo olemassa olevia ratkaisuja edelleen kehittäen (Gredig 2021). Sosiaaliset innovaatiot eivät kuitenkaan ole aina käytettäviä tai tehokkaita itsessään, eivätkä ne ole useinkaan universaalisti toimivia tai sellaisenaan siirrettävissä olevia. Sosiaalisten innovaatioiden ominaisuudet tulevat esiin eri osapuolten vuorovaikutuksessa. Koska sosiaaliset innovaatiot eivät ole suoraan siirrettävissä uuteen ympäristöön, tulee niiden sovellettavuus suunnitella niiden ollakseen toimivia. (Koivisto 2021.) Sosiaaliset innovaatiot ovat konteksti- ja kulttuurisidonnaisia, eivätkä sellaisenaan kopioitavissa paikasta toiseen (Gredig 2021). Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen vaatii asiantuntemusta ja riskien hallintaa Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen edellyttää erityisesti tietoa ja asiantuntemusta (knowledge). Kehittämistyössä tarvitaan uusinta tutkittua tietoa ja ihmisten välistä monialaista yhteistyötä. Ongelma tai haaste, johon kehittämistyön avulla pyritään löytämään ratkaisu tai parantamaan vallitsevaa tilannetta, on peruslähtökohta ja edellytys kehittämistyön aloittamiseksi. Kehittämistyön tulee olla eettisesti kestävää ja siihen liittyvät riskit tulee tunnistaa, vaikka innovatiivinen kehittäminen on usein tavalla tai toisella ennakoimatonta. Esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden kehittämisessä riskit koskettavat ihmisiä ja heidän elämäänsä, ja juuri sen takia riskien hallinta on merkittävä eettinen kysymys (Gredig 2021; Parpan-Blaser & Hutteman 2017). Kehittämistyössä tarvitaan asiantuntijatiedon lisäksi innovaatiokompetensseja, kuten ongelmanratkaisukykyä, päämäärätietoisuutta, tiimityö- ja verkostoitumistaitoja sekä kykyä itsearviointiin (Keinänen ym. 2018; Räsänen 2014). Innovaatiokompetenssit sivuavat myös mm. transversaaleja taitoja, jotka pitävät sisällään myös tunne- ja vuorovaikutustaidot (ks. esim. ITSHEC –hanke). Tutkittu tieto ei tule aina ulkopuolelta, vaan sosiaalisten innovaatioiden kehittäjillä itsellään tulee olla taito tuottaa erilaista tutkimus- ja arviointitietoa. Kyky ja kiinnostus yhteiskehittelyyn (co-creation) ja -kehittämiseen (co-development) ovat sosiaalisten innovaatioiden peruselementtejä. Uusia tiedon tuottamisen keinoja ns. perinteisen tutkimusmetodien rinnalle on tuotu esille. Esimerkiksi kansalaistiede (Citizen science) on eräs melko uusi ja osallistava tiedontuotannon muoto (Eckhard ym. 2021). Esimerkkejä sosiaalisista innovaatioista Äitiyspakkaus Hotspot hutspot-ravintola Hollannissa, johon lähialueen lapset voivat mennä koulupäivän jälkeen. Suomalainen sadutusmenetelmä Innovaatiot vaativat dialogia ja arvojen kirkastamista Kesäkoulussa keskusteltiin paljon monialaisen yhteistyön merkityksestä ratkaistaessa hyvin moninaisen ja monimutkaisen nykymaailman haasteita. Tällöin dialogisuus ja kyky pyrkiä ymmärtämään toisen alan toimintaa ohjaavia arvoja ovat keskeisiä. Väistämättä keskusteluissa korostuivat myös digitaaliset sosiaaliset innovaatiot (DSI), joita kehitetään jatkuvasti (ks. Weber 2019). Viikon mittaan sosiaalisia innovaatioita lähestyttiin luentojen lisäksi erilaisissa workshopeissa sekä pienryhmäkeskusteluissa. Workshopien aiheet olivat: Social work beyond the state: The role of social innovation in diminishing vulnerabilities of destitute EU citizens living in Switzerland, Digital Social Innovation, A model for supported short-term jobs, Transversal Skills – An Answer for Future Social Workers for Creating a Better Tomorrow, Photovoice - A universal method to explore perspectives of human people ja Dream of Gamification. Kesäkoulussa keskusteltiin muun muassa siitä, etteivät kaikki sosiaaliset innovaatiot ole täysin uusia, vaan moni on kehitetty ja uudelleen muotoiltu jo olemassa olevista käytännöistä. Tarve olemassa olevien käytäntöjen uudelleen muotoiluun on korostunut koronapandemian aikana. Kesäkoulun opiskelijat nostivat erityisesti esiin moniammatillisuuden ja -alaisuuden merkityksen ja sen, että sosiaaliset innovaatiot voivat vaatia rohkeuden ja luovuuden lisäksi myös pitkäjänteisyyttä ja aikaa kehittämiselle. Workshopeissa esiteltiin erilaisia sosiaalisia innovaatioita, jotka herättivät keskustelua. Workshopeissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että innovaatiot voivat soveltua pienillä muutoksilla useammalle eri asiakasryhmälle. Innovaatioita ei tehdä vain asiakkaille, vaan yhteiskehittäen (co-creation) asiakkaiden kanssa. Sosiaalisissa innovaatioissa on kyse ihmisistä. Mitä innovaatioiden kehittäminen vaatii? Herkkyyttä ja taitoa tunnistaa haasteita, joihin täytyy löytää ratkaisuja Laaja-alaista osaamista Kehittämismyönteisen asenteen Yhteistyötaitoja ja joustavuutta Kykyä sietää epävarmuutta Tietoa ja ymmärrystä kehitettävästä asiasta ja arjen tarpeesta, johon sosiaalinen innovaatio tuo ratkaisun. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, lehtori Eija Raatikainen, yliopettaja Niina Pietilä, lehtori Kirjoittajat toimivat opettajina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnoissa sekä Metropolian innovaatiokeskittymän erilaisissa hankkeissa. Lähteet Gredig, D. 2021. Social innovation and exemplary approaches to the development of novel social work interventions. University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland Luento 8.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Eckhard, J., Kaletka C., Kruger D. & Schultz, a.C. 2021. Ecosystems of Co-Creation. Frontiers in Sociology 6. 10.3389/fsoc.2021.642289 ITSHEC –hanke. https://itshec.upf.edu/ ITSHEC-hanke Metropoliassa Keinänen, M. & Ursin, J. & Nissinen, K. (2018). How to measure students’ innovation competences in higher education : Evaluation of an assessment tool in authentic learning environments. Studies in Educational Evaluation, 58, 30-36. https://doi.org/10.1016/j.stueduc.2018.05.007 Koivisto, J. 2021. Theoretical and practical considerations on social innovation. Finnish institute of health and welfare (THL). Luento 7.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Parpan-Blaser, A. & Hutteman, M. 2017. Social Innovation in Social Work, the Social Innovation Landscape - Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_17_SI-in-Social-Work_Parpan-Blaser-Huettemann.pdf Räsänen, M. 2014 (toim). Innovaatiokompetensseja mittaamassa. Opas innovaatiovalmiuksien arviointiin. Turun ammattikorkeakoulun materiaaleja 90. Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164988.pdf Taipale, I. (toim.) 2017. Sata innovaatiota Suomesta. Kuinka Suomesta tuli Suomi - poliittisia, sosiaalisia ja arkipäivän keksintöjä. Weber, M. 2019. Creating and Exploiting a Digital Space for Social Innovation. Social Innovation Landscape – Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_10_Creating-and-Exploiting-Digital-Space-SI_Weber.pdf
Qualified Empathy: “from understanding to action”
Empathy can improve the quality of working life, because it is a powerful component in multiprofessional teamwork. This is one reason why the benefits of empathy need to be recognized more carefully during social studies. Empathy is too often taken for granted during studies (Grant, Kinman, & Alexander 2014). This is just one reason why the benefits of empathy need to be recognized and explored more carefully there is some evidence that empathy can improve the quality of working life (State of Workplace Empathy). Studies have shown (Bohns & Flynn 2021), that highly empathic individuals are more attuned to others' needs. In other words, “more empathic help-seekers may hold higher expectations that they would receive help if they were to ask for it relative to less empathic help-seekers”. This is an important point to remember, when we consider social workers as helping professionals. There is also research which shows that empathy does not work as a good basis for moral decisions (Bloom 2016) which means we do not need to be single-minded when considering empathy. However, empathy is a powerful component in multiprofessional teamwork, because by understanding other professionals' frameworks (which are different from your own) and empathizing with them, the whole team is able to be more collaborative in practice (Adamson, Loomis, and Cadell & Verweel 2018). Although the basics of empathy are learned during childhood[1] and youth[2]opportunities still arise for further development of these skills during adolescence (prosocial behaviors), as well as during working life in the professional context. Qualified Empathy requires practical steps Qualified Empathy is more than just empathy. According our study[3] (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021), students pointed out that they felt that the QE theoretical framework was beneficial and the concept of “accurate or qualified” empathy, was ‘easier’ to internalize as a tool for action. It helped them to create some distance from the “personal part of the empathy”. We designed the ‘Qualified Empathy’ approach to support students in gaining the skills needed for the professional context. The QE approach is a professional approach, which works to prevent professionals’ risk for burnout, to support awareness of the risk of developing inappropriately intense empathy in client relationships and to explore the meaning of empathy from a wider perspective. According to our definition of QE (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017; Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2021[4]), this broader viewpoint can be described as: “Qualified Empathy requires compassion for empathic action and it includes the ability for professional self-reflection, emotional skills and a healthy set of boundaries. Qualified Empathy encompasses the ability to tell the difference between sympathy and empathy, as it includes the capacity to use compassion to act in an empathic way in professional contexts (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017). Additionally, the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified Empathy is more of a mindset or work orientation that is rooted in ethical thinking. An empathic social worker is able to be a mirror to others and adjusts his or her interactions without immersing into the other’s emotional world or context (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021). The results of the study[5] demonstrate the progress areas of the students’ developing Qualified Empathy skills. The development stages in the three progress areas are: From emotional reaction to emotional response From understanding to empathic acting From a client perspective to a more systematic approach. Reflective professionals Adopting a more reflective approach QE becomes more professional in nature. As part of QE, the emotional reaction includes the emotional response, from understanding to empathic acting (even just a smile), and from ‘client perspective’ to a more systematic approach, which sees and meets the world around us. Qualified empathy is a wider, more systematic approach towards our world and the opportunities for empathy which exist in it. As educators, we need to be more active in supporting future professionals in gaining the skills needed for their work in supporting clients living with demanding life situations, life conditions as well as wider more complex issues existing in our world today. Empathy needs action as well as boundaries. Understanding alone is not enough, and our emotional responses need to contribute to the sense that we, and our experiences, are each valuable to one another. Future Trends Currently, there is an ongoing discussion surrounding the place of AI in the social services sector. A recent article by Rosso (2021) in Psychology Today, ‘Can AI Machine Learning Enable Robot Empathy?’ discusses new research from the US. This is cutting edge research which is still out of reach in practice. Until we are able to determine if this type of AI is feasible in, we will continue to need empathic humans working as social and healthcare professionals who are equipped with Qualified Empathy skills. As we ride the waves of the developing technology while navigating the Fourth Industrial Revolution, the World Economic Forum (WEF, 2018) point out that the will need soft skills as much as it will need technological expertise for the journey. In line with this Vossen and Valkenburg’s (2016) study found that social media use related to an increase in adolescents’ cognitive and affective empathy over time. Specifically, adolescents’ social media use improved informants’' ability to understand (cognitive empathy) and share the feelings with peers (affective empathy). Empathy needs to be practiced by professionals as well as individuals in order to achieve a more harmonious and coherent future for us all. [1] Empathy skills are generally learned in early childhood. One such programme focusing on this age group in a school setting is KiVa Koulu, which has reported positive effects on students’ affective empathy during the school years. According to Garandeau, Laninga-Wijnen & Salmivalli (2021), there is evidence that the effects of the KiVa programme did not depend on students’ popularity, bullying or gender or on the school type or classroom bullying norms. [2] “For boys, levels of prosocial behavior were stable until age 14, followed by an increase until age 17, and a slight decrease thereafter. For girls, prosocial behavior increased until age 16 years and then slightly decreased” (Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 (2018). https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). [3] The study was a case study, designed to explore the students’ experiences of their one semester-long educational intervention (EI) (n=20). The research question was “How did the students construct ‘Qualified Empathy (QE)’ as a dimension of their own professional expertise?” In our case, we followed a first year student group’s (n=20) development process in terms of empathy skills during the spring of 2018. The students were 18–30 years old. We collected data by using open questionnaires, learning diaries and written documentation related to the final internship (see table 1.). The intervention had four phases. In pre-assignment (1), students filled out open questionnaires prior to the Individual and Community Counselling (ICC) course [4] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 [5] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 Writers Eija Raatikainen, Principal lecturer, a project manager (PhD of Education & a licensed social worker) Leigh Anne Rauhala, Senior lecturer & (Master of Social Work) Seija Mäenpää, Senior lecturer (Master of Art) References Adamson K, Loomis C, Cadell S, Verweel LC. (2018), Interprofessional empathy: A four-stage model for a new understanding of teamwork. J Interprof Care. 2018 Nov;32(6):752-761. doi: 10.1080/13561820.2018.1511523. Epub 2018 Aug 30. PMID: 30160548. Bohns K.V. & Flynn F.J. (2021), Empathy and expectations of others' willingness to help, Personality and Individual Differences, Volume 168, https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110368. Bloom, P. (2016), Against Empathy: The Case for Rational Compassion. Ecco. p. 240. ISBN 9780062339348. Garandeau C.F., Laninga-Wijnen, L. & Salmivalli, C. (2021), Effects of the KiVa Anti-Bullying Program on Affective and Cognitive Empathy in Children and Adolescents, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, DOI: 10.1080/15374416.2020.1846541 Grant L., Kinman G., & Alexander K. (2014), What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students. Social Work Education 33(7). Raatikainen E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021), An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education. (in press). Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020), Empathy -Is it too often taken for granted? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E. (2019), Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2019/04/24/ammatillista-empatiaa-qe-oppimassa/ Rauhala , L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018 Raatikainen, E. (2018), Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Rauhala, L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/08/21/qualified-empathy-the-new-superpower-can-using-aesthetic-methods-help-you-flourish/ Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017), Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21. Rosso, C. (2021), AI Machine Learning Enable Robot Empathy? https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-future-brain/202101/can-ai-machine-learning-enable-robot-empathy Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. (2018), Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 .https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). Vossen HGM, Valkenburg PM. Do social media foster or curtail adolescents’ empathy? A longitudinal study. Computers in Human Behavior. 2016;63:118–124. doi: 10.1016/j.chb.2016.05.040. WEF (2018), The Future of Jobs Report 2018. Geneva: World Economic Forum. Workplace state of Empathy - Executive Summary (2018), https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa
Valtaa sosiaalihuollon asiakkaille ja työntekijöille
Lainaan aluksi pitkän koosteen Simon Duffyn kahdesta Suunta-kolumnista 1. ja 8.2.2021, sillä kommentoin hänen ajatuksiaan tässä puheenvuorossani. ”Ratkaisevaa on, millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja millaisiin arvoihin ne perustuvat. Henkilökohtainen budjetointi on vain työväline; järjestelmä olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen tätä työkalua. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita, käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Siinä ei kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta kaikille. Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa. Palvelujärjestelmästä täytyy tehdä myös hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva. Jos järjestelmän sanotaan olevan joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin ja muuttaisin mitään? Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin, rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta voi näyttää siltä, kuin ongelma olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä. On luotava sellainen järjestelmä, joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan. Tehokkuus saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä, omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Luodaan järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.” Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. Ollaanko sosiaalihuollon organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa? Viisaita sanoja. Nostaisin esille monissa tutkimuksissa todetun suomalaisen yhteiskunnan keskeisen vahvuuden - luottamuksen. Kun kerran luotetaan, niin miten järjestelmä suhtautuu valtaan. Kysynkin, uskallammeko antaa todellista valtaa asiakastyöhön. Uskallammeko organisaatioissa aidosti luottaa asiakkaana olevan ihmisen ja hän läheistensä sekä työntekijän kykyyn löytää kunkin ihmisen tarpeisiin ja elämän tavoitteisiin sopivia ratkaisuja? - tämä kysymys riippumatta siitä, käytetäänkö henkilökohtaista budjetointia tai jotain muuta tapaa järjestää asiakkaan palvelutarpeisiin soveltuvaa tukea. Suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointijärjestelmä perustuvat luottamukseen. Keskeinen lähtökohta sote-lainsäädännössä on tarvelähtöisyys - universaalien palvelujen ohella. Ihmisen tarpeiden tulisi ohjata palveluapparaatin toimintaa. Tämä edellyttää hyvää vuoropuhelua ihmisten kanssa heidän tarpeistaan. Lainsäädäntömme mukaan ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa. Sote-alan koulutusorganisaatiot tuottavat alansa osaajat. Ammatillisuuteen kuuluu autonomia ja myös vastuu asiakkaiden tarpeiden kuulemisesta ja asiakkaan kanssa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. Miten organisaatiot hyödyntävät ammattilaisen kyvykkyyttä olla ratkaisemassa yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa ja hyvinvoinnin tavoitteisiin soveltuvaa tukea ja apua? Olemmeko rakentaneet sääntöjen ja raja-aitojen järjestelmän, jossa asiakkaan kanssa toimivilla alansa osaajilla on heikot mahdollisuudet kukoistaa ja yltää parhaimpaansa? Voisivatko järjestelmä ja siinä toimivat johtajat ja päättäjät luottaa siihen, että asiakas ja työntekijät löytävät yhdessä parhaat soveltuvat ratkaisut? Kun puhutaan rahasta ja henkilökohtaisesta budjetin käytöstä, olen varma, että asiakas ja työntekijä huolella miettivät, miten kaikkein viisaimmin budjettiraha saataisiin riittämään ja että rahan käytöllä vahvistettaisiin ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Suomessa ammattilaisilla on korkea ammattieettinen sitoutuminen ja laaja ymmärrys myös yhteiskunnan voimavarojen käytöstä mahdollisimman fiksusti. Ja kun yhdenvertaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, se tarkoittaa juuri sitä, että kukin saa tarpeidensa mukaan, ei sitä, että kukaan ei saisi enemmän kuin toinen - jos tarpeet ovat erisuuruisia. Pois holhoavasta toimintatavasta Meidän on opittava pois ihmistä holhoavasta toimintatavasta ja annettava vastuu ja valta sinne, missä on parasta osaamista. Johtamisesta palkituissa organisaatioissa vahvistetaan ammattilaisten ja asiakastiimien itseohjautuvuutta, mikä merkitsee myös valtaa vastuun ohella. Johtamisopeissa myös korostuu kyky toimia resilientisti. Asiakastyössä tarvitaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin joustavasti rakentuvia ratkaisuja, eikä niitä synny ellei sitä mahdollisteta organisaatioissa. Henkilökohtainen budjetointi olisi yksi hyvä väline resilientille organisaatiolle. Veikkaan, että tällainen järjestelmä olisi kustannustehokas ja vaikuttava. Ja vaikuttavuushan on yhteiskunnallisen toiminnan tärkein tavoite. Suomalainen sosiaalihuolto on monin paikoin edelleen järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen, jossa palveluja toimeenpanevat organisaatiot määrittävät mikä on ihmiselle kulloinkin se tuki ja palvelu, jota on valittavissa. Millainen valta ihmisellä itsellään on vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin? Lainsäädäntömme on kirjoitettu ammattiala- ja palvelukohtaiseksi, ei ihmislähtöisesti, vaikka lakien sisällössä korostetaankin asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja tarvelähtöisyyttä. Toisin on Skotlannissa, jossa jo lain nimi viestii asiakkaana olevan ihmisen asemasta ohjata sitä, miten hän tarvitsemansa tuen järjestää. ”The Scottish Parliament passed the Social Care (Self-directed Support) (Scotland) Act 2013 so people who are eligible for social care support can get greater choice and control over these services.” Asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen suomalaisissa käytännöissä on pitkälti vielä järjestelmän ja työntekijän ”taskussa”. Ihmisten osallisuuden vahvistuessa, vähenee järjestämä- ja asiantuntijajohtoisuus. Ihmiskohtainen palvelujen ja tuen integraatio Kirjoitin Kainuun Sanomiin kehitysjohtaja Maritta Pikkaraisen kanssa Avain kansalaisuuteen - hankkeen päättyessä organisaation rajoista, jotka estävät tai hankaloittavat ihmislähtöistä työskentelyä. Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu tuen kokonaisuus. Esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisessa tai erityistä tukea tarvitsevan lapsiperheen tukemisessa tarvittavat erilaisten tukien yhteentoimivuus. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta syntyvästä arjen tuesta. Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi muodostuu niistä ammattilaisista ja muista toimijoista, jotka ovat mukana asiakkaan palveluissa. Tässä on kyse toiminnallisesta asiakaskohtaisesta integraatiosta. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja voimavaransa sekä tietää, millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi. Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena, jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen muotoilua. Lähtökohtaisesti ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa motivaatiota, hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen näkemyksensä otetaan aidosti häntä koskevissa palvelupäätöksissä huomioon. Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on tärkeää vastata sote-organisaatiossa nopeasti. Jos jo ensikontaktissa asiakasta ohjataan eteenpäin ihmisen omien tarpeiden mukaan, tuesta voi tulla vaikuttavaa ja sitä kautta tehokasta. Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä asiakasohjauksen toimintatapaa. Ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä kustannusten kannalta paremman tuloksen. Toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta. Kuten Simon Duffy Suunta-blogissa toteaa, meillä Suomessa on mahdollisuus ottaa opiksi muiden maiden kokemuksista. Käydessämme Skotlannissa opintomatkalla kysyin asuinalueen sosiaalijohtajalta, mihin asiakas saa budjettiaan käyttää ja mihin ei. Sain vastauksen: “Budjettia ei saa käyttää uhkapeleihin eikä laittomaan toimintaan, budjettia pitää käyttää ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja sitä me seuraamme. Meillä asiakastulos on ihmisen hyvinvointi ja sitä me mittareilla mittaamme.” Uskallammeko olla Suomessa näin joustavia ja antaa valtaa ihmiselle ja hänen tukenaan toimiville? Organisaatiot voisivat toimia toisin - nykyiset lait eivät estä vallan jakamista. Kirjoittaja Sirkka Rousu, hallintotieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä ja johtamisen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimi Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä 2016-2019 www.henkilokohtainenbudjetointi.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu toimii kehittämiskumppanina Essoten Sopiva HB-hankkeessa. Hän on kotikuntansa kuntavaltuutettu sekä Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) valtuuston valtuutettu, yhtymähallituksen ja yksilöjaoston jäsen. Keusote oli STM:n henkilökohtaisen budjetoinnin palvelusetelikokeilussa mukana, kuten on myös meneillään olevassa Vammaispalvelujen HB-hankkeessa. Kuntayhtymässä on käytössä HB-toimintamalli. Blogiteksti on julkaistu 1.3.2021 Suunta - henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksen blogina Lisätietoa Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? https://suunta.fi/duffyn-blogi-1/ Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. https://suunta.fi/hb_jarjestelman_periaatteet/ Ihamäki Katja 2018. Asiakaslähtöisyyden ytimessä sosiaali- ja terveystoimessa. Julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2018. Henkilökohtainen budjetointi - yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja havaintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 52-78. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/146228 Artikkelit julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -kehittämishankkeen (2016-2019) tulokset ja kehittämisehdotukset sekä yhteenveto hankkeesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/167272 Rousu Sirkka, Ihamäki Katja, Ojanen Mia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. 31-49. Rousu Sirkka & Pekonen Elina (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi - ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 74-90. Pikkarainen Marita & Rousu Sirkka 2019. Näkökulma: Soten palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous. Kainuun Sanomat 25.6.2019. Saatavana https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nakokulma-soten-palvelujarjestelmassa-tarvitaan-vallankumous-165775325/ Uusitalo Kaisa 2020. "Viisaus ei asu esimiehen päässä", todettiin sote-yhtymässä – ja siitä käynnistyi kokonaisen työkulttuurin jättimuutos. Yle-uutiset/Työelämä-artikkeli: 7.9.2020. Saatavana https://yle.fi/uutiset/3-11525700 Tammeaid Marika & Virtanen Petri 2020. Yhdessä ohjautuvan tiimin rakentaminen. Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahasto ITLA, blogi 28.8.2020. Saatavana https://itla.fi/yhdessa-ohjautuvan-tiimin-rakentaminen/ Martela, Frank Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent. Filosofian Akatemia - johtamisen blogit https://filosofianakatemia.fi/blogi/
Eläkkeensaajan asumistuki: esimerkki sosiaaliturvan metkuista
Sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhdistäminen ei ole aina yksinkertaista ja helppoa. Tästä esimerkkinä on eläkkeensaajan asumistuki, jonka yhdistäminen palkkatyöhön vaatii etuuden saajalta rautaisia ennakoinnin ja ohjeiden noudattamisen taitoja. Nimen perusteella eläkkeensaajan asumistuen saajaksi mielletään usein vanhuuseläkettä saava henkilö, mutta tämä ei ole koko totuus. Vuoden 2018 lopussa eläkkeensaajan asumistukea saaneista yli 200 000 henkilöstä 26 % oli työikäisiä eli yli 20-vuotiaita mutta alle 60-vuotiaita (Kelan asumistukitilasto 2018). Eläkkeensaajan asumistukea voi saada tiettyjä eläkkeitä saava pienituloinen, joka asuu vakinaisesti Suomessa (Kela 2021). Eläkkeensaajan asumistuen alkuperäinen tarkoitus on ollut varmistaa leskeksi jääneen eläkeläisen mahdollisuus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon. Vuosien varrella etuuden saajien joukko on kuitenkin moninaistunut, mikä vuoksi etuus ei aina sovi yhteen etuuden saajan elämäntilanteen tai tarpeiden kanssa. (Sosiaaliturvan uudistamiskomitea 2009.) Eläkkeensaajan asumistukea saavat esimerkiksi sellaiset osatyökykyiset, joille työ on ajankohtaista edelleen eläkkeestä huolimatta. Osatyökykyiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, ja heitä yhdistää lähinnä se, että heidän käytössään ei ole koko työkykyä vaan osa siitä. Syyt osatyökykyisyyteen ovat usein yksilölliset. Lyhytaikainen keikkatyö tai osa-aikatyö sopivat monen osatyökykyisen elämäntilanteeseensa ja työkykyyn. Jo yksittäinen työkeikka voi virkistää ja tukea kokemusta pystyvyydestä sekä osallisuudesta yhteiskuntaan. Lyhytkestoisten töiden yhdistäminen eläkkeensaajan asumistukeen on kuitenkin mutkikasta ja edellyttää ennakointia ja pitkäjänteisyyttä. Takaisinmaksun uhka Ikävä yllätys voi seurata, mikäli eläkkeensaajan asumistukeen liittyvien aikarajojen suhteen ei olla tarkkana. Esimerkiksi jos Asiakas A aloittaa alle puoli vuotta kestävän keikkatyön 13.10.2020, eivät työstä saadut tulot vaikuta eläkkeensaajan asumistukeen ensimmäisenä vuotena. Tämä johtuu siitä, ettei kyse ole jatkuvasta työtulosta. Jatkuvaksi työtulo määrittyy, jos se kestää yli kuusi kuukautta. Vuoden kuluttua keikkatyön aloittamisesta alkaa vuoden mittainen tarkistusjakso, eli Asiakas A:n kohdalla se alkaa 13.10.2021 ja kestää 13.10.2022 saakka. Jos Asiakas A tarkistusjakson aikana aloittaa uuden alle puolen vuoden työsuhteen, vaikuttavat tarkistusjakson aikaiset tulot eläkkeensaajan asumistukeen, jos hän ansaitsee tuona aikana bruttotuloina yli 921 euroa. (Mettälä 2021.) Ei siis riitä, että Asiakas A on tarkkana saamiensa palkkatulojen määrästä keikkatyötä tai muuta lyhytkestoista työtä tehdessään, vaan hänen tulee kyetä arvioimaan vuositulonsa myös tarkistusjakson ajalta. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta vuotta keikkatyön aloittamisesta. Mikäli henkilö haluaa tehdä tarkistusjakson aikana työtä, on hänen arvioitava vuositulonsa tarkasti jo tarkistusjakson alussa. Jos arvio koko vuoden jakson ajalta menee alakanttiin, on vaarana, että eläkkeensaajan asumistukea maksetaan liikaa ja sitä peritään myöhemmin takaisin. Mahdollinen takaisinmaksu on asia, joka huolestuttaa monia keikkatyöstä kiinnostunutta (ks. esim. Juvonen-Posti ym. 2020, 68). Epävarmuus ja se, ettei riittävän selkeää informaatiota ole saatavilla, voi heikentää halua ryhtyä työhön sekä vähentää koettua hyvinvointia (Harju ym. 2019, 4-5). Selkeiden ohjeiden lisäksi eläkkeensaajan asumistukeen on peräänkuulutettu lineaarista mallia. Tällöin eläkkeensaajan asumistuessa olisi ansiotulon suojaosa, jolloin palkkatulojen lisääntyessä saatu sosiaaliturva pienenisi vähitellen. Tämä selkeyttäisi etuutta ja mahdollistaisi työn tekemisen ilman pelkoa myöhemmin tulevista ikävistä yllätyksistä. Kirjoittaja Niina Pietilä, lehtori, sosiaalialan tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittaja toimii asiantuntijana Puuttuva pala -hankkeessa. Lisätietoa Puuttuva pala -hankkeesta. Lähteet Harju, J. & Kanninen, O. & Karhunen, H. & Kosonen, T. & Matikka, T. & Verho, J. (2019) Sosiaaliturvan byrokratialoukut: Suunnitelma satunnaistetusta kenttäkokeesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/201. Juvonen-Posti, P. & Saikku, P. & Turunen, J. (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluidenyhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40. Kela 2021. Eläkkeensaajan asumistuki. https://www.kela.fi/elakkeensaajan-asumistuki Viitattu 26.1.2021. Kelan asumistukitilasto 2018. Sosiaaliturva 2019. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/303464/Kelan_asumistukitilasto_2018.pdf?sequence=10&isAllowed=y Viitattu 26.1.2021. Mettälä, R. (2021) Suullinen tiedoksianto 8.2.2021. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA) (2009) Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitean) Ehdotukset sosiaaliturvan uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009: 62.
Nuorten pelaamiskokemukset puntarissa
Ensimmäistä kertaa toisensa tapaaville Omnian valma-opiskelijoille on asetettu selkeä tavoite. Päivän aikana tutustutaan koulun käytäntöihin, lukujärjestykseen, opiskeluvälineisiin ja ehdittäessä myös ruokalan ruokalistaan. Tieto omaksutaan pelitehtävistä seppo.io-alustalla, jonka osoite, salasana ja ohjeet löytyvät taululta. Puhelimet otetaan esiin, opettaja kertaa ohjeet ja valmistavan ammattikoulutuksen orientaatio alkaa sitä varten luodussa pelikokonaisuudessa. Ammattilaisen näkökulmasta herää kysymyksiä: Miten pelaaminen onnistuu? Miten nuorten pelaamiskokemusta voidaan arvioida? Sopiko pelaaminen muualle kuin luokkahuoneeseen - esimerkiksi sosiaalialan asiakastyöhön? CONNEXT for inclusion -hanke on kehittänyt kahden vuoden ajan pelillistä työotetta hyödynnettäväksi nuorten parissa työskentelevissä järjestöissä ja oppilaitoksissa. Monissa pelitehtävissä käsitellään juuri sosiaalialalle ominaisia teemoja: miten lisätä nuoren uskoa itseensä, tukea heidän hyvinvointiaan ja saada nuoren ääni kuuluviin? Käyttöönottajat odottavat perusteluja ja rahoittaja seurantatietoa pelillisyyden toimivuudesta näiden tavoitteiden edistämisessä. Laadullisten tavoitteiden toteutumisen seuraaminen ja arviointi on haastavaa, mutta mahdollista. Miten pelaamisen vaikutuksia voidaan seurata ja arvioida? Hankkeessa pelillisyyden käytöstä saatuja palautteita hyödynnetään yhteisen mittariston luomisessa ja tuloksia arvioidaan tavoitteita vasten. Onko tietoisuus koulutusmahdollisuuksista lisääntynyt, ovatko osallistujien voimavarat kasvaneet, voiko pelillisyys jäädä vakiintuneiksi työvälineiksi kouluihin ja muihin nuorten kohtaamispaikkoihin? Mistä saamme tietoa pitkäkestoisista vaikutuksista? Tavoitteena on myös vastata yleisiin pelillisyyteen liittyviin kysymyksiin: Mitä menetelmä mahdollistaa, kenelle se sopii, kuka osaa suunnitella pelillisen kokonaisuuden, voiko sillä luoda uusia yhteisöjä tai vahvistaa jo olemassa olevia yhteisöjä? Voiko pelaamisen avulla oppia mitä vain? “Mun mielestä ei ole reunaa sillä, mitä peleillä voi tehdä - pelillä voi saada myös vaikeiden asioiden käsittelyyn etäisyyttä, niillä voi ulkoistaa omaa minuutta ja pelata avattaren kautta, käydä läpi henkilökohtaisia kokemuksia tai vaikka vaan esitellä prosessia ja välittää tietoa.” - CONNEXT-hankkeen projektityöntekijä, sosiaalialan ammattilainen CONNEXT-hankkeen kansainvälisyys tarkoittaa rikasta osaamispohjaa ja arvioinnin kannalta herkullista sekä haastavaa arviointitehtävää - seuranta-alustoja ja raportointivaatimuksia on useita, palautteita kerätään kunkin osatoteuttajan päättämällä tavalla ja painotusalueet ovat erilaiset. Yhteinen nimittäjä on pelillisyyden tuoma mentaliteetin muutos - CONNEXTissa halutaan antaa metataitoja kaikille ja mahdollista uutta ajattelua. Pelillisyys on edelleen alikäytetty menetelmä ja tähän hankkeella haetaan pysyvää muutosta. Moninaista palautetta moninaisista tilanteista CONNEXT:n suomalaiset kumppanit ovat käyttäneet pelillisyyttä erilaisiin sisältöihin orientaatio-opinnoista matematiikkaan ja pelitapahtumista saatu palaute on ollut myönteistä ja rohkaisevaa. Palaute jäsentyy kahteen ulottuvuuteen: 1) menetelmä ja sen käyttö 2) sisällöllinen tavoite ja toteutuminen. Alla olevassa taulukossa on kuvattu pelillisyyttä menetelmänä käyttävien tapahtumien eli ns. pelisessioiden palautetta. Se avaa CONNEXTin “mustaa laatikkoa” palautteiden ja arvioinnin näkökulmasta ja jakaa pelaamisesta saatuja kokemuksia. Toiveena on, että läpinäkyvä käsittely lisää ymmärrystä pelaamisen käyttömahdollisuuksista ja rohkaisee muitakin pelillisen työotteen hyödyntämiseen. Saatujen kokemusten pohjalta kootaan ohjeet ja suositukset pelillisyyden käyttöön oppilaitoksissa ja muissa nuorten ohjausympäristöissä syksyllä 2021. Alla olevassa taulukossa on jäsennetty neljästä erilaisesta ja eri osatoteuttajan tekemästä pelisessiosta saatu palaute. Palautteita käytetään itsearviointiin ja pelitehtävien kehittämiseen - tavoitteena on, että jokainen pelihetki on edellistä parempi tai ainakin yhtä hyvä! Alla olevan taulukon palautteet on kerätty pelitapahtumiin osallistuneilta nuorilta, ohjaajilta ja opettajilta kirjallisesti ja suullisesti. SISÄLTÖ JA TAVOITE ONNISTUMISET KEHITETTÄVÄÄ HUOMIOITA #stadistartti/Poikien Talo: vastikään Helsinkiin muuttaneiden nuorten orientaatio ja kaupunkiympäristöön tutustuminen Kukaan osallistujista ei jättänyt pelitehtäviä kesken, osa innostui kovastikin Maantieteelliset etäisyydet suuria ja kulkuvälineiden käyttö haastavaa kaupunkia vähän tunteville - liikkuako tehtävältä toiselle kävellen vai julkisilla? Pelaamiseen varattu aika ei riittänyt, toivottiin kokonaista päivää Helsingin ydinkeskustan maamerkit tulivat tutuiksi ja tavoite täyttyi tältä osin, lisäksi osallistujille tuli kokemus avoimesta kaupungista ja instituutioista, joiden tarkoituksen he tuntevat ja joihin he ovat tervetulleita (esim. kansalliskirjasto ja kansallismuseo) Auta Mariaa ja Mohammedia -peli/Omnian valma-opiskelijat: tiedonhaku ja kouluympäristöön tutustuminen Liikunta ja hauskat tehtävät koettiin positiivisina, samoin vaihtelu opiskelupäivän keskellä Kielihaasteet ja osallistujien ryhmädynamiikka, videotehtävien tekeminen yhdessä koettiin haastavaksi Pelitehtävien vaatimustason pitää vastata mahdollisimman hyvin kohderyhmän tarpeita - kohderyhmään tavoitteiden asettaminen helppoja silloin, kun tuntee ryhmän ennalta, haastavaa silloin, kun käyttää peliä esimerkiksi opintojen orientaationa ja tapaa ryhmän ensimmäistä kertaa Tyttöjen Talo: Tyttöjen Talon synttäripeli Luovat tehtävät innostivat, purkukeskustelu antoisa ja merkityksellinen Tehtävänä ollut tilan tutkiminen sukupuolen näkökulmasta osoittautui vaativaksi, päällekkäiset teemat olivat liian haastavat tehtäväksi yhdellä kerralla. Seuraavilla kerroilla yksi teema/peli. Pelitehtävät mahdollistivat isoista teemoista keskustelun luontevasti - sukupuoli, tasa-arvo, oman ajattelun kehittyminen keskustelussa CONNEXT Diamonds/Metropolia Ammattikorkeakoulu: Pelillisyyden käyttö oppimisen välineenä, pelillisyyden tietopohja ja keskeiset käsitteet, kansainvälisiin esimerkkeihin tutustuminen Kiinnostavia puheenvuoroja, paljon uutta tietoa ja luovia tehtäviä, yhdessä tekeminen kivaa, uusi oppimisalusta/ metodi jännittävä ja tervetullut Pelaavien ammattilaisten tekniset valmiudet vaihtelivat, tehtäviin varattu aika vähäinen, tehtävät niin isoista teemoista, että omaksuminen vaativaa, kiire Kansainvälinen osallistujaryhmä, kiinnostavia havaintoja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä: matala hierarkia, paljon yhteistyötä, opettajat ja opiskelijat oppivat yhdessä, kokeileva pedagogiikka ja innostuminen “Playing games is fun because it’s different than normal studying. But, for example, Seppo-game doesn’t always work so it’s annoying. Sometimes it’s fun to learn swedish when playing but real studying is important as well. “ -opiskelija CONNEXT:ssa palautteet käydään läpi taulukon teemojen mukaisesti. Tekniset virheet korjataan, sisällölliset kehityskohteet huomioidaan, onnistumisia mahdollistetaan lisää. Pelillisyyden merkitykset moninaistuvat ja syvenevät. Kansainvälisen CONNEXT-hankkeen lähtökohtana oli oppilaitoksiin vakiintunut pelillisyyden hyödyntäminen oppimisen tukena (game-based learning). Hankkeen edetessä kuitenkin huomattiin, miten luontevasti pelaamisen avulla voidaan tukea myös esimerkiksi nuorten voimavarojen löytymistä ja oman ympäristön hahmottamista. Siksi hanke ottikin käyttöön ilmaisun pelillisyyden hyödyntäminen voimaantumisen tukemisessa (game-based empowerment). Suomessa pelillistä työotetta on sovellettu sosiaalialalle jo aikaisemmin esimerkiksi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan PRO-SOS-hankkeessa. Alustavien tulosten mukaan pelaamisen avulla on mahdollista tukea esimerkiksi nuorten voimavarojen löytymistä ja oman ympäristön hahmottamista. Lisää arviointitietoa kootaan ja julkaistaan CONNEXT-hankkeen loppumetreillä vuonna 2021. Sosiaalialan perustehtävän tukemisessa pelillisyys voi olla tulevaisuuden väline, jonka käyttöön kutsumme kaikki tutustumaan. Tavoitteena on, että seuraavina vuosina pelillinen työote on jo käytössä esimerkiksi kaupungin nuorisotoimessa, järjestöissä ja sosiaalialan koulutuksissa. Tervetuloa mukaan! Kirjoittaja Johanna Niemi, lehtori, Kulttuuripalvelut ja musiikki, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittaja työskentelee CONNEXT-hankkeen ulkopuolisena arvioijana. CONNEXT for inclusion -hankkeen (ESR 2018 - 21) kohderyhmänä ovat maahan muuttaneet nuoret, heidän vanhempansa ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset. Hankkeessa kehitetään erilaisia ohjauksen välineitä sekä pelillistä, liikunnallista ja toiminnallista pedagogiikkaa, jolla tuetaan oikean opintopolun löytymistä ja opintoihin sitoutumista. Lisätietoa Seppo.io-pelialustasta Tervetuloa lukemaan CONNEXT-opasta Games - Seriously!? Serious Games as a tool for game-based empowerment (ilmestyy maaliskuussa 2021). Lähteet CONNEXT for inclusion -hanke (ESR 2018 - 21) Pelillisyys ja leikillisyys aikuissosiaalityössä PRO-SOS-hanke. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. Pelillisyyden hyödyntäminen sosiaalityössä - Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020.
”Asiakas tarvii sen ihmisen”: onnistumisen tekijöistä lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä
Onnistumisen tekijät lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalityössä -hankkeessa on tutkittu asiakkaiden ja heidän läheistensä sekä työntekijöiden kokemuksia onnistumiseen liittyvistä asioista ja hyvän asiakastyöskentelyn edellytyksistä kyselyaineistoilla. Sähköisen verkkokyselyn lisäksi johdon ja päätöksentekijöiden näkemyksiä kartoitettiin haastatteluilla. Lastensuojelu ja lapsiperheiden sosiaalityö on ikkuna yhteiskunnalliseen todellisuuteen: mitä ikkunasta näkyy avun ja tuen piirissä olevien eri-ikäisten lasten, nuorten ja perheiden kokemusten sekä heidän kanssaan toimivien näkökulmasta? Mikä toimii hyvin ja on auttanut? Entä mitä tiedämme näiden lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja sen muutoksista asiakkuuden aikana ja päättyessä? Mitä näissä palveluissa työskentelevä työntekijä tarvitsee, jotta voi toimia parhaimmalla tavalla asiakkaidensa hyväksi? Lastensuojelu näyttäytyy julkisuudessa usein negatiivisena ja epäkohdat nousevat herkästi esille. Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva lastensuojelusta ja lapsiperheiden sosiaalityöstä. Sen esille tuominen, miten työssä onnistutaan, vahvistaisi yhteisöjen luottamusta lastensuojeluun. On tärkeää vahvistaa tunnetta, että voin saada apua ja uskallan hakea sitä. Julkaisemme onnistumisen tekijöitä koskevan aineistomme tulokset 3.12.2020 iltapäivän seminaarissa. Tässä muutamia alustavia havaintoja kyselyvastauksista ja haastatteluista. “Asiakas tarvii sen ihmisen” Asiakkaiden ja läheisten mukaan tärkeää on, että oman työntekijän kanssa rakentuu hyvä vuorovaikutus ja yhteisymmärrys. Kokemus tasa-arvoisesta kohtaamisesta ja kuulluksi tulemisesta edistää asiakkaan osallisuutta ja luo edellytykset löytää yhteistyössä juuri heille sopivia ratkaisuja. Työntekijän tulee myös luottaa asiakkaan näkemykseen omasta tilanteestaan ja tukea lasta, nuorta sekä vanhempaa asioiden jäsentämisessä ja omien voimavarojen käytössä. Tuen tulee olla teoreettisesti perusteltavissa, mutta konkreettista sekä käytännön esimerkkeihin perustuvaa, miten voisi toimia arjen tilanteissa toisin. Onnistumista edistää, kun voi työskennellä saman tutun työntekijän kanssa pidempään, työntekijä on tavoitettavissa ja yhteistyö toimii myös muiden lapsen, nuoren ja perheen kanssa arjessa toimivien kanssa. Kokemusta, erityisosaamista ja työskentelyyn tukea Työntekijöiden vastauksissa tulevat esiin samansuuntaiset näkemykset siitä, millaisia tekijöitä tarvitaan onnistuneessa asiakastyössä: Luottamuksellinen, avoin ja läpinäkyvä työskentelysuhde lapsen ja nuoren ja hänen perheensä kanssa. Asiakkaan oma motivaatio ja voimavarat tarvitaan – ihminen itse on aktiivinen toimija omassa elämässään. Työntekijällä tulee olla aikaa asiakkaalle. Juuri tälle lapselle, nuorelle ja perheelle pitäisi pystyä järjestämään heille sopivaa oikeanlaista tukea ja apua, mikä ei aina ole organisaatiossa mahdollista. Työntekijä ei saa jäädä yksin haasteellisten asiakastilanteiden kanssa. Vaativassa työssä onnistumiseksi tarvitaankin erityisosaamista. Kokemus tuo työhön varmuutta ja kokenut työntekijä pystyy tukemaan kokemattomampia kollegojaan. Työssä kehittymisen ja jaksamisen edellyttää lähitukea. Hyvinvoiva työntekijä on niin asiakkaan kuin työnantajankin etu. Onnistuneen työskentelyn edellytyksistä ja esteistä kerromme lähemmin seminaarissa ja julkaisuissa. Tiedolla johtamisen perustana: työntekijöiden kokemustieto ja yhteinen pohdinta Palvelujohdossa ja päätöksentekijöinä toimivat haastateltavat toivat esille onnistuneen asiakastyön edellytyksinä hyvin samankaltaisia tekijöitä kuin asiakkaat ja työntekijät. Miten sitten organisaatiossa huolehditaan siitä, että onnistumiseen vaikuttavat tekijät voisivat toteutua mahdollisimman hyvin käytännössä? Haastatteluissa oli keskiössä kysymys, millaista tietoa lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuuksista on käytettävissä toiminnan ohjaamisessa ja johtamisessa. Haastatteluista välittyy hyvin yhdenmukainen kuva siitä, että nykyinen tieto perustuu asiakastyöntekijöiden kautta esimiehille välittyvään suulliseen kokemustietoon asiakkuuksista, tuen tarpeista, niiden syistä, siitä millainen tuki on ollut toimivaa, ja näiden yhteiseen pohdintaan palvelujohdon kanssa erilaisissa työntekijätiimeissä. Työntekijöiltä esimiesten kautta myös päättäjille välittyvä kokemustieto ja sen yhteinen käsittely on toiminnan yksi vahvuus ja voimavara, mutta riittääkö se eurojen maailmassa ja vaatimuksissa osoittaa asiakastyön vaikutukset sekä mekanismit, joilla vaikuttavuus on syntynyt? Entäpä asiakkaan kokemustieto? Asiakastietojärjestelmiin kirjataan asiakkaista paljon tietoa, mutta sieltä saadaan ulos koosteita lähinnä asiakasmäärästä, ilmoitusten ja asiakassuunnitelmien määrästä, hoitovuorokausista yms. Muunlainen asiakkuuksista ja asiakkuuspoluista tarvittava tieto pitäisi poimia käsin järjestelmästä. Tämä ei vastanne tiedolla johtamisen ideaa? Olemme koonneet keskeiset tulokset yhteiseen TAITO-julkaisuun, jossa tarkastelemme myös onnistumiseen liitettyjä yhdistäviä tekijöitä asiakkaiden, työntekijöiden ja johdon & päätöksentekijöiden näkökulmasta. Pohdimme julkaisussa myös, miten onnistumisen tekijät mahdollisimman hyvin voisivat toteutua jokaisen lapsen ja nuoren ja heidän perheidensä asiakkuudessa ja kasvuoloissa, ja työntekijöiden työskentelyssä - millaiset kehitystoimet olisivat keskeisiä. TAITO-julkaisu ja opiskelijoiden opinnäytetyöt löytyvät 3.12.2020 ammattikorkeakoulujen Theseus- julkaisutietokannasta. Onnistumisen tekijät - tulosten julkistamisseminaari Tervetuloa 3.12.2020 klo 12.45 linjoille! Koronatilanteen johdosta seminaari toteutetaan etäyhteydellä webinaarina. #lastensuojeluonnistuu - käytämme tätä tunnistetta viestinnässämme. Tutustu lisää Onnistumisen tekijät -tulosten julkistamisseminaariin. Kirjoittajat Sirkka Rousu on yliopettaja Hyvinvointi osaamisalueelta ja hän kartoitti johdon ja päätöksenteon näkökulmaa Tiina Harju ja Katri Horuz ovat sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon opiskelijoita, ja tutkivat asiakkaan näkökulmaa opinnäytetyössään Johanna Stauffer ja Katriina Sysmäläinen ovat sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon opiskelijoita, ja tutkivat työntekijöiden näkökulmaa opinnäytetyössään Lastensuojelija-blogissa voit tutustua myös aiempiin blogiteksteihimme Onnistumisen tekijät -tutkimusprosessista.