Avainsana: Lastensuojelu
Asiantuntijamateriaalia yhteistyössä Metropolian opiskelijoiden kanssa Mun perhe-hankkeelle
Lapset kertovat mikä on parasta mun perheessä: Kaikkien lasten ja perheiden Suomi tilaisuudessa 20.11.2013. Sosionomi ylempi amk-tutkinnon opiskelijat ovat oppimistehtävinään työstäneet tekstimateriaalia Mun perhe-dokumenttielokuvahankkeeseen. Hanke julkistettiin lapsen oikeuksien päivän juhlassa 20.11.2013 Bio Rex Helsingissä. Dokumentit nähdään maikkarin AVA-kanavalla tammikuussa 2014. Kukin dokumentti on lapsen puheenvuoro omasta perheestään ja arjestaan. Dokumentit kuvaavat lapsen arkea kahdessa kodissa asuvan lapsen näkökulmasta, sijaisperheessä, maahanmuuttajaperheessä, perheessä, jossa on vammainen lapsi sekä perheessä, jossa on taloudessa tiukkaa. Elokuvia ja niiden tematiikkaa voidaan käyttää myös opetusmateriaalina ja lapsi- ja perhepoliittisen keskustelun tukena. Kunkin elokuvan teemaa taustoitetaan ns. asiantuntijamateriaalilla, jota ovat Metropolian sosiaalialan ylemmän tutkinnon opiskelijat olleet työstämässä. Tämä materiaali löytyy tammikuun lopulla Raha-automaattiyhdistyksen tukeman Emma & Elias-ohjelman sivuilta. Lue lisää Mun perhe-hankkeen nettisivuilta. Lue lisää 20.11.2013 julkistamistapahtumasta. Ja tilaisuuden kutsu tässä. Lue lisää Emma & Elias-ohjelmasta.
Lastensuojelun osaamisen parantaminen
Lastensuojelu on puhuttanut ihmisiä paljon erilaisissa medioissa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa. Lastensuojelun kuva on aina ollut pulmikas ja herättää ihmisissä erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia. Oman kokemukseni mukaan ihmisillä tuttavapiirissäni on sekä hyviä että huonoja mielikuvia lastensuojelun toiminnasta ja siitä, mitä työ sisältää. Lastensuojelu mielletään usein viimeiseksi keinoksi lasten pelastamiseksi huostaanoton avulla, tai lastensuojelun asiakkaita, lasten vanhempia, arvostellaan kovalla kädellä lastensuojeluasiakkuuden vuoksi. Ensimmäinen lastensuojelulaki astui voimaan vuonna 1936 Suomessa ja lastensuojelun historia on pitkä. Uuden lastensuojelulain muutokset vuonna 2008 ovat yhdistäneet lastensuojelutyön linjauksia, mutta tuoneet uusia haasteita myös sosiaalityöntekijöiden toimenkuvaan. Lapsen surman tutkina käynnisti monia selvityksiä Lastensuojelua on kritisoitu paljon mediassa, ja painavasta syystä, sillä viime vuosien surulliset tapahtumat perhesurmista ja huostaanottojen lisääntymisestä, ovat käynnistäneet keskustelun maamme lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista. Medioissa kirjoitettiin paljon helsinkiläistytön traagisesta kuolemasta, joka olisi ehkä voitu estää viranomaisten tietoja yhdistelemällä. Suomen Punaisen Ristin pääsihteerin Kristiina Kumpulaisen turvallisuusryhmän raportin mukaan ”sirpaleisen tiedon varassa tehdyt päätökset johtivat sarjaan toisiaan seuraavia tilannearvioita”. Tutkintaryhmä päätyi viiteen suositukseen, joiden avulla voidaan tulevaisuudessa välttää vastaavat tapaukset. Tutkintaryhmä esitti seuraavat toimenpide-ehdotukset: 1. Lapsen tilanteesta täytyy muodostua yhteinen kokonaiskuva viranomaisille 2. Lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyn tunnistamiseen tulisi laatia Käypä hoito-suositus 3. Lapsen asuinpaikasta päätettäessä pitäisi aina tarkistaa kodin olosuhteet. 4. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi kerätä tiedot lapsen kuolemaan johtaneista perheväkivallasta ja tehdä johtopäätökset vastaavien tapausten välttämiseksi 5. Työntekijöille tulisi antaa mahdollisuus raportoida pienistäkin poikkeuksista tai virheistä lastensuojelun toiminnassa. Lastensuojelun toimivuutta selvittäneen Kananojan työryhmän tehtävänä oli selvittää pikaisesti viranomaisten toimintatapoihin ja viranomaisyhteistyön toimivuuteen liittyviä ongelmia lastensuojelussa, tietojen vaihdon ongelmia viranomaisten välillä, arvioida ennaltaehkäisevien toimien toimivuutta sekä lastensuojelulain toimivuutta että resursointia. (Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti 2013:75). Raportin lisäksi alatyöryhmä luovutti luonnoksen laatusuositukseksi lapsi- ja perhekohtaisen työn ohjaamista varten. Parannuksia ei ole tapahtunut Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton 2013 tekemän ”Olisiko jo tekojen aika?” yleisselvityksen mukaan lastensuojelun palvelujärjestelmässä tuli esille huomattavia puutteita. Selvityksessä kävi ilmi muun muassa se, että ehkäisevän työn tilanne kunnissa on huolestuttava, kuten se oli myös vuoden 2008 kyselyssä. Vaikka osa vastaajista kertoi, että kunnissa on panostettu ehkäisevään työhön, ratkaisevaa parannusta ei ole neljässä vuodessa tapahtunut. Merkittävää parannusta ei ole tapahtunut myöskään avohuollon tukitoimien osalta, vaikka lastensuojelulain uudistuksen tarkoituksena oli nimenomaan turvata lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat tukitoimet ja palvelut ja vaikka lakia on vielä myöhemmin vahvistettu tämän tavoitteen saavuttamiseksi (Talentia ja Lastensuojelun keskusliitto: Olisiko jo tekojen aika. 2013:37). Vastaanottokodin lastensuojelutyö Olen työskennellyt lastensuojelussa noin kaksi vuotta ja siitä viimeiset kaksi vuotta vastaanottokodissa. Vastaanottokodissa työskentely on intensiivistä, haastavaa ja palkitsevaa. Perheiden kanssa tehtävä työ on kriisityötä, jossa vanhempien mielipiteet ovat tärkeitä, sillä he ovat lastensa asiantuntijoita. Perheiden lastensuojeluasiakkuuden taustalla on erilaisia syitä ja elämäntilanteita. Jotta voi ymmärtää vanhempia ja lapsia, täytyy asioita tarkastella syvemmin. Vanhempien kanssa työskentely on joskus erittäin haasteellista, mutta avoimuudella ja avuntarjoamisella on ihmeitä tekevä voima. Perheen historiassa on usein vaikeita ja kipeitä asioita, ja tuomitseminen on viimeinen asia, jota vanhemmat tarvitsevat lapsen ollessa sijoitettuna. Huostaanotto ei ole aina lopullinen asia, ja lastensuojelulaki velvoittaa päivittämään asiakassuunnitelmat vuosittain, ja tarkastelemaan onko lapsen kotiinpaluu mahdollinen. Toisaalta huostaanotto voi olla se viimeinen, paras vaihtoehto, niin surulliselta kuin se useammasta kuulostaakin. Lapsi saa uuden alun ja vakaan kasvuympäristön, jossa turvalliset aikuiset hoitavat häntä. Lapsen yhteydenpitoa omiin vanhempiin tulee kuitenkin tukea, jos se on lapsen edunmukaista. Lastensuojelussa on paljon hyvää ja perheet, jotka pääsevät lastensuojelun avun piiriin, voivat saada tukea ja apua vaikeissa elämäntilanteissa. Laadukkaalla työskentelyllä ehkäistään huostaanottoja ja autetaan perheitä. Paljon kehitettävää Kuten edellä mainituissa selvityksissä tuli esiin, lastensuojelussa löytyy paljon kehitettävää. Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän työn avulla voidaan vähentää sijoituksia. Eri viranomaisten tiivis työskentely ja lastensuojelukoulutus voivat ennaltaehkäistä lasten kaltoin kohtelua. Vanhimmilla ja lapsilla tulee myös olla oikeus tulla kuulluksi ja käydä keskusteluita sosiaalityöntekijän kanssa, joka viime kädessä tekee perhettä koskevat päätökset. Lastensuojelun avulla jokaiselle lapselle kuuluu oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Anne Laamanen, sosionomi ylempi amk-opiskelija Lisätietoa Vähäsarja, Irina 2013: Kaltoinkohdeltu tyttö jäi väliinputoajaksi. Helsingin Sanomat. 12.6.2013: A 6 Sinko, P. & Muuronen, K. 2013: Olisiko jo tekojen aika? Lastensuojelun asiakastyössä toimivien näkemyksiä lastensuojelun nykytilasta. Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Lastensuojelun Keskusliitto. Talentia. Verkkodokumentti. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19. Verkkodokumentti.
”Tulospaine ja kasvottomuus eivät vain toimi ihmisten hädän kanssa”
Suomessa on jälleen voimistunut keskustelu alkoholilainsäädännöstä. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ehdottaa muun muassa, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lyhentämällä myyntiaikaa kaupoissa, kioskeissa, huoltamoilla ja Alkoissa. Myös alkoholijuomien vähittäismyynti kiellettäisiin sunnuntaisin ja pyhäpäivisin. STM viittaa tutkimukseen, jonka mukaan litran lisäys alkoholin kokonaiskulutuksessa on Suomessa johtanut kuuden prosentin kasvuun pahoinpitelyrikollisuuden määrässä. Lisääntynyt myynti kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla vuosikymmenien ajan on aiheuttanut sen, että ministeriö haluaisi rajoittaa juurikin tätä kanavaa muun muassa liikenneturvallisuuden takia. Suomessa haluttaisiin ottaa käytäntöön Ruotsin malli, jossa yli 3,5 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät alkoholijuomat myytäisiin vain Alkosta. STM ehdottaa myös alkoholiveronkorotuksia seuraavien vuosien aikana, kunnes laadittuja tavoitteita on saavutettu. Ministeriön mukaan toimenpiteillä voitaisiin muun muassa välttää noin 350 alkoholin aiheuttamaa kuolemaa vuodessa. (Taloussanomat 2013) Oireiden sijasta pureuduttava suurkulutuksen syihin Lisääntynyt alkoholinkulutus näkyy valitettavasti myös lastensuojelussa päivittäin. Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus on monilta osin hyvä, mutta kaipaisin silti sosiaalialan ammattilaisena enemmän resursseja ja toimenpiteitä niihin syihin, miksi alkoholinkulutus on niin suurta. Ministeriön ehdottamat toimenpiteet tuntuvat oireiden hoitamiselta, kun oireiden todelliset syyt jäävät samalla tutkimatta. Uskon, että jokaisen alkoholistin elämässä on tapahtunut jokin merkittävä asia, mikä on saanut kohtuukäytön muuttumaan suurkulutukseksi ja myöhemmin alkoholismiksi. Lastensuojelun työntekijänä en koe, että rajoittaminen yksinään auttaisi niiden ongelmien ratkomista, joita ihmisillä on ja joihin he hakevat helpotusta alkoholilla. Juoppouden maailma haastaa Valitettavan usein alkoholiongelmaan liittyy samanaikaisesti pahoja mielenterveysongelmia, jolloin voidaan jo puhua syrjäytyneestä moniongelmaisesta ihmisestä. Yhteiskunnan tulee tarjota keinoja puuttua näiden ihmisten elämään entistä voimakkaammin. Seuraukset hoitamattomasta mielenterveys- sekä päihdeongelmasta ovat merkittäviä koko yhteiskunnalle. Syrjäytyneisyys sekä päihdeongelmat siirtyvät usein sukupolvelta toiselle, jolloin suurimpina häviäjinä ovat alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten vanhempien lapset. Talentia lehdessä ”Juoppouden maailma haastaa”, Outi Hietala kirjoittaa omasta halustaan ymmärtää alkoholismia ja löytää keinoja auttaa siitä kärsiviä. Tämä halu on ”vienyt hänet purkutaloihin, saanut ottamaan turpiin päihdelaitoksessa ja tuonut tohtorinhatun yliopistolla”. Sinnikkyys toi paljon uutta tietoa päihdepalveluiden asiakkaiden asenteista ammattiapuun. (Talentia 2013/11.4) Hietala kiinnostui hyvin pian siitä, miksi moni päihdeongelmainen kävi terveyskeskuksessa katkaisuhoidossa mutta jätti sen jälkeen menemättä terapiaan tai muuhun avokuntoutukseen. Tämä ilmiö on hyvin tuttu myös lastensuojelun työntekijöille. Sijoitettujen lasten vanhemmat saattavat käydä useammankin kerran katkaisuhoidossa lyhyen ajan sisällä mutta sen jälkeinen apu ei motivoi heitä jatkamaan. Seurauksena valitettavan usein on retkahtaminen uudestaan päihteisiin. Hietala (Talentia 2013/11.4) sanookin, että henkilöistä riippumattomat palveluketjut sopivat huonosti yksiin monien heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeiden kanssa. Toivon kannattelijat Se, jolla on pelissä hengissä pysyminen, ei ajattele, että siirrynpä joustavasti tästä tuohon yksikköön tai palveluun. Kun uskonpuute vaivaa retkahtamisen jälkeen, on monille toivon kannattelijana luotettu ammattiauttaja, ei steriili palveluketju. Mutta kuten Hietalakin toteaa, pätevän henkilöstön niukkuuden ja resurssipulan sekä tehostamispaineiden vuoksi yksilöllisen suhteen luominen asiakkaan ja auttajan välillä on varsin haastavaa. Outi Hietala kiteyttää sosiaalialalla vallitsevan ongelman seuraavasti: ”tulospaine ja kasvottomuus eivät vain toimi ihmisten hädän ja ristiriitaisten elämäntilanteiden kanssa”. Juovasta äidistä raittiiksi Mikä saa äidin laittamaan alkoholin kaiken edelle, myös omien lastensa? Mikäli tähän kysymykseen löytyisi yksiselitteinen vastaus, olisi alkoholismi varmasti helpommin hoidettavissa ja jopa ennaltaehkäistävissä. On surullista elää sijoitettujen lasten kanssa sitä hetkeä, kun lapsi ymmärtää jälleen kerta toisensa jälkeen äidin tai isän valinneen alkoholin heidän sijastansa. Lastenkodissa työntekijät joutuvat jatkuvasti lohduttamaan ja rauhoittelemaan lapsia, jotka kokevat alkoholistivanhempiensa tuottamia pettymyksiä aina uudelleen ja uudelleen. Lapsen maailma – lehdessä (2/2012) on artikkeli ”Juovasta äidistä raittiiksi”, jossa kasvatustieteiden tohtori Tiina Törmä kertoo tehneensä aiheesta väitöskirjan. Väitöskirja osoittaa alkoholismin sairaudeksi, josta voi toipua. Samalla väitöskirja on alkoholistiäitien kannanotto lastensa avunsaannin puolesta. Tutkimuksessa käy ilmi, että alkoholistiäidit toivovat järjestelmää, joka tarjoaisi riittävän tuen alkoholismin hoidossa, vanhemmuuden tukemisessa sekä huomioisi tarpeeksi pitkään myös lasten tuen tarpeen. Alkoholistiäidit pelkäävät leimautumista sekä yhteyden katkeamista omiin lapsiinsa. Lastensuojelun kentällä näkee kahden tyyppisiä alkoholistivanhempia. Osa ei näe juomistaan ongelmana eivätkä näin ollen halua hakeutua avunpiiriin. Toiset taas myöntävät tarvitsevansa apua, jolloin myös parantuminen voi alkaa. Näille vanhemmille, jotka haluavat apua ja ovat valmiita vastaanottamaan sitä, tulisi löytyä yhteiskunnasta resursseja auttaa heitä yksilöllisesti ja juuri sillä volyymillä, kun he pystyvät sillä hetkellä vastaanottamaan. Eri ammattilaisten kanssa yhteistyötä tiivistettävä Lastensuojelulaitosten tarkoitus ei ole hoitaa vanhempien päihdeongelmaa mutta yhteistyötä lastensuojelun tulee tehdä vanhempien päihdekuntoutuspaikkojen kanssa ehdottomasti. On järjetöntä, että sekä lastensuojelulaitoksessa että päihdekuntoutuksessa tehdään tahoillaan hyvää työtä mutta jos ne eivät kohtaa konkreettisesti, voi hyöty jäädä asiakkaiden kannalta toivottua heikommaksi. Investoidaan lapsiin ja nuoriin Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry (Talentia 2013/8.3) esittää laajaa kahden valtuustokauden kestävää investointiohjelmaa. Ohjelma on sosiaalinen satsaus lapsiin ja nuoriin ja se toisi apua vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsille. Ajatuksena on, että varhainen tuki ja puuttuminen estävät ongelmien pahenemista, vähentävät lastensuojelun tarvetta ja erityisesti sijaishuollon menoja. Mielestäni varteenotettavaa tässä ohjelmassa on suunnitelma ammatillisen perhetyön lisäämisestä neuvoloiden, päivähoidon sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden yhteyteen. Kevyempiä, matalankynnyksen paikkoja tulee konkreettisesti lisätä ja palveluita yhdistää fyysisesti samoihin tiloihin, jolloin asiakkaiden mahdollisuus hakeutua avunpiiriin helpottuu huomattavasti. Lastensuojelun imago auttajana ja toivon rakentajana Lastensuojelusta tulisi tehdä helpommin lähestyttävä ja positiivisen sävyn omaava tukimuoto muiden joukossa eikä pelottava ja negatiivinen asia, mikä se valitettavasti tällä hetkellä monien mielessä on. Lastensuojeluun kuuluu muitakin tukimuotoja kuin huostaanotto. Nämä tukimuodot tulisi saada asiakkaiden tietoisuuteen ja tehdä niistä ”houkuttelevampia”, jotta myös asiakkaat ottaisivat ne hyvillä mielen ja yhteistyössä työntekijöiden kanssa vastaan. Elina Fredriksson, sosionomi ylempi amk-opiskelija Lisätietoa Lapsen Maailma 2/2012. Juovasta äidistä raittiiksi. Talentia 2013 / 8.3.2013 Sijoitus ihmiseen. Talentia 2013 / 11.4.2013 Juoppouden maailma haastaa. Taloussanomat 2013. Verkkodokumentti.
Katsaus lastensuojelun kehittämismyrskyyn
Lastensuojelun tilaa on tutkittu, tutkailtu, katsastettu ja kartoitettu viime aikoina lukuisten tahojen toimesta hyvin monipuolisesti. Ei liene sattumaa, että sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntaliitto sekä sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ovat kaikki samanaikaisesti selvittäneet, miten nykylastensuojelumme seisoo ja millainen ryhtiliike sille pitäisi miltäkin osa-alueelta tehdä. Tämän lisäksi 8-vuotiaan perheväkivallan uhrina kuolleen Eerikan tapauksen jälkeen perustettiin oma ryhmä perheväkivallan kuolemien selvittämiseksi ja työryhmä on pyytänyt Duodecimilta Käypä Hoito-suosituksia väkivallan tunnistamiseksi lapsissa. Myös Pääkaupunkiseudun kehittämiskeskus Socca on osallistunut talkoisiin viimeaikoina hyödyntämällä kokoamansa Nuoret Kehittäjät –ryhmän kokemusasiantuntijoita oman menneen lastensuojeluasiakkuutensa suhteen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että Toimiva-lastensuojelu –työryhmälle annettu tehtävä on ollut laaja. Työryhmä on yrittänyt selvittää koko Suomen lastensuojelun kehitystä ja nykytilaa tutustumalla lastensuojelulain tavoitteiden toteutumiseen, lasten hyvinvointiin vaikuttaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin, toimivien palvelujen edellytyksiin sekä samalla työryhmä on määritellyt haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja perheiden erilaisia elämän kriisipisteitä. Työryhmä on laatinut toimenpide-ehdotuksiaan myös muutamaan muuhun tässä mainitsemattomaan osa-alueeseen. Yhteensä toimenpide-ehdotuksia on kuutisen sivua noin 80-sivuisessa loppuraportissa. Ministeriö on laatinut loppuraporttinsa lisäksi tiiviin parikymmensivuisen esityksen lastensuojelun laatusuosituksiksi. Suosituksissa nousevat esille mm. sosiaaalityöntekijän henkilökohtaisen ajan antaminen asiakkaille, työntekijöiden vaihtumattomuus, tuen intensiivisyys ja räätälöintimahdollisuudet, tutkimus- ja kehittämisosaamisen korostaminen. Lisäresursseilla aikaa asiakkaalle Tehtävä on todella ollut laaja, sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos ministeriön laatusuosituksia tarkastelee, huomaa pian, että monessa kohtaa tarvitaan lisäresurssointia. Ilman lisäresursseja ei työntekijöiden aika riitä tapaamaan asiakkaita henkilökohtaisesti siinä määrin, mitä laatusuositus ehdottaa. Sama asia liittynee myös tuen intensiivisyyteen ja räätälöintimahdollisuuksiin sekä tutkimus- ja kehittämistyöhön. Ilman resursseja kaikki nämä suoritetaan vain välttämättöminä, sillä lain antamat aikarajat paukkuvat, vihot tursuavat tallentamattomia muistiinpanoja ja osa perheistä on kipeästi vailla kiireellisiä toimenpiteitä Juuri Nyt. Talentia ry on ollut lyhytsanaisempi vastatessaan kehittämishaasteeseen. Se on kerännyt kolmeen sivuun kokonaisen lastensuojelun pelastusohjelman ja tiivistänyt sen kolmeen kohtaan, jotka ovat: perus- ja varhaisen tuen palveluiden kehittäminen, lastensuuojelutyön henkilöstömitoitus ja rekisteröinti sekä valvonnan ja tutkimuksen kehittäminen. Talentia korostaa varhaisen puuttumisen hyötyjä sekä varsinaisten hard core- ongelmien kanssa painivien suurimpaa tarvetta: osaavaa työntekijää, jolla on aikaa paneutua. Talentia ehdottaa myös tiukkoja asiakasmäärärajoja per työntekijä, jotta todelliselta kriisiltä voidaan selvitä. Saman otsikon alle mahtuu myös ajatus siitä, että sosiaalityön opiskelijoiden määrää on lisättävä ja sosiaalityön opintopolkuja on syytä osin miettiä uusiksi esimerkiksi sosionomien sekä soveltuvan maisteritutkinnon suorittaneille. (Talentia ry:n lastensuojelun pelastusohjelma, 213.) Talentia on sanoittanut selväsanaisesti laadukkaan työn ja työn määrän olevan yhteydessä heidän mainitsemaan kriisiin. Diili olisi kaikin puolin hyvä ja kannatettava, sillä se lisäisi myös työntekijöiden hyvinvointia ja pysyvyyttä. Vähän kuin saisi hyvän kylkiäisen hyvälle kaupalle! Kuntaliiton lastensuojelun kuntakyselyn tuloksissa nousee esiin jo edellä käsiteltyjä teemoja, kuten esimerkiksi lastensuojelun resurssointi ja voimavarat, sosiaalityön organisointi ja mitoitukset, sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudet sekä lastensuojelun laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Erityisen mielenkiintoiseksi näin YAMK-opiskelujen lähtöviivalla nousee ajatukset ja kannanontot sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työnjaoista sekä ideoista erilaisten sosiaalityöntekijäksi pätevöitymiseen liittyviin koulutuspolkuihin. (Lastensuojelun kuntakysely, 2013) Tässä varsin lyhyessä katselmuksessa on nostettu esiin kirjoittajan mielestä mielenkiintoisimmat tai toisaalta myös useimmin toistuvat näkökohdat lastensuojelun kehittämiseksi. On varsin mielenkiintoista jäädä seuraamaan, mitä käytännön tasolla tapahtuu, kuka kehittää ja mitä ja ennen kaikkea – mistä tälle kaikelle kehittämistyölle saadaan maksaja. Ei kuulosta realistiselta, että kaikkea pystyttäisiin muuttamaan. Kuten niissä meidän kentänkin työntekijöiden työtehtävissä, lienee myös lastensuojelun kehittämisen suhteen priorisoida. Piia Vanhatalo, sosionomi ylempi amk-opiskelija Lisätietoa: Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu –työryhmän loppuraportti Sosiaali- ja terveysministeriö: Lastensuojelun laatusuositus-raportti. Talentia ry:n Lastensuojelun pelastusohjelma. Aila Puustinen-Korhonen: Lastensuojelun kuntakyselyn tulokset. Kuntaliitto, 2013. Nuoret Kehittäjät –ryhmän tekemiä esityksiä. Inspiraationa toimi aikalaiskeskustelun seuraaminen seuraavista julkaisuista: Lapsen maailma 6-7 | 2013, josta artikkelit: Kavereita, harrastuksia, tukea…, Teerijoki Elina; Talentia 6.2013, josta artikkelit: Aikuinen ei saa luovuttaa, Koskiluoma Kristiina; Vetoapua lastensuojeluun, Jaakkola Helena; Perheväkivaltatapaukset seurantaan Talentia 4.2013, josta artikkelit: Ei tullut säästöjä, Kiukas Vertti; Hallinnollinen Hailaite, Matila Kari 30 päivää, Talentia-lehden erikoisnumero lastensuojelun ammattilaisille. 1.2013, josta artikkelit: Viisasten kivet, Ollikainen Tapio; Nyt tekoja, Helena Jaakkola; Kokemusta rikkaampi, Helena Jaakkola; Lastensuojeluakatemian aika, Pekkarinen Elina; Kohtaa ja Kuule, Helena Jaakkola Tesso 5/2012, josta artikkelit: Ongelmien ketju poikki, Niskanen Riitta; Syrjäytymisen stigma, Wilskman Kaarina.
Mikä auttaa lapsia ja nuoria?
Viime aikoina otsikoihin ja keskusteluun on noussut nuorten syrjäytyminen ja pahoinvointi sekä sen ehkäisy. Viime vuosien koulusurmat ja ampumistapaukset ovat herättäneet keskustelua kaikkialla siitä, mikä tämän päivän nuoria vaivaa ja miten heitä voidaan auttaa. Etenkin viime kuukausina on esille noussut lasten ja nuorten väkivaltainen aiempaa uhmakkaampi käytös esimerkiksi kouluissa. Me ammattilaiset olemme ehkä enemmän miettineet, miten huonosti voivia nuoria voisi auttaa ajoissa ja paremmin. Aihe koskettaa meitä erityisesti siksi, että työskentelemme lasten ja nuorten parissa, joilla on mielenterveysongelmia ja suuria vaikeuksia elämänhallinnassa ja vaara syrjäytyä ilman riittävää tukea. Omassa työssämme olemme usein kokeneet myös riittämättömyyttä; omat taidot ja resurssit eivät riitä auttamaan asiakkaita. Toisaalta ei ole aina saatavilla palveluita, joihin lapsia ja nuoria ohjata saamaan tarvitsemaansa apua. Huolta aiheuttaa myös se, että vanhemmat ja perheet kokonaisuudessaan jäävät usein ilman tarvitsemaansa apua. Lastensuojelu kriisissä Samaan aikaan nuorten syrjäytymiskeskustelun kanssa käydään keskustelua lastensuojelun kriisistä. Vuonna 2012valtiontalouden tarkistusviraston (VTV) laatima tarkastuskertomus antaa huonot arvosanat lastensuojelulle. VTV selvitti, miten lapsen etu toteutuu lastensuojelussa sekä saavatko lapset ja perheet tarvitsemiaan palveluita. Tulos oli se, että parannettavaa, ongelmia ja kehittämisen paikkoja löytyy kaikilta lastensuojelun osa-alueilta. Lapsen etu toteutuu tutkimuksen mukaan vaihtelevasti sen mukaan, onko lapsi avo-, sijais- vai jälkihuollossa ja missä kunnassa lapsi asuu. Lisäksi palveluiden saatavuudessa on tutkimuksen mukaan kehitettävää, esim. psykiatrista hoitoa ei saada tarvetta vastaavasti. Tarkastuskertomuksen esille nostamat ongelmat ja puutteet eivät ole uutisia lastensuojelutyötä tekeville, eivät myöskään meille. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät saavat jatkuvasti taistella riittämättömyyden tunteen kanssa, kun asiakasperheitä on liikaa. Sijaishuollon sijoituspaikkaa valitessa valitettavan usein taloudellisuus ja byrokratia ratkaisevat sijoituspaikan. Lapsen etu ei toteudu. Tämä on valitettavaa, koska lapsen edun mukainen sijaishuolto on myös taloudellisin vaihtoehto, jos sopivan hoidon avulla voidaan välttää myöhemmin riittämättömästä hoidosta koituvat kustannukset. Lapset ja nuoret jonottavat psykiatrista hoitoa Lapset ja nuoret, jotka kipeästi ovat psykiatrisen avun tarpeessa jonottavat pitkään saadakseen tarvitsemaansa apua. Kunnilla ei ole tarjota apua perheille, varsinkaan jos ongelmat eivät ole vielä niin suuria. Yksinkertaisesti palvelut ja ihmiset eivät kohtaa ja kun kohtaavat, ongelmat ovat usein jo suuria. Uskomme, että palveluita kehittämällä perheiden tarpeita vastaavaksi, saataisiin jo paljon aikaan. Lupaavaa on se, että sosiaalihuoltolain uudistamisessa tähdätään juurikin siihen, että se vahvistaa asiakkaan oikeuksia saada oikeanlaisia palveluita oikea-aikaisesti. Tarvitaan moniammatillista osaamista Mielestämme pelkkä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden lisääminen ei auta vaan tarvitaan moniammatillista osaamista enemmän. Työntekijöitä ja osaamista on saatava kentälle ja käytännön työhön; neuvoloihin, päiväkoteihin, kouluihin, ihmisten koteihin auttamaan perheiden arjessa ja tukemaan vanhempia heidän kasvatustyössään sekä kohtaamaan lapsia ja nuoria. THL:n ja Opetushallituksen elokuussa 2012 järjestämässä seminaarissa käytiin keskustelua nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, keinoista ja syistäkin syrjäytymiseen. Seminaarissa todettiin, että nuorten syrjäytyminen on periaatteessa ehkäistävissä, kunhan eri tahot kantavat riittävää huolta lasten ja nuorten elämästä ja kukin ammattilainen kantaa vastuunsa lapsen, nuoren ja hänen vanhempiensa tarvitseman tuen tarjoamisesta yhteistoiminnassa muiden kanssa. THL:n pääjohtaja Pekka Puska korosti seminaarissa ,että pohjimmiltaan on kysymys suomalaisen yhteiskunnan yleisistä asenteista mutta myös julkinen palvelujärjestelmä voi tehdä paljon. Olemme samaa mieltä ja ainakin kaikkien ammattilaisten, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa on muutettava asenteitaan ja tapaansa kohdata nuori työssään kokonaisvaltaisesti. Mielestämme tarvitaan lisäkoulutusta mm. opettajille. Myös yleisten asenteiden on muututtava yhteiskunnassa. Yhteiskunta painottaa liikaa suoritus – ja yksilökeskeisyyttä. Toisaalta myös ihmisen yksityisyyttä kunnioitetaan liikaa eikä uskalleta kysyä lähellä olevalta, miten tämä voi tai puuttua tämän elämään ja esim. hakea hänelle apua. Katri ja Sari, Sosionomi (Ylempi amk) opiskelijoita Lisätietoa Sosiaalihuoltolain uudistamisella oikea-aikaista tukea THL:n ja Opetushallituksen seminaari elokuu 2012
KOULUSTA KIELTÄTYVÄ NUORI TARVITSEE LÄSNÄ OLEVAN AIKUISEN
Nuoren jääminen pois koulusta on merkki siitä, että hänen elämässään eivät kaikki asiat ole kohdallaan. Koulupoissaoloihin on aina jokin syy ja siksi toimenpiteet nuoren auttamiseksi on aloitettava heti. Perhe, koulu ja muu lähiympäristö muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka keskinäisellä yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella voidaan vaikuttaa nuoren käytökseen ja koulumotivaatioon. Nuori tarvitsee tuekseen aikuisen, jolla on aikaa ja jolta voi saada konkreettista apua. Koulusta kieltäytyminen ei ole vain nuoren ongelma vaan huomiota on kiinnitettävä myös ympäristön toimintaan. Umpikujaan menneessä tilanteessa nuoren lisäksi tukea tarvitsevat usein myös vanhemmat. Koulusta kieltäytyminen Kearney (2008) määrittelee kouluhaluttomuuden lapsen tahdosta riippuvaksi, vaiheittain eteneväksi koulusta kieltäytymiseksi tai sen välttelyksi, joka ei ole lintsaamista tai koulupelkoa. Nuori haluaa ehkä välttää kouluun liittyviä asioita ja tilanteita, jotka aiheuttavat hänessä ahdistusta, masennusta tai psykosomaattisia oireita, kuten kokeita, esitelmiä, ryhmätöitä, tiettyä oppituntia tai vuorovaikutusta muiden oppilaiden kanssa. Näiden nuoreen itseensä liittyvien tekijöiden lisäksi syy voi olla myös vanhempiin tai perheeseen liittyvissä tekijöissä, jolloin nuori voi hakea huomiota omilta vanhemmiltaan. Toisaalta nuori haluaa ehkä vain tehdä jotain mukavaa koulun sijaan. Joidenkin nuorten kohdalla koulunkäyntihaluttomuuteen vaikuttavat samanaikaisesti monet syyt. (Kearney 2008:463.) Pitkäaikaisilla koulupoissaoloilla on merkittäviä yksilöllisiä vaikutuksia nuoren kasvun, kehityksen ja tulevaisuuden kannalta, sillä ne lisäävät nuoren yksinäisyyttä ja syrjäytymisriskiä. (Aho & Laine 2004; Myrskylä 2010, Myrskylä 2011; Lämsä 2009.) Siksi nuoren ympärillä olevien aikuisten sekä kotona että koulussa tulee puuttua aktiivisesti nuoren koulupoissaoloihin. Aikuisten asenteet Koulusta kieltäytyvien nuorten vanhemmat tietävät yleensä poissaoloista, mutta eivät jostain syystä puutu niihin tai eivät saa nuorta lähtemään kouluun. Nuori puolestaan saattaa ajatella, että kukaan ei voi auttaa häntä tai mikä pahinta, että ketään ei kiinnosta. Jos nuori on menettänyt luottamuksensa aikuisiin, voi sen muodostaminen uudestaan viedä aikaa ja edellytyksenä on, että nuoren lähellä on joku luottamuksen arvoinen aikuinen. Koulusta kieltäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä ovat heikkojen kotiolojen lisäksi koulun huono ilmapiiri, läsnä olevan aikuisen tuen puute sekä nuorten heikko osallisuus heihin liittyvissä asioissa. Vanhempien myönteinen ja kannustava suhtautuminen nuoren koulunkäyntiin ja sen merkitykseen nuoren elämässä on tärkeää. Koulun aikuisten asenteet puolestaan vaikuttavat siihen, miten vastaanottava koulun ilmapiiri on nuoren mielestä. Huolimatta nuorten aikaisemmista vaikeuksista ja teoista nuori on otettava koulussa vastaan ja luotettava siihen, että jatkossa asiat sujuvat paremmin. Aikuisten tulee olla aktiivisia nuorta kohtaan ja osoittaa olevansa kiinnostuneita hänestä. Vaikeassa elämäntilanteessa oleva nuori ei kykene hoitamaan asioitaan aikuisten vaatimalla tavalla vaan tarvitsee tukea. Jos nuori unohtaa sovitun tapaamisen, tulee työntekijän tarjota uusi aika eikä odottaa, että oppilas välttämättä itse ottaa yhteyttä. Unohtunut aika saattaa nolottaa nuorta ja yhteydenotto tuntua vaikealta. Aikuisten käytöksellä, hyväksyvällä asenteella ja myönteisellä suhtautumisella nuoreen on vaikutusta siihen, että nuori alkaa nähdä itsensä ja koulunkäyntinsä niin tärkeänä itselleen ja muille että palaa kouluun. Myös aikuisten asenteet ja koulun ilmapiiri vaikuttavat siihen, millaisiksi nuoret kokevat osallisuutensa ja vaikutusmahdollisuutensa koulussa. Läsnä oleva aikuinen ja aikuisten keskinäinen yhteistyö Nuori tarvitsee elämäänsä ainakin yhden aikuisen, joka on kiinnostunut hänestä ja hänen asioistaan, jolta saa konkreettista tukea ja jonka kanssa voi miettiä tulevaisuuttaan. Nuori, jolla on koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, tarvitsee tukea myös itsetunnon ja minäkäsityksen paranemiseen, tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan sekä omaan elämänhallintaansa. Jos omat vanhemmat eivät jostain syystä voi olla nuoren tukena, voi saatavilla oleva aikuinen löytyä esimerkiksi koulusta tai läheiseltä nuorisotilalta. Nuoren kannalta tärkeintä on, että hänellä on riittävän pitkään lähellään aikuinen joka ei vaihdu koko ajan, ja joka auttaa esimerkiksi kouluun lähdössä tai rästiin jääneiden tehtävien ja kokeiden suorittamisessa. Läsnä olevan aikuisen tuen lisäksi on tärkeää, että koulusta kieltäytyvän nuoren kanssa toimivilla työntekijöillä ja muilla aikuisilla on selkeä työnjako, ja että he työskentelevät yhteistyössä ja samanaikaisesti. Tuen kohdistuessa samaan aikaan mahdollisimman monelle nuoren elämän alueelle voidaan nuoren ympärille rakentaa pysyvät tukirakenteet. Poissaoloihin keskittynyt työpari koulussa Joissakin kunnissa koulut työskentelevät tiiviisti yhteistyössä lastensuojelun kanssa tekemällä oppilaasta lastensuojeluilmoituksen, kun poissaolotunteja kertyy tietty määrä. Ennen lastensuojeluilmoitusta oppilaan asioita käsitellään koulun oppilashuoltoryhmässä, oppilas tapaa koulukuraattoria tai -psykologia ja myös vanhempia tavataan. Oppilas on voitu ohjata myös koulun ulkopuolisen tuen piiriin ja kouluun tulemista on yritetty helpottaa erilaisilla opetusjärjestelyillä. Nuoren elämä on tässä ja nyt, kotona, koulussa ja kaveripiirissä. Parhaiten nuorta voidaan tukea hänen omassa arkiympäristössään, joka koulupoissaoloista puhuttaessa on luonnollisesti koulu. Koulukuraattorit ja -psykologit, opettajista puhumattakaan, eivät nykyisillä oppilasmäärillään pysty tarjoamaan riittävästi tukea poissaolevalle nuorelle ja hänen vanhemmilleen. Kouluihin tarvitaan erityisopettajasta ja sosiaaliohjaajasta muodostuva poissaoloihin keskittyvä työparimalli, johon oppilashuoltoryhmä voi ohjata nuoren ja hänen vanhempansa. Tarvittaessa työparilla on mahdollisuus tehdä yhteistyötä nuorisotoimen, nuorisoaseman tai muiden koulun ulkopuolisten, mahdollisesti jo nuoren elämässä mukana olevien tahojen kanssa. Työparimallin avulla voidaan lisätä koulujen omia mahdollisuuksia tukea nuorta koulussa, ja sen avulla nuori saa rinnalleen aikuiset joiden puoleen kääntyä. Työparimallin tarjoama tuki myös vanhemmille voi vähentää tarvetta lastensuojelun työskentelylle. Koulupoissaoloja varten nimetyn työparimallin ajatus on sama kuin koulukiusaamiseen puuttuvissa toimintamalleissa, joissa kiusaamistilanteiden selvittämisestä vastaa koulussa oma työryhmä. Koulun keinoja puuttua poissaoloihin tulee kehittää enemmän oppilaan tarpeita vastaaviksi muuttamalla koulun toimintakulttuuria koulun sisällä ja suhteessa nuorten kanssa työskenteleviin koulun ulkopuolisiin tahoihin. Kaikkien niiden alojen koulutuksessa, jotka tähtäävät lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn, tulee painottaa aikuisten hyväksyvän, aidosti kiinnostuneen ja osallistavan asenteen tärkeyttä nuoria kohtaan. Sen lisäksi on huomioitava kyky moniammatilliseen yhteistyöhön nuoren ja vanhempien kanssa työskenneltäessä, koska vain siten saadaan aikaan pysyviä muutoksia nuorten elämässä. Artikkelin kirjoittajan Liisa Pelkosen Metropolia ammattikorkeakoulun sosionomi (YAMK) tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön aiheena olivat koulusta kieltäytyvät yläasteikäiset nuoret, joilla koulumotivaation puuttumiseen ei liittynyt oppimisvaikeuksia tai muita tutkimuksissa todettuja erityisiä syitä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millä toimenpiteillä nuoret oli saatu palaamaan kouluun ja oliko muutosta pyritty saamaan itse nuoriin vai nuoren lähiympäristöön. Tarkoituksen oli myös löytää poissaoloihin vaikuttavia taustatekijöitä. Tutkimusaineistona olleet koti- ja ulkomaiset interventiot kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineiston interventioissa toiminnan muutos liittyi lähinnä nuoren, vanhempien, koulun ja muiden toimijoiden, kuten projektityöntekijöiden sekä mm. nuoriso- ja sosiaalitoimen väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Aineiston interventioiden työmenetelmistä vain osa kuului kuntien tai kaupunkien pysyviin käytäntöihin. Interventiot olivat enimmäkseen eripituisia projekteja ja hankkeita, joiden ajaksi resursseja oli ohjattu koulupoissaolojen vähentämiseen. Aineistonhakuun liittyvien tekijöiden lisäksi havainto saattaa olla osoitus siitä, että nuorille ja perheille tarjottu tuki ei ole kunnissa pitkäjänteistä, vaan lyhytaikaisten hankkeiden ja projektien varassa. Liisa Pelkonen, sosionomi (Ylempi amk) opinnäytetyötä koskeva artikkeli Lähteet Aho, Sirkku & Laine, Kaarina 2004. Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. 1.-3. painos. Helsinki: Otava. Lämsä, Anna-Liisa 2009. Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Oulu: Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Kearney, Christopher A. 2008. School absenteeism and school refusal behavior in youth: A contemporary review. Clinical psychology review 28 (2008) 451-471. Elsevier journal. Myrskylä, Pekka 2010. Taantuma ja työttömyys. TEM. Myrskylä, Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys. 12/2011. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Pelkonen, Liisa 2013. Kun nuori ei mene kouluun. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto.
Kuka välittää?
Viimeaikoina lastensuojelun tilanne on puhuttanut mediassa niin asiantuntijoita kuin kansaakin. Erityisesti ”Erikan tapaus” herätti keskustelua ja ihmetystä lastensuojelun toiminnasta ja tilasta. Suuri kysymys on ollut, miksei lastensuojelu kyennyt pelastamaan Erikaa? Erikan tapauksen myötä on uutisoitu paljon lastensuojelun vähistä resursseista; yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä saattaa olla jopa yli 100 asiakaslasta. Sosiaalityöntekijät sanovat usein, että aikaa lapsen tapaamiseen ja lapsen äänen kuulemiseen ei yksinkertaisesti ole. Tämä näkyy niin avohuollossa kuin sijaishuollossa. Selvää on, ettei sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta tuntea sadan lapsen tilannetta hyvin, eikä perhettä perinpohjaisesti. Sosiaalityöntekijän työaikaa kuluu usein akuutissa tilanteessa olevan perheen ja lapsen tilanteeseen perehtymiseen ja asioiden hoitamiseen. Perhe. joka ei ole akuutin avun tarpeessa jää helposti vähemmälle huomiolle ja saattaa jäädä pitkäksikin aikaa ilman tarvitsemaansa apua. Toisaalta sosiaalityöntekijät ovat usein niin ylikuormitettuja, että työkyky saattaa olla alentunut. Työtä ei myöskään koeta välttämättä mielekkääksi ja moni sosiaalityöntekijä miettii työpaikan vaihtamista ja vaihtaa sitä usein. Lastensuojelua on vaadittu resursoitavaksi paremmin; tarvetta sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien lisäämiselle on kaikissa kunnissa. Selvää on, että lastensuojelutyötä ei ole mahdollista hoitaa nykyisillä resursseilla, mutta on vaikeaa uskoa, että kunnat pystyvät vastaamaan tarpeeseen ja lisäämään työntekijä resursseja lyhyellä aikajänteellä. Yhteiskunnan taloudellinen tilanne vaatii säästöjä kaikilla sektoreilla, eikä voida olettaa että sosiaaliala saisi tässä tilanteessa isoimman palan kakkua. Kysymykseksi nouseekin, miten pärjätään ja miten vastataan kasvavaan lastensuojelun tarpeeseen olemassa olevilla resursseilla? Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoite on siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavasta ehkäisevään toimintaan. Nykyinen sosiaalialan henkilöstöresurssi riittää akuuttiin korjaavaan työhön, jos siihenkään, ainakin päihde- ja mielenterveyspalveluissa ja lastensuojelussa. Ennaltaehkäisevä työ ja varhainen tuki vaatii kunnilta merkittävää panostusta resursointiin; tarvittaisiin 3400 henkilöä lisää. Useiden kuntien taloudellinen tilanne on heikko, ellei peräti todella huono. Mietityttää miten kunnat kykenevät vastaamaan tähän haasteeseen. Ennaltaehkäisevän työn tulokset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä ja siihen asti on tehtävä enenevässä määrin korjaavaa työtä ennaltaehkäisevän työn rinnalla. Samaan aikaan palvelun tarve kasvaa ja suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa. Palvelun tulee kuitenkin olla laadukasta ja asianmukaisesti toteutettua, siinäpä haastetta! Kansalaisvastuuta Sillä aikaa kun odottelemme sosiaalityön resurssien lisääntymistä, on meillä jokaisella kansalaisella velvollisuus välittää toisistamme ja reagoida tilanteen niin vaatiessa. Varhaista viranomaisen antamaa tukea olisi mahdollista ainakin osittain korvata lähimmäisen antamalla tuella ja avulla. Sen sijaan, että suljetaan silmät siltä mitä esimerkiksi naapurissa tapahtuu ja luotetaan siihen, että viranomainen puuttuu tilanteeseen, tulisi jokaisella meistä olla kansalaisrohkeutta puuttua esimerkiksi lapsen kaltoinkohteluun, mikäli siihen on aihetta. Kuvitelma ei kuitenkaan ole, että viranomaistyö voidaan korvata kansalaistoiminnalla, mutta vahva usko on siihen, että yhteisöllisyyden lisääntyminen ja yleinen asennemuutos voisi vähentää lastensuojelun tarvetta yhteiskunnassamme. Heine ja Katri, kirjoittajat opiskelevat Sosionomi (Ylempi AMK)-tutkintoa Lue lisää Sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus- työryhmän ehdotukset Oikeusministeriö: Riskin arviointia ja vaaran torjumista – lastensuojelun käytännöt huolen ilmapiirissä. Lastensuojelun arkea: Tamperelainen-uutinen Lastensuojelun arkea: MTV3 uutinen
Resurssit kohdalleen ennaltaehkäisevän lastensuojelun vahvistamiseksi!
Lapsiperheiden hyvinvointi ja sen tukeminen on aihe, joka nousee hyvin useasti otsikoihin ja yleiseen keskusteluun. Lastensuojelun nykytila on tuottanut huolta siinä määrin, että esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö perusti syyskuussa 2012 ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan työryhmän selvittämään kuntien perhetyön ja lastensuojelun tilannetta ja laatimaan kehittämis-ehdotuksia lastensuojelun toimivuuden parantamiseksi. Kuntaliitossa arvioitiin, että lastensuojelun tilanteen arviota ja kehittämisehdotuksia lastensuojelun toiminnan ja vaikuttavuuden parantamiseksi olisi syytä kysyä suoraan kunnilta. Tätä varten Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikössä laadittiin kysely, joka lähetettiin marraskuussa 2012 kaikille lastensuojelun järjestämisestä vastaaville kunnille ja yhteistoiminta-alueille. Myös Talentia esittää lastensuojelun pelastusohjelman pikaista laatimista sekä Lastensuojelun keskusliitto on tuonut oman kannanottonsa ja huolensa lastensuojelun nykytilaan. Viime vuosina on paljon ollut keskustelua säästöistä ja valitettavasti näitä säästöjä on tehty paljolti juuri lapsiperheiden palveluista ja ennaltaehkäisevästä työstä, jonka seurauksia tänä päivänä näemme yhteiskunnassamme lastensuojelun ylikuormittuneena, huostaanottojen kasvaneena määränä ja lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisenä. Lastensuojelun ennaltaehkäisevän työn merkitys ja hyvinvointipalveluihin panostaminen lapsiperheiden kohdalla, merkitsisi pidemmällä aikavälillä hyvin paljon säästöjä ja korjaavan työn osuus jäisi näin vähäisemmäksi. Suunnan muuttamiseksi tarvitaan paljon suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä, sekä palveluiden tehostamista. Sote - uudistuksen myötä ennaltaehkäisevän ja korjaavan palvelun yhdistyminen samoihin osastoihin oli keskeinen uudistus. Miten tämä tulee näkymään lastensuojelun suuntaamiseksi ennaltaehkäsevään suuntaan? vai tuleeko? Paljolti tiedostetaan että jotain on tehtävä. Mikä keinoksi? Peruspalvelujen tehostaminen ja kehittäminen huomaamaan perheiden tilanteita ennen kuin ongelmat perheessä vaikeutuneet. Lastensuojelussa huostaanottojen määrät ovat vuosi vuodelta kasvaneet ja huoli lapsen tilanteesta yhä useammassa perheessä on todellinen. Tästä on keskusteltu jo kauan. Olisiko nyt uudistuksen myötä todellisten tekojen aika? Mistä voimavarat - on kait keskeinen kysymys? Korjaavassa lastensuojelussa on valtaisa työn paine jo nyt ja töitä tehdään äärirajoilla. Paineita on palvelujen kokonaiskehittämiselle ja yhteistyön tehostamiselle eri toimijoiden ja ammattilaisten välillä. Lastensuojelun todelliselle muutostyölle tarvitaan nyt uudenlaisia toimia, tehdä asioita vaikuttavammin ja väliintulona aiemmin kuin ennen. Tässä haastetta kerrakseen uuden organisaation johdolle! Sosiaalihuoltolain uudistuksessa painotetaan voimakkaasti ennaltaehkäisevän työn merkitystä ja resurssien lisääminen tähän työhön nähdään tärkeänä, niin että asiakasperheiden tilanteita voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti heidät mukaan ottamalla työskentelyyn. Suunta on vihdoinkin kääntynyt siihen, mitä sen olisi pitänyt olla jo paljon aikaisemmin. Kustannusten lisääntyminen nähdään vihdoinkin pidemmällä aikavälillä kannattavammaksi vaihtoehdoksi. Herää kuitenkin kysymys siitä, kuinka tämä käytännössä tulee olemaan mahdollista toteuttaa, kun korjaavaan työhön ei tällä hetkelläkään lastensuojelussa riitä resurssit? Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja muut ammattiryhmät turhautuvat työssään, koska eivät pysty tekemään työtään laadukkaasti suurien asiakasmäärien vuoksi. Työntekijöiden suuri vaihtuvuus lisää haastetta jo tällä hetkellä lastensuojelu työhön ja nyt uudessa sosiaalihuoltolain uudistuksessa puhutaan työntekijöiden lisäämisestä alalle. Mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tullaan toteuttamaan? Ajatuksena ja suuntana erinomainen. Esille tuomaamme näkökulmaan lastensuojelun tilasta, suosittelen tarkemmin asiaan tutustumista, alla olevien linkkien kautta. Huolemme tuskin aiheeton. Heidi Kontkanen ja Anu Sin, sosiaalialan Yamk opiskelijat Lue lisää Lastensuojelun keskusliiton tiedote Talentian lastensuojelun pelastusohjelma Kuntaliiton tiedote
Lastensuojelussa tarvitaan kirkasta kommunikaatiota todellisuuden kanssa
Päässäni on soinut teatterintekijä Juha Hurmeen taannoisessa lastenkulttuuriseminaarissa lausuma painokas lause: ”Taiteen tavoitteena on kirkas kommunikaatio todellisuuden kanssa”. Tämä mielenrauhaani häiritsevä ajatus yhdistää nyt mielessäni kaksi sosiaalialan pinnalla olevaa täysin erillistä puheenaihetta – lastensuojelun ja taiteen. Kaksi käsitettä, joiden molempien suhde todellisuuteen on oma monimutkainen yhtälönsä, mutta on niillä yhteistäkin – nimittäin juuri tuo kirkas kommunikaatio todellisuuden kanssa onnistumisen ensimmäisenä edellytyksenä. Taiteessa epäonnistuminen kommunikaatiossa johtaa ehkä pinnalliseen teokseen, lastensuojelussa siihen, ettei lapsi tule autetuksi. Jos työn onnistumisen ehto on kirkas kommunikaatio todellisuuden kanssa, niin sitten kehittämisessä on pohdittava kirkasta kommunikaatiota edistäviä keinoja. On selvä, että ensimmäinen askel kommunikaation kirkastamiseen on työntekijöille annettava riittävä aika todellisuuden havaitsemiseen. Mutta tarvitaanko lisää? Tarvitaanko myös mielikuvitusta ja luovuutta, arvoituksia ja selviytymistarinoita, tietoisuutta kammottavasta pahuudesta ja ikuista uskoa hyvän voittoon? Miltä näyttäisi taiteen kehittämä ajattelu? Taidetta käytetään alalla yhä enemmän, mutta lähinnä toiminnallisina menetelminä asiakasryhmien kanssa tai työhyvinvoinnin parantamisessa. Tulisiko taiteella aktiivisemmin myös kirkastaa työntekijän ja todellisuuden välistä kommunikaatiota? Edistyneessä taidekasvatuksessakaan ei nimittäin enää välttämättä opeteta sitä, mitä taide on, vaan opetetaan näkemään kuin taiteilija. Olen työhistoriani takia erittäin tietoinen siitä, että lastensuojelutyö vaatii raakaa realismia, kylmäpäistä laintulkintaa, monipuolista tietoa, objektiivista jalat maassa asennetta ja järkevää organisointia. Mutta samalla tiedän, että lastensuojelun vaikeimpien yhtälöiden ratkaiseminen edellyttää sellaista inhimillistä pääomaa, jota ei teorioista, ohjekirjoista eikä prosessikaavioista lueta. Ohjeilla, teorialla, hyvällä tiedonkululla ja hyvillä vuorovaikutustaidoilla pärjätään lastensuojelutyössä silloin, kun asiakas osaa ja haluaa ilmaista todellisuutensa työntekijöille. Mitä vaikeampiin tilanteisiin lastensuojelun kentällä mennään, sitä enemmän kommunikaatio todellisuuden kanssa kuitenkin samenee ja havainnot lähtevät harhapoluille. Mieli alkaa oikaisemaan yhtälöitä hyvä-paha –asetelmiksi ja katse harhautuu helpoimmin siedettävään vaihtoehtoon. Siirrytään tilaan, jossa työntekijän tärkeimmiksi työvälineiksi nousevatkin kriittinen havainnointi, intuitio, mielikuvatyöskentely ja juonenkehittelytaidot. Kun kommunikaatio on sameaa, sitä on lähdettävä kirkastamaan tulkitsemalla todellisuutta toista kautta; puheen kuuntelun sijasta on havainnointi siirrettävä puheen taakse, on havaittava epäjohdonmukaisuuksia kertomuksissa ja toiminnassa, on kehitettävä ja tutkittava erilaisia hypoteeseja perheen todellisuudesta ja on keskityttävä pitämään harhapoluille houkutteleva juoni koossa. Lastensuojelun karuimmassa todellisuudessa tarvitaankin työprosessissa juuri sellaisia avuja, joita taide kehittää: toisin katsomista, luovuutta, mielikuvatyöskentelyä, intuitiota, kykyä asettua toisen asemaan sekä itseluottamusta. Päästäkseen kirkkaaseen kommunikaatioon todellisuuden kanssa, onkin työntekijällä oltava käytössään tiedon ja taidon lisäksi riittävästi taiteen vapaudella liikkuvaa luovaa inhimillistä kapasiteettia. Lastensuojelun todellisuuden tason työn resurssointi viittaa valitettavasti kuitenkin yhä vahvasti siihen, että lasketaan työntekijöiden hahmottavan todellisuuden valvontakameran kuvaa kevyesti vilkaisemalla. Näin ei ole, eikä toivottavasti koskaan tule olemaan. Näin katsoi lastensuojelun kehittämistä tänään sosionomi ylemmän amk:n opiskelija Tuija Salovaara, jonka käsitys todellisuudesta on arvatenkin muotoutunut työssä sekä lastensuojelun että soveltavan taiteen kentillä. Lisää lastensuojelun ajallista todellisuutta tästä linkistä: Talentian lastensuojelun pelastusohjelma
Lastensuojelu kriisissä?
Lastensuojelun kenttä on kokenut myllerryksiä viime aikoina ja saanut osakseen kovaakin kritiikkiä, joka äärimmillään näyttää kaatuvan yksittäisten työntekijöiden niskaan. On puhuttu lastensuojelun kriisistä. Jäin miettimään keskustelujen pohjalta, voidaanko puhua ainoastaan lastensuojelun kriisistä. Sekä Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian: Olisiko jo tekojen aika? -julkaisussa että Kuntaliiton: Lastensuojelun kuntakyselyn tuloksissa tuli esille, että lastensuojelu usein jää yksin painimaan perheiden pulmien kanssa. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet vuosien aikana. Lastensuojelu ei yksinään kamppaile resurssipulan ja lisääntyvien asiakasmäärien kanssa. Lastensuojelun näkökulmasta myös yhteistyökumppaneiden palveluiden saatavuus yskii pahasti , palvelut ovat monien ovien takana esimerkkinä lasten, nuorten ja aikuisten mielenterveyspalvelut. Lastensuojelun omat avohuollon palvelut ovat niin ikään osittain ruuhkautuneet ja perheet joutuvat odottamaan avun saantia. Henkilöstö on ollut tiukoilla viime vuosien kasvavien asiakasmäärien kanssa. Ratkaisuja asiaan on yritetty hakea organisatorisin keinoin esimerkiksi pilkkomalla asiakaspolkuja. Osalle tämä on tuonut helpotusta, kun taas toisaalla työmäärä ja paineet ovat saattaneet lisääntyä. Lastensuojelulain muutos toi toivottua jämäkkyyttä ja läpinäkyvyyttä lastensuojelutarpeen selvittelyyn ja asiakkuuden alkuun. Mitä tapahtuu tämän jälkeen? Paremmalla palkalla saataisiin lastensuojelutyön statusta korostettua, mutta ainoastaan sillä ei ratkaista työntekijäpulaa eikä etenkään työntekijöiden vaihtuvuutta. Työn tekemisen innokkuus ja mielekkyys katoavat ylikuormittuneissa työyhteisöissä. Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat kasvamistaan. Joku ehkä kysyy, tulisiko lastensuojelunasiakkaaksi pääsyn kriteerejä tiukentaa, toisaalla käydään keskustelua vaikeudesta saada apua lastensuojelusta. Perheiden tilanteet ovat usein ehtineet jo kriisiytyä, niin että työskentely perheen kanssa vaatii aikaa: On haasteellista luoda työskentelyyn luottamuksen ilmapiiri tuen ja kontrollin ristipaineessa. Palveluita myös ilman lastensuojelun asiakkuutta Tiukennetaan lastensuojeluasiakkuuden kriteerejä ja siirretään vastuuta peruspalveluihin . Onko tämä mahdollista nyky-Suomessa? Jäisivätkö palvelut saamatta, jos ne poistetaan lastensuojelulain piiristä. Vastuu ja vastuunkanto jäävät mieleen vahvoina sanoina pääministerimme puheista. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että Suomen on kannettava osaltaan vastuu euroalueen talouskriisistä, mutta kannammeko me vastuuta omista lapsistamme ja heidän hyvinvoinnistaan. Löytyisikö meiltä jo nyt perheiden hyvinvointia tukevia palveluita? Voitaisiinko palveluiden ohjautumiseen kiinnittää huomioita? Helsingin lastensuojelun avohuollon palveluvalikko on runsas: avohuollon sosiaalityö, lastensuojelun perhetyö kotiin, nopean puuttumisen perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, lastensuojelun tukihenkilötoiminta, lomatoiminta, tukiperhe, läheisneuvonpito, taloudellinen ja muu tukeminen, vanhempien vertaistukiryhmiä, sosiaali- ja kriisipäivystyksen nuorisoryhmän palvelut, erityissosiaalityö, maahanmuuttajaperheiden sosiaaliohjaaja ja alle 15-vuotiaiden sosiaaliohjaus. Miksi osaa näistä palveluista ei voi saada ilman lastensuojelun asiakkuutta? Kuntakohtaisia eroja palveluiden järjestämisestä jo löytyy, esimerkiksi Vantaan kaupunki on jo lähtenyt tarjoamaan ilman lastensuojelun asiakkuutta tukihenkilötoimintaa, neuvolan perhetyötä ja perhekuntoutusta. Varhaisemmasta tuesta on paljon keskusteltu ja ennalta ehkäisevää lastensuojelua korostaa myös tuorein lastensuojelulaki. Tulisiko varhaisen tuen palveluiden profiilia nostaa? Helsingin kaupunki voisi mainiosti nostaa leikkipuistotoimintansa ansaitsemalleen jalustalle. Toivottavasti leikkipuistojen arvo nähdään tulevaisuudessakin ja varhaisen tuen palveluita kehitettäessä. Tunnetaanko varhaisen tuen palvelut kunnissa? Kolmas sektori järjestää varhaisen tuen palveluita. Vapaaehtoistyö ja –toiminta ovat siellä tämän päivä juttu. Ray on tukenut paljon hankkeita, joissa haetaan ja koulutetaan vapaaehtoisia. Varhainen tuki ei kuitenkaan saa jäädä vapaaehtoisten tehtäväksi työksi. Vapaaehtoisten rooli on tuoda arvokas lisä ammattihenkilöstön työn rinnalle. Minusta on syytä kysyä, miksi kunnat eivät ole niin vahvasti panostaneet varhaisen tuen palveluiden kehittämiseen kuin järjestöt. Toteutettiin palveluita sitten varhaisessa tuessa, lastensuojelussa tai järjestöissä, yhteistyötä tarvitaan. Tämä on jo yleisesti tiedossa, mutta jostain syystä yhteistyö ei toimi. Innovatiivisia ajatuksia tarvitaan työn ja palveluiden kehittämiseen, mutta ennen sitä tarvitaan innostuneita ja innostavia ihmisiä. Sosiaalialalla työ itsessään on toiminut palkitsevana ja motivoivana, minkä soisi jatkuvan tulevaisuudessakin. Tiedotusvälineet ovat viime aikoina toimineet tehokkaina lastensuojelun ongelmien esiintuojina. Provokatiivista, syyttelevääkin kirjoittelua on kaiketi tarvittu, jotta asiaan havahduttaisiin. Toivottavasti ei jäädä eri osapuolten syyttelyyn, vaan saadaan aikaan myös hyvää.” Ihan tavallisten asioiden” ympäriltä on jo pöly laskeutunut, joten yllätän ja haastan sinut toteuttamaan niitä jatkossa. Minna, Sosionomi (Ylempi AMK) opiskelija Kirjoittaja on työskennellyt vuosia lasten, nuorten ja perheiden parissa kuntasektorilla Lisätietoa lastensuojelun nykytilanteesta: Kuntaliiton kyselyraportti Talentian lastensuojelun pelastusohjelma
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto