Päivähoito arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: Päivähoito

Työstä palautumisen keinot varhaiskasvatuksessa

24.3.2017

Varhaiskasvatuksen työntekijöillä ei ole riittävästi aikaa palautua työn kuormituksesta työpäivän aikana Mitä on palautuminen? Kun työntekijä on kohdannut työssään kuormittavia tilanteita, hän tarvitsee aikaa ja lepoa ainakin hengähdystauon verran palautuakseen tilanteesta ja kerätäkseen uudelleen energiaa seuraaviin työtilanteisiin. Palautuminen tapahtuu kun kuormittavan stressitilanne tai stressitekijä on ohi. Palautuminen korjaa kuormituksen eli stressin aiheuttamat kielteiset vaikutukset yksilöön ja hänen elimistöönsä. Olennaista palautumisessa on, miten yksilö itse kokee palautuneensa kuormituksesta lepotilaan ja onko hän valmis uusiin haasteisiin. (Kinnunen – Feldt 2009: 7.) Työskentely Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa Työskentely päiväkodissa on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa, jatkuvaa vuorovaikutusta ja usein itsensä ”likoon pistämistä” täysillä. Tässä työssä luovuudella, huumorilla, kärsivällisyydellä ja oveluudella pystyy luovimaan tilanteista toiseen, mutta onnistumistenkin jälkeen on tarve hengähtää, jos edellinen tilanne on syönyt energiaa tai ollut fyysisesti kuormittava. Tiimipalaverit ja työyhteisön palaverit ovat tärkeitä palautumisen kannalta, niissä aikuiset voivat keskustella ja purkaa haastavia ja kuormittavia työtilanteita. Tavallinen arki, jolloin kaikki aikuiset ovat läsnä lapsiryhmässä, koetaan ihanteellisiksi ja sellaisia päiviä odotetaan. Työn ohessa päivähoidon työntekijät osallistuvat kuitenkin koulutuksiin, kursseille ja erilaisiin kokouksiin, niin etteivät he kaikki ole koko työpäivää tai työviikkoa läsnä lapsiryhmässä. Kun työntekijä puuttuu ryhmästä, ei taukojen pitäminen ole helppoa. Välillä tuntuu, etteivät kaikki koulutukset ja kokoukset ole välttämättömiä. Osa kokouksista tai koulutuksista voidaan kokea turhiksi, kun tietää että työkaveri raataa sillä aikaa mahdollisesti ilman sijaista. Työstä palautuminen päiväkodissa Päiväkotityö on ajoittain hektistä ja nopeasti tilanteesta toiseen siirtymistä, niin ettei edellisen tilanteen jälkeen ehdi palautua tai edes ajattelemaan mitä äsken oikeasti tapahtui. Kun päiväkodissa on oikein kiireinen tilanne esimerkiksi ulospukeutumisen aikaan, ei ehdi muuta kuin suorittaa mekaanisesti erilaisia toimenpiteitä lasten auttamiseksi. Tällöin palautumiselle ei ole riittävästi aikaa ja se siirtyy eteenpäin. Keskittyminen ja aito läsnäolo lapselle eivät mahdollistu, jos on monta lasta yhtä aikaa yhdellä aikuisella samassa tilanteessa. Vaikka työntekijä olisi kuinka ammattitaitoinen ja osaava, on hänelläkin vain kaksi kättä ja yksi pää. Yksi lapsi kerrallaan rauhallisesti, keskittyen juuri häneen, jota autat – ajattelu ei aina auta, jos on tarve reagoida nopeasti useampaan lapseen. Tässä työssä ollaan usein koko päivä kiinni lapsiryhmässä, kun pieniä lapsia ei voi jättää yksin ilman valvontaa. Työn fyysisestä kuormituksesta on mahdollisesti helpompi hengähtää pukemis- tai riisuutumistilanteiden jälkeen, mutta henkisestä kuormituksesta palautumiseen tarvitaan purkamista keskustellen ja lepoa. Palautumista ei voi kokonaan jättää vapaa-ajalle työpäivän jälkeen tai viikonloppuun, monilla työntekijöillä on työpäivän jälkeen muuta ohjelmaa tai koti ja perhe huollettavana. Kaikilla ei ole mahdollisuutta purkaa haastavien ja kuormittavien tilanteita keskustelemalla jonkun kanssa. Seuraavassa palautumista koskevan opinnäytetyöni kyselyn vastauksia: Mitä haluat sanoa palautumisestasi? ”Tällä hetkellä kuormitus ja palautumisaika ei ole tasapainossa” ”Palautuminen tapahtuu aina vasta työpäivän jälkeen. Ei ole aikaa hengähtää tai pysähtyä. Tarvitsen omaa aikaa.” ”Tällä hetkellä ei aika riitä palautumiseen.” Mitä palautumisen eteen tulisi tehdä? Työpäivä pitää organisoida niin, että kaikki saavat pitää hengähdystauon päivän aikana. Työyhteisössä arvostetaan ja huolehditaan toinen toistensa hyvinvoinnista suomalla riittävästi taukoja ja mahdollisuuksia keskusteluun ja kuormittavien tilanteiden purkuun. Myös Tiimipalaverit ovat palautumisen kannalta välttämättömiä, niissä voidaan käydä läpi hankalia tai kuormittavia tilanteita, joita työntekijät ovat kohdanneet työssä. Näin ollen tiimipalavereista täytyy pitää kiinni ja suoda ne jokaiselle tiimille. Päivittäiset tauot ovat tärkeitä jokaisen työntekijän hyvinvoinnille ja kuormituksesta palautumiselle ja työyhteisön esimiehen tulee olla organisoimassa työtä työntekijöiden kanssa ja pitää huolta että jokainen saa tauon päivän aikana. Kun työntekijä hengähtää hetken tai on kahvitauolla, on osattava rentoutua ja olla vaikka tekemättä mitään, ilman että siitä tuntee olevansa huono työntekijä. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden palautumiseen työn kuormituksesta tulee kiinnittää huomiota, jos palautuminen jää toistuvasti tapahtumatta työpäivän aikana tai sen jälkeen on vaarana lopulta loppuun palaminen. Epäsuhta kuormituksen ja siitä palautumisen välillä voi altistaa psyykkisille tai fyysisille oireille ja sairauksille. (Manka 2015: 189 – 197.) Esimiehellä on päävastuu työhyvinvoinnista, työterveyslaki velvoittaa hänet siihen, mutta jokaisella työntekijällä on myös henkilökohtainen vastuu omasta ja toisten hyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista puhutaan ja sitä mitataankin Helsingin kaupungin toimesta vuosittain erilaisin kyselyin (Kunta 10), mutta kuormituksesta palautumisen näkökulma ei tutkimuksissa juuri näy. Hyvinvoiva työntekijä on lasten, perheiden, työnantajan ja koko työyhteisön etu. Johanna Henriksson, sosionomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Varhaiskasvatuksen työntekijöiden keinoja työstä palautumiseen” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosiaalialan ylempi AMK – tutkinto-ohjelma. Lähteet: Kinnunen, Ulla – Feldt, Taru 2009. Työkuormituksesta palautuminen: Psykologinen näkökulma. Teoksessa Kinnunen, Ulla – Mauno, Saija 2009. Irtiottoja työstä: Työkuormituksesta palautumisen psykologia. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. 7 - 27 Manka, Marja-Liisa 2015. Stressikirja, Mistä virtaa?. Helsinki, Talentum Media Oy. Työturvallisuuslaki 738/2002

Lue lisää

Varhaiskasvatuslaki – parempaa pedagogiikkaa vai epätasa-arvoa varhaiskasvatukseen?

3.10.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Laki lasten päivähoidosta laadittiin vuonna 1973 ja se alkoi viimeistään 2000 –luvulla olla aikansa elänyt. Päivähoidon hallinto siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle vuonna 2013, mikä antoi viimeistään syytä odottaa lain päivittämistä. Uusi laki, nimeltään Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.8.2015. Laissa määritellään, että ”varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka” (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 1§). Lain mukaan jokaiselle lapselle tulee laatia varhaiskasvatussuunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan vähintään kerran vuodessa. Myös enimmäisryhmäkoko on määritelty; päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävässä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 5a§; 7a§.) Epäonnisesti uuden lain säätäminen osui taloudellisesti huonoon ajankohtaan, joten pääministeri Juha Sipilän hallituksen leikkaustoimenpiteet kohdistuivat myös varhaiskasvatukseen rankalla kädellä. Hallitus muutti Asetusta lasten päivähoidosta (239/1973, 6§) siten, että 1.8.2016 alkaen ryhmässä saa olla kahdeksan kolme vuotta täyttänyttä lasta seitsemän sijaan yhtä kasvattajaa kohden. Eduskunta päätti lisäksi rajata lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen 20 tuntiin viikossa. Oikeus tätä laajempaan varhaiskasvatukseen lapsella on vain, jos siihen on perusteet vanhempien työ- tai opiskelutilanteen vuoksi, tai jos se on perusteltavissa lapsen tai huoltajien erityistarpeiden kautta. (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 11a§.) Varhaiskasvatus edistää lapsen kehitystä Varhaiskasvatuslaki painottaa vahvasti tasa-arvoa ja kaikkien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen. Päätökset päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamisesta ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta jäivät kuntien vastuulle, minkä myötä useat kunnat päättivät olla ottamatta käyttöön näitä varhaiskasvatuksen laatua heikentäviä säädöksiä. Tästä johtuen heikennykset uhkaavat lasten yhdenvertaista oikeutta varhaiskasvatukseen ja eriarvoistavat lapsia asuinpaikan ja vanhempien työllisyystilanteen mukaan. (Tuukkanen & Helander 2016.) Varhaiskasvatuksen hyvät vaikutukset on todistettu useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi brittiläisen Eppe –tutkimuksen mukaan eniten korkealaatuisesta varhaiskasvatuksesta hyötyivät ne lapset, joilla oli muita huonommat elinolot tai paljon tuen tarpeita. Erityisen paljon varhaiskasvatuksesta hyötyvät maahanmuuttajataustaiset lapset. (Tikkanen 2016.) Näiden tietojen valossa heikennykset kohdistuvat juuri niihin lapsiin, jotka varhaiskasvatusta tarvitsisivat eniten, siis jos sattuvat asumaan heikennyksiä tehneessä kunnassa. Herää väistämättä kysymys, tämäkö on yhdenmukaisuutta ja tasa-arvoa? Varhaiskasvatuslain pohjalta Opetushallituksessa laaditaan myös uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, jonka luonnos julkaistiin 15.8.2016. Sen mukaan ”varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos 2016, 3). Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta puhutaan suunnitelmassa monessa eri yhteydessä. Erityisesti painotettaessa pedagogiikkaa laatu liittyy läheisesti varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustasoon. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustason yhteys lasten hyvinvointiin ja varhaiskasvatuksen laatuun. Korkeamman koulutuksen omaavat työntekijät ovat sensitiivisempiä ja sitoutuneempia myönteiseen vuorovaikutukseen, kuten kehumiseen, kuulemiseen ja tukemiseen lasten kanssa. He myös osaavat kehittää toimintaa lasten kannalta parhaaseen suuntaan, integroida erilaisia oppisisältöjä leikkiin sekä tukea lasten oppimista ja kielen kehittymistä. (Hermanfors & Eskelinen, 2016.) Myös varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettaja, ja myös perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä hyödynnetään lastentarhanopettajan ammattitaitoa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos 2016, 5; 11.) Pula lastentarhanopettajista huolestuttava Etenkin pääkaupunkiseudulla vallitseva pula pätevistä lastentarhanopettajista heikentää väistämättä varhaiskasvatuksen laatua. Olen viime viikkojen aikana kiertänyt tekemässä lyhyitä sijaisuuksia viidessä eri päiväkodissa Helsingissä ja olen saanut työtarjouksen jokaisesta päiväkodista. Joissakin yksiköissä on puuttunut lastentarhanopettaja useammasta ryhmästä. Tämä on ikäväkseni näkynyt myös ryhmien toiminnassa, tai oikeastaan toiminnan puutteessa, mikä myös osaltaan sotii tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastaan. Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo, että syynä työvoimapulaan on yliopiston aloituspaikkojen vähäisyys. Lastentarhanopettajia koulutetaan myös ammattikorkeakoulujen sosionomi-tutkinnossa. Heikko palkkaus myös vaikuttaa: palkka ei ole riittävä pääkaupunkiseudun elinkustannuksiin. (Turtola 2016.) Päiväkotiryhmien kasvattaminen ei ainakaan lisää alan vetovoimaisuutta, eikä palkkaukseenkaan ole näkyvissä parannusta. Tilanne on mielestäni hyvin huolestuttava. Osaaminen varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta, joiden tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat ajattelu ja oppiminen; kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; itsestä huolehtiminen ja arjen taito; monilukutaito ja osallistuminen ja vaikuttaminen. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 15.) Näistä erityisesti monilukutaito vastaa erinomaisesti tämän päivän globalisoituvan maailman haasteisiin. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja ja se tukee vuorovaikutusta moninaisissa kulttuurisissa ja kielellisissä ympäristöissä. Tieto- ja viestintäteknologiaosaaminen on osa monilukutaitoa. Myös oppimisen alueissa teknologiakasvatus on huomioitu. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17; 34.) Tämän päivän lasten arkeen kuuluvat tablettitietokoneet ja älypuhelimet. Jo taaperoikäiset osaavat operoida pyyhkäisynäytön kanssa ja vähän isommat tietävät varsin hyvin, että puhelimesta voi kuunnella tuttuja lauluja tai etsiä tietoa melkeinpä mihin vaan asiaan. Professori Marja-Leena Laakso toi viime marraskuussa järjestetyssä Varhaiskasvatus 20 vuotta –juhlaseminaarissa Jyväskylässä esiin, että Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna enemmän digivastaisuutta siitä huolimatta, että yhteiskunnan digitoituminen on nostettu hallitusohjelmaa myöten keskeiseksi tulevaisuuden suunnaksi. Digitaalisuus nähdään lasten elämässä uutena ja uhkaavana elementtinä. Tämän myötä Laakson mukaan tarvitaankin tutkimusperustaista tietoa siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja opetetaan jatkuvasti digitaalisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa ja miten uusin tutkimustieto voidaan hyödyntää lastentarhanopettajien koulutuksessa ja kentän kehittämistyössä. (Siippainen & Salminen 2016.) Oman kokemukseni mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee täydentävää koulutusta edellä mainittujen taitojen opettamiseen, jotta esimerkiksi tablettitietokoneita voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla myös varhaiskasvatusikäisten opetuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat työtä ja sen kehittämistä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 valmistunee vielä tämän syksyn aikana. Niiden mukaan laaditaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat, jotka tulevat voimaan 1.8.2017 alkaen. (Opetushallitus.) Varhaiskasvatuslaki ja sen pohjalta laaditut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 korostavat mielestäni aivan oikeita asioita lapsen edun kannalta: tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta, laadukasta pedagogiikkaa sekä lapsen äänen kuulemista ja osallistamista. Jotta nämä kaikki voisivat toteutua, tarvitaan osaavia, koulutettuja ja motivoituneita ammattikasvattajia, virikkeellisiä ja laadukkaita varhaiskasvatusympäristöjä sekä kohtuullisen kokoisia ryhmiä, joissa on riittävästi resursseja huomioida jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Uuden lain arvot ovat oikeat, mutta toteutus vielä ontuu. Positiivisena näen, että aihe on tällä hetkellä vahvasti tapetilla ja puhututtaa niin varhaiskasvatuksessa työskenteleviä kuin palveluiden käyttäjiäkin. Toivoa saattaa, että se lopulta johtaa lapsen kannalta parempaan tulevaisuuteen. Tiina Lallukka, lastentarhanopettaja / sosionomi ylempi AMK -opiskelija Lisätietoa ja lähteet Hermanfors & Eskelinen 2016. Varhaiskasvatuksen nykytila. Kasvatus 1/2016, 70-75. Opetushallitus. Verkossa. Siippainen & Salminen 2016. Minne menet varhaiskasvatus(tiede)? Kasvatus 1/2016, 82-85. Tikkanen 2016. Tukien pienikin ponnistaa. Opettaja 7/2016, 24-25. Turtola 2016. Pula pätevistä lastentarhanopettajista vaivaa pääkaupunkiseutua – lisää tarvittaisiin lähes 470. Verkossa. Tuukkanen & Helander 2010. Toteutuuko yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen? Verkossa. Varhaiskasvatuslaki 36/1973. Verkossa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos. Opetushallitus 2016. Verkossa. Kuva: Tampere: Lapsiryhmä nauraa.

Lue lisää

Päiväkotilasten vanhemmat mukaan päivähoidon arkeen ja talkoisiin

5.9.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Ekstrovertti vai introvertti vanhempi? Passiivinen vai aktiivinen vanhempi? Huono vai hyvä päivä? Nämä kaikki asiat saattavat vaikuttaa siihen miten ja millä asenteella vanhemmat suhtautuvat ylipäätään lapsensa päiväkotimaailmassa tapahtuviin asioihin. Ja näin kliseisesti voi myöskin sanoa vuosien työkokemuksen jälkeen, että yleensä perheen äidit ovat niitä aktiivisempia osapuolia – äidit yleensä suhtautuvat lapsensa päiväkotiasioihin hyvin tunneperäisesti kun taas isälle se on ennemminkin järkiperäinen asia, tyyliin lapseni käy päiväkodissa ja sillä selvä. Helsingin varhaiskasvatusvirasto hyväksyi toiminnallisten tavoitteiden toteutumisennusteet vuodelle 2016 varhaiskasvatuslautakunnan 5.4.2016 kokouksessa. Sitovia toiminnallisia tavoitteita ovat muun muassa päiväkodeissa 3-vuotiaiden terveystarkastuksien ja hyvinvointikeskustelujen vakiinnuttaminen kokeilun perusteella eli ”Neuvola päiväkodissa”- toimintamalli, lapsilla mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen vähintään kaksi tuntia päivässä ja varhaiskasvatuspalvelujen kehittäminen asiakasperheiden kanssa käytävänä vuoropuheluna luomalla toiminnallisen osallistumisen mallit vanhempaintilaisuuksiin. Mielenkiintoisimpana pidän näistä ehdottomasti jälkimmäistä, sillä asiakkaiden osallistaminen on ollut päivän sana jo muutaman vuoden ajan. Siitä puhutaan jopa niin paljon, että välillä tulee mietittyä, että meneekö puhe kuitenkaan ikinä käytännön tasolle. Toivottavasti tehtäisiin varhaiskasvatuksessa vielä enemmän näkyväksi sitä, että mitä kaikkea huippujuttua me teemme yhdessä lasten ja koko perheiden kanssa! Toiminnallisen osallistumisen malli vanhempaintilaisuuksiin Toiminnallisen tavoitteen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen palveluja ja työmenetelmiä eli luoda ja ottaa päivähoitoyksiköissä käyttöön vanhempaintilaisuuksien osallistamisen ja osallistumisen mallit, mitkä kannustavat perheitä aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistoimintaan yhdessä päiväkodin kanssa. Yhdessä vanhempien kanssa luotavien vuorovaikutusmallien avulla pyritään lisäämään ymmärrystä siitä mitä varhaiskasvatus oikeasti on ja tuottaa yhteisesti sisältöä yksiköiden toteuttamaan varhaiskasvatukseen. Tavoitteen toteutuminen osoitetaan siten, että syntyneet osallistumisen mallit löytyvät kootusti esimiesten ja henkilöstön käyttöön varhaiskasvatusviraston intrasivuilta. Kyseisen toiminnallisen tavoitteen ennustetaan toteutuvan. Tavoitteen toteutumisen arviointi on ajankohtainen vuoden 2017 alkupuolella. Upea asia näissä kahden viimeisen vuoden toiminnallisissa tavoitteissa on ollut se, että ne ovat varsin käytännönläheisiä ja arkeen vahvasti linkitettyjä. Näin ollen varhaiskasvatuksen henkilöstön on helpompi sitoutua tavoitteisiin, kun ne tulevat työntekijää lähelle ja pidämme niitä merkittävinä asioina varhaiskasvatusta kehitettäessä. Varhaiskasvattajan uraa aloitellessani muistan miettineeni vanhempaintilaisuuksissa, että taasko tätä samaa jaarittelua: muistakaa merkata lapsen vaatteet, muistakaa tuoda varavaatteet ja jumppavaatteet lokeroon, vasukeskustelut pidetään lapsen syntymäpäivän tienoilla ja niin edelleen. Varhaiskasvattajien kokoama lista muistettavista asioista oli loputon ja lopuksi sitä vaan kysyttiin kuuliaisesti kuuntelevalta yleisöltä, että onko teillä jotain kysyttävää. Vanhemmilla lienee ollut kiire jo lasten luokse kotiin, sillä harva vanhempi kysyi mitään. Tai no, onhan porukassa aina muutama innokas, joka haluaa äänensä kuuluviin. Silloin 7 vuotta sitten yritin vaivihkaa kysellä kokeneimmilta tiimikavereilta, että miten olisi jos vanhemmat laitettaisiin itse työn touhuun emmekä me vain luennoisi heille. Muistan ehdottaneeni yhteistä lauluhetkeä, jumppatuokioita, pienryhmäkeskusteluja, iltasadun lukemista, saduttamista, vanhempien omia näytelmiä ym. Silloin ehdotuksilleni hymähdeltiin, mutta vuosien mittaan kaikki nämä edellä mainitut ehdotukset on testattu ja hyviksi todettu ryhmien vanhempaintilaisuuksissa. Muistakaa nyt hyvät vanhemmat -vanhempainillan luennointitapana tiivistyi sähköpostiin, joka lähetettiin alkusyksystä kaikille vanhemmille. Näin ollen vanhempainilloissa jäi rutkasti aikaa paljon mielenkiintoisammalle ja hyödyllisemmälle keskustelulle ja yhteiselle työskentelylle. Vasta muutamien viime vuosien aikana vanhempien ja perheiden osallistaminen on tullut mukaan ammattikieleen, mutta onhan se ollut läsnä päiväkotiarjessa jo pidempään. Vuorovaikutteinen toiminnallisen osallistumisen malli päiväkodissa kuulostaa tavoitteena helpolta lastenleikiltä. Ideoita, vinkkejä ja näkökulmia on varmasti kymmeniä ellei satoja varhaiskasvatusviraston henkilöstöllä, ne täytyy vaan saada näkyväksi ja yhteiseen käyttöön, jotta kaikki pääsevät niihin osallisiksi. Onhan tämä ennen kaikkea myös henkilöstön asenne ja tottumus kysymys, sillä useat työntekijät ovat tottuneet ”suorittamaan” vanhempaintilaisuudet totutulla ja hyväksi havaitulla tavalla. Digitalisaation yleistymisen ja monipuolistumisen myötä tuleekin hyödyntää myös erilaisia käytössä olevia laitteita ja viestimiä tilaisuuksien järjestämisessä, dokumentoinnissa sekä uusien toimintamallien levittämisessä muulle henkilöstölle. Osallistamisbuumin ollessa nykyisin kuumimmillaan, edelleen mietityttää se, tulevatko vanhempaintilaisuuksiin laisinkaan ne vanhemmat ketkä kenties eniten kaipaisivat verkostoitumista muiden perheiden kanssa, tukea omaan vanhemmuuteen sekä lapsen kehityksen tukemiseen. Osallistavan menetelmän vaarana on nimittäin se, että siinä velvoitetaan aktiivisuuteen ja tulemaan jonkin verran pois omalta mukavuusalueeltaan. Toki osallisuuden teeman mukaisesti on tärkeää muistaa, että kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen ja perheillä on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ja päätöksensä osallistumisesta. Vanhemmat päivähoidon arkeen tutustumassa? Vanhempien osallistaminen vanhempaintapatumiin on oikein hieno tavoite, mutta näkisin sen rinnalle ehdottomasti myös sen, että miten vanhemmat saataisiin vielä lähemmäs päiväkodin arkea? Katsomaan, kuuntelemaan ja fiilistelemään oman lapsen ryhmän toimintaa, koko talon yhteistä toimintaa ja ennen kaikkea sitä, miten oma lapsi on ja viihtyy päiväkodissa. Päiväkotipäivän aikana tapahtuu lapsen kohdalla kymmeniä mullistavia asioita ja vanhemmat pääsevät osallisiksi niihin vain lyhyen keskustelun kautta, valokuvien, sähköposti tiedotteiden ym. avulla. Miksi vanhempia ei voisi kutsua enemmän seuraamaan päiväkotipäivää? Vai haluavatko vanhemmat edes ”sekaantua” varhaiskasvatukseen? Monet varhaiskasvattajat saattaisivat ehkäpä myös ajatella, että no nyt sekin äiti tai isä tulee tänne kyttäämään mitä teemme. Itse ajattelen sen ennemminkin niin, että olisi upea tilaisuus näyttää lapsen vanhemmille avoimesti mitä päiväkotipäivän aikana oikeasti tapahtuu. Myös ne kaaoshetket mitkä eivät todellakaan suju suunnitellusti! Kauan suunnittelemani ”Mitä minun isä/äiti tekee ammatikseen-projekti” ei tänäkään vuonna tullut toteutetuksi, kenties lähivuosina! Minna Heiskanen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteenä: Helsingin Varhaiskasvatusviraston talousarvion toteutumisennuste 1/2016 tilanteesta 29.2.2016. Toiminnallisten tavoitteiden toteuttamisennuste 1/2016.

Lue lisää

Päätöksenteon vaikeus on ympäristöuhka

8.8.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Ympäristövaikutusten kannalta on parempi mitä suurempi osa ravinnostamme on kasveista peräisin, joten ympäristön kannalta on merkitystä sillä millaista ruokaa meidän päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan Seurasin hämmentyneenä Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelua 25.5.2016 kokeilusta, jossa vegaaniruokavalion tulisi mahdolliseksi valita kahdessakymmenessä Helsingin päiväkodissa. Tämän keskustelun taustalla oli 27.8.14 Leo Straniuksen tekemä valtuustoaloite vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkodeissa. Melkein kaksi vuotta asia on kiertänyt varhaiskasvatuslautakunnan, kaupungin hallituksen ja kaupunginvaltuuston välillä ja lopulta siis päädyttiin kokeiluun. Päättäjiä ei voi ainakaan haukkua hätiköinnistä, mutta asian vaikeutta ei voi olla ihmettelemättä. Varhaiskasvatuslautakunnan lausunto, jonka varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas esitteli 5.4.16 varhaiskasvatuslautakunnassa, ei tukenut vegaanisen ruokavalion valinnan mahdollisuutta päiväkodeissa. Lausunnossa perusteltiin kantaa erityisesti lisäkustannuksien takia. Kustannuksista oli pyydetty selvitystä ja lausunnossa todettiin vegaaniruokavaliota noudattavan lapsen osalta olevan 4,40 euroa päivältä kalliimpi muihin ruokavalioihin verrattuna. Arvio perustui 125 lapsen määrään. Itsestäni luvut tuntuivat aika epärealistisilta, kun huomioidaan, että monet lapset saavat jo nyt vegaaniruokaa päiväkodissa. Jos lakto-ovo vegetariaaninen, sianlihaton, munaton, maidoton ja laktoositon ruokavaliot korvattaisiin vegaanisella ruokavaliolla, olisi tietysti myös syöjien määrä huomattavasti suurempi kuin arvioon laskettu 125 lasta. Tietysti kustannukset ovat aina suhteessa määrään. Rahasta on helppo keskustella ja monet tietysti vastustavat kulujen lisäämistä. Niin myös valtuustossa käytetyissä puheenvuoroissa raha nousi esille, mutta niin nousi myös tasa-arvo ja terveys. Itselleni tässä asiassa on tärkeää millaisia ympäristövaikutuksia meidän ruokavaliovalinnoilla on ja olinkin tyytyväinen, kun myös valtuustossa nostettiin tämä asia esille. Tosin vegaaniruokavalion vastustajat eivät nostaneet ympäristövaikutuksia tai meidän kaikkien yhteistä vastuuta ympäristöstämme millään tavalla esille. Jos meillä verotettaisiin ruokaa sen ympäristövaikutusten perusteella, huomioiden kasvatuksen, tuotannon, kuljettamisen, jakelun ja pakkaamisen, niin uskoisin vegaanisen ruokavalion tulevan edullisemmaksi kuin maitoa tai lihaa sisältävän ruokavalion. Varhaiskasvatukseen kuuluu myös kestävä kehitys aivan kuten perusopetukseenkin. Ruokatuotanto on liikenteen ja asumisen ohella yksi merkittävä ilmastoon vaikuttava tekijä, joten tämä pitäisi ottaa huomioon päiväkotien ja koulujen ruokailujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Ruuan raaka-aine valinnoilla voidaan vaikuttaa suoraan hiili- ja vesijalanjälkeen samalla myös terveyteen. Helsingin kaupungilla on omat ilmastotavoitteet, joten luulisi päätöksen teon eri hallinnonalueilla ottavan ilmaston ja ympäristön huomioon. Vegaaniruoka ei automaattisesti ole ilmastoystävällinen vaan siinäkin pitää kiinnittää huomiota miten ja missä ruoka tuotetaan. Ruuan tuottamiseen liittyy myös muita kuin ympäristöön liittyviä eettisiä näkökulmia, jotka on hyvä pitää mielessä. Tuntuu turhauttavalta, että kokeillaan asiaa, jonka pitäisi olla lähtökohtaisesti ihan toisin päin. Kasvisruuan pitäisi olla pääasiallinen ruoka niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin, jos halutaan pienentää ruuan ympäristövaikutuksia. Kokeilu on kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja eikä ainakaan Tampereen talous ole kaatunut siihen, että vegaaniruokaa on tarjolla päiväkodeissa. Hyvä asia tässä valtuuston keskustelussa oli valtuutettu Rissasen ponsi kasviruokapäivän järjestämisestä myös päiväkodeissa. Ponsi sai kannatusta, joten helsinkiläisten koulujen lisäksi kasviruokapäivä tulee ehkä tulevaisuudessa myös päiväkoteihin. Yhdellä päivällä viikossa on merkitystä, mutta useampi olisi parempi. Toivottavasti nyt päiväkodissa aterioivat lapset eivät elä aikuisuuttaan maailmassa, jossa elämän edellytykset ole kaventuneet oleellisesti meidän päättämättömyytemme ja vastuun pakoilun takia. Miten voimme kasvattaa lapsemme vastuullisuuteen, jos emme itse toimi vastuullisesti. Ympäristötalkoot ovat todellakin talkoot, jossa meitä jokaista tarvitaan ja johon meidän pienet arkiset ratkaisut vaikuttavat. Meidän on kyettävä tekemään päätöksiä ympäristö huomioon ottaen ja toivoa, että päätöksemme ovat riittäviä vaikutuksiltaan. Saila Lehtonen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisää tietoa ja lähteet WWF ruokaopas verkossa Aamulehden artikkeli vegaaniruuan kalleudesta verkossa Stadinilmasto verkossa Ylen artikkeli kasvissyönnistä verkossa Ilmasto-opas: ilmastomyönteinen ruoka verkossa Ruokatuotteiden ympäristö vaikutusten eroja verkossa Helsingin Sanomien artikkeli: kodin ilmastovaikutuksia voi pienentää vaikka syömällä verkossa Helsingin kaupunki kaupunginvaltuuston päätöstiedote nro 10 verkossa Kaupunginvaltuuston kokous video 10/25.5.16 verkossa

Lue lisää

Helsinki haluaa lisätä yksityisen päivähoidon määrää: toteutuuko perheiden yhdenvertaisuus ja miten taataan yksityisten palveluiden laatu?

9.5.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto teki vuonna 2011 mittavan lasten päivähoidon palvelujen järjestämiseen ja hankintaan liittyvän selvityksen. Selvityksen perusteella sosiaalilautakunta päätti Helsingin päiväkotihoidon palvelustrategiasta 17.1.2012, jonka mukaisesti varhaiskasvatusvirastolla on kattavat omat päivähoitopalvelut. Näiden palveluiden lisäksi vanhemmilla on mahdollisuus valita yksityisen hoidon tuella avustettua päivähoitoa. Käytännössä Helsingin kaupungin varhaiskasvatusvirasto tarjoaa peruspäivähoitoa, kaikki kieleen tai ideologiaan perustuva toiminta on yksityisten päiväkotien tuottamaa. Tällä hetkellä Helsingillä on ostopalvelusopimus enää noin viiden yksityisen päiväkodin kanssa. Helsinki lisää yksityistä päivähoitoa - onko valinta mahdollista kaikille perheille ja lapsille? Helsinki haluaa edelleen lisätä yksityistä päivähoitoa: tällä hetkellä noin 8% helsinkiläisistä päivähoitoikäisistä lapsista saa tukea yksityiseen päivähoitoon. Tämä on vielä melko pieni määrä ja on ymmärrettävää, että Helsinki haluaa kasvattaa tätä määrää. Yksityinen päivähoito on kaupungille edullisempaa ja tuo näin ollen säästöä. Perheiden kannalta yksityinen päivähoito tuo valinnanvapautta ja erilaisia mahdollisuuksia lapsen päivähoitopaikan valitsemiseen. Mutta miten tasa-arvoisessa asemassa perheet ovat päivähoitopaikan valitsemisen suhteen? Onko kaikille perheille yksityinen päivähoito mahdollista vaikka he niin haluaisivat? Yleisesti ottaen perheet maksavat itse yksityisestä päivähoidosta suurempaa kuukausimaksua kuin kunnallisen päivähoidon hoitomaksu on. Helsinki on tullut hieman vastaan pienituloisia perheitä ja on päättänyt, muista kunnista poiketen, maksaa pienituloisille perheille hieman suurempaa yksityisen hoidon tuen hoitolisää jolloin yksityisellä päiväkodilla on mahdollisuus pienentää perheen maksamaa kuukausimaksua. Mutta tämä koskettaa vain hyvin pienituloisia. Monet pienituloiset kaksi vanhempaiset perheet eivät saa hoitolisää ollenkaan ja näin ollen maksavat yksityisessä päivähoidossa maksimimaksun. Ja tämä voi olla perheelle liikaa, jolloin heillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kunnallinen päivähoito. On myös muita syitä kuin raha miksi yksityinen päivähoito ei ole kaikille perheille mahdollinen. Esimerkiksi yksityisissä päiväkodeissa ei yleensä ole mahdollista erityiseen tukeen niille lapsille, joille tähän olisi tarve. Näin ollen erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät usein yksityisen päivähoitomahdollisuuden ulkopuolelle. Yksityistä päivähoitoä monenlaisiin tarpeisiin Vanhemmilla voi olla monenlaisia syitä haluta valita yksityinen päiväkoti lapsensa hoitopaikaksi. Esimerkiksi asuinalueen päiväkodit voivat olla niin täynnä, että päivähoitopaikka osoitetaan hankalasti saavutettavasta hoitopaikasta. Tai perhe haluaa laittaa tiettyyn ideologiaan tai pedagogiikkaan perustuvaan päiväkotiin tai halutaan tukea lapsen kielellisiä valmiuksia vieraan kielen opiskelussa jo päivähoitoikäisenä. Tai halutaan tukea toista äidinkieltä suomen lisäksi. Syitä voi siis olla esimerkiksi sijaintiin ja päiväkodin toimintaan liittyviä, jotka omalta osaltaan tukevat perheitä heidän kasvatustyössä, elämän- ja arjen hallinnassa. Yksityisen päivähoidon toimijoissa voi olla sellaisia palvelun tuottajia, jotka pystyvät tarjoamaan perheille sellaista kasvatuksellista tukea, mihin kaupungin oma tuottama päivähoito ei pysty, esimerkiksi kaksikielisyys. Yksityisen päivähoidon palvelun laatu ja perheiden yhdenvertaisuus Yksityisessä päivähoidossa piilee kuitenkin omat ongelmansa ja haasteensa. Niistä voidaan nostaa esiin esimerkiksi kysymykset miten voidaan taata palveluiden laatu ja perheiden yhdenvertaisuus. Kuten erityisesti terveyspalveluissa yksityiset palveluntuottajat ovat lisääntyneet myös päivähoidon tuottajissa. Markkinoille tulee bisneshenkisiä palvelun tuottajia, joiden lähtökohdat eivät yleensä ole halu tuottaa laadukasta päivähoitoa tietyllä ideologialla tai toiminnalla vaan sijoittajalähtöinen bisnes. Näin ollen toimintaa voi leimata mahdollisimman suuri tuotto eikä silloin etusijalla ole pedagogiikka, lapsen etu ja henkilöstön työolot. Helsingissä varhaiskasvatusvirasto toimii yhteistyössä yksityisten päivähoidon tuottajien kanssa. Se valvoo, neuvoo ja ohjaa niiden toimintaa. Ja tietenkin päivähoitoa koskevan lait ja asetukset määrittävät palvelun tuottajien toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa palvelun tuottajalle omavalvontasuunnitelman laatimista ja kaupungilta valvontakäyntiä kerran vuodessa. Koulutusta ei yksityisten päiväkotien henkilökunnalle ole tarjolla oikeastaan ollenkaan kaupungin toimesta. Miten siis oikeasti Helsinki varmistaa yksityisten päivähoidon tuottajien laadukkuuden? Miten varmistetaan, että yksityiset palvelun tuottajat ovat luotettavia toimijoita? Miten varmistetaan perheiden yhdenvertaisuus palvelujen käyttäjinä? On ymmärrettävää, että Helsinki haluaa tarjota perheille vaihtoehtoja lapsensa päivähoidon järjestämiseen, varsinkin kun se mahdollistaa säästöt omissa kustannuksissa. Mutta mikä on perheiden eriarvoistumisen hinta? Ja miten taataan yksityisen päivähoidon laatu? Hieman suuremmalla taloudellisella panostuksella, yksityisen päivähoidon aktiivisempi valvonta ja ohjaus Helsingin osalta mahdollistaisi perheille yhdenvertaisemmat mahdollisuudet valita käyttämänsä palvelut. Leena Linsiö, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Helsinki haluaa lisätä yksityistä päivähoitoa. Helsingin sanomat 20.1.2015, Maija Aalto Helsingin kaupunginvaltuusto. Esityslista nro 8. 7.5.2014. Esittelijänä Satu Järvenkallas. Helsingin kaupungin Varhaiskasvatuslautakunta. Päätöstiedote nro 2. 20.1.2015.

Lue lisää

Psykologipalveluita varhaiskasvatuksen tueksi Nurmijärvelle

7.4.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Riittäviä psykologipalveluita on edelleen erittäin haasteellista saada ennaltaehkäisevään työhön varhaiskasvatuksen tueksi. Ennalta ehkäisevän työn merkityksestä ja varhaiskasvatuksen riittämättömistä resursseista puhutaan paljon. Yhteiskunnallinen tilanne ja uutisointi kertovat jatkuvista perheiden, lasten ja nuorten sosiaalista ongelmista. Haasteita esiintyy niin kotona, päiväkoti- kuin koulumaailmassakin. Siitä huolimatta varhaiskasvatuksen psykologien toimien lisäämistä joudutaan perustelemaan päätöksentekijöille perinpohjaisesti ja aloitteita resurssien lisäämiseksi on äärimmäisen vaikea saada läpi. Valtuustoaloitteella lisää henkilöstöä Nurmijärvellä Kaisu Paulanto ja 32 muuta valtuutettua allekirjoittivat 30.1.2013 Valtuustoaloitteen psykologipalveluiden saamiseksi ennaltaehkäisevään työhön varhaiskasvatuksen tueksi. Psykologipalveluiden tarvetta perusteltiin mm. sillä, ettei käytettävissä olleilla resursseilla pystytä tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatuspsykologin työtä. Valtuustoaloitteessa esitettiin Nurmijärvelle perustettavaksi varhaiskasvatukseen alueellisesti 2-3 uutta psykologin tointa. Varhaiskasvatuksen psykologipalvelut ovat Nurmijärvellä, kuten monessa muussakin kunnassa, täysin riittämättömällä tasolla. Nurmijärvellä on toiminut kuusi terveyskeskuspsykologia, joiden vastuulla on ollut huolehtia niin kouluikäisistä, kuin alle kouluikäisistäkin lapsista. Valtuustoaloitteen taustaselvitysten mukaan yhden terveyskeskuspsykologin asiakaspohja on kattanut noin 1500–1900 lasta. Palveluita psykologit ovat tarjonneet Nurmijärvellä neuvolaikäisille, esiopetusikäisille ja peruskouluikäisille. Yläkouluilla on ollut käytössä yksi psykologi, eikä palveluita ole voitu resurssien puutteesta johtuen tarjota lainkaan lukioikäisille tai toisen asteen oppilaille. Valtuustoaloitteessa psykologipalveluihin kaivattiin erityisesti tointa, joka mahdollistaisi varhaiskasvatuksen konsultoivan psykologipalvelun. Työnkuva ehdotetussa toimessa sisälsi mm. hyvinvoinnin edistämiseen, ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen liittyviä työtehtäviä. Myös läsnäolo päiväkodin arjessa, henkilöstön ja johdon konsultointi, suunnittelu- ja kehittämistehtävät, perheiden tukeminen, selvittelytyö, yhteistyö neuvoloiden ja erityistyöntekijöiden kanssa sekä yhteistyö konsultoivien erityislastentarhaopettajien kanssa listattiin aloitteessa konsultoivan psykologipalvelun ydintehtäviksi. Tarve varhaiskasvatuksen psykologipalveluille ilmeinen Tarve varhaiskasvatuksen tukena oleville psykologipalveluille on ilmeinen. On sanomattakin selvää että lapsen kehityksen ja kasvatuksen haasteisiin on tärkeää puuttua ennaltaehkäisevästi ja varhaisen puuttumisen keinoin heti kun niitä ilmenee. Ottaen huomioon kunnalliset psykologiresurssit, joita Nurmijärvellä on koulumaailmaan tarjota, on jo varhaiskasvatuksessa voitava aloittaa lasten ongelmia ennalta ehkäisevä ja korjaava työ. Palvelujen ilmeisestä tarpeesta, niiden merkityksestä ja valtuustoaloitteen asiantuntevista perusteluista huolimatta psykologipalveluiden lisääminen varhaiskasvatukseen on osoittautunut käsittämättömän haasteelliseksi. Asian käsittely vaati pitkän lausuntokierroksen ja useita istuntoja. Sivistyslautakunta antoi tukensa yhden psykologin viran perustamiselle ja ehdotti kulujen huomioimista vuoden 2015 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Ennen varsinaista päätöstä lausuntokierroksella käytiin tyypillistä keskustelua resurssien siirtoon liittyen. Esille keskusteluissa nousivat mm. ehdotukset lastentarhanopettajan tai psykiatrisen sairaanhoitajan vakanssin muuttamisesta psykologin vakanssiksi. Onneksi kyseiset toimet saatiin kuitenkin säilytettyä ennallaan. Lausuntokierroksen lopputuloksena valtuustoaloite johti yhden psykologin palkkaukseen 1.8.2014 voimaan tulleen Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisten velvoitteiden hoitamiseen toisen asteen koulutuksessa. Lopputulos oli tyhjää parempi mutta kaukana siitä, mitä THL:n ja Psykologiliiton yleiset suositukset tai alkuperäinen aloite psykologipalveluilta vaativat. Kunnanhallituksen näkökanta asiaan oli, ettei aloite anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja että se aloitteena voidaan todeta loppuun käsitellyksi. Satu Kajander, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa aiheeseen liittyen: Päätöksenteko- dokumentit ja liitteet oheisen linkin kautta (Valtuusto, Pöytäkirja 12.11.2014 Pykälä 102 ja 104): http://nurmijarvi02.hosting.documenta.fi/cgi/DREQUEST.PHP?page=meeting_frames Minna Finstadk:n kommentti tuoreessa Opettaja- lehdessä: http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut?juttuID=1408910798963

Lue lisää

Sosionomeilla on vahva varhaiskasvatuksen osaaminen

31.1.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Eduskunnassa käsitellään päivähoitolain muutosta. Metropolian opiskelijayhdistys Soffa ry kuvaa kannanotossaan sosionomi-koulutuksen tuottamaa vahvaa varhaiskasvatuksen osaamista. Keskeistä ydinosaamista on myös perheiden kanssa työskentely, kohtaamisen taidot sekä osallisuuden edistäminen. Lapsen varhaiskasvatuksen pedagoginen suunnittelu on myös ydinosaamista. Tieto ja ymmärrys myös mielenterveyden ja päihteiden sekä lastensuojelun teemoista on osa ammattitaitoa. Lue tästä lisää: Kannanotto hallituksen esitykseen lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 341/2014 vp) Soffa ry keskittyy kommentoimaan hallituksen esityksen pykälien 1, 2 ja 7 säännöksiä. Varhaiskasvatuksen Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia Varhaiskasvatuslain 1 §:ssä määritellään varhaiskasvatus Educare-mallin mukaiseksi lapsen suunnitelmalliseksi ja tavoitteelliseksi kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaksi kokonaisuudeksi, jossa korostuu pedagogiikka. Educare-malli tukee lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia kunhan opetuksen määrässä huomioidaan lapsen ikä ja kehitystaso. Hoivan, kasvatuksen ja opetuksen tulee säilyä tasapainossa, jotta taataan oikeus lapsuuteen ilman suorituspaineita. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisussa (7:2013) tuotiin ilmi kehityskohteita ammattikorkeakoulujen lastentarhanopettajan pätevyyden tuottavissa opinnoissa. Tämän arvioinnin perusteella ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet varhaiskasvatusopintojen sisältöä ja laajuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa astui syksyllä 2014 voimaan uusi opetussuunnitelma, jossa varhaiskasvatusopinnot muodostavat 95 op kokonaisuuden. Kokonaisuuteen sisältyy työharjoittelujaksot sekä opinnäytetyö varhaiskasvatuksen sektorilla. Tammikuussa 2015 ammattikorkeakouluille osoitetun kyselyn (Manssila, 2015) tulokset kertovat Metropolian varhaiskasvatusopintojen noudattavan lakiesityksen varhaiskasvatuksen määritelmää sekä sen tavoitteita erinomaisesti. Varhaiskasvatuksen tavoitteet näkyvät selkeästi Metropolian varhaiskasvatusopinnoissa Sosionomi (AMK) koulutus tuottaa 210 op. verran sosiaalipedagogista osaamista, jossa korostuu pedagoginen ja sosiaalinen näkökulma. Sosiaalipedagoginen työote muodostuu kasvatuksellisen ja oppimiseen liittyvän sekä yhteiskunnallisen näkökulman yhdistämisestä. Kasvatuksellisen osaamisen tueksi sosionomilla on tarjota varhaiskasvatuksen kentällä myös lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen tarvittavat työkalut. Sosionomin opetussuunnitelmassa on varhaiskasvatusopintojen lisäksi kokonaisuuksia, kuten työyhteisön johtamisopinnot, jotka rakentavat osaamista toimia lastentarhanopettajan tehtävissä. Lakiluonnoksen 2 §:ssä on kymmenen kohdan tavoitelistaus varhaiskasvatukselle. Kohta 3 edellyttää lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa. Metropolian varhaiskasvatusopintoihin sisältyy kuvataide-, liikunta- ja musiikkikasvatusta sekä sanallista ilmaisua ja kirjallisuutta. Lain 2 §:ssä, kohdassa 7, asetetaan varhaiskasvatuksen tavoitteeksi tunnistaa lapsen yksilöllinen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä. Lastensuojelun sekä mielenterveys- ja päihdetyön opintokokonaisuudet ovat sosionomin vahvuuksia tällä saralla. Myös erityisen tuen tarve sekä monikulttuurisuus tulevat esille opinnoissa. Kohta 10 asettaa varhaiskasvatuksen tavoitteeksi yhteistyön lapsen ja tämän vanhemman kanssa lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Osallisuuden vahvistaminen ja kasvatuskumppanuus kuuluvat nekin Metropolian varhaiskasvatusopintoihin. Metropolian varhaiskasvatuksen opinnot sekä muu sosiaalialan opetussuunnitelma tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen on sosionomin osaamisen ydintä Varhaiskasvatussuunnitelman tekeminen vaatii osaamista lapsen kehityksestä ja oppimisesta, tuen tarpeiden arvioinnista, tukitoimien toteuttamisesta sekä yhteistyöstä vanhempien ja moniammatillisten verkostojen kanssa. Selvitys sosionomitutkintojen varhaiskasvatusosaamisesta kertoo, että nämä elementit ovat ammattikorkeakoulusta valmistuneen lastentarhanopettajan osaamisen ydintä. 7 § a kohta on muutoin kannatettava, mutta lain yksityiskohtaisissa perusteluissa ensisijainen vastuu varhaiskasvatuksen suunnitelmasta on alleviivattu kasvatustieteen kandidaatin osaamisen mukaiseksi. Ensisijainen vastuu varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta tulee olla yhtä lailla ammattikorkeakoulusta valmistuneella lastentarhanopettajalla kuin kasvatustieteen kandidaatilla. Sosiaalipedagoginen osaaminen tukee varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa pedagogista orientaatiota. Sosionomi AMK tutkinto tuottaa osaamisen ja pätevyyden lastentarhanopettajan tehtäviin Kannanotossa olemme johdonmukaisesti käyttäneet uudistuvasta päivähoitolaista varhaiskasvatuslaki nimeä tuodaksemme esiin päivähoitotermin riittämättömyyden perustana olevaa Educare-mallia ajatellen. Varhaiskasvatus sen sijaan on ajantasaisempi ja kuvaavampi termi hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta ajatellen. Kantamme varhaiskasvatuslakiesitykseen on, että ammattikorkeakoulusta kelpoisuuden saanut lastentarhanopettaja on yhtäläisesti pätevä toteuttamaan laadukasta varhaiskasvatusta kasvatustieteen kandidaatin rinnalla. Yhteistyöllä luodaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa varhaiskasvatusta. Sofianlehdonkatu 5 b:n Opiskelijat Soffa ry puheenjohtaja Essi Miettinen edunvalvontavastaava Tiia-Maria Luukko edunvalvontavastaava Lauri Lilleberg Lisätietoja: soffa.opy@gmail.com HE 341/2014 vp. Hallituksen esitys lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Verkossa. Karila, Kirsti - Harju-Luukkainen, Heidi - Juntunen, Armi - Kainulainen, Sakari - Kaulio-Kuikka, Kati - Mattila, Virpi - Rantala, Krister - Ropponen, Markus - Rouhiainen-Valo, Tuula - Sirén-Aura, Monica - Goman, Jani - Mustonen, Kirsi - Smeds-Nylund, Ann-Sofie. 2013. Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisu 7. Verkossa. Manssila, Jaana. 2015. Kysely ammattikorkeakouluille: Varhaiskasvatus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmissa. Helsinki: Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto. Verkossa.

Lue lisää

Kehittyvä varhaiskasvatus tarvitsee uuden lain

28.1.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Ajankohtainen ja tärkeä aihe omaa alaani sekä koko yhteiskunnan tulevaisuutta ajatellen on varhaiskasvatuslain uudistaminen. 41 vuotias päivähoitolaki tarvitsee kipeästi uudistusta ja viimeiset vuodet on asiaa pyöritelty mediassa ja viime keväänä eduskuntaan pitikin mennä käsiteltäväksi varhaiskasvatusta ja päivähoitoa koskeva hallituksen lakiesitys. Kyse on isosta lakipaketista ja vielä ei ole ihan valmista (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Tärkeää olisi, että lakipaketti saataisiin pian kuntoon, sillä lasten ja lapsiperhepalveluiden tulevaisuuden kannalta sekä koko yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää, että uudistuksia vanhoihin lakeihin tehtäisiin. Laadukas varhaiskasvatus hyödyttää lasta paljon enemmän kuin mikään muu kasvatus tai koulutus. Vaikkakin varhaiskasvatus on lapsen hoidon, kasvatuksen ja koulutuksen kokonaisuus yhdessä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella luodaan pohja jo varhain tukemaan koulunkäyntiä ja kokonaisuudessaan ihmisen elämänkaarta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapset saadaan mukaan yhteisen varhaiskasvatuksen piiriin, sitä enemmän voimme vähentää syrjäytymisriskiä ja sen lisäksi vastata lapsen sekä koko perheen tukemisen tarpeisiin. Varhaiskasvatusvaiheessa alulle pantu perheiden ja ammattilaisten välinen kasvatuskumppanuus on helpoin tapa tukea myös lapsen yksilöllistä kehitystä. Kun jo alussa on avattu yhteistyöväylä on siitä helpompi jatkaa myös esimerkiksi koulussa eteenpäin. (Opettaja 8-9/2014). Lapsella oikeus varhaiskasvatukseen Uudistuksia tarvitaan myös jotta varhaiskasvatuksen laadukkuus voitaisiin jatkossa taata. Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että varhaiskasvatus ja päivähoito eivät ole sama asia. Tosin parhaimmillaan ne kyllä toteutuvat samassa paikassa. Uudella lailla olisi myöskin turvattava, että juuri sanaa varhaiskasvatus saisi käyttää vain palveluista, joka täyttää lain mukaiset varhaiskasvatukselle asetetut vaatimuksen. Varhaiskasvatuksen tulisi olla palvelu lapsiperheille, joka olisi järjestetty sekä laadullisesti että sisällöllisesti samoin kriteerein. Tätä myötä uusi laki takaisi myös varhaiskasvatuksen valvonnalle jonkinlaiset raamit, joita voisi hyödyntää myöskin yksityisen päivähoidon valvontaan (OAJ). Uuden lain odotetaankin antavan vahvempaa sisällöllistä ohjausta ja sen myötä laatua. Sen halutaan vahvistavan varhaiskasvatusta etenkin pedagogisena toimintana. Jotta laadukasta pedagogista toimintaa voisi olla on myös syytä miettiä päiväkotien henkilöstön rakennetta siten, että ammattitaitoisia kasvattajia olisi lapsimäärää kohden riittävästi. Jotta kaikki lapset pääsisivät pedagogisen kasvatuksen piiriin, olisi subjektiivinen päivähoito -ja varhaiskasvatusoikeus säilytettävä ehdottomasti kaikilla lapsilla. On esitetty, että subjektiivista oikeutta rajattaisiin esimerkiksi sellaisissa tapauksissa jossa perheessä jompikumpi vanhempi on äitiys-, isyys- tai hoitovapaalla. Näillekin lapsille on kuitenkin taattava mahdollisuus varhaiskasvatukseen vaikka se sitten olisi osapäiväistä. Euroopan unionin alueella on otettu tavoitteeksi, että 95% yli neljävuotiaista osallistuisi pedagogiseen varhaiskasvatukseen (OAJ). Kansainvälisillä tutkimuksilla on osoitettu kuinka tärkeää roolia varhaiskasvatus ihmisen elämässä esittää. Tutkimuksilla on saatu tunnustettua, että esimerkiksi lasten oppimistulokset myöhäisemmässä iässä paranevat, ja sosiaaliset taidot vahvistuvat. Koko yhteiskunnan tasolla on huomattu naisten osallistumisen työelämään olevan korkeampaa ja taloudellinen kehitys parempaa. (OECD) Laadukkuudesta puhuessa, en voi myöskään unohtaa medioissakin kuohuntaa aiheuttavaa keskustelua päiväkotien lapsiryhmäkoosta. Liian suurissa lapsiryhmissä ja liian suurissa päivähoitoyksiköissä varhaiskasvatuksen laatu, yhteisöllisyys ja yksilöllisyys kärsivät. Vaikka nykyisellään päiväkodeissa suhteutetaan henkilökuntaa suhteessa lapsiin, niin nykyiset ryhmäkokosuositukset kuitenkin mahdollistavat lapsien määrän lisäämisen ryhmiin. Tämä johtuu siitä, että oletetaan etteivät kaikki lapset kuitenkaan ole hoidossa erilaisten hoitosopimustensa vuoksi yhtä aikaan. Lisäämällä yksi aikuinen ryhmään saadaan lisättyä myös lapsia, jolloin ryhmäkoot saattavat paisua hurjiksi. Usein arjessa käy kuitenkin niin, että lapset ovat suhteellisen samaan aikaan hoidossa, lasten vapaapäivät sattuvat samoihin ajankohtiin ja sijaisten saatavuus on heikkoa henkilökunnan sairastuessa. Tällaisissa tilanteissa joutuvat kärsimään lapset, erityisesti pienet lapset sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset. Yksilöllinen huomioiminen jää minimiin ja työ muuttuu varhaiskasvatuksesta massojen liikutteluksi, turvallisuuden ylläpitämiseksi ja selviytymiseksi. Tutkimus- ja kehittämistoiminta varmistaa varhaiskasvatuksen laatua Vuodelta 1973 peräisin olevassa päivähoitolaissa ei ole myöskään mitään säädöksiä koskien tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Niitä ei ole myöskään suunnitteilla tulevaan varhaiskasvatuslakiin. Tämä on sääli, sillä varhaiskasvatuksen kehittäminen on investointi, eikä menoerä (Opettaja 8-9/2014). Kehittäminen on panostamista tulevaisuuteen ja lapset jos mikä ovat meidänkin yhteiskuntamme tulevaisuus. Muuttuvan yhteiskunnan mukana muuttuvat myös lapsiperheiden tarpeet ja kehittämistyöllä pystyttäisiin vastaamaan myös niihin. Olisikin erittäin tärkeää, että tutkimus- ja kehittämistoimintaa varten resursoitaisiin varoja ja niistäkin säädettäisiin tulevassa uudessa varhaiskasvatuslaissa (Socca 2014). Minusta tuntuu, että politiikoilta, päättäjiltä ja suurimmalta osalta kansalaisista menee yli ymmärryksen mitä laadukas varhaiskasvatus on ja kuinka suuresti se hyödyttää koko yhteiskuntaamme. Panostamalla varhaiskasvatukseen panostamme siihen että yhteiskunnallamme on hyvä olla. Subjektiivinen päivähoito takaa muun muassa sen, että lasten perheet eli vanhemmat kykenevät olemaan osallisena työelämään, ehkäisemme syrjäytymistä, lisäämme tasa-arvoa ja osallisuutta. Ennen kaikkea subjektiivisella päivähoidolla takaamme sen, että kaikkien lasten on mahdollista osallistua pedagogiseen kasvatukseen. Uuden lain keskiössä pitäisi olla lapsi ja lapsen mahdollisuudet osallistua leikkiin, oppia, harjoitella sosiaalisia vuorovaikutussuhteita, mahdollisuus innostua ja kokea elämyksiä. Outi Kakkonen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Laki lasten päivähoidosta. 19.1.1973/36 Maija-Leena Nissilä 2014. Ei vieläkään vakalakia. Opettaja 8-9. 12–15. OECD. Early Childhood Education and Care. Verkossa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Varhaiskasvatuslaki. Verkossa. Torbjörn Stoor. Sosiaalialan osaamiskeskusten lausunto varhaiskasvatuslaista 27.5.2014. Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Verkossa.

Lue lisää

Hyvä varhaiskasvatus edistää lapsen hyvinvointia

7.12.2014

Sosiaalialan bloggaajat

Varhaiskasvatuslain uudistusta odotetaan. Keskustelua ovat käyneet niin alan ammattilaiset, erilaiset järjestöt ja liitot kuin poliitikotkin. Varsinkin subjektiivisen päivähoidon rajaamista koskeva keskustelu on käynyt ajoittain kuumana, mutta yhteistä keskustelijoille on ollut se, että he kaikki ajavat mielestään lapsen etua ja parasta. Useimmissa kannanotoissa ja keskusteluissa painotetaan tutkimustuloksiin vedoten laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä lasten hyvinvoinnissa. Useiden tutkimusten mukaan laadukas varhaiskasvatus tukeekin lapsen kasvua ja kehitystä ja kaventaa lasten hyvinvointi- ja terveyseroja. Esimerkiksi Britanniassa vuosina 1999–2004 tehty kolmentuhannen lapsen tutkimus osoitti, että laadukkaan varhaiskasvatuksen hyvät vaikutukset ulottuvat pitkälle kouluvuosiin. Kaikkein eniten varhaiskasvatuksesta hyötyvät vähäosaiset lapset, jotka ovat myöhemmin vaarassa syrjäytyä koulutuksesta. (Kalliala & Onnismaa 2014.) Vaikka useat tutkimustulokset puoltaisivatkin laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä, on kuitenkin erittäin vaikea sanoa miten päivähoito vaikuttaa lasten kehitykseen, sillä hyvää tutkimusasetelmaa ei ole mahdollista muodostaa. Tutkimusasetelman muodostaminen edellyttäisi täysin samanlaisista perheoloista tulevien lasten satunnaisen jakamisen eri ryhmiin, joissa osa lapsista on kotihoidossa ja osa jaettaisiin laadultaan eritasoisiin päiväkoteihin. On vaikeaa vastata myös siihen, tukeeko laadukas päivähoito myös sellaisten lasten kehitystä, joilla on hyvä olla kotona. Esimerkiksi ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan varhain aloitettu päivähoito tukee lasten kehitystä paremmin kuin kotihoito (Andersson 1992, 1996), on herättänyt paljon keskustelua ehkä juuri siksi, että vastaavanlaisia tutkimustuloksia on vaikea löytää muualta. Eräässä asiassa tutkimustulokset ovat kuitenkin yksiselitteiset: päivähoitoon voi liittyä sellaisia tekijöitä, jotka lisäävät suuresti lapsen kehityksen vaurioitumisen riskiä. (Kalland 2011, 149, 152-153.) Varhaiskasvatus tukee myös perhettä Varhaiskasvatuksen johtajat ovat omassa kannanotossaan varhaiskasvatuslain uudistukseen olleet huolissaan siitä, että keskusteluissa on unohdettu huoltajien osuus ja merkitys pienen lapsen elämässä. Suomessa on tyypillistä, että pienten lasten vanhemmat ovat kokopäivätöissä, jolloin hoitopäivät voivat venyä jopa kymmentuntisiksi. (Kalland 2011, 147). Lapsen näkökulmasta varhaiskasvatukseen osallistuminen esimerkiksi kolme- neljä tuntia päivässä voisi olla varhaiskasvatuksen johtajien mielestä mielekkäämpää. Millä voidaan perustella, että ilman perusteltua syytä olisi lapsen edun mukaista viettää mahdollisimman pitkä aika ohjatussa toiminnassa erossa omista huoltajista. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole myöskään asetettu reunaehtoja päivähoidon saamiselle, joten pieni lapsi voi olla päivähoidossa yli kymmenenkin tuntia päivässä, vaikka sille ei olisi erityistä tai perusteltua tarvetta. Mm. The Effective Provision of Pre-School Education (EPPE) tutkimuksessa on todettu, että ryhmämuotoiseen varhaiskasvatukseen osallistumisella on myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen, mutta samalla myös se, etteivät kokopäiväiset hoitoajat tuota lisähyötyä lapselle verrattuna osapäiväiseen toimintaan. (Anttila ym. 2014) Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto pitää omassa kannanotossaan varhaiskasvatuslain uudistukseen tärkeänä, että vanhemmilla on aito mahdollisuus valita lapsen yksilöllisin tarpeisiin ja perheen tilanteeseen parhaiten sopiva varhaiskasvatuksen sekä päivähoidon muoto. He esittävätkin, että lakiin kirjattaisiin kunnan velvollisuus huolehtia siitä, että sen alueella on tarjolla varhaiskasvatuksen ja päivähoidon lisäksi myös avointa varhaiskasvatusta. (Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 27.5.2014 opetus – ja kulttuuriministeriölle). Näkisin että olisi erittäin tärkeää tarjota vanhemmille myös muunlaisia vaihtoehtoja kuten kerhotoimintaa ja tuoda näiden palvelujen etuja ja hyötyjä enemmän julkiseen keskusteluun. Laadukkaita kerhoja tai avoimia päiväkoteja ei ole vielä ainakaan kaikilla alueilla riittävästi, eikä palvelua näin ollen tarjota aktiivisesti esimerkiksi kotona oleville vanhemmille. Tukemalla vanhempia ja vanhemmuutta heidän kasvatustehtävässään, voidaan myös lisätä lasten ja koko perheen hyvinvointia. Esimerkiksi KASTE- hankkeen juurruttama perhekeskustoiminta on mielestäni loistava esimerkki palveluista joita on lähdetty kehittämään asiakkaan tarpeesta käsin siten, että asiakkaiden omat voimavarat ja asiantuntijuus huomioidaan. Perhekeskustoiminnan kehittämisessä on pyritty korostamaan sen merkitystä sekä lasten, että koko perheen terveyttä ja hyvinvointia edistävänä ja varhaista tukea tarjoavana rakenteena. Niiden tarkoituksena on toimia matalan kynnyksen paikkoina ja tuoda apu ja tuki ihmisen arkiympäristöihin. Perhekeskusten tavoitteina on muun muassa vahvistaa vanhempia kasvatustehtävässä, vahvistaa lasten ja vanhempien osallisuutta, ja tukea perheen arkea. (Halme, Kekkonen & Perälä 2012, 53) Työelämänkäytäntöjen tulee myös kehittyä Jotta vanhempien valinnan vapaus toteutuisi, tulisi myös työelämän joustaa. Työn ja perheen yhteen sovittaminen on usein vaativaa, ja sen maksajina ovat uupuneiden vanhempien väsyneet lapset. Suomessa ei hyödynnetä vielä samalla tavoin osa-aikatyön mahdollisuutta kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi Hollantilaiset arvostavat lasten kotihoitoa, eikä siellä edes ole vuorohoitopäiväkoteja. Hollannissa osa-aikatyö on yleistä ja molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus tehdä lyhyempää päivää. Yksi Perheet 24/7- tutkimuksen johtajista ja Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Anna Röngällä onkin viesti suomalaisille työyhteisöille. Röngän mukaan hyvä esimies pystyy ottamaan huomioon työntekijöiden erilaiset elämänvaiheet ja järjestämään pienten lasten vanhempien työvuorot niin, ettei tulisi pitkiä vuoroja. Lastenhoito on myös helpompi järjestää, jos tietää työvuoronsa ajoissa. Vanhempien epätyypillisillä työajoilla voi nimittäin olla kielteinen vaikutus lasten hyvinvointiin. (Siljamäki 2014) Kaikkea päätöksentekoa tulisi mielestäni ohjata aina lapsen ja hänen perheensä etu ja hyvinvointi. Toivon, että uudessa varhaiskasvatuslaissa huomioitaisiin päivähoidossa tapahtuvan varhaiskasvatuksen lisäksi myös avoimen varhaiskasvatuksen palvelut ja perhekeskustyyppinen toiminta ja keskityttäisiin myös näiden palvelujen kehittämiseen. Vanhemmilla tulisi olla oikeus valita juuri ne palvelut, jotka edistävät heidän lastensa ja perheidensä hyvinvointia ja terveyttä. Tämä edellyttää myös yhä tasa-arvoisempaa palkkaus – ja työelämäpolitiikkaa ja tosiasioiden myöntämistä: inhimillisen kehityksen ja yhteiskunnan tulevaisuuden arvokkain tekijä ovat lapsuus ja lapset. Yhteiskunnallisten tavoitteiden kärjessä tulee olla kaikkien lasten kasvumahdollisuuden turvaaminen, oli yhteiskunnan talouden tila mikä hyvänsä. (Kalland 2011, 171.) Leyla Uzun LÄHTEET: Anttila, M.-R., Askola-Vehviläinen, S., Gammelgård, L., Harju, M., Koskinen, E., Kemppainen, S., Kemppainen, T. Kuusisto, H., Kytölaakso, K., Koski-Santti, K. Lahtinen, J. Liuski, P. Näsänen, A.-M., Rantanen, M.-l., Rauvala, K., Rissanen, U., Sairanen, A.-L., Tossavainen, T., Vartiainen, P., Virkki, P. Välimäki, R., & Wikström, M. 2014. Varhaiskasvatusjohtajien verkosto. Varhaiskasvatusjohtajien kannanotto varhaiskasvatuslain uudistamiseen. Halme, N., Kekkonen, M. & Perälä, M.-L 2012. Perhekeskukset Suomessa. Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen. Raportti 62/2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kalland, M. 2011. Päivähoito kiintymyssuhdeteorian valossa. Teoksessa M. Kalland & J. Sinkkonen (toim.) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. Helsinki: WSOYpro Oy, 147-172. Kalliala, M. & Onnismaa, E.-L. 2014. Varhaiskasvatuksen laatu on turvattava. Helsingin Sanomat. Nettilinkki. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto 27.5.2014 opetus – ja kulttuuriministeriölle. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus – MLL:n lausunto varhaiskasvatuksesta. Nettilinkki. Siljamäki, T. 2014. Vuorotellen kotona. Lapsen maailma 5/2014. Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisu. Nettilinkki.

Lue lisää

Lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ei ole perusteltua

28.9.2014

Sosiaalialan bloggaajat

Hallitus aikoo rajoittaa rakennepoliittisen ohjelman mukaan subjektiivista päivähoito-oikeutta osa-aikaiseksi lapsille, joiden vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella nuoremman sisaruksen kanssa. Asiasta on käyty kiivasta keskustelua asiantuntijoiden sekä kansalaisten nettiyhteisöjen piirissä, myös oman työpaikkani kahvihuoneessa. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettujen etujärjestö Talentian mukaan ”lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen ei pidä rajoittaa puuttumalla päivähoidon subjektiiviseen oikeuteen. Lainsäädäntöuudistuksella ei saa lisätä eriarvoisuutta eikä leimata perheitä tai lapsia arvioimalla lapsen tuen tarpeita tai perheen olosuhteita äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella olevien vanhempien perheissä”. Myös monet muut sosiaalialan tahot, kuten Lastensuojelun keskusliitto ja Mannerheimin lastensuojeluliitto ovat samoilla linjoilla. Subjektiivisesta päivähoito-oikeuden rajoittamisesta ollaan montaa mieltä. Tuntuu, että Internetin keskustelupalsojen keskusteluissa ollaan rajoittamisen kannalla. Monet tuntuvat kokevan sen olevat hyvä säästökeino; miksi kotona olevalla vanhemmalla pitäisikään olla oikeus viedä lapsensa koko päiväksi päiväkotiin? Ajatellaan näiden vanhempien olevan liian laiskoja hoitamaan omat lapsensa ja, että he käyttävät vain yhteiskunnan etuuksia hyväkseen. Toisaalta THL:n teettämän tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat antavat laajasti tukensa subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle. THL:n ja Kelan tutkimusosaston yhteistyönä toteuttamassa Perhevapaat 2013 -väestökyselyssä 73 % parivuotiaiden lasten äideistä ja 81 % isistä oli sitä mieltä, että oikeus päivähoitopaikkaan kaikille lapsille on ehdottomasti säilytettävä (THL 18.3.2014). Lisäksi melkeinpä puolet perheistä ei edes käytä subjektiivista päivähoito-oikeuttaan (THL 8.10.2013). Vuodesta 1996 voimassa olleesta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta huolimatta vain hieman yli puolet (53,5 %) kaikista alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidossa. Alle kolmivuotiaista on päivähoidossa runsas neljännes (27,5 %) ja kolme–kuusivuotiaista 73 %. (Säkkinen & Kuoppala 2013.) Vanhemmat pystyvät arvioimaan lapsen ja perheen tarpeet Lapsen omat vanhemmat ovat yleensä aina parhaita asiantuntijoita oman lapsensa ja perheensä asioissa. Toki on perheitä, jotka tarvitsisivat nykyistä enemmän neuvoja ja ohjausta perheensä ratkaisuissa. Tässä tulisikin toteuttaa palvelunohjausta, jotta heille paras ratkaisu lapsen päivähoitoon löytyisi. Mutta ratkaisu ei voi olla oikeuksien rajoittaminen, vaan oikeiden palveluiden löytäminen. Palveluohjauksella voitaisiin käydä perheen kanssa avointa keskustelua heidän lapsensa varhaiskasvatuksen tarpeesta ja laajuudesta. Tärkeintä olisi löytää lapsen näkökulmasta parhaat ratkaisut. Samalla voitaisiin kartoittaa perheen muut tuen tarpeet. Varhaiskasvatus ei mielestäni saisi olla irrallinen palvelu kunnan muista lapsiperheiden palveluista. Kun lapsen subjektiivista oikeutta rajoitetaan, miten määritetään kuka tarvitsee kokopäiväistä hoitoa sosiaalisin perustein ja kuka hyötyy osa-aikaisesta päivähoidosta? Miten perheiden tarpeet rajataan tarvitseviin ja ei tarvitseviin? On perheitä joilla kaikki voi olla sosio-ekonomisesti hyvin, mutta jotka eivät pysty silti tarjoamaan lapselleen hänen tarvitsemaansa virikkeellistä ympäristöä ja sosiaalisten taitojen harjoittelua. Vanhemman voimavarat voivat monenlaisista syistä olla rajoittuneet. Monella perheellä voi voimavarat olla vähissä, kun perheeseen syntyy uusi lapsi. Voi olla, että vauva tarvitsee erityistä huomiota ja vanhemman lapsen hoito sekä kasvu eivät saa niin paljon huomiota. Lapsen päivän virikkeet voivat olla videon katselua tai tabletilla pelaamista, kun kotona oleva vanhempi yrittää selviytyä arjen pyörityksestä. Lisäksi voidaan pohtia, että missä on nuoremman lapsen oikeudet samanlaiseen vanhemman jakamattomaan huomioon ja varhaiseen vuorovaikutukseen kuin mitä perheen esikoinen on saanut. Vanhemman lapsen ollessa päivähoidossa saamassa laadukasta ikätasoistaan varhaiskasvatusta, saa nuorin lapsista vanhemman jakamattoman huomion ja mahdollisuuden rakentaa ensimmäistä varhaista kiintymyssuhdettaan. Vielä ongelmalliseksi subjektiivisen päivähoidon rajaaminen tekee, että se koskee vain kunnallista päivähoitoa. Voivatko kunnat siis itse määrittää rajaavatko he oikeutta vai ei? Asettaako tämä perheet eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen? Lisäksi jo nyt osa kunnista haluaa lisätä yksityisen päivähoidon määrää. Yleisesti ottaen yksityinen päivähoito on kalliimpaa kuin kunnallinen ja tästä syytä se ei ole mahdollinen kaikille perheille. Jo nyt perheillä joilla on varaa maksaa hieman enemmän, on myös varaa valita laajemmin tarjolla olevista palveluista. Rajoitus lapsen päivähoitoaikaan ei koske yksityistä päivähoitoa ja näin ollen eriarvoistaa perheitä myös tässä. Nykyisin voimassa oleva subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa tasa-arvoisen kohtelun kaikille lapsille. Universaalit palvelut, joihin kaikilla on tasavertainen pääsy, on myös useissa kansainvälisissä vertailuissa nähty suomalaisen järjestelmän vahvuutena niiden syrjäytymistä ehkäisevän ja eriarvoisuutta tasoittavan merkityksensä vuoksi. (Lastensuojelun Keskusliitto 28.5.14).Voidaanko tulevaisuudessa enää puhuakaan lapsen oikeudesta, jos on olemassa tietyt kriteerit jotka on ensin täytettävä kuuluakseen oikeuden piiriin? Rajoittaminen ei tue syrjäytymisen ehkäisyä eikä se tasoita koko ajan kasvavaa eriarvoisuutta. Leena, sosionomi ylempi AMK -opiskelija Lastensuojelun keskusliitto, verkossa Mannerheimin lastensuojeluliitto, verkossa Talentia, verkossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, verkossa Salmi Minna 2013, Tiedosta terveyttä ja hyvinvointia Säkkinen Salla & Kuoppala Tuula (2013): Lasten päivähoito, THL.n tilastoraportti 34/2013.

Lue lisää

Vanhemmat postaukset