Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Moniammatillinen yhteistyö nuorten palveluissa – miten ja miksi?
15.9.2015
Sosiaalialan bloggaajat

Nuori on nuorisolain (27.1.2006/72, 2§) mukaan alle 29-vuotias. Te-palveluissa nuori on alle 25-vuotias. Riihimäellä aloitti 1.4.2015 Lasten, nuorten ja perheiden (LNP) palvelukokonaisuus (Sote-lautakunta 13.01.2015, 7§), jossa nuorena on pidetty alle 25-vuotiasta. Koska organisaatio on uusi ja kehittäminen ollut lastensuojelupainotteista, haluan muistuttaa etenkin 18–25-vuotiaiden nuorten palvelutarpeista. Myös sosiaalihuoltolain soveltamisessa on olennaista huomioida nuoret. Uuteen sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) sisältyy Nuorisopalvelutakuu. Takuuseen kuuluu moniammatillinen palvelutarpeen arviointi, omatyöntekijä, kohdennettu sosiaalinen kuntoutus sekä muut tarvittavat palvelut yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Nuorisotakuuta tehostetaan vahvistamalla nuorten sosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta. Tavoitteena on varmistaa, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret hyötyvät nuorisotakuusta; eivät putoa projektien väliin eivätkä jää ilman tarvittavaa tukea. (STM 2015.) Etsivä nuorisotyö on nuorisotoimen ja sosiaalitoimen välimaastossa olevaa erityisnuorisotyötä, jonka osaaminen on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota nuorelle mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Työllä tarjotaan nuorelle varhaista tukea, mikäli nuori sitä itse haluaa. Etsivän työn ensisijaisena tehtävänä on auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea saavuttaakseen tarvitsemansa palvelut. Etsivästä nuorisotyöstä säädetään nuorisolaissa (27.1.2006/72). Laissa todetaan, että kunta toteuttaa tarvittaessa etsivää nuorisotyötä. Kunta voi myös hankkia palvelun. Riihimäellä kaupunginhallitus on päättänyt (KH:19.1.2015), että 1.1.2012 alkanut ostopalvelusopimus Hyvinkään-Riihimäen seudun ammattikoulutussäätiön kanssa etsivän nuorisotyön osalta päättyy. Asiaa on valmistellut monialainen työryhmä ja etsivää nuorisotyö järjestetään 1.1.2016 alkaen kaupungin omana toimintana. Riihimäellä toimii lakisääteinen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto Notus, jonka tehtäviin kuuluu mm. nuorisotakuun seuranta kunnassa. Nuorisopalvelutakuu käytännössä Miten uutta nuorisopalvelutakuuta olisi käytännössä hyvä ja tarkoituksenmukaista toteuttaa? Miten yhdistetään sosiaalihuoltolain nuorisopalvelutakuu ja 17 § sosiaaliohjaus sekä nuorisolain 7b § mukainen etsivä nuorisotyö? Palvelut tulisi kuvata asiakasnäkökulmasta. Sekava palvelujärjestelmä, tiukat raja-aidat tai ns. luukuttaminen voisi tarkoittaa, että nuori jää vaille tarvitsemaansa palvelua. Palveluiden ja asiakasprosessien tulisi muodostaa asiakkaalle selkeitä kokonaisuuksia huolimatta siitä, minkä yksikön tai organisaation alla kukin palveluntuottaja työskentelee. Toimijoiden välinen yhteistyö tulisi järjestää toisiaan täydentävästi ja sujuvaksi niin työntekijöiden kuin nuorten näkökulmasta. Nuorten palvelutarpeet voivat liittyä opiskeluun, työllistymiseen, itsenäistymiseen, asumiseen, raha-asioihin, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, talouteen, elämänhallintaan, ihmissuhteisiin, päihteidenkäyttöön tai useaan näistä. Mitä hyötyä siitä olisi, että apua tarvitseva nuori tai hänen läheisensä voisi matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä yhteen paikkaan? Riihimäen kaupungin Nuorten palvelupiste Nupin toimintamalli Nuppi on moniammatillinen ohjaus-, arviointi- ja neuvontapalvelu 13–25-vuotiaille nuorille. Moniammatilliseen tiimiin kuuluvat palveluohjaaja (sosiaaliohjaaja), ehkäisevä päihdetyöntekijä ja puolipäiväisenä terveydenhoitaja. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli tiimissä määräaikaisena vuoden 2014 loppuun saakka. Mikäli tiimi täydentyy psykiatrisella sairaanhoitajalla, on nuorelle nyt käytännössä tarjolla yhdessä paikassa tuki sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kokonaisvaltaiseen työotteeseemme kuuluu elämän eri osa-alueiden samanaikainen huomioiminen, arvioiminen ja asiakaslähtöinen ohjaaminen. Yhteistyötä Nupissa tehdään nuoren yksilöllisen tarpeen mukaan vanhempien, muiden läheisten sekä laajan verkoston kanssa, mm. oppilaitosten, sosiaalikeskuksen, Riihimäen seudun nuorisoasuntojen, psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja A-klinikan kanssa. Yksi vastuutyöntekijä, joka kulkee nuoren rinnalla, ja kiinnipitävä työote kuuluvat myös Nupin työotteeseen. Sosiaalihuoltolain tulkinnan mukaan "Useita palveluja tarvitseva nuori voi puolestaan tarvita omatyöntekijää, joka aktiivisesti seuraa tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa saattaa nuoren palveluihin" (STM 2015). Kun moniammatillinen palvelutarpeen arviointi on tehty, olisi tärkeää, että nuoren tarvitsemia palveluja, esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluja, olisi aidosti saatavilla. Matalan kynnyksen palvelun tavoitteena nuorten palvelupisteessä on asiakaslähtöinen, monipuolinen hyvinvoinnin tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Matala kynnys tarkoittaa Nupissa mm. sitä, että kuka tahansa voi ottaa yhteyttä puhelimitse soitolla tai tekstiviestillä (vastaam-me aina kun voimme, yleensä soitamme takaisin, myös ns. piippauksiin), sähköpostilla tai työprofiilin Facebook-viestillä. Päivystysaikaan voi poiketa käymään. Kun nuori tulee ovesta sisälle, hän voi luottaa siihen, että työntekijä tukee häntä riittävästi ja tarpeellisen ajan. Koska yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille, tarvitaan asiakaslähtöistä, yksilöllistä ja joustavaa palvelua, jotta nuori pääsee omaan tavoitteeseensa. Riihimäen kaupunginhallitus: tarvitaan tiivistä yhteistyötä nuorten parissa Kaupunginhallituksen päätöksessä (KH:19.1.2015) todetaan, että ”Nuoren kanssa työtä tekevien tahojen, kuten esim. kaupungin nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä etsivän nuorisotyön tiivis yhteistyö pienentää riskiä ns. nivelvaiheiden syrjäytymiseen. Etsivä on usein ensimmäinen aikuinen, joka ottaa hoitaakseen nuoren asioita hänen keskeytettyä esim. ammatillisen koulutuksen.” Miten yhdistetään uusi sosiaalihuoltolaki nuorten osalta ja nuorisolain etsivä nuorisotyö käytännössä Riihimäellä? Nuoren asiakkaan etu on, että hän saa tarvitsemansa palvelut matalalla kynnyksellä. Rakenteet työlle tulisi suunnitella ja organisoida tiiviiksi ja toimivaksi. Etsivän nuorisotyön saumaton yhteistyö nuorten moniammatillisen palvelupisteen ja muiden nuorten (käyttämien) palvelujen kanssa on olennaista. Yksi tapa kehittää moniammatillista yhteistyötä on Benchmark-menetelmä, jota voisi hyödyntää etsivässä nuorisotyössä sekä nuorten palvelupisteessä. Verkostoyhteistyön hyödyt sekä asiakas- että työntekijänäkökulmasta näyttäytyvät ilmeisinä – ainakin nuorten palveluohjaajalle. Esimerkkinä nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmä, joka on toteutettu laajan verkoston yhteistyönä, työskentelytapoja yhdistäen, oppien toisilta ja yhdessä, yhteisten nuorten parhaaksi. Kun LNP-palvelukokonaisuutta kehitetään sekä uutta sosiaalihuoltolakia viedään käytäntöön, palvelun tavoitteena tulisi pitää asiakaslähtöistä hyvinvoinnin tukemista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Nuorten palvelukokonaisuuteen tulee sisältyä myös ennalta ehkäiseviä ja varhaista tukea antavia mielenterveyspalveluita. Moniammatillista työskentelytapaa tulee vahvistaa ja yhteistyön olla saumatonta ja selkeää päällekkäisyyksien välttämiseksi. Yleinen ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyön ja sen koordinoinnin tulisi sisältyä nuorten palvelukokonaisuuteen ja siihen olla tarpeenmukaiset resurssit. Ehkäisevän työn asiantuntijuutta tulisi turvata koulutuksen ja verkostoitumisen keinoin. Iida Engqvist, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Nuorisolaki. Verkossa. Nuorisotakuu. Verkossa. Sosiaalihuoltolaki.  Verkossa. Kuntoutussäätiön laatima tutkimus: Nuorten syrjäytyminen – tietoa, toimintaa ja tuloksia?  Verkossa. Alanen Olli, Kainulainen Sakari, Saari Juho 2014: Vamos tekee vaikutuksen – Vamos-nuorten hyvinvointikokemukset ja tulevaisuuden odotukset. HDL - Helsingin diakonissalaitos.  Verkossa. Kuva: BMiz

Lue lisää

Ihmisten peruspalvelujen kilpailutuksessa sivuutetaan ihminen?
8.9.2015
Sosiaalialan bloggaajat

Yksityiset palvelutuottajat työllistävät kuntaa vaikka mitään konkreettista ei vielä syntyisikään. Pelkällä kilpailuttamisella saadaan työtunteja kulumaan. Kun palvelu ostetaan yksityiseltä palveluntuottajalta, tulee tuottaja kilpailuttaa. Tulee etsiä kilpailun avulla parhaiten kunnan, eli ostajan kriteerit täyttävä taho. Tähän kaikkeen kuluu aikaa ja se vaatii huolellista työtä. Kilpailutuksen tekemiseen tarvitaan tietoa ja taitoa sekä kunnan ihminen tekemään se. Jotta on mahdollista tehdä paras ratkaisu, on asia tunnettava hyvin ja omattava tarpeeksi asiantuntemusta kilpailutustyön tekemiseen. Hyvä kysymys onkin, kenen kannalta ratkaisu milloinkin on paras? Kunnan, palvelun välittömän hyödyn saajan vai kenties läheisten kannalta? Tärkeintä on tuntea ja tietää päätöksen seuraukset tai vähintäänkin arvioida, miten tehty päätös mihinkin milloinkin vaikuttaa. Koti kilpailutettavana Mielestäni tärkein kriteeri, kun puhutaan omasta kodista, on ihmisen hyvinvointi. Kun on kyse vanhuksen kodista, on mielestäni tärkein kriteeri siellä asuvien ihmisten tyytyväisyys. Onko sitä mahdollista mitata etukäteen tai miten sitä voi mitata jälkikäteen kun tehdään kilpailutus. Miten ihmisen mielipidettä käytetään palveluntuottajan valitsemisen mittarina vai käytetäänkö edes. Kilpailutuksen perimmäinen syy pohjautuu oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Kaikilla kykeneväisillä ja alansa osaavilla halukkailla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus tarjota palvelua ja osallistua tarjouskilpailuun. Näin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekoittuvat mielestäni itsemääräämisoikeuteen ja kunkin oikeuteen asua omassa kodissaan omilla kriteereillään. Voiko vanhus asettaa kriteerit itse vai asettaako ne joku muu. Vanhusten koti Suomen Itärajalla tarjoaa tehostettua palveluasumista useammalle kymmenelle ihmiselle. Tämän palvelun tuottaja oli vielä vuoden vaihteessa valtakunnallisesti suuri yritys Mehiläinen Oy. Maaliskuun alussa kunnasta itsestään tuli palveluntuottaja. Mehiläinen avasi kyseisen hoivakodin vasta vuonna 2011 ja nyt se joutui luopumaan toiminnastaan kilpailutuksen seurauksena. Kilpailutukseen osallistui sellaisiakin tahoja, joilla ei edes ollut tarjota kyseistä palvelua. Mistä tämä kertoo, että näin tehdään. Osallistutaanko kilpailuun vääristä syistä vaikka ei oikeasti voitaisi. Kiteen hoitokoti Mehiläinen hävisi tässä tapauksessa tarjouskilpailun eikä kukaan toinenkaan pärjännyt kilpailussa. Lehdissä kirjoiteltiin huolesta ja vääryydestä, kuinka vanhukset saattaisivat menettää kotinsa ja joutuvansa muuttamaan kilpailun voittaneen organisaation tiloihin ja jopa maksamaan asumisestaan enemmän. Kaupunki kuitenkin pelasti tilanteen ja otti haltuun hoitokodin sellaisenaan, jonka seurauksena ihmisten koti säilyi, työntekijät ja tilat pysyivät samoina. Palveluntuottajaksi tuli kunta itse ja ihmisen kannalta ratkaisu oli paras mahdollinen. Yle uutisoi vuoden alussa aiheesta ja Kiteen hoivapalvelusta otsikolla ”Kiteellä uhkaa pakkomuutto – ikäihmiset hankintalain heittopusseina”, joka lietsoo pelkoa ja ilmaisee tyytymättömyyttä ihmisten puolesta sekä ottaa kantaa kilpailutuslakiin.  Jos asia todella olisi näin, voimmeko vain asiaa katsoa sivusta. Kitee teki hyvän ja oikeudenmukaisen päätöksen siirtymällä sivustaseuraajan roolista vastuunkantajaksi ja otti asiasta kopin itse. Tiedetäänkö kilpailutuksen kokonaiskustannukset ja vaikutukset?   Kaupungin näkökulmasta tämä sama prosessi on käyty lähimenneisyydessä ja vastaavanlaisia prosesseja on koko ajan käynnissä useita. Kuinka paljon kunnilla on varaa käyttää jatkuvaan kilpailuttamiseen virkamiestyövoimaa. Tässä tapauksessa kunta on nyt itse palveluntuottajana kunnes toisin päätetään. Eihän sitä tiedä, milloin joku kunnan virkamies päättää taas avata tapauksen uudelleen ja pyörä pyörähtää uudelleen käyntiin. Mitä nämä kaikki muutokset ja prosessit maksavat. Onko oletus, että kilpailuttamiseen järjestämiseen tulee olla aina varoja ja aikaa käytettävissä? Onko kilpailutuksen tekemiselle laskettu hintalappua? Siirtääkö kilpailutus todellisuudessa ratkaisun vain tulevaan, seuraavaa päätöstä odottamaan. Päivi Muranen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Kiteen kaupungin päätös. Verkossa.  Karjalaisen artikkeli kilpailutuksesta. Verkossa.  Yle uutisoi: ikäihmiset heittopusseina. Verkossa. 

Lue lisää

Mitä mieltä on täyttää kaatopaikat käyttökelpoisella ruoalla?
4.9.2015
Sosiaalialan bloggaajat

Minua kauhistuttaa ja suututtaa ne valtavat määrät syömäkelpoista ruokaa, joka vuosittain menee kaatopaikalle, kun sioillekaan niitä ei enää saa tarjoilla.  Olen kuullut, että Euroopan työpaikkaruokaloiden yli jäävällä ruoalla voisi ratkaista nälänhädän Afrikassa. Näin yksinkertaista se ei tietenkään ole, mutta voisimme täällä hyvinvointivaltioissa hiukan miettiä omia käytäntöjämme, alkaen omasta jääkaapistamme. Ranska antoikin meille muille hyvän esimerkin muuttamalla lainsäädäntöänsä: Suuret supermarketit eivät saa enää tuottaa ruokajätettä! Jyväskylä mallina Suomessa Jyväskylän kaupunki on tehnyt uraa uurtavaa työtä ruokahävikin vähentämiseksi kaupungin eri toimipisteiden ruokaloissa. Kokeiluihin on lähdetty ennakkoluulottomasti ja osa niistä todettu käyttökelpoisiksi, osa taas ei edennyt kokeilua pidemmälle. Haasteita on ollut mm. lainsäädännön ja työpaikkaruokaloissa maksavien asiakkaiden vähenemisen vuoksi. Kouluissa on jouduttu miettimään myös oppilaiden turvallisuutta. Kuitenkin monissa muissa kunnissa on otettu mallia Jyväskylästä ja mm. Vantaa jakaa ylijäänyttä ruokaa ilmaiseksi. Jotkut kokevat ilmaisen tai halvan ruoan myymisen uhkaksi ja Jyväskylän seudulla yrittäjät ovatkin nousseet takajaloilleen. Kaupungin lakimies otti kuitenkin kannan, että hävikkiruoan jakaminen/myyminen ei kilpaile ravintolapalveluiden kanssa ja ei sen vuoksi myöskään vääristä kilpailua tai riko lakia. Helsingissä on yritetty seurata muiden jalanjäljissä Marraskuussa 2013 kaupunginvaltuutettu Petra Malin teki aloitteen ylijääneen kouluruoan kokeiluluontoisesta myymisestä tai jakamisesta Helsingissä. Aloitteen oli allekirjoittanut 55 muutakin valtuutettua. Aloitetta perusteltiin mm. ruokahävikin vähentämisellä (joka Malinin mukaan on Suomessa huimat 400 miljoonaa kiloa vuodessa) ja muiden kuntien onnistuneilla kokeiluilla. Hän vetoaa tekstissään myös Helsingin kaupungin omiin arvoihin: taloudellisuuteen ja ekologisuuteen. Kaupungille ruoka- ja siivouspalveluja tarjoava Palmian johtokunnalta pyydettiin lausunto asiasta, jossa ilmeni, ettei Palmia sinänsä vastusta asiaa, mutta näkee sen koskevan myös monia muita tahoja, kuten kouluisäntäpalveluja ja turvapalveluja. Huhtikuussa 2014 kaupunginhallitus päätti jättää aloitteen käsittelyn pöydälle jääden odottamaan lisäselvityksiä siitä, miten toiminta voitaisiin käytännössä järjestää. Vuoden 2014 syyskuun loppuun mennessä oli lisäselvitykset tehty ja kokeilu päätettiin aloittaa. Kokeilun tarkoitus oli kestää marraskuun 2014 alusta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun saakka. Palmia tiedusteli 29 toimijalta heidän haluaan ottaa ruoan jakelua vastuulleen ja lisäksi muutama toimija otti yhteyttä heihin oma-aloitteisesti. Näistä 14:lle lähetettiin tarkemmat tiedot eli toimintamallin kuvaus ja kaksi toimijaa ilmoittautuikin työhön. Toinen tosin joutui myöhemmin luopumaan ajatuksesta kuljetusongelmien vuoksi. Kokeiluun lähti lopulta siis yksi toimija, Herttoniemenrannan Asukastaloyhdistys Ankkuri ry ja ruoan lahjoittajaksi Herttoniemenrannan peruskoulu. Jään mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin ratkaisuun Helsingin kaupunki päätyy kokeilun jälkeen. Olen vakuuttunut, että jos asiaa todella halutaan viedä läpi, se on mahdollista. Onhan se mahdollista myös muualla Suomessa. Eri asia on sitten se, löytyykö halukkaita toimijoita ruoan jakajaksi. Ruokaa ei kuitenkaan voi lastata auton takakonttiin ja sieltä käsin sitä jaella, vaan hygienialainsäädäntö on otettava huomioon. Järjestöillä ei välttämättä ole varaa tai riittävästi henkilökuntaa hoitamaan toimintaa asianmukaisesti. Haluan uskoa, että pilkuntarkassa sääntövaltiossamme ovat asenteet hiljalleen muuttumassa ja lukuisten määräysten ja ohjeiden sijaan alamme ajattelemaan maalaisjärjellä. Ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua kaikki ylimääräinen ruoka saadaan hyötykäyttöön, eikä sitä enää kukaan kyseenalaista. Heta Niinimäki, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Vantaa myy ylijäämäkouluruoan. Verkossa. Ranska kielsi ruokajätteen poisheiton. Verkossa. Jyväskylä myy ylijäämäkouluruon. Verkossa.  Ylijäämäruoan myynti ei riko lakia. Verkossa. Helsingin kaupunginvaltuusto. Verkossa.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset