Vuosi: 2022
Erityislasten oikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin
Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarpeista ja niihin vastaavista palveluista on ollut runsaasti keskustelua kuluneen vuoden aikana. Asiantuntijoilla sekä perheillä itsellään on suuri huoli yksin jäämisestä sekä vääränlaisista ratkaisuista lapsen haasteisiin. Neuropsykologisia häiriöitä ovat muun muassa ADHD, autismikirjon häiriöt sekä nykimishäiriöt, kuten Touretten syndrooma. Neuropsykiatriset vaikeudet vaikuttavat esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn ja oman toiminnan ohjaamiseen. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy usein myös muita haasteita, kuten ahdistus- ja pakko-oireisuutta, aistiherkkyyttä ja oppimisen haasteita. (HUS.) Aloite yhden luukun periaatteesta Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.10.2021 käsiteltiin 24 valtuutetun aloitetta erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. Aloitteessa mainitaan Helsingin kaupunginhallituksen 30.9.2019 tekemä päätös, jossa todetaan Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (Lape) edistävän koordinoitua ja sektorirajat ylittävää palveluyhteistyötä. Aloitteen mukaan helsinkiläisten erityislasten vanhemmat kuitenkin kertovat, että palvelut ovat edelleen hajallaan ja vanhemmat joutuvat taistelemaan lastensa oikeudesta saada erityistä tukea. (Helsingin kaupunginvaltuusto, aloite 2021.) Helsingin kaupungin aloitteen käsittelyä koskevassa pöytäkirjassa todetaan, että kaikilla neuropsykologisesti oireilevilla lapsilla tai nuorilla ei ole lastensuojelun tai sosiaalityön tarvetta, vaan heidän erityisyytensä määrittyy terveydenhuollon ja kuntoutuksen, sosiaalihuollon sekä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja oppilashuollon lainsäädännön kautta. Tämä aiheuttaa palveluiden hajanaisuutta, kun asiakas- ja potilastiedot ovat eri rekistereissä, eikä ammattilaisilla ole oikeutta katsoa asiakkaan tietoja yli rekisterirajojen. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Tähän ilmaistaan ratkaisuksi perhekeskukset, joiden tarkoitus on toimia yhden luukun periaatteella ja koota lasten ja nuorten ennalta ehkäisevistä ja erityispalveluista yhtenäinen palvelukokonaisuus. Toisaalta pöytäkirjassa todetaan kasvatus- ja koulutuslautakunnan katsoneen, että yhden luukun periaatteen sijaan erityislasten ja -perheiden palveluntarpeisiin vastattaisiin paremmin kehittämällä yhteistyötä toimialojen ja erityissairaanhoidon kanssa. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Asiantuntijoiden ja vanhempien huoli nykyisistä palveluista Vuoden 2021 aikana mediassa oli paljon keskustelua neuropsykiatrisesti oireilevien eli nepsy-lasten tukipalveluista. Mielipidekirjoituksessa Helsingin Sanomissa 19.2.2021 Autismiliitto ilmaisi huolen autismikirjon nuorten ja lasten sekä heidän perheidensä yksin jäämisestä ilman tarvitsemiaan palveluita, joka liian usein johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Jos koulussa ja lastensuojelussa ei ymmärretä autismikirjon erityispiirteitä, ongelmat kärjistyvät entisestään. (Autismiliitto 2021.) Samaa aihetta käsiteltiin myös SOS-lapsikylän blogissa 22.4.2021 lapsioikeuslakimies Mirjam Aranevan kirjoituksessa, jonka mukaan usein ainoa tukimuoto, jonka nepsy-lapsen perhe lastensuojelusta saa, on huostaanotto. Tähän johtaa riittämätön tuki ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon puutteellinen keinovalikoima neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivän tarpeisiin. (SOS-lapsikylä 2021.) Asiasta on viime vuosina tehty myös tutkimusta, muun muassa Ulla Ikosen pro gradu -tutkielma, jossa selvitettiin neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivien lasten ja nuorten vanhempien kokemuksia saaduista palveluista, sekä Ulla Särkikankaan väitöskirja, jossa tutkittiin pitkäkestoista sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä erityisperheiden arjessa. Ikosen tutkielman vanhempien mukaan palvelujärjestelmä ei tunnista tuen tarpeita ja lapset jäävät ilman riittävää hoitoa. Ammattilaisilla ei ole riittävää osaamista neuropsykiatrisista ongelmista, mikä johtaa vääriin tulkintoihin ja voi hankaloittaa perheen tilannetta entisestään. Vanhemmat kokivat myös, että heitä ei kuunneltu riittävästi oman lapsensa asioissa. (Ikonen 2021.) Särkikankaan tutkimuksesta tuli ilmi, että samalla perheellä voi olla vuosien aikana useita, jopa kymmeniä palveluita käytössään, liittyen erityislapsen tilanteisiin. Perheiden arkea kuormittaa, että he joutuvat etsimään tietoa itse, hakemaan useita palveluita samanaikaisesti ja käyttämään niitä vuosia. Tämä aiheuttaa häiriöitä perheiden arjessa ja vaikeuttaa arjen sujuvuutta. (Särkikangas 2020.) Kuinka huoleen voisi vastata? Vaikka jo yli kaksi vuotta sitten, vuonna 2019, on tehty päätös koordinoidun palveluyhteistyön kehittämisestä, siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet tuntuvat yhä polkevan paikallaan. Perheiden kokemukset tuovat esiin syvää huolta nepsy-lasten tilanteesta, kun heidän kanssaan toimivat ammattilaisetkaan eivät tunnista näiden lasten tarpeita. Lastensuojelulliset keinot eivät voi olla ainoa tuki näille perheille, etenkään jos perheessä ei ole muita syitä lastensuojelun asiakkuudelle. Vanhempien huoli lapsestaan tulisi kuulla riittävän varhaisessa vaiheessa, ennen tilanteen kärjistymistä. Yhden luukun periaate voisi olla toimiva ratkaisu ongelmaan, sillä nykyisellään ratkaisuksi esitetyt perhekeskukset eivät sitä vaikuta olevan. Erityislasta hoitavilla tahoilla, koululla tai varhaiskasvatuksella sekä mahdollisella lastensuojelulla tulisi olla yhtenäinen järjestelmä, johon kukin voisi kirjata huomioita lapsesta. Nykyisellään verkostopalavereita, johon kaikki tahot osallistuvat, on liian harvoin. Myös hoitavien tahojen lasta koskevat lausunnot tulisi ottaa paremmin huomioon päätettäessä lasta koskevista tukitoimista varhaiskasvatuksessa, koulussa sekä perheen arjessa. Lisäksi varhaiseen tukeen tarvitaan lisää resursseja. Liian usein tuntuu, että resurssien puutteen takia lapsi jää paitsi hänelle suositellusta tuesta, vaan joutuu pärjäämään vähemmällä. Nepsy-lasten kanssa arjessa toimivien ammattilaisten tulisi saada myös enemmän koulutusta neuropsykiatrisista häiriöistä, jotta he osaisivat toimia heidän kanssaan oikein. Vastaamalla erityislasten tarpeisiin riittävän varhain on mahdollista välttää ongelmien kärjistyminen myöhemmässä vaiheessa. Kirjoittaja: Katariina Kajan, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Varhaiskasvatuksen opettaja/päiväkodin varajohtaja, Helsingin kaupunki. Lähteet Araneva, Mirjam 2021. Kuka auttaisi Nepsy-lasta? SOS-lapsikylä. SOSblogi ammattilaisille. Blogipostaus 22.4.2021. Autismiliitto 2021. Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat väliinputoajia. Ajankohtaista-palsta. 19.2.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite 31.3.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 18/2021. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. HUS. Neuropsykiatriset häiriöt lapsilla. Ikonen, Ulla 2021. Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivälle lapselle tai nuorelle saaduista palveluista. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Särkikangas, Ulla 2020. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa – toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Taloustieteen osasto.
Tehostetun palveluasumisen asiakasmaksujen yhtenäistäminen nosti asiakkaiden maksuja
Heinäkuussa 2021 astui voimaan lakimuutos, jolla yhdenmukaistettiin tehostetun palveluasumisen asiakasmaksut Suomessa. Aiemmin palveluasumisen asiakasmaksuista ei ole säädetty lailla, vaan kunnat ovat itse voineet määrittää palveluasumisen hinnan. Helsingissä tehostetun palveluasumisen asiakasmaksun yhdenmukaistaminen tarkoitti asiakkaalle korotusta asiakasmaksuun. Asiakasmaksulain osauudistuksella yhdenmukaistettiin ja kohtuullistettiin tehostetun palveluasumisen asiakkaiden asiakasmaksuja (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021a). Aiemmin asiakkailta on voitu laskuttaa erikseen esimerkiksi asumisesta ja huolenpidosta koituvat kustannukset. Uudistetussa asiakasmaksulaissa asiakas maksaa palveluasumisesta yhden summan, joka kattaa asumisen, ateriat, hoidon ja huolenpidon. Asiakasmaksujen määrä vaihteli kunnittain huomattavasti, asettaen ihmiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan missä he asuivat. Maksut yhdenmukaistamalla halutaan taata, että asiakkaat ovat yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä missä kunnassa he asuvat. Maksut voivat vaihdella kuntien välillä myös jatkossa, sillä kunnat saavat edelleen päättää asiakasmaksujen määrästä, mutta laki asettaa maksuille enimmäismäärän. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020.) Kunta voi halutessaan laskuttaa asiakkaalta pienemmän maksun tai antaa palvelun jopa maksutta (Sosiaali- ja terveysministeriö). Asiakasmaksu nousi Helsingissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti nostaa tehostetun palveluasumisen asiakasmaksua ja linjasi maksun määräytymisprosentin asiakasmaksulain (1201/2020 § 7 c) mukaisesti. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1201/2020 § 7 c). Tällä päätöksellä Helsingin Kaupunki nosti helsinkiläisten tehostetun palveluasumisen asiakkaiden asiakasmaksua. Ennen asiakasmaksulain uudistusta tehostetussa palveluasumisessa asuva helsinkiläinen maksoi 80 prosenttia nettotuloistaan ja hänelle jäi käyttövaraa 254 euroa kuukaudessa. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 1,4). Uuden päätöksen myötä maksaa helsinkiläinen asiakas nyt 85 prosenttia nettotuloistaan ja hänelle jää 15 prosenttia tai vähintään 164 euroa käyttövaraa kuukaudessa. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 1,4). Uusittu asiakasmaksu perustuu asiakkaan maksukykyyn ja rinnastuu pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 3). Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asiakas maksaa 80 prosenttia nettotuloista ja hänelle tulee jäädä 15 prosenttia ja vähintään 110 euroa käyttövaraa. Laitoshoitoon sisältyy kaikki asiakkaan tarvitsemat lääke-, hygienia- ja terveydenhuoltomenot. (Kuntaliitto 2021.) Käyttövara pieneni Helsingissä tehostetun palveluasumisen minimikäyttövara pieneni 254 eurosta 164 euroon kuussa. Yhdeksänkymmenen euron vähennys käyttövaraan, voi tuntua pieneltä vähennykseltä, mutta jo ennestään pienituloiselle henkilölle se voi olla merkittävä pudotus tuloissa. Aiemmin 254 euron käyttövaralla asiakkaan tuli kattaa kaikki hoitoon ja huolenpitoon tarvittavat välttämättömät hoitotarvikkeet. (Kuntaliitto 2021). Uuden päätöksen mukainen asiakasmaksu kattaa nyt asioita, jotka asiakas aiemmin kustansi itse. Maksu kattaa seuraavat hoitoon ja huolenpitoon kuuluvat hoitotarvikkeet: inkontinenssisuojat pesulaput ruokaliinat vuodesuojat (Kuntaliitto 2021). Lisäksi asiakasmaksusta vähennetään lääkekustannukset. Lääkekustannukset huomioidaan asiakkaille määrätyistä lääkkeistä, perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista, sairausvakuutuslain mukaisen lääkkeiden omavastuun verran. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 4.) Yhdenmukaistiko laki todella kaikkien asiakasmaksut? Vaikka uusi asiakasmaksulaki rinnastuu laitoshoitoon, jossa asiakkaan minimikäyttövara on pienempi, eivät asiakkaat siltikään ole täysin yhdenvertaisessa asemassa. Laitoshoidossa asiakasmaksu pitää sisällään hoitotarvikkeiden ja lääkkeiden lisäksi taksimatkoja virkistyskäyttöön, kunnalliset terveydenhuollon palvelut, kuten hammaslääkärin sekä kaikki hygieniatarvikkeet, kampaajan sekä jalkojenhoidon. Laitoshoidon asiakasmaksu kattaa paljon sellaisia asioita, jotka mahdollistavat rikkaamman arjen. Vaikka käyttövara on pienempi ei sillä tarvitse kattaa esim. terveydenhuolto tai taksimatkoja, kuten tehostetussa palveluasumisessa. Ihminen voi lähteä tapaamaan perhettään ja laitos maksaa taksimatkan tai hän voi käyttövarallaan ostaa herkkuja, tilata ulkoiluseuraa, lähteä konserttiin tai tilata lehden. Se, että ihminen joutuu ympärivuorokautisen hoidon piiriin ei pitäisi poistaa hänen mahdollisuuttaan elää rikasta elämää, johon kuuluu samoja asioita kuin kenen tahansa elämään. Ystävät, perhe, osallistuminen, itsensä toteuttaminen ja mahdollisuus tulla kohdatuksi arvostavasti pitäisivät olla itsestään selviä asioita myös ympärivuorokautisessa hoidossa. Tehostetussa palveluasumisessa asuvalla ihmisellä ei välttämättä jää käyttövarastaan rahaa, jotta nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Uusi asiakasmaksulaki määrää, että mikäli asiakkaan varat eivät riitä kattamaan tarpeellisia kustannuksia tai asiakkaan toimeentulo vaarantuu voi hän hakea asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021b; Sosiaali- ja terveysministeriö). Mahdollisuus hakea asiakasmaksujen alentamista on askel oikeaan suuntaan, mutta hyvin byrokraattinen prosessi. Jos alentamista haettaisiin, niin katsottaisiinko tarpeellisiksi kuluiksi myös maksettu ulkoiluapu tai yksinäisyyttä ja masennusta kokevalle, konserttilippu musiikkiesitykseen? Herää kysymys, onko asiakasmaksuja päätettäessä mietitty vain ihmisen fyysisten tarpeiden täyttymistä. Helsinki olisi voinut päättää myös toisin, pitää asiakasmaksut ennallaan tai jopa pienentää niitä. Eikö monipuolisessa hyvässä hoidossa ja suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tulisi turvata ihmisen tarpeet kokonaisvaltaisesti. Kirjoittaja Mari Raatikainen, sosionomi (AMK) ja sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija Metropolian ammattikorkeakoulusta. Lähteet Kuntaliitto 2021. Pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen, pitkäaikaisen perhehoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon maksut. Viitattu 5.12.2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1201/2020 § 7 c. Annettu Helsingissä 30.12.2020. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021. § 95 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksuperusteiden määrääminen asiakasmaksulain osauudistuksen mukaisesti 1.7.2021 alkaen. Pöytäkirja. Helsingissä 11.5.2021. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö. Asiakasmaksulain uudistus. Artikkeli. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021a. Asiakasmaksulaki uudistuu – lakimuutokset voimaan 1.7.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö. Tiedote.Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021b. Kuntainfo: Asiakasmaksulakiin muutoksia 1.7.2021 alkaen. Uutinen. Viitattu 6.12.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lausunto sosiaali- ja terveysministeriön alustavista suunnitelmista as¡akasmaksulain uud¡stam¡seks¡. Lausunto..Viitattu 5.12.2021.
Vakanssien muutoksella ratkaisua lastensuojelun avohuollon työvoimapulaan
Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti vuoden 2022 alusta lähtien muuttaa neljä sosiaalityöntekijän vakanssia erityissosiaaliohjaajan vakansseiksi. Päätöksen taustalla on akuutti valtakunnallinen pula sosiaalityöntekijöistä ja asiakkaiden palveluiden turvaaminen. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa eletään haastavia aikoja. Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat kasvussa. Nousua on ollut kaupungissa vuoden 2021 alusta 24 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan pätevistä sosiaalityöntekijöistä on valtakunnallisesti pulaa ja heitä ei riitä kasvavan asiakasmäärän tarpeisiin (Varis 2021.) Vantaa on kehittänyt uuden työparimallin, jossa sosiaalityöntekijä ja erityissosiaaliohjaaja toimivat työparina sekä tekevät yksilötyötä. Erityissosiaaliohjaajat ovat koulutukseltaan sosionomi (amk) ja jatkokoulutuksena käyneet ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (Varis 2021.) Vantaa on saanut ajatuksen työparityöskentelyyn mahdollisesti Kuntatyönantajien tulevaisuustutkimuksesta, jossa ehdotetaan sosionomin (ylempi AMK) ja sosiaaliohjaajan välistä työparityöskentelyä uudeksi toimintamalliksi. Sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon arvostusta on tarkoitus lisätä luomalla uusia työtehtäviä esimies- ja hanketyöhön. Myös erityissosiaaliohjaajilla nähdään olevan merkittävä rooli palveluohjauksen roolin korostuessa. (Kuntatyönantajat 2021.) Lastensuojelun määräajat ovat ylittyneet Vantaa on saanut lastensuojelun asiakastyön hitaudesta kriittistä palautetta jo vuonna 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osavuosikatsauksessa 10/2019–3/2020 lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnissa on esiintynyt hitautta. Hitauden syyksi kerrottiin sosiaalityöntekijöiden suuri vaihtuvuus. (Pukkio 2021; Lastensuojelulaki 2017.) Määräaikojen ylittymiset ovat johtaneet selvityspyyntöihin Aluehallintovirastolle. (Aluehallintovirasto 2021.) Myös osavuosikatsauksessa 10/2020–3/2021 määräaikojen ylittyminen on jatkunut. Lastensuojelulain palvelutarpeen arvioinnin aloitukset ovat ylittäneet seitsemän arkipäivän rajan 1,4 % ja arviointien valmistumisissa 10,9 % tapauksista on ylittynyt kolmen kuukauden määräaika. (Pukkio 2021; Lastensuojelulaki 2017.) Sosiaalityöntekijöiden vakansseja muutetaan erityissosiaaliohjaajan vakansseiksi Kansallinen pula sosiaalityöntekijöistä sekä kasvavat lastensuojelun asiakasmäärät haastavat Vantaan päättäjiä palveluiden järjestämisessä. Perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Mirja Varis perustelee vakanssien muutosta seuraavilla asioilla: lapsen osallisuus vahvistuu työparityöskentelyssä sosiaalityöntekijän ja erityissosiaaliohjaajan kotikäynneillä erityissosiaaliohjaajia on saatavilla toisin kuin sosiaalityöntekijöitä työparityö vähentää työn kuormittavuutta ja parantaa palvelun laatua asiakasturvallisuus toteutuu palveluiden saatavuus turvataan. Mielestäni Varis (2021) kertoo siitä, että Vantaa pyrkii kehittymään. Kaupunki pyrkii luovalla tavalla huomioimaan lisääntyvän kysynnän tarpeet asiakastyössä. Pula sosiaalityöntekijöistä on laaja yhteiskunnallinen kysymys, jota Vantaa pyrkii innovatiivisesti ratkaisemaan ottamalla erityissosiaaliohjaajan soveltuvin osin mukaan asiakastyöhön. Uusi työskentelytapa myös vahvistaa sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tunnettavuutta palvelujärjestelmässä ja parantaa työllistymismahdollisuuksia. Päätöksestä ei käy ilmi, millaisia toimenpiteitä Vantaa aikoo konkreettisesti tehdä avohuollon lastensuojelun asiakasmäärän hillitsemiseksi. Kaupungin strategiassa kirjoitetaan palveluiden painotuksesta ennaltaehkäisevään ja varhaiseen tukeen. Kaupunki pyrkii edistämään asukkaiden yhteisöllisyyden kokemista ja resursoimaan kotouttamiseen Suomen vieraskielisimmässä kaupungissa. (Valtuustokauden strategia 2018: 16–17.) Itse näen, että Vantaalla on luovia ja hyviä ajatuksia, mutta toivon myös rakenteellisia muutoksia vakanssien uudistumisen lisäksi. Mielestäni rakenteisiin ja asiakkaiden arkeen on saatava vaikuttavia, ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita, ettei asiakasmäärien kasvaessa tilanne muutu hallitsemattomaksi. Kirjoittaja Toni Piispa, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aluehallintovirasto. 2021. Lastensuojelulain mukaisten määräaikojen noudattamisessa edelleen vaikeuksia useissa kunnissa - sosiaalityöntekijöiden rekrytointivaikeuksien ja vaihtuvuuden takia määräajat eivät toteudu. Julkaistu 28.1.2021. Kuntatyönantajat 2021. Kunta-alan työn murroksen kuvaus 6: Sosiaalityön uudet ratkaisut. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 Pukkio, Saana 2021. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 21.9.2021. Vastaus Etelä-Suomen aluehallintoviraston selityspyyntöön lastensuojelun määräaikojen ylityksestä. Valtuustokauden strategia. 2018. Vantaan kaupunki. Valtuustokauden strategia 2018–2021. Varis, Mirja 2021. Sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirja 11.10.2021. Sosiaalityöntekijän vakanssien muuttaminen erityissosiaaliohjaajan vakansseiksi määräajaksi 1.1.2022–31.12.2022.
Pedagogiset pakopelit traumainformoituun työotteeseen tutustumisen välineenä
Tietoa traumoista ja taitoa tukea trauman kokeneita tarvitaan myös sosiaalialalla, mutta harvalla on aikaa ja motivaatiota opiskella aihetta hektisessä työarjessa. Opinnäytetyöni tarjoaa tähän ratkaisun: traumainformoituun työotteeseen voi tutustua mielekkäästi ja tehokkaasti pakopelin avulla. Pedagogisia pakopelejä on suunniteltu viime vuosina monista aiheista, mutta ei traumainformoidusta työotteesta. Peleistä on kuitenkin paljon hyötyjä, sillä ne sisältävät lukuisia oppimista ja oivaltamista edistäviä ominaisuuksia: ne tarjoavat säännöt ja tavoitteen, mutta jättävät kuitenkin tilaa pelaajan omalle harkinnalle, luovuudelle ja toiminnalle (Koiranen 2019: 24–37). Pedagogisten pakopelien käytöstä ei kuitenkaan ole vielä juurikaan vertaisarvioitua tutkimustietoa (ks. Leinonen & Rab, 2020: 58) vaan saatavilla oleva tieto perustuu esimerkiksi pelihankkeissa tuotettuun tietoon. Nuorten Akatemian, Saku ry:n ja Lasten ja Nuorten säätiön Pelaa! -hankkeen pohjalta tuotetun pelisuunnitteluoppaan mukaan pedagogisia pelejä voidaan käyttää esimerkiksi tiedon välittämisen, taitojen harjoittamisen ja erilaisten teemojen käsittelyn menetelmänä. Pedagogisille peleille tyypillistä on ennalta määritelty pedagoginen tavoite ja se, että pedagogiikka ja pelillisyys liittyvät yhteen ja muodostavat oppimista tukevan kokonaisuuden. (Hämäläinen, Brusila & Mertanen 2022:4.) Opinnäytetyöni työelämäkumppanina toimi Pelaa! – hankkeessa mukana ollut Nuorten Akatemia, joka on suunnitellut useita pedagogisia pakopelejä. Sain käyttööni pakopeleihin perehtyneen Nuorten Akatemian projektikoordinaattorin tietotaidon, sekä mahdollisuuden testata peliä ennen sen julkaisemista. Nuorten Akatemia levitti valmista peliä omille Mahis-ohjaajilleen, jotka työskentelevät haavoittuvassa asemassa olevien nuorten parissa (https://www.mahis.info/ ). Opinnäytetyöni osoittaa, että toimivan pedagogisen pakopelin voi suunnitella ja toteuttaa ilman isoja taloudellisia resursseja. Pelimateriaalin löydät täältä: https://www.nuortenakatemia.fi/pedagoginen-pakopeli-menetelmana/. Pelin ei siis tarvitse olla efektien kyllästämä, eikä siinä tarvitse olla suurta määrää rekvisiittaa. Tärkeää on rakentaa kiinnostava, läpi pelin kulkeva taustatarina, jonka varrella pelaajat ratkaisevat teoriaan perustuvia tehtäviä. Aloitin pelin suunnittelun traumainformoituun työotteeseen liittyvän teorian kokoamisella. Asetin pelille seuraavat tavoitteet: Herättää mielenkiinto traumainformoitua työotetta kohtaan. Tarjota tietoa työotteeseen liittyvistä asioista ja näkökulmista. Tarjota luova ja innostava tapa tutustua työotteeseen. Pedagoginen pakopeli on hyvä koulutusvaihtoehto esimerkiksi verkossa toteutettaville webinaareille. Vaikka webinaarit voivat olla hyödyllisiä, ne vaativat usein paljon aikaa. Pakopeli on tehokas ja motivoiva tapa oppia, sillä pelin valmisteluun ja pelaamiseen kuluu aikaa alle kaksi tuntia. Pelin aikana pelaajat sukeltavat aihetta käsittelevään tarinaan tehden oppimista tehostavia tehtäviä. Työote on laaja, eikä pelin tarkoituksena ole opettaa kaikkea siihen liittyvää vaan toimia kipinän ja kiinnostuksen herättäjänä. Pedagogisen pakopelin toteuttaminen Pelin tehtävät pohjautuvat traumainformoidun työotteen teoriaan ja tarjoavat katsauksen traumainformoidun työotteen kannalta oleellisiin asioihin ja näkökulmiin, kuten turvattomuuden moniulotteisuuteen, ammattilaisen itsetuntemuksen tärkeyteen, alle 18-vuotiaana tapahtuviin traumaattisiin kokemuksiin ja niistä mahdollisesti seuraaviin oireisiin. Jaoin aihetta niin, että yksi tehtävä käsittelee aina jotain teorian palasta tai näkökulmaa, kuten sitä, millaiset kokemukset on luokiteltu alle 18-vuotiaana tapahtuviksi erityisen haitallisiksi kokemuksiksi (ks. Goddard, Anna 2021: 145–147). Peliä testattiin Nuorten Akatemian toimesta ja kävi ilmi, että pelille asettamani tavoitteet toteutuivat varsin hyvin. Peli osoittautui koherentiksi kokonaisuudeksi ja se eteni loogisesti. Peli osoitti, että traumainformoidun työotteen kaltaisista, haastavistakin työotteista on mahdollista suunnitella toimiva pedagoginen pakopeli. Pedagoginen pakopeli on onnistuessaan innostava, ajatuksia, keskustelua ja mielenkiintoa herättävä menetelmä ihmistyön työmenetelmien tutuksi tuomiseen. Haluaisinkin opinnäytetyöni perusteella kannustaa tarttumaan pakopelipedagogiikan tarjoamiin mahdollisuuksiin uuden oppimisessa ja uusiin teemoihin tutustumisessa. Kirjoittaja Ida Jouttijärvi. Kirjoittaja viimeistelee sosionomi (AMK) tutkintoaan Metropoliassa, ja teksti pohjautuu hänen opinnäytetyöhönsä. Pakopelin materiaalit: https://www.nuortenakatemia.fi/wp-content/uploads/2022/05/Traumainformoitu-tyoote-pakopelin-pelimateriaalit.pdf Ohjaajan ohjeet ja tarvikelista: https://www.nuortenakatemia.fi/wp-content/uploads/2022/05/Traumainformoitu-tyoote-pakopelin-ohjaajan-materiaalit.pdf Lähteet: Goddard, Anna 2021. Adverse Childhood Experiences and Trauma-Informed care. Journal of Pediatric Health Care 2021–3. Vol. 35 (2). s. 145–155. Hämäläinen, Sonja & Brusila, Elisa & Mertanen, Milla Minerva 2022. Pieni opas pelisuunnitteluun. Pelaa! -hanke: Nuorten Akatemia, SAKU ry & Lasten ja nuorten säätiö. Jouttijärvi, Ida 2022. Pedagoginen pakopeli menetelmänä traumainformoidun työotteen tutuksi tuomisessa. Nuorten Akatemia. Blogipostaus 12.5.2022. Koiranen, Joonas 2019. Pedagogiset pakopelit. Opas. Helsinki: Ääres eduEscape. Mahis. Nuorten Akatemia. Rab, Isra & Leinonen, Teemu 2020. Educational escape rooms as collaborative learning environments. Aalto Yliopisto. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Maisterivaiheen työ.
Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä
Korona-aikana sosiaalialan työntekijät kokivat usein jääneensä melko yksin haastavien tunteidensa ja huoliensa kanssa (1). Korona-aika vähensi ihmisten sosiaalisia turvaverkkoja, jolloin sosiaalialan työllä oli entistä keskeisempi rooli asiakkaiden elämässä (2). Eristäytyminen kuormitti myös työntekijöitä, sillä korona-aika oli paljolti yksin tekemisen aikaa. Kollegat eivät voineet kohdata, rohkaista toisiaan ja pohtia asioita yhdessä (Banks ym. 2020). Sosiaalinen etäisyys kosketti asiakkaiden lisäksi työntekijöitä ja työyhteisöjäkin. Tunteiden tunnistaminen ja mahdollisuus niistä keskustelemiseen on avain psykologisesti turvalliseen (työ-)ympäristöön ja työn kuormittavuuden helpottamiseen. Edmondsonin (1999) mukaan psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat tehdä virheitä ja osallistua aktiivisesti ilman, että he pelkäävät virheiden negatiivisia seurauksia (4). Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä sallitaan keskeneräiset ajatukset ja ääneen ideoinnit (5). Korona-aika toi esille sosiaalialalla psykologisen turvallisuuden merkityksen. Sama oli havaittavissa muillakin aloilla. Esimerkiksi kotoa käsin työskentely oli haaste henkilökohtaisten ja ammatillisten rajojen hämärtymisen ja kollegoista eristyneisyyden vuoksi (6). Ilman korona-aikaakin sosiaalialalla painottuvat huomiota vaativat psykososiaaliset kuormitustekijät kuten esimerkiksi haastavat asiakastilanteet ja väkivallan uhka. Lisäksi työmäärä ja työlle asetut tavoitteet koetaan kohtuuttomiksi (7). Sosiaalialan työn saattaa sisältää myös väkivallan uhkaa. Esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei-toivotut päätökset voivat lisätä väkivallan riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei toivotut päätökset. (8). Myös stressi työssä näyttää kasaantuvan hieman enemmän naisille kuin miehille, sillä esimerkiksi vuonna 2021 naisista jopa viidennes koki stressiä melko tai erittäin paljon verrattuna miehiin (12 prosenttia) (9). Kuitenkin, moni lähityötä tekevä kuvasi, että korona-aika oli vahvistanut työyhteisön yhteishenkeä, vaikka etätyössä yhteisöllisyyden rappeutuminen oli ilmeistä (10). Psykologisesti ja emotionaalisesti edistävään työympäristöön- ja yhteisöön on syytä kiinnittää huomiota. Psykologista ja emotionaalista turvallisuutta edistävä työyhteisö On selvää, että työntekijöiden turvallisuuden tai turvattomuuden kokemukset heijastuvat koko lähiyhteisöön; asiakkaisiin, potilaisiin, omaisiin, kollegoihin, esimiehiin ja verkostoon. Turvallisuuden kokemus on perusedellytys työnteolle (11). Tunteiden tunnistamisen ja sanoittamisen lisäksi voimavaraistavan työyhteisön mahdollistuminen kehittyy empaattisella kohtaamisella, jossa ihmisten keskinäinen kyky mentalisaatioon on vahvaa. Mentalisaatio on kykyä ‘pitää mieli mielessä’ (oma ja toisten) (12). Mentalisoivissa yhteisöissä virheiden tunnustaminen ja tunnistaminen sekä anteeksi pyytäminen on luonnollista ja sallittua. Jäsenten väliselle vuorovaikutukselle tunnusmerkillinen avoin kuunteleminen ja eri näkökulmien pohdinta ovat itsestään selvää (13). Vastaavasti työntekijän emotionaalisen turvallisuuden kokemus nivoutuu kiinteämmin kokemukseen luottamuksesta (14) itseensä ja toisiin ihmisiin (15). Vincetin (1995) mukaan emotionaalinen turvallisuus on ’koettua vapautta psykologisista haitoista’, joita voidaan mitata jatkumossa ’uhanalaisuudesta turvallisuuden tunteeseen’ (from feeling threatened to feeling safe). Emotionaalinen turvallisuuden tunne kulminoituu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin (16). Monet lait (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, Työturvallisuuslaki 8.2002/738) (17) (18) takaavat osaltaan oikeuden turvalliseen ja väkivallattomaan työympäristöön ja -yhteisöön. Ammattieettiset ohjeistukset edistävät myös osaltaan turvallisen työympäristön ylläpitämistä ja rakentamista. Psykologisesti- ja emotionaalisesti myönteisen työyhteisön voima Työtehtävän suorittamisen ja ratkaisujen luomisen rinnalla työyhteisön jäsenten väliset positiiviset keskinäiset suhteet ovat avaintekijä, jonka nojalla voidaan luoda suotuisia edellytyksiä työlle ja työn tekemiseen. Pohdittaessa emotionaalisesti -ja psykologisesti turvallista työyhteisöä on sen jäsenten mentalisaatio- ja empatiakyvyllä merkittävä rooli. Tämä ilmenee työntekijöiden keskinäisissä suhteissa kykynä pitää toisen ihmisen ’mieli omassa mielessä’ sekä osoittaa myötäelämistä ja ymmärrystä. Lyhytkin positiivinen arjen hetki yhdessä ja kohdatuksi tuleminen kollegan taholta voivat lisätä kaikkien osapuolten psykologisen turvan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemista. Myönteinen ja rakentava tahtotila kollegaa ja koko työyhteisöä kohtaan sekä kyky osoittaa rakentavaa uteliaisuutta kollegan ajatuksia kohtaan voivat olla hyvinkin merkityksillä ja voimaannuttavia asioita. Työn tekemisen mielekkyys kohenee, kun työyhteisön jäsenet kokevat keskinäistä psykologista ja emotionaalista turvallisuutta. Psykologisesti- ja emotionaalisesti innostava työyhteisö huokuu mukaan kutsuvuutta ja keveyttä. Joskus huumorikin voi olla tekijä, joka avaa (psykologisia) ovia kohtaamiseen ja läsnäoloon. Työsuojelurahaston rahoittamassa TIITU-hankkeessa tutkitaan emotionaalisen, psykologisen ja fyysisen turvallisuuden rakentumista, niitä estäviä ja edistäviä tekijöitä sekä niiden kehittämistä sote- ja opetusalojen tiimeissä ja esimiestyössä. TIITU - tutkimushanke on Työsuojelurahaston rahoittama hanke, jota toteutetaan aikavälillä 1.9.2021 – 28.2.2023. Alustavia tuloksista raportoidaan loppuvuodesta 2022. Kirjoittaja Eija Raatikainen, KT, yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lähteet Ahonen, A. & Manssila, J. & Pekkarinen, H. & Pesonen, T. 2020. Koronaepidemian vaikutukset sosiaalipalveluihin. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Banks, S. & Cai, T. & de Jonge, E. & Shears, J. & Shum, M. & Sobočan, A.M. & Strom, K. & Truell, R. & Úriz, M.J. & Weinberg, M. 2020. 'Practising ethically during Covid-19: social work challenges and responses.', International social work., 63 (5), 569 - 583. Banks S. ym.2020. Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Wiley & Sons. New Jersey. Edmondson, A.C. 2018.The Fearless Organization – Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Creating Psychological Safety in the Workplace learning, innovation and Growth. Wiley. Pascoe, K. 2021. Remote service delivery during the COVID-19 pandemic: Questioning the impact of technology on relationship-based social work practice. British Journal of Social Work, 00, 1–20. Arki, arvot ja etiikka Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Talentia. Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf (e-julkaisu.com) 3.5.2022. Työturvallisuuskeskus. 2020. Väkivalta pois työpaikalta. Työturvallisuuskeskus, Kuntaryhmä ja Palvelukeskus. Markprint. Työolobarometri 2021. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä, 2022:23. 27.4.2022. Sutela, H. & Pärnänen, A. (2021). Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki. Oinonen-Söderström, M. 2017. Työnsä vuoksi vainotut - Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vainotuksi tulemisesta ja siitä selviämisestä. Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Sosiaalityön lisensiaatintutkimus.27.4.2022. Larmo, A. (2010). Mentalisaatio - kyky pitää mieli mielessä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM, 126(6):616-22. Pajulo, M. & Salo, S. & Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakauskirja DUODECUM, 131(11):1050-7 Blanchard, K. & Olmstead, C., & Lawrence, M. 2021. Trust works! Four keys to building lasting relationships. William Morrow. Vincent, S. M. 1995. Emotional Safety in Adventure Therapy Programs: Can it be defined? Journal of Experiential Education, 18(2), 76–81. Maslow, A. 1943. A Theory of Human Motivation. Psychological Review, 50(4), 370–396. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. 12.4.2022. Työturvallisuuslaki, 23.8.2002/738. Työturvallisuuslaki 738/2002 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®, 12.4.2022.
Saadaanko Helsingin päiväkoteihin lisää tilaa leikille ja oppimiselle?
Varhaiskasvatuksen tila ja ahdinko on ollut aktiivisesti esillä eri medioissa ja mielipidepalstoilla. Yksi merkittävä tekijä laadukkaan pedagogiikan toteuttamisessa ja henkilöstön työoloissa ovat riittävät tilat, joissa toimia. Ahtaissa tiloissa on erittäin haastavaa muodostaa laadukkaita oppimisympäristöjä, joissa olisi mahdollisuus rauhalliseen toimintaan ja pitkäkestoiseen leikkiin. Opetushallitus (2021) (1) on todennut, että hyvän oppimisympäristön tulee mahdollistaa lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Varhaiskasvatuksessa sisätilojen lisäksi myös ulkotiloja on hyödyllistä käyttää oppimisympäristöinä. Helsingissä tavoitteena onkin, että koko kaupunki toimii oppimisympäristönä. Kuten koronapandemia on osoittanut, tulee vastaan myös tilanteita, jolloin liikkumista on syytä välttää. Näin onkin oleellista, että jokaisella varhaiskasvatusyksiköllä on käytettävissään riittävät omat tilat – sekä sisällä että ulkona. Riittävillä tiloilla mahdollistetaan leikki ja oppiminen Varhaiskasvatuksen toimintaa ja tiloja koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että lasten omaehtoinen leikki ja sen monipuolinen toteutuminen edellyttävät riittävästi tilaa. Erilaisia tietoja ja taitoja on mahdollista omaksua sitä paremmin mitä monipuolisemmat tilat oppimiseen on tarjolla. Ahtaissa tiloissa toiminta saattaa keskittyä käsillä tekemisen taitoihin ja pöydän ääressä toimimiseen. Päiväkodin sali, jota ei ole otettu vain yhden ryhmän käyttöön, mahdollistaa erilaisia laulu-, leikki- ja liikuntakokemuksia. (2) Riittävä tilamitoitus mahdollistaa myös lasten leikin pitkäkestoisuuden. Kun oppimisympäristö on laadukas ja lapset sitoutuvat leikkiin ja myös ristiriitoja tulee vähemmän. Myös osapäiväisessä hoidossa olevilla lapsilla on oltava oma tila. Niissä osapäiväryhmissä, joilla ei ole omaa ”kotitilaa” voi sitoutuminen leikkiin olla huonompaa ja lapset näin ollen levottomampia. Jos lapset siirtyvät toiminnassaan jatkuvasti toisten ryhmien alta pois, ei tilanne rakenna lapsille tunnetta yhteisöllisyydestä tai rohkaise pitkäkestoiseen toimintaan. Tilat vaikuttavat siis oleellisesti myös lasten sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen hyvinvointiin! Onko helsinkiläisillä päättäjillä tahtotilaa muutokseen? Helsingissä kunnallisissa päiväkodeissa on varattu tällä hetkellä keskimäärin 9,6 m² tilaa lasta kohden. Uudiskohteissa ja perusparannusten yhteydessä tilaa varataan kuitenkin vain 8 m². Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta antoi 21.9.2021 kaupungin hallitukselle lausunnon päiväkotien tilamitoituksen muutoksesta. Lausunto pohjautuu Petra Malinin talousarvioaloitteeseen uusien ja peruskorjattavien päiväkotitilojen lapsikohtaisen tilamitoituksen nostamisesta. (3) Tavoitteena on siis saada lisää tilaa lapsille ja leikille! Nykyinen tilojen mitoitus on jo johtanut siihen, että useampi ryhmä käyttää samaa tilaa porrastaen. Se, miten tällainen toiminta perustellaan pedagogisesti, on jäänyt yksittäisten päiväkodin johtajien tehtäväksi. Liian pienet tilat saattavat johtaa tiukkaan aikataulutukseen ja aikuisten tarkkoihin sopimuksiin siitä, kuka käyttää eteistä, ruokatilaa tai yhteistä tilaa mihinkin kellonaikaan päivästä. Mahdollistaako tämä rennon ja hetkeen tarttuvan pedagogiikan? Tilamitoituksen nosto on melko kallis investointi vuokra- ja rakennuskulujen osalta. Talousarviossa ei ole varauduttu tilamitoituksen muutokseen (4). Helsingin kaupungin budjetti on kuitenkin ollut viime vuonna 500 miljoonaa ylijäämäinen. Osa poliitikoista on jo viime kaudella puoltanut leikkauspäätösten perumista ja vaatinut kasvatuksen- ja koulutuksen toimialalle lisää resursseja. (5) Nyt kun olemme saaneet Helsinkiin uudet päättäjät ja uuden toimialajohtajan, ovat odotukset korkealla. Ainakin ensimmäiset avaukset ovat antaneet toivoa siitä, että varhaiskasvatukseen aiotaan tällä valtuustokaudella panostaa enemmän. Henkilöstöä on syksyllä 2021 kuultu alaa vaivaavien epäkohtien, kuten ahtaiden tilojen, korjaamiseksi. Nyt tarvitaan luottoa siihen, että uudet päättäjämme tunnistavat tilojen merkityksen helsinkiläisten lasten leikille ja oppimiselle ja henkilöstön työoloille! Ja uskoa siihen, että he haluavat myös satsata niihin. Kirjottaja Niina Eloranta, päiväkodinjohtaja (Helsingin kaupunki), sosionomi YAMK-opiskelija (Metropolia Ammattikorkeakoulu) Lähteet Opetushallitus Oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa. Sillanpää, Taina 2021: Tila, lapsi ja toimijuus. Lastentarha- ja päiväkotiarjen murrokset ja jatkuvuudet muistitietoaineistoissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helsingin kaupunki 2021. Kasvatus- koulutuslautakunnan kokouspöytäkirja 20.9.2021. Helsingin kaupunki 2021. Kasvatus- koulutuslautakunnan kokouspöytäkirja 20.9.2021. Aholainen, Saara 2021. ” Budjetin ylijäämäisyys ei johtanut koulutusleikkausten perumiseen, Helsingin opettajat järjestävät mielenilmauksen: ”Haluamme että kuntapäättäjät vielä kerran harkitsisivat”. Julkaistu 25.3.2021. Helsingin sanomat.
Varhaiskasvatus on kriisissä – Miten varmistetaan pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus?
Varhaiskasvatuksen alan kriisitilanne on tällä hetkellä kovasti puhututtava aihe medioissa sekä alan henkilöstön keskuudessa. Vuosien varrella kotihoidon kuntalisän maksamista vanhemmille on jatkuvasti vähennetty. Miksi varhaiskasvatukseen ohjataan silti yhä vain pienempiä lapsia? Varhaiskasvatuksen kriisi on pitkällä aikavälillä monen tekijän summa, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa lakiuudistukset, henkilöstöpula sekä lasten lisääntynyt tuen tarve. Monissa kunnissa on myös pyritty lisäämään varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman yksi koulutuspoliittisista tavoitteista on ollut varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen. (1) Kotihoidon kuntalisän leikkaukset ovat osaltaan kannustaneet vanhempia yhä aikaisemmassa vaiheessa takaisin työelämään. Lohjan kaupunginvaltuustossa esitettiin 21.4.2021 valtuustoaloite kotihoidon kuntalisän maksamisesta alle 2-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Esityksen mukaan kuntalisän maksamisella kannustettaisiin vanhempia jatkamaan kotihoitoa tämänhetkistä pidempään, jolla taas tutkimusten perusteella voidaan nähdä usein olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Kunta voisi myös hyötyä kuntalisän maksamisesta taloudellisesti, muun muassa henkilöstöresurssien säästöissä sekä kauaskantoisemmin lastensuojelun sekä psyykkisistä häiriöistä aiheutuvien kustannusten vähenemisenä. Sen avulla voitaisiin myös edistää mainetta lapsiystävällisenä kuntana, joka edistäisi lapsiperheiden sekä syntyvyyden houkuttelevuutta. (2) Aloite kuitenkin hylättiin kustannusarvioiden sekä lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta. Perusteiksi esitettiin muun muassa avoimen varhaiskasvatuspalvelun lakkauttamista Lohjalla vuonna 2023, jolloin kotona lapsiaan hoitaville huoltajille ei olisi tätä tukea enää tarjolla. Myös yksi keskeinen kysymys oli perhevapaakeskustelussa tasa-arvo ja huoli erityisesti äitien heikentyvästä asemasta työmarkkinoilla. Kustannusarvioiden pohjalta esitettiin, että kaupungin kustannukset nousisivat noin 450 000 eurolla vuodessa. (3) Ovatko kotihoidon kuntalisät katoamassa? Yle uutisoi, että kotihoidon kuntalisää maksavat kunnat ovat lähivuosina vähentyneet huomattavasti. Vielä vuonna 2014 kuntalisää perheille maksoi 85 kuntaa Suomesta, kun 4 vuotta myöhemmin 2018 määrä oli enää vain 48 kuntaa. Keskimääräinen kuntalisä alle 3-vuotiaasta lapsesta on 154 euroa kuukaudessa. Kuntalisä kannustaa erityisesti matala- sekä keskituloisia äitejä hoitamaan lapsiaan pidempään kotona. Tämä toisaalta myös aiheuttaa äideille pidempää taukoa työelämästä, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia heidän työllisyystilanteeseensa. Mutta toisaalta sillä voidaan nähdä olevan positiivisia vaikutuksia lapselle, esimerkiksi vaikuttamalla lapsen hoitopolkujen eheyteen. Hoitopolkujen hajanaisuudella voi olla vaikutuksia muun muassa lapsen sosioemotionaalisen sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen haasteisiin. (4) Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula koskettaa koko Suomea, ja Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että tilanne voi romahtaa lähiaikoina (5). Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle 2-vuotiaan aivot eivät ole vielä riittävän kehittyneet monen hengen päiväkotiryhmiin. Hänen mukaansa alle 2-vuotiaiden kohdalla kasvuympäristöllä on erityinen merkitys muun muassa lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Jos päiväkodeissa tilanne on kaoottinen ja lapsi joutuu jatkuvasti liiallisen melun ja sosiaalisen verkoston pyörteisiin, voi tämä johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten lapsen stressitason nousuun, joka voi taas myöhemmin aiheuttaa esimerkiksi terveysongelmia. Keltikangas-Järvinen toivoo pohdintaa taaperoiden päivähoidon järjestämisestä uudella tavalla, jossa myös lasten tarpeisiin voitaisiin vastata. (6) Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus lapsen elämässä Varhaiskasvatuksen asiantuntijan ja professorin Kirsti Karilan mukaan varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus lapsen elämään. Sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen elämänlaadulle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, vuorovaikutustaidoille ja kokonaisvaltaisille oppimiskokemuksille. Toiselta kantilta se myös mahdollistaa vanhempien työelämään tai opiskeluun osallistumisen, ja niiden kautta perheen elinoloista huolehtimisen. (7, s. 42-43.) Pidemmällä aikavälillä varhaiskasvatus voi vaikuttaa lapseen positiivisena oppimiseen suuntautumisena sekä sujuvoittaa koulupolkua. Erityisen suuria vaikutuksia varhaiskasvatuksella voidaan nähdä olevan niiden lasten kohdalla, joilla on pulmia kehityksessä tai oppimisessa, tai joilla on vaikeat elinolot. On siis voitu osoittaa, että varhaiskasvatuksella on yhteiskunnallisesti vaikutusta. Useammat tutkimustulokset kuitenkin painottavat, että vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa näitä positiivisia vaikutuksia (8, s. 42-43). Joten varhaiskasvatuksen ollessa kriisitilassa voisi olettaa, että myös varhaiskasvatuksen laatu sekä samalla sen vaikuttavuus hiipuvat. Ongelmakohtiin tulee puuttua ja löytää ratkaisu, jotta voimme taata lapsille tulevaisuudessakin heidän kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tukevaa varhaiskasvatusta. Kenen etua ajetaan? Voisiko kuntalisän palauttaminen vanhemmille, jotka hoitavat lapsiaan kotona, olla yksi varhaiskasvatuksen kriisiä helpottava tekijä? Jos useamman tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lapselle voi olla hyötyä kasvaa varhaisvuotensa rauhassa kotona, voisi olettaa, että vanhemmat haluaisivat myös tarjota lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Kun varhaiskasvatuksen tilanne on mikä on, ei tällä hetkellä kaikissa päiväkodeissa pystytä tarjoamaan taaperoille heidän kehitystään ja tarpeitaan vastaavaa laadukasta toimintaa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisena ja lähivuodet juuri pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä toimineena olen myös huomannut yhä pienempien lasten lisääntyneen ryhmissä. Pienillä lapsilla, jotka esimerkiksi eivät osaa vielä kävellä kunnolla tai joita äidit vielä imettävät kotona, on selkeästi suurempi tarve saada aikuisen jatkuvaa huomiota ja apua. Jos mietitään tilannetta, että ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista useampi on vielä alle 1-vuotiaita, ja iltapäivällä heistä huolehtii enää kaksi aikuista, voi jokainen miettiä kuinka paljon lasten yksilölliselle huomioimiselle tai tukemiselle riittää aikaa. Tilanne voisi myös olla pahempi: esimerkiksi henkilökuntaa saattaa puuttua sairastapauksessa, saadaan sijainen, mutta hän on epäpätevä ja lapset vierastavat häntä, tai ryhmässä on useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Joten olisiko kuitenkin tarve tarkastella kuntalisän palauttamista lastaan kotona hoitaville vanhemmille vielä uudemman kerran? Sillä saisimme taattua useille lapsille hyvät lähtökohdat elämän alkutaipaleelle, turvallisen arjen sekä myös helpotettua varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuormittuneisuutta. Kuten alussa mainitsin, varhaiskasvatuksen kriisi on monen tekijän summa, joten sen ratkaisua tulisi lähestyä myös useammasta suunnasta. Kirjoittaja Mirkka Ali-Alha, varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Valtioneuvosto. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Valtuustoaloite kotihoidon tuen kuntalisän käyttöön ottamiseksi Lohjalla. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Terävä, H. 2020. Kotihoidon tuen kuntalisä pitää keskituloiset äidit pidempään pois töistä, mutta heidän lastensa kannalta se voi olla hyvä juttu. Yle Uutiset 1.7.2020. Koskela, M. & Jämsén, E. & Valtanen, T. 2021. Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa – Natalia Salmelaa pyydettiin hakemaan lapsensa pois päiväkodista, koska sijaista ei saatu. Yle Uutiset 27.10.2021, päivitetty 2.11.2021. Sannikka, M. & Kosola, L. 2021. Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan hälyisistä päiväkodeista: Pienen lapsen stressi voi näkyä sairauksina aikuisena. Yle Uutiset 26.11.2021. Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016: 6. Karila, K. 2016. Lisää aiheesta: https://www.mariholopainen.fi/2021/11/01/varhaiskasvatuksen-kriisi-ratkaistaan-resursseilla-ei-puheill laadukkaasta-varhaiskasvatuksesta/ https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/jos-varhaiskasvatusta-halutaan-jatkossakin-tarjota-on-alan-veto-ja-pitovoimaa-nostettava-merkittavasti/ https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kotihoidontuen-kuntalisat-2020.pdf https://www.kela.fi/perhevapaauudistus
Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee koordinoitua tukea
Raskaana olevat päihteitä käyttävät naiset ovat sosiaali- ja terveydenhuollossa haastava asiakasryhmä. He tarvitsevat sote-ammattilaisilta kykyä tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja rohkeutta puhua päihteidenkäytöstä suoraan. Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä tarvitsee ammattilaisilta jämäkkyyttä riittävän tuen ja kuntoutuspalveluiden järjestämiseen. Tuoreen pohjoismaisen tutkimuksen mukaan 14 % suomalaisista raskaana olevista naisista jatkaa alkoholinkäyttöä raskauden tultua ilmi (1, s. 17). Vuosittain Suomessa syntyy 600-3000 pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia (2). Mietin, kuinka moni raskaana oleva kertoo rehellisesti alkoholinkäytöstään? Kuinka moni uskaltaa kertoa lääkkeiden tai huumeiden käytöstä? Päihteitä käyttävä raskaana oleva ja vauvaperhe asiakkaana Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset ja vauvaperheet ovat haastava asiakasryhmä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Lähes kaikki raskaana olevat ovat neuvolajärjestelmän piirissä. Päihdeongelmaisen raskaana olevan raskautta seurataan synnytyssairaaloiden yhteydessä toimivalla Huume, Alkoholi, Lääkkeet (HAL)-poliklinikalla. Raskaana oleva saattaa käyttää useita eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, mutta palveluiden koordinointi ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä voi olla epäselvää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut toimintamallin ohjeeksi kunnille ja tuleville hyvinvointialueille päihteitä käyttävän raskaana olevan ja vauvaperheen palvelukokonaisuuksien ja palveluketjujen järjestämisestä. Valtakunnallisesti palveluiden saatavuudessa ja sisällöissä on eroja. Raskaana olevalla päihdeongelmaisella on oikeus saada laadukkaita ja oikea aikaisia palveluita. (3, s. 5) Esimerkkinä Kauniaisten kaupunki Otan kunnista esimerkkinä hyvinvoivan Kauniaisten kaupungin. Kauniaisten työttömyysaste on maan alhaisin ja tulo- ja koulutustaso maan korkein. Kauniaislaiset ovat maan terveimpiä. Tämä käy ilmi Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta vuosille 2021-2023. Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on hyväksynyt suunnitelman kokouksessaan 9.3.21 (4). Kauniaisten Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa mainitaan äitiysneuvolan osalta, että raskaana olevan päihteidenkäyttöä selvitetään ja seurataan raskauden alkuvaiheista alkaen ja päihdeongelmaiset äidit ohjataan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hoitokäytännön mukaisesti synnytyssairaalan HAL-poliklinikalle. Hyvinvointisuunnitelmassa sanotaan, että raskauden aikana voidaan tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus, jos perheessä on päihteiden väärinkäyttöä tai jos muuten herää huoli perheiden pärjäämisestä tai voimavaroista. (5, s. 12, s. 21) Lapsilähtöisen päihdetyön ammattilaisena pidän tärkeänä, että Kauniaisten sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt kokouksessaan päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen hoitoonohjausta ja asia on kirjattu kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Pelkkä kirjaus hoitoonohjauksesta HAL-poliklinikalle ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide. Niin Kauniaisissa, kuin muissakin kunnissa, tulisi THL:n asiantuntijaryhmän neuvojen mukaisesti huomioida verkostoyhteistyö ja palveluketjujen kokonaisuus. THL ohjeistaa kuntia, että eri sosiaali- ja terveyspalveluiden verkostoyhteistyön on käynnistyttävä heti, kun vanhemman päihteidenkäyttö tulee neuvolassa ilmi. Kauniaisten lasten ja perheiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olisi merkittävää, että kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan kirjattaisiin lisäys raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen ja vauvaperheen palveluketjun hahmottamisesta ja järjestämisestä. Miten tunnistaa päihteidenkäyttö? Palvelukokonaisuuden rakentaminen alkaa päihteidenkäytön tunnistamisesta. Raskaana olevia ja vauvaperheitä kohtaavan ammattilaisen on ensin uskallettava kysyä, kohdata ja pysähtyä päihteidenkäytön äärelle. Ehdotan seuraavia kysymyksiä päihteidenkäytön puheeksiottamiseen: Millaista sinun alkoholinkäyttösi on? Millaisissa tilanteissa käytät alkoholia? Kuinka usein ja kuinka paljon käytät? Millaisia tunteita ja ajatuksia sinulla on ollut kuluneen viikon aikana liittyen alkoholiin? Millaisissa tilanteissa koet tarvitsevasi alkoholia? Oletko miettinyt, millainen merkitys alkoholilla on sinulle? Nämä kysymykset pitäisi kysyä myös lääkkeiden käytöstä – rauhoittavien ja kipulääkkeiden, sekä kannabiksen ja muiden huumeiden osalta. Päihteiden käytöstä pitäisi kysyä kaikilta perheenjäseniltä raskaus- ja vauva-aikana kasvotusten -ei jättämällä verkossa tehdyn Audit-testin varaan. Päihteidenkäytön tunnistamisen jälkeen on tärkeää, että perhe oleva saa riittävää tukea ja kuntoutusta ajoissa. Olen pitkään työskennellyt päihdeongelmaisten vauvaperheiden parissa ja liian usein olen havainnut, että raskaana olevien päihteiden käyttäjien palvelupolkujen rakentamisessa on puutteita. Havaintojani tukevat myös uusimmat tutkimustulokset. Flykt, Belt ja Punamäki (2021) kirjoittavat Lääkärilehden 37/2021 VSK 76 artikkelissa Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen tutkimuksensa tuloksista. Heidän tutkimuksessa oli seurattu 51 huumeriippuvaisen äidin ja lapsen kehitystä loppuraskaudesta lapsen kouluikään saakka. Tutkijat kirjoittavat, että varhaisen raskausvaiheen tuki lisäsi äidin emotionaalista saatavilla oloa lapselleen ja huumeiden käytön vaikutuksille altistuneiden lasten kehitys eteni hyvin ensimmäisen vuoden aikana. Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat toivoneet pitkäkestoista ja intensiivistä hoitoa, mutta viranomaisverkostoon ja jatkohoitoon siirryttäessä tuki toteutui epävarmasti 15 äiti-lapsiparin kohdalla. (6) Palvelukokonaisuuden rakentaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmä ohjeistaa jokaista kuntaa ja tulevaisuuden hyvinvointialuetta luomaan selkeän mallin palvelukokonaisuuden rakentamiseen. THL:n kysymyspatteristo auttaa jokaista soteammattilaista toimimaan sujuvan palveluketjun rakentamisen eteen. Tarkistuslista päihteitä käyttävän raskaana olevan naisen kohtaamiseen: Onko asiakkaalle tehty lähete HAL-poliklinikalle ja onko hän mennyt sinne? Toimivatko neuvola ja HAL-poliklinikka yhteistyössä? Onko raskaana oleva ja mahdollisesti myös puoliso ohjattu päihdehoitoon ja onko hän tai ovatko he menneet sinne? Onko määritelty, kuka ammattihenkilö koko palveluketjua koordinoi? Onko laitoshoidon tarve mietitty, onko hoito suunniteltu avohoidon ja laitoshoidon yhteistyönä? Onko tehty ennakollinen lastensuojeluilmoitus, onko tarvittavat tukitoimet suunniteltu? Onko raskaudenehkäisy suunniteltu ja toteutuuko se heti synnytyksen jälkeen? Onko suunniteltu synnytyksen jälkeinen vauvaperheen hoitopaikka ja tukitoimet? Onko tarvittavat verkostot synnytyksen jälkeen mietitty ja aktivoitu? Ovatko palveluketjun toimijat tietoisia toisistaan ja toimivatko he yhdessä? Kulkeeko tieto kaikkien toimijoiden ja asiakkaiden välillä, myös palvelusta toiseen siirtyessä? (THL Työpaperi 23/2021: 15.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmän viesti on, että jokaiselle päihteitä käyttävälle raskaana olevalle naiselle tulee koota heti alkuraskaudesta monialainen koordinoitu verkosto, jossa vastuut on selkeästi jaettu. THL ehdottaa ns. case manageria raskaana olevan naisen tai vauvaperheen tueksi. Tähän tehtävään kuuluu verkoston ja palveluiden koordinointivastuu. Case manager huolehtisi, että perheen hoidossa on huomioitu kaikki yhteistyötahot ja verkosto tekee yhteistyötä. (7) Palataan vielä alkuun, jokaisen raskaana olevan ja vauvaperheen kohtaamiseen Suomen jokaisessa kunnassa. Haastankin jokaista sote-ammattilaista puhumaan ja kysymään kaikilta vauvaperheiltä päihteidenkäytöstä suoraan ja rohkeasti. Pienellä väliintulolla on suuri merkitys turvallisen lapsuuden rakentamisessa. Kirjoittaja: Miia Ehrman Kirjoittaja on sosiaalialan YAMK- tutkinnon opiskelija, vauvaperhetyön ohjaaja, lapsilähtöinen päihdekuntoutus, Helsingin ensikoti Lähteet: Nissinen, N-M & Frederiksen, N. 2020. Identifying use of alcohol and other substances during pregnancy A Nordic overview. Stockholm: Nordic Welfare Center. Duodecim Terveyskirjasto. Raskaus ja Alkoholi. Päivitetty 20.4.2021. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.) Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketju ja palvelukokonaisuus. Neuvoja alueellisen palvelukokonaisuuden rakentahttp://Raskaus ja alkoholi - Terveyskirjastomiseen. THL Työpaperi 23/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kauniaisten kaupunki. Sosiaali- ja terveysvaliokunta. 9.3.21. pöytäkirja Kauniaisten kaupunki. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023. Flykt, M. & Belt, R. & Punamäki, R-L. 2021. Raskaudenaikainen huumeriippuvuus heijastuu äidin hyvinvointiin ja lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen. Lääkärilehti 37/2021 VSK 76. Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. (toim.)
Trust as a transversal skill
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1) Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trustis based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people’s competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust – as a skill – can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project 2022). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills. However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors’ point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people’s lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021),Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct.Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 – 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi).Haaga-Helian julkaisut 1/2021.
Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta
Maailmaa ja työelämää ravistelevat muutokset vaativat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta luovuutta, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Kaikille aloille yhteiset transversaaliset taidot ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK -tutkinnon opiskelijoiden järjestämässä kehittämispäivässä syvennyttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntia ja työelämää koskettavat erityisesti neljä suurta muutosvoimaa: ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, väestörakenteen muutos sekä ilmastonmuutos (1). Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeet, toimintaympäristön muutokset, lainsäädäntö, maailmanlaajuinen Covid 19-pandemia ja sen jälkeinen aika mukaan lukien digitalisaation vahvistuminen myös hyvinvointialoilla vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vankkaa ammattitaitoa, luovuutta, moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista. Moniammatillinen yhteistyö kokoaa yhteen eri tieteenalat, ammattien edustajat ja on usein myös hallintorajat ylittävää toimintaa (2,3,4,5). Moniammatillinen toiminta on avainasemassa silloin, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan psyko - fyysis - sosiaalisena kokonaisuutena. Jakamalla asiantuntijuutta ja tekemällä ammattialojen rajoja ylittävää yhteistyötä voidaan ottaa huomioon asiakkaan tilanne useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö vaatii substanssiosaamisen lisäksi kuitenkin myös vuorovaikutusosaamista. (6, s. 34; 7) Kyse onkin laajasta työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, jossa osaaminen nähdään myös yhteisasiantuntijuutena ja kykynä rakentaa tietoa yhdessä toisten ammattilaisten kanssa. Moniammatillisen työn onnistuminen riippuu oleellisesti eri toimijoiden kyvystä jakaa omaa asiantuntijuuttaan, kuunnella ja ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia sekä toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti yhdessä. (8) Substanssiosaamisen ja erityistaitojen lisäksi työelämässä korostuu erilaisten metataitojen, avaintaitojen sekä geneeristen tai transversaalisten taitojen kehittämisen tarve, sillä ne eivät ole helposti korvattavissa teknologialla ja niiden myötä on enemmän liikkumavaraa toimia nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä (9, s. 25-26; 10, 11, s. 226; 12). Näille taidoille yhteistä on kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, aloitteellisuus, riskinarviointi ja tunteiden hallintakyky. Transversaalisiin taitoihin keskitytään yhä enemmän ja enemmän myös rekrytoinnissa. (13,14) Moniammatillinen kehittämispäivä kiinnitti huomiota työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi järjestivät syyslukukauden lopulla kehittämispäivän Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä-oppimisympäristössä opintojaan suorittaville hyvinvointialojen opiskelijoille osana Uudistuva innovatiivinen sosiaalialan työ -opintojaksoa. HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva ihmislähtöinen ja ekosysteemi toimintatapaan nojautuva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. Autenttisella oppimisympäristöllä mahdollistetaan opiskelijoille tulevaisuuden työelämätaitojen kehittymistä. Metropolian HyMy-kylässä toimii monialaisesti opiskelijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita. Useat hyvinvoinnin tutkintojen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa tai jonkin opintoihin sisältyvän projektin HyMy-kylässä. HyMy-kylä on sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava monialainen työyhteisö. Kehittämispäivän järjestäminen oli osa kansainvälistä ITSHEC-hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää transversaalisten taitojen koulutusta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksessa Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kriittistä ja luovaa ajattelua Ihmissuhdetaitoja sekä sosiaalisia- ja tunnetaitoja Oppimaan oppimista. Kehittämispäivän tavoitteena oli ohjata AMK-opiskelijoita tunnistamaan transversaalisia taitoja ja ymmärtämään niiden merkitys monialaisessa työyhteisössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä työhyvinvoinnin kannalta. Kehittämispäivän osallistujat tulivat HyMy-kylästä eri opiskelualoilta. Työhyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työn teon mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämänhallintaa tukevaksi. Työn on oltava turvallista, terveellistä ja tuottavaa. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös työntekijän ammattitaito ja työorganisaation johtaminen. Työn hallinta, työnilo ja innovatiivisuus kulkevat käsi kädessä. (15,16) Työyhteisön tunneilmasto on hyvin merkityksellinen esimerkiksi työn tuottavuuden kannalta, ja myönteisen työhyvinvoinnin kokemukset ovat selkeästi yhteydessä työyhteisöllisiin voimavaroihin (17,18). Moniammatillinen työtapa voi edistää monin tavoin asiakastyön hallintaa, asiakastyön kannalta keskeisiä yhteistyösuhteita ja työntekijän hyvinvointia. Kun asioita jaetaan useiden toimijoiden kesken yhdessä, niiden kuormittavuus vähentyy ja oma osaaminen laajenee. Nämä seikat edellyttävät toisaalta myös yhteistyösuhteiden vaalimista. (19, s. 235) Nopeasti muuttuvissa ympäristöissä työelämän organisaatioiden on kyettävä omaksumaan ja oppimaan jatkuvasti uutta. Transversaalisten taitojen onkin nähty olevan merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen kannalta. (20,21,22,23,24) Kehittämispäivässä tarkasteltiin ja pohdittiin transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia sekä teoreettisesta näkökulmasta että toiminnallisesti työskennellen. Teoriaosuuden jälkeen moniammatillinen opiskelijaryhmä pääsi haastamaan toistensa ymmärrystä transversaalisista taidoista muun muassa sanaselityspelin muodossa. Vaikka kyse on leikkimielisestä lähestymistavasta, kehittyy samalla opiskelijan ymmärrys siitä, miten toisen alan opiskelija käsittää esimerkiksi kriittisen ajattelun, luovuuden tai ihmissuhdetaidot. Transversaalisten taitojen käyttöä pohdittiin moniammatillisissa opiskelijapienryhmissä eri näkökulmista: Mitä hyötyä transversaalisista taidoista on sosiaali- ja terveysalan työssä, voiko taitojen käyttämiseen sisältyä riskejä, mitkä taidot ovat jo tutumpia ja mitkä vaativat enemmän kehittymistä, miten taitoja voisi hyödyntää uudella tavalla, ja miten transversaalisia taitoja on hyvä hyödyntää jatkossa. Opiskelijaryhmät pääsivät myös yhdessä pohtimaan ja ideoimaan, minkälaiset asiat tukevat työhyvinvointia HyMy-kylässä. Kehittämispäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi on yksi esimerkki siitä, miten työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja voidaan yhteisesti tarkastella ja kehitellä edelleen moniammatillisessa työyhteisössä. Lisäksi päivän toteutustapa tuki HyMy-kylän moniammatillisen opiskelijaryhmän keskinäistä ryhmäytymistä, mikä voi edesauttaa opiskelijoiden moniammatillista vuorovaikutusta ja yhteistyötä jatkossa. Moniammatillisen työn tulokset riippuvatkin osallistujien sitoutuneisuudesta yhteistyöhön (25). Moniammatillisen työyhteisön kulmakivet Opiskelijoiden kehittämispäivästä antaman palautteen mukaan ryhmätyöskentelyssä pääsi käsittelemään työelämässä tärkeitä transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia syvällisemmin sekä oppimaan uutta toisten kanssa keskustellen. Oppimisen, kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta onkin oleellista, että ihmisellä on ymmärrys siitä kokonaisuudesta ja ympäristöstä, missä hän toimii, ja että hän tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin (26, s. 27-32). Moniammatillisen työn vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea yhteistoiminnassa (27, s. 227). Yhteinen keskustelu, yhteistyö ja luottamus lisäävät parhaimmillaan yhteisöllistä toimintakykyä sekä innovatiivisuutta. Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä kollektiiviset mutta moninaisuutta kunnioittavat toimintamallit sekä yhteisöllisyys ovat merkittäviä voimavaroja työyhteisöissä. (28, s. 19; 29) Näitä asioita tukevaan toimintakulttuurin luomiseen, edistämiseen ja ylläpitämiseen on hyvin tärkeää perehtyä jo opiskeluaikana. Transversaalisten taitojen sisällyttäminen korkeakouluopintoihin jatkuu edelleen hanketoimintana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja HyMy-kylässä osana TKIO-toimintaa. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi. Katriina Rantala-Nenonen ja Eija Raatikainen toimivat opettajina Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa sekä sosiaalialan ja pedagogisen kehittämisen hankkeissa. Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi ovat valmistuneet sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinnosta vuosina 2021-2022. Lue lisää ITSHEC-hankkeesta ja HyMy-kylästä Lähteet Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Efstathiou S. & Mirmalek, Z. 2014. Interdisciplinarity in Action. Teoksessa Cartwright, N. & Montuschi, E. (toim.). 2014. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA. 233-248. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Helsinki: Unigrafia. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. 33–60. WHO 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. Geneve:WHO. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). THE WORLDSKILLS RESPONSE TO TRANSVERSAL SKILLS. Journal of Supranational Policies of Education (JoSPoE), (13), 168–190. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. 2020 (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. Kokkinen, L. 2020 (toim.). Looney, J. & Michel, A. 2014. KeyCoNet-verkoston päätelmät ja suositukset laaja-alaisen osaamisen kehittämistä koskevan toimintapolitiikan vahvistamisesta. Tiivistelmä. Bryssel: European Schoolnet Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Teoksessa Nokelainen, P. & Pylväs, L. & Rintala, H. (toim.). Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Uusi oppimisympäristö tutkimus- ja kehittämisyhteisönä. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry. 61–67. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Työhyvinvointi. Työterveyslaitos 2022. Työhyvinvointi ja työkyky. Järvilehto, Miia 2020. Neljä faktaa tunteista työssä. Filosofian akatemia. Saatavana osoitteessa Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjänä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus, 13 (1), 3-19. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Looney, J. & Michel, A. 2014. OECD 2019. OECD Future of Education and Skills 2030. Conceptual learning framework. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021. Learning for Life. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Trust as a transversal skill. Tikissä
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto