Vuosi: 2016
Parantaako sote-uudistus ihmisten tasa-arvoista palvelujen saatavuutta kun siirrytään kuluttajavaltaan?
Sote-seminaari kokosi Metropolian Ammattikorkeakouluun noin 160 osallistujaa keskustelemaan valinnanvapaudesta erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. Keskustelussa mukana oli myös valinnanvapautta ja sote:n rahoitusta pohtivan työryhmän puheenjohtaja Brommels sekä yleisössä työryhmän jäseniä. Työryhmän väliraportti on ilmestynyt 15.3.2016 ja työryhmä jättää lopulliset ehdotuksensa toukokuussa. (kuvassa Juhani Lehto ja Mats Brommels) Professori Juhani Lehdon mukaan hallituksen tarjoamassa valinnanvapaudessa on pikemminkin kyse palveluntuottajien ohjauksesta kuin valinnanvapaudesta. Valinnanvapauden lisääminen pitäisi aloittaa sellaisista asiakkaista, jotka ovat pitkäaikaisesti palvelujen tarpeessa, asiakkaista, joiden arkeen palveluilla on vahva merkitys sekä asiakkaista, joiden hyvinvointiin sote vaikuttaa syvästi. Hän pohti julkisten palvelujen yhtiöittämisen edellytyksiä ja seurauksia, kuten miten yhtiöt pääomitetaan ja mistä tarvittava lainoitus ja toimintakiinteistöt saadaan. Lehdon mukaan valinnanvapautta voidaan lisätä ilman yhtiöittämistäkin. Julkisella hallinnolla on aina laajempi rooli ja vastuu mm.perusoikeuksien toteutumisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, mistä kannustimet satsata ehkäisevään toimintaan, jolla vähennetään asiakkaita. Asiakasmaksujen korotuspaineet tulevat olemaan suuria. Yhtiöittäminen edellyttää enemmän sääntelyä ja valvontaa, mikä lisää kustannuksia. Yhtiöiden perustehtävä on tuottaa voittoa ja lisätä asiakkuuksia, mikä ei ole kuitenkaan julkisesti rahoitetun sosiaali- ja terveydenhuollon tarkoitus. Mats Brommels esitteli työryhmän perusehdotukset valinnanvapausmalleiksi. Henkilökohtaisina huomioina hän totesi, että pohjoismainen hyvinvointimalli on keskeinen kilpailuvaltti, mutta järjestelmä vaatii kehittämistä. Nykyinen sote-järjestelmä ei ole kyennyt parantamaan ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin tasa-arvoa. Jatkossa valtio päättää, että erilaiset toimijat investoivat ja uudistavat toimintaa luomalla kilpailua työvoimasta ja kannustamalla matalalla kynnyksellä yritystoimintaan. Reformin keskeinen tavoite on peruspalvelujen saatavuuden parantaminen, talouden kestävyysvajeen pienentäminen sekä vaikuttavuusharppaukset mm.teknologian kautta. Valinnanvapaus kytkettynä älykkäisiin rahoituskeinoihin, luovat oikeanlaisia kannustumia tuottajille. Brommels korosti, että valinnanvapaus koskee palveluntuottajan valintaa: asiakkaista kilpaillaan laadulla, ei hinnoilla. Viranomaistehtävät jäävät edelleen julkisen vallan tehtäväksi. Valtion ohjaus on keskeistä tasa-arvon näkökulmasta. Soste ry:n johtaja Anne Knaabi korosti puheenvuorossaan kansalaisten roolia sote-palvelujen yhteiskehittämisessä. Hyvinvointi on paljon enemmän kuin sote-palvelut. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio kantoi huolta alueellisesta tasa-arvosta Suomen eri osissa asuvien osalta, sillä sosio-ekonomisten erojen taustalta löytyy alueellisia tekijöitä. Hän pohti mihin tietoon perustuu käsitys yksityisen palveluntuotannon tehokkaammasta tuottamisesta. Millaisia kannustimia yhtiöillä on ehkäistä palvelujen käyttöä? Miten tätä aiotaan mitata? Helsingin kaupunginvaltuutettu ja sote-lautakunnan jäsen Anna Vuorjoki totesi, että kyse on vallasta. Halutaan siirtyä demokraattisesti ohjatusta vallasta kuluttajavaltaan. Miten kuluttajat voivat vaikuttaa yhtiön palvelujen kehittämiseen? Miten turvataan erilaisessa elämäntilanteessa olevien mahdollisuudet valita. Miten yhtiöt vastaavat kansanterveystyöstä tai rakenteellisesta sosiaalityöstä, joilla yhteiskunnan tasolla edistetään ihmisten tasa-arvoa? Yliopettaja Sirkka Rousu Metropolia Ammattikorkeakoulusta esitteli mallin, josta valinnanvapauden yhteydessä ei ole Suomessa keskusteltu: henkilökohtainen budjetointimalli (HB) lisää laajimmin asiakkaan tosiasiallista valinnanvapautta, valtauttaa asiakkaan valitsemaan tarpeidensa mukaiset tukitoimet sovitun asiakassuunnitelman ja budjetin pohjalta. Kansainvälisten kokemusten mukaan HB -malli lisää asiakkaan tyytyväisyyttä ja voimaannuttaa oman elämän ohjaamisessa. Malli on aidosti yksilöllisesti asiakasohjautuva. HB-mallin valtakunnallinen kehittämishanke on käynnistymässä Metropolian koordinoimana. Kuuntele ja katsele seminaarin yleisön ja puhujien kriittistä keskustelua valinnanvapaudesta ja yhtiöittämisen vaikutuksista youtube-videotallenteesta (ks. alla linkki). 19.4.2016 pidetyn seminaarin järjestäjinä toimivat Metropolian Ammattikorkeakoulun sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueen lisäksi Vapaus valita toisin VVT, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Soste ry ja Sosiaalipoliittinen yhdistys. Kirjoittaja Sirkka Rousu toimii yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella, ja on myös VVT:n hallituksen jäsen Voit tutustua puhujien esityksiin VVT:n sivuilla. Nettisivulla on myös linkki seminaarin videotallenteeseen VVT:n youtube-kanavalle. Tästä nettisivulle.
Nuoria muutti asumaan vanhusten palvelutaloon Helsingissä – mitä ihmettä?
23-vuotias Emil, 19-vuotias Jonatan ja 18-vuotias Veera muuttivat tammikuussa 2016 asumaan palvelutalo Rudolfiin Helsingin laajasaloon, naapureinaan heillä on miltei 140 ikäihmistä. Yksiön vuokra on edullinen, 250 euroa kuukaudessa, sen lisäksi nuoret ovat sitoutuneet viettämään ikäihmisten kanssa aikaa kolmesta viiteen tuntia viikossa. Nuorille tarkoitettuja asuntoja palvelutalossa haki noin 300 alle 25-vuotiasta, heistä osa haastateltiin ja kolme valittiin, haastattelemassa oli mukana myös palvelutalon asukkaiden edustaja. Ulospäin suuntautuneisuuden ja 18–25-vuoden iän lisäksi asukkaiden valintakriteereinä oli myös kiireellinen asunnon tarve. Mistä on kyse? Kyseessä on hanke nimeltä Oman muotoinen koti, jota luotsaa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on kokeilujen kautta pyrkiä löytämään erilaisia ratkaisuja alle 25-vuotiaiden vaikeaan asuntotilanteeseen. Yhtenä kokeiluna on nuorten ja ikäihmisten yhteisasuminen palvelutalossa, kokeilu on vuoden mittainen. Suomessa vastaavia hankkeita ei ole, mutta esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa tehdään samankaltaista kehittämistyötä. Hanke on omalta osaltaan mukana tukemassa Helsingin kaupungin strategiaohjelman ja arvojen jalkautumista. hankkeen avulla etsitään monipuolisia asumisvaihtoehtoja ja vähennetään asunnottomuutta sekä annetaan nuorille tilaa loistaa ja kuulua. Helsinki haluaa olla avoin, demokraattinen ja osallistava sekä asiakaslähtöinen kaupunki joka myös huolehtii ikääntyvistä. Ikäihmisten ja nuorten yhteisasuminen jossa yhteistä tekemistä suunnittelevat nuoret ja ikäihmiset yhdessä tukee Helsingin tavoitteita hyvin. Hanke on omiaan edistämään sukupolvien välistä kanssakäymistä, kaikkia hyödyttäen positiivisessa hengessä. Ikäihmisten odotukset Ikäihmisten odotuksia yhteisasumiselta ja yhdessä tekemiseltä on monia ja nuoret on otettu todella positiivisella mielellä vastaan. Odotetaan ilon läikähdyksiä kun on eri-ikäisiä ihmisiä ja elämää ympärillä. Palvelutalon asukkaat toivovat kanssakäymistä ja keskustelua positiivisesti elämään suhtautuvien ihmisten kanssa, sekä korostavat että on tärkeää kuunnella toinen toista koska taustat ja elämänkokemukset ovat erilaisia ja niistä oppii. Ikäihmisten toiveista on noussut esiin muun muassa juttukaverin tarve, yhdessä kokkailu, musisointi ja laulutuokiot sekä ääneen lukeminen, olisi heistä mukavaa. Eräs palvelutalon ikäihmisistä totesi odottavansa että ”saadaan hyvällä meiningillä sytytettyä tekemisen palo”. Yhteisiä intressejä kuten taide, musiikki, keskustelu, ja lukeminen on jo nuorten ja ikäihmisten välillä löytynyt. Nuorten odotukset Nuoret odottavat yhteisasumiselta myös monia asioita ja ovat aktiivisesti tutustuneet palvelutalon ikäihmisiin. Nuoret toivovat kuulevansa tarinoita menneiltä ajoilta ja saavansa sitä myötä ikäihmisten elämänkokemuksesta vinkkejä myös omaan elämäänsä. Nuoret toivovat ystävystymistä ja myös kahdenkeskistä ajanviettoa ikäihmisten kanssa, ja että yhteisiä intressejä löytyisi, heistä on mukavaa antaa aikaa ikäihmisille. Yhdessä tekemisessä voi hyödyntää jokainen omaa osaamistaan ja vahvuuksia. Jonatan on leiponut naapureille pullaa ja käynyt kyläilemässä heillä ja on kiinnostunut muun muassa taiteesta ja löytänyt samoja intressejä omaavia naapureita. Emil on kiinnostunut muun muassa valokuvauksesta ja mielellään kysyy ikäihmisen toiveita yhdessä tekemisestä. Veera muun muassa soittaa pianoa ja kitaraa joten musiikkituokiot ja yksilölliset kohtaamiset ikäihmisten kanssa tuntuvat mukavilta ajatuksilta. Kokemuksesta nuoret odottavat saavansa uudenlaista suhtautumista ihmisiin, ja kokemusta eri-ikäisten kanssa toimimisesta, mutta myös omaa itsenäistymistä. Muiden odotukset Palvelutalon ja nuorisoasiainkeskuksen puolelta toivotaan nuorten juttelevan, kuuntelevan, ja jakavan arkea ikäihmisten kanssa, sekä molemminpuolisia myönteisiä kokemuksia sitä myötä. Nuorilta odotetaan spontaaniutta ja vapaamuotoista yhteistoimintaa, ei missään nimessä hoitotyötä, heihin luotetaan ja ruutuvihkoon ei tunteja ruksata. Nuoret ovat osaltaan vähentämässä ikäihmisten yksinäisyyttä, hoitajien ja muun henkilökunnan ja hankkeen tuella. Hankkeen toivotaan olevan menestys ja sen toivotaan kannustavan vastaaviin hankkeisiin myös tulevaisuudessa. Maailmanlaajuinen media huomio antaa olettaa että tämänkaltaiselle toiminnalle on tarvetta. Kristiina Stenman, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet ja lisätietoa Hanke ehdotus U16, Oman muotoinen koti. Verkossa. Helsingin Kaupunginhallituksen pöytäkirja 14.12.2015. Verkossa. Helsingin strategiaohjelma 2013-2016. Verkossa. Oman muotoinen koti, Verkossa. Oman muotoinen koti. Verkossa. Rasi, Maarit. Ilon läikähdyksiä palvelutaloon. Iltasanomat 2.2.2016. Verkossa.
Likainen bisnes kuriin, hyvä Migri ! – esimerkkinä Luona Oy:n toiminta.
Maahanmuuttovirasto eli ”Migri” ilmoitti päätöstiedotteessaan sulkevansa elokuun loppuun mennessä neljä vastaanottokeskusta. Yksi niistä on julkisesti arvosteltu Luona Oy:n Pitäjämäellä sijaitseva Kutomotien vastaanottokeskus. Luona Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii entinen Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja, Paavo Voutilainen. Sosiaalijohtajana hän tuli tunnetuksi hankkiessaan vuonna 2009 yli 70 00 euron design-kalusteet toimistoonsa sosiaaliviraston rahoilla. Hän oli mieltynyt muun muassa Le Corbusier -sohvaan ja perusteli kilpailuttamatonta hankintaa pituudellaan. Myöhemmin hän siirtyi yksityiselle sektorille (Barona Hoiva Oy, nyk. Luona Oy) ja sai aikaan ihmetystä, kun kaupunki hoiti hätämajoituksen miljoonabisnekset Baronan kanssa ilman kilpailutusta. Nyt olemme saaneet seurata hänen kättensä jälkeä myös pakolaisbisneksessä. Luona Oy:n toiminnasta on tehty useita valituksia Maahanmuuttovirastoon. Valitukset koskevat henkilöstövajeen aiheuttamia vaaratilanteita ja epäammatillista kohtelua. Kirjelmöinnit ovat sekä turvapaikanhakijoilta että työntekijöiltä sekä viranomaisilta. Vaaratilanteita aiheuttavat muun muassa diabeetikot, jotka eivät saa pistoksiaan ajoissa henkilöstövajeen vuoksi. Espoon Nihtisillan yksikössä myös kuoli nuori turvapaikanhakija. Epäammatillinen kohtelu johtuu puolestaan siitä, että Luona Oy ei vaadi ohjaajiltaan sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Omituisen lisän kuvioon tuo se, että Luona Oy ei ole päästänyt vapaaehtoisia kieltenopettajia ja lääkäreitä auttamistyöhön. Kunnat ostavat yksityiseltä sektorilta palveluja 10 miljardilla vuodessa. Yksityistämistä on moitittu kalliimmaksi vaihtoehdoksi kuin sitä, että kunta tuottaisi palvelut itse. Yksityisiä palveluita ja kilpailuttamista puolustetaan sillä, että se tuo enemmän vaihtoehtoja markkinoille. Mutta minkälaisia vaihtoehdot ovat, jos bisnes perustuu pienemmistä kuluista saatuun voittoon? Henkilöstövajeinen alipalkattu Luona Oy? Migri arvioi vastaanottokeskuksia toiminnallisuuden, taloudellisuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. On ymmärrettävää, että tilaus uusille keskuksille tuli yllättäen ja Suomen talviolosuhteissa ”mikä tahansa halli” on parempi kuin olla taivasalla. Nyt kapasiteettia sopeutetaan turvapaikanhakijamääriin ja on aivan oikein että kelvottomimmat keskukset lakkautetaan ensin. On tärkeää, että kriteereinä ovat myös turvapaikanhakijoiden turvallisuus ja toiminnallisuus kuten kotouttamisen edistäminen. Turvapaikanhakija on useimmiten sivustakatsojana suomalaisten keskinäisessä, maahanmuuttoa koskevassa, riidassa. Ihmisarvo ei kuitenkaan ole mielipidekysymys. Ihmisarvo Suomessa on korkealla ja mielestäni sitä meidän kannattaisi opettaa muille. On velvollisuus auttaa, koska meitäkin on autettu. Ensisijaisen tärkeää on erottaa ihminen turvapaikanhakijoiden joukosta ja kriittisyys nykyisiä rakenteita kohtaan kuten työnteko-oikeus, myönteisen/kielteisen turvapaikan päätöksen hitaus jne. Olen toiminut turvapaikanhakijoiden vapaaehtoistyöntekijänä Helsingissä asuinpaikkani Käpylän alueella, jonka läheisyydessä toimii kolme vastaanottokeskusta. Turvapaikanhakija on usein normaali ihminen, joka on joutunut epänormaaliin tilanteeseen, jossa hänen selviytymiskeinonsa ovat riittämättömät. Mielestäni tärkeää on kohdata hakija yksilönä eikä kulttuurin kautta. Asenteellinen valmius on merkittävintä. Kun onnistuu luopumaan omista ennakko-oletuksistaan, voi samalla kehittyä myös itse. Kohtaamisessa arvokasta on tyyneys ja rohkeus kuulla, mitä toisella on sanottavaa. Kun auttajan myötätunto, vilpittömyys ja auttamisenhalu välittyvät turvapaikanhakijalle, niin se auttaa häntä eteenpäin elämässään. Turvapaikanhakuprosessiin vaikuttaa hakijan henkilöhistoria, muuton syyt ja vastaanottavan maan tilanne. Pakolaisuuden seuraukset näkyvät usein itsetunnossa. Kelpaanko tällaisena tähän maahan? Tärkeää on mielestäni tulla nähdyksi omine tietoineen ja taitoineen. Tutustumista voi helpottaa keskusteleminen siitä, että miten asiat olivat silloin kuin ne olivat hyvin. Auttajan ei välttämättä tarvitse ympätä uusia asioita turvapaikanhakijan maailmaan, vaan tutustua ja löytää niitä asioita, joissa hän on ollut aiemmin hyvä ja sitä kautta rohkaista tai antaa neuvoja. Vapaaehtoistyöntekijän huolena ovat usein yhteiskunnan koventuneet asenteet, mikä saattaa näkyä jo auttajan lähipiirissä. Omana haasteena on usein se, miten estää itseään muuttumasta kyyniseksi tai olemasta sinisilmäinen. Mielestäni olennaista on pitää mielessä, että auttamiseen riittävät tavalliset kansalaistaidot eikä auttamisen tarvitse olla aina suuria tekoja. Turvapaikanhakijalle on kallisarvoista pelkkä vuorovaikutus valtaväestön kanssa ja yhdenvertaisuuden kokemus. Raine Luomala, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Kirjoitus on tuotettu sosiaalialan YAMK-opintojen asiantuntijan blogikirjoituksen harjoituksena. Tehtävän tarkoituksena oli yhdistää viestinnässä eettinen ja ammatillinen osaaminen. Lähteet ja lisätietoa Migrin tiedote, Verkossa. Yle, uutiset, Sosiaalijohtajan kalusteet. Verkossa. Vapaaehtoistyö takkuaa Luonan vastaanottokeskuksessa. Verkossa. Luonan työntekijät arjesta. Verkossa. Lue myös 22.5.2016 Helsingin Sanomat: sunnuntaisivut Turvaton paikka-artikkeli, jossa mm.kuvataan Luona oy:n toimintaa.
Uusi varhaiskasvatuslaki: paljon odotuksia, valtavasti työtä – mitä jää loppujen lopuksi käteen?
Uusi varhaiskasvatuslaki herättää paljon erilaisia tunteita alan kentällä. Odotukset uudelle laille olivat suuret, vihdoinkin saisimme vanhan, vuonna 1973 tehdyn päivähoitolain ajan tasalle. Ajatuksissa kävi jopa se, että nostaisiko uusi varhaiskasvatuslaki työmme näkyvyyttä ja arvostusta. Mutta toisin taisi käydä. Lakia uudistetaan vaiheittain. Viime syksynä ensimmäisen vaiheen myötä päivähoitolaki muutettiin nimikkeenä varhaiskasvatuslaiksi. Voimaan tuli myös mm. että ryhmiä muodostettaessa tulee lähtökohtana olla se, että lain 5 a §:n ja asetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset henkilöstömitoitukset toteutuvat. Ryhmiä ei siis jatkossa enää voida muodostaa niin, että ryhmässä olisi enemmän kuin kolmea kasvattajaa vastaava lapsimäärä samanaikaisesti läsnä. Lapsia voi kuitenkin olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoon tai suhdeluvun mukaan säädetään. Kasvattajien rajaaminen kolmeen neljän sijasta oli hyvä uudistus, estäähän tämä isojen neljän kasvattajien ryhmien muodostamisen. Se, että lapsia voi olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoko tai suhdeluku määrittää, tekee ryhmien muodostamisen hankalaksi. On totta, että lapset sairastavat ja ovat vapaapäivillä, mutta kuinka voimme taata sen ettei jonakin päivänä kaikki lapset ovat samanaikaisesti paikalla. Sillä kun he ovat samanaikaisesti paikalla, rikomme lakia. Ryhmäkoot eivät kasva kaikissa kunnissa - ei Espoossakaan 1.8.2016 voimaan astuu laki, jonka mukaan yli 3-vuotiaiden suhdeluku muuttuu 1:8. Aikaisemmin se oli 1:7. Monet kunnat ovat käyneet tiukkaa poliittista keskustelua ja vääntöä siitä lähtevätkö toteuttamaan lain asettaa uutta suhdelukua vai pitäytyvätkö he vanhassa suhdeluvussa. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 2.12.2015, että hoitajamitoitus säilytetään ennallaan 1:7. Uutena asiana valtuusto myös päätti, että ryhmien, joissa on op lapsia, ryhmäkoko voi olla 24. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella kasvatusvastuullisella voi olla yli 3-vuotiaita lapsia 7 ja uuden lain myötä lisäksi yksi op-lapsi. Jos kokopäiväisiä lapsia on vähemmän kuin 21, osapäiväisiä voi olla siten, että kokonaismäärä on edelleen enintään 24. Alle 3-vuotiaiden kohdalla suhdeluku ei muutu vaan on edelleen 1:4. Mielenkiintoiseksi työmme Espoossa tekee se, että vaikka hoitajamitoitus säilyy 1:7, seuraamme kuitenkin varhaiskasvatuslain toteutumista erilaisissa tietojärjestelmissämme uuden asetuksen mukaan eli 1:8 mukaan. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei kavennu Espoossa Suhdelukumuutoksen lisäksi toinen mieltä kutkuttava asia on uuden lain myötä tulevat muutokset varhaiskasvatusoikeuteen. Tämä osa lakia vahvistettiin 29.1.2016 ja se astuu voimaan 1.8.2016. Uuden lain myötä jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Tämä lakimuutos aiheutti valtavat selvittelytyöt kunnissa, jännityksellä jäätiin odottamaan miten muutos tullaan toteuttamaan eri kunnissa. Osa kunnista on päätöksensä tehnyt, osalla se on vielä työstön alla. Poliittinen keskustelu on ollut tiukkaa tämänkin aiheen ympärillä. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 15.2.2016, että Espoo ei lähde rajaamaan varhaiskasvatusoikeutta. Espoossa nähtiin tärkeänä, että lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen turvataan, riippumatta vanhempien työmarkkina-asemasta. Tämän päätöksen tekeminen kesti valtuustolta nelisen tuntia ja vaati toista sataa puheenvuoroa. Päätöslukemat olivat 38-37. Tiukalle siis meni. Valitettavasti näin tiukalle meneminen, jätti huolen siitä, kuinka pysyvä päätös on. Onko sama keskustelu on edessä puolen vuoden päästä, viimeistään silloin kun uutta budjettia tehdään? Mihin tietoon lakiuudistukset perustuvat? Koko varhaiskasvatuslain uudistuksen aikana, lukuisilta asiantuntijoilta on pyydetty viisaita ajatuksia siitä, mihin päättäjien päätökset tulisi perustua. Päättäjät ovat saaneet tärkeää tietoa mm. lapsen kehitysvaiheista, lapsen ja perheen asemasta ja oikeuksista sekä taloudellista tulevaisuuden visiota siitä mihin tiukennukset ja rajaukset mahdollisesti johtavat. Sitä, kuinka paljon nämä tärkeät taustoitukset ja uusimmat tutkimustiedot ovat vaikuttaneet tehtyihin ja tuleviin päätöksiin, en tiedä. Varhaiskasvatuslaissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja korostetaan lapsen etua toiminnan järjestämisessä. Yksi suurimmista huolista uuden varhaiskasvatuslain myötä on kuitenkin huoli asiakkaasta. Parantaako uusi laki asiakkaan, lapsen asemaa? Pysyykö varhaiskasvatus yhtä laadukkaana kuin tähänkin asti uuden lain myötä? Ja kuinka paljon uusi laki tulee eriarvoistamaan perheitä riippuen siitä missä kunnassa he asuvat ja millaista palvelua tämä kunta järjestää. Tällä hetkellä kentällä vallitsee sekava tunnelma varhaiskasvatuslain uudistuksen tiimoilta. Paljon muuttuu - vai muuttuuko? Ja kun muuttuu niin miten. Espoossa olemme tehneet valtavan määrän valmistelutyötä uuden lain myötä. Ja paljon työtä on vielä jäljellä. Edessä on mm. tulevien lakimuutosten eteenpäin vieminen ja jalkauttaminen varhaiskasvatushenkilöstölle sekä ennen kaikkea asiakkaille. Kirjailija Publilius Syrus (50 eKr) on sanonut ”Kuka tahansa voi pidellä ruoria, kun meri on tyyni”. Muutoksen aallokossa onkin tärkeätä pysyä tyynenä eikä missään vaiheessa unohtaa sitä tärkeintä - lasta. Jaana Särmälä, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Kiinnostuitko - tässä lisätietoa Uudesta varhaiskasvatuslaista löydät täältä. Espoon valtuuston päätöksistä löydät täältä.
Koulutuksesta leikkaamalla valtio säästää ensin vähän ja häviää sitten paljon
“Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.” Tämä hallitusohjelman 10 vuoden tavoite herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Suomella on hyvä maine yhtenä koulutuksen kärkimaana, mutta ollaanko mainetta romuttamassa koulutukseen kohdennetuilla leikkauksilla? Tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon opintotukien mahdollinen leikkaaminen. Mikäli selvitysmies Roope Uusitalon esitys toteutuu, pienenee korkeakouluopiskelijoiden tuki kuukaudessa yli 25 % ja opintorahan pienennys korvataan aiempaa suuremmalla opintolainalla. Toinen vaihtoehto on poistaa koko opintoraha suurelta osalta opiskelijoita. Muutoksia kaavaillaan myös muun muassa opintotukikuukausien enimmäismäärään sekä opintojen edistymisvaatimuksiin. Yhteiskunnan on pakko leikata menojaan. Tämä on selvä asia, ja sen ymmärtävät varmasti myös opiskelijat. Mielestäni Suomen talouden nousu vaatii kuitenkin kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, joilta saaduilla verotuloilla voidaan pyörittää julkisen sektorin palveluita. Suuria ja menestyviä yrityksiä ei synny kuitenkaan ilman koulutusta ja toimivaa koulutusjärjestelmää. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa Helsingin Sanomissa 19.3.2016, että hän ei usko kaavailtujen muutoksien vähentävän halukkuutta lähteä opiskelemaan, vaikka olisi vähävaraisesta perheestä. Itse olen kuitenkin asiasta eri mieltä ja epäilen monen pelkäävän valmistuvansa pahimmillaan suuren opintolainan kanssa työttömäksi. Voiko Suomi siis tässä valossa olla tulevaisuudessa hallitusohjelman tavoitteen mukainen koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa, jos nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin ollaan kohdistamassa näin merkittäviä leikkauksia? Menetämmekö kouluviihtyvyydessä sen, minkä Pisa-tuloksissa saavutamme? Toinen hallitusohjelman 10 vuoden tavoitteeseen kohdistuva ristiriita liittyy Pisa-tutkimuksen tuloksiin. Pienistä heikkenemisistä huolimatta suomalaisen koulun menestyminen Pisa-tutkimuksissa on yhä ylpeyden aihe ja tältä osalta hallitusohjelman tavoitteen saavuttaminen näyttääkin valoisalta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on kuitenkin huolissaan siitä, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen, että kouluviihtyvyys on Suomessa romahtanut. Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan Suomi on sijalla 60, 65:stä OECD maasta kouluviihtyvyyttä mitattaessa. Yksi tärkeä aiheeseen liittyvä tutkimustulos on myös se, että jo 12-vuotiaina alkavat ne lapset, joilla on erityisen hyviä taitoja teknologiassa, osoittaa kyynistymisen oireita. Professori Katariina Salmela-Aron tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin ja joka neljäs heistä on kyllästynyt kouluun sekä kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut, viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut. Nämä luvut ovat melko ikävää luettavaa alakouluikäisistä oppilaista. Mikäli emme saa parannettua oppilaiden viihtyvyyttä koulussa sekä vähennettyä koulu-uupumusta ja stressiä, voi tuloksena olla iso joukko psyykkisesti huonovointisia lapsia ja nuoria, joista koituu yhteiskunnallemme merkittäviä lisäkustannuksia. Uudistumisen tarve suomalaisessa koulutuspolitiikassa on kuitenkin havaittu, vaikka Kirsti Lonka HundrEd-hankkeeseen liittyvässä haastattelussa toteaa koulussa olevan vielä hyvin vähän tilaa luovalle ongelmanratkaisukyvylle, tiimityölle, projektien oppimiselle ja muille tulevaisuuden taidoille. HundrEd-hanke on juuri yksi hyvä esimerkki koulutuksen uudistumisesta ja koko hankkeen tavoitteena on auttaa Suomea pysymään opetuksen mallimaana myös tulevaisuudessa. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu elokuussa 2016 ja se tuo myös muutoksia koulutyöhön ja luo oppilaalle aktiivisemman aseman oppijana ja osana kouluyhteisöä. Ristiriita hallitusohjelman tavoitteessa Mikä sitten on mainitsemani ristiriita suhteessa hallitusohjelman tavoitteeseen? Eikö uusi opetussuunnitelma ja erilaiset hankkeet nimenomaan tähtää hallitusohjelman tavoitteisiin? Opetussuunnitelmauudistuksen onnistuessa tästä onkin nimenomaan kyse, mutta mikäli koulutukseen kohdistuu runsaasti leikkauksia, voi tuloksena olla lisää uupuneita oppilaita ja oppilaita sekä mahdollisesti sen lisäksi vielä heikommat oppimistulokset. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on aina satsaus tulevaisuuteen! Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Opetushallituksen www-sivujen mukaan 99,7 % lapsista suorittaa Suomessa perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis lähes kaikki oppivelvollisuusikäiset lapset ja koulupäivä on iso osa lapsen ja nuoren elämää. Näen koulun mahdollisuudet oppilaittensa hyvinvoinnin tukijana hyvin suurena. Lapsena omaksuttu aktiivinen elämäntapa ja kiinnostus ympärillä tapahtuvista asioista, kantaa usein myös aikuisikään, jolloin vaikutukset ovat myös hyvin merkityksellisiä, kuten työkykyisyys, kiinnostus yhteiskunnallisista asioista, kyky huolehtia itsestään sekä kantaa vastuuta asioita. Viedään siis asioita eteenpäin niin, ettei koulutuksesta leikkaamalla valtio säästä ensin vähän ja häviä sitten paljon. Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Opintotukileikkaus. Verkkojulkaisu. Opintotukileikkaus. Verkossa. Videoklippi. Pisa-tutkimus. Verkossa. Koulun merkitys: Verkkojulkaisu. Koulun merkitys: verkossa.
Kannelmäessä yhdistetään kouluja ja jaetaan suomi toisena kielenä -oppilaita tasaisemmin eri kouluihin
Helsingin kaupunginvaltuusto päättää yhdistää Pelimannin ala-asteen ja Kannelmäen peruskoulun yhtenäiseksi peruskouluksi 1.8.2016 alkaen. Kaupunginhallitus perustelee päätöstä sillä, että yhtenäinen koulupolku mahdollistaa oppilaalle yhtenäisen, turvallisen koulupolun koko peruskoulun ajaksi. Koulupolkuun ei tule niveltä 6. ja 7. vuosiluokkien välille ja oppilaalla on tukenaan sama henkilöstö koko peruskoulun ajan, tällöin esimerkiksi oppilaan tarvitsemat tukitoimet voidaan suunnitella pitkäjänteisesti. Koulun koko vaikuttaa sen resursointiin: suuremmassa koulussa oppilashuollon henkilöstö on tavoitettavissa koulun oppilaille lähes joka päivä. Suuremmassa koulussa oppilaat oppivat tuntemaan toisensa ja eri-ikäiset oppilaat voivat oppia ja toimia yhdessä. Yhtenäisen peruskoulun etuja Yhtenäisessä peruskoulussa oppilaita voidaan ryhmitellä joustavammin erilaisiin opetusryhmiin, jolloin erilaiset tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon. Yhtenäiset opettajat voivat joustavasti opettaa vuosiluokilla 1-9 ja yhteiset tilat tuovat fyysisesti uudenlaisen oppimisympäristön. Suuremmassa koulussa toteutuvat paremmin monipuolinen kielivalikoima ja valinnaisaineet, koska eri ryhmiin saadaan tarpeeksi oppilaita. Yksi koulu myös tukee ja vahvistaa alueellista identiteettiä ja tasaa maahanmuuttajataustaisten lasten määrää koulujen kesken. Oppilaiden viihtyvyyttä ja opettajien hyvinvointia parantaa myös se, että koulun johtamiseen saadaan enemmän resursseja ja rehtorilla on enemmän aikaa johtamiseen. Koulujen yhdistäminen vähentää siis rehtoreiden määrää ja vain yhdelle on jatkossa töitä. Kannelmäen peruskoulun johtokunta perustelee yhtenäistä koulupolkua myös nivelvaiheen poistumisella 6. ja 7. luokkien välillä ja luokan- ja aineenopettajien käytön joustamisella eri luokka-asteilla. Yhtenäisessä koulussa voidaan tiloja käyttää joustavasti ja monipuolisesti. Suuressa koulussa rehtorilla on opetustunteja vain 0-2, jolloin rehtori voi keskittyä kokonaan johtamiseen. Suomi toisen kielenä -oppilaat ja lähikoulu oppilaan näkökulmasta Kannelmäen peruskoulun johtoryhmän lausunnossa se perustelee koulujen yhdistämistä segregaatiokehityksen vähenemisellä. Suomi toisena kielenä – oppilaiden osuus on tällä hetkellä Kannelmäen peruskoulussa n. 13 % ja Pelimannin ala-asteella n. 47 %. Yksi kaikille alueen lapsille ja nuorille yhteinen peruskoulu mahdollistaa tasaisempien oppilasryhmien muodostamisen. Johtokunta edellyttää, että opetusvirasto ja Tilakeskus varmistavat Kannelmäen alueelle terveelliset ja riittävät koulutilat. Lähikoulu on lapsen koulumatkan näkökulmasta ihanteellinen, varsinkin kun on kyseessä pienimmät 7 – 9 -vuotiaat oppilaat ja yhtenäinen koulupolku myös. Kannelmäki on koulualueena varsin laajalle levittyvä ja lähikoulu ei aina ole ihan vieressä. Kun nyt on suunniteltu, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan tasaisemmin eri koulurakennuksiin, niin miten toteutuu lähikoulun periaate? Entä jos tästä tasaisemmasta jaosta aiheutuu oppilaalle turhan pitkä koulumatka? Moni pieni koululainen kulkee kävellen koulumatkansa. Millä perusteella maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan eri rakennuksiin kiinnostaa myös. Tällä hetkellä nämä oppilaat eivät ole jakautuneet kotinsa sijainnin mukaan tasaisesti Kannelmäkeen, vaan heitä on enemmän vuokrataloalueilla. Tällä hetkellä Pelimannin ala-aste on remontissa ja tulevaisuudessa on suunniteltu, että tästä koulurakennuksesta luovutaan kokonaan, kun Kuninkaantammen asuinalueelle rakennetaan uusi koulu. Kannelmäen peruskoulun alakoulutiloissa on siis tällä hetkellä myös Pelimannin ala-asteen oppilaat omien alakouluikäisten lisäksi. Nyt Kanneltien tiloissa opiskelee suuri määrä oppilaita, niin että ruokailuihin on varattu noin vartti aikaa ja tähän sisältyy hieman jonottamista ruoanottovaiheessa. Aikaisemmin tämän Kanneltien koulun pihalla on ollut myös parakkeja, jotka tässäkin tilanteessa helpottaisivat oppilaiden tilanahtautta. Tulevaisuudessa Kannelmäen vanha ostoskeskus puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja. Näin ollen oppilaiden määrä alueella kasvaa varmasti. Miten taataan riittävä määrä hyväkuntoisia opetustiloja on alueen oppilaiden ja asukkaiden jatkuva huolen aihe, johon he eivät ole saaneet tyydyttävää vastausta, vaikka asiasta järjestettiin keskustelutilaisuus. Tämän huolen jaan heidän kanssaan, sillä olen ollut oppilaana kahdessa koulurakennuksessa ja työntekijänä alueen päiväkodissa ja tiedän mitä tilanahtaus on. Johanna Henriksson, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Helsingin kaupunki, Kaupunginvaltuusto, Esitys11: Kannelmäen peruskoulun ja Pelimannin ala-asteen koulun yhdistäminen yhtenäiseksi peruskouluksi. Helsingin kaupunki, Opetusvirasto, Perusopetuslinja, Linjanjohtaja, Pelimannin koulun johtokunta, Kannelmäen koulun johtokunta, ryhmäkirje. Helsingin kaupunki, Kannelmäen peruskoulu, Johtokunta, Pöytäkirjanote 5/2015, Lausuntopyyntö. Tilastoja 31 2013, Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2013, Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Varvikko, Jauri 2016. Keskustelutilaisuus asukkaille Runonlaulajantien koululla. Lehtiartikkeli ilmaisjakelulehti Tanotorvessa 16.3.2016. Julkaisija: Kaarela-seura ry.
Iloa liikkumiseen – lisää hyvinvointia
”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5.2016 Suomessa. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja. Viime vuosina on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota siihen, että perheiden ja etenkin lasten liikunnan ja liikkumisen määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Tätä puoltavat myös useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa v. 2014 tehty ”Lasten ja nuorten liikunta – Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu”. Tutkimuksen mukaan kehittämisen kohdat ovat meillä erityisesti fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisäämisessä, omatoimisen liikunnan lisäämisessä sekä istumisen ja ruutuajan vähentämisessä. Tutkimuksessa nostetaan esiin erityisenä haasteena liikunnan väheneminen murrosiässä, mikä näkyy voimakkaimmin Suomessa verrattuna muihin verrokkimaihin. (Lasten ja nuorten liikunta 2014: 5, 9.) Toinen uudempi tutkimus on tehty puolestaan päiväkoti-ikäisten lasten liikkumisesta. Anne Soini tarkastelee väitöskirjassaan (2015) Always on the move? Measured physical activity of 3-year-old preschool children (Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus) erityisesti kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta. Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus rajoittuu monilla pääosin istumiseen, seisomiseen ja kävelyyn. Lisäksi harva tutkimukseen osallistunut liikkui suositusten mukaisesti vähintään kaksi tuntia päivässä. (Soini 2015.) Miten olemme pikkuhiljaa päätyneet tähän? Ja ennen kaikkea, jos suuntaus on tämä, lähitulevaisuudessa liikkumattomuudesta syntyy kansanterveydellinen pommi, jonka purkamiseen eivät enää pienet askeleet riitä. Puuttumisen keinot – ei pelkästään liikuntaa vaan myös liikkumista Onneksi haasteeseen on jo usealla eri taholla tartuttu ja liikkumissuunnitelmia lähdetty monipuolisesti kehittämään niin kunnallisella kuin yksikkötasollakin. Helsingin kaupungin strategiaohjelman (2013-2016) tavoitteista löytyy ”Hyvinvoiva Helsinkiläinen”, jonka yhtenä päämääränä on liikunnan lisääminen ja toimenpiteinä muun muassa ulkoliikuntamahdollisuuksien huomioiminen päiväkodeissa ja kouluissa, liikunnan kansalaistoiminnan aktiivisuuden lisäämisen siten, että pääpaino on lasten ja nuorten liikunnan tukemisessa sekä asiakasosallisuuden lisääminen ja kaupunkilaisten aktivoiminen mukaan jo liikuntapaikkojen ja toimintojen suunnittelussa. (Helsingin strategiaohjelma 2013–2016: 11.) Myös varhaiskasvatusvirasto on omalta osaltaan tarttunut tähän hankkeeseen. Niin päiväkodeissa kuin leikkipuistoissakin pyritään lisäämään ja tekemään näkyväksi jo olemassa olevaa liikuntaa. Lisäksi pyritään kiinnittämään huomiota niihin kohtiin, joissa lasten luontaista liikkumista voitaisiin vielä enemmän aktivoida. Liikunnan lisääminen on leikkipuistotoiminnassa myös yksi tärkeä vuoden 2016 tulospalkkiotavoite ja sitä on lähdetty kehittämään edelleen lisäämällä muun muassa ”Ilo liikkua” – tuokioiden määrää ja hyödyntämällä valtakunnallista Valon ”Ilo kasvaa liikkuen” -materiaalia, jota työstetään yhdessä työyhteisön ja asiakkaiden kanssa sekä ideoidaan ja kehitetään uusia tapoja liikkua ja iloita liikunnasta (Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016: Ohjelman kuvaus - Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma?). Perheet mukaan yhdessä liikkumaan Päivittäinen liikkuminen ja liikunta eivät voi yksinomaan kuitenkaan olla yhteiskunnan vastuulla vaan tärkeitä ideoijia, osallisia ja toteuttajia siinä ovat ihmiset ja perheet. Se, miten vähän tai ei ollenkaan liikkuvat perheet saadaan innostettua mukaan, on tiedon ja tietoisuuden lisääminen uutisten ja erilaisten hankkeiden kautta, mutta myös ymmärryksen lisääminen siinä, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys ja että myös niillä pienillä teoilla on suuri vaikutus myönteiseen kehitykseen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tässä kohtaa tarvitaan myös hieman faktoilla pelottelua, mutta lähtökohtana kuitenkin se, että oikeanlainen, pysyvään elämänmuutokseen kannustava aktivointi tapahtuu yhteisen suunnittelun ja toiminnan kautta. Toisaalta kaikenlainen sosiaalisen median ja tietoteknisten välineiden hyödyntäminen tulee lähivuosina lisääntymään joka puolella, niin päiväkoti-, koulumaailmassa kuin vapaa-ajallakin. Niiden rajoittamisen sijaan tai ajatukseen siitä, että liikunta ja tietotekniikka olisivat toisensa poissulkevia, tulisi nähdä se potentia, millä tavoin näitä välineitä voisi hyödyntää myös liikkumisen ja liikunnan lisäämisessä. Unelmien liikuntapäivä osallistaa kaikki mukaan! Valo, jonka visio on ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja. Tähän tapahtumaan oli toukokuun alkuun mennessä ilmoittautunut yli 800 liikuntatapahtumaa ja se aktivoi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Idea on yksinkertainen ja toteutettavissa missä tahansa: luonnossa, pihapiirissä, kotona ja kenen kanssa vaan: perheen, ystävien ja työkavereiden. Tapahtuma toimii starttina isommalle unelmalle eli se jatkuu syyskuussa "Liikkumisen unelmakuukautena" ja huipentuu "Liikkumisen unelmavuoteen 2017". Tämä liittyy myös vahvasti Suomen itsenäisyyden satavuotisen historian juhlintaan, jonka teema on "Yhdessä”. On hienoa, että niin moni taho on jo erilaisissa liikkumisprojekteissa mukana ja kehitys oikeaan suuntaan etenee. Juuri tällaista positiivista ja helposti toteutettavaa toimintaa ja yhdessä tekemisen meininkiä tulee jatkossakin vahvistaa! Satu Hiltunen, sosionomi (YAMK) opiskelija Lisätietoa Helsingin kaupunki 2013. Helsingin strategiaohjelma 2013–2016. Verkkodokumentti. <http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategiaohjelma/> Lasten ja nuorten liikunta. Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu. 2014. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto. Soini, Anne 2015. Always on the move? : measured physical activity of 3-year-old preschool children. Studien in sport, physical education and health 216. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Ohjelman kuvaus - Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma? Verkkodokumentti. <http://www.sport.fi/varhaiskasvatus/liikkumis-ja-hyvinvointiohjelma-ilo-kasvaa-liikkuen/ohjelman-kuvaus> Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Unelmien liikuntapäivässä 10.5. jo lähes 800 tapahtumaa. Verkkodokumentti. <http://news.cision.com/fi/valo/r/unelmien-liikuntapaivassa-10-5--jo-lahes-800-tapahtumaa,c9961430>
Omaishoitajat tuovat säästöjä yhteiskunnalle
Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuen myöntäminen perustuu sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) ja omaishoidon tuesta annettuun lakiin (937/2005). Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, omaishoitajalle maksettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja hoitotehtävää tukevista palveluista. Parhaillaan ollaan lainsäädäntöä parantamassa. Suomessa arvioidaan olevan noin 300 000 omaishoitotilannetta, omaishoidon piirissä on kuitenkin vain noin 40 000 omaishoitosopimuksen tehnyttä hoitajaa. Omaishoidon tuki on yhteiskunnalle kannattavin vanhusteko. Ilman omaishoitoa kuntien terveyden-huolto romahtaisi, sillä hoidettavien määrä on suuri ja myönnetyistä määrärahoista tukea saavat henkilöt tarvitsevat eniten hoitoa ja huolenpitoa. Eniten hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevilla henkilöillä on fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä, muistisairauksia sekä kroonisia sairauksia. Omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo on nykyisin noin 1,7 miljardia euroa ja omaishoidon tuen kustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa. Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 3.3.2014 todettiin seuraavaa, että omaishoito tuo kunnille yli miljardin euron säästön vuodessa. Omaishoidon tilannetta on pyritty hallituksen hankkeissa parantamaan Juha Sipilän hallituksen strategiseen ohjelmaan on kirjattu 29.5.2015 yhtenä kärkihankkeena, että kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa, varmistetaan vanhuspalvelulain toteutuminen kotihoitoa lisäten, omaishoitajan jaksamista tuetaan, omaishoitoon kohdennetaan resursseja, työikäisten mahdollisuuksia omaisen hoitamiseen lisätään. Hallituksen omaishoitajapolitiikan keskiössä on ollut lakisääteisten vapaapäivien turvaaminen. Myös Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa oli jo puhetta omaishoitajien jaksamisen tukemisesta tukipalveluja kehittämällä, vapaapäivien pitämisen mahdollistaminen sekä terveyspalveluiden kehittäminen. Valtion sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikan tavoitteena on selkeä, yksinkertainen ja kaikkia yhdenvertaisesti kohteleva järjestelmä, joka mahdollistaa tarvittavien palvelujen ja hoidon saannin siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon maksut eivät muodostuisi palvelujen käytön esteeksi. Omaishoitajat sitoutuvat vaativaan työhön 24/7 läheistensä kotona asumisen tueksi Omaishoidon tuki on lakisääteinen hoidettavan henkilön sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä kunnan on huolehdittava tätä tarkoitusta varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon tuen toteutumista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja tukea omaishoitajan työtä. Silti moni kunta yrittää säästää pienentämällä omaishoitajien palkkioita. Ylöjärvi vähensi omaishoitajien määrää, Kuopio leikkasi omaishoidon kuluja pienentämällä palkkioita. Omaishoitajan tuki on kuntakohtainen eli sen määrä vaihtelee varsin paljon. Se että korvaus on pieni ja se että moni hoitaa omaistaan ilman sopimusta, ei ole kustannustehokasta vaan lähimmäisten hyväksikäyttöä. Omaishoidon tuki on kuitenkin määrärahasidonnainen etuus ja palkkio taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan ja lakisääteisten vapaapäiviin on oikeutettuja hoitoryhmä kaksi kuuluvat asiakkaat. Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana omaishoitaja on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympäri-vuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Omaishoito on vaativaa työtä ja perustuu kuitenkin aina vapaaehtoisuuteen. Heidän pyyteetöntä työtään pitäisi tukea yhteiskunnallisesti mahdollisimman laajasti. Vantaalla 1.1.2016 alkaen Vantaalla maksetaan omaishoidon tukea kahdessa eri hoito-ryhmässä, aikaisemmin hoitoryhmiä oli kolme. Hoitoryhmä 1. vähimmäispalkkio on 387,49 euroa, ja hoitoryhmä 2. korotettu hoitopalkkio on 774,98 euroa, tuki on veronalaista tuloa. Aikuisten ja ikääntyneiden asiakkuuskriteerit Hoitoryhmä 2:ssa ovat että hoidettava tarvitsee sairauden tai vamman johdosta runsaasti hoitoa ja huolenpitoa henkilökohtaisissa toiminnoissa jatkuvasti kaikkina vuorokauden aikoina. Omaishoitajalta se vaatii valvottuja öitä hoidettavan niin tarvittaessa, koska omaishoitaja on sidottu hoitoon yhtäjaksoisesti myös öisin. Kuinka moni 8- 16 työtä tekevä suostuisi tekemään työtä, josta maksetaan 25,83 euroa päivältä ja töitä tulisi tehdä kuukauden jokaisena päivänä, lisäksi olemaan valppaana 24 tuntia vuorokaudessa jos työtilanne niin vaatisi! Nyt olemme jokainen kuulleet median kautta, miten ay- yhdistykset ovat työajan lisäyksestä riidelleet työn kuormittavuuden lisääntymisestä, jos työaikaa pidennetään 24 tuntia ilman palkankorotusta. Ja mitä tekevät parhaillaan omaishoitajat, heidän on sitouduttava ”työsopimuksessa” jatkuvaan työskentelyyn kaikkina vuorokauden aikoina. Tähän ei voi muuta sanoa kuin, että he tekevät pyyteetöntä työtä läheistensä eteen ja suurin selitys heillä jaksamisen ja työn tekemisen voimavarana on RAKKAUS läheistään kohtaan. Mistä me löytäisimme ”rakkauden” omaan työhömme, jotta kykenisimme ainakin nyt taloudellisesti vaikeina aikoina olemaan pyyteettömästi säästötalkoissa mukana. Omaishoitajan lakisääteisiin vapaapäiviin asiakasmaksu Vantaalla Sitovaa ja vaativaa omaishoitoa antava omaishoitaja tarvitsee jaksamisensa tueksi vapaa-ajan mahdollistavia palveluja sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, jotka tukevat omaishoitoperheen hyvinvointia ja kotona selviytymistä. Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti15.2.2016 omaishoidon tuen myöntämisperusteiden tarkentamisesta sekä omaishoidon tuen lakisääteisiin vapaapäiviin asiakasmaksun. Vuorokausikohtainen asiakasmaksu on 1.3.2016 lähtien 11,50 euroa. Hoitajan jaksamisen tukemiseksi vapaapäivät suositellaan pidettäväksi kuukausittain, joten kustannukset tulevat olemaan 34,50 euroa kuukautta kohden. Vapaapäiviltä perittävä maksu voi olla monelle omaishoitajalle este pitää vapaapäiviä sekä vahva negatiivinen signaali Vantaan kaupungin puolelta omaishoitajia kohtaan, jotka tekevät lähes ”ilmaista” työtä kaupungille. Vantaan kaupungin päätöksen teon tausoissa ilmoitettiin omaishoidon tukien kokonaismääräksi vuonna 2015 4,6 miljoonaan euroa. Mutta mikä olisi ollut kustannus kaupungille, jos työt olisi tehnyt julkinen sektori. Nämä taitavat olla asioita, jotka unohtuvat usein päätöksenteoissa. Toivottavasti sosiaali- ja terveysuudistuksen myötä hallitus toteuttaa suunnittelemansa kärkihankkeet, jotta omaishoitajien tilanteeseen saadaan oikeasti parannusta. Omaishoidon tuen määrä on tällä hetkellä pieni ottaen huomioon työn sitovuus ja vaativuus. Toivottavasti hankkeet eivät jäisi virkamiesten, rahan ja resurssien puutteiden jalkoihin. Ikäihmisen ja huoltosuhteen määrä tulee kasvamaan, kuten olemme kuulleet jo usean vuoden ajan, joten nyt on tärkeää saada omaishoitajat yhdenvertaiseen asemaan. Herääkin ajatus miksi Vantaan kaupungin linja hallituksen strategisen ohjelman kanssa on ristiriidassa? Miksi omaishoitajien vähäisistä palkkioista kaupungin pitää vielä rahastaa ? Maarit Helenius, avoimen AMK:n opiskelija Lisätietoja: Ratkaisujen Suom, Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti 2014; Sosiaali- ja terveysministeriö. Lausunto kunnan järjestämisvastuulla olevan kotipalvelun, kotisairaanhoidon ja palveluasumisen asiakasmaksuja koskevasta luonnoksesta hallituksen esittykseski, STM053:00/2013, 10.7.2014. Omaishoito törmäsi kuntien säästökuuriin, verkkouutinen. Vantaan kaupunki, Päätöksenteko, Esityslistat ja pöytäkirjat. Sosiaali- ja terveyslautakunta 15.2.2016, pöytäkirja. Päätökset verkossa.
Lastensuojelua kehittämässä – opas yhteistyökäytäntöihin tulossa
Yksi Sipilän hallituksen terveyden ja hyvinvoinnin viidestä kärkihankkeesta on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa koko lapsi- ja perhepalveluiden palvelujärjestelmä. Palveluita on tarkoitus kehittää asiakaslähtöisemmiksi korostamalla ennaltaehkäisevää tukea. Muutosohjelmaan liitettiin lisäksi eduskunnan lisärahoituksella vuonna 2013 käynnistynyt lastensuojelua kehittävä kolmivuotinen hanke, jonka vetovastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tavoitteena on lisätä lastensuojelun ammattilaisten ja ilmoitusvelvollisten tietoa sekä kehittää yhteistyömuotoja. Tarkoituksena oli julkaista sähköinen opas ja aloittaa verkkokoulutus vuoden 2015 lopussa. Lastensuojelun parissa pitkään työskennelleinä olemme usein kohdanneet haasteita ammattilaisten välisessä yhteistyössä. Hienoa, että asiaan on nyt viimein kiinnitetty huomiota, ja lastensuojelua kehittävä opas on nostettu osaksi eduskunnan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. Oppaan julkaiseminen viivästyy… Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin helmikuun 2016 alussa, että lapsi- ja perhepalveluiden kärkihanke on päättänyt lykätä lastensuojeluoppaan julkaisemista. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan opas on liian suppea julkaistavaksi, koska se ei sellaisenaan vastaa uuden hallitusohjelman tavoitteita. Toisaalta viivästyksen taustaksi on mainittu myös lapsi- ja perhepalveluiden kärkihankkeen huomioiminen kokonaisuudessaan, mikä on muilta osin vielä alussa. Lastensuojeluhankkeen osuus muutosohjelman kärkihankkeesta on vain noin viisi prosenttia eli hyvin pieni osa. Ratkaisusta yllättynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jatkaa oppaan työstämistä vielä kevään 2016 ajan. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula arvioi kriittisesti lykkäysmääräystä ja ihmettelee, miksi hankkeeseen kuuluvat koulutukset eivät olisi voineet jo alkaa. Oppaan julkaisemisen lykkääntymisen voi ajatella herättävän ajatuksia puolesta ja vastaan. Toisaalta on hyvä, että opas työstetään perusteellisesti loppuun asti ennen tiedon välittämistä työntekijöille. Tuntuu kuitenkin kummalta, että opasta on työstetty kolme vuotta ja juuri julkaisun kynnyksellä se arvioidaan liian suppeaksi. Yhteistyön haasteet on tiedostettu kentällä jo kauan sitten ja on uskomatonta, että ratkaisuja niihin joudutaan edelleen odottamaan. Yhteistyön epäselvät roolijaot herättävät hämmennystä työntekijöissä ja saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa kohtuuttomiin seurauksiin. Lastensuojelun työntekijät ovat olleet pettyneitä oppaan julkaisemisen viivästymisestä. Varmasti. Haastavissa asiakastilanteissa työskentelevät odottavat taatusti malttamattomina oppaan mukanaan tuomia selkiyttäviä käytäntöjä. Miksi tarvitsemme oppaan? Oppaan työstämisen taustalla on mediassa vahvasti esillä ollut lähes neljä vuotta sitten tapahtunut 8-vuotiaan tytön murha, josta tuomittiin tytön isä ja äitipuoli. Tiedotusvälineiden mukaan järkyttävää tapahtumaa edelsi pitkään jatkunut lapsen kaltoinkohtelu, johon syystä tai toisesta ei asiaankuuluvalla tavalla pystytty puuttumaan. Julkisuuteen on kerrottu, että tytöstä oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta vastuuta tytön tilanteen selvittämisestä siirrettiin viranomaiselta toiselle. On äärettömän surullista, että on tapahduttava näin peruuttamattomia asioita ennen kuin yhteistyökäytäntöjen puutteellisuus otetaan vakavasti. Kenelle saa antaa ja mitä tietoja salassapitosäädös huomioiden? Kuka ottaa lastensuojeluilmoituksen vastaan ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Minä viikonpäivänä ilmoituksen voi tehdä? Kenen vastuulla lapsi on? Kenen etua ajatellaan? Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Viranomaisverkoston pettäminen kriittisellä hetkellä ei anna lastensuojelukentästä mairittelevaa kuvaa. Ikävintä vastuukysymysten viidakossa on niiden suora vaikutus asiakkaisiin, jolloin apua tarvitsevat kärsivät eniten. Katse tulevaan Tulevan oppaan osalta on huolehdittava, että yhteistyössä toimivia eri viranomaistahoja koulutetaan maanlaajuisesti kattavasti ja koulutuksen sisältö juurrutetaan ruohonjuuritasolle. Koulutuksesta ei ole hyötyä, jos tieto jää vain ylimpien virkamiesten haltuun. Näin on usein vastaavanlaisissa tilanteissa käynyt. Koulutuksen tarkoituksena ei varmastikaan ole kertaluontoinen oppiminen, vaan rakenteiden turvaaminen ja muuttaminen siten, että esimerkkitapaus ei tule missään muodossa toistumaan. Koulutuksilla tulee olla selkeä tavoite vakiinnuttaa oppaan sisällöllistä tietoa ja ymmärrystä kenttätyöhön. Ammattilaisten tulisi uudistetun sosiaalihuoltolain hengessä tehdä asiakaslähtöisesti yhteistyötä yli ammattirajojen. Tätä yhteistyötä hidastavat ja jopa estävät useat seikat. Kentän työntekijät tarvitsisivatkin pikaisesti konkreettisia neuvoja ja ohjeita tällaisissa tilanteissa toimimiseen. Onhan uusi laki astunut voimaan jo noin vuosi sitten. Opasta odotellessa. Toivottavasti hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet kärkihankkeiden osalta eivät jää vain sanahelinäksi, vaan voimme tulevaisuudessa tarjota laadukkaampia sosiaalialan palveluita. Jäämme mielenkiinnolla ja malttamattomina odottamaan oppaan antia. Outi ja Minttu, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelijat Lisätietoa Helsingin Sanomat 8.2.2016. Verkkouutinen. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma käyntiin. Verkkouutinen. Valtioneuvosto 2016. Hallitusohjelman toteutus. Verkkouutinen. Valtioneuvosto 2016. Hyvinvointi ja terveys. Verkkodokumentti.
Sosiaalisesti kestävää kasvatusta espoolaisissa päiväkodeissa
Päiväkodin arjessa voidaan nähdä runsaasti sosiaalisesti kestävään kehitykseen liittyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Laadukas varhaiskasvatus sisältää paljon sellaisia elementtejä, jotka tukevat ja vahvistavat sosiaalisesti kestävää kehitystä. Esimerkiksi yhteisöllisyys, osallisuus, vastuuseen kasvaminen, suvaitsevaisuus ja kiusaamisen ehkäisy sekä niihin kuuluvat käytännöt ovat vahvasti läsnä päiväkotien arjessa. Niiden ei kuitenkaan välttämättä suoraan mielletä liittyvän sosiaalisesti kestävään kehitykseen. Sosiaalisesti kestävän kehityksen ja sen sisältöjen määrittely varhaiskasvatuksessa voi olla kasvattajille haastavampaa kuin esimerkiksi ekologisesti kestävän kehityksen määrittely. Kestävä kehitys on ajankohtainen aihe, sillä maapallon rajallisuus tulee keskusteluissa esille yhä enemmän. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sekä nykyisten että tulevien sukupolvien todelliset tarpeet tyydyttävää ekologista, taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä (Åhlberg 1998: 14). Kestävä kehitys on ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä, jossa huomioidaan yhtä aikaa paikallinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus. Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen, ja päämääränä monimuotoinen hyvinvointi nyt ja aina. (Salonen 2010: 36.) Yksi kestävän kehityksen tärkeistä ulottuvuuksista on sosiaalinen kestävyys, jossa keskeistä on hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle (Cantell 2004: 25). Sosiaalinen kestävyys ja globaali vastuullisuus ovat merkittävässä roolissa ekologisten näkökulmien rinnalla maapallon elinkelpoisuuden ja hyvän elämän turvaamisessa niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville. Jotta asenteisiin ja tapoihin pystytään vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan kestävän kehityksen kasvatusta. Koska pienet lapset ovat hyviä omaksumaan ja oppimaan asioita, mikä olisikaan parempi ympäristö toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta kuin päiväkodit? Kestävä kehitys varhaiskasvatuksessa Tämän artikkelin perustana oleva opinnäytetyö käsittelee kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä espoolaisten päiväkotien arjessa. Opinnäytetyö toteutettiin pari- ja ryhmähaastatteluina teemahaastattelun menetelmällä. Tavoitteena oli selvittää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista ja näkymistä käytännössä päiväkotien arjessa, sekä kerätä käytännön esimerkkejä toimintatavoista, joita haastateltavien päiväkodeissa on käytössä liittyen erityisesti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Espoon varhaiskasvatussuunnitelmassa kestävä kehitys on yksi painopiste, johon on haluttu kiinnittää huomiota, joten opinnäytetyössä kiinnostus suuntautui tämänhetkiseen tilanteeseen käytännössä. Tulosten mukaan kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja ja käytäntöjä löytyi kaikkien haastateltavien työyksiköiden arjesta, mutta hajontaa oli selkeästi havaittavissa. Joissakin päiväkodeissa kestävään kehitykseen oli panostettu tietoisesti jo toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä, ja se saattoi olla koko toiminnan punaisena lankana. Toisissa päiväkodeissa taas asioita ei ollut samalla tavalla mietitty ja suunniteltu kestävän kehityksen näkökulmasta, vaikka käytännön toteutuksesta siihen liittyviä asioita löytyikin. Sosiaalisesti kestävän kehityksen määrittely haastavaa Varhaiskasvatuksessa sosiaalisella kestävyydellä tavoitellaan päiväkotiyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia, kaikkien tasavertaisuutta, turvallisuutta ja mahdollisuutta osallisuuteen (Salonen 2012: 12). Kasvattajille ekologisesti kestävän kehityksen määritteleminen ja siihen liittyvien päiväkodin toiminnan käytäntöjen nimeäminen oli melko helppoa, ja vähintäänkin jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyviä asioita oli kehitetty suunnitelmallisesti jokaisessa haastateltavien yksiköistä. Sosiaalisesti kestävän kehityksen osalta sekä käsitteen määrittelyssä että käytäntöjen erittelemisessä oli joillakin selvästi enemmän haasteita. Kaikkia käytössä olevia menetelmiä ei suoraan osattu liittää sosiaalisesti kestävään kehitykseen, vaikka ne lähemmän tarkastelun myötä osoittautuivatkin hyvin vahvasti siihen kuuluviksi. Monet tällaiset olivat jo pitkään käytössä olleita ja varhaiskasvatussuunnitelmastakin löytyviä asioita, niitä ei vain oltu käsitelty kestävän kehityksen termin näkökulmasta. Käytäntöjen muodostama kokonaisuus linkittyi vahvasti sekä sosiaaliseen kestävyyteen yleisesti, että Espoon varhaiskasvatussuunnitelman sosiaalisesti kestävän kehityksen keskeisiin asioihin (Espoon varhaiskasvatussuunnitelma 2013: 9). Sosiaalisesti kestävän kehityksen mukaisia käytäntöjä päiväkodin arjessa Päiväkodin arjessa harjoitellaan jatkuvasti sosiaalisia taitoja, toisten hyväksymistä ja kunnioittamista sekä yhdessä toimimista. Haastatteluihin osallistuneet kasvattajat kertoivat panostavansa ryhmäytymiseen, kaverisuhteiden muodostamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja yhteishengen luomiseen lapsiryhmissään. Sitä kautta pyritään rakentamaan lapsille turvallinen ja hyväksyvä kasvuympäristö sekä vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Käytännön menetelminä mainittiin esimerkiksi pienryhmätoiminta, vuorovaikutustaitoryhmät, leikkitaulut ja tunnekortit. Osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia korostetaan uudessa varhaiskasvatuslaissa, ja tulosten perusteella niiden merkitys oli tiedostettu päiväkodeissa. Lasten ja vanhempien osallisuutta mahdollistavia ja vahvistavia menetelmiä oli käytössä monipuolisesti. Leikkitaulu oli yksi väline myös tähän, sillä sen avulla lapsi voi itse jossain määrin vaikuttaa sekä leikin että leikkikavereiden valintaan. Toiminnan sisältöihin oli kysytty lasten mielipiteitä ja huomioitu heidän kiinnostuksen kohteitaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdessä päiväkodissa toimi eri ryhmistä tulevien lasten muodostama ympäristöraati, jossa lapset saivat mahdollisuuden vaikuttaa ja jonka avulla rakennettiin ryhmärajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Vanhempia pyrittiin ottamaan mukaan toimintaan kysymällä heidän mielipiteitään ja toiveitaan, järjestämällä yhteisiä tapahtumia sekä hyödyntämällä heidän osaamistaan lapsiryhmän toiminnassa. Pysyvien ihmissuhteiden merkitys Yhtenä tärkeänä asiana päiväkodin sosiaaliseen kestävyyteen liittyen kasvattajat nostivat esille pysyvien ihmissuhteiden merkityksen lasten arjessa. Niiden koettiin olevan tärkeitä sekä lasten turvallisuuden ja jatkuvuuden takaamisessa, että yhteistyössä vanhempien kanssa eli kasvatuskumppanuudessa. Päiväkodeissa pyrittiin varmistamaan mahdollisimman pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita esimerkiksi omahoitajakäytännön avulla sekä siten, että päiväkodin eri ryhmien lapset ja aikuiset tutustuivat koko talon yhteistyön kautta toisiinsa. Henkilökunnan pysyvyyteen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, ja työntekijöiden vaihtuvuus päiväkodissa voi olla melkoinen haaste myös sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Varhaiskasvatus on merkittävässä roolissa tulevien vuosien yhteiskuntaa kehitettäessä, sillä se voi osaltaan olla luomassa kestävää kehitystä edistäviä arvoja ja asenteita. Siltä pohjalta lapsi oppii myös ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin. (Salonen 2012: 12.) Varhaislapsuudessa kehittyvät ihmisen perusarvot, asenteet, taidot, käyttäytyminen ja tavat, ja niillä on vaikutusta pitkälle eteenpäin, joten myös kestävän kehityksen opettamisen tulisi alkaa varhaisessa elämänvaiheessa. Varhaiskasvatus on ottanut kestävyyden haasteen vastaan yllättävän hitaasti siihen nähden, kuinka tärkeässä roolissa se kestävyysajattelun eteenpäin viemisessä on. (Salonen – Tast 2013: 71.) Varhaiskasvatuksen voidaankin jo itsessään katsoa olevan sosiaalisesti kestävää kehitystä. Se on varsin otollinen paikka työstää kestävän kehityksen mukaista kasvatusta, koska pienet lapset oppivat ja omaksuvat asioita luontevasti, ja kestävyysajattelussa juuri asenteilla ja ymmärryksellä on keskeinen merkitys. Sanna Nykänen, sosionomi (ylempi amk) Lähteet Cantell, Hannele (toim.) 2004. Ympäristökasvatuksen käsikirja. Porvoo: WS Bookwell Oy. Espoon Varhaiskasvatussuunnitelma 2013. http://www.espoo.fi/download/noname/%7BAFB7AE5E-7D21-4CF3-8F32-977B2885A83B%7D/42804. Linsiö, Leena – Nykänen, Sanna 2016. Kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä päiväkodin arjessa. Opinnäytetyö. Sosionomi ylempi amk – tutkinto. Metropolia ammattikorkeakoulu. Salonen, Arto 2010. Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus. Tutkimuksia 318. Helsingin yliopisto. Salonen, Arto 2012. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on kestävän kehityksen ydinosaamista. Lastentarha 2012:1. 10–17. Salonen, Arto – Tast, Sylvia 2013. Finnish Early Childhood Educators and Sustainable Development. Journal of Sustainable Development 6 (2). 70 – 85. Varhaiskasvatuslaki 2015. Åhlberg, Mauri 1998. Kestävän kehityksen pedagogiikka ja yleisdidaktiikka. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. Joensuun yliopisto.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto