Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Palvelujärjestelmä ja ihmislähtöisyyden periaate
27.9.2016
Sosiaalialan bloggaajat

Valinnan vapaus Talentia-lehti käsitteli sote-valinnanvapautta sosiaalialan näkökulmasta kesäkuussa 2016. Artikkelin mukaan selvitysmiesryhmä päätyi suosittamaan väestövastuista sosiaali- ja terveyskeskusta, lisättynä äitiys- ja lastenneuvolapalveluilla. Sosiaali- ja terveyskeskuksella on valinnanvapauden kannalta keskeinen rooli. Keskus voi olla julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toteuttama. Henkilö voisi valita, minkä sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaaksi hän haluaa listautua. Talentia-lehden artikkelissa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja kertoo olevansa tyytyväinen perusratkaisuun. Etenkin, kun terveysalalla on ihmetelty, mihin tarvitaan sosiaalipalveluita terveyskeskuksissa. Sote-uudistuksen lähtökohtana oli vaikuttavuuden ja säästöjen hakeminen sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta. Esimerkiksi, jos vanhus tulee toistuvasti akuuttipäivystykseen ilman terveydellisiä ongelmia, taustalla on todennäköisesti turvattomuutta ja yksinäisyyttä, joihin tarvitaan elämäntilanteen selvittämistä ja sosiaalialan osaamista. Uusi sote-malli vaatii kansalaisilta aktiivista roolia palveluiden kehittämisessä. Asiakasosallisuus tulee nousemaan uuteen merkitykseen. Kansalaistoiminnan järjestämisessä kolmannen sektorin rooli on tärkeä. Vertailukohdan voi hakea Iso-Britanniasta, jossa asukasryhmät ovat aktiivisia ja asiakasosallisuus arkea palvelutuotannossa. Oma lukunsa ovat asiakkaat, jotka eivät osaa valita eivätkä vaatia. He tarvitsevat tukea ja apua. Palveluohjaus tulee nousemaan tärkeään asemaan. Yhteistyö eri toimijoiden kesken lisää hyvinvointia ja tuo säästöjä Antti Mäntylä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta Fimeasta toteaa, että iäkkäiden lääkehoidossa on paljon pulmia. (Tesso 1/16). Terveydenhuollon toimijat näkevät merkittävän monilääkityksen aiheuttamia ongelmia päivittäin. Suurin syy lääkitysongelmiin on se, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä ja hoitokäytännöt eivät tue potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Tehokkaalla ennaltaehkäisyllä saataisiin kuitenkin paljon aikaan. Ikäihmisten kanssa työskentelevien ammattilaisten pitäisi seurata asiakkaitten terveydentilaa ja siinä tapahtuviin muutoksiin pitäisi pystyä puuttumaan ajoissa. Tämä on myös johtamisen ja palvelujärjestelmän asia. Ammattilaisilla tulee olla aikaa ja kykyä hoitaa asioita kokonaisvaltaisesti. Psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen Muistisairaitten ihmisten hyvinvoinnista vastaavien ammattilehti Memo julkaisi numerossaan 2/2016 Ulla Eloniemi-Sulkavan sykähdyttävän artikkelin aiheesta psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen. Ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin kuuluvat kaikki muut paitsi fyysiset tarpeet. Lisääntynyt kiinnostus psykososiaalisiin tarpeisiin ja menetelmiin muistityössä nivoutuu ihmislähtöisyyden (person-centredness) periaatteeseen. Tämä periaate on itsestään selvä hoidon lähtökohta esimerkiksi Iso-Britanniassa. Me Suomessa puhumme edelleen asukas-, potilas- ja asiakaslähtöisyydestä. Meillä on vielä pitkä matka rakenteiden, toimintatapojen ja arviointimenetelmien kehittämisessä, jotta todellinen ihmislähtöisyys voi juurtua käytäntöihin. Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus tuo esiin, kuinka psykososiaaliset tarpeet jäävät tyypillisesti vastaamatta muistisairaan ihmisen palvelujärjestelmässä. Muistisairaiden itsensä kertomana suurin vastaamaton tarve on psyykkiseen hätään saatu tuki. Muut vastaamattomat tarpeet ovat tiedon tarve, seuran tarve ja arkisten aktiviteettien tarve. Hoito- ja palvelujärjestelmän tarpeiden arviointia ja niihin vastaamista tuleekin kehittää sellaiseksi, että ihmisten omat kokemukset tulevat nykyistä paremmin huomioiduksi. Tällä hetkellä voi pohtia, tuotammeko tukea ja hoitoa ihmisen tarpeiden vai kunnan palveluvalikon pohjalta. Ihmislähtöisyyden periaate: Person-centred care Tuntuu itsestään selvältä ajatella, että ihmiset ovat itse oman hyvinvointinsa ja terveytensä asiantuntijoita. Se ei kuitenkaan usein ole selviö sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Etenkin iäkkäiden henkilöiden, muistisairaitten tai muuten heikommassa asemassa olevien henkilöiden ääni jää helposti kuulumatta. Nettijulkaisu Sciencedaily on julkaissut aiheesta mielenkiintoisen artikkelin. Person-centred care on yleisesti käytössä oleva toimintamalli Iso-Britanniassa ja Irlannissa. Nyt hyväksi koettu malli on saanut näkyvyyttä myös USA:ssa. Siellä ihmislähtöisyyden periaatteen mukaista toimintatapaa on tutkittu tieteellisesti. The Journal of the American Geriatrics Society on julkaissut tutkimuksen tuloksia sekä monialaisen asiantuntijatiimin kommentteja. Tutkijat ja lääkärit toteavat artikkelissa, että heillä on nyt selkeä visio siitä, kuinka siirtää ihmislähtöisyyden periaate käytäntöön. Iso-Britanniassa ja Amerikassa tehtyjen tutkimusten ja käytännön kokemuksen kautta on havaittu että ihmislähtöinen toimintatapa sitouttaa ihmiset yhdessä sovittuihin käytäntöihin hoidossa ja kuntoutuksessa. Sen on havaittu olevan avainasemassa, kun kehitetään korkealuokkaisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Se on parantanut palveluiden laatua ja oikea-aikaisuutta. Ihmiset ovat myös ottaneet enemmän vastuuta omasta terveydestään. Miksi ihmislähtöisyyden huomioiminen palvelujärjestelmässä on tärkeää? Ihmislähtöisyyden periaate palvelujärjestelmässä tarkoittaa tapaa ajatella ja nähdä terveys- ja sosiaalipalveluja käyttävät ihmiset tasaveroisina toimijoina silloin, kun heidän hoitoaan suunnitellaan ja sosiaalisen avun tarvettaan kartoitetaan. Ihmiset nähdään oman elämänsä asiantuntijoina. Kun ihmiset ja heidän läheisensä otetaan mukaan hoidon tai hoivan suunnitteluun, saadaan parempia tuloksia ja ihmiset ovat sitoutuneempia yhteistyöhön. Ihmislähtöisyyteen sosiaali- ja terveysalalla voi ottaa erilaisia näkökulmia. Tärkeintä on kuitenkin ihmisen arvostaminen ja hänen asettaminen toiminnan suunnittelun keskiöön. Tärkeätä on myös huolehtia siitä, että vuorovaikutus ja kommunikaatio eri tahojen kesken toimii. Ihmisille on puhuttava kieltä, jota he ymmärtävät. Jos ammattihenkilöstö piiloutuu vaikeiden termien taakse, ei esimerkiksi iäkäs ihminen tunne olevansa tasa-arvoisessa asemassa. Hän ei ymmärrä saamiaan ohjeita eikä sitoudu sovittuihin asioihin, kuten onnistuneeseen lääkehoitoon tai omaan kuntoutussuunnitelmaansa. Tavoitteena palveluiden kehittämisessä pitäisi olla, että tulevaisuuden palvelujärjestelmä huomioi ihmisen yksilönä. Henkilön omat voimavarat otetaan käyttöön. Häntä kannustetaan ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja kuntoutumisestaan. Läheiset muodostavat vankan lisän turvaverkkoon, silloin kun se on mahdollista. Aina läheisten tuki ei ole realismia, silloin ihmisen on saatava tukea ja turvaa (niin konkreettista kuin henkistäkin) palvelujärjestelmältä. Ihminen pitää ymmärtää kokonaisuudeksi, jossa pyykkinen tai fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Tuija Virtanen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Definition of person-centered care for older adults clarified by experts. Verkossa. Memo 2/2016. Ulla Eloniemi-Sulkava. Psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen hoito- ja hoivatyössä. Verkkojulkaisu Talentia-lehti, Kesäkuu 2016. Sote valinnanvapaus sosiaalialan näkökulmasta. Verkkojulkaisu Tesso 1/16, Iäkkäiden lääkehoidossa paljon pulmia Verkkojulkaisu Tesso 2/16, Iäkkäiden kaatuminen on mahdollista estää

Lue lisää

Uhanalainen Etelä-Savo: koulutuksen leikkauspäätösten vaikutukset
15.9.2016
Sosiaalialan bloggaajat

Koulutuspoliittisten leikkauspäätösten vuoksi uhan alla on vuorostaan Etelä-Savo. Itä-Suomen yliopisto on päättänyt lakkauttaa Savonlinnan kampuksen, jonka olemassaolo on suuri elinvoimaisuuden tuoja Etelä-Savon maakunnassa. Koulutuspolitiikka on puhuttanut tänä vuonna paljon. Ammattikorkeakoulujen jälkeen leikkausvuorossa ovat nyt yliopistot sekä toisen asteen oppilaitokset. Savonlinnan kaupunki ja koko Etelä-Savo on erittäin huolissaan yliopistojen säästötalkoiden vaikutuksista, sillä Itä-Suomen Yliopiston hallitus on huhtikuussa tehnyt päätöksen Savonlinnan kampuksen lakkauttamisesta ja siirrosta Joensuuhun. Savonlinnan kampuksella on järjestetty kustannustehokasta ja laadukasta opettajankoulutusta 50-luvulta alkaen. Savonlinnan kaupunki ja sen asukkaat ovat lakkautuspäätöksen jälkeen tehneet aktiivista työtä kampuksen säilyttämisen puolesta. Savonlinnan kaupungin Sipilän hallitukselle valmisteleman kannanoton mukaan Savonlinnan opettajankoulutus on ollut vetovoimaista, tehokasta ja tuloksellista, eli kaikin puolin laadukasta. Pieni koulutusyksikkö on ollut myös valtakunnallisena edelläkävijänä mm. alakoulun digitaalisen opetuksen kehittämisessä. Yliopiston lakkautuspäätös on lainmukainen, mutta laajaa yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia ei ole tehty. Päätöksen vaikutukset ovat kuitenkin mittavat, ja ulottuvat valtiontalouteen saakka. (Savonlinnan kaupunki; Enkenberg – Hiltunen – Kankkunen 2016.) Maan hallitus on esittänyt Itä-Suomen Yliopistolle kahden miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta opettajankoulutuksen jatkumiseksi Savonlinnassa. Myös Savonlinnan kaupunki on tarjoutunut rahoittamaan kampuksen toimintaa professuurien muodossa ja käynyt neuvotteluja muista keinoista saada säästöjä aikaan. Itä-Suomen yliopistolle lakkautuksesta koituvat säästöt ovat pieniä verrattuna julkistaloudelle koituvaan isoon laskuun. (Savonlinnan kaupunki.) SAVONLINNAN YLIOPISTOKAMPUKSEN LAKKAUTTAMISEN LAAJAT VAIKUTUKSET Kainuussa vastaavanlainen tilanne koettiin 2010, kun opettajankoulutus loppui Kajaanissa. Seuraukset pikkukaupungille olivat merkittävät, mutta kolhuista on kuitenkin alettu toipua. (Pölkki 2016.) Savonlinnan kaupunki totesi kannanotossaan hallitukselle, että kerrannaisvaikutuksineen kaupunki menettää 900 opiskelijaa, noin 300 työpaikkaa sekä 12 miljoonaa euroa ostovoimaa. Nämä vaikuttavat muun muassa kaupungin väkilukuun, ikärakenteeseen ja työttömyyteen epäedullisesti. (Savonlinnan kaupunki.) Savonlinnalaiset ovat joutuneet luopumaan jo useista tärkeistä palveluista, kuten sairaalan synnytys-, ensiapu- ja teho-osastoista. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä veroja joudutaan nostamaan, ja siitä huolimatta palvelutarjonta todennäköisesti supistuu entisestään. Keskustan ajama alueellinen tasapuolisuus jää keskittämisen jalkoihin. Yliopisto-opiskelijoiden lähtö aiheuttaa opiskelija-asuntoyhtiön konkurssin, joka asettaa jopa Savonlinnan Oopperajuhlat uhatuksi, sillä kesävieraiden majoituspaikat vähenevät merkittävästi (Koponen 2016). Joensuu, jonne opettajankoulutus siirretään, joutuu pyytämään valtiolta rahoitusta uusien opiskelija-asuntojen rakentamiseen. Savonlinnan opiskelija-asunnot Oy puolestaan ajautuu konkurssiin ja talot jäävät tyhjiksi. Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa leikkausten ja säästöjen todelliset kustannukset uhkaavat tulla maksettaviksi veronmaksajien rahapusseista moninkertaisesti myöhemmin. Taloudellisten vaikutusten lisäksi asukkaita huolettaa mm. pätevien opettajien löytyminen kaupunkiin ja maakuntaan jatkossa. Lakkautuspäätöksen takana on Itä-Suomen yliopiston näkökulma ja säästöt, jotka ovat ristiriidassa yhteiskunnan näkökulman kanssa. Yliopiston säästöt tulevat olemaan noin 700 000 euroa, kun taas kustannukset yhteiskunnalle yli 100 miljoonaa. Tämän ristiriidan vuoksi kaupunki odotti maan hallituksen kumoavan yliopiston päätöksen. Myös pääministerin puheet hajauttamisen puolesta antoivat syyn uskoa, että päätös olisi kumottavissa (Savonlinnan kaupunki; Pohjanpalo 2016). Ahkerasta kansalaisvaikuttamisesta ja poliitikkojen työstä huolimatta pääministeri ilmoitti toukokuussa, ettei hallitus voi pelastaa Savonlinnan kampusta. Hallituksen tekemien koulutusleikkausten vuoksi sen olisi ollut hankalaa nyt kävellä yliopiston autonomian yli. Taloudellisia, sosiaalisia ja aluepoliittisia perusteita lakkautuspäätöksen kumoamiselle olisi löytynyt. (Koivisto 2016.) MITEN KÄY OPETUKSEN LAADULLE? Tutkijoiden mukaan koulutuksen keskittäminen suuriin yksiköihin ei takaa laatua. Suomalaisyliopistot menestyvät maailmanlaajuisissa vertailuissa hyvin. Koulutusyksikköjen karsintaan ei pitäisi lähteä ilman koulutus- ja tieteenaloittaisten tulos–panos-analyysien laadintaa, kuten Savonlinnan-tapauksessa on tehty. (Liiten 2016.) Opiskelijan näkökulmasta yksi tärkeimmistä opetuksen laatuun vaikuttavista tekijöistä on ohjauksen saatavuus. Edellinen hallitus leikkasi ammattikorkeakoulujen rahoituksesta viidenneksen, mikä näkyy tänä päivänä erityisesti henkilökohtaisen ohjauksen saamisessa. Nykyinen hallitus on tekemässä yhtä suuret leikkaukset yliopiston puolelle. Pienten yksikköjen, kuten Savonlinnan OKL:n, lakkauttaminen ja keskittäminen suuriin yksiköihin, vaikuttaa uskoakseni juuri opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjauksen puute voi pahimmillaan venyttää opiskeluaikoja ja heikentää opiskelumotivaatiota ja -mahdollisuuksia. Laadukas koulutus motivoi ja innostaa, ja sen vaikutukset voivat ulottua pitkälle työelämään lisäämällä henkistä pääomaa ja tuottavuutta. Entisenä savonlinnalaisena olen surullisena seurannut, kuinka entisessä kotikaupungissa ovia sulkeutuu yksi toisensa perään niin, että yhä useampi joutuu tekemään päätöksen muuttaa pois. Myös omat paluumuuttomahdollisuudet kauniiseen Etelä-Savoon alkavat olla vähäiset. Positiivista on kuitenkin ollut nähdä, kuinka savonlinnalaiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen kaupungin ja koko maakunnan puolesta. Ainakaan vielä Etelä-Savo ei hiljene, vaan miettii aktiivisesti uusia selviytymisstrategioita, niin päättäjä- kuin ruohonjuuritasolla. Veera Halttunen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet ja lisätietoa Enkenberg, Jorma – Hiltunen, Mervi – Kankkunen, Markku 2016. Yliopistokampuksen lakkautuspäätös ajaa Savonlinnan ahdinkoon. Mielipidekirjoitus. Helsingin Sanomat 24.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Koivisto, Matti 2016. Sipilä: Savonlinnan OKL:n lakkauttamispäätös yllätti hallituksen. Yle uutiset 11.5.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Koponen, Paavo 2016. Oopperajuhlaväen vuodepaikat vaarassa, kampuksen lähtö kaataa kesähotellit Savonlinnassa. Yle uutiset 28.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Liiten, Marjukka 2016. Uusi vertailu: Suomalaisyliopistot ovat maailman toiseksi parhaat. Helsingin Sanomat 25.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Pohjanpalo, Olli 2016. Sipilä palautti uskoa koko maan pitämiseksi asuttuna: ”Keskittämisen sijaan Suomelle kilpailuetua hajauttamisesta”. Helsingin Sanomat 23.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti:  Pölkki, Minna 2016. Savonlinna uhkaa näivettyä – opettajankoulutus lähtee, talous vajoaa kriisin partaalle. Helsingin Sanomat 4.5.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Savonlinnan kaupunki. Muistio 18.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Ks. myös Opettajankoulutus säilytettävä Savonlinnassa -yhteisö Facebookissa: Eduskunta, SDP:n välikysymys Suomen suunnasta:  

Lue lisää

Päiväkotilasten vanhemmat mukaan päivähoidon arkeen ja talkoisiin
5.9.2016
Sosiaalialan bloggaajat

Ekstrovertti vai introvertti vanhempi? Passiivinen vai aktiivinen vanhempi? Huono vai hyvä päivä? Nämä kaikki asiat saattavat vaikuttaa siihen miten ja millä asenteella vanhemmat suhtautuvat ylipäätään lapsensa päiväkotimaailmassa tapahtuviin asioihin. Ja näin kliseisesti voi myöskin sanoa vuosien työkokemuksen jälkeen, että yleensä perheen äidit ovat niitä aktiivisempia osapuolia – äidit yleensä suhtautuvat lapsensa päiväkotiasioihin hyvin tunneperäisesti kun taas isälle se on ennemminkin järkiperäinen asia, tyyliin lapseni käy päiväkodissa ja sillä selvä. Helsingin varhaiskasvatusvirasto hyväksyi toiminnallisten tavoitteiden toteutumisennusteet vuodelle 2016 varhaiskasvatuslautakunnan 5.4.2016 kokouksessa. Sitovia toiminnallisia tavoitteita ovat muun muassa päiväkodeissa 3-vuotiaiden terveystarkastuksien ja hyvinvointikeskustelujen vakiinnuttaminen kokeilun perusteella eli ”Neuvola päiväkodissa”- toimintamalli, lapsilla mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen vähintään kaksi tuntia päivässä ja varhaiskasvatuspalvelujen kehittäminen asiakasperheiden kanssa käytävänä vuoropuheluna luomalla toiminnallisen osallistumisen mallit vanhempaintilaisuuksiin. Mielenkiintoisimpana pidän näistä ehdottomasti jälkimmäistä, sillä asiakkaiden osallistaminen on ollut päivän sana jo muutaman vuoden ajan. Siitä puhutaan jopa niin paljon, että välillä tulee mietittyä, että meneekö puhe kuitenkaan ikinä käytännön tasolle. Toivottavasti tehtäisiin varhaiskasvatuksessa vielä enemmän näkyväksi sitä, että mitä kaikkea huippujuttua me teemme yhdessä lasten ja koko perheiden kanssa! Toiminnallisen osallistumisen malli vanhempaintilaisuuksiin Toiminnallisen tavoitteen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen palveluja ja työmenetelmiä eli luoda ja ottaa päivähoitoyksiköissä käyttöön vanhempaintilaisuuksien osallistamisen ja osallistumisen mallit, mitkä kannustavat perheitä aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistoimintaan yhdessä päiväkodin kanssa. Yhdessä vanhempien kanssa luotavien vuorovaikutusmallien avulla pyritään lisäämään ymmärrystä siitä mitä varhaiskasvatus oikeasti on ja tuottaa yhteisesti sisältöä yksiköiden toteuttamaan varhaiskasvatukseen. Tavoitteen toteutuminen osoitetaan siten, että syntyneet osallistumisen mallit löytyvät kootusti esimiesten ja henkilöstön käyttöön varhaiskasvatusviraston intrasivuilta. Kyseisen toiminnallisen tavoitteen ennustetaan toteutuvan. Tavoitteen toteutumisen arviointi on ajankohtainen vuoden 2017 alkupuolella. Upea asia näissä kahden viimeisen vuoden toiminnallisissa tavoitteissa on ollut se, että ne ovat varsin käytännönläheisiä ja arkeen vahvasti linkitettyjä. Näin ollen varhaiskasvatuksen henkilöstön on helpompi sitoutua tavoitteisiin, kun ne tulevat työntekijää lähelle ja pidämme niitä merkittävinä asioina varhaiskasvatusta kehitettäessä. Varhaiskasvattajan uraa aloitellessani muistan miettineeni vanhempaintilaisuuksissa, että taasko tätä samaa jaarittelua: muistakaa merkata lapsen vaatteet, muistakaa tuoda varavaatteet ja jumppavaatteet lokeroon, vasukeskustelut pidetään lapsen syntymäpäivän tienoilla ja niin edelleen. Varhaiskasvattajien kokoama lista muistettavista asioista oli loputon ja lopuksi sitä vaan kysyttiin kuuliaisesti kuuntelevalta yleisöltä, että onko teillä jotain kysyttävää. Vanhemmilla lienee ollut kiire jo lasten luokse kotiin, sillä harva vanhempi kysyi mitään. Tai no, onhan porukassa aina muutama innokas, joka haluaa äänensä kuuluviin. Silloin 7 vuotta sitten yritin vaivihkaa kysellä kokeneimmilta tiimikavereilta, että miten olisi jos vanhemmat laitettaisiin itse työn touhuun emmekä me vain luennoisi heille. Muistan ehdottaneeni yhteistä lauluhetkeä, jumppatuokioita, pienryhmäkeskusteluja, iltasadun lukemista, saduttamista, vanhempien omia näytelmiä ym. Silloin ehdotuksilleni hymähdeltiin, mutta vuosien mittaan kaikki nämä edellä mainitut ehdotukset on testattu ja hyviksi todettu ryhmien vanhempaintilaisuuksissa. Muistakaa nyt hyvät vanhemmat -vanhempainillan luennointitapana tiivistyi sähköpostiin, joka lähetettiin alkusyksystä kaikille vanhemmille. Näin ollen vanhempainilloissa jäi rutkasti aikaa paljon mielenkiintoisammalle ja hyödyllisemmälle keskustelulle ja yhteiselle työskentelylle. Vasta muutamien viime vuosien aikana vanhempien ja perheiden osallistaminen on tullut mukaan ammattikieleen, mutta onhan se ollut läsnä päiväkotiarjessa jo pidempään. Vuorovaikutteinen toiminnallisen osallistumisen malli päiväkodissa kuulostaa tavoitteena helpolta lastenleikiltä. Ideoita, vinkkejä ja näkökulmia on varmasti kymmeniä ellei satoja varhaiskasvatusviraston henkilöstöllä, ne täytyy vaan saada näkyväksi ja yhteiseen käyttöön, jotta kaikki pääsevät niihin osallisiksi. Onhan tämä ennen kaikkea myös henkilöstön asenne ja tottumus kysymys, sillä useat työntekijät ovat tottuneet ”suorittamaan” vanhempaintilaisuudet totutulla ja hyväksi havaitulla tavalla. Digitalisaation yleistymisen ja monipuolistumisen myötä tuleekin hyödyntää myös erilaisia käytössä olevia laitteita ja viestimiä tilaisuuksien järjestämisessä, dokumentoinnissa sekä uusien toimintamallien levittämisessä muulle henkilöstölle. Osallistamisbuumin ollessa nykyisin kuumimmillaan, edelleen mietityttää se, tulevatko vanhempaintilaisuuksiin laisinkaan ne vanhemmat ketkä kenties eniten kaipaisivat verkostoitumista muiden perheiden kanssa, tukea omaan vanhemmuuteen sekä lapsen kehityksen tukemiseen. Osallistavan menetelmän vaarana on nimittäin se, että siinä velvoitetaan aktiivisuuteen ja tulemaan jonkin verran pois omalta mukavuusalueeltaan. Toki osallisuuden teeman mukaisesti on tärkeää muistaa, että kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen ja perheillä on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ja päätöksensä osallistumisesta. Vanhemmat päivähoidon arkeen tutustumassa? Vanhempien osallistaminen vanhempaintapatumiin on oikein hieno tavoite, mutta näkisin sen rinnalle ehdottomasti myös sen, että miten vanhemmat saataisiin vielä lähemmäs päiväkodin arkea? Katsomaan, kuuntelemaan ja fiilistelemään oman lapsen ryhmän toimintaa, koko talon yhteistä toimintaa ja ennen kaikkea sitä, miten oma lapsi on ja viihtyy päiväkodissa. Päiväkotipäivän aikana tapahtuu lapsen kohdalla kymmeniä mullistavia asioita ja vanhemmat pääsevät osallisiksi niihin vain lyhyen keskustelun kautta, valokuvien, sähköposti tiedotteiden ym. avulla. Miksi vanhempia ei voisi kutsua enemmän seuraamaan päiväkotipäivää? Vai haluavatko vanhemmat edes ”sekaantua” varhaiskasvatukseen? Monet varhaiskasvattajat saattaisivat ehkäpä myös ajatella, että no nyt sekin äiti tai isä tulee tänne kyttäämään mitä teemme. Itse ajattelen sen ennemminkin niin, että olisi upea tilaisuus näyttää lapsen vanhemmille avoimesti mitä päiväkotipäivän aikana oikeasti tapahtuu. Myös ne kaaoshetket mitkä eivät todellakaan suju suunnitellusti! Kauan suunnittelemani ”Mitä minun isä/äiti tekee ammatikseen-projekti” ei tänäkään vuonna tullut toteutetuksi, kenties lähivuosina! Minna Heiskanen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteenä: Helsingin Varhaiskasvatusviraston talousarvion toteutumisennuste 1/2016 tilanteesta 29.2.2016. Toiminnallisten tavoitteiden toteuttamisennuste 1/2016.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset