Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaaliset innovaatiot ovat ajankohtaisempi aihe kuin koskaan. Useat yhteiskunnalliset ja globaalit ilmiöt, kuten sosiaaliset ja ekologiset haasteet, talous, digitalisaatio ja ihmisten elämäntilanteiden moninaisuus, haastavat myös sosiaalialan työtä. Kesäkuussa kansainvälisessä sosiaalialan YAMK-tutkintojen kesäkoulussa Metropolia Ammattikorkeakoulussa tarkasteltiin sosiaalisia innovaatioita, ja sitä, miten ne edistävät ihmisten hyvää arkea. Sosiaalialan työhön sisältyy oleellisena osana työn käytäntöjen, menetelmien ja ympäristöjen kehittäminen. Useat asiantuntijat, tutkijat, asiakkaat ja organisaatiot tutkivat ja kehittävät jatkuvasti uusia ratkaisuja, jotka tukevat ihmisten hyvää elämää.  Kansainvälisen kesäkoulun luennoitsijat tutkimuspäällikkö Juha Koivisto (THL) ja Professori Daniel Gredig (University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland)  puhuivat sosiaalisten innovaatioiden luonteesta ja niiden luomisen mahdollisuuksista. Sosiaaliset innovaatiot pyrkivät vastaamaan sosiaalisiin ongelmiin tai niiden synnyttämiin tarpeisiin ja tarjoavat uutta hyötyä asiakkaille sekä tuovat parhaimmillaan muutoksen sosiaaliseen systeemiin, jossa ongelma on havaittu. (Gredig 2021; Koivisto 2021.) Sosiaalisille innovaatioille on tyypillistä, että ne rakentuvat usein jo olemassa olevia ratkaisuja edelleen kehittäen (Gredig 2021). Sosiaaliset innovaatiot eivät kuitenkaan ole aina käytettäviä tai tehokkaita itsessään, eivätkä ne ole useinkaan universaalisti toimivia tai sellaisenaan siirrettävissä olevia. Sosiaalisten innovaatioiden ominaisuudet tulevat esiin eri osapuolten vuorovaikutuksessa. Koska sosiaaliset innovaatiot eivät ole suoraan siirrettävissä uuteen ympäristöön, tulee niiden sovellettavuus suunnitella niiden ollakseen toimivia. (Koivisto 2021.) Sosiaaliset innovaatiot ovat konteksti- ja kulttuurisidonnaisia, eivätkä sellaisenaan kopioitavissa paikasta toiseen (Gredig 2021). Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen vaatii asiantuntemusta ja riskien hallintaa Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen edellyttää erityisesti tietoa ja asiantuntemusta (knowledge). Kehittämistyössä tarvitaan uusinta tutkittua tietoa ja ihmisten välistä monialaista yhteistyötä. Ongelma tai haaste, johon kehittämistyön avulla pyritään löytämään ratkaisu tai parantamaan vallitsevaa tilannetta, on peruslähtökohta ja edellytys kehittämistyön aloittamiseksi. Kehittämistyön tulee olla eettisesti kestävää ja siihen liittyvät riskit tulee tunnistaa, vaikka innovatiivinen kehittäminen on usein tavalla tai toisella ennakoimatonta. Esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden kehittämisessä riskit koskettavat ihmisiä ja heidän elämäänsä, ja juuri sen takia riskien hallinta on merkittävä eettinen kysymys (Gredig 2021; Parpan-Blaser & Hutteman 2017). Kehittämistyössä tarvitaan asiantuntijatiedon lisäksi innovaatiokompetensseja, kuten ongelmanratkaisukykyä, päämäärätietoisuutta, tiimityö- ja verkostoitumistaitoja sekä kykyä itsearviointiin (Keinänen ym.  2018; Räsänen 2014). Innovaatiokompetenssit sivuavat myös mm. transversaaleja taitoja, jotka pitävät sisällään myös tunne- ja vuorovaikutustaidot (ks. esim. ITSHEC –hanke). Tutkittu tieto ei tule aina ulkopuolelta, vaan sosiaalisten innovaatioiden kehittäjillä itsellään tulee olla taito tuottaa erilaista tutkimus- ja arviointitietoa. Kyky ja kiinnostus yhteiskehittelyyn (co-creation) ja -kehittämiseen (co-development) ovat sosiaalisten innovaatioiden peruselementtejä. Uusia tiedon tuottamisen keinoja ns. perinteisen tutkimusmetodien rinnalle on tuotu esille. Esimerkiksi kansalaistiede (Citizen science) on eräs melko uusi ja osallistava tiedontuotannon muoto (Eckhard ym. 2021). Esimerkkejä sosiaalisista innovaatioista Äitiyspakkaus Hotspot hutspot-ravintola Hollannissa, johon lähialueen lapset voivat mennä koulupäivän jälkeen. Suomalainen sadutusmenetelmä Innovaatiot vaativat dialogia ja arvojen kirkastamista Kesäkoulussa keskusteltiin paljon monialaisen yhteistyön merkityksestä ratkaistaessa hyvin moninaisen ja monimutkaisen nykymaailman haasteita. Tällöin dialogisuus ja kyky pyrkiä ymmärtämään toisen alan toimintaa ohjaavia arvoja ovat keskeisiä. Väistämättä keskusteluissa korostuivat myös digitaaliset sosiaaliset innovaatiot (DSI), joita kehitetään jatkuvasti (ks. Weber 2019). Viikon mittaan sosiaalisia innovaatioita lähestyttiin luentojen lisäksi erilaisissa workshopeissa sekä pienryhmäkeskusteluissa. Workshopien aiheet olivat: Social work beyond the state: The role of social innovation in diminishing vulnerabilities of destitute EU citizens living in Switzerland, Digital Social Innovation, A model for supported short-term jobs, Transversal Skills – An Answer for Future Social Workers for Creating a  Better Tomorrow, Photovoice - A universal method to explore perspectives of human people ja Dream of Gamification.   Kesäkoulussa keskusteltiin muun muassa siitä, etteivät kaikki sosiaaliset innovaatiot ole täysin uusia, vaan moni on kehitetty ja uudelleen muotoiltu jo olemassa olevista käytännöistä. Tarve olemassa olevien käytäntöjen uudelleen muotoiluun on korostunut koronapandemian aikana. Kesäkoulun opiskelijat nostivat erityisesti esiin moniammatillisuuden ja -alaisuuden merkityksen ja sen, että sosiaaliset innovaatiot voivat vaatia rohkeuden ja luovuuden lisäksi myös pitkäjänteisyyttä ja aikaa kehittämiselle. Workshopeissa esiteltiin erilaisia sosiaalisia innovaatioita, jotka herättivät keskustelua. Workshopeissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että innovaatiot voivat soveltua pienillä muutoksilla useammalle eri asiakasryhmälle. Innovaatioita ei tehdä vain asiakkaille, vaan yhteiskehittäen (co-creation) asiakkaiden kanssa.  Sosiaalisissa innovaatioissa on kyse ihmisistä. Mitä innovaatioiden kehittäminen vaatii? Herkkyyttä ja taitoa tunnistaa haasteita, joihin täytyy löytää ratkaisuja Laaja-alaista osaamista Kehittämismyönteisen asenteen Yhteistyötaitoja ja joustavuutta Kykyä sietää epävarmuutta Tietoa ja ymmärrystä kehitettävästä asiasta ja arjen tarpeesta, johon sosiaalinen innovaatio tuo ratkaisun.   Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, lehtori Eija Raatikainen, yliopettaja Niina Pietilä, lehtori Kirjoittajat toimivat opettajina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnoissa sekä  Metropolian innovaatiokeskittymän erilaisissa hankkeissa. Lähteet Gredig, D. 2021. Social innovation and exemplary approaches to the development of novel social work interventions. University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland Luento 8.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Eckhard, J., Kaletka C., Kruger D. & Schultz, a.C. 2021.  Ecosystems of Co-Creation. Frontiers in Sociology 6. 10.3389/fsoc.2021.642289 ITSHEC –hanke. https://itshec.upf.edu/ ITSHEC-hanke Metropoliassa Keinänen, M. & Ursin, J. & Nissinen, K. (2018). How to measure students’ innovation competences in higher education : Evaluation of an assessment tool in authentic learning environments. Studies in Educational Evaluation, 58, 30-36. https://doi.org/10.1016/j.stueduc.2018.05.007 Koivisto, J. 2021. Theoretical and practical considerations on social innovation. Finnish institute of health and welfare (THL). Luento 7.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Parpan-Blaser, A. & Hutteman, M.  2017. Social Innovation in Social Work, the Social Innovation Landscape - Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_17_SI-in-Social-Work_Parpan-Blaser-Huettemann.pdf Räsänen, M. 2014 (toim). Innovaatiokompetensseja mittaamassa. Opas innovaatiovalmiuksien arviointiin. Turun ammattikorkeakoulun materiaaleja 90. Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164988.pdf Taipale, I. (toim.) 2017. Sata innovaatiota Suomesta. Kuinka Suomesta tuli Suomi - poliittisia, sosiaalisia ja arkipäivän keksintöjä. Weber, M. 2019. Creating and Exploiting a Digital Space for Social Innovation. Social Innovation Landscape – Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_10_Creating-and-Exploiting-Digital-Space-SI_Weber.pdf