Johtajana pirstaleisessa palvelujärjestelmässä – oppikirja sosiaalialan johtajuuden tueksi
Metropolia Ammattikorkeakoulun johtamisen ajankohtaisseminaarissa syyskuussa 2021 julkaistiin laaja uusi oppikirja. Lähijohtaminen sosiaalialalla -julkaisu koostuu työelämän osaamisvalmiuksien kannalta aihekokonaisuuksiin ryhmitellyistä artikkeleista. Vastaavaa ajantasaista osaamisperusteista oppikirjaa ei ole ollut saatavana. Seminaari keskusteli erityisesti johtamisosaamisesta. Seminaarin avauspuheessa Anna-Maria Vilkuna, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan johtaja korosti monialaisen yhteistyöskentelyn osaamista. Opiskelu toteutuu nykyisin monenlaisissa autenttisissa oppimisympäristöissä. Yksi näistä on myös korkeakoulun monialaiset innovaatiokeskittymät ja niissä toteutuva käytännön asiakastyö, jota opiskelijat oppivat johtamaan itse- ja yhteisöohjautuvasti esimerkiksi HyMy-kylän asiakaspalvelupisteissä. Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toiminnassa yksi neljästä painopisteestä on yrittäjyys ja johtamisosaamisen edistäminen ja kehittäminen yhdessä kumppaneiden kanssa. Sosionomiopiskelija Tiia Vesanto kertoi, millaisia oivalluksia hänelle on syntynyt johtamisopinnoista ja millaisena työpaikkojen johtaminen on hänelle näyttäytynyt. Tiia korosti itsensä johtamisen taitoa, yhteisen reflektoinnin ja vuoropuhelun merkitystä työyhteisöissä sekä palautteen saamista. Kun työpaikassa on psykologista turvallisuutta, uskalletaan ottaa puheeksi, käsitellä tunteita ja kun on keskinäistä luottamusta, pystytään myös yhdessä kehittämään rohkeasti. Omaa osaamista tulee myös olla valmius jatkuvasti täydentää ja uudistaa. Professori Riitta Viitala, Vaasan yliopistosta tarkasteli erityisesti työhyvinvoinnin johtamista, ja kuvasi sitä näin: “Työhyvinvoinnin johtaminen on tarkoituksellista ja tavoitteellista johtamistyötä, jolla edistetään henkilöstön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työhyvinvointia ja niiden kautta yrityksen suorituskykyä. Siinä asetetaan työhyvinvoinnille ja sen edistämiselle selkeitä tavoitteita, valitaan keinoja, määritellään vastuut, varataan resurssit ja arvioidaan sekä kehitetään työhyvinvointia edistävää toimintaa. Sen päämääränä on hyvinvoiva henkilöstö, jonka peruspilareita ovat työhyvinvointia edistävä yrityskulttuuri ja päivittäisjohtaminen sekä näitä vahvistava, tehokas työhyvinvoinnin johtamisjärjestelmä.” Viitala muistutti, että pelkkä tieto työhyvinvoinnin merkityksestä ei vielä tarkoita sitä, että asiaa edistettäisiin tavoitteellisesti ja tehokkaasti – tarvitaan jämäkkää johtamista. Jos näin ei tehdä, silloin vain lähinnä reagoidaan, toimitaan pistemäisesti ja umpimähkäisesti, toistetaan aiempia ja muiden toimintamalleja ja asian omistajuus on sattumanvaraista. Kysymykseen, miten työhyvinvointia voi johtaa, Viitala vastaa “Samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin asiaa organisaatiossa”. Työhyvinvoinnin tulee olla strategisesti ja systemaattisesti johdettu alue ja siihen osallistuu koko henkilöstö ja kukin työntekijä. Tunteet läsnä työpaikoilla Paneelikeskustelua luotsasi kehityspäällikkö Joni Liikala Helsingin NMKY:stä - hän opiskelee parhaillaan työnsä ohella sosiaalialan ylemmässä korkeakoulututkinnossa. Paneelikeskustelun keskiössä oli tulevaisuus ja johtamisen kehittämistarpeet. Monipuolisessa dialogissa keskusteltiin, millaisena nähdään esihenkilön rooli 10-vuoden päästä, mitkä keskeisimmät muutosajurit vaikuttavat sote-alan johtamisen kehitykseen sekä millaista johtamisosaamista tarvitaan. Panelisteina olivat sosiaalineuvos Juha Luomala, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja, neuvontapäällikkö Minna Nummi, Helsingin soten Asiakasohjaus ja arviointi -yksikön Seniori-infosta sekä varhaiskasvatuksen apulaisjohtaja, lastentarhanopettaja Mona Laine Keravan kaupungilta, hän myös opiskelee parhaillaan sosiaalialan ylempi AMK-tutkinnossa. Vaikka esihenkilön osaaminen ja oman johtajuuden haltuunotto vaikuttaa keskeisesti työssä onnistumiseen ja työntekijöiden hyvinvointiin, vähintään yhtä tärkeää on, millainen koko organisaation johtamisosaaminen ja - kulttuuri ovat eli kyse johtamisjärjestelmän toimivuudesta kaikkinensa. Hyvänä esimerkkinä työyhteisöille olisi myös se, miten vaikkapa varhaiskasvatuksessa lapsia opetetaan tunnistamaan ja käsittelemään tunteita – samoin voisi opettaa organisaatioissa johtajia ja työntekijöitä, sillä tunteet ovat läsnä työpaikoilla. Johtajien johtaessa useampaa yksikköä, on tärkeää luoda tunnetta siitä, että esihenkilö on “läsnä” vaikka ei olisikaan fyysisesti läsnä. Kannattaakin pohtia, miten käytännössä voisi kohdata oman henkilöstönsä vaikkapa jokaisen työpäivän käynnistyessä. Tämä tukee myös luottamusta itse- ja yhteisöohjautuvien työtiimien työhön. Vahva vuoropuhelun kulttuuri luo kollektiivista älykkyyttä Seminaarin päätti asiakkuusjohtaja Jenny Antonen Ellun Kanat Oy:stä. Hän pohti, miksi viestintä on maailman tehokkain muutostyökalu. Elämme parhaillaan eräänlaisessa tuplarytmihäiriöisessä globaalissa toimintaympäristössä, jossa kaikki toiminta perustuu luottamukseen. Ja luottamus perustuu siihen, mitä ja miten kommunikoit. Tulevaisuudessa pärjäävät organisaatiot, jotka ovat muutosvoimaisia. Ei riitä, että reagoidaan siihen, mitä jo tapahtuu. On katsottava eteenpäin ja johdettava muutosta. Muutokset eivät "vain tapahdu", ne tehdään. Muutoksesta 70 % on kommunikaatiota. Muutosvoiman perusta on nimenomaan kollektiivinen luottamus, sillä ilman sitä ei voi olla kollektiivisesti utelias, jota tulevaisuuden ratkaisut edellyttävät. Näiden varaan on mahdollista rakentaa muutosvoimaisen organisaation intuitiivinen, kollektiivinen älykkyys. Antosen mukaan organisaatiot, jotka luovat vahvan vuoropuhelun kulttuurin, ovat kaikissa muutostilanteissa nopeammin valmiita toimintaan. Kollektiivinen älykkyys vaatii, että tieto on avointa, merkityksiä luodaan yhdessä ja viestintä tukee kokemusta aidoista vaikutusmahdollisuuksista. Johtamisen tulee olla avointa ja dialogista. Kommunikaatiovalta on ihmisillä, ei organisaatioilla. Jokainen ihminen on vaikuttaja. Tiedetään, että vertaisen viestiin luotetaan lähes yhtä paljon kuin asiantuntijoihin. Lähijohtaminen sosiaalialalla -julkaisun kirjoittajat Sirkka Rousu ja Minna Lanne-Eriksson kertoivat sosiaalialan johtamisen erityispiirteistä ja kannustivat käyttämään uutta kirjaa opetuksessa. Kirja on syntynyt yhteiskirjoittamalla, ja siinä käsitellään ajankohtaisia johtamisen sisältöjä hyvin laajasti. Oli hyvä huomata, että seminaarissa esillä olleita ajankohtaisia johtamisen sisältöjä käsitellään laajasti oppikirjassa. Annakaisa Oksava & Minna Elomaa-Krapu puhuivat johdantoartikkelinsa osaamisteemasta, miten sote-alan koulutuksen aikana opiskelijalle kertyy eri opintokokonaisuuksissa myös johtamisessa tarvittavaa erilaista osaamista. Marianne Roivas puhui viestinnän merkityksestä käytännön työssä, johtamisessa sekä sosiaalialalla tärkeässä yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä. Jokainen työntekijä tarvitsee johtamisen perusosaamista Sosiaalialan ammattilaisella on monenlaista perusosaamista, jota tarvitaan myös hyvässä johtamisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ryhmätyöskentelytaidot, vuorovaikutus- ja ihmisen kohtaamistaidot, verkostotyöskentelyn taidot, taito toimia osallistavalla, kannustavalla ja motivoivalla tavalla ihmisten, sosiaalihuollon palveluissa olevan asiakkaan ja yhteisöjen hyväksi sekä ymmärrys ammattieettisistä ja lainsäädännön edellyttämistä työn laatuvaatimuksista. Näiden taitojen ohella tarvitaan mm. taitoa johtaa omaa ja yhteistä työtä vaikuttavuutta tuottaen sekä toimia organisaation strategia- ja kehitysprosesseissa. Johtamisosaaminen on analysointitaitoa, ymmärrystä ja rohkeaa ihmislähtöistä asennetta. Sosiaalialan ammattihenkilö voi toimia monenlaisten omistajien organisaatioissa sekä erilaisissa ja eri-ikäisten kohderyhmien tehtävissä: kuntien ja kuntayhtymien eri tehtäväalojen ennaltaehkäisevissä, avo- ja laitospalveluissa, pienissä ja suurissa järjestöissä, valtiolla esimerkiksi Kelassa tai erilaisissa työllisyysyksiköissä, peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa, terveydenhuollossa tai yksityisissä yrityksissä, ja osa voi toimia ammatinharjoittajana. Eri organisaatioiden omistustausta vaikuttaa johtamiseen sekä työpaikan toimintakulttuuriin. Sosiaalialan johtamisessa on huomioitava asiakastyön vaativuus Sosiaalialan johtamisessa ovat vahvasti läsnä niin weberiläinen hallintoajattelu (rakenne- ja organisaatioteoriat), tieteellinen liikkeenjohto (prosessien tehokkuuden korostaminen), ihmissuhdekoulukuntien teoriat (sosiaaliset suhteet, vuorovaikutus), organisaatiokulttuurin teoriat (merkityksillä, visioilla ja tavoitteilla johtaminen) sekä laatuteoriat, kuten myös toiminnan johtaminen kompleksisissa verkostomaisissa yhteistyörakenteissa. Sosiaalialan tehtävien johtamisessa korostuvat: taito johtaa huomioiden sosiaalialan asiakastyön tunnekuormitus taito toimia ja johtaa sosiaalialan ammattieettisten periaatteiden mukaan ja eettisesti rohkealla tavalla taito johtaa ”ihmisten iholla” tapahtuvaa asiakastyötä (asiakkaan oikeudet: toiminnan asiakasvaikuttavuusvelvollisuus) taito johtaa hyvinvointia edistävästi ja ottaa huomioon työntekijä kokonaisena ihmisenä myös työpaikallaan taito käyttää julkisia varoja eettisesti kestävällä tavalla (toiminnan tilivelvollisuus) taito toimia ja aktiivisesti vaikuttaa osana yhteiskuntapoliittista järjestelmää taito ohjata ja johtaa toimintaa sosiaalialan erityislainsäädännön ja normien edellyttämällä tavalla vastuullisesti (toiminnan tuloksellisuusvelvollisuus) taito toimia ja johtaa monialaisia verkostoja taito havaita ja toimia sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi sekä ohjata, koordinoida ja johtaa yhteisöllistä työskentelyä ongelmien ratkaisemiseksi (toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus) taito käyttää ja tuottaa sosiaalialan spesifiä tietoa johtamisessa (toiminnan tiedolla johtaminen). Sosiaalialan työssä korostuvat asiakkaiden kunnioittaminen ja ihmisarvo. Usein kyse on myös vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ns. viimesijaisista palveluista, mikä lisää työntekijöiden vastuun kokemista asiakkaistaan. Sosiaalialan palvelujen toteuttamisessa vahva erityispiirre on lakipohjaisuus sekä sosiaalihuoltolaissa säännellyn omatyöntekijän ja vastaavasti lastensuojelulaissa säännellyn vastuutyöntekijän suuri juridinen vastuu asiakkaansa palvelujen toteutumisesta ja asiakkuusprosessin johtamisesta. Palvelujohtaja Satu ratkoo johtamisen haasteita Julkaisussa seurataan kuvitteellisen monialaisten perhepalvelujen palvelujohtaja Sadun arjen johtamista. Johtamisen teoreettinen sisältö konkretisoituu hänen käytännön johtamistilanteidensa kautta. Satu-episodit avaavat myös yhteensovittavan johtamisen arkisisältöä. Myös Sadun keskustelut harjoittelija Liisan kanssa avaavat operationaalisen johtamisen arkea. Kun julkaisu on oppikirja, se sisältää monia kuvioita, esimerkkejä, tietoboxeja, ehdotuksia pohdittaviksi asioiksi sekä suosituksia asioista, joista olisi hyödyllistä itse ottaa lisää selvää. Julkaisun nimeen valittu termi “lähijohtaminen” kertoo siitä, miten lähijohtaja on yhä tärkeämpi henkilö kompleksisessa ja kiihtyvän muutoksen maailmassa ja miten lähijohtajuus toteutuu organisaatioiden jokaisella tasolla. Lähijohtajan työ on läheltä tukemista, asiaosaamista mutta myös tunnetaitoja. Suunnan ja yhteisen tahtotilan rakentuminen on yhteistyötä ja kykyä tehdä ratkaisuja työntekijöiden lähellä ja kanssa. Lähijohtaminen on tekemistä, päämäärään pyrkimistä – toiminnallisen virtauksen ylläpitämistä koko organisaatiossa. Johtaminen on työntekijöiden kokemusta ja tunnetta siitä, että johtajat ovat työntekijöiden saatavilla ja he ovat helposti lähestyttäviä. Lähijohtaminen sosiaalialalla - julkaisu on sisällöltään geneerinen johtamisosaamisen oppikirja kuitenkin kohdentuen vahvasti sosiaalialan kontekstiin. Johtamisen perusydin on läsnä, vaikka esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnolliset rakenteet ovat parhaillaan muutoksessa. Sosiaalialan johtamista on tutkittava ja kehitettävä Asiakkaat ja henkilöstö ovat sosiaalialan johtamistyön keskiössä. Sosiaalialan työ on julkinen tehtävä, ja näin myös asiakastyöntekijän ja johtajan työ on julkisen kritiikin alaista. Sosiaalialan käytännön johtamista tutkitaan edelleen vähän. Tutkimustiedon pohjalta johtamista tulisi kehittää niin organisaation kuin johtajan osaamisena. Kysymmekin, miten hyvä ihmislähtöinen lähijohtaminen mahdollistuu nykyorganisaatioissa. Ja miten vaikuttavasti asiakkaan tarpeisiin vastaavat palvelut toteutuvat pirstaloituneessa palvelujärjestelmässä. Yksi keskeinen toiminnan vaikuttavuutta parantava tekijä on osaava ja pitkäjänteisesti työskentelevä työntekijä, jonka työn tekemisen olosuhteet ovat kunnossa. Organisaatioissa tarvittaisiinkin tehokkaita keinoja henkilöstön pysyvyyden vahvistamiseksi. Oppikirjan viimeisessä luvussa hyppäämme vuoteen 2031 ja tarkastelemme olettamaamme toimintaympäristön ja johtamisen kehittymistä tulevan kymmenen vuoden aikana. Olemme tunnistaneet huonon johtamisen vaikutukset. Meneillään oleva johtamisen muutos on vienyt kehitystä parempaan ja tämä on todettavissa vuonna 2031. Toivomme, että Lähijohtaminen sosiaalialalla –julkaisu vastaa korkeakoulujen johtamisopetuksen osaamistarpeisiin. Kerro meille palautelomakkeella, onko kirjasta ollut sinulle hyötyä ja miten olet käyttänyt sitä opetuksessa, opinnoissa tai työelämässä! Kirjoittajat Sirkka Rousu ja Minna Lanne-Eriksson, julkaisun toimittajat ja kirjoittajat Lisätietoa Lähijohtaminen sosiaalialalla - oppikirja on saatavilla maksutta verkosta. Paperikirjan voi tilata Metropoliasta 42 euron hintaan. Julkaisu on Metropolia Ammattikorkeakoulun omaa opetustuotantoa ja kirjoittajat ovat korkeakoulun henkilöstöä. Julkaisun esittely, Theseus-linkki ja tilauslomake sekä palautelomake löytyvät Lähijohtaminen sosiaalilalalla sivulta.
Uusintarikollisuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteistyötä
Asiakkaiden ongelmien ratkaiseminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen edellyttävät monen eri alan osaamista ja tiivistä yhteistyötä. Moniammatillinen yhteistyö voi auttaa asiakkaita rikoksettomaan elämään. Rikosseuraamustyön tavoitteena on ehkäistä uusintarikollisuutta sekä lisätä rikoksiin syyllistyneiden valmiuksia kiinnittyä yhteiskuntaan ja sen palveluihin (Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 2009). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhteistyötä eri alojen ammattilaisten ja muiden sidosryhmien välillä. On kaikkien edun mukaista koota niukkenevat voimavarat yhteen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. (Kleemola & Honkavaara & Sonkamo 2019: 28.) Rikosseuraamuslaitoksen vuosien 2020–2023 strategian (PDF) mukaan moniammatillinen yhteistyö nähdään yhtenä ratkaisuna ja keinona vastata rikosseuraamusasiakkaiden tarpeisiin. Perinteinen viranomaisten välinen yhteistyö ei riitä Moniammatillinen yhteistyö on työtä, jossa eri alan asiantuntijat tekevät työtä yhteisen päämäärän, tavoitteiden ja vision saavuttamiseksi (Isoherranen 2008: 27; D'Amour ym. 2008). Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on saavuttaa yhteinen ymmärrys asiakkaan tarpeista, tilanteista ja tarvittavista toimenpiteistä ongelmien ratkaisemiseksi. Se on toimintatapa, jossa korostuvat Isoherrasen (2004: 14) mukaan asiakaslähtöisyys vuorovaikutustietoinen yhteistyö tiedon ja näkökulmien yhteenkokoaminen rajojen ylitykset ja verkoston huomioiminen. Moninaisten ongelmien ratkaisemiseen ei enää riitä perinteinen viranomaisten välinen yhteistyö, vaan tarvitaan rohkeutta tarkastella kriittisesti omia työtapoja sekä kyseenalaistaa aiempia oletuksia ja uskomuksia. Tarvitaan rohkeutta ylittää asenteellisia rajoja, ja kykyä hyödyntää toisten asiantuntemusta oman ymmärryksen lisäämiseksi. Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö tuottaa kokonaan uutta tietoa, joka ei ole vain eri ryhmien tietotaidon yhdistämisen summa, vaan kokonaan uusi oivallus tai yhteistyön avulla löydetty uusi synteettisempi ajattelutapa yhteistyöhön tai hallinnollisia rajoja ylittävä toimintamalli. (Efstathiou & Mirmalek 2014: 239.) Oleellista moniammatillisessa yhteistyössä on asiakkaan roolin näkeminen aktiivisena toimijana, ei yhteistyön kohteena. Moniammatillisen yhteistyön hyödyt jäävät osittain saavuttamatta, mikäli asiakas ja hänen läheisensä eivät ole mukana ammattilaisten rinnalla suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa yhteistyön toteutumista. (Collins & Evans 2005: 75; Isoherranen 2008: 34.) Edellytykset vaikuttavan moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi ovat puutteelliset Tarkastelin opinnäytetyössäni, millaista on Etelä-Suomen Rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä tehtävä moniammatillinen yhteistyö ja kuinka yhteistyötä tulisi henkilöstön mielestä kehittää. Opinnäytetyöni osoittaa, että moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan monenlaisia tapoja toimia yhdessä ja yhteistyötä toteutetaan yhdyskuntaseuraamustyössä monin eri tavoin. Koko henkilöstö osallistuu moniammatillisen yhteistyön tekemiseen, mutta käsitykset siitä, mitä he sillä tarkoittavat, vaihtelevat. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä moniammatillista yhteistyötä pidetään tärkeänä työmuotona riippumatta siitä, millaista yhteistyö on. Etelä-Suomen Rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä moniammatilliselle yhteistyölle on johdon tuki ja suositus, mutta edellytykset sen toteuttamiseksi ovat selvästi puutteelliset. Opinnäytetyöni osoittaa, että eniten puutteita on koulutuksen määrässä, työnantajan tarjoamien resurssien riittävyydessä sekä yhteisten toimintamallien ja systemaattisten toimintatapojen luomisessa ja kehittämisessä. Myöskään asiakkaan asiantuntemusta ei hyödynnetä riittävästi moniammatillisessa yhteistyössä. Tarvitaan rohkeita tekoja Jotta voimme saavuttaa yhdyskuntaseuraamustyön tavoitteen ja ehkäistä uusintarikollisuutta, on organisaatiossa luotava puitteet sellaisiksi, että vaikuttavan moniammatillisen yhteistyön tekeminen on mahdollista. Tarvitaan tietoisia valintoja ja suunnitelmallista työskentelyä moniammatillisuuden eteen. Tarvitaan jatkuvaa arviointia, jotta voidaan löytää moniammatillisen työkulttuurin hyviä käytäntöjä, vahvistaa niitä ja hyödyntää moniammatillisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan rohkaisevia esimerkkejä onnistuneesta moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa on aidosti päästy hyödyntämään eri ammattiryhmien ja asiakkaan asiantuntemusta, luomaan uutta tietoa sekä yhteistä osaamista. Olennaista on tunnistaa vuorovaikutuksen merkitys ja asiakkaan aktiivinen rooli yhteistyössä ja ymmärtää, että tarvitsemme toinen toisiamme parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kirjoittaja Marianne Tuuttila, rikosseuraamustyöntekijä (Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimisto), sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön. Moniammatillinen yhteistyö yhdyskuntaseuraamustyössä (Theseus). Lähteet Collins, Harry & Evans, Robert 2002. The third wave of science studies: Studies of expertise and experience. Teoksessa Selinger, Evan & Crease, Robert.P (toim.): The Philosophy of Expertise. Columbia University press. New York. 39–110. D'Amour, Danielle & Goulet, Lise & Labadie, Jean-François & San Martín-Rodriguez, Leticia & Pineault, Raynald 2008. A model and typology of collaboration between professionals in healthcare organizations. BMC Health Services Research. 2008, 8:188. Efstathiou Sophia & Mirmalek Zara 2014. Interdisciplinarity in Action. Cartwright, Nancy & Montuschi, Eleonora. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA Isoherranen, Kaarina. 2004. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY. Isoherranen, Kaarina 2008. Yhteistyön uusi haaste - moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa: Isoherranen, Kaarina & Rekola, Leena & Nurminen Raija 2008. Enemmän yhdessä - moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit oy. Kleemola, Jussi & Honkavaara, Jukka & Sonkamo, Janne 2019. Rikosseuraamuslaitoksen rakenteiden ja toiminnan arviointi. Arviointiraportti. Oikeusministeriön julkaisuja 2019:14. Tuuttila, Marianne 2021. Moniammatillinen yhteistyö yhdyskuntaseuraamustyössä. Opinnäytetyö. Metropolia. <http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091317718>.
Koulukuraattori tukee tunne- ja kaveritaitojen harjoittelua
Tunne- ja kaveritaitojen harjoittelu on tärkeää tämän päivän alakouluissa. Koulukuraattori voi tukea oppilaita taitojen harjoittelussa luokassa ja pienryhmissä erilaisten menetelmien keinoin, esimerkiksi korttien, pelien ja erilaisten hankkeiden työstämän materiaalin avulla. Koulukuraattorin yhteisöllinen työ helsinkiläisissä alakouluissa koetaan tärkeäksi mutta haasteena ovat suuri oppilasmäärä ja resurssien puute. Monissa tutkimuksissa sekä oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa (1287/2013) painotetaan yhteisöllisen opiskeluhuollon ensisijaisuutta ja sen lisäämistä ja kehittämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön LAPE-hankkeen (2019) kehittämistyöstä odottamat tulokset vuonna 2025 ovat lasten ja nuorten kiusaamisen ja yksinäisyyden vähentyminen, varhaiskasvatuksen, koulujen, oppilaitosten ja harrastustoiminnan yhteisöllisyyden vahvistuminen, tasa-arvoisten ja yksilöllisten oppimispolkujen järjestäminen lapsille ja nuorille, oppimista, kasvua ja kehitystä tukevan monialaisen yhteistyön vahvistuminen, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien turvaaminen sekä oikea-aikaisen, tarpeenmukaisen tuen saavuttaminen, jolloin kustannuksia voitaisiin hillitä. (Lapsi- ja perhepalvelujen monialainen kehittäminen LAPE 2019.) Koulukuraattorin työssä yhteiskunnallisesti merkittävää on, että lasten ja nuorten kohtaamiin haasteisiin pyritään puuttumaan heidän omassa kasvuympäristössään, paikassa, jossa lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivistään. Kuraattorin työn painopisteen muuttuminen ennaltaehkäisevään suuntaan on erittäin tärkeää, sillä näin voidaan vähentää ongelmien syntyä. Myös yksilötyö kuuluu edelleen olennaisena osana koulukuraattorin työhön. Yhteisöllinen työ voi nostaa esiin oppilaiden yksilöllisiä tarpeita, joihin yksilötyöllä voidaan vastata. Koulusovittelussa kuunnellaan kaikkia osapuolia Yksi aikaa vievimmistä yhteisöllisen työn muodoista on oppilashuoltoryhmään osallistuminen. Siihen myös valtaosa koulukuraattoreista osallistuu säännöllisesti. Toinen suuri kokonaisuus on luokkatyö. Sen muoto hieman vaihtelee riippuen koulusta, opettajista ja kuraattorista. Usein kuitenkin luokkatyöskentely aloitetaan opettajan pyynnöstä. Hän saattaa keskustella kuraattorin kanssa opettajanhuoneessa ja yhteisellä päätöksellä lähdetään kokeilemaan työskentelyä luokan kanssa esimerkiksi tunnekorttien avulla. Luokasta voidaan myös koota pienempiä ryhmiä, mikäli katsotaan oppilaiden hyötyvän enemmän siitä. Kiusaamisen vastainen ohjelma eli KVO13 on Helsingin kaupungin toimenpideohjelma. Kyse on 13-kohtaisesta ohjelmasta, joka sisältää keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Siinä on kolmetoista osa-aluetta, joista osa keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan ja osa toimenpiteisiin, joihin kouluissa ja oppilaitoksissa ryhdytään, kun kiusaamista on havaittu. Kouluilla tulee olla jokin kiusaamista ehkäisevä menetelmä, jota koko koulu käyttää ja sen seurauksena on alettu miettiä esimerkiksi eri luokka-asteille tiettyjen menetelmien käyttöä suunnitelmallisemmin. Yksi tällainen menetelmä on restoratiivinen sovittelu. Koulusovittelun eli restoratiivisen työskentelyn avulla voidaan harjoittaa muun muassa tunne- ja kaveritaitoja puuttumalla koulukiusaamiseen niin, että kaikkia konfliktin osapuolia kuunnellaan ja kuullaan. Rangaistuksia ei ole tarkoitus jakaa, vaan yhdessä sopia, miten ristiriidat voitaisiin jatkossa välttää tai miten niistä voitaisiin päästä eteenpäin konfliktin kärjistymättä. Vertaissovittelussa sovittelijoina toimivat hieman konfliktin osapuolia vanhemmat oppilaat ja aikuisjohtoisessa sovittelussa koulun henkilökunta auttaa oppilaita sovittelemaan ristiriitansa. Restoratiivisuuden voi ottaa hyvin kokonaisvaltaisesti osaksi omaa työskentelyään. Etäkoulu heikensi oppilaiden saamaa tukea Koulukuraattoreiden tekemä ennalta ehkäisevä työ voi vähentää yksilötyön tarvetta, jos esimerkiksi kiusaamiseen pystytään puuttumaan jo ennen kuin sitä tapahtuu. Harjoittelemalla tunne- ja kaveritaitoja lapset oppivat, miten ristiriitatilanteissa tulisi toimia, jolloin on mahdollista irrottautua negatiivisuuden kierteestä ja päästä positiiviseen kierteeseen. Ison haasteen koulukuraattorien yhteisölliseen työhön on tuonut tullessaan koronaviruspandemia. Keväältä 2020 on tehty muun muassa THL:n (2020) tutkimusta, jossa selviää, että etäkoulu heikensi avun ja tuen saantia opiskeluhuollosta (Hietanen-Peltola & Vaara & Laitinen & Jahnukainen 2020: 4). Lisäksi eri alueilla ongelmat ovat vähän erilaisia, esimerkiksi joillakin alueilla tarvitaan enemmän yhteistyötä esimerkiksi lastensuojelun kanssa. Oppilasmäärät vaihtelevat paljon ympäri Suomen. Jossain päin Suomea saattaa kuraattorilla olla yli tuhat oppilasta, kun Helsingissä määrä on huomattavasti pienempi, ja kouluja voi olla monia, minkä lisäksi koulut ovat kaukana toisistaan. Pienemmät oppilasmäärät mahdollistaisivat paremmin yhteisöllisen työn lisäämisen. Koulukuraattorin työ on moniammatillista ja yhteistyötä tehdään muun muassa lastensuojelun, sosiaalipalveluiden, neuvolan ja kolmannen sektorin palveluntuottajien kanssa. Olisikin hyvä, ettei oppilaiden saama tuki pääty samaan aikaan koulupäivän kanssa, vaan se voisi jatkua esimerkiksi seurakunnassa tai nuorisotyössä. Yhteistyön tulisi olla vahvaa, jotta tunne- ja kaveritaitojen tukeminen voisi jatkua myös vapaa-ajalla. Parhaimmillaan koulukuraattorin työskentelymalli yhdistää oppilaan yksilölliset tarpeet ja yhteisöllisyyden. Kirjoittaja Katja Tallgren, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni: Tallgren, Katja 2021. Yhteisöllinen koulukuraattorityö helsinkiläisissä alakouluissa. Opinnäytetyö. Metropolia (Theseus). Lähteet Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2013/1287. Annettu 30.12.2013. <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20131287>. Luettu 11.10.2019. Lapsi- ja perhepalvelujen monialainen kehittäminen LAPE 2019. Opetushallitus. <https://www.oph.fi/fi/kehittaminen/lapsi-ja-perhepalvelujen-monialainen-kehittaminen-lape>. Luettu 11.10.2019. Helsingin kaupunki n.d. Kiusaamisen vastainen ohjelma. <https://www.hel.fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/kiusaamisen-vastainen-ohjelma/>. Luettu 11.2.2021. Hietanen-Peltola, Marke & Vaara, Sarianna & Laitinen, Kristiina & Jahnukainen, Johanna 2020. Etäkoulu heikensi avun ja tuen saantia opiskeluhuollosta – myös kuraattori- ja psykologipalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 40/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140833/URN_ISBN_978-952-343-605-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 24.2.2021.