Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Kaikki mukana – Asiakkaiden sekä työyhteisöjen yhdenvertaisuutta ja osallisuutta edistämässä

29.12.2021

Joanna Hyle, Vanessa Kivistö, Miia Mehto ja Heli Niemi

Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkintojen vuosittainen Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Seminaarissa sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkinnoista valmistuvat opiskelijat esittelivät opinnäytetöitään. Aiheet olivat todella ajankohtaisia ja seminaarin yhdistäväksi teemaksi muodostui ”Osallisuus ja yhdenvertaisuus hyvinvointia vahvistamassa”. Uudistuva sosiaali- ja terveysala-seminaari oli tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, opettajille, alan toimijoille sekä työntekijöille. Seminaarissa käsiteltiin sosiaali- ja terveysalojen ajankohtaisia hyvinvointia, osallisuutta, toimijuutta sekä yhdenvertaisuutta koskevia teemoja sekä palvelujen että työyhteisöjen näkökulmasta. Sosiaalialan YAMK-tutkintojen tutkintovastaava Niina Pietilä totesikin tervetulosanoissaan, että toivoo jokaisen osallistujan löytävän seminaarista mukaansa uusia ideoita, ajatuksia ja poimintoja, joita voi käyttää tulevaisuudessa apunaan alan jatkuvasti muuttuvassa ja epävakaassa ympäristössä. Koulutuksella kohti antirasistisia toimintamalleja varhaiskasvatuksessa Sosiaalialalla pyritään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen niin negatiivista syrjintää vastustamalla kuin erilaisuutta ja monimuotoisuutta tunnistamalla. Antirasistinen pedagogiikka on kirjattu sekä varhaiskasvatuksen että esi- ja perusopetuksen asiakirjoihin. Näin ollen sen tulisi olla toimintaa ja käytänteitä ohjaava asiakirja sekä kokonaisvaltainen ajattelutapa, joka vahvistaa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa sekä osallisuutta. Antirasistisen pedagogiikan toteutumista ja siihen liittyvän koulutuksen vaikutuksia varhaiskasvatuksessa kuultiin ensimmäisessä, sosionomi YAMK -opiskelija Veera Luukkosen opinnäytetyön esittelyssä. Osana Helsingin kaupunkistrategiaa Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelma (Make) pyrkii varmistamaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen henkilöstön osaamista. Yhtenä toimintona henkilökunnalle on järjestetty työpajoja aiheen tiimoilta. Luukkosen mukaan työpajoihin osallistuneet yksiköt korostavat työssään laajemmin antirasistisia työtapoja ja niissä tahtotila on kehittää edelleen antirasistista toimintaa. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa ja opinnäytetyöprosessissa heräsi myös kysymys siitä, onko antirasistinen toiminta niin sanotusi päälle liimattua ja voiko se näin ollen luoda itsessään toiseutta aidon moninaisuuden sijaan. Lehtori Katriina Rantala-Nenonen osallisti yleisöä kysymällä työpaikoilta kokemuksia erilaisista tavoista ja toimintamalleista huomioida kulttuurista moninaisuutta. Tähän ei kuitenkaan tullut vastauksia, vaikka ilmapiiri olikin selvästi pohdiskeleva. Voidaanko tästä päätellä, ettei asiaa kaikesta ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta huolimatta huomioida riittävästi sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä? Syrjäytyminen on ongelma, johon ei ole suoraviivaisia ratkaisuja Osallisuuden vastakohtana voidaan pitää osattomuutta ja syrjäytymistä, jonka ytimessä on usein turvattomuus, tyhjyys, tekemättömyys sekä sosiaalisten suhteiden kuten ystävien puute. Hyvinvointia ja osallisuutta vahvistavasta vertaismentoroinnista kertoi sosionomi YAMK -opiskelija Joni Liikala, joka toimii kehityspäällikkönä Helsingin NMKY:ssä. Hänelle nuorten syrjäytyminen on valitettavan tuttu ilmiö – hän kuvaa kyseessä olevan sekä laaja yhteiskunnallinen että taloudellinen ongelma, johon liittyy usein ylisukupolvista huono-osaisuutta, yksinäisyyttä sekä ongelmien kasautumista. Liikalan mukaan jopa 10–20 % nuorista on syrjässä. Ongelman ratkaisua hankaloittaa se, etteivät nuorten tarpeet ja nuorille suunnatut palvelut kohtaa. Helsingin NMKY on toteuttanut vuosina 2018–2021 Kiintopiste-kehittämishanketta, joka on STEA:n rahoittaman Arvokas-avustusohjelman osahanke. Kiintopisteen ajatuksena on kehittää ja tarjota uudenlainen kokonaisvaltainen, asiakaslähtöinen ja ketterä palvelu, joka tuottaa pitkä- ja oikea-aikaista tukea. Yksi hankkeen myötä kehitetty palvelu on vertaismentoroinnin toimintamalli, joka tarjoaa tukea moniulotteisesti vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille. Mentorointi oli NEET-nuorten keskuudessa koettu toimivaksi ja voimavaroja lisääväksi menetelmäksi, mikä selittyy erityisesti sillä, että nuorten kokema hyvinvointi kulminoituu sosiaalisiin suhteisiin. Vertaismentorit tukevat nuoria mm. vuorovaikutustaidoissa, sosiaalisten kontaktien luomisessa sekä palveluiden hakemisessa ja saamisessa. Nuoret kokivat merkityksellisinä suhteen luotettavuuden, kiireettömyyden, rehellisyyden ja auktoriteetittomuuden. Hankkeelle on haettu jatkorahoitusta, mutta toimintamallin vakiinnuttaminen vaatisi laajempaa tutkimusta sekä tuloksia, jotka osoittaisivat toiminnan kannattavuuden. Vaikka nuorten syrjäytymistä onkin yritetty ehkäistä monin tavoin, liian harvoin nuorilta itseltään kysytään, millaista tukea he toivoisivat. Mikäli toimivia tapoja löydetään, on kohtuutonta, että niiden tarjoaminen tyssää rahoituksen puuttumiseen. Kehittäjäkumppanuutta rakentamassa Työntekijöiden näkökulmaa ja kokemuksia työhön ja työkäytänteisiin selvitettiin useassa opinnäytetyössä. Työhön liittyvät käytänteet ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat tekijät olivat selvästi yhteydessä muun muassa työn kuormittavuuteen, kiireeseen ja tiedonkulun haasteisiin. Tiina Luukkainen (sairaanhoitaja YAMK -opiskelija) toi opinnäytetyönsä esittelyssä esiin kokemuksia moniammatillisesta tiimioppimisesta kotihoidossa. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimii ESR:n (Euroopan sosiaalirahasto) osarahoittama, Metropolian toteuttama Hyvissä handuissa himassa -hanke, jonka tavoitteena on rakentaa työelämän ja oppilaitosten välille kehittäjäkumppanuutta sekä lisätä kotihoidossa työskentelyn kiinnostavuutta. Luukkanen selvitti opinnäytetyössään opiskelijoiden kokemuksia hankkeen mukaisista moniammatillisista tiimiharjoitteluista sekä harjoitteluihin sisältyvistä konsultatiivisista työpajoista. Tulokset osoittivat, että moniammatillisten tiimien vahvuutena koettiin toisten ammattilaisten sekä oman työn merkityksen ja roolin tunnistaminen palvelukokonaisuudessa. Haasteina pidettiin kiirettä ja käytännön järjestelyiden epäselvyyttä, joita pääasiassa aiheuttivat ongelmat tiedonkulussa. Yksi työhyvinvointia edistävistä tekijöistä on sujuva tiedonkulku organisaatiossa, joten siihen tulisi panostaa siinä missä oikeudenmukaiseen johtamiseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan työhön, mikäli halutaan kirkastaa organisaation työnantajakuvaa työntekijöiden ja erityisesti työnhakijoiden silmissä. Pitovoima hävinnyt varhaiskasvatuksesta Sosionomi YAMK-opiskelija Mona Laineen opinnäytetyö käsitteli valmentavaa johtamista kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. Laine toi esiin alalla vallitsevan työntekijävajeen ja pitovoiman lisäämisen merkityksellisyyden. Tässä myös johtamisen merkitys on suuri. Valmentavan johtamisen hyviksi käytännöiksi nousevat mm. johtajan kuuntelutaito, reiluus ja arvostus työntekijöitä kohtaan sekä ajan mahdollistaminen vuorovaikutukselle ja keskustelulle. Merkityksellisinä ja tärkeinä asioina tuodaan esiin myös strategiakeskeisyys sekä työntekijöiden mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Myös uuden tietojärjestelmän käyttöönotto voi tuoda työyhteisöön monitasoisia haasteita. Sairaanhoitaja YAMK -opiskelija Mari Alénin opinnäytetyön tulosten mukaan niin työyhteisön kuin myös yksittäisen työntekijän näkökulmasta työhyvinvointia edistää laadukas koulutus uuden tietojärjestelmän käyttöönotossa. Alén esitti ratkaisuehdotuksena esitutkimusta, jossa kartoitetaan järjestelmämuutoksen tausta ja luodaan tavoitteet sekä visio. Tämä edellyttää projektisuunnitelmaa ja käyttöönottoprosessin hyvää johtamista. Henkilöstö koulutetaan ja otetaan mukaan, kun järjestelmää ja toimintatapoja edelleen kehitetään. Myös käyttöönottovaiheessa henkilöstö saa tukea. Tietojärjestelmän ylläpitoon ja kehittämiseen liittyy prosessin arvioiminen ja jatkuva kehittäminen, jossa henkilöstö on mukana. Osallisuuden kokemuksen myötä henkilöstö mahdollisesti myös sitoutuu prosessiin syvemmin. Yhdenvertaisuutta sosiaali- ja terveysalalla edistävät tasavertainen perehdyttäminen uusiin käytänteisiin sekä toimintatapoihin. Oleellista on työntekijöiden mukaan ottaminen työn kehittämiseen ja erilaisiin päätöksentekoprosesseihin. Työntekijöiden käytännön kokemus ja ammattitaito tuo kehittämiseen näkökulmaa, jossa myös asiakkaiden ääni nostetaan usein parhaiten esiin. Korostunut tehokkuus- ja tuloksellisuusajattelu myös sosiaali- ja terveysalalla aiheuttaa jatkuvaa kiirettä ja heikentää työn laatua. Resurssien puute voi vähentää mahdollisuutta perehtyä kunnolla asiakkaan tilanteeseen, millä on vaikutuksia myös asiakkaan osallisuuden kokemiseen, horjuttaen samalla työntekijöiden hyvinvointia. Viime kädessä työyhteisön hyvinvointi näkyykin aina myös asiakkaan hyvinvointina. Seminaari toteutettiin 11.11.2021 Metropolian Myllypuron kampuksella. Osallistuminen oli mahdollista myös etäyhteydellä – ilmoittautuneita kertyi reilu toistasataa. Suullisten opinnäytetyöesittelyiden lisäksi seminaarin osallistujat pääsivät paikan päällä tutustumaan opiskelijoiden tekemiin posteriesityksiin omista opinnäytetöistään. Kirjoittajat Sosionomi (YAMK) -opiskelijat: Joanna Hyle, Vanessa Kivistö, Miia Mehto ja Heli Niemi Lähteet Alén, Mari 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä Liikala, Joni 2021. Vertaismentorointi NEET-nuorten hyvinvointia vahvistamassa: Kiintopiste-hanke syrjäytymistä vähentämässä Uudistuva sosiaali- ja terveysala-seminaari 2021. Osallisuus ja yhdenvertaisuus hyvinvointia vahvistamassa Ylemmät AMK-tutkinnot Metropoliassa

Lue lisää

Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education

20.12.2021

Eija Raatikainen ja Katriina Rantala-Nenonen

Current and future challenges of societies need multi- and interdisciplinary, but also interprofessional approaches for us to adapt to and solve unpredictable situations and problems. The support needs of clients in social and health services can be very diverse. Thus, currently also social and health care legislation in Finland requires professionals to cooperate in a multidisciplinary manner whenever necessary. Therefore, working in social and health care services requires not only professional competences but also transversal skills. According to World Health Organization (2010, p.7), interprofessional work is defined as follows: “When two or more health professions learn about, from, and with each other to foster effective collaboration and improve the outcomes and quality of care”. Interprofessional work is positively associated with job satisfaction, autonomy and engagement (2). Additionally, interprofessional work is needed to alleviate employees’ workload and prevent burnout (3). At best, the power of interprofessional work is that each professional can offer help and support to each other. In other words, interprofessional work is beneficial for clients, but also for employees. However, even if every professional has their own specific core skills and demands, transversal skills are needed. Transversal skills are also often called ‘soft skills’, ‘key skills’, ‘core skills’ or ‘transferable skills’ (Gogging et al. 2019) and ‘generic skills’ (5, 6). Educating interprofessional work professionals and transversal skills While educating students, in interprofessional education practice, students of different health professions learn ‘from, with and about each other’ (7). During the educational process, interprofessional relationships between identity, knowledge, and professional power can be explored together (8). There are demands for all professions for collaboration because interprofessional work professionals need each other to achieve the best solutions and results for clients (see for example Social Welfare Act 2014). The best results can only be achieved with professionals’ strong collaboration skills and open-minded attitudes. Furthermore, education in social and health care rarely provides opportunities for practicing and developing interprofessional collaboration skills before students’ transition to working life, and it mostly focuses on technical and substantive aspects of work (Saaranen 2020). Therefore, general skills, like transversal skills, are important. Transversal skills are one suggestion to; build a bridge between social and health care professionals and support flexible collaboration between different professions. For example, OECD has pointed out that social and emotional skills (empathy, respect, self-efficacy, responsibility and collaboration) are becoming essential at workplaces (OECD Future of Education and Skills 2030). Transversal skills in higher education In many EU countries, national education policies have highlighted the relationship between education and work, and the importance of students’ generic competencies connected to them. For example, social and emotional skills have been rising in importance in education policy and in the public debate (OECD). Transversal skills can be seen as part of the idea of lifelong learning, “all learning activity undertaken throughout life, with the aim of improving knowledge, skills and competences within a personal, civic, social and/or employment-related perspective” (European Commission 2001, 9). They are not just the ‘best image of flexible employability in the labor market’ (6), but also transferable skills to improve personal flexibility and to increase possibilities on unpredictable labor markets. Transversal skills are quite a new phenomenon in the higher education context. There has been more discussion of generic skills in primary and secondary schools. Now, Metropolia has launched an ITSHEC (Integration of transversal skills into healthcare and social care higher education and curriculum) project concentrating on three transversal skills: Critical and Creative Thinking Interpersonal and Socioemotional Skills Learning to Learn Our definitions and limitations are based on project applications. In the project, we have had a preliminary data collection of participants’, university students, experiences of learning transversal skills in their studies. The data was collected in spring 2021. Students from Finland, Spain and Croatia took part in the focus group interview. Collected and analyzed data will be used to produce a Methodological Guide, an outcome of the project to be released in January 2022. In this article we present some results derived from the results of the interviews in Metropolia. According to the data, Master students (10) listed different examples of situations in their study field where they need to take transversal skills into account. In this text, we present two questions and their results. One of the questions was “In which situations do you believe that transversal skills are important?” Students’ experiences of transversal skills According to the students’ answers, transversal skills are touched upon in all work-life encounters, in service user interface situations, in all decisions where different situations are evaluated and in working community interactions, where one has to regulate oneself or control someone else’s emotional regulation. All of these can thus be combined with working life interactions, development and self-development. “Need to think how to act as a supervisor if you are critical of something in your work with service users: can I completely disagree with the service users? How do I feel about it and how do I take the matter forward, even if I disagree with them?” “Interaction and emotional skills and social influence are emphasized in working life and client work.” Some pedagogical tips for teaching and learning transversal skills The second question was focused on teaching and learning strategies. The question was, “What do you think are the most useful strategies for developing the following skills: critical and creative thinking, interpersonal/socio-emotional and citizen-oriented skills and learning to learn?” As a result of the interviews, students pointed out that studying in groups and discussions together are useful strategies for developing both critical and creative thinking and interpersonal/socio-emotional skills. Teacher supervising the discussion and reflecting with students was felt very important and relevant pedagogical way to improve transversal skills, especially while developing critical and creative thinking. ”Self-assessment and peer review after collaborative learning is a useful strategy for developing transversal skills.” (One student in the group interview) According to one student, a useful strategy for developing creative thinking is that student has to use some new method in solving a given problem. Students listed different kind of teaching and learning strategies to develop transversal skills, such as: Group discussions, collaborative learning Oral exams in groups and informal discussions with other students Self-assessment and peer review of students’ papers Essays: a student has to use source literature as well as reflect one’s own experiences in the field Group discussions based on work experience/internships of students Creating safe learning environment to practice transversal skills Case work Using virtual reality, case simulation To sum up, there are many different possibilities to teach transversal skills. Still, the intended learning outcomes and pedagogical approach in teaching specify and define teaching and learning strategies. After all, reflection is a key for deeper learning outcomes, regardless of learning content. Conclusion Transversal skills and competences are recognized in general in upper secondary schools (Finnish National Agency for Education), but not so much yet in higher education. According to Finnish National Agency for Education (2021), they are an interpretation of values, attitudes, skills and will. They are formulated into the core curriculum. In higher education, these competences are missing even though, for example, the social services curriculum is based on national (ARENE, the Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences) and international (EQF, European Qualifications Framework) competences. There has not been much attention to transversal competences. However, a complex world with unpredictable challenges and regulation concerning multidisciplinary between different fields require flexible professionals who can work in changing interdisciplinary and interprofessional groups. In other words, we need to pay more attention to higher education students’ transversal skills and to develop them during their studies (e.g. Isacsson 2016; Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021). References World Health Organization 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative practice. Kaiser, S., Patras, J. & Martinussen, M. 2018. Linking interprofessional work to outcomes for employees: A meta-analysis, 41 (3), 265-280. McCarthy, L.P. 2021. Social Work Burnout in the Context of Interprofessional Collaboration, Social Work Research, 45 (2), 129–139. Goggin D. & Sheridan I & Lárusdóttir, F. & Guðmundsdóttir G. 2019. Towards the Identification and assessment of Transversal skills. Conference Paper. DOI: 10.21125/inted.2019.0686. Jääskelä, P. & Nykänen, S., & Tynjälä, P. 2018. Models for the development of generic skills in Finnish higher education. Journal of Further and Higher Education, 42 (1), 130-142. Tynjälä, P. & Virtanen, A. & Klemola, U. & Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368-387. Freeth, D. & Fry, H. 2005. Nursing students and tutors perceptions of learning and teaching in a clinical skills center. Nurse Education Today (2005) 25, 272-282. Olson & Brosnan 2017 in Loura e.g. 2021, p. 62. Loura, D., Arriscado, A.E., Kerkstra, A., Nascimento, C., Félix, I., Guerreiro M.P. & Baixinho, C. 2021. Interprofessional Competency Frameworks in Health to Inform Curricula Development: Integrative Review. New Trends in Qualitative Research, 6, 63–71. Social Welfare Act 1301/2014. Saaranen, T. 2020. Interprofessional learning in social and healthcare – learning experiences from large group simulation in Finland. 2021. Future of Education and Skills 2030. SKILLS FOR 2030 (PDF). European Commission (EC) 2001. Making a European area of lifelong learning a reality. Brussels: European Commission. Freeth, D. & Hammick, M. & Reeves, S. & Koppel, I &. Barr, H (2005). Effective Interprofessional Education: Development, Delivery and Evaluation. Miettinen, R. & Pehkonen, L. & Lang, T & ja Pihlainen, K. 2021. Euroopan Unionin elinikäisen oppimisen avaintaidot, Eurooppalainen tutkinto viitekehys ja oppilaitosten opetussuunnitelmien kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23 (2), 13-31. OECD Survey on Social and Emotional Skills Finnish National Agency for Education (2021) ARENE 2010. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. The European Qualifications Framework for Lifelong Learning (EQF) (2008) Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities (PDF) Isacsson, A., Salonen, A. O., & Guilland, A. (2016) Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 18(4), 61–67. Raatikainen, Eija & Rantala-Nenonen, Katriina (2021) Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. More about ITSHEC on UPF’s website The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences

Lue lisää

Musiikkitapahtumilla voidaan lisätä osallisuutta

13.12.2021

Elina Pentikäinen

Musiikin tiedetään lisäävän ihmisten hyvinvointia kaikkialla maailmassa. Miksei musiikkia siis hyödynnettäisi sosiaalialan työssä nykyistä enemmän? Kuvaan blogikirjoituksessa, kuinka musiikkitapahtumilla voidaan edistää sosiaalityön tavoitteiden saavuttamista. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhöni, jonka tarkoituksena oli selvittää, millaiset musiikkitapahtumat edistävät osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Opinnäytetyöni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka perustuu neljääntoista kansainväliseen, musiikkisosiologiaa, -psykologiaa ja etnomusikologiaa käsittelevään tutkimus- ja asiantuntija-artikkeliin. Musiikki tuottaa tutkitusti hyvinvointia, ja sitä kannattaa hyödyntää osallisuustyön välineenä. Helsingin hyvinvointisuunnitelman mukaan kulttuuritoiminnalla voidaan edistää hyvinvointia ja osallisuutta. Opinnäytetyöni tulos tukee tätä käsitystä: Voidaan sanoa, että musiikki johdattelee meitä vuorovaikutukseen keskenämme, ja toimii yhteisöjä muodostavana voimana tapahtumissa. Pääsy osaksi yhteisöä, jossa oleminen on palkitsevaa, ennaltaehkäisee sosiaalisia ongelmia1. Yhteisöllisyys tuottaa sosiaalista pääomaa2, joka toimii yhteisön jäsenten voimavarana vaikeinakin aikoina3. Sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta olisi optimaalista, että ongelmiin puuttumisen sijaan niitä estettäisiin kokonaan syntymästä. Siksi ennaltaehkäisevää työtä kannattaa tehdä sosiaalipalveluja laajemmalla alueella4: myös siellä, missä työtä ei tehdä vielä ongelmalähtöisesti5. Sosiaalipalveluiden tarkoituksena on parantaa hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja lisätä osallisuutta6. Opinnäytetyöni tulosten mukaan osallisuuden katalysaattorina toimiva musiikki voidaan valjastaa edistämään sosiaalityön tavoitteita. Kerron seuraavassa tarkemmin, kuinka tämä kirjallisuuskatsauksen perusteella käytännössä tapahtuu. Musiikkitapahtumat tuottavat yhteisöllisyyttä Musiikilla on kyky vähentää yksinäisyyden tunnetta7, ja saada aikaiseksi kokemus yhteydestä toisiin ihmisiin8. Musiikin kuuntelu yhdessä muiden kanssa edistää sosiaalisten siteiden syntymistä ja ryhmien muodostumista9-10. Voidaan ajatella, että musiikissa on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta kuin sosiaalisuudessa: toiseen ihmiseen orientoitumisesta8. Myös musiikkitapahtuman puitteet vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Intiimit ja pienimuotoiset keikkapaikat madaltavat kynnystä sosiaalisen kontaktin ottamiseen. Jutteleminen muille tapahtuman liepeillä, kuten vessajonossa, on luonnollista ja helppoa. Oletus yhteisestä mielenkiinnon kohteesta tekee keskustelun avaamisesta turvallisempaa. Tuttuuden tunne, joka syntyy, kun ihmiset alkavat tuntea toisensa kasvoilta, edistää uusien ihmissuhteiden muodostumista ja ihmisten pääsyä osaksi yhteisöä11. Samoissa tapahtumissa käyvien ihmisten välisen luottamuksen pikkuhiljaa kasvaessa voi syntyä uusia ystävyyssuhteita. Musiikkitapahtumat saavat ihmiset paitsi kohtaamaan toisiaan, myös muodostamaan tiiviimpiä yhteisöjä. Musiikki avaa ihmisten välille yhteisen äänitilan ja merkitysmaailman, jonka sisällä kanssakuuntelijoiden musiikkiin liittyvät reaktiot koetaan vuorovaikutuksena8. Musiikkiin reagoiminen, kuten halu tanssia, on muodostunut syvällä ihmisen aivorakenteissa9. Myös yhdessä laulaminen saa ihmisen tuntemaan olevansa osa yhteisöä12. Kun ihmisjoukko osallistuu tapahtumaan sekä musiikillisella- että tunnetasolla, osallistujien kollektiivinen identiteetti lujittuu. Parhaimmillaan saavutetaan yhteinen flow-tila, jossa suuresta määrästä yksilöitä syntyy yksi entiteetti13. Sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta pienelläkin hyvällä hetkellä, jolloin voi kokea olevansa osa muuta porukkaa, on väliä. Tutkija ja psykoterapeutti Amy Clements-Cortés ehdottaa, että lääketieteellisten reseptien lisäksi lääkärit kirjoittaisivat ihmisille myös ”sosiaalisia reseptejä” fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämiseksi. Lääkäri voisi määrätä potilaalle esimerkiksi puoli tuntia musiikinkuuntelua kolmesti viikossa ahdistuksen hoitoon.14 Mikseivät myös sosiaalialan työntekijät voisi ehdottaa asiakkailleen osallistumista matalan kynnyksen musiikkitapahtumaan, jos asiakas kertoo kärsivänsä esimerkiksi yksinäisyydestä? Opinnäytetyöni tutkimusaineiston peruusteella musiikkitapahtumilla voidaan siis edistää yhteisöllisyyttä. Jotta tätä voitaisiin pitää sosiaalityön tavoitteita edistävänä osallisuustyönä, tapahtumat on suunniteltava huolellisesti osallisuuden näkökulmasta. Tässä mielessä yleisöä voi pitää bändin asiakaskuntana, johon voidaan suhtautua kuten sosiaalialankin työssä: Kaiken työn tavoitteena on asiakkaan osallisuuden ja hyvinvoinnin kasvaminen. Kuten asiakasprofilointia tehdessä yleensä, on pohdittava, mitä osallistumiseen liittyviä tarpeita ja mahdollisia esteitä asiakkailla on. Millaisesta musiikista asiakas on kiinnostunut; mistä hän innostuu? Seuraako hän mieluummin konserttia sivummalta, vai tanssiiko eturivissä? Miten juuri hän voi tuntea kuuluvansa joukkoon, ja mikä rohkaisee häntä ottamaan kontaktia muihin? Yhteisöllistä musiikkitoimintaa tarvitaan enemmän kuin koskaan Tulevaisuudessa sosiaalityötä on tehtävä myös asuinalueilta käsin, yhteisöllisesti ja yhteistyössä järjestöjen kanssa. Hyvinvoinnin edistäminen, yhteisösosiaalityö ja rakenteellinen sosiaalityö kasvattavat jalansijaa.15 Yhteisösosiaalityötä on perinteisesti tehty sosiaalitoimen, kolmannen sektorin ja muun kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä2. Sosiaalista osallisuutta edistävää musiikkitapahtumaa voi pitää yhteisösosiaalityön muotona. Työn vaikuttavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä sosiaalialan asiantuntemuksen lisäksi myös musiikkialan ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntijoita. Yhteistyö kansalaisjärjestöjen sekä musiikki- ja esitysalan kanssa on tärkeässä roolissa yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia musiikkitapahtumia rakennettaessa16. Osallisuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen kuuluvat taas sosiaalialan ammattilaisten asiantuntijuuteen. Yhteisöllisyyttä edistävää musiikkitoimintaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Vuoden 2020 sosiaalibarometrin mukaan koronaeristys on aiheuttanut yksinäisyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmien pahentumista, sekä iäkkäiden ihmisten toimintakyyn alenemista. Tulevaisuudessa on panostettava etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin. Sekä julkisten toimijoiden että kansalaisyhteiskunnan on varauduttava maksamaan hinta sosiaalisesta riskistä, joka otettiin koronarajoituksia tehdessä.17 Yhteisöllisyyttä edistävä musiikkitoiminta voi edistää sosiaalisen velan maksamista. Kirjoittaja: Elina Pentikäinen, sosionomi (YAMK). Blogiteksti perustuu kirjoittajan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Keikalla et ole yksin - Sosiaalista osallisuutta edistävä musiikkitapahtuma yhteisöllisen sosiaalialan työn muotona. Lähteet Maunu, Antti 2013: 35. Ehkäisevän työn alkuaineet: yhteisöllisyys, ryhmät ja sosiaalinen luottamus.Teoksessa Tapio, Mari & Kuula, Tarja (Toim.) 2013. Selkenevää, myötätuulta. Ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö nuorisoalalla. 34–43. Juhila, Kirsi 2006: 27. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Tampere: Vastapaino. Ruuskanen, Petri nd. Sosiaalinen pääoma. Jyväskylän Yliopisto. Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. Sanat –kansio. Siira, Helena 2013: 71. Ehkäisevä politiikka, ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen tuki sosiaalihuoltolakiehdotuksessa. Teoksessa Honkanen, H. & Kiviniemi, L. (toim.) 2013. Yhdessä mukana muutoksessa. Lea Rissasen juhlakirja. Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Isola, Anna-Maria & Kaartinen, Heidi & Leeman, Lars & Lääperi, Raija & Schneider, Taina & Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna 2017: 20-21; 24. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. S. 20-21; 24. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Sosiaalihuoltolaki 1301/2014: 1§. Annettu Helsingissä 30.12.2014. Schäfer, Katharina & Saarikallio, Suvi & Eerola, Tuomas 2020: 11. Music May Reduce Loneliness and Act as Social Surrogate for a Friend: Evidence from an Experimental Listening Study. Music & Science Vol 3. 1–16. Lagerspetz, Mikko 2016: 228-229; 232; 236- 237. Music as Intersubjectivity – A Problematic for the Sociology of the Arts. Muzikologija 2016 (20). 223-239. Roberts, Brian A 2010. The Musical Brain and Our Life with Music. Canadian music educator 51(3). 23-25. Stupacher, Jan & Witte, Matthias & Wood, Guilherme 2017: 165. Synchrony and Sympathy: Social Entrainment With Music Compared to a Metronome. Psychomusicology: Music, Mind, and Brain 27 (3). 158–166. Whiting, Samuel 2015: 130. An interview with Rebekah Duke: Melbourne’s inner-northern live music venues and social scenes. Perfect beat 16(1-2). 121-131. Page, Nick 2014. A World of Music through Community Singing. Choral journal 55 (2). S.75. Fairfield, Benjamin 2018: 93. Ethnic and Village Unity: Symbolized or Enacted? Lahu Music-Dance and Ethnic Participation in Ban Musoe, Thailand. Asian Music 49 (2). 71-105. Clements-Cortés, Amy 2019. A Social Prescription for Music Please. Canadian music educator 60(2). 31-33. Karjalainen, Pekka & Metteri, Anna & Strömberg-Jakka, Minna 2019: 12-13; 68-69. Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:41. Välimäki, Susanna 2016: 55. Musiikkifestivaali yhteiskunnallisena keskusteluna. Tapaustutkimus vuoden 2015 Meidän Festivaalista. Musiikki 46 (23). 27-63. Tutkijoiden näkemyksiä koronaepidemian vaikutuksista ja tarvittavista toimenpiteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 3.4.2020: 6-7.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset