Uudistuva sosiaalialan osaaminen

kuva: Terhi Lahdensalo Rukous on kirkon perheneuvojalle voimavara, jolla on monipuolinen merkitys ja yhteys työssä jaksamiseen sekä hengelliseen hyvinvointiin. Tämä käy ilmi opinnäytetyöstäni, jota varten haastattelin sähköisellä kyselyllä kahdeksan kirkon perheneuvojaa. Rukous voimaannuttaa. Perheneuvojat kuvaavat tekevänsä työtä omalla persoonallaan. Rukous koetaan tärkeäksi osaksi omaa persoonaa ja ammatti-identiteettiä. Rukous on jumalayhteyden kanava ja kokonaisvaltainen yhteyden väline. Jumalayhteys on merkittävä osa perheneuvojan elämää ja työtä, se on kuin hengitys. Rukousyhteydessä Jumala on kuin työpari perheneuvojalle. Spiritualiteettia luonnehditaan ihmisen olemmassaolon perustavimmaksi tunteeksi ja kokemukseksi, jonka kautta ihminen on yhteydessä itseensä, toisiin ihmisiin ja koko maailmaan (1). Rukous on kirkon perheneuvojalle tapa olla yhteydessä Jumalaan, itseen sekä ympäröivään maailmaan ja toisiin ihmisiin. Rukousyhteydessä perheneuvoja ikään kuin maadoittaa itsensä ja saa paremmin kontaktin itseensä. Tällainen yhteyden tapa ja väline näyttäisi sekä vahvistavan että ylläpitävän itsetietoisuutta ja omaa sisäistä reflektiopintaa. Rukousyhteyden tarve näyttäisi olevan lähtökohta, kuin alkutila, josta perheneuvoja ikään kuin ”alkaa” ja johon hän turvautuu päivittäin. Tiedostaminen on voimaantumisprosessin alkutila (2). Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se on luonnollinen osa hengellistä elämää ja kuin hengitys kristitylle (3). Kontemplatiivinen rukous, joka on jumalakeskeinen rukousmuoto, on meditatiivista rukousta ja se opettaa olemaan hiljaisuudessa Jumalan läsnäolossa. Kontemplaatio määritellään yleensä mietiskelyksi. Kontemplatiivisuuden tavoite siis yksinkertaisuudessaan on pyrkiä pääsemään irti ajatuksista ja tunteista, saavuttaa ikään kuin vapaa, tyhjä mieli. Terapiatyössä terapeutti tarvitsee tällaista mielentilaa, ja siitä puhutaan terapian viitekehyksessä yleensä ”ei tietämisen tilana”. (4.) Rukous ja jumalayhteys vahvistavat perheneuvojan voimavaroja Kokemus turvasta ja huolenpidosta sekä avun ja tuen pyytämisen jatkuvasta mahdollisuudesta näyttäisi olevan perheneuvojalle merkittävä voimavaroja ylläpitävä ja vahvistava tekijä sekä jo itsessään voimavara. Huolenpidon mielentila, josta Hyrck (5) puhuu, vaikuttaisi sopivan myös monen perheneuvojan kokemukseen jumalasuhteestaan. Tulosten mukaan merkittävä työssä jaksamisen pohja ja turva on se, että perheneuvoja voi kokea kaikesta omasta vajavuudestaan, epätietoisuudestaan, ahdistuksestaan ja epäonnistumisestaan huolimatta olevansa Jumalan rakkauden ja huolenpidon ympäröimänä. (6) Perheneuvojan hyvinvointia ja työssä jaksamista tukee se, että on löytänyt itselleen sopivan tavan ja intensiteetin rukoilla ja olla vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Räsäsen (7) voimaantumisteorian mukaan se tarkoittaa, että rukous on yksi resurssi, jota perheneuvoja käyttää ja hyödyntää itselleen sopivalla tavoilla hyvinvointiansa koskevissa päämäärissä ja tavoitteissa. Perheneuvoja näyttäisi rukouksen avulla mahdollistavan voimaantumistaan. Rukousyhteydessä perheneuvoja kuvaa kokevansa Jumalan ikään kuin luotettavana ja läsnäolevana työparina. Jumalakeskeinen rukousmuoto lisää myötätuntoa Jumalakeskeisen rukousmuodon on todettu vaikuttavan myönteisesti psykologisiin hyvinvoinnin osa-alueisiin, kuten itsetuntoon, merkityksen ja tyytyväisyyden kokemiseen elämässä (8). Opinnäytetyön tulosten perusteella perheneuvojan rukouksessa kokema yhtenäisyys Jumalan kanssa antaa voimavaroja olla toisen ihmisen kärsimyksen äärellä sekä tuntea suurempaa myötätuntoa ja arvostusta niin itseä kuin toistakin kohtaan. Tämä tulos viittaisi yhteneväisyyteen vuonna 2015 julkaistun keskeistävän rukouksen tutkimukseen, jossa osallistujat kuvasivat, että kun he tuntevat suurempaa yhtenäisyyttä Jumalan kanssa rukouksen kautta, he kokivat myös hetkiä, joissa he tunsivat rukouksen tunteen muiden ihmisten puolesta, varsinkin kun nämä henkilöt kohtasivat merkittävää kärsimystä. (9.) Perheneuvojan oma asenne ja kokemus rukouksesta sekä Jumalasta vaikuttaa siten asiakaskohtaamiseen ja tilaan, jossa terapeuttinen ja sielunhoidollinen läsnäolo tapahtuu. Tätä tukee myös Keatingin (10) havainto siitä, että mitä syvemmin koemme Jumalan armoa, sitä enemmän tunnemme myötäkärsimistä toisia kohtaan. Keatingin mukaan rukous on kuin työskentelemistä psykoterapeutin kanssa ja hengellinen matka vertautuu siten psykoterapiaan. Rukouksen avulla perheneuvoja vahvistaa ammatillisuuttaan Pyrkimys syvenevään ammatilliseen itseymmärrykseen, henkiseen vahvistumiseen ja toimintakyvyn lisääntymiseen liittyvät voimaantumiseen (11). Räsäsen voimaantumisteorian mukaisesti perheneuvoja osaa mobilisoida voimavarojaan ja siten kokea emotionaalista mielekkyyttä (12). Perheneuvoja käyttää rukousta avuksi oman sietokykynsä lisäämiseen, tunteidensa säätelyyn sekä myös raskaista tilanteista palautumiseen ja stressin vähentämiseen. Tämän perusteella näkökulma resilienssin ja rukouksen yhteydestä näyttäisi todentuvan myös kyselyyn vastanneiden perheneuvojien kohdalla. Rukous näyttää lisäävän ja vahvistavan perheneuvojan resilienssiä. (13.) Perheneuvojat kokevat rukouksen merkittäväksi voimavaroja ylläpitäväksi ja vahvistavaksi välineeksi sekä jo itsessään voimavaraksi. He käyttävät rukousta monipuolisesti työssään itsensä ja ammatillisuutensa tukena. Rukouksen avulla he sekä hoitavat hengellisiä tarpeitaan, että vahvistavat työssä jaksamistaan. Rukous vahvistaa tunneälyä ja myönteistä minäkäsitystä Sisäinen voimantunne on keskeinen tekijä voimaantumisessa ja sillä on yhteys tunneälyyn. Tunneälyllä ja emootioilla on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja menestykseen sekä onnistumisen kokemuksiin. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että perheneuvojat käyttävät rukousta oman tunneälynsä kehittämikseksi. Rukouksen avulla he tiedostavat omia emootioitansa paremmin ja kehittävät itseään ja tunnetaitojaan. Rukous toimii heille itsereflektion välineenä, joka on keskeinen taito tunneälyn ja emootioiden kehittämisessä ja tunnistamisessa. Rukous ja jumalayhteys näyttävät vahvistavan perheneuvojassa myönteistä, armollista ja hyväksyvää sisäistä puhetta ja siten myös minäkäsitystä. (14.) Olen kuvannut opinnäytetyöni tulokset kehänä, joka sisältää viisi elementtiä, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Olen nimennyt kehän rukouskehäksi (kuvio 1). Kokonaisvaltainen yhteyden väline kuvaa perheneuvojien ilmaisemaa rukouksen jatkuvaan mielentilan ja hengitykseen vertautuvaa yhteyttä Jumalaan. Rukous on myös voimavarojen vahvistamisen väline. Rukouksesta ja rukouksessa saadaan apua, tukea, turvaa, huolenpitoa, rohkaisua, kannattelua, ohjausta, viisautta, iloa ja toivoa. Rukous nähtiin myös ammatillisuuden vahvistamisen välineenä. Rukouksella nähtiin olevan merkitystä ja vaikutusta omaan työhön niin vuorovaikutus-, kohtaamis-, kuin läsnäolotaitojenkin osalta.  Rukous oli vastaajille keskeinen osa omaa persoonaa ja omaa ammatti-identiteettiä sekä perheneuvojan työtä. Perheneuvojat ilmaisivat monin eri tavoin kokevansa Jumalan läsnäolon ja avun sekä ohjauksen osana työtään ja kohtaamisissa. Jumala koettiin ikään kuin työparina.   Kuvio 1. Rukouskehä (kuvion sisältö on kuvattu leipätekstissä) Perheneuvojan oma hyvinvointi ja tietoisuus itsestä sekä omasta sisäisestä puheesta on hyvin keskeistä ammattietiikan ja ammatillisten taitojen sekä työssä jaksamisen osalta. Rukouksen avulla perheneuvoja tulee tietoisemmaksi omista tunteistaan, sisäisistä olotiloistaan ja ajatuksistaan sekä vahvistaa omaa reflektiokykyään. Rukous on kirkon perheneuvojalle voimavara, joka voimaannuttaa.   Kirjoittaja Terhi Lahdensalo, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus pohjautuu sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon opinnäytetyöhöni Rukous kirkon perheneuvojan voimaannuttajana, jonka aiheena oli rukouksen merkitys ja yhteys kirkon perheneuvojan voimavaroihin. Aiempaa tutkimusta kirkon perheneuvojan rukouselämästä, voimavaroista tai voimaantumisesta työssä ei ole tehty.   Mitä kirkon perheneuvontatyö on? Kirkon perheneuvontatyö on erityisasiantuntijoiden tarjoamaa maksutonta ja luottamuksellista sielunhoito- ja terapiatyötä, jossa ollaan ihmisyyden haavoittuvuuden ja monenlaisen kärsimyksen sekä ihmiselämän kriisien äärellä. Tavoitteena on auttaa ihmissuhteisiin ja vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvissä kriisitilanteissa sielunhoidollisen ja terapeuttisen keskustelun avulla (15, 16, 17). Sielunhoidollinen keskustelu voidaan ymmärtää kokonaisuudessaan rukoukseksi, joka on apua hakevan ihmisen, sielunhoitajan ja Jumalan välistä vuorovaikutusta (18). Asiakkaaksi voi tulla yksin, oman puolison, perheen tai läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä, apua annetaan uskontoon, kansalaisuuteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.   Valtaosa perheneuvonnan asiakkaista on työikäisiä lapsiperheiden vanhempia. Suurimpana tulosyynä perheneuvontaan on usean vuoden ajan ollut vuorovaikutusongelmat. Vuonna 2019 perheneuvonnassa tavattiin 18 500 asiakasta yhteensä 90 000 kertaa. Asiakkaista miehiä on yli 40%. Asiakaspalautteisiin vastanneista asiakkaista yli 95% koki tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi perheneuvonnassa. (19.) Suomessa on tällä hetkellä 40 perheasiain neuvottelukeskusta, joissa työskentelee yhteensä 176 perheneuvojaa.   Lähteet Kanerva, Marjaana – Tanska, Juha (toim.) 2015. Työ ja henki. Avaimia henkiseen ja hengelliseen työhyvinvointiin. Helsinki: Kirjapaja. 133. Takanen, Terhi 2005. Voimaantuva työyhteisö – miten luomme tulevaisuutta? Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. 77. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus. Porvoo: Kirjapaja. 2014. 23 − 25, 80 – 82. Keating, Thomas 1999. Sisäinen eheytyminen. Ihmisen hengellinen matka. Jyväskylä: Gummerrus. 154. Hyrck, Matti 2014. Onko Jumala hyvä? Antaako psykoanalyysi vastauksen? Therapeia-säätiö, Helsinki. Tampere: Tammerprint Oy. Hyrck, Matti 2014. Onko Jumala hyvä? Antaako psykoanalyysi vastauksen? Therapeia-säätiö, Helsinki. Tampere: Tammerprint Oy. 154 – 159, 164. Räsänen, Juhani 2014. Voimaantuminen ja elämänpolitiikka. Voimaantumisen resurssi-teoria, Uskaltava vastuullisuus, Valinta, opitimointi ja kompensointi. Julkiviestintä Oy:n voimaantumiskeskus Paseeran tuotanto. Printon, EU. 220. Whittington, Brandom L., Scher, Steven J. 2010. Prayer and subjective wellbeing: An examination of six different types of prayer. Eastern Illinois University, Jan 2010. Verkkojulkaisu.  Fox, Jesse & Gutierrez, Daniel & Haas, Jessica & Braganza, Dinesh & Berger, Christine. A phenomenological Investigation of Centering Prayer Using Conventional Content Analysis: Pastoral Psychology. New York.  Keating, Thomas 1999. Sisäinen eheytyminen. Ihmisen hengellinen matka. Jyväskylä: Gummerrus. 155. 37 – 38, 238. Räsänen, Juhani 2002. Voimaantumisen oikeus ja välttämättömyys. Ammatillisen voimaantumisen edellytykset ja käytäntö. Lahti: Päijät-Paino Oy. 66. Räsänen, Juhani 2006. Voimaantumisen mahdollistaminen ja ratkaisut – yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön valtaistaminen. Julkiviestinä Oy. 48 – 49. Poijula, Soili 2018. Resilienssi, Muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja. 204. Siitonen, Juha 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopisto E 37.Oulu: Oulu University Press. 61, 151 – 156. Gothoni, Raili 2014. Auttava kohtaaminen 2. Sielunhoidon menetelmät ja käytäntö. Helsinki: Kirjapaja. 53, 114. Joensuu, Matti 2004. Perheneuvonta, tavoitteet ja arvot. Sielunhoidon aikakausikirja 16. Helsinki. 15 − 16. Kirkkohallitus 2019. Perheneuvonnan etiikka – laatu ja määrä perheneuvonnassa 2019. Helsinki, Suomen ev.lut.kirkko. 7.  Gothoni, Raili 2014. Auttava kohtaaminen 2. Sielunhoidon menetelmät ja käytäntö. Helsinki: Kirjapaja. 53. Pettinen, Sari-Annika. Kirkon perheneuvontaan pääsee asiakkaaksi – isoissa kasvu-keskuksissa tilanne heikompi. Suomen ev.lut.kirkko. Kirkon Tiedotearkisto. Julkaistu 08.09.2020.