Vertaisneuvonnalla voidaan tukea nuorten asumista
Itsenäistyminen on monelle nuorelle uutta ja jännittävää aikaa. Aina asuminen ei kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla, vaan eteen voi tulla suuriakin haasteita. Nuorten asumisen onnistumista voidaan tukea monipuolisemmin, kun vertaisneuvonta otetaan rohkeasti osaksi nuorten asumisneuvontaa. Nuoret itsenäistyivät Suomessa vuonna 2020 keskimäärin 22-vuotiaina (1). Osa nuorista muuttaa pois lapsuudenkodistaan omasta tahdostaan, kun osa taas joutuu lähtemään jostain ulkopuolisesta syystä. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan muuta pois lapsuudenkodistaan, vaan itsenäistyminen voi alkaa myös silloin, kun nuori muuttaa pois lastensuojelulaitoksesta, sijaiskodista tai muusta tukipalveluita tarjoavasta paikasta. Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen voi siis tapahtua hyvinkin aikaisessa vaiheessa, eivätkä kaikki nuoret ole vielä ehtineet valmistautua itsenäisen elämän alkamiseen. Lastensuojelun Keskusliiton laatimaan kyselyyn vastanneiden nuorten mielestä sopiva aika itsenäistymiselle on 18-vuotiaana. Suurin osa nuorista kokee saavansa kotoaan tarpeeksi neuvoja, ohjeita sekä tukea itsenäistymiseen. Kaikki eivät kuitenkaan saa tarpeeksi tukea. Nuoret toivovatkin, että itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja alettaisiin opetella jo koulussa. (2, s. 40) Itsenäistymiseen tarvitaan asumistaitoja Asumistaidoille käsitteenä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Asumistaitoja voidaan kuitenkin määritellä esimerkiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n asumissosiaalisen työn oppaan mukaisesti (3, s. 10). Yhtenä asumissosiaalisen työn keinona ARA:n opas ohjaa asumisen tuen tarpeen kartoittamisessa. Arvioinnin tueksi oppaassa esitetään tarkasteltavaksi seuraavia osa-alueita: Asunnon kunnossapito ja siisteys (asunnosta huolehtiminen ja tarvittaessa vikailmoituksen tekeminen huoltoyhtiöön). Taloustaidot (vuokran ajallaan maksaminen, tarvittavien etuuksien hakeminen sekä vuokravelkojen ja maksuhäiriömerkintöjen hoitaminen). Naapuruustaidot (taloyhtiön järjestyssääntöjen noudattaminen, asumisrauhan kunnioittaminen). Asumisen tuki (tarvittaessa palvelujen piiriin hakeutuminen, sovitun palvelusuunnitelman noudattaminen sekä omasta ruoka- ja vaatehuollosta huolehtiminen). Tämän lisäksi Isännöintiliiton sivuilla kuvataan asumistaitoihin kuuluvan asumiseen liittyviä arkisia asioita, kuten esimerkiksi taloyhtiön toimintatapojen tunteminen, asumiseen kuuluvien sopimuksien tekeminen sekä ongelmatilanteiden selvittäminen oma-aloitteisesti (4). Nuorten asumistaitoja voidaan tukea asumisneuvonnan keinoin. Nuorten asumisneuvonta on nuoren tarpeisiin pohjautuvaa neuvontaa asumiseen ja talouteen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on tukea itsenäisen asumisen alkamista ja sen jatkumista. Yleisestä asumisneuvonnasta nuorten kanssa tehtävä asumisneuvontatyö eroaa erityisesti niin, että nuorten tavoittamisella ja sitouttamisella on erityisen suuri rooli palvelun onnistumisen ja vaikuttavuuden kannalta. Vertaisneuvoja tukee asumisen ongelmatilanteissa Vertaistuki perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja sen vahvuutena nähdään erityisesti vastavuoroisuus. Vertaistuen antamisessa korostuvat omat arjen kokemukset sekä elämänkokemus, jolloin vertaiset voidaan nähdä ikään kuin oma elämänsä asiantuntijoina. Kun ihmisen sosiaalinen tukiverkko vahvistuu, vähentää se myös yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden tuntemuksia. Vertainen voi samalla päästä myös itse avun vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi esimerkiksi vertaistukiryhmissä. (5) Myös nuorten itsenäisen asumisen tukemiseen voidaan käyttää vertaisneuvontaa. Vertaisneuvoja antaa neuvoja omien kokemuksiensa ja oppimansa perusteella, mutta ei kuitenkaan ohjaa neuvonnan kohteena olevan henkilön toimia. Samalla vertaisneuvoja voi toimia myös kannustajana ja vertaistuen antajana nuorelle. Vertaisneuvonnan avulla voidaan myös tuoda saatavilla olevaa tietoa helpommin löydettävämmäksi ja näkyvämmäksi, jotta nuori voisi itsenäisesti ratkaista asumisen ongelmatilanteita. Tukemalla nuorta hänen omaan arkeensa kuuluvassa ympäristössä, nuori voi oppia itse tekemään asioita jatkuvan neuvonnan tai ohjauksen sijaan. Pääkaupunkiseudun Nuorisoasunnot ry on vuodesta 2017 alkaen ottanut vertaisneuvonnan osaksi nuorten asumisneuvontaa. Yhdistys koordinoi talotuutoritoimintaa, jossa yksi talon asukkaista toimii vertaisneuvojana muille talon asukkaille. Talotuutorin tehtäviin kuuluu esimerkiksi uusien asukkaiden tervehtiminen, asumisviihtyvyyden edistäminen, yhteisten tilojen käyttämisessä opastaminen sekä asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa neuvominen. Lisäksi talotuutori voi auttaa naapureita pienissä arjen askareissa. Onnistunut vertaisneuvonta vaatii suunnitelmallisuutta Tein ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön vertaisneuvonnan mahdollisuuksista osana nuorten asumisneuvontaa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälainen vaikutus vertaisneuvonnalla on ollut NAL Asuntojen asukkaiden asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymiselle. Tätä varten lähetin sähköisen kyselyn NAL Asuntojen asukkaille sekä haastattelin nykyisiä ja entisiä talotuutoreita. Tuloksien perusteella oli nähtävissä, että vertaisneuvonnan avulla on mahdollista tukea nuorten asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymistä. Vaikka vertaisneuvonnalla voitiin nähdä olevan vaikutusta nuorten asumistaitojen kehittymiseen sekä asumisviihtyvyyden edistämiseen, tätä ei kuitenkaan voida pitää automaattisena seurauksena vertaisneuvonnasta. Tuloksista kävi ilmi, että vertaisneuvonnan onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi palvelun saavutettavuus ja monipuolisuus sekä nuoren oma aktiivisuus. Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena voidaan kuitenkin nähdä vertaisneuvojan oma panostus työtä kohtaan. Jotta nuorten asumistaitojen kehittymiseen voi vaikuttaa, tulee vertaisneuvojan olla aktiivinen, helposti lähestyttävä sekä tarjota monipuolisia yhteydenottotapoja. Lisäksi vertaisneuvojan tulisi tehdä asioita yhdessä nuorten kanssa, eikä heidän puolestaan. Tämä mahdollistaa sen, että nuori voi oppia selviytymään ongelmatilanteista jatkossa itsenäisesti. Työelämän puolesta vertaisneuvojalle tulisi tarjota kunnollinen perehdytys, tarvittavat työvälineet sekä säännöllistä ohjausta ja tukea neuvontatyöhön. Kehittämällä vertaisneuvontaa voidaan vastata entistä monipuolisemmin nuorten tarpeisiin ja toiveisiin. Vertaistoiminnan kehittämistarve on tunnistettu myös yhteiskunnallisella tasolla. Kehittämistoiminnassa nähdään erityisesti järjestöjen vahvuutena kokemusasiantuntijuuden sekä teoriatiedon yhdistäminen osaksi palvelujen toimintaa (6). Lisäksi Ympäristöministeriön asuntopoliittisen kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on ollut edistää nuorten pääsemistä alkuun omalla asumispolullaan, tukea erityisryhmien asumista sekä kiinnittää huomiota asumisneuvonnan saatavuuden paranemiseen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen (7). Opinnäytetyöni pohjalta ehdotan, että tulevaisuudessa vertaisneuvontaa tulisi hyödyntää rohkeasti sosiaalialalla erityisesti nuorten kanssa toimiessa. Vertaisneuvonnan avulla voidaan vahvistaa nuoren asumistaitoja, kun nuori oppii luottamaan itseensä ja kykyynsä selviytyä arjen askareista itsenäisesti. Asumistaitojen lisäksi vertaisneuvonnan avulla voidaan tukea myös nuoren sosiaalisia taitoja. Parhaimmillaan vertaisneuvonnalla voidaan vähentää myös vuokravelkatilanteita ja häätöjä, mikä omalta osaltaan taas ennalta ehkäisee nuorten asunnottomuutta. Kirjoittaja Heidi Juvonen-Jääskeläinen, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii kouluttajana nuorten asumisasioiden parissa. Erikoisosaamiseen kuuluu nuorten jalkautuva asumisneuvonta, verkostoyhteistyö sekä asumiseen liittyvä koulutustoiminta. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Juvonen-Jääskeläinen, H. 2021. Talotuutoritoiminta nuorten asumisneuvontatyössä - Asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen edistäminen vertaisneuvonnan avulla Lähteet Eurostat 2021. Estimated average age of young people leaving the parental household by sex. Päivitetty 22.6.2021. Viitattu 12.11.2021. Custódio, Ira 2020. Ensiaskel tulevaisuuteen. 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2020. Viitattu 12.11.2021. Hokkanen, Sonja 2019. Asumissosiaalisen työn opas työntekijöille. Asuminen puheeksi. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki (AKU) -hanke. Viitattu 12.11.2021. Isännöintiliitto 2019. Asumisen taidot monella hukassa – voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Viitattu 12.11.2021. Salonen, Mirva 2012. Voimauttavan vertaisohjauksen käsikirja. Leijonaemot ry. Helsinki: Leijonaemot ry. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020: 19. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Ympäristöministeriö 2020. Asuntopoliittinen kehittämisohjelma. Työryhmän raportti. Viitattu 12.11.2021.
Kuulla vai kuunnella? Ammattilaisena nuoren osallisuuden toteutumisessa
Mikä tekee nuoren osallisuudesta laadukasta? Entä miten lastensuojelun sijaishuolto voisi tukea nuoren osallisuutta? Sijaishuollossa olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten ja minkälaisin keinoin ammattilainen voi tukea ja vahvistaa nuorten osallisuutta arkisissa käytännöissä. Lastensuojelun laatusuositus (2019) on nostanut osallisuuden yhdeksi tärkeimmäksi osaksi laadukasta lastensuojelutyötä. Osallisuuden kokemus onkin yksi sijoitetun nuoren hyvinvoinnin keskeisimpiä ulottuvuuksia. Nuoren osallisuutta niin arjessa kuin nuoren elämään liittyvässä päätöksenteossa tulisi vahvistaa. (1) Tämä teksti perustuu opinnäytetyöhöni, jossa selvitin sitä, miten sijoitetun nuoren osallisuutta voitiin vahvistaa työntekijöiden näkökulmasta. Yhteistyökumppanina opinnäytetyössäni oli Kymsoten lastensuojelulaitos Nuortenyhteisö Otsola. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa lapsistrategiassa osallisuus on määritelty kokemukseksi joukkoon kuulumisesta sekä kokemukseksi siitä, että nuori pystyy vaikuttamaan itselleen merkityksellisiin asioihin. Osallistuminen puolestaan kuvaa sellaisia arkisia tekoja, joita nuorella on mahdollisuus tehdä, kuten osallistua häntä koskeviin päätöksiin ja oman mielipiteen ilmaiseminen. (2, s. 20; 3, s. 36) Lastensuojelun sijaishuollossa osallisuus tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että nuori on osallisena kaikessa häntä koskevissa päätöksenteoissa ja hänen osaltaan toiminnan oleellisessa kehittämisessä. Työn perusperiaate on siinä, että sijoitetun ääni saadaan kuuluviin. (4) Osallisuus toteutuu, kun nuori saa riittävästi tietoa itseään koskevista asioista, pystyy ilmaisemaan oman mielipiteensä niistä sekä tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Jokaisen nuoren yhdenvertainen osallistuminen on mahdollista ja tämän edistäminen kuuluu kaikille. Lastenkodin työntekijä on ratkaisevassa asemassa siinä, saako nuori äänensä kuuluviin vai ei. Osallisuudessa kokemus on keskiössä Osallisuuden toteutumisessa on tärkeintä nuoren tunne siitä, että hän pääsee vaikuttamaan ja saa jotakin aikaan. Nuoren omalla asenteella ja toiminnalla sekä nuoren ympärillä olevien ihmisten suhtautumisella on merkitystä. Nuorella tulisi olla elämässään vahvoja tukipilareita, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan. Lisäksi nuori tarvitsee elämäänsä tekijöitä, jotka tukevat hänen fyysistä ja psyykkistä terveyttään, erilaisia vuorovaikutussuhteita sekä moninaisia sosiaalisia ympäristöjä. Sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta nuoren tunteet ja kokemukset ovat keskiössä, jotta kasvu toimivaksi osaksi ympäröivää yhteiskuntaa onnistuisi. (5) Lastenkodin työntekijöiltä odotetaan paljon taitoja, tietoa, ymmärrystä sekä tilanteenlukutaitoa siinä, mikä nuorta sillä hetkellä kiinnostaa. Nuoren yksilöllisen tilanteen ymmärtäminen suuremmassa nuorisomaailman kontekstissa on erityisen tärkeää nuoren osallisuuden kokemuksen saavuttamisessa. On kuitenkin huomioitava osallistumisen lisäksi se, että nuorella on oikeus olla osallistumatta (6). Ja se on ihan okei. Sosiaalisen osallisuuden merkitys Sosiaalisella osallisuuden tukemisella pyritään saamaan syrjäytymisvaarassa olevat nuoret lähemmäksi yhteiskuntaa ja aktiivista toimijuutta (7). Nuori tarvitsee myönteisten kokemusten saamiseen tunnustusta erilaisista hänelle merkityksellisistä suhteista. Nuori peilaa itseään muiden kautta ja ikävät kokemukset saavat nuoren näkemään itsensä huonona. Hyvät kokemukset vastavuoroisesti vahvistavat nuoren positiivista minäkuvaa. (8) Ammattilaisen tulee ruokkia nuoren positiivista minäkuvaa aktiivisesti, jotta nuori saisi joka päivä pieniä onnistumisen kokemuksia. Lastenkodin työntekijöiden päätehtävä on luoda turvallinen ympäristö nuorelle, joka on todella haastavassa elämäntilanteessa. Työntekijöiden antama tuki on yksilöllistä ja nuoren kanssa yhdessä suunniteltua. Lastenkodin työntekijä voi nähdä itsensä sijoitetun nuoren rinnalla kulkijana ja tukipilarina, jotta tämän omat taidot kehittyvät niin hyviksi, että nuorella on mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan itsenäisesti. Sijoitus lastenkotiin on nuoren koko elämänkaarta ajatellen hyvin pieni hetki, mutta sitäkin kriittisempi, sillä silloin nuori tekee isojakin suunnanmuutoksia, jotka voivat vaikuttaa hänen loppuelämänsä suuntaan. Sillä miten lastenkodin työntekijä kohtaa nuoren, kuuntelee ja kannustaa osallistumaan on valtava merkitys nuoren itsetunnon ja pystyvyyden kannalta. Kirjoittaja Riikka Ingraeus, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Ingraeus, Riikka 2021. Osallisuuden tukeminen Nuortenyhteisö Otsolan intervallijaksolla Työntekijöiden näkökulma. Metropolia. Lähteet Malja, Marjo & Puustinen-Korhonen, Aila & Petrelius, Päivi & Eriksson Pia (toim.) 2019. Lastensuojelun laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:8. Stenvall, Elina. 2020. Osallisuutta ja osallistumista. Osa 1: Osallisuuden lähtökohdat kansallisessa lapsistrategiassa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:27. Kansallinen lapsistrategia 2021. Komiteamietintö. Kansallisen lapsistrategian parlamentaarinen komitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. Valtioneuvosto Helsinki. Kivistö-Pyhtilä, Tuula & Hoppania, Eeva-Leena & Kallio, Mari & Kivioja, Annukka & Korkala, Mirja & Korpela, Marlene & Kuusela, Tanja & Niemi-Weckström, Anu & Lehto, Marja-Leena & Savolainen, Noora 2017. Kokemusasiantuntijuus lastensuojelun kehittämisessä. Teoksessa Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta & Pohjola, Anneli (toim.) 2017. Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 221–244. Peltonen, Kati & Elomaa-Krapu, Minna & Määttä, Anne & Kahala, Minna & Kananen, Marko 2017. Nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen. 2/2017. AMK-lehti. UAS Journal. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences. Laakso, Riitta 2019. ”Ne näki musta”. Huostassa olevien lasten hyvinvointi ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. THL-raportti 1/2019. Helsinki: PunaMusta Oy. Peltonen, Kati & Elomaa-Krapu, Minna & Määttä, Anne & Kahala, Minna & Kananen, Marko 2017. Maunu, Antti & Kiilakoski, Tomi 2018. Ohjausta osallisuuteen? Sosiaalinen ja poliittinen osallisuus ammattiin opiskelevien nuorten arjessa Artikkeli. Aikuiskasvatus 2/2018.
Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen on avain syrjäytymisen kierteen katkaisussa
Syrjäytyminen on systeeminen ongelma, johon ei ole lineaarisia ratkaisuja. Syrjäytymiseen vaikuttaa sekoitus erilaisia yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja yksilöllisiä tekijöitä (1, s. 30-31; 2, s. 160). Voidaankin puhua vaikeasta ja pirullisesta ongelmasta, jonka ytimessä on arjen tyhjyys, turvattomuus ja tekemättömyys (3). Syrjäytymisen kierteiden kääntäminen hyvinvoinnin kierteiksi edellyttää auttamistyöhön uudenlaisia lähestymistapoja ja näkökulmia. Jos nuorilta kysyttäisiin Nuoret kertovat kokevansa keskeiseksi syrjäytymisen syyksi ystävien puutteen ja yksinäisyyden (4). Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan jo neljäsosa 9.-luokkalaisista tytöistä tuntee ja kokee yksinäisyyttä (5). Nuoret itse ovat tuoneet esille lukemattomia sekä kertaantuvia kokemuksia siitä, kuinka palvelut, varhaiset kasvuympäristöt ja auttavat tahot ovat epäonnistuneet nuorten aikuisten tukemisessa (6). Nuorille tarjottavien palveluiden tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. Palveluita on tarjolla, mutta nuoret kokevat, ettei heitä pitkien jonotusaikojen jälkeen oteta palveluissa tosissaan, joten he eivät sitoudu palveluihin. (7, s. 130-133) Loppujen lopuksi nuoret odottavat ammattilaisilta yksinkertaisia asioita: kuuntelua, kunnioitusta, rinnalle asettumista, luottamuksen arvoisena olemista sekä mukana olemista (8, s. 1). Vertaismentorit hyvinvointia vahvistamaan Vertaismentoritoiminnalla on havaittu olevan nuorten hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia. Mm. Creaney (9) sekä St. Vil ja Angel (10) ovat tutkineet vertaismentorointia ja todenneet, että nuorten oma kokemus omasta hyvinvoinnistaan vahvistuu vertaismentoroinnin kautta. Tämä näkyy erityisesti kasvaneena tyytyväisyytenä omaa elämää kohtaan. Helsingin NMKY:llä on vuodesta 2018 kehitetty Kiintopiste-hankkeessa Stean Veikkausvaroin NEET-nuorten vertaismentoroinnin toimintamallia. Toimintamallissa moniulotteisissa haasteissa kamppaileva nuori saa rinnalleen vertaismentorin, jolla on omakohtaisia kokemuksia syrjässä olemisesta. Selvitin YAMK-opinnäytetyössäni Kiintopiste-hankkeen vertaismentoritoiminnan tuottamia hyvinvoinnin tekijöitä nuorten omiin kokemuksiin perustuen. Tutkimuskysymys opinnäytetyössäni oli, mitä hyvinvoinnin tekijöitä NEET-nuoret kokevat saavansa vertaismentoroinnista itselleen. Laadullisen opinnäytetyön metodina oli tulkitseva kokemuksen tutkimus. Opinnäytetyön teemahaastatteluihin osallistui neljä vertaismentoritoiminnassa mukana olevaa nuorta ja viisi vertaismentoria. Haastattelut analysoitiin teorialähtöisesti tulkitsevan fenomenologisen analyysin mukaan. Vahvista nuoren sosiaalisia suhteita Opinnäytetyöni tuloksista korostui aiemmissakin tutkimuksissa (mm. 11) havaittu ilmiö: kun kysytään nuorilta heidän kokemastaan hyvinvoinnista, sosiaaliset suhteet ovat merkittävässä roolissa. Opinnäytetyön tulosten perusteella sosiaaliset suhteet vaikuttavat suoraan tai välillisesti haastateltujen nuorten kaikkeen sellaiseen hyvinvointiin, jonka nuoret kokevat elämässään tärkeäksi. Nuoret kokevat vertaismentoritoiminnan kaverillisena suhteena. Se vahvistaa sosiaalisia taitoja ja verkostoja, luo elämään mielekkäitä arjen sisältöjä ja tulevaisuususkoa sekä kasvattaa voimavaroja niin mentoroitavilla nuorilla kuin vertaismentoreillakin. Tuloksista ilmenee, että nuoria ohjatessa rehellisyys ja realistisuus vievät nuorten tilanteita tehokkaammin eteenpäin kuin asioiden kaunistelu. Ilman sosiaalisia suhteita ja aitoja vertailupintoja nuori voi asettaa elämäänsä epärealistisia tavoitteita, jotka voivat lamaannuttaa nuorta entisestään. Auktoriteetittomassa, nuorilähtöisessä ja kiireettömässä vertaismentorisuhteessa ei ole tarvetta suorittaa jotain ulkoapäin määritettyä päämäärää tai kaunistella asioita. Vuorovaikutus on rehellistä ja siksi eteenpäin vievää. Yksinäisyyden vähentäminen arjessa on kaikkien etu Kiusaaminen, oman lähiympäristön sosiaalisesta piiristä ulkopuolelle jääminen ja sitä kautta syrjään vetäytyminen aiheuttavat nuorille pitkäkestoista yksinäisyyttä, jonka seuraukset voivat olla hyvinvoinnin kannalta tuhoisat ja kauaskantoiset. Vaikka yksinäisyys näkyi haastateltujen nuorten osalta elämää varjostavana teemana, ei silti ole syytä leimata tämän perusteella koko moninaista NEET-kohderyhmää yksinäisiksi. Vertaismentoritoiminta vähentää yksinäisyyden kokemusta. Se tarjoaa luottamuksellisen keskusteluyhteyden nuoren ja vertaismentorin välille, jonka kautta se antaa sekä nuorille että mentoreille tunteen yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta. Näillä tekijöillä on merkittävä vaikutus nuoren yksinäisyyden kokemukseen ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi niillä on vaikutuksia jopa toimintakykyyn ja edellytyksiin työllistyä. (12, s. 122-124) Rinnalla kulkemaan, eteenpäin Useat aiemmin esitetyt tutkimukset esittävät pitkäkestoisen rinnalla kulkemisen olevan ratkaisu pitkäkestoisen syrjäytymisen vähentämiseen (mm. 13, s. 193). Opinnäytetyössäni esiin tulleiden tulosten perusteella voi todeta, että vertaismentorointi koetaan pitkäkestoisena, luottamuksellisena kaverisuhteena, jossa yhdessä reflektoiden edetään nuorilähtöisesti elämässä eteenpäin. Voisiko tässä olla peräänkuulutettu rinnallakulkija? Vertaismentorit ymmärtävät omasta kokemuksestaan, että muutoksen aikaansaaminen ja syrjäytymiskierteen katkaisu voi olla vuosia kestävä prosessi. Tästä johtuen he myös ymmärtävät pitkäaikaisen rinnallakulkijuuden tärkeyden ja osaavat vahvistaa nuoren arkea ja toimintakykyä. Vertaismentoreilla on arvokasta kokemustietoa, jonka perusteella he osaavat tukea nuoren kykyä kuvata omaa tilannettaan kattavasti ja ohjata nuoria palveluihin, jotka ovat itse kokeneet hyödyllisiksi. Toiminnan kautta nuoren haasteet saadaan tunnistettua ja apu kohdennettua oikea-aikaisesti, tarpeen mukaan, tehokkaasti. Sosiaalisten suhteiden vahvistamisella näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin, joten syrjäytymisen kierteen katkaisussa sosiaalisten suhteiden ja verkostojen vahvistaminen olisi ensisijaista. Vertaismentoritoiminnalla voidaan saavuttaa laajojakin positiivisia muutoksia hyvinvoinnissa, mutta vähimmilläänkin vertaismentorisuhde tarjoaa ympäristön, jossa mahdollisuudet hyvinvoinnin vahvistumiselle ovat olemassa (14). Kirjoittaja Joni Liikala on Helsingin NMKY:llä kehityspäällikkönä ja vastaa nuorten ja aikuisten palvelut ja koulutukset toimialasta. Kirjoitus perustuu hänen YAMK opinnäytetyöhönsä Vertaismentorointi NEET-nuorten hyvinvointia vahvistamassa. Lähteet Nurmi, Jan-Erik 2011. Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin, 2011, Vol. 21, No. 2 © Niilo Mäki -säätiö. Karvonen, Sakari & Kestilä, Laura 2014. Nuorten aikuisten syrjäytymisvaaraan liittyvä huono-osaisuus. Teoksessa: Vaarama, Marja ym. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sevänen, Sanna 2019. Syrjäytyminen vaatii varhaista puuttumista. Viitattu 14.11.2020 Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu. Viitattu 12.11.2020 Helenius, Jenni & Helakorpi, Satu & Kivimäki, Hanne 2021. Kouluterveyskysely: Iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on yleistynyt. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 17.9.2021. Viitattu 28.10.2021 Turkka, Ville & Währn, Nina 2020. Nuoret Valtaan -ryhmän kannanotto. Helsingin NMKY. Aaltonen, Sanna & Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla 2015. Nuoret luukulla - Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 160. Helsinki: Unigrafia. Gissler, Mika & Kekkonen, Marjatta & Känkänen, Päivi 2019. Nuorten palvelusolmut auki. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 9/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.11.2020 Creaney, Sean 2020. Children’s Voices -are we Listening? Progressing Peer Mentoring in the Youth Justice System, Child Care in Practice, 26:1, 22-37. Taylor and Francis Group. Viitattu 6.11.2020. Vil, Chrostopher & Angel, Adam 2018. Studies from School of Social Work Reveal New Findings on Social Work. A Study of a Cross-Age Peer Mentoring Program on Educationally Disconnected Young Adults. Politics & Government Week. February 21, 2019; p 642. Viitattu 10.11.2020. Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu. Viitattu 12.11.2020 Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari & Parikka, Suvi & Seppänen, Johanna & Haapakorva, Pasi & Sutela, Elina 2019. Nuorten hyvinvoinnin erot. Teoksessa Suomalaisten hyvinvointi 2018. Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari (toim.) Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Gissler, Mika & Kekkonen, Marjatta & Känkänen, Päivi 2019. Nuorten palvelusolmut auki. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 9/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.11.2020 Carter, Erik & Moss, Colleen & Asmus, Jennifer & Fesperman, Ethan & Cooney, Molly & Brock, Matthew & Lyons, Gregory & Hube, Heartley & Vincent, Lori 2015. Promoting inclusion, social connections, and learning through peer support arrangements. Teaching Exceptional Children. Volume: 48 issue: 1, page(s): 9-18. Viitattu 14.11.2020.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto