Trust as a transversal skill
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1) Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trustis based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people’s competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust – as a skill – can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project 2022). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills. However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors’ point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people’s lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. The article has been published earlier in Tikissä-blog of Metropolia University of Applied Sciences References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021),Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct.Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 – 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi).Haaga-Helian julkaisut 1/2021.
Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta
Maailmaa ja työelämää ravistelevat muutokset vaativat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta luovuutta, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Kaikille aloille yhteiset transversaaliset taidot ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK -tutkinnon opiskelijoiden järjestämässä kehittämispäivässä syvennyttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntia ja työelämää koskettavat erityisesti neljä suurta muutosvoimaa: ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, väestörakenteen muutos sekä ilmastonmuutos (1). Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeet, toimintaympäristön muutokset, lainsäädäntö, maailmanlaajuinen Covid 19-pandemia ja sen jälkeinen aika mukaan lukien digitalisaation vahvistuminen myös hyvinvointialoilla vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vankkaa ammattitaitoa, luovuutta, moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista. Moniammatillinen yhteistyö kokoaa yhteen eri tieteenalat, ammattien edustajat ja on usein myös hallintorajat ylittävää toimintaa (2,3,4,5). Moniammatillinen toiminta on avainasemassa silloin, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan psyko - fyysis - sosiaalisena kokonaisuutena. Jakamalla asiantuntijuutta ja tekemällä ammattialojen rajoja ylittävää yhteistyötä voidaan ottaa huomioon asiakkaan tilanne useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö vaatii substanssiosaamisen lisäksi kuitenkin myös vuorovaikutusosaamista. (6, s. 34; 7) Kyse onkin laajasta työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, jossa osaaminen nähdään myös yhteisasiantuntijuutena ja kykynä rakentaa tietoa yhdessä toisten ammattilaisten kanssa. Moniammatillisen työn onnistuminen riippuu oleellisesti eri toimijoiden kyvystä jakaa omaa asiantuntijuuttaan, kuunnella ja ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia sekä toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti yhdessä. (8) Substanssiosaamisen ja erityistaitojen lisäksi työelämässä korostuu erilaisten metataitojen, avaintaitojen sekä geneeristen tai transversaalisten taitojen kehittämisen tarve, sillä ne eivät ole helposti korvattavissa teknologialla ja niiden myötä on enemmän liikkumavaraa toimia nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä (9, s. 25-26; 10, 11, s. 226; 12). Näille taidoille yhteistä on kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, aloitteellisuus, riskinarviointi ja tunteiden hallintakyky. Transversaalisiin taitoihin keskitytään yhä enemmän ja enemmän myös rekrytoinnissa. (13,14) Moniammatillinen kehittämispäivä kiinnitti huomiota työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi järjestivät syyslukukauden lopulla kehittämispäivän Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä-oppimisympäristössä opintojaan suorittaville hyvinvointialojen opiskelijoille osana Uudistuva innovatiivinen sosiaalialan työ -opintojaksoa. HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva ihmislähtöinen ja ekosysteemi toimintatapaan nojautuva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. Autenttisella oppimisympäristöllä mahdollistetaan opiskelijoille tulevaisuuden työelämätaitojen kehittymistä. Metropolian HyMy-kylässä toimii monialaisesti opiskelijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita. Useat hyvinvoinnin tutkintojen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa tai jonkin opintoihin sisältyvän projektin HyMy-kylässä. HyMy-kylä on sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava monialainen työyhteisö. Kehittämispäivän järjestäminen oli osa kansainvälistä ITSHEC-hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää transversaalisten taitojen koulutusta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksessa Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kriittistä ja luovaa ajattelua Ihmissuhdetaitoja sekä sosiaalisia- ja tunnetaitoja Oppimaan oppimista. Kehittämispäivän tavoitteena oli ohjata AMK-opiskelijoita tunnistamaan transversaalisia taitoja ja ymmärtämään niiden merkitys monialaisessa työyhteisössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä työhyvinvoinnin kannalta. Kehittämispäivän osallistujat tulivat HyMy-kylästä eri opiskelualoilta. Työhyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työn teon mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämänhallintaa tukevaksi. Työn on oltava turvallista, terveellistä ja tuottavaa. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös työntekijän ammattitaito ja työorganisaation johtaminen. Työn hallinta, työnilo ja innovatiivisuus kulkevat käsi kädessä. (15,16) Työyhteisön tunneilmasto on hyvin merkityksellinen esimerkiksi työn tuottavuuden kannalta, ja myönteisen työhyvinvoinnin kokemukset ovat selkeästi yhteydessä työyhteisöllisiin voimavaroihin (17,18). Moniammatillinen työtapa voi edistää monin tavoin asiakastyön hallintaa, asiakastyön kannalta keskeisiä yhteistyösuhteita ja työntekijän hyvinvointia. Kun asioita jaetaan useiden toimijoiden kesken yhdessä, niiden kuormittavuus vähentyy ja oma osaaminen laajenee. Nämä seikat edellyttävät toisaalta myös yhteistyösuhteiden vaalimista. (19, s. 235) Nopeasti muuttuvissa ympäristöissä työelämän organisaatioiden on kyettävä omaksumaan ja oppimaan jatkuvasti uutta. Transversaalisten taitojen onkin nähty olevan merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen kannalta. (20,21,22,23,24) Kehittämispäivässä tarkasteltiin ja pohdittiin transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia sekä teoreettisesta näkökulmasta että toiminnallisesti työskennellen. Teoriaosuuden jälkeen moniammatillinen opiskelijaryhmä pääsi haastamaan toistensa ymmärrystä transversaalisista taidoista muun muassa sanaselityspelin muodossa. Vaikka kyse on leikkimielisestä lähestymistavasta, kehittyy samalla opiskelijan ymmärrys siitä, miten toisen alan opiskelija käsittää esimerkiksi kriittisen ajattelun, luovuuden tai ihmissuhdetaidot. Transversaalisten taitojen käyttöä pohdittiin moniammatillisissa opiskelijapienryhmissä eri näkökulmista: Mitä hyötyä transversaalisista taidoista on sosiaali- ja terveysalan työssä, voiko taitojen käyttämiseen sisältyä riskejä, mitkä taidot ovat jo tutumpia ja mitkä vaativat enemmän kehittymistä, miten taitoja voisi hyödyntää uudella tavalla, ja miten transversaalisia taitoja on hyvä hyödyntää jatkossa. Opiskelijaryhmät pääsivät myös yhdessä pohtimaan ja ideoimaan, minkälaiset asiat tukevat työhyvinvointia HyMy-kylässä. Kehittämispäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi on yksi esimerkki siitä, miten työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja voidaan yhteisesti tarkastella ja kehitellä edelleen moniammatillisessa työyhteisössä. Lisäksi päivän toteutustapa tuki HyMy-kylän moniammatillisen opiskelijaryhmän keskinäistä ryhmäytymistä, mikä voi edesauttaa opiskelijoiden moniammatillista vuorovaikutusta ja yhteistyötä jatkossa. Moniammatillisen työn tulokset riippuvatkin osallistujien sitoutuneisuudesta yhteistyöhön (25). Moniammatillisen työyhteisön kulmakivet Opiskelijoiden kehittämispäivästä antaman palautteen mukaan ryhmätyöskentelyssä pääsi käsittelemään työelämässä tärkeitä transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia syvällisemmin sekä oppimaan uutta toisten kanssa keskustellen. Oppimisen, kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta onkin oleellista, että ihmisellä on ymmärrys siitä kokonaisuudesta ja ympäristöstä, missä hän toimii, ja että hän tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin (26, s. 27-32). Moniammatillisen työn vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea yhteistoiminnassa (27, s. 227). Yhteinen keskustelu, yhteistyö ja luottamus lisäävät parhaimmillaan yhteisöllistä toimintakykyä sekä innovatiivisuutta. Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä kollektiiviset mutta moninaisuutta kunnioittavat toimintamallit sekä yhteisöllisyys ovat merkittäviä voimavaroja työyhteisöissä. (28, s. 19; 29) Näitä asioita tukevaan toimintakulttuurin luomiseen, edistämiseen ja ylläpitämiseen on hyvin tärkeää perehtyä jo opiskeluaikana. Transversaalisten taitojen sisällyttäminen korkeakouluopintoihin jatkuu edelleen hanketoimintana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja HyMy-kylässä osana TKIO-toimintaa. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi. Katriina Rantala-Nenonen ja Eija Raatikainen toimivat opettajina Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa sekä sosiaalialan ja pedagogisen kehittämisen hankkeissa. Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi ovat valmistuneet sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinnosta vuosina 2021-2022. Lue lisää ITSHEC-hankkeesta ja HyMy-kylästä Lähteet Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Efstathiou S. & Mirmalek, Z. 2014. Interdisciplinarity in Action. Teoksessa Cartwright, N. & Montuschi, E. (toim.). 2014. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA. 233-248. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Helsinki: Unigrafia. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. 33–60. WHO 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. Geneve:WHO. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). THE WORLDSKILLS RESPONSE TO TRANSVERSAL SKILLS. Journal of Supranational Policies of Education (JoSPoE), (13), 168–190. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. 2020 (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. Kokkinen, L. 2020 (toim.). Looney, J. & Michel, A. 2014. KeyCoNet-verkoston päätelmät ja suositukset laaja-alaisen osaamisen kehittämistä koskevan toimintapolitiikan vahvistamisesta. Tiivistelmä. Bryssel: European Schoolnet Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Teoksessa Nokelainen, P. & Pylväs, L. & Rintala, H. (toim.). Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Uusi oppimisympäristö tutkimus- ja kehittämisyhteisönä. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry. 61–67. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Työhyvinvointi. Työterveyslaitos 2022. Työhyvinvointi ja työkyky. Järvilehto, Miia 2020. Neljä faktaa tunteista työssä. Filosofian akatemia. Saatavana osoitteessa Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjänä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus, 13 (1), 3-19. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Looney, J. & Michel, A. 2014. OECD 2019. OECD Future of Education and Skills 2030. Conceptual learning framework. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021. Learning for Life. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Trust as a transversal skill. Tikissä
Antirasistisesta pedagogiikasta vauhtia yhdenvertaiselle opinpolulle
Rasismi ja antirasismi ovat olleet melko runsaasti esillä viime vuosien yhteiskunnallisessa keskustelussa. Koska varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus eivät suinkaan ole muusta yhteiskunnasta erillään olevia tahoja, vaan päinvastoin keskeisiä toimijoita kaikkien kansalaisten elämässä, on tarpeen arvioida, miten antirasistisen pedagogiikan avulla voidaan edistää yhdenvertaisuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa koulutuksen kautta. Rasismi vaikuttaa meidän kaikkien elämässä, tiedostimmepa sitä tai emme. Arjen rasismin lisäksi rasismi vaikuttaa koko yhteiskunnan tasolla sen rakenteissa ja järjestelmissä. Koska varhaiskasvatus ja perusopetus ovat osa tätä järjestelmää, on tärkeää tarkastella, miten rasismi näkyy päiväkotien ja koulujen arjessa ja miten voisimme taata yhdenvertaisen opinpolun jokaiselle lapselle hänen taustastaan riippumatta.1 Antirasismi ei ole uusi termi, mutta se on ollut unohduksissa viime vuosikymmenet, koska termillä koettiin olevan historiallista painolastia sen viitatessa osin vanhentuneeseen biologisen rodun käsitteeseen. Monikulttuurisuus on osin korvannut antirasismin käsitteenä, mutta on tärkeää huomata, että niillä on yhtäläisyyksien lisäksi myös perustavanlaatuisia eroja. Monikulttuurisuuden keskeinen ajatus on, että pyritään kulttuurien väliseen ymmärrykseen ja keskinäiseen kunnioittamiseen, kun taas antirasistinen näkökulma ottaa aktiivisen roolin yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa, jossa rasismia ylläpitävät rakenteet tehdään näkyviksi, jotta ne voidaan purkaa. Antirasistisessa yhteiskunnassa jokaisen ääni pääsee kuuluviin. 2 Antirasistinen pedagogiikka ohjaavissa asiakirjoissa Varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetusta ohjaavat asiakirjat3,4,5 pohjautuvat lainsäädännölle, joka voidaan nähdä paikoin antirasistisena. Ketään ei saa syrjiä tai asettaa eri asemaan henkilöön liittyvien seikkojen perusteella6,7. Jokaisella on lainsäädännön nojalla myös uskonnon- ja omantunnonvapaus sekä oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Laki8 myös velvoittaa kaikkia oppilaitoksia laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman, joka voi olla oma suunnitelmansa tai osa muuta toimintasuunnitelmaa. Vaikka nämä asiakirjat jo sinällään ohjaavat kohti antirasistisia käytäntöjä, antirasismin pedagogiseksi asenteeksi omaksuva opettaja tai kasvattaja pyrkii tarkastelemaan rasismin vaikutuksia työssään ja ympäristössään laajemmin ja purkamaan sellaiset rakenteet ja käytännöt, jotka ylläpitävät rasismia. Antirasistinen opettaja tai kasvattaja huomioi esimerkiksi sen, että toimintaympäristö ja välineistö tarjoavat samaistumisen kohteita erilaisista taustoista tuleville lapsille. Lisäksi hän varmistaa, että jokainen lapsi saa äänensä kuuluviin, vaikka yhteistä kieltä ei olisi. Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelma (Make)9 on järjestänyt yhteistyössä Rauhankasvatusinstituutin kanssa antirasismikoulutusta kasvatuksen ja koulutuksen henkilöstölle varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Vuoden 2021 loppuun mennessä antirasismityöpajoja on järjestetty 165. Työpajojen lisäksi koulutukseen osallistuneet saivat käyttöönsä Ensiaskeleita antirasismiin -työkirjat, jotka kannustivat aiheen jatkotyöstöön omassa työyksikössä. Opinnäytetyössäni selvitin dokumenttianalyysin keinoin, miten antirasistisia teemoja helsinkiläistä varhaiskasvatusta, esiopetusta ja perusopetusta ohjaavissa asiakirjoissa ja suunnitelmissa on nostettu esiin ja miten antirasismikoulutukseen osallistuminen näkyy yksikkökohtaisissa kirjauksissa. Aineisto lajiteltiin kuuden teeman alle, jotka olivat kriittinen käsitys opettajan tiedoista, erojen huomioiminen, moninaisuuden olettaminen, aktiivinen rasismin vastustaminen, osallisuus ja kulttuuriperintö. Osallisuus, moninaisuuden olettaminen ja erojen huomioiminen ovat keskeisiä useimmissa suunnitelmissa, ja jokaisen lapsen mahdollisuuksia olla osa vertaisryhmää vaalitaan. Kulttuuriperintöön liittyviä tarkennuksia löytyy runsaasti, mutta ne ovat sisällöltään hyvin vaihtelevia; joissain suunnitelmissa kulttuurinäkökulma on hyvin monokulttuurinen, kun taas useimmissa suunnitelmissa hyvin monikulttuurinen. Opettajan tietojen kriittinen tarkastelu ja aktiivinen rasismin vastustaminen ovat sivuroolissa ja erityisesti niiden osalta korostuu ne yksiköt, jotka ovat osallistuneet antirasismikoulutukseen. Monikulttuurisuusajattelu on edelleen keskeisessä asemassa moninaisuuteen liittyvissä kirjauksissa. Monikulttuurisuudesta antirasismiin Siinä missä monikulttuurisuus saattaa jäädä päälle liimatuksi projektityöskentelyksi, on antirasismi pedagogisena asenteena läsnä kaikessa opettajan ja kasvattajan toiminnassa. Antirasismi ei suinkaan vaadi täydellisyyttä, vaan päinvastoin se nostaa esille sen, että kukaan ei ole rasismista vapaa. Monikulttuurisuudessa piilee myös vaara, että näennäinen moninaisuuden korostaminen jättää valtakulttuuriin kuulumattomat lapset pysyvästi toisen asemaan. Antirasismi pyrkii purkamaan nämä toiseuttavat rakenteet, jolloin on mahdollista liikkua kohti todellista yhdenvertaisuutta. Monikulttuurisuutta ja antirasismia on kuitenkin vaikea täysin erottaa toisistaan. Nieto10 (ks. kuva 1) onkin määritellyt monikulttuurisuudelle neljä tasoa, josta viimeisen voidaan ajatella olevan sellainen, jota kohti kuljemme, jos omaksumme antirasistisen pedagogiikan työotteeksemme. Kuva 1. Monikulttuurisuuden tasot Nietoa (2010) mukaillen. Koulutuksella kohti antirasistista työotetta Opinnäytetyöni tulosten perusteella koulutuksella voidaan lisätä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen antirasistista osaamista. Näyttäisi myös siltä, että antirasismikoulutus lisää yksiköiden halua sitoutua antirasistiseen työotteeseen. Koska antirasistinen pedagogiikka ei ole arjesta irrallinen projekti, vaan pedagoginen asenne, joka on läsnä kaikessa opettajan tai kasvattajan toiminnassa, on tärkeää löytää ne teemat, jotka sitovat sen niihin ohjaaviin asiakirjoihin ja toimintasuunnitelmiin, jotka ohjaavat varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen ammattilaisten työtä. Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen kansallisesti ja kunnallisesti velvoittavat lait ja suunnitelmat ohjaavat vahvasti kohti antirasistista pedagogiikkaa, mutta yksikkökohtaisissa suunnitelmissa on hyvin paljon vaihtelua. Toisaalta opetus- ja toimintasuunnitelmat ovat laajoja kokonaisuuksia käsitteleviä asiakirjoja, joten voisi ehkä miettiä, olisiko joku muu väylä parempi tuoda antirasismia enemmän esiin myös toiminnan suunnittelussa. Oppilaitoksilla on velvoite laatia myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joten voisi miettiä, olisiko antirasistinen työote mahdollista integroida osaksi näitä suunnitelmia, koska antirasismin tarkoitushan on juuri pyrkiä kohti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kirjoittaja Veera Luukkonen, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii varhaiskasvatuksen opettajana helsinkiläisessä päiväkodissa. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Antirasistinen pedagogiikka Helsingin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Lähteet: Alemanji, Amikeng A. 2021. Kohti antirasistista pedagogiikkaa. Teoksessa Keskinen, Suvi & Seikkula, Minna & Mkwesha, Faith (toim.): Rasismi, valta ja vastarinta – rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Tallinna: Gaudeamus. Alemanji, Amikeng A. 2018. Antiracism Education in and out of Schools. Cham: Pal-grave Macmillan. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2016: 1. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2014: 96. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus, määräykset ja ohjeet 2018:3a. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Annettu Helsingissä 30.12.2014 Perustuslaki (731/1999). Annettu Helsingissä 11.6.1999. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014). Annettu Helsingissä 30.12.2014 Maahanmuuttajien kasvatuksen ja koulutuksen kehittämissuunnitelma (Make) Nieto, Sonia 2010. Language, Culture & Teaching. Taylor & Francis Group.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto