Kokemus osallisuudesta kuuluu tasavertaisesti kaikille
Yhteiskunnassa on havahduttu siihen, miten merkittävä vaikutus osallisuuden kokemuksella on nuorten hyvinvointiin. Jotta vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikille, tulee osallisuutta tukea yksilöllisesti nuoren voimavarat ja kasvuympäristö huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti marraskuussa 2021, että Helsinkiin perustetaan Lasten ja nuorten osallisuuden ohjausryhmä. Ohjausryhmän tavoitteena on edistää lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä kehittää vaikuttamistoimintaa, jonka toimeenpanoa varten on tarkoitus luoda käytännönläheiset toimenpiteet. Ryhmän tarkoitus on myös pitää huolta siitä, että tässä kehittämisprosessissa ja sen arvioinnissa kuullaan lapsia ja nuoria. Arviointia tehdessä selvitetään alueellisia eroja lasten ja nuorten osallisuudessa, ja sen pohjalta laaditaan tapoja näiden erojen pienentämiseksi. Vaikuttamisväyliä ja toimintakäytäntöjä on tarkoitus yhtäjaksoisesti kehittää yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Osallisuuden tukemisella voidaan ehkäistä syrjäytymistä Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen on tavoitteena oleellinen ja tehtyjen päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin tulisi jatkuvasti arvioida. Muuntuvassa ja entistä kompleksisemmassa maailmassa on tärkeää yrittää vahvistaa joukkoon kuulumisen kokemuksia ja sitä kautta ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pohjimmiltaan prosessi, jossa ulkopuolelle jätetyksi tulemisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemukset kertyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttaa merkittävää kärsimystä sekä yksilölle että yhteisölle, ja sen kustannukset ja synkät vaikutukset ovat kattavasti tiedossa. (Sajaniemi ja Mäkelä 2014: 137.) Koronaviruksen vuoksi on maailmanlaajuisesti eletty jo pidemmän aikaa poikkeuksellista ajanjaksoa, joka on rajoituksineen vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Osallisuuden edistämisen lisäksi olisi tärkeää asettaa myös konkreettiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja pohtia, miten saadaan myös heidän äänensä kuuluviin, jotka ovat etäopiskelujaksojen myötä jääneet koulujärjestelmän asettamista velvoitteista jälkeen. Elli Kyyrösen ja Elina Laukkalan (2019) etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksiin perustuvassa tutkimuksessa todetaan, koulussakin voi ilmetä sosiaalisen osattomuuden kokemuksia, jos oppilas ei koe tulevansa kuulluksi tai saavansa arvostusta opettajalta. Liian vähäiset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, ettei opettajalla ole mahdollisuuksia kohdata ja huomioida oppilaita yksilöllisesti. (Kyyrönen & Laukkala 2019: 75–76.) Laki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten näkökulman YK:n lapsen oikeuksien sopimus ohjaa Suomessa lainsäädäntöä, ja sopimus velvoitetaan oikeudellisesti huomioimaan lapsiin vaikuttavia päätöksiä tehdessä. Päätöksen vaikutukset lapsiin tulee pystyä erottamaan, jotta voi keskeisesti ottaa huomioon lapsen edun. Lapsivaikutusten arviointi toimii keinona lapsen edun selkiyttämisessä. Siinä yhteydessä täytyy huomioida myös lasten olosuhteet, asema ja tarpeet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016: 30–31.) Lapsivaikutuksia arvioidessa tulisi siis ottaa mahdollisimman laajasti huomioon eri taustoista tulevat lapset ja nuoret, sillä arviointimenetelmät voivat huonosti suunniteltuina osoittautua kohderyhmänsä jäseniä eriarvoistaviksi. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten osallisuussuunnitelmassa todetaan, että tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraamalla järjestelmällisesti kouluterveyskyselyn tuloksia, ja niitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Useimmiten lapset ja nuoret, joilla on haasteita koulunkäynnissä ja jotka kokevat ongelmia sosiaalisissa suhteissaan, eivät ole paikalla vastaamassa kouluterveyskyselyyn. Jos tavoitteiden toteutumista arvioidaan pelkästään koulussa kerätyn hyvinvointipalautteen kautta, antaa se vääristävän ja todellisuudesta poikkeavan tuloksen päättäjille. Miten passiivisten nuorten ääni saadaan kuuluviin? Osa nuorista on vaarassa jäädä ulkopuolelle päätöksenteosta, jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet keskittyvät koulumaailman ympärille. Laajan kohderyhmän tavoittamiseksi tulisi jalkautua lapsille ja nuorille merkityksellisiin paikkoihin, kuten nuorisotaloille ja kauppakeskuksiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa pääsääntöisesti viettävät. Lapsilta ja nuorilta kerättiin näkökulmia osana lapsistrategian valmistelua. Työskentelyssä esiin nousseiden mielipiteiden ja kokemusten pohjalta voidaan todeta, että lasten ja nuorten mukaan osallisuus syntyy hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta sekä näihin perustuvasta voimakkaasta luottamuksesta vaikuttamismahdollisuuksiin. Tilaisuus osallisuuteen rakentuu muiden ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sekä omasta pyrkimyksestä olla mukana ja vaikuttaa. (Stenvall 2021: 51.) Aikuisilla on siis erityinen rooli lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa luomalla vaikuttamisen mahdollistavat puitteet. Mahdollisimman moninaisen ja laajan lapsi- ja nuorisoryhmän kuuleminen olisi varmasti todennäköisempää, jos lapsia ja nuoria kohtaavat ja kuulevat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset aikuiset. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla myös mahdollisuus ilmaista itseään omalla tunnekielellään, ja se edellyttää kulttuurisensitiivisyyttä työntekijöiltä. Vuorovaikutustilanteissa myöskin sukupuolella voi olla merkitystä, ja lapsi tai nuori saattaa kokea luontevammaksi keskustella samaa sukupuolta edustavan aikuisen kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten asioiden kanssa työskenteleviltä edellytetään osaamista tavoittaa nuoret eri sosiaalisen median kanavien kautta, joita lapset ja nuoret nykyään käyttävät usein kommunikointiväylinä. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole varaa tarjota lapsilleen sosiaalisen median käyttämiseen soveltuvia välineitä, joten kasvokkain kohtaaminen on sitä ajatellen yhtä lailla tärkeää. Lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä tulisi ottaa heidät osaksi kehittämisprosessia jo toiminnan toteutusta suunniteltaessa, ja siten hyödyntää lasten ja nuorten asiantuntijuutta heidän omaa arkeaan koskettavissa asioissa. Heillä voi olla myöskin hyviä ajatuksia sen suhteen, kuinka eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saadaan tavoitettua ilman, että lisätään yhdenkään lapsen tai nuoren kokemusta ulkopuolelle jäämisestä. Kirjoittaja Satu Tynkkynen, opiskelija, sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kyyrönen, Elli & Laukkala, Elina 2019. Sosiaalinen osallisuus etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksissa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2021. Sajaniemi, Nina & Mäkelä, Jukka 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Säädösvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Lönnberg Print & Promo. Viitattu 7.12.2021. Stenvall, Elina 2021. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 3: Lasten ja nuorten näkökulmia osallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:19. Helsinki. Viitattu 18.12.2021
Erityislasten oikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin
Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarpeista ja niihin vastaavista palveluista on ollut runsaasti keskustelua kuluneen vuoden aikana. Asiantuntijoilla sekä perheillä itsellään on suuri huoli yksin jäämisestä sekä vääränlaisista ratkaisuista lapsen haasteisiin. Neuropsykologisia häiriöitä ovat muun muassa ADHD, autismikirjon häiriöt sekä nykimishäiriöt, kuten Touretten syndrooma. Neuropsykiatriset vaikeudet vaikuttavat esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn ja oman toiminnan ohjaamiseen. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy usein myös muita haasteita, kuten ahdistus- ja pakko-oireisuutta, aistiherkkyyttä ja oppimisen haasteita. (HUS.) Aloite yhden luukun periaatteesta Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.10.2021 käsiteltiin 24 valtuutetun aloitetta erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. Aloitteessa mainitaan Helsingin kaupunginhallituksen 30.9.2019 tekemä päätös, jossa todetaan Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (Lape) edistävän koordinoitua ja sektorirajat ylittävää palveluyhteistyötä. Aloitteen mukaan helsinkiläisten erityislasten vanhemmat kuitenkin kertovat, että palvelut ovat edelleen hajallaan ja vanhemmat joutuvat taistelemaan lastensa oikeudesta saada erityistä tukea. (Helsingin kaupunginvaltuusto, aloite 2021.) Helsingin kaupungin aloitteen käsittelyä koskevassa pöytäkirjassa todetaan, että kaikilla neuropsykologisesti oireilevilla lapsilla tai nuorilla ei ole lastensuojelun tai sosiaalityön tarvetta, vaan heidän erityisyytensä määrittyy terveydenhuollon ja kuntoutuksen, sosiaalihuollon sekä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja oppilashuollon lainsäädännön kautta. Tämä aiheuttaa palveluiden hajanaisuutta, kun asiakas- ja potilastiedot ovat eri rekistereissä, eikä ammattilaisilla ole oikeutta katsoa asiakkaan tietoja yli rekisterirajojen. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Tähän ilmaistaan ratkaisuksi perhekeskukset, joiden tarkoitus on toimia yhden luukun periaatteella ja koota lasten ja nuorten ennalta ehkäisevistä ja erityispalveluista yhtenäinen palvelukokonaisuus. Toisaalta pöytäkirjassa todetaan kasvatus- ja koulutuslautakunnan katsoneen, että yhden luukun periaatteen sijaan erityislasten ja -perheiden palveluntarpeisiin vastattaisiin paremmin kehittämällä yhteistyötä toimialojen ja erityissairaanhoidon kanssa. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Asiantuntijoiden ja vanhempien huoli nykyisistä palveluista Vuoden 2021 aikana mediassa oli paljon keskustelua neuropsykiatrisesti oireilevien eli nepsy-lasten tukipalveluista. Mielipidekirjoituksessa Helsingin Sanomissa 19.2.2021 Autismiliitto ilmaisi huolen autismikirjon nuorten ja lasten sekä heidän perheidensä yksin jäämisestä ilman tarvitsemiaan palveluita, joka liian usein johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Jos koulussa ja lastensuojelussa ei ymmärretä autismikirjon erityispiirteitä, ongelmat kärjistyvät entisestään. (Autismiliitto 2021.) Samaa aihetta käsiteltiin myös SOS-lapsikylän blogissa 22.4.2021 lapsioikeuslakimies Mirjam Aranevan kirjoituksessa, jonka mukaan usein ainoa tukimuoto, jonka nepsy-lapsen perhe lastensuojelusta saa, on huostaanotto. Tähän johtaa riittämätön tuki ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon puutteellinen keinovalikoima neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivän tarpeisiin. (SOS-lapsikylä 2021.) Asiasta on viime vuosina tehty myös tutkimusta, muun muassa Ulla Ikosen pro gradu -tutkielma, jossa selvitettiin neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivien lasten ja nuorten vanhempien kokemuksia saaduista palveluista, sekä Ulla Särkikankaan väitöskirja, jossa tutkittiin pitkäkestoista sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä erityisperheiden arjessa. Ikosen tutkielman vanhempien mukaan palvelujärjestelmä ei tunnista tuen tarpeita ja lapset jäävät ilman riittävää hoitoa. Ammattilaisilla ei ole riittävää osaamista neuropsykiatrisista ongelmista, mikä johtaa vääriin tulkintoihin ja voi hankaloittaa perheen tilannetta entisestään. Vanhemmat kokivat myös, että heitä ei kuunneltu riittävästi oman lapsensa asioissa. (Ikonen 2021.) Särkikankaan tutkimuksesta tuli ilmi, että samalla perheellä voi olla vuosien aikana useita, jopa kymmeniä palveluita käytössään, liittyen erityislapsen tilanteisiin. Perheiden arkea kuormittaa, että he joutuvat etsimään tietoa itse, hakemaan useita palveluita samanaikaisesti ja käyttämään niitä vuosia. Tämä aiheuttaa häiriöitä perheiden arjessa ja vaikeuttaa arjen sujuvuutta. (Särkikangas 2020.) Kuinka huoleen voisi vastata? Vaikka jo yli kaksi vuotta sitten, vuonna 2019, on tehty päätös koordinoidun palveluyhteistyön kehittämisestä, siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet tuntuvat yhä polkevan paikallaan. Perheiden kokemukset tuovat esiin syvää huolta nepsy-lasten tilanteesta, kun heidän kanssaan toimivat ammattilaisetkaan eivät tunnista näiden lasten tarpeita. Lastensuojelulliset keinot eivät voi olla ainoa tuki näille perheille, etenkään jos perheessä ei ole muita syitä lastensuojelun asiakkuudelle. Vanhempien huoli lapsestaan tulisi kuulla riittävän varhaisessa vaiheessa, ennen tilanteen kärjistymistä. Yhden luukun periaate voisi olla toimiva ratkaisu ongelmaan, sillä nykyisellään ratkaisuksi esitetyt perhekeskukset eivät sitä vaikuta olevan. Erityislasta hoitavilla tahoilla, koululla tai varhaiskasvatuksella sekä mahdollisella lastensuojelulla tulisi olla yhtenäinen järjestelmä, johon kukin voisi kirjata huomioita lapsesta. Nykyisellään verkostopalavereita, johon kaikki tahot osallistuvat, on liian harvoin. Myös hoitavien tahojen lasta koskevat lausunnot tulisi ottaa paremmin huomioon päätettäessä lasta koskevista tukitoimista varhaiskasvatuksessa, koulussa sekä perheen arjessa. Lisäksi varhaiseen tukeen tarvitaan lisää resursseja. Liian usein tuntuu, että resurssien puutteen takia lapsi jää paitsi hänelle suositellusta tuesta, vaan joutuu pärjäämään vähemmällä. Nepsy-lasten kanssa arjessa toimivien ammattilaisten tulisi saada myös enemmän koulutusta neuropsykiatrisista häiriöistä, jotta he osaisivat toimia heidän kanssaan oikein. Vastaamalla erityislasten tarpeisiin riittävän varhain on mahdollista välttää ongelmien kärjistyminen myöhemmässä vaiheessa. Kirjoittaja: Katariina Kajan, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Varhaiskasvatuksen opettaja/päiväkodin varajohtaja, Helsingin kaupunki. Lähteet Araneva, Mirjam 2021. Kuka auttaisi Nepsy-lasta? SOS-lapsikylä. SOSblogi ammattilaisille. Blogipostaus 22.4.2021. Autismiliitto 2021. Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat väliinputoajia. Ajankohtaista-palsta. 19.2.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite 31.3.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 18/2021. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. HUS. Neuropsykiatriset häiriöt lapsilla. Ikonen, Ulla 2021. Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivälle lapselle tai nuorelle saaduista palveluista. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Särkikangas, Ulla 2020. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa – toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Taloustieteen osasto.
Tehostetun palveluasumisen asiakasmaksujen yhtenäistäminen nosti asiakkaiden maksuja
Heinäkuussa 2021 astui voimaan lakimuutos, jolla yhdenmukaistettiin tehostetun palveluasumisen asiakasmaksut Suomessa. Aiemmin palveluasumisen asiakasmaksuista ei ole säädetty lailla, vaan kunnat ovat itse voineet määrittää palveluasumisen hinnan. Helsingissä tehostetun palveluasumisen asiakasmaksun yhdenmukaistaminen tarkoitti asiakkaalle korotusta asiakasmaksuun. Asiakasmaksulain osauudistuksella yhdenmukaistettiin ja kohtuullistettiin tehostetun palveluasumisen asiakkaiden asiakasmaksuja (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021a). Aiemmin asiakkailta on voitu laskuttaa erikseen esimerkiksi asumisesta ja huolenpidosta koituvat kustannukset. Uudistetussa asiakasmaksulaissa asiakas maksaa palveluasumisesta yhden summan, joka kattaa asumisen, ateriat, hoidon ja huolenpidon. Asiakasmaksujen määrä vaihteli kunnittain huomattavasti, asettaen ihmiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan missä he asuivat. Maksut yhdenmukaistamalla halutaan taata, että asiakkaat ovat yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä missä kunnassa he asuvat. Maksut voivat vaihdella kuntien välillä myös jatkossa, sillä kunnat saavat edelleen päättää asiakasmaksujen määrästä, mutta laki asettaa maksuille enimmäismäärän. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020.) Kunta voi halutessaan laskuttaa asiakkaalta pienemmän maksun tai antaa palvelun jopa maksutta (Sosiaali- ja terveysministeriö). Asiakasmaksu nousi Helsingissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti nostaa tehostetun palveluasumisen asiakasmaksua ja linjasi maksun määräytymisprosentin asiakasmaksulain (1201/2020 § 7 c) mukaisesti. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1201/2020 § 7 c). Tällä päätöksellä Helsingin Kaupunki nosti helsinkiläisten tehostetun palveluasumisen asiakkaiden asiakasmaksua. Ennen asiakasmaksulain uudistusta tehostetussa palveluasumisessa asuva helsinkiläinen maksoi 80 prosenttia nettotuloistaan ja hänelle jäi käyttövaraa 254 euroa kuukaudessa. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 1,4). Uuden päätöksen myötä maksaa helsinkiläinen asiakas nyt 85 prosenttia nettotuloistaan ja hänelle jää 15 prosenttia tai vähintään 164 euroa käyttövaraa kuukaudessa. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 1,4). Uusittu asiakasmaksu perustuu asiakkaan maksukykyyn ja rinnastuu pitkäaikaisen laitoshoidon maksuihin (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 3). Pitkäaikaisessa laitoshoidossa asiakas maksaa 80 prosenttia nettotuloista ja hänelle tulee jäädä 15 prosenttia ja vähintään 110 euroa käyttövaraa. Laitoshoitoon sisältyy kaikki asiakkaan tarvitsemat lääke-, hygienia- ja terveydenhuoltomenot. (Kuntaliitto 2021.) Käyttövara pieneni Helsingissä tehostetun palveluasumisen minimikäyttövara pieneni 254 eurosta 164 euroon kuussa. Yhdeksänkymmenen euron vähennys käyttövaraan, voi tuntua pieneltä vähennykseltä, mutta jo ennestään pienituloiselle henkilölle se voi olla merkittävä pudotus tuloissa. Aiemmin 254 euron käyttövaralla asiakkaan tuli kattaa kaikki hoitoon ja huolenpitoon tarvittavat välttämättömät hoitotarvikkeet. (Kuntaliitto 2021). Uuden päätöksen mukainen asiakasmaksu kattaa nyt asioita, jotka asiakas aiemmin kustansi itse. Maksu kattaa seuraavat hoitoon ja huolenpitoon kuuluvat hoitotarvikkeet: inkontinenssisuojat pesulaput ruokaliinat vuodesuojat (Kuntaliitto 2021). Lisäksi asiakasmaksusta vähennetään lääkekustannukset. Lääkekustannukset huomioidaan asiakkaille määrätyistä lääkkeistä, perusvoiteista ja kliinisistä ravintovalmisteista, sairausvakuutuslain mukaisen lääkkeiden omavastuun verran. (Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021: 4.) Yhdenmukaistiko laki todella kaikkien asiakasmaksut? Vaikka uusi asiakasmaksulaki rinnastuu laitoshoitoon, jossa asiakkaan minimikäyttövara on pienempi, eivät asiakkaat siltikään ole täysin yhdenvertaisessa asemassa. Laitoshoidossa asiakasmaksu pitää sisällään hoitotarvikkeiden ja lääkkeiden lisäksi taksimatkoja virkistyskäyttöön, kunnalliset terveydenhuollon palvelut, kuten hammaslääkärin sekä kaikki hygieniatarvikkeet, kampaajan sekä jalkojenhoidon. Laitoshoidon asiakasmaksu kattaa paljon sellaisia asioita, jotka mahdollistavat rikkaamman arjen. Vaikka käyttövara on pienempi ei sillä tarvitse kattaa esim. terveydenhuolto tai taksimatkoja, kuten tehostetussa palveluasumisessa. Ihminen voi lähteä tapaamaan perhettään ja laitos maksaa taksimatkan tai hän voi käyttövarallaan ostaa herkkuja, tilata ulkoiluseuraa, lähteä konserttiin tai tilata lehden. Se, että ihminen joutuu ympärivuorokautisen hoidon piiriin ei pitäisi poistaa hänen mahdollisuuttaan elää rikasta elämää, johon kuuluu samoja asioita kuin kenen tahansa elämään. Ystävät, perhe, osallistuminen, itsensä toteuttaminen ja mahdollisuus tulla kohdatuksi arvostavasti pitäisivät olla itsestään selviä asioita myös ympärivuorokautisessa hoidossa. Tehostetussa palveluasumisessa asuvalla ihmisellä ei välttämättä jää käyttövarastaan rahaa, jotta nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Uusi asiakasmaksulaki määrää, että mikäli asiakkaan varat eivät riitä kattamaan tarpeellisia kustannuksia tai asiakkaan toimeentulo vaarantuu voi hän hakea asiakasmaksujen alentamista tai perimättä jättämistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021b; Sosiaali- ja terveysministeriö). Mahdollisuus hakea asiakasmaksujen alentamista on askel oikeaan suuntaan, mutta hyvin byrokraattinen prosessi. Jos alentamista haettaisiin, niin katsottaisiinko tarpeellisiksi kuluiksi myös maksettu ulkoiluapu tai yksinäisyyttä ja masennusta kokevalle, konserttilippu musiikkiesitykseen? Herää kysymys, onko asiakasmaksuja päätettäessä mietitty vain ihmisen fyysisten tarpeiden täyttymistä. Helsinki olisi voinut päättää myös toisin, pitää asiakasmaksut ennallaan tai jopa pienentää niitä. Eikö monipuolisessa hyvässä hoidossa ja suomalaisessa hyvinvointivaltiossa tulisi turvata ihmisen tarpeet kokonaisvaltaisesti. Kirjoittaja Mari Raatikainen, sosionomi (AMK) ja sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija Metropolian ammattikorkeakoulusta. Lähteet Kuntaliitto 2021. Pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen, pitkäaikaisen perhehoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon maksut. Viitattu 5.12.2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1201/2020 § 7 c. Annettu Helsingissä 30.12.2020. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveyslautakunta 2021. § 95 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksuperusteiden määrääminen asiakasmaksulain osauudistuksen mukaisesti 1.7.2021 alkaen. Pöytäkirja. Helsingissä 11.5.2021. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö. Asiakasmaksulain uudistus. Artikkeli. Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021a. Asiakasmaksulaki uudistuu – lakimuutokset voimaan 1.7.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö. Tiedote.Viitattu 5.12.2021. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021b. Kuntainfo: Asiakasmaksulakiin muutoksia 1.7.2021 alkaen. Uutinen. Viitattu 6.12.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. Lausunto sosiaali- ja terveysministeriön alustavista suunnitelmista as¡akasmaksulain uud¡stam¡seks¡. Lausunto..Viitattu 5.12.2021.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto