Varhaisuus on valttia! – Kohti toimivia lapsiperheiden palveluja.

Varhaisuuden voima Huoliin ja ongelmiin on helpompi löytää vastauksia ja ratkaisuja silloin, kun ne ovat vielä pieniä. Tämä on varhaisen tuen työn taustalla oleva yksinkertainen ajatus. Kun lapsen ja perheen tuen tarve havaitaan mahdollisimman varhain, ongelmien syntymistä voidaan ehkäistä ja niiden vakavoitumista lievittää tuloksekkaasti. Varhaisen tuen työn erityispiirteinä voidaan nähdä asiakasnäkökulman korostaminen, vuorovaikutuksellisuus, matala kynnys saada palvelua, moniammatillisuus, mahdollistaminen ja välittäminen. Oikea-aikaisuudella ja varhaisuudella on erityinen painoarvo. Myös osallisuuden, tasa-arvoisuuden, leimaamattomuuden, avoimuuden ja vertaistuen piirteet ovat korostuneet. Lista työn erityispiirteistä on pitkä ja kuvaava. Kun asiakastyössä toteutuvat edellä mainitut arvot, ollaan rakentamassa vaikuttavia palveluita asiakasta kunnioittaen. Sosiaali- ja terveysministeriön strategia Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 linjaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä on siirrettävä entistä enemmän ennalta ehkäisevään toimintaan. Strategiassa todetaan, että palvelujärjestelmän on kyettävä auttamaan varhain ja tehokkaasti silloin, kun omat voimavarat ei riitä. Strategian mukaan ennalta ehkäisevän työn osaamista on lisättävä ja ehkäisevien palveluiden saatavuutta on parannettava. Strategia on mielestämme oikeilla linjoilla. Ehkäisevän työn ja varhaisen tuen merkitys voidaan perustella kolmesta näkökulmasta.  Varhainen, oikein ajoitettu ja oikein kohdennettu tuki ovat perusteltuja oikeudellisista, inhimillisistä ja taloudellisista näkökannoista tarkasteltuna. Oikeudellinen näkökulma Kansalaisella on oikeus tukeen jo yksistään lainsäädännön kautta tarkasteltuna. Uudessa lastensuojelulaissa ehkäisevän työn merkitystä on korostettu. Laissa todetaan, että lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain. Laki jatkaa, että ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. YK:n (Yhdistyneitten kansakuntien) Lapsen oikeuksien yleissopimus pitää myös sisällään lapsen oikeuden osallisuuteen, suojeluun ja huolenpitoon. Myös sosiaalihuoltolain uudistuksessa on huomioitu ennalta ehkäisevän työn rooli. Uudistuvan sosiaalihuoltolain yhtenä isona päätavoitteena on nimittäin siirtää sosiaalihuollon painopistettä vahvemmin ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen.  Uusi sosiaalihuoltolaki on tarkoitus tulla voimaan vuodesta 2015 alkaen. Inhimillisyys Varhaisen tuen perhepalveluita voidaan perustella inhimillisestä näkökulmasta: perheet saavat apua ennen kuin ongelmat ovat paisuneet suuriksi.  Näin säästetään ihmisiä epätoivolta ja inhimilliseltä kärsimykseltä. Tämä näkökulma on erityisen tärkeä, sillä kyseessä ovat lapset. Lapsen elämä on aina sidoksissa vanhemman elämään. On siis tärkeää pitää huolta siitä, että vanhemmat, joiden voimavarat ovat vähissä, saavat paljon tukea oikeaan aikaan. Varhaislapsuuden laajakantoisista ja syvälle luotaavista merkityksistä on runsaasti tutkittua ja koeteltua tietoa. Pikkulapsi-iän merkityksellisyys on ilmeinen ihmisen kasvun ja kehityksen pohjana. Oikea-aikainen ja oikein kohdennettu tuki säästää lapsia kärsimykseltä, kasvun ja kehityksen vaurioilta ja ongelmien kasaantumiselta. Huomattavaa on, että varhaisen tuen palvelut eivät koske vain vauvoja, pikkulapsia ja heidän perheitään. Tuen tarve voi yllättää missä elämänvaiheessa tahansa. Oikein kohdennetulla ja oikea-aikaisella tuella estetään monenlaisten perheiden, lasten, nuorten ja vanhempien ongelmien syntyminen ja syveneminen.  Sen kautta ehkäistään eriarvoisuuden lisääntymistä, syrjäytymistä ja tuetaan ihmisiä osallisuuteen omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Taloudellisuus Kun ongelmat ovat vielä pieniä, niihin on helpompaa puuttua. Ratkaisuvaihtoehtoja löytyy erilaisia ja ne ovat edullisempia toteuttaa. Viimeiset keinot ovat usein rajattuja ja kalliita. Varhaisen tuen työtä voidaan siis perustella myös puhtaasti taloudellisista näkökulmista. THL: n selvityksessä Lapsi kasvaa kunnassa tarkastellaan, miten kunta voi tukea lasten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymisen riskejä. Raportissa todetaan, että panostamalla lapsiin ja nuoriin sijoitamme tulevaisuuteen. Käänteisesti ajateltuna voidaan sanoa, että leikkaamalla lapsia koskevia peruspalveluita kasvatetaan menoja pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna.  1990-luvun laman seurauksena tehdyt leikkaukset lapsia koskevissa peruspalveluissa ovat kasvattaneet kalliiden erityispalveluiden tarvetta 2000-luvun Suomessa. Vaikka kansallista systemaattista tietoa kustannusvaikuttavuudesta on tuotettu vasta vähän, on olemassa kansainvälisiä tutkimuksia, joiden valossa voidaan todeta, että lasten ja nuorten ongelmien ehkäiseminen on lähes aina tuloksellista ja taloudellisesti kannattavaa. Pienilläkin oikein kohdennetuilla satsauksilla saadaan paljon vaikuttavuutta. Tästä on oivallisena esimerkkinä Imatran hyvinvointineuvola. Kaupunki panosti kaikille vauvaperheille suunnattuun moniammatilliseen perhetyöhön. Panostus toi jo lyhyellä aikavälillä tulosta ja kunnan lastensuojelun menot kääntyivät laskuun. Uudistuvan sosiaalihuoltolain esitys arvioi, että tuen painopisteen siirto varhaisempaan, ennaltaehkäisevään vaiheeseen vähentää myöhäisempien ja usein raskaampien palvelujen menoeriä.  Esityksessä todetaan, että oikea-aikaisen tuen ja palvelun saanti vähentää kustannuksia. Monien palvelujen kohdalla kustannusten väheneminen voidaan nähdä kuitenkin vasta vuosien kuluttua. Toimivat universaalit peruspalvelut tulisi nähdä sosiaalisina investointeina. Tarvitaan pitkäjännitteistä työn suunnittelua ja budjetointia. Ainutlaatuinen asiakas Lapsiperheiden kirjo on moninainen, ja heidän elämänsä ja arki sen myötä erilaisten haasteiden ja todellisuuksien ilmentymää. Tehokasta ja vaikuttavaa tukea ja apua voidaan tarjota asiakkaille vain dialogisessa ja neuvottelevassa yhteistyössä, jossa asiakasperhe nähdään omana ainutlaatuisena yksikkönä. Palvelua tulisi siis tarjota tarpeen mukaan, aidosti asiakasperhettä kuunnellen. Jotta perhe voisi saada tarvitsemansa tuen oikeaan aikaan, silloin kuin ongelmat ja huolet ovat vielä pieniä, lapsiperheiden palvelujärjestelmää tulee kehittää joustavampaan suuntaan.  Tarvitaan räätälöityjä, joustavia ratkaisuja, jotka suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa. Palvelujärjestäjien kesken tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä, jonka keskiössä on asiakas huolineen ja voimavaroineen. Olennaista on, että asiakas nähdään oman elämänsä subjektina, aktiivisena osallisena, eikä auttamisen kohteena. Asiakkaan kannalta on tärkeää, että toiminta muovautuu ja rakentuu hänen tarpeiden mukaan. On ymmärrettävä, että hyvinvointipalveluilla voidaan nähdä olevan keskeinen rooli kansalaisen elämänhallinnan ja koherenssin tunteen vahvistamissa. Ihmisten kohdatessa kriisejä elämänhallinta saattaa järkkyä. Oikeanlaisten palveluiden avulla voidaan estää elämänhallinnan menetys tai auttaa tilapäisesti menetetyn elämänhallinnan takaisin saamisessa. Keskeinen osa elämänhallintaa ja ihmisen koherenssin tunnetta on luottamus siihen, että tukea on tarvittaessa saatavilla. Hyvin toimivat, oikea-aikaiset ja riittävän vahvat lapsiperheiden palvelut ovat tärkeässä roolissa kansalaisten hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemisessa. Eeva-Maria Lampikari ja Sini Mohell, sosionomi  ylempi AMK- opiskelijat Aiheesta lisää Sosiaali- ja terveysministeriö 2011. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Luettavissa netissä Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2012. Lapsi kasvaa kunnassa – miten kunta voi tukea lasten hyvinvointia ja vähentää lasten syrjäytymisen riskejä. Luettavissa netissä Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013. Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua. Luettavissa netissä Sosiaali- ja terveysministeriö 2011. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti. Luettavissa netissä Aaltio, Elina 2013. Hyvinvoinnin uusi järjestys. Helsinki: Hakapaino. Laki lastensuojelusta 417/2007. Annettu Helsingissä 13.4.2007. Lasten oikeuksien sopimus. Imatran hyvinvointineuvola palkittiin Kunnallinen lastensuojeluteko –palkinnolla. Luettavissa netissä 

Saattaen tukisuhteeseen

placeholder-image

"Aikataulu ja tapaamispaikka ovat vaihtuneet kahdesti. Tarkastan kalenteristani vielä kertaalleen, että olen varmasti menossa oikeana päivänä ja oikeaan kellon aikaan vielä ihan oikeaan paikkaankin. Kalenteri näyttää sotkuiselta, tavallisten kokous- neuvottelu-, haastattelu- ja koulutusmerkintöjen lisäksi siellä näkyy myös erilaisia pois pyyhittyjä merkintöjä sekä ehkä-merkintöjä. Tämän tapaamisen osalta kaikki vaikuttaa täsmäävän. Vaihdan kalenterinäkymän kernaasti metromatkan tarjoamiin maisemiin. Ikkunoista näkyy lohduton helmikuinen maisema täynnä harmautta, eikä taivasta erota maasta. Kertaan mielessäni ne asiat, jotka täytyy muistaa ottaa puheeksi. Metrossa teinityttö puhuu korostetun kovaäänisesti puhelimeensa. Hän kertoo olleensa pois koulusta, ja että sossu uhkaa huostaanotolla ja että kaikki on ihan sama. Koko vaunullinen matkustajia kuulee kaiken, vaikka ovatkin kääntäneet katseensa pois.. Teinin äänessä on uhmakkuutta, silmät on meikattu mustiksi ja hiukset ovat mustat. Kaikki se musta erottuu oranssista penkistä yhtä kovaa, kuin teinin ääni hiljaisen metrovaunun keskeltä. Katse teinin silmissä, eikä hänen olemuksensa ole uhmakkaat eikä uhkaavat. Katseessa on samaa alakuloa kuin maisemassa. Minkäköhän apujen piirissä tämä tyttö jo on? Onkohan hänellä lastensuojelun tukihenkilö? Hississä huomaan, että olen kulkenut metrolta toimistolle hanskoitta, sillä sormet ovat kohmeessa ja punoittavat. Metron teinityttöä huomattavasti hillitymmän oloinen ja näköinen tyttö tuijottaa punaisia käsiäni. Tytön lisäksi hississä on nainen. He ovat selvästi äiti ja tytär. Emme kukaan sano sanaakaan, tuijotamme seiniä, kuten suomalaisessa hississä tavataan tehdä. Jostain tiedän, että olemme menossa samaan tilaisuuteen. Annan tytön ja äidin kulkea edellä ja asettautua istumaan. Esittelen itseni ja tyttö näyttää ymmyrkäiseltä, mutta äiti rentoutuu. Sosiaalityöntekijä noutaa meidät neuvotteluhuoneeseen, joka on kalustettu keltaisin huonekaluin. Tyttö sanoo, että ai, me ollaan tossa tylsässä huoneessa. Itseäni kirkkaan keltainen kalustus virkistää äsken verkkokalvoille piirtyneiden harmaiden maisemien jälkeen. Odotamme ja yritän täyttää odotuksen hiljaisuutta. Kysyn, tuliko tyttö suoraan koulusta vai kävikö hän välillä kotona. Kodin kautta tuli. Kysyn, eikö häntä palele, kun hänellä ei ole kengissä sukkia. Tyttö kysyy, eikö minua palele, kun kuljen ilman hanskoja. Ilahdun tytön terävänäköisyydestä ja hieron kylmettyneitä käsiäni vasten toisiaan sekä kehaisen tyttöä tarkasta havainnosta. Tyttö pälyilee ovea ja kelloa. Kahden pitkän minuutin kuluttua muille vieras naishenkilö astelee pitkin käytävää. Minä tunnen hänet ja tervehdin. Tulokkaan takki hulmuaa ja hänen suunsa kaartuu leveään hymyyn. Vilkaisen tyttöä. Hänen silmänsä ovat liimautuneet vieraaseen naiseen ja myös hänen suunsa saa pienen hymynkaaren. Vaimeasti tyttö esittelee itsensä vieraalle tämän esittäydyttyä ensin. Pilke, sellainen on tullut tytön silmiin. Tähän hetkeen haluaisin pysähtyä. Tämän haluan tallentaa. Uusi tukisuhde on juuri nyt lähtökuopissaan. Jännittävistä jännittävin hetki tukisuhteessa, ensitapaaminen, on käsillä. Olemme yhdessä tämän tytön elämän ja tämän tytölle vielä vieraan naisihmisen kannalta merkittävässä hetkessä. Tästä he aloittavat rakentamaan jotain heille kahdelle yhteistä, mahdollisesti jotain ikimuistoista. Tukisuhteen tutustumisajan he kuitenkin vasta varovaisesti ja hitaasti tunnustelevat, olisiko heistä toisilleen tuettavaksi ja tukihenkilöksi. Tämän hetken he tulevat todennäköisesti muistamaan vielä paljon myöhemmin. Pistelevä jännitys, jonka kaikki tunnemme mahassamme ja jopa ihollamme, alkaa raueta vähitellen sopimusta kirjoittaessamme. Otan jännityksen puheeksi ja lupaan tytölle, että muitakin jännittää. Ihkauusi tukihenkilö puuskahtaa helpottuneena ja sanoo, että on jännittänyt niin, ettei ole viime yönä juuri nukkunut. Tyttö sanoo, ettei jännittänyt yhtään. Sanon leikitellen ja hämmästellen, etten usko. Että koska minuakin jännitti, niin en usko, ettei päähenkilöä jännittänyt yhtään, edes ihan pikkuriikkisen ehkä? Tyttöä hymyilyttää, mutta hän pysyy tarinassaan. Äiti toteaa varovaisesti, että myös häntä jännitti. Tunnelma ei ole enää jännityksestä pisteliäs. Se alkaa olla hersyvä ja malttamaton. Tästä se alkaa. Neuvottelut ovat harvojen mieleen, vaikka niiden sisältö olisikin mukava, kuten tässä ja nyt. Juuri näissä neuvotteluissa on tavallisesti aina lopulta ihan erityinen tunnelmansa: Kevyt, positiivisesti latautunut, odottava, iloinen ja joskus jopa vähän riehakas, vaikka sen suurin osa aina onnistuukin pitämään sisällään korrektisti. Osalta kyllä pääsee naurunpyrähdyksiä ja hörötyksiä, joku saattaa kapsahtaa jonkun kaulaan ja ollaan sitä joskus vähän kyynelehdittykin liikutuksesta ja ilosta koko porukalla. Mahan pohjassa on jotain sitä samaa, kuin huvipuistossa, jonkin uuden laitteen jonossa pitkässä ja kiemurtelevassa jonossa. Puhelinnumerot on nyt vaihdettu, käytännön järjestelyistä on sovittu kirjallisesti ja tavoitteet tämän parivaljakon ensimmäiselle tukihenkilösopimukselle on luotu. Kaikki on valmiina. ”Nähdään ens viikolla,” huikkaa tyttö vielä käytävästä leveä hymy naamallaan. Hän kohdistaa sen tukihenkilölle niin, että vaikka itse lopuksi vielä yritän heipata, en minä ole hänen kontaktinsa kohteena. Käteni ovat lämminneet. Kuvittelinko, vai pilkistikö ulkona aurinko?" Järjestettyjä ystäviä Näinkin voi kaksi ihmistä kohdata. Ja tällaisella tavalla, järjestetysti, voi alkaa merkityksellinen ihmissuhde, joka mahdollistaa korjaavia kokemuksia. Jokainen näistä aloitusneuvotteluista ovat yhtä jännittäviä myös minusta itsestäni, huolimatta siitä, että pelkästään vuonna 2013 olin mukana aloittamassa yli 40 samanlaista suhdetta, joissa kaksi toisilleen vierasta ihmistä alkavat kulkemaan rinnakkain. On lähes mystistä, miten hienoja ihmissuhteita monista osasta näistä järjestetyistä tapaamisista usein syntyy: Kuinka toisen kohtaamalla ja toista kuulemalla, toista katsomalla ja toiselle läsnä olemalla voi saada aikaan niin paljon. Miten luottamus, yhteinen todellisuus alkavat muodostua vähitellen ja sitten muuttua turvallisuudeksi ja yhdessä koetuksi muistoiksi, hetkiksi ja tunnelmiksi. Nämä joustavat, turvalliset ja luotettavat aikuiset, jotka sopeutuvat erilaisten lasten tukihenkilön rooliin, ymmärtävät roolinsa rajallisuuden ja ottavat nämä lapset tuettavikseen ennakkoluulottomasti ja avaralla sydämellä, tiedostaen samanaikaisesti omat henkilökohtaiset rajansa, ovat korvaamattomia. Eräs kollegani on verrannut vapaaehtoisia ruusuihin, joiden ympärillä vaasissa oleva vesi olemme me, vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit, tai vapaaehtoisen toimintaa ammatillisesti ohjaavat henkilöt, mahdollistaen ruusujen kukoistuksen ja hyvinvoinnin. Itse koen olevani virkistävän veden lisäksi myös kuin joulupukki: yhtä lahjaa huolella valmistellen, toista lahjaa innokkaasti perille vieden ja vasta kolmanteen lahjatoiveeseen perusteellisesti tutustuen työhuoneeni on kuin joulupukin paja läpi vuoden! Olen enemmän kuin mieluusti myös tänä vuonna saattaen vaihtamassa näitä Turvallisia Aikuisia uusiin tukisuhteisiinsa ja kannustamassa heitä eteenpäin silloin, kun kysymykset heräävät. Lisää uusia lastensuojelun tukihenkilöitä koulutetaan Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelun asiakkaille kolme kertaa vuodessa vuonna 2014. Piia Vanhatalo, sosionomi amk, sosionomi Yamk-opiskelija Lastensuojelun tukihenkilötoiminnan koordinaattori, Lastensuojelun muut palvelut, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

BENCHMARKING-MENETELMÄ TYÖYHTEISÖN KEHITTÄMISESSÄ

placeholder-image

Tarkastelemme kirjoituksessamme benchmarking-menetelmän hyötyä työyhteisöjen kehittämiselle. Se on menetelmä, jonka avulla voidaan oppia toisilta työyhteisöiltä ja kehittää omaa työtä. Benchmarking voidaan suomentaa eri tavoin, kuten esimerkiksi vertailukehittäminen ja vertaisarviointi. Toisaalta käsitteen alle voidaan sisällyttää runsaasti erilaisia asioita – oikeastaan vain mielikuvitus on rajana sen soveltamisessa. Benchmarking ei ole vain kopiointia, vaan erilaisten muualla kokeiltujen työtapojen soveltamista omiin työkäytäntöihin sopivaksi. Kun päästään näkemään parhaiten toimivia käytäntöjä toisen työyhteisön toiminnassa, pystytään niitä omaksumaan myös omaan toimintaan. Benchmarking-menetelmässä etsitään siis sellaisia toimintatapoja, joista voitaisiin ottaa oppia omaan toimintaan ja jotka auttaisivat organisaatiota luomaan uusia ja parempia käytäntöjä. Menetelmänä se myös mahdollistaa pohdinnan, kuinka työyhteisöä tulisi jatkossa kehittää toimivammaksi. On useita tapoja tehdä benchmarkkausta, mutta ehkä tyypillisintä on tehdä vertaisvierailuja (One-to-one benchmarking, OTOB). Vertaisvierailu tarkoittaa käytännössä sitä, että vertaisorganisaation edustaja vierailee toisessa organisaatiossa. Vertaisvierailu perustuu kahden tai useamman kumppanin sovittuun ja luottamukselliseen tietojen vaihtoon. Vierailussa korostuu tasa-arvoisuuden suhde ja vastavuoroisuus, jaettu tunne vertaisuudesta ja luottamuksesta. Ennalta sovittu vierailu on edellytys hyvän luottamussuhteen syntymiselle. Benchmarking ei ole vain yksittäinen vierailu, vaan tapaaminen, josta kumpikin osapuoli hyötyy. Vertaisvierailu Tampereelle Opiskeluumme liittyvänä tehtävänä oli kehittää Haagan palvelupisteen asiakaspalveluraadin viestintää ja tiedottamista. Läntisen Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvassa, Haagan palvelupisteen aikuissosiaalityössä on vuodesta 2009 alkaen toiminut pysyvä asiakaspalveluraati. Asiakaspalveluraati on vuorovaikutteinen osallistavan menetelmän toimintamalli, jonka avulla saadaan palveluiden käyttäjiltä täsmällistä tietoa, ja tätä voidaan hyödyntää palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Onnistuimme luomaan benchmarking -kumppanuuden Tampereen sosiaalipalvelun asiakasraadin työntekijöiden kanssa. Mahdollisia vertaisvierailukohteita oli aikuissosiaalityössä vain kaksi, Jyväskylässä ja Tampereella. Tampereella tapasimme viisi SOS II -hankkeen työntekijää. He ovat kehittäneet asiakasraatia vuodesta 2012. Vierailulle lähtiessä, ajatuksenamme oli lähteä oppimaan uutta ja kuulemaan, miten asiat Tampereella on tehty. Olimme valmistautuneet tapaamiseen miettimällä alustavia kysymyksiä, joita heille esittäisimme. Tapaamisessa esiteltiinkin molempien asiakasraatien hyvät käytänteet, esitettiin kysymyksiä puolin ja toisin ja haettiin vastauksia ennalta laadittuihin kysymyksiin. Keskustelu oli kaikkiaan avointa ja vilkasta ja osaamista virtasi molempiin suuntiin. Ihan kaikkiin kysymyksiimme emme saaneet vastauksia, mutta tästä huolimatta saimme uusia käytännön ideoita Haagan asiakaspalveluraadin toimintaan. Jo pelkästään hyvien käytäntöjen kuuleminen ja tiedon vaihtaminen oli sinänsä tärkeää. Lisäksi tapaamisessa korostui työn arvokkuus ja tärkeys. Mielestämme asiakkaiden osallisuutta sosiaalipalveluiden kehittämisessä ei vielä osata tarpeeksi hyödyntää. On tärkeää, että asiakkaiden ääni, kokemukset ja mielipiteet saadaan esiin ja hyödynnettyä palveluiden kehittämisessä. Yhdessä kehittäen saamme parempia ja toimivampia asiakaspalveluraateja. Kumppanuus Tampereen asiakasraadin kanssa jatkuu keväällä 2014 yhteisellä tapaamisella ja kehittämispalaverilla. Benchmarkkauksen hyödyt ja haitat Mielestämme on hyvä olla myös kriittinen, kun aloittaa benchmarking-kumppanuuden, sillä on helppoa sokaistua ja ihastua kaikkeen, mitä kokee ja näkee. On tärkeää pystyä erottamaan juuri ne käytänteet, joita pystytään soveltamaan omaan toimintaan. Kun menetelmän avulla on saatu oppia siitä, miten saman asian voisi tehdä paremmin, on nämä opit ja menetelmät vielä siirrettävä käytäntöön. Se edellyttää opitun soveltamista, sillä kaikkea opittua ei voida käyttää sellaisenaan, mutta soveltamalla joka ikinen hyvä käytäntö voidaan ottaa käyttöön missä tahansa organisaatiossa. Vertaisvierailu Tampereelle oli onnistunut ja täytti odotukset. Tietojen vaihtaminen oli hyödyllistä, antoisaa ja ajatuksia herättävää. Benchmarking on työn kehittämiseen luova ja mielenkiintoinen väline. Mielestämme hyvin suunniteltu ja etukäteen sovittu vierailu oli edellytys onnistuneelle, avoimelle ja luottamukselliselle yhteistyölle. Uskomme, että menetelmän avulla organisaatiot voisivat nopeasti löytää, kehittää ja oppia parhaita käytäntöjä. Kirjoittajat: YAMK sosionomiopiskelijat Hannele Sauristo ja Elisa Parikka Lisätietoa  Sos.hankkeesta  Niva Mikael – Karl Tuomainen 2005. Benchmarking käytännössä. Itsearvioinnin työkirja. Oy Benchmarking Ltd. Karlöf Bengit – Östblom Svante 1993. Bencmarking. Tuottavuudellla ja laadulla mestareiksi. Gummerus Kirjapaino Oy:Jyväskylä Tuominen Kari 1993. Bencmarking Prosessiopas. Opi ja kehitä kilpailijoita nopeammin. Metalliteollisuuden Kustannus Oy.