Uudistuva sosiaalialan osaaminen

VR todellisuuden hyödyntäminen opinnoissa tukee valmentautumista ennakoimattomiin asiakastilanteisiin

7.2.2023

Niina Pietilä, Eija Raatikainen & Katriina Rantala-Nenonen

Sosiaalialan ammattilaiselta odotetaan monenlaista osaamista, kuten haastavissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kohtaamisen taitoa, monimutkaisten palvelujärjestelmien haltuun ottamista, lainsäädännön ja yhteiskunnan rakenteiden tuntemusta ja tulkintaa sekä eettisesti virittynyttä työotetta. Moni näistä taidoista on sellainen, jonka opetteleminen vaatii tuekseen pedagogista kekseliäisyyttä ja uudenlaista lähestymistapaa - kuten virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opiskelussa. Virtuaalitodellisuuden (VR) avulla voidaan tuottaa todellisuutta muistuttavia ympäristöjä, jolloin esimerkiksi sosiaalialan työlle tyypillisiä tilanteita voidaan harjoitella jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa aidon kokemuksen työympäristöstä ja esimerkiksi 360-työympäristöissä käyttäjä voi liikkua virtuaalitodellisuudessa ja tutustua ympäristöön (1, s. 6). Tämä mahdollistaa monenlaisiin ympäristöihin ja työtilanteisiin tutustumisen ennakoivassa ja turvallisessa luokkahuoneympäristössä sen sijaan, että tilanteet jäävät ainoastaan käytännössä oppimisen nojaan. Virtuaalisen todellisuuden hyödyt Virtuaalisen todellisuuden hyötyjä opinnoissa: tulevaisuuden työympäristöt tulevat lähemmäksi opiskelijoita tuntemattoman herättämä jännitys ja pelko hälvenee erilaisia kohtaamistilanteita voi harjoitella ilman virheiden tekemisen pelkoa harjoitusten jälkeinen omien tunteiden reflektointi antaa mahdollisuuden tutustua omiin reagointitapoihin uusissa, vaativissa tilanteissa reflektointi tekee myös omat tunteet tunnistettaviksi mahdollisesti vaaralliset tilanteet voi oppia ennakoimaan haastavien tilanteiden kohtaaminen ilman todellista vaaraa lisää ongelmanratkaisukykyä ja aktiivisuutta. (2, s. 137; 3, s. 71-74) Virtuaalisessa todellisuudessa opiskelija oppii jotain myös itsestään Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä ei ole kyse yksinomaan tilanteissa olemisesta tai harjoittelusta, vaan opiskelija pääsee reflektoimaan ja sanoittamaan kokemaansa. (4, s. 74, 83). Keskeistä on myös se, että opiskelijan on mahdollista oppia tilanteissa toimintamallien lisäksi paljon itsestään. Pysähtymisen paikkoja ovat esimerkiksi kysymykset siitä, minkälaisia ajatuksia ja tunteita tilanne herättää tai minkälaisia reaktioita ja toimintaa ne saavat aikaan? Opiskelija ei jää ajatustensa kanssa yksin, vaan ajatuksia on mahdollista jakaa ja kehittää muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa käydyssä moniäänisessä dialogissa. Virtuaalimaailman hyödyntämisen opinnoissa on myös todettu lisäävän opiskelijoiden kykyä ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan (5). Opiskelija tulee myös tietoisemmaksi omasta osaamisestaan ja taidoistaan, mikä lisää hänen varmuuttaan todellisissa työtilanteissa. Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen voikin olla merkittävä opetusväline parempaan itsetuntemukseen ja aiempaa vahvempiin valmiuksiin astua sosiaalialan tehtäviin. Tämä voi lisätä tulevien ammattilaisten luottamusta omaan osaamiseensa ja selviytymiseensä työkentällä, jolla tilanteet eivät ole ennakoitavissa eikä käsikirjoitusta voi juurikaan opetella ennakkoon. Virtuaalisen todellisuuden hyödyntäminen opetuksessa tukee työelämään siirtymistä ja luo pysyvyyttä alalle, jolla nopea työntekijöiden vaihtuvuus tällä hetkellä vaikuttaa työn onnistumisen mahdollisuuksiin. Vaikka virtuaalitodellisuus tarjoaisikin arvokkaita mahdollisuuksia opetukseen, on sen käyttö sosiaalialalla Suomessa vielä vähäistä. Sen sijaan esimerkiksi terveydenhuollon koulutuksissa VR-teknologiaa on hyödynnetty esimerkiksi kirurgian osaamisessa (6, s. 17-18). Kansainvälisesti on todettu sosiaalialan ammattilaisten alkaneen tunnistaa virtuaalimaailman hyödyntämisen mahdollisuuksia, mikä tukee ajatusta VR-teknologian hyödyntämisestä myös alan koulutuksessa. Huttar ja Brintzenhofeszoc (7, s. 137-138) toteavat, että virtuaalitodellisuutta hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä suorien käytännön taitojen opettelussa. Heidän mukaansa virtuaalitodellisuutta voisi kuitenkin hyödyntää laajemmin esimerkiksi asiakkaiden edunvalvonnan tai yhteisöjen rakentamisen opettamisessa sekä jo valmistuneiden sosiaalialan ammattilaisten osaamisen kehittämisen välineinä. Metropolian sosiaalialan YAMK -tutkinto on mukana ITSHEC-hankkeessa (Integration of transversal skills into health and social care higher education and curriculum) (8), jossa kehitetään VR-teknologiaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja transversaalien taitojen edistämiseksi. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kaikille aloille yhteisiä niin sanottuja laaja-alaisia tai siirrettäviä taitoja, kuten ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä kriittistä ja luovaa ajattelua. Helsingissä Metropolian kampuksella järjestettiin kansainvälinen intensiiviopintojakso syksyllä 2022 (9). Intensiiviviikon aikana sosiaali- ja terveysalan kansainvälinen korkeakouluopiskelijaryhmä tutustui VR-teknologiaan, perehtyi sosiaali- ja terveysalan kehitteillä olevaan VR-oppimisympäristöön sekä suunnitteli, käsikirjoitti ja toteutti oman prototyypin VR-oppimisympäristöstä. Intensiiviviikon toteutuksen tuloksena havaittiin muun muassa, että VR-todellisuuden hyödyntämisen arviointi ja oman oppimisympäristön suunnittelu johdatti jo itsessään reflektoimaan haastavia asiakastilanteita ja transversaalien taitojen käyttöä näissä tilanteissa syvällisesti. Kehittämistyö jatkuu ITSHEC-hankkeessa uusien VR-ratkaisujen luomisella sosiaali- ja terveysalan korkeakouluopintoihin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolia sosiaalialan tutkinnoissa, IK teemavastaavana ja hän on ITSHEC -projektin Suomen koordinaattori (ERASMUS+) sekä Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittajana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Kansainvälisessä ITSHEC-hankkeessa (metropolia.fi) kehitetään transversaalien taitojen pedagoginen viitekehys sekä opetusmetodeja ja -materiaalia transversaalien taitojen oppimiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kriittistä ja luovaa ajattelua, ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä oppimaan oppimista. Taitojen omaksuminen valmentaa opiskelijoita muuttuvaan työelämään ja ne ovat oleellisia elinikäisen oppimisen kannalta. Hanke toteutetaan seuraavien korkeakoulujen yhteistyönä: Universitat Pompeu Fabra, Escola Superior D’infermeria del Mar, Immersium Studio Barcelona, University of Split ja Metropolia Ammattikorkeakoulu (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto). Hankkeen rahoittaa Euroopan Unionin Erasmus+-KA2 Strategic Partnership. Lähteet Aho, J. & Laivuori, N. & Lindholm, M. & Toivonen, O. 2022. VR-materiaalien käyttöopas. Maahanmuuttajien työelämätaitojen vahvistavat VR-materiaalit ja niiden käyttö. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 144. Turun ammattikorkeakoulu. Luettavissa: Luettu 22.12.2022. Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. Virtual Reality and Computer Simulation in Social Work Education: A Systematic Review. Journal of Social Work Education 2020, vol. 56, no 1, 131-141. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Creating Immersive Learning Experience: A Pedagogical Design Perspective. Teoksessa Hui, A. & Wagner, C. (eds.) Creative and Collaborative Learning Through Immersion: Interdisciplinary and International Perspectives. Springer, 71 - 87. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Herrera F., Bailenson, J., Weisz, E., Ogle, E. & Zaki, J. 2018. Building long-term empathy: A large- scale comparison of traditional and virtual reality perspective-taking. PLoS ONE 13(10): e0204494. Ranta, J. 2022. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet. Teoksessa Drake, M. (toim.) Kun kielitaito kangertelee virtuaalitodellisuus voi auttaa. Virtuaalitodellisuuskokeiluja maahanmuuttajille. Turun ammattikorkeakoulu. Luettu 22.12.2022 Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. ITSHEC-hanke. Haettu 23.12.2022. ITSHEC-hanke, Koonti intensiiviviikosta. (Video Youtube-verkkosivulla). Haettu 23.12.2022

Lue lisää

Yhteisöohjautuvuus vahvistaa tiimin resilienssiä

31.1.2023

Karoliina Vihtari ja Marjo Lokka

Sosiaalialan lähityötä tekevien yhteisöohjautuvuuden kehittämisessä työntekijöiden osallisuuden mahdollistaminen on lähtökohta. Yhteisten toimintakäytänteiden, rakenteiden ja prosessien sanoittaminen on tarpeen, jotta tiimi voi ottaa vastuun yhdessä työstään. Opinnäytetyössämme kehitettiin yhteisöohjautuvuutta toimintatutkimuksen menetelmin lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijöiden tiimeihin. Asiakastyön reflektointi vahvistaa osaltaan resilienssiä ja auttaa osaamisen tunnistamisessa sekä sen hyödyntämisessä. Osallisuudesta, yhteisöohjautuvuudesta, reflektiosta ja resilienssistä muodostuu kehä, joka vahvistaa toisiaan. Tätä kehää voidaan myös kehittää. Yhteisöohjautuvuuden rakentamiseen sopii työpajamalli, jossa osallisuus, dialogisuus ja reflektio muodostavat arjen toiminnasta lähtevän kehittämisen. Toimintaympäristö lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijän työssä on jatkuvassa muutoksessa. Muutosten vauhti organisaatioissa on nopea. Ne jäävät välillä keskeneräisiksi asiakaspinnassa olevien työntekijöiden osalta. Asiakastyön moninaisuus on lisääntynyt, jatkuva työntekijöiden vaihtuminen ja pandemia on tuonut omat haasteet työhön. Tämä on yksittäiselle työntekijälle uuvuttavaa ja ilmenee työssä jaksamisen haasteina. Tarvitaan resilienssiä ja yhdessä tekemistä, yhteisöohjautuvuutta. Lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijät ovat lähihoitajia, jotka pääosin työskentelevät perheissä yksin. He tekevät suunnitelmallista työtä kaikenlaisissa perheissä. He ovat osa moniammatillista verkostoa, joka voi olla perheen ympärillä. Epäselvät toimintakäytännöt sekä työn tuen muotojen hajanaisuus vaikeuttaa arjen työn toimivuutta. Työ on vastuullista ja ei onnistu ilman osaamista ja tunnetaitoja. Kokonaisuus on haastava. Yhteisöohjautuvuus on osallisuutta ja arjen tekoja Yhteisöohjautuvuudessa organisaation rakenne, käytännöt ja prosessit määritellään sekä sovitaan yhdessä toimintakäytännöt (1, s. 52). Yhteisöohjautuvuudessa tiimi etenee kohti sovittua päämäärää. Päämäärää kohti tiimi etenee sopien toimivat vastuun- ja työnjaot yhdessä. Tämä tarkoittaa, että esimies ei yksin johda työtä vaan tiimi ottaa kokonaisvastuun työn etenemisestä löytäen tähän parhaat menettelytavat. (2, s.15.) Lapsiperheiden kotipalvelun tiimin yhteisöohjautuvuutta edistää työntekijöiden osallisuus arjen toiminnan kehittämisessä arjen käytäntöjen sanoittaminen rakenteiden selkeys. Yhteisöohjautuvuutta ei voi tuoda tiimiin ylhäältä annettuna. Edellytyksenä on osallisuus ja sen ymmärtäminen, että mikä on oma perustehtävä ja mikä osa omaa perustehtävää on yksikön perustehtävän hoitamisessa. Virtanen & Stenvallin (3, s. 126, 141) mukaan henkilöstön mukana olo prosessien suunnittelussa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja auttaa yksilöä hahmottamaan oman työpanoksen suhdetta organisaation kokonaisuuteen. Yhteisöohjautuvuus ei tule itsestään vaan se edellyttää osallisuutta. Tämä tarvitsee aikaa, joka on huomioitava organisaatiossa. Salovaaran (4, s. 61–62) mukaan on merkityksellistä, että yksikön tarkoitus, tavoite ja kunkin tehtävä ovat selkeitä. Lisäksi tulee suunnitella yhteistyön järjestämisen systeemi. Näin yksittäiselle työntekijälle selviää, mistä hän on vastuussa. Yhdessä sanoittamisessa on eteenpäin vievä voima Asiakastyön reflektointia lisää asiakasprosessin ja kokousrakenteiden selkeys. Reflektio on toimintaa, jossa yksilö analysoi oman toimintansa perusteita ja seurauksia. Reflektiossa ihminen tarkastelee muun muassa tunteitaan, toimintaansa, asenteita sekä eettisiä ratkaisuja. (5, s. 46–47.) Arjen sanoittaminen lapsiperheiden kotipalvelussa on asiakastyön reflektointia, joka tukee osaltaan myös suunnitelmallista asiakastyötä. Tiimissä yhdessä reflektoiden oma ja toisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan. Näin tiimi voi kohdentaa osaamista oikeaan paikkaan ja toisaalta työntekijä tunnistaa kiireisen työn keskellä omia vahvuuksia, joiden varaan voi kehittää omaa toimintaa. Vahvuuksien tunnistaminen vahvistaa resilienssiä. Lapsiperheiden kotipalvelussa tiimin resilienssiä vahvistaa: asiakastyön reflektointi työntekijän osaamisen tunnistaminen osaamisen hyödyntäminen. Resilienssin määritelmissä yhteistä on yksilön kyky sietää ja mukautua epämukavaan sekä odottamattomaan tapahtumaan sekä kyky muutokseen (6, s. 43). Resilienssiä voidaan käsitellä yksilön sekä työyhteisön kannalta. Yksilön resilienssiin kuuluu kyky joustaa muutostilanteissa, kyky uuden oppimiseen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen muuttuvissa olosuhteissa. Työyhteisön resilienssin toimintoihin kuuluu esimerkiksi ennakointi, ympäristön havainnoiminen ja muutoksiin sopeuttaminen. (7, s. 13, 75.) Sosiaalinen tuki on merkittävä resilienssin muodostumisessa (8, s. 32). Resilienssi ei ole yksinselviämistä, se on omien ja ympäristön voimavarojen tuntemista ja hyödyntämistä (9, s. 244). Työn sanoittaminen ja siihen sovitut rakenteet ovat pieni satsaus, kun tuetaan suunnitelmallisen sosiaalipalvelun työn kehittymistä. Sen vahvistamiseen on tarpeen kiinnittää huomiota, myös työntekijöiden työhyvinvointia sekä veto- ja pitovoimaa ajatellen. Resilienssin tuoma joustavuus ja muuntautumiskyky erilaisiin tilanteisiin perhetyöntekijän työssä on työhyvinvoinnin edellytys. Resilienssi voi aina kehittyä ja asiakastyön reflektointi mahdollistaa omien toimintakäytänteiden, tunteiden ja vahvuuksien tunnistamista. Se lisää joustavuutta ja kestävyyttä seuraavassa haasteellisessa tilanteessa. Työpajatyöskentelyllä arjen yhteisen tekemisen kirkastamista Suunnitelmallinen työpajatyöskentely edistää sosiaalialan lähihoitajien yhteisöohjautuvuutta. On mielenkiintoista, miten pienelläkin suunnitelmallisella kehittämisellä saadaan arkeen muutos. Lapsiperheiden kotipalvelussa itseohjautuvuudesta kohti yhteisöohjautuvuutta lähdettiin rakentamaan toimintatutkimuksen keinoin, jonka pohjalta muodostui työpajamalli. Siinä ohjaavina menetelminä on reflektointi ja dialogisuus. Työpajamallin mukaan yhteisöohjautuvuutta kehitettiin kolmeen tiimiin. Dialoginen keskustelu on avointa ja suoraa keskustelua, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Siinä hyväksytään, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eikä kenenkään näkemys voi olla kokonaan totuus. Erilaisille näkemyksille annetaan tilaa ja tilannetta tarkastellaan yhdessä eri näkökulmista. (10, s. 84.) Työpajatyöskentelymalli muodostui neljästä työpajasta, joiden välissä oli ohjausryhmä. Ohjausryhmässä käsiteltiin edellisen työpajan materiaalin pohjalta fasilitoijien nostamia yhtenäisiä ilmiöitä aiheeseen ja suunniteltiin tulevaa. Työpajoissa lähdettiin liikkeelle perustehtävästä sekä yhteisöohjautuvuuden, resilienssin ja työhyvinvoinnin käsitteiden sanoittamisella dialogisesti. Tätä seurasi tiimin arjen käytännön kehittäminen yhteisöohjautuvuuden edistämiseksi. Tiimeillä oli mahdollisuus työpajojen välissä jatkaa toiminnan kehittämistä. Yhteisöohjautuvuutta tukevan arjen toimintakäytänteen kehittämisen alkaessa työpajoissa keskityttiin resilienssiin perhetyöntekijän työssä. Neljännessä työpajassa yhteisöohjautuvuutta ja reslienssiä peilattiin toisiinsa sekä sovittiin, miten tiimit jatkavat yhteisöohjautuvuutta. Kehittäminen perustuu yhdessä tekemiseen, osallisuuteen, toiminnassa oppimiseen, jatkuvaan reflektioon ja menetelmäosaamiseen. Kehittämistoiminnan koossapitäviä voimia ovat yhteisöllisyys, osallistava johtaminen ja arvioiva työote. (11, s. 53.) Tämän hetken mahdollisuus sosiaalialan muutosten ja haasteiden keskellä on keskittyä yhdessä tekemiseen ja erilaisen osaamisen mahdollisuuden huomaamiseen. Kehittämisen lähtökohtana tulee olla ihmisten kanssa tehtävä työ, jota tekevät ihmiset. Näin luodaan itseään vahvistava kehä työyhteisöihin, jotka tarvitsevat myös resilienssiä tehtävissään. Kirjoittajat Karoliina Vihtari ja Marjo Lokka, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön. Yhteisöohjautuvuutta rakentamassa – Resilienssi perhetyöntekijöiden kokemana. Theseus. Lähteet Salovaara, Perttu 2020. Johtopäätös: yhteisöt organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta - ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam (toim.). Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Raisio: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 11–18. Virtanen, Petri & Stenvall, Jari 2019. Julkinen johtaminen. Tallinna: AS Pakett. Salovaara, Perttu 2020. Raatikainen, Eija & Rahikka, Anne & Saarnio, Tuula & Vepsä, Päivi 2020. Ammattina sosionomi. E-kirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Valli, Laura 2020. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisihallintaorganisaatiossa. Viitattu 4.2.2022. Nieminen, Mika & Talja, Heli & Airola, Merja & Viitanen, Kaupo & Tuovinen, Joona & Heikkilä, Jukka–Pekka 2017. Muutosjoustavuus: organisaation resilienssin tukeminen. Teknologian tutkimuskeskus VTT. Espoo. Viitattu 22.2.2022. Poijula, Soili 2018. Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja. Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli & Katajainen, Antero 2016. Voimaa. Hyvän elämän polku. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Salonen, Kari & Eloranta, Sini & Hautala, Tiina & Kinos, Sirpa 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Salonen, Kari ym. 2017.

Lue lisää

Sosiaalinen tuki lisää osallisuutta yhteiskuntaan

27.1.2023

Lea Stranden

Vangitsemisella puututaan ihmisen perus- ja ihmissoikeuksiin, kuten vapauteen. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, mikä voi olla alku muutokselle. Vankilaympäristö muodostaa kuitenkin haasteita sisäisen motivaation kehittymiselle ja uhkaa psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. Sosiaalisella tuella pyritäänkin vahvistamaan asiakkaan resursseja yhteiskuntaan integroitumiseen. Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) tehtävänä on osaltaan huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta ja lisätä tuomittujen valmiuksia yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Opinnäytetyönä toteutin tutkimuksellisen kehittämistehtävän Vantaan vankilassa, jonka toimintaa ohjaa Rikosseuraamuslaitoksen strategia ja arvot. Vantaan vankilan tehtävänä on vastata tutkintavankeuden toimeenpanosta sekä vankikuljetuksesta, ja toiminta on profiloitunut erityisesti muutosmotivaation herättämiseen. Tutkintavankeus on pakkokeino, jonka tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkintaa, tuomioistuinkäsittelyä ja rangaistuksen täytäntöönpanoa sekä estää rikollisen toiminnan jatkamista (Tutkintavankeuslaki 768/2005 luku 1 § 3). Syrjäytymistä ja rikollisuutta ehkäisee varhainen tuki Tutkimusten mukaan vankilaan palaavat todennäköisemmin useampikertaiset ja nuoret. Rikosten uusiminen on tyypillisesti nopeinta heti vapautumista seuraavina kuukausina, jolloin uusintarikollisuuden ehkäisyn kannalta onnistuneilla palvelujatkumoilla on suuri merkitys (OM:n ja Risen tulossopimus 2022: 9) (Rikosseuraamus.fi/materiaalit). Tynin (1, s. 77) mukaan uusintarikollisuutta ennustavia tekijöitä on rikoksentekijän rikoshistoria rikosmyönteiset asenteet rikollinen seura antisosiaaliseen persoonallisuuteen liittyvät riskitekijät Nuorten syrjäytymistä ja rikollisuutta selvittäneessä tutkimuksessa (Kivivuori 2009; 15) puolestaan on osoitettu seuraavien sosiaaliseen pääomaan liittyvien tekijöiden lisäävän rikoskäyttäytymisen riskiä vanhemmuuden puutteellinen tuki perheen hajoaminen heikko opettajien kontrolli heikko luottamus toisiin ihmisiin Rikoskäyttäytyminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen liittyvät toisiinsa. Rikollisuutta ja syrjäytymistä pyritään ehkäisemään tarjoamalla riittävän varhaisessa vaiheessa tukea (Rikoksentorjunta.fi) peruspalveluissa, jotka on suunnattu lapsille, nuorille ja heidän perheillensä. Yhtä lailla aikuisten palveluissa tulisi huomioida paremmin hyvinvointivajeiden päällekkäisyys ja ylisukupolvisuus. Opinnäytetyön tulokset nimittäin osoittivat asiakkaiden tarpeiden liittyvän keskeisesti merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Asiakkaat halusivat ylläpitää suhteita, he saivat läheisiltä tukea ja ihmissuhteet myös tukivat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Palveluissa tulisikin olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä rikosseuraamusasiakkaiden kohtaamiseen. Väliinputoaja vai aktiivinen toimija? Tutkintavangit ovat erityisessä asemassa, koska heitä ei ole vielä tuomittu. Tämän vuoksi heitä tulee pitää syyttöminä ja kohdella sen mukaisesti (Nelson Mandela -säännöt 2017:66). Opinnäytetyön tulosten valossa asiakkaat näyttäytyivät hyvin omatoimisina ja he ilmaisivat hoitavansa asioita ensisijaisesti itse ilman tukea, mikä lisää myös autonomiaa. Eniten viranomaistuen tarve näyttäytyi yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevien, kuten asumiseen ja koulutukseen liittyvien asioiden hoitamisessa. Kehittämistehtäväni pohjautui asiakaslähtöiseen toimintatapaan, jossa käytin toimintatutkimuksellisia ja osallistavia menetelmiä. Opinnäytetyöni tavoitteena oli parantaa tutkintavankeuteen tulevien asiakkaiden tiedon saannin tarpeita sekä kartoittaa heidän palvelutarpeitansa, joita analysoin psykologisten perustarpeiden ja motivaation viitekehyksessä. Matkaoppaassa (2011) on kuvattu asiakaslähtöisyyden sosiaali- ja terveysalalla tarkoittavan asiakkaan kohtaamista yksilönä ja ihmisarvoa kunnioittaen riippumatta hyvinvointivajeesta. Keskeistä siinä on palveluiden järjestäminen mahdollisimman toimiviksi asiakkaiden eikä organisaation tarpeista lähtien. (2, s. 18.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolla on kuvattu osallisuuden edistämisen periaatteita. Asiakaslähtöisessä kehittämisessä lisätään osallistumismahdollisuuksia ja tiedolla vahvistetaan sekä asiakkaan omaa ymmärrystä asemastaan että asiakasymmärryksen syventämistä palveluja suunniteltaessa (2, s. 22). Tiedon saannin tarpeellisuus omaa elämää koskevissa asioissa pätee myös vankilassa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan helposti saatava ja selkeässä muodossa oleva tieto vankilan toimintakäytännöistä vähentää epätietoisuutta ja auttaa pohtimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tiedon puute puolestaan voi heikentää asiakkaiden oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua. Ryanin ja Decin (2017) mukaan ihminen motivoituu helpommin asioihin, joita hän pitää itselleen tärkeinä tai arvokkaina. Toisaalta sosiaalinen ympäristö voi heikentää tai vahvistaa sisäistä motivaatiota, tervettä kehitystä ja hyvinvointia riippuen siitä, miten se tukee psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. (3, s. 12). Muutosmotivaation kehittymisessä voi auttaa Millerin ja Rollnickin (2013) kehittämä Motivoiva keskustelu. Yhteistyöhön perustuvalla keskustelutyylillä vahvistetaan henkilön omaa motivaatiota, voimavaroja ja sitoutumista muutokseen perustuen hänen omiin arvoihinsa ja kiinnostuksen kohteisiin (4, s. 12–13). Kun asiakkailta edellytetään sitoutumista, olisi hyvä pohtia myös työntekijöiden sitoutumista ja organisaation pitovoimaa. Käyttäytymisellä tavoitellaan ensisijaisesti kuulumisen tunnetta yhteisöön ja merkityksellisyyttä muiden silmissä. Tällöin ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa kontekstissa tavalla, joka varmistaa hyväksynnän ja liittymisen (3, s. 12, 96.) Vankilassa tämä voi näyttäytyä sääntöjen uhmaamisena tai kuntouttavan toiminnan väheksymisenä, jos sillä saa arvostusta muiden asiakkaiden taholta. Tulosten perusteella tätä ilmiötä voi vielä vahvistaa se, että osaston arjessa kyvykkyyden tunnetta tukevia tekijöitä on vähäisesti. Yhteenkuuluvuuden tunteen tyydyttyminen osastolla on ristiriitainen muutospyrkimyksen näkökulmasta, koska se voi myös tarkoittaa vankiyhteisöön liittymisen vahvistumista. Arjen toiminnot tarjoavat mielekästä tekemistä ja vahvistavat perustarpeita, mikä ei suljetussa ympäristössä vielä tarkoita sisäisen motivaation pysyvämpää kehittymistä. Psykologisiin perustarpeisiin ja niiden tyydyttymistä tukeviin sekä heikentäviin tekijöihin tulisikin tulosten perusteella kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota tavoiteltaessa vankilasta rikoksettoman elämän oppimisympäristöä. Verkostot ja tieto palveluiden kehittämisen tueksi Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ja asiakasprosesseja (julkaisut.valtioneuvosto.fi) kartoittaneen selvityksen mukaan tutkintavangeista puolet vapautuu hieman yli kuukaudessa joko kokonaan tai odottamaan myöhempää seuraamusta. Tämä aiheuttaa erityisiä paineita vankilaan sisääntuloon ja sieltä kotiuttamiseen liittyville toiminnoille. (Pajuoja 2019: 14.) Sidosryhmäyhteistyön linjauksissa (rikosseuraamus.fi) rikollisuuden ennaltaehkäisy on kuvattu Risen erityisenä palveluna vaikuttamalla pääasiassa yksilön rikolliseen käyttäytymiseen ja vähentämällä huono-osaisuutta. Risen strategian toteuttamisessa tarvitaan kuitenkin tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa asiakkaiden integroimiseksi yhteiskunnan normaalipalveluihin. (Sidosryhmäyhteistyön linjaukset 2022: 7, 12). Tutkimuksissa tuotettavaa tietoa tulisi hyödyntää laaja-alaisesti. Sen sijaan, että kehitetään uusia mittareita, olisikin syytä tarkastella jo olemassa olevien täydentämistä niin, että ne vastaisivat paremmin Monialaisten palvelutarpeiden tunnistamiseen (julkaisut.valtioneuvosto.fi) ja toisivat tietoa hallinnon rajat ylittävien palveluiden kehittämiseen. Uudet hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden 2023 alusta. Niin Rikosseuraamuslaitoksen kuin sosiaalihuollon palvelujen organisointi, toteuttaminen ja yhteensovittaminen on uudistumisen tiellä. Verkostomainen työ (sitra.fi) on usein edellytys uudenlaisen toimintatavan tai työkulttuurin kehittämiseksi, toteuttamiseksi ja sen levittämiseksi. Palveluja yhteensovittamalla ja oikea-aikaisella interventiolla on mahdollista ehkäistä asiakkaan väliinputoajan asemaan päätymistä ja sen sijaan tukea yhteiskuntaan liittämistä toimijuutta vahvistamalla. Kirjoittaja Lea Stranden, erityisohjaaja Vantaan vankila, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Stranden, L. 2022. Asiakaslähtöinen kehittäminen tutkintavankeudessa. Motivaatiota ja osallisuutta muutokseen. Metropolia (Theseus). Lähteet Tyni, Sasu 2015. Vankeinhoidon vaikuttavuus – Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015. Helsinki: Rikosseuraamuslaitos. Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sari & Ahonen, Päivi & Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: Tekes. Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press. Miller, William R. & Rollnick, Stephen 2013. Motivational Interviewing. Helping People Change. Third Edition. New York: The Guilford Press.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset