Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Palveluiden haasteet ratkotaan monialaisella yhteistyöllä ja resursseja vahvistamalla

25.1.2023

Teppo Kotilainen

Katariina Kajan kirjoittaa uudistuva sosiaalialan osaaminen-blogissa, että erityislasten oikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarpeista ja niihin vastaavista palveluista on ollut runsaasti keskustelua viime aikoina. Asiantuntijoilla sekä perheillä itsellään on suuri huoli yksin jäämisestä sekä vääränlaisista ratkaisuista lapsen haasteisiin. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumista estävät mm palveluiden pirstaleisuus, vääränlainen tuki sekä ongelmien tunnistamisen vaikeus. (1) Selvää on se, että pirstaleiset ja usein aliresursoidut palvelut eivät pysty tällä hetkellä vastaamaan täysin kasvaneeseen palvelun tarpeeseen. Tarvitaan uusia keinoja sekä toimivaa yhteistyötä ongelmien tunnistamiseen sekä yksilöiden auttamiseen ja tukemiseen Lasten ongelmiin pitäisi löytää ratkaisuja tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Samaan aikaan myös nuorten ja nuorten aikuisten ongelmat ovat lisääntyneet ja tuen tai palveluiden saaminen on vaikeaa. Vaikka esim. ADHD-diagnoosien ja ADHD-lääkitysten määrät ovat nuorilla ja aikuisilla kasvaneet, on prosessi diagnoosin saamiseksi silti usein työläs, myös ammattilaisen näkökulmasta. Lisääntyneiden ADHD-epäilyjen, diagnoosien sekä selvitysten taustalla vaikuttaa moni asia. Yksi iso tekijä näyttäisi olevan koronapandemiasta johtunut etäopiskelu. Myös lisääntyneet mielenterveydenhaasteet, kuten masennus tai ahdistus, voivat aiheuttaa oireilua, joka johtaa ADHD-epäilyyn. Myös tietoisuuden lisääntyminen on lisännyt hoitoon ohjautumista entisestään (2)(3)(4). Ratkaisuja haasteisiin hyvinvointialueilta? Sote-uudistuksen tavoitteena on muun muassa turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Hyvinvointialueilla toimintarakenteita ja -tapoja luodaan ihmislähtöisten palvelukokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Tavoitteena on perus- ja erityistason palvelujen entistä parempi yhteentoimivuus. Mikäli tavoitteet toteutuvat, palveluiden pirstaleisuuteen saadaan helpotusta sote-uudistuksen myötä. Hyvinvointialueet kokoavat palveluitaan saman katon alle ja ovat askel kohti parempia ja yhtenäisempiä palveluita, jotka osaltaan voivat edistää erityislasten, nuorten ja aikuisten oikeuksien parempaa toteutumista. Sote-uudistuksen myötä, palveluiden tulisi olla enemmän ns. yhdeltä luukulta saatavia, pirstaleisuuden sijaan. Kehittämistyö on jo aloitettu ja hyvinvointialueilla tunnistetaan asiakkaiden sekä ammattilaisten haasteet löytää perheille sopivaa tukea ja palveluita. Yksi ratkaisukeino voi olla perhekeskustoimintamalli, jolla perheiden palvelut pyritään kokoamaan yhden luukun periaatteen mukaisesti saman katon alle. Perhekeskusmallin myötä on hyvä mahdollisuus vahvistaa monialaista yhteistyötä, estetään palveluiden siiloutumista sekä saadaan asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisemmin huomioitua. (5) (6) Sote-uudistus on hyvä suunta, mutta tarvitaan myös muita keinoja Tutkimuksiin pääsyä hankaloittaa se, että tutkimusjonot ovat tällä hetkellä pitkät. Yksi iso tekijä hoitoon ja arvioon pääsyn vaikeuden taustalla on pula koulupsykologeista. Pahimmillaan ADHD-tutkimuksiin pääsyä saattaa joutua odottamaan useita kuukausia ja yhden koulupsykologin vastuulla on niin paljon opiskelijoita, että aikoja on vaikea saada. Vajavaisen koulupsykologiresurssin lisäksi, vajetta on myös koululääkäriresursseissa. Kun resurssit ovat rajalliset, on syytä pohtia, miten käsillä olevaan tarpeeseen pystytään vastaamaan paremmin. Tästä syystä eri hyvinvointialueilla on käynnistetty kehittämistyö, jonka tavoitteena on selkiyttää hoitopolkuja ja määritellä uudelleen sitä, miten jo olemassa olevilla resursseilla pystyttäisiin vastaamaan paremmin esim. ADHD-selvitysten kasvavaan kysyntään. Tavoitteena on saada lisää työkaluja, joista on hyötyä asiakkaalle, mutta myöskin sotepalveluissa työskenteleville. (7)(8)(9)(10) Myös ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa sekä työkaluja erilaisten asioiden kuten esim. ADHD:n tunnistamiseen. Ongelmien lähtökohtia ja syitä voi olla joskus hankala tunnistaa, varsinkin jos ongelmat alkavat kasaantua. ADHD:n kohdalla vaikuttaisi siltä, että ADHD tunnistetaan pojilla helpommin kuin tytöillä, koska näkyvät oireet saattavat olla erilaiset. (11) Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmien juurisyyt pystytään tunnistamaan, sen paremmin pystytään ehkäisemään ongelmien syvenemistä. Lasten ja nuorten kohdalla pitää varmistaa myös riittävä erityinen tuki niin esi- ja perusopetuksessa kuin toisella asteellakin. Tammikuussa voimaan astunut soteuudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä rakenteellisista uudistuksista. Vaikka vielä ei arvioida sitä, miten uudistuksessa onnistutaan, potentiaalia sosiaali- ja terveyspaleluiden kehittämiseen ja parantamiseen on olemassa. Oleellista onkin se, miten saumattomasti saadaan eri palvelut toimiaan yhdessä, yhteisen asiakkaan tilanteen edistämiseksi. Kirjoittaja Teppo Kotilainen, koulukuraattori, sosionomi (YAMK) -opiskelija Lähteet Kajan, Katariina 2022. Uudistuva sosiaalialan osaaminen- blogi: Erityislastenoikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin. ADHD:n lääkehoito lisääntyy suomalaislapsilla – viidellä prosentilla lapsista on oireilua. Yle Uutiset 7.2.2020. Aikuisten ADHD-diagnoosien määrä kasvanut räjähdysmäisesti – tutkimuksiin hakeutumisen syynä myös yhteiskunnan kasvavat vaatimukset. MTV Uutiset 09.10.2021. Onkohan minullakin adhd? Helsingin sanomat 3.4.2022. Perheiden palvelujen uusia tuulia ja kehitystyön tuloksia. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue 2022. Mikä sote-uudistus? Soteuudistus.fi. Koulupsykologeille jopa vuosien jonot. Yle Uutiset 7.4.2021. Koulupsykologeista on huutava pula. MTV Uutiset 17.9.2022. Kouluterveydenhuollossa ja neuvoloissa on paha pula lääkäreistä ja terveydenhoitajista. Mediuutiset 18.8.2021. Tarkkaavaisuushäiriö oireisen lapsen ja nuoren hoitoketju. Essote 2019.

Lue lisää

Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla

23.1.2023

Toni Piispa

Kohtaamisen ja läsnäolon taito nousivat tärkeimmiksi asioiksi sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa. Toimintatutkimuksen menetelmin toteutetussa opinnäytetyössä haastateltiin erityisen tuen oppilaita ja toteutettiin kaksi työpajaa opetus- ja kasvatushenkilöstölle. Yllä on kuva yhden työryhmän posterista. Sosioemotionaaliset taidot ovat osa sosioemotionaalista kompetenssia. Sen voi määritellä kyvykkyydeksi toimia vuorovaikutussuhteessa toisen kanssa. Kyvykäs yksilö pystyy luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita sekä saamaan hyväksyntää toisilta. Hyvät sosioemotionaaliset taidot auttavat myönteisesti opiskelussa, sosiaalisten suhteiden luomisessa ja lisäävät tyytyväisyyttä elämään. Lapset, joilla on puutteelliset sosiaaliset, tunne- tai käyttäytymisen taidot ovat alttiimpia häiriökäyttäytymiselle. (1) Sosioemotionaalisten taitojen opetuksen toteuttaminen on merkityksellistä ja ajankohtaista sosiaalisia ongelmia estävänä tekijänä. Sosiaalisia ongelmia ovat yksilöön, lähiyhteisöön tai yhteiskuntaan vaikuttavat haasteet, kuten päihdeongelmat tai peliriippuvuus. Tänä päivänä uutiset nuorten mielenterveysongelmista, päihteiden käytöstä tai kouluväkivallasta hallitsevat keskustelua. Mahdollisuus ajautua huono-osaisuuden tai syrjäytymiskehityksen polulle on todellinen. Riskitekijöitä ovat muun muassa huoltajien alhainen koulutustaso, yksinhuoltajuus tai työttömyys. Sosioemotionaalisten taitojen opetus ja niiden kautta koettu kehitys vahvistavat oppilaiden ajattelua ja uskoa elämässä menestymiseen. (2) Sosioemotionaalisten taitojen opetusta kehitettiin yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa Selvitin opinnäytetyössä Vantaan kaupungille, miten sosioemotionaalisten taitojen opetusta voitaisiin kehittää alakoululla. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat luokkamuotoista erityisen tuen pienryhmäopetusta tarjoavat etappiluokat. Etappitoiminta on Vantaan oma malli tukea oppilaita, joilla on ollut haasteita lähikoulussaan sosioemotionaalisissa taidoissa ja opiskelussa. Oppilaat vahvistavat vuoden aikana taitojaan yksilöllisesti, muun muassa tunteiden säätelyssä tai tilannetajuisessa käytöksessä. Etappiluokalla työskentelee erityisluokanopettaja, sosiaaliohjaaja tai koulunkäyntiavustaja. Etappiluokilla on hyvä aikuisresursointi oppilaan kuulemisen ja yksilöllisen ohjauksen mahdolliseksi. (3) Tutkimusmenetelminä käytettiin oppilashaastatteluita ja henkilöstöjen työpajoja. Osallistujia toteutuksiin tuli seuraavasti: oppilashaastatteluihin kuusi henkilöä. henkilöstöjen työpajoihin 12 henkilöä. Oppilashaastattelut toteutettiin kahdella eri alakoululla ja henkilöstöjen työpajat toteutettiin kaksi kertaa. Toisen työpajan jälkeen reflektoitiin henkilöstön kesken koko prosessia ja sovittiin hyvien käytänteiden käyttöönotosta omassa työyksikössä. Kohtaaminen ja läsnäolo nousivat ylitse muiden Selvitystyön tuloksissa henkilöstön taito kohdata ja olla läsnä oppilaille nähtiin merkityksellisimpänä asiana. Kohtaaminen ja läsnäolo koettiin jopa niin tärkeäksi, ettei tietty sosioemotionaalisten taitojen opetusmenetelmä tai opetuksen järjestäminen noussut sen edelle. Oppilaat kokivat, etteivät he saa tarpeeksi huomiota luokkatilassa. Tilan valtaavat sen sijaan äänekkäimmät ja rohkeimmat persoonat. Henkilöstö koki tärkeänä oppilaiden päivittäisen kuulemisen ja näki tämän merkityksellisenä tapana luoda yhteys oppilaan ja aikuisen välillä. (4) Oppilaiden kertomuksista nousivat esiin kokemukset: yksinäisyydestä niukkuudesta eriarvoisuudesta pelaamisen merkityksestä vapaa-ajan vietossa. Oppilaat kertoivat yksinäisyyden näkyvän kotona yksin vietetyn ajasta määrässä ja haasteissa solmia kaverisuhteita. Oppilaat kokivat kotona materiaalista ja taloudellista niukkuutta, esimerkiksi harrastuksiin osallistuminen oli vaikeaa perheen taloudellisen tilanteen takia. Osa oppilaista koki itsensä ulkopuoliseksi ja eriarvoiseksi oman elämänsä vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Kotona vietetty aika kohdistui pääosin pelaamiseen ja moni puheenaihe keskittyi tähän samaan teemaan. Huoltajat tarvitsevat myös tietoa Oppilaiden huoltajat tarvitsevat tietoa sosioemotionaalisista taidoista. Lapset oppivat mallioppimalla huoltajiaan seuraamalla. Miten huoltajat sanoittavat tunteensa tai toimivat syy-seuraus-suhteessa ja mitä he pitävät sopivina toimintamalleina. Tunteiden esille tuominen täytyy olla hyväksyttävää myös epämieluisissa tilanteissa. Aggressiot tulee ottaa vastaan. Huoltajien on yleisellä tasolla tärkeä tiedostaa, miten kasvatustilanteissa tulee toimia. Lapsi hyötyy ennakoitavasta, johdonmukaisesta ja turvallisesta kasvatusympäristöstä. (5) Opinnäytetyössä ei haastateltu oppilaiden huoltajia ja heidän suhtautumistaan kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen. Etappiluokissa tehdään viikoittain yhteistyötä huoltajien kanssa, mutta sen tiivistäminen etenkin jakson alussa loisi hyvät edellytykset yhteisten toimintatapojen ja tavoitteiden asettamiseksi. On hyvä tiedostaa, että oppilas saa vaikutteita ja palautetta käytöksestään koulun lisäksi muissa arjen ympäristöissään, kuten kotona, harrastuksissa ja ystävien kesken. Etappijakson aikana saadaan parempia tuloksia, kun oppilas saa johdonmukaista ohjausta ja välitöntä palautetta hyvästä käytöksestä eri ympäristöissä. Etappitoiminnan vaikuttavuuden seuranta Etappiluokkien oppilaiden koulupolkua ei ole seurattu etappijakson jälkeen ja sen näkyväksi tekeminen seurantatutkimuksella olisi todella merkityksellistä. Seurantatutkimus tekisi näkyväksi, mitä hyötyä etappijaksosta on ollut oppilaan koulupolulla pidemmällä aikavälillä. Kirjoittaja Toni Piispa, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii sosiaaliohjaajana vantaalaisessa alakoulussa. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla Lähteet Räsänen, Juhani 2020. Valitsen vahvuuden – uuden koulun luonne, periaatteet ja mahdollisuudet. Ulkoisesta hallinnasta osallistavaan pedagogiikkaan. Helsinki: Lector Kustannus Oy. 306. Saari, Juho; Eskelinen, Niko & Björklund, Liisa 2020. Raskas perintö – Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Helsinki: Gaudeamus Oy. 16–18, 118–120. Vantaan kaupunki. Etappi vuosiluokat 1–6. Kivimäen Etappi. Perusopetuksen Etappitoiminta (1.-6. luokat) | Vantaa. Viitattu 23.2.2022. Koivuniemi, Marika; Kinnunen, Susanna; Mänty, Kristiina; Näykki, Piia & Järvenoja, Hanna 2020. Arjen sosioemotionaaliset haasteet oppimistilanteina – 4T-toimintamalli lapsen kehittyvien tunteiden säätelytaitojen tukemiseksi. Oulun yliopiston oppimateriaali E9. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto. . Viitattu 28.10.2022. Neitola, Marita 2018. Parents as Teachers and Guides of Their Children’s Social Skills. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research Volume 7, Issue 2. Viitattu 18.10.2022. 393 & 408–409.

Lue lisää

Miltä näyttää varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla?

19.1.2023

Niina Eloranta

Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä on uusi. Tehtävä on asetettu varhaiskasvatuslaissa (2018) (1) ja se mainitaan vain hyvin lyhyesti valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa (2022) (2). Tehtävän käytännön toteutuksen ja sisällön määrittely onkin palvelun järjestäjien eli kuntien ja yksityistä varhaiskasvatusta tuottavien yritysten, tehtävä. Opinnäytetyössäni selvitin sähköisten kyselyiden avulla, miltä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä näyttää Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä ja mitä odotuksia tehtävässä toimivilla sekä heidän esihenkilöillään on tehtävän suhteen tulevaisuudessa. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä työskentelee Helsingissä pääosin lähihoitajakoulutuksen saaneita henkilöitä, mutta muutama sosionomikin on jo aloittanut tehtävässä. Sekä työntekijät että heidän esihenkilönsä kuvaavat tehtävää vielä epäselvänä. He toivovat selkiyttämistä erityisesti suhteessa muiden moniammatillisen tiimin jäseniin. Suomalaisen varhaiskasvatuksen historiassa onkin ollut monia vaiheita, jossa tehtävien sisällöstä ja jaosta on kiistelty. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa yhteisön jäsenten osaamisen (3). Moniammatillisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen tiimityössä voidaan katsoa myös sosiaalialalla tyypillisen systeemiseen ajattelun kautta. Siinä perustana on lapsen, hänen perheensä ja elinympäristönsä väliset vuorovaikutussuhteet ja lapsi nähdään osana ympäristöään (4). Systeeminen ajattelu tukee myös varhaiskasvatussuunnitelmassa (2022) esitettyjä ajatuksia oppivasta yhteisöstä ja siitä, ettei lasta ei nähdä kasvatuksen ja koulutuksen kohteena vaan osana moninaista ympäristöään. Tehtävän sisältö, vaativuuden arviointi ja palkkaus Opinnäytetyötäni varten tehdyn kyselyn tulokset osoittavat, että tehtävässä oleellisiksi näkökulmiksi koetaan perheiden tukemisen lisäksi tasa-arvon edistäminen ja antirasistinen työote, jotka ovat osa sosiaalipedagogista työotetta. Tehtävän ollessa uusi, sekä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimivat että heidän esihenkilönsä arvioivat hyvin varovaisesti tehtävän tähän mennessä perheille ja lapsille tuomia hyötyjä. Varhaiskasvatuksen sosionomin nähtiin kuitenkin tuovan työyhteisöön yhteisöllisyyden näkökulmaa ja mahdollistavan muiden ammattilaisten osaamisen hyödyntämisen. Moniammatillisen ja systeemisen näkökulman lapseen ja lapsuuteen nähtiin tuottavan varhaiskasvatuksen moniammatilliseen työhön laatua. Työntekijöiden kiinnostus jatkokoulutukseen ja sosionomiksi pätevöitymiseen oli kyselyn tulosten mukaan riippuvaista tehtävän tulevasta selkiyttämisestä sekä palkkakehityksestä. Myös esihenkilöt näkivät palkkauksen parantamisen oleellisena tekijänä tehtävän veto- ja pitovoiman parantamisessa. Yhteenvetoa ja suosituksia tulevaan Tehtävä on uusi ja on ymmärrettävää, että sen jäsentäminen ja kehittäminen on vielä kesken. On hienoa, että kehittämistyöhön on Helsingissä lähdetty, vaikka varsinaisia varhaiskasvatuksen sosionomeja on valmistunut vasta muutamia. Opinnäytetyöni on osa käynnistyvää kehitystyötä ja sen tulokset on esitelty Helsingissä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimiville, heidän esihenkilöilleen sekä aluepäälliköille. Kaupunkitasoisen sosionomien ja esihenkilöiden verkoston luominen on aloitettu ja yhteinen keskustelualusta perustettu. Tällä hetkellä tehtävässä toimivilla sekä tehtävää johtavilla esihenkilöillä onkin hyvä mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun ja tehtävän kehittämiseen sekä sen merkityksen sanoittamiseen työnantajatasolla, omissa työyhteisöissään sekä perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että työnantaja järjestää kaupunkitasoista perehdytystä sekä työntekijöille että esihenkilöille, jotka tehtävää johtavat. Oleellista on saada aikaa yhteiselle keskustelulle uuden tehtävän äärellä. Kirjottaja Niina Eloranta, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii päiväkodin johtajana Helsingissä. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Eloranta, Niina 2022. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla. Lähteet Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Annettu Helsingissä 13.07.2018 (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 (oph.fi)) Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Systeeminen toimintamalli lastensuojelussa. Viitattu 12.11.2022.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset