Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Turvallisessa yhteistyösuhteessa päihderiippuvainen vanhempi oppii tunnetaitoja

11.4.2023

Miia Ehrman

Päihteidenkäyttö voi olla keino säädellä erilaisia tunnetiloja. Onnistunut ja tuloksellinen vauvalähtöinen päihdekuntoutus vahvistaa vanhemman tunnetaitojen oppimista ja tunteiden säätelykeinoja ilman päihteitä. Kotimaista tutkimusta perhepäihdekuntoutuksessa olevien vanhempien kuntoutumisesta (1) sekä vanhempien kokemuksista hyvinvoinnin muutoksesta kuntoutuksen aikana on niukasti (2). Opinnäytetyössäni haastattelin kahdeksaa Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen päättänyttä vanhempaa. Tavoitteena oli tarkastella vanhempien kokemusta hyvinvoinnissa tapahtuvasta muutoksesta kuntoutuksen aikana sekä yhteistyösuhteen merkitystä muutokseen. Haastattelujen pohjana toimivat Helsingin ensikodissa käytössä olevat palautetietoisen hoidon (Feedback-Informed Treatment, FIT) keskustelutyökalut, oman hyvinvoinnin arvio (The Outcome Rating Scale, ORS) ja yhteistyösuhteen arvio (Group Session Rating Scale, GSRS). Hyvinvoinnissa tapahtuva muutos Pohjoismainen hyvinvointitutkimus pohjautuu Allardtin (1976) käsitykseen hyvinvoinnista (3). Allardt jaottelee hyvinvoinnin käsitteen kolmeen ulottuvuuteen: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Hyvinvointi tarkoittaa tarpeiden tyydyttymistä ja niiden tyydyttämättä jättäminen merkitsee hyvinvointivajetta. (4) Päihderiippuvuus määritellään hyvinvointiongelmaksi, koska päihderiippuvuus aiheuttaa yksilölle ja hänen läheisilleen kärsimystä ja haittaa (5). Opinnäytetyön tulokset vahvistavat hyvinvoinnin kokemuksen moniulotteisuuden ja Allardtin näkemyksen siitä, että hyvinvointi tulee jakaa eri osatekijöihin ja joita yhtä aikaa tarkastelemalla voi ymmärtää hyvinvoinnin kokonaisuuden muutoksen (6). Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että vanhempien hyvinvointi vahvistui seuraavilla tavoilla päihdekuntoutuksen aikana: oppimalla tunnetaitoja huolehtimalla itsestään asettamalla rajoja vahvistamalla vuorovaikutustaitoja saamalla yhteyden kokemuksen muihin toimimalla yhteiskunnan jäsenenä huolehtimalla yhteiskunnallisista asioista. Haastateltavien vastauksissa korostuivat tunnetaitojen oppimiseen liittyvä hyvinvoinnin muutos sekä yhteyden kokemus eri läheissuhteissa. Haastateltaville tunnetaidot tarkoittivat tunteiden tunnistamista ja sanoittamista, tunteiden kehoyhteyden ymmärtämistä, itsearvostuksen lisääntymistä sekä tunnetilojen säätelykeinoja. Yhteistyösuhteen merkitys hyvinvoinnin muutokseen Opinnäytetyön toisena tavoitteena tarkastelin Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen ja yhteistyösuhteen merkitystä vanhemman hyvinvoinnissa tapahtuvaan muutokseen. Tuloksissa korostui kuntoutusympäristön turvallisuus fyysisenä kuntoutusympäristöön liittyvänä sekä psyykkisenä turvallisuuden kokemuksena. Toisena muutosta edistävänä tekijänä nousi esiin kuntoutuksen ilmapiiri. Kuntoutuksessa vertaisten kesken ilmapiirissä korostuivat: avoimuus, rehellisyys, luottamus, yhteenkuuluvuus ja samaistuminen muihin. Ilmapiirissä suhteessa työntekijöihin painottuivat : tasavertaisuuden kokemus, luottamus, hyväksyntä ja kannustus. Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen tulevaisuuden mahdollisuudet Jotta hyvinvoinnissa voi tapahtua kokonaisvaltaista ja pysyvää muutosta, voi tulosten pohjalta olettaa, että mahdollisuus hyvinvoinnin moniulotteiseen muutokseen vaatii pitkän kuntoutusjakson. Haastateltavien keskimääräinen kuntoutusjakson pituus oli 21 kuukautta. Päihteidenkäytön lopettaminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista, mutta tunnetaitojen oppiminen vaatii pitkän kuntoutusjakson. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää kehitettäessä vauvalähtöistä päihdekuntoutusta Helsingin ensikodissa. Kuntoutuksessa tulisi kiinnittää huomiota vanhempien tunnetaitoihin ja tunnetilojen säätelykeinoihin. Työskentelyssä tulisi ottaa huomioon vanhemman ja lapsen suhteen lisäksi vanhemman muut läheissuhteet. Päihdekuntoutuksen rakenteissa ja työskentelyssä tulisi painottaa vauvojen ja vanhempien fyysistä ja psyykkistä turvaa ja turvallisuuden kokemusta jokaisessa arjen hetkessä. Päihderiippuvuudesta kuntoutujien hyvinvointia tukeva ilmapiiri syntyy luottamuksen, rehellisyyden ja avoimuuden kautta. Palautetietoinen hoitomalli tarjoaa tietoa yhteistyösuhteen vahvuudesta, vuorovaikutussuhteen laadusta ja ryhmän ilmapiiristä (7). Palautetietoinen hoitomalli mahdollistaa päihdekuntoutuksen laadun ja vaikutusten seurannan. Opinnäytetyö pyrki vastaamaan Karttusen (2019) esittämään kysymykseen, miten sosiaalinen kuntoutus edistää vanhempien hyvinvointia (8). Hyvinvointialueet vastaavat sosiaalisen kuntoutuksen palveluiden hankinnoista. Opinnäytetyön tuloksia on mahdollista hyödyntää, kun poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä hyvinvointialueiden päihderiippuvaisten vauvaperheiden saamasta avusta ja kuntoutuksesta. Tuloksellinen ja onnistunut vauvalähtöinen päihdekuntoutus mahdollistaa hyvinvoinnin leviämisen vanhemman ja perheen tasolta yhteiskunnan tasolle. Kirjoittaja Miia Ehrman, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii vauvaperhetyön ohjaajana Helsingin ensikodissa. Kirjoitus perustuu Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Miia Ehrman 2023. "Nyt ei tarvii sitä onnen tunnetta korvata millään päihteellä" : vanhemman hyvinvoinnin muutos vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen aikana - Theseus Lähteet Ruisniemi, Arja & Kuusisto, Katja 2022. ”Että jaksan ne kaikki arjen mutkat ja suorat”: Päihdekuntoutuksessa perheenä olevien kuntoutujien vanhemmuuden kokemukset. Janus vol. 30 (3) 2022. 251–268. Ekqvist, Eeva & Kuusisto, Katja 2019. Laitospäihdehoidon asiakkaiden hyvinvoinnin muutos kuntoutuksen aikana. Teoksessa Pehkonen, Aini & Kekoni, Taru & Kuusisto, Katja (toim.) Oikeus päihdehuoltoon. Tampere: Vastapaino. 289-313. Saari, Juho 2011. Hyvinvoinnin kentät. Teoksessa Saari, Juho (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. 33–78. Allardt, Erik 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY. Uusitalo, Susanne 2011. Tahdonheikkous ja hyvinvointi. Teoksessa Saari, Juho (toim.). Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. 264–287. Uusitalo, Hannu & Simpura, Jussi 2022. Yhteenvetoa ja pohdintaa. Teoksessa Uusitalo, Hannu & Simpura, Jussi & Saari, Juho & Laihiala, Tuomo (toim.) Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys. Allardt-hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017. Helsinki: Into Kustannus Oy. 205–222. Miller, Scott D. & Bertolino, Bob 2018. Feedback Informed Treatment -palautetietoinen hoito. Helsinki: Libris Oy. Karttunen, Teija 2019. Naiserityistä päihdehoitoa. Etnografinen tutkimus päihdehoitolaitoksen naistenyhteisöstä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Lue lisää

Roolipelit kehittävät transversaaleja taitoja

4.4.2023

Niina Pietilä ja Tuula Metsäketo-Korkalainen

Monialaisella yhteistyöllä on erityinen asema sote-uudistuksessa, jonka keskeisenä tavoitteena ovat sujuvat asiakasprosessit ja tarpeisiin vastaavat palvelut (1). Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina hyrähdä käyntiin ilman vaivannäköä (2). Yhteistyötä voivat hiertää ammattilaisten erilaiset tietoperustat, totutut toimintatavat ja organisaatioiden toisistaan poikkeavat työtavat. Yhteistyön välttämättömänä lähtökohtana on pidetty asiakkaan tarpeisiin liittyvä syytä. Asiakkaan tarve ei kuitenkaan vielä takaa monialaisen työskentelyn sujuvuutta, vaan se vaatii rinnalleen yhteistyötahojen keskinäistä luottamusta. (3, s. 216-218.) Toimiva yhteistyö vaatii ammattilaisilta irrottautumista oman profession näkemyksistä kohti yhteistä tiedon muodostusta (3, s. 218). Tämä puolestaan edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja oman toiminnan reflektoivaa arviointia. Korkeakouluissa on pyritty jo opiskeluvaiheessa huomioimaan monialaisen työn haasteet ja tarjoamaan opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla työskentelyä eri ammattiryhmien kanssa esimerkiksi simulaatioilla tai roolipeleillä (ks. esim. 4; 5). Roolipelit harjoittelun välineenä Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana monialaiseen työskentelyyn keskittyvällä opintojaksolla, johon on osallistunut Metropolian sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja ja sosionomiopiskelijoiden lisäksi Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Opintojakson tavoitteena oli tutustua eri ammattiryhmien tehtävistä ja merkityksestä sote-palveluiden kokonaisuudessa, ymmärtää ryhmädynamiikan merkitys moniammatillisessa tiimissä sekä oppia ammatillista päätöksentekoa ja arjen johtamista. Jo tavoitteet osoittavat sen, että opintojaksolla pyritään vahvistamaan erityisesti taitoja, jotka eivät liity yksinomaan tiettyyn ammattialaan. Näitä taitoja nimitetään transversaaleiksi taidoiksi, ja ammattialojen rajojen ylittämisen lisäksi ne ovat siirrettävissä eri tehtäviin ja toimintaympäristöihin. (6.) Yhteisiä opetuskertoja oli neljä, minkä lisäksi opiskelijat tekivät pienryhmissä välitehtäviä. Keskeisenä oppimisen muotona olivat roolipelit, joissa opiskelijat eläytyivät ammattilaisten roolien lisäksi asiakkaan ja potilaan sekä heidän läheistensä rooleihin. Opetuskerrat sisälsivät lisäksi lyhyitä alustuksia, välitehtävien tarkastelua ja yhteistä keskustelua. Opiskelijat ilmoittautuivat etukäteen kunkin roolipelin rooleihin. Roolipelissä oli mahdollista olla asiakkaan tai potilaan, hänen läheisensä tai eri alojen ammattilaisen roolissa. Jo ennakkoon oli tiedossa, kuka ammattilaisista oli tapaamisen vetovastuussa. Ennen roolipeliä opiskelija sai kirjallisen kuvauksen siitä, minkälainen hänen roolihenkilönsä oli ja mitkä hänen keskeiset tavoitteensa ja toimintatapansa olivat. Muut kuin kyseisessä roolissa oleva opiskelija eivät tienneet näitä kuvauksia. Roolipeliin osallistuvien lisäksi osa opiskelijoista oli tarkkailijoina, jotka kiinnittivät huomiota ennalta määriteltyihin teemoihin kuten kokouksen johtamiseen, asiakaslähtöisyyteen sekä ryhmädynamiikkaan. Roolipeli kesti noin 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen kokouksessa roolissa olleet kertoivat omia havaintojaan ja purkivat kokemustaan. Tarkkailijat toivat keskusteluun omat havaintonsa, minkä jälkeen oli aikaa yhteiselle reflektoivalle ja pohdiskelevalle keskustelulle. Oman osaamisen ja muiden osaamisen parempaa tunnistamista ”Vaikka monelle opiskelijalle tiimikokousten harjoittelu oli uutta ja vähän jännittävääkin, ilmapiiri oli hyväksyvä ja avoin. Ryhmähenki parani joka tapaamisella ja yhteiset keskustelut käytännön harjoittelun jälkeen olivat melkein parasta. Mitä paremmin tutustuimme toisiimme, sitä luontevammin moniammatillinen yhteistyömme sujui. Kurssin aikana opin paljon yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Kynnys moniammatilliseen yhteistyöhön on madaltunut.” (7) Roolipelaaminen edellyttää turvallista ympäristöä, jotta uuteen ja ennakoimattomaan uskaltaa hypätä. Tämän vuoksi ensimmäisellä kokoontumiskerralla keskityttiin tutustumiseen ja sen varmistamiseen, että osallistujat tiesivät, mistä opintojaksossa on kyse. Yhteiset keskustelut, joita käytiin alustusten ja roolipelien jälkeen, olivat merkityksellisiä. Pienryhmätyöskentelyssä oli mahdollista tutustua muiden alojen opiskelijoihin paremmin ja rakentaa samalla ymmärrystä siitä, mitä eri alojen ammattilaiset ajattelevat ja miten he sanoittavat esimerkiksi omaa osaamistaan. Samalla oman alan taitojen ja tietojen kuvaaminen muiden alojen opiskelijoille herätti huomaamaan omaa osaamista ja paikkaa monialaisessa yhteistyössä uudella tavalla (ks. myös 2, s. 158). Roolipeleissä eivät korostu vain substanssiin liittyvät taidot, vaan erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen, vuorovaikutustaidot ja empatia (8, s. 40). Yhteinen tiedon muodostaminen asiakkaiden ja muiden alojen ammattilaisten kanssa kuitenkin lisää myös substanssiosaamista. Yhdessä muodostettu tieto laajentaa ymmärrystä käsiteltävistä ilmiöistä ja mahdollistaa uudenlaisten ratkaisujen huomaamisen. Opintojakso tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kehittää taitojaan ja osaamistaan monipuolisesti samalla hyödyntäen hänelle jo olemassa olevia taitoja. Jo käytössä olevat transversaalit taidot tulivat aiempaa helpommin tunnistettaviksi ja opiskelijat pääsivät terävöittämään esimerkiksi kriittisen ja luovan ajattelun taitojaan ratkoessaan moniulotteisia asiakas- ja potilastilanteita. Tällöin kyky tunnistaa yhdessä keskusteltavia asioita tai uudenlaisia ratkaisuja olivat välttämättömiä. Sosiaaliset taidot keskiössä ”Sain kurssilta valmiuksia luoda yhteistä asiantuntijuutta muiden ammattilaisten kanssa. Tilanteiden reflektointi ja ymmärrys yhteistyön ja hyvän vuorovaikutuksen tärkeydestä korostuivat kurssin aikana. Esiin nousi vahvasti oppimistilanteiden aikana eettinen osaaminen, asiakaslähtöisyys ja laaja-alainen tarpeiden kartoittaminen moniammatillisena yhteistyönä.” (7) Ihmissuhde-, sosiaaliset- ja tunnetaidot nousevat roolipeleissä erityisesti esiin. Roolipelaaminen imaisee mukaansa ja herättää monenlaisia tunteita helpotuksesta turhautumiseen ja suuttumukseen. Myös monitoimijaisessa sosiaali- ja terveysalan työssä ammattilaiset kohtaavat erilaisia tunteita. Työn vaikuttavuus ja työssäjaksaminen edellyttävät, että työntekijä tunnistaa tunteitaan ja ajatuksiaan sekä osaa sanoittaa niitä myös muille. Itsesäätelyn oppiminen onkin yksi roolipelaamisen sisällöistä, joka voi auttaa opiskelijaa arvioimaan olemassa olevia taitojaan ja havaitsemaan vahvuusalueiden lisäksi kehittämiskohteita. Roolipelaamiseen sisältyvä heittäytyminen ja kokemuksellisuus haastavat opiskelijoita oppimaan, vaikka tilanne ei olekaan todellinen samaan tapaan kuin esimerkiksi harjoittelujaksoilla. Roolipelaamisen etuna on sen riittävä todentuntu mutta samalla se, että kyse ei ole todellisesta tilanteesta. Tämä jättää tilaa tehdä rohkeitakin valintoja ilman, että siitä esimerkiksi olisi haittaa asiakkaalle tai potilaalle. Opintojaksolla nousevat esiin tunteet, asenteet ja odotukset sekä niiden yhteydet toimintaan ja käytökseen. Roolipelin jälkeisissä keskusteluissa yhtenä aiheena oli usein se, miltä erityisesti asiakkaan tai tämän läheisen roolissa oleminen tuntui. Roolipelaaminen syventää empatiataitoja sekä luo ymmärrystä ja ideoita sille, miten monialaisen tapaamisen voi järjestää erityisesti asiakkaan tarpeita huomioiden. ”Koin hyödylliseksi palautteen tiimin toiminnasta ja myös omasta toiminnastani eri rooleissa. Tarkkailijoina olleet opiskelijat huomasivat tiimin toiminnassa asioita, joita en itse aina tiedostanut.” (7) Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat vuorovaikutustaito, jota harjoiteltiin opintojakson aikana. Se mahdollisti oman osaamisen ja kykyjen näkemisen toisen silmin ja sanoittamana. Roolipeliin osallistunut opiskelija on voinut kokea olleensa hermostunut, kun taas muiden havainto on ollut se, että hän on ollut rauhallinen, selkeä ja jämäkkä. Palautteen antaminen lisää kykyä rakentaa turvallista vuorovaikutusta. Opiskelijat pääsevät myös pohtimaan millä tavalla he voivat todellisissa yhteistyötilanteissa antaa palautetta ja mitkä ovat keinoja, jotka vievät yhteistyötä eteenpäin eivätkä halvaannuta sitä. Työskentely muiden alojen opiskelijoiden kanssa, roolipeleihin ja keskusteluun heittäytyminen ja transversaalien taitojen harjoittelu sopivat saumattomasti yhteen. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja on ollut yksi monialaisen opintojakson opettajista. Lisäksi hän on asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Tuula Metsäketo-Korkalainen (yhteisöpedagogi) työhönvalmentaja ja sosionomiopiskelija Metropoliassa. Lähteet Sote-uudistus 2022. Internet-sivu. Luettu 22.2.2023. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina - Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Annales Universitatis Turkuensis 341. Turku: Turun yliopisto. Kekoni, T. & Mönkkönen, K. & Silen-Lipponen, M. & Tiihonen, M. & Saaranen, T. 2021. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus 4 (29), 366–385. https://doi.org/10.30668/janus.89973 Karppinen, H. & Kattainen, E. & Pitkälä, K. 2014. Roolipelillä ymmärrystä moniammatilliseen tiimiin ja johtamiseen. Yliopistopedagogiikka. Luettu 22.2.2023. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7–20. Haettu 22.2.2023 Metsäketo-Korkalainen, Tuula 2022. Kenttämuistiinpanot. Ammattien välinen yhteistyö ja johtaminen. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon materiaali. Sánchez Quinto S, Vives Abril, T. 2022. Role playing for developing transversal skills. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 39-46.

Lue lisää

Henkilöstön osaaminen ja sen johtaminen lastensuojelun tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla

28.2.2023

Kirsi Martiskainen

Sosiaalialan palveluiden tulee olla yhä kasvavassa määrin vaikuttavia, oikea-aikaisia sekä saavutettavia. Näitä palveluita pitää pystyä tuottamaan kustannustehokkaasti ja niukkenevilla sosiaalialan resursseilla. Julkisia palveluita tuottavilta organisaatioilta edellytetään johtamista, joka tukee ja vahvistaa henkilöstön osaamista ja kyvykkyyttä vastata asiakkaiden tarpeenmukaiseen tukeen. Osaava ja motivoitunut henkilöstö on organisaation tärkein voimavara. Opinnäytetyössäni selvitin sähköisellä kyselyllä Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön henkilöstön osaamista ja kuinka osaamista johdetaan. Lastensuojelulaissa (36§) säädetään viranomaisten velvollisuudesta järjestää tarpeen mukaisia lastensuojelun avohuollon tukitoimia, lastensuojelun asiakkuudessa olevalle perheelle, huomioiden lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma (1). Tehostettu perhetyö on yksi merkittävä avohuollon tukitoimi, jonka tavoitteena on lapsen tai nuoren sekä vanhempien toimijuuden vahvistaminen ja tukeminen. Lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalityöntekijä hakee palvelua perheelle. Palvelua voidaan järjestää myös ryhmämuotoisena tukena perheille. Lastensuojelun tehostettu perhetyö Tehostettua perhetyötä toteutetaan koko perheen kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaisesti. Keskeistä työssä on lapsen edun, terveyden ja kehityksen turvaaminen. Painopisteenä on muutosorientoitunut, vanhemmuutta, sosiaalista toimintakykyä ja perheen vuorovaikutussuhteita vahvistava työskentely. Perhetyön aikana pyritään löytämään keinoja, joiden avulla vanhempi kykenee olemaan omalle lapselleen riittävän hyvä vanhempi. (2) Helsingissä tehostetun perhetyön toteutuksesta vastaavat alueelliset tiimit, joita on yhteensä seitsemän. Tehostetun perhetyön työntekijät ovat sosiaaliohjaajia, jotka toteuttavat perhetyötä työparityönä. Sosiaaliohjaajien pääsääntöisenä koulutuksena on sosionomi (AMK) -tutkinto. Perhetyön tiimien esihenkilöt vastaavat asiakasohjauksesta sekä tukevat ja ohjaavat henkilöstöä asiakastyössä ja sen toteuttamisessa. Asiakaskunnan tarpeet osaamisen vaatimusten taustalla Lastensuojelussa asiakkaana olevien lasten tuen tarpeet ovat suuria ja tilanteet kompleksisia. Perhetyön asiakasperheissä lapsen lastensuojelullisen tuen tarvetta voivat aiheuttaa lapsen omat kehitykselliset erityistarpeet, vanhemman terveydentila, yleinen jaksamattomuus, vanhemmuuden taitojen puutteet, pitkittyneet huolto- ja tapaamisriidat tai monenlainen lasten kaltoinkohtelu tai laiminlyönti. Haasteisiin saattavat liittyä lisäksi taloudelliset ja asumisen vaikeudet. Suhteet läheisiin voivat olla jännitteisiä. Perheiden vaikeuksia ja turvattomuutta aikaan saavat kokemukset voivat olla syvään juurtuneita ja ylisukupolvisia. (3, s. 19) Tehostetun perhetyön henkilöstö kohtaa asiakasperheitä näissä kriittisissä, usein nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Asiakaskunnan tarpeet asettavat omat vaatimuksensa henkilöstön osaamiselle. Tehostettu perhetyö on interventio, jonka tavoitteena on muutokseen tähtäävä työ. Ennen kaikkea tavoitellaan asiakkaana oleville lapsille ja nuorille parempia kasvun ja kehittymisen mahdollisuuksia. Asiakkaat ovat entistä vaativampia ja yhä paremmin tietoisia omista oikeuksistaan (4, s. 266-267). Osaamiskartoituksella vahvuudet ja kehitettävät alueet esille Selvitin opinnäytetyössäni sähköisellä kyselyllä Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön henkilöstön osaamista ja sitä, kuinka lähiesihenkilöt osaamista johtavat. Kysely jaettiin 73 työntekijälle ja vastaajia oli kaikkiaan 26. Kyselyssä henkilöstö arvioi osaamistaan työn eri osa-alueilla. Osaamista arvioitiin neliportaisella asteikolla joko vahvaksi tai paljon vahvistamista tarvitsevaksi. Kysely sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Osaamisen johtamista kartoittavissa kysymyksissä arvioitiin käytössä olevia johtamisen keinoja sekä niiden tärkeyttä. Osaamiskartoitusten suurin hyöty on osaamisen kehittämisen jäsentyminen ja oikea suuntaaminen (5, s. 182-183). Tulokset osoittivat, että tehostetun perhetyön henkilöstö tunnistaa omaa osaamistaan ja työn vaatimia kehittämistarpeita hyvin. Ammattieettinen osaaminen ja työn hallintaan liittyvät työelämätaidot näyttäytyvät vahvana osaamisena. Työn organisointi ja ajanhallinta, ongelmanratkaisutaidot sekä paineensietokyky ovat työelämätaitoja, joita tarvitaan työelämässä laajasti (6, s. 40; 7, s. 49-50). Henkilöstön ammatillinen osaaminen asiakastyön eri osa-alueilla on pääsääntöisesti laaja-alaista ja monipuolista. Osaaminen painottuu vahvasti vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoihin. Lastensuojelussa suhdeperustainen perhetyö edellyttää toteutuakseen toimivien suhteiden luomista tasapainoisesti sekä lapsiin että vanhempiin (8, s. 20). Menetelmällinen osaaminen painottuu sekä toiminnalliseen, yhteiseen tekemiseen että perheiden sisäistä vuorovaikutusta tutkivien ja tukevien menetelmien esim. erilaisten tehtävien, lomakkeiden ja korttien käyttöön. Työparityö mahdollistaa työntekijöiden omien vahvuuksien hyödyntämisen. Erilaisten asiakasryhmien tarpeiden tunnistamisessa ja niissä tarvittavissa työtaidoissa henkilöstö kokee tarvetta ja on motivoitunutta osaamisensa vahvistamiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen. Asiakastyössä nousee esiin uusia ilmiöitä, jolloin on tarvetta osaamisen vahvistamiseen. Näihin tarpeisiin on vastattava sopivalla täydennyskoulutuksella ja työssä oppimista mahdollistavilla rakenteilla. Tulosten perusteella vahvistusta osaamiseen kaivattiin asiakastyön yhteiseen dokumentointiin, ryhmän ohjaamiseen sekä asiakasperheiden spesifisiin tarpeisiin, kuten neuropsykiatrisiin haasteisiin tai nuorten rikoksilla oireiluun. Esihenkilön tärkeä rooli henkilöstön osaamisen vahvistamisessa Virtasen & Stenvallin (2019) mukaan osaamisella on suuri merkitys julkishallinnon organisaatioiden toiminnassa. Julkisessa hallinnossa ollaan siirtymässä vahvemmin osaamisen maailmaan, jossa arvostetaan monitaitoisuutta sekä yksilöllisiä vahvuuksia. Osaamista tulee osata johtaa ja käyttää moninaisia osaamisen kehittämisen keinoja. Johtamisessa tärkeää on huolehtia henkilöstön osaamisen uudistumisesta ja hyödyntää erilaisia työssä oppimisen mahdollisuuksia osaamisen kehittämisessä. (9, s. 137) Lastensuojelun lähijohtaminen vaatii monenlaista johtamisosaamista ja toisaalta asiantuntijaosaamista lastensuojelutyön erityisyyden vuoksi (10, s. 58). Esihenkilö on merkittävässä roolissa perhetyön henkilöstön osaamisen vahvistamisessa. Esihenkilön on tunnistettava henkilöstön vahvuudet. Kehityskeskustelut ovat siihen toimiva keino, mutta muitakin arjen kohtaamisia tarvitaan. Esihenkilön on mahdollistettava myös yhteisen osaamisen rakentuminen sekä huolehdittava osaamisen kehittymisen suuntaamisesta asiakastyön tarpeita vastaavaksi. Esihenkilö on avainasemassa, yhdessä henkilöstön kanssa, luomassa ja rakentamassa työpaikan oppimista edistävää ilmapiiriä. Lähiesihenkilöiden osaamisen johtaminen toteutuu arjen rakenteiden kautta: työparityön mahdollistaminen osaamisen jakaminen asiakastyön reflektointi. Osaamisen johtamisessa esihenkilön on tärkeää huomioida ja vahvistaa sekä ylläpitää sellaisia rakenteita, jotka tarjoavat yhteisen oppimisen ja osaamisen jakamisen paikkoja sekä reflektoinnin mahdollisuuksia työn arjessa systemaattisesti. Henkilöstölle on merkityksellistä, että esihenkilö on helposti lähestyttävä ja saatavilla. Hänellä tulee olla riittävästi aikaa asiakastyön tarkasteluun yhdessä henkilöstön kanssa. Asiakastyön ilmiöiden ja haasteiden reflektointi tukee myös henkilöstön työssä jaksamista. Osaamisen varmistaminen tulevaisuudessa Lastensuojelun avohuollon tukitoimiin panostaminen on välttämätöntä, että voidaan välttyä taloudellisesti kalliilta sekä inhimillisesti raskailta lasten ja nuorten sijoituksilta. Tehostettua perhetyötä tulee jatkuvasti kehittää palveluna siten, että perheiden oma toimijuus vahvistuu. Tavoitteena perhetyöllä on saavuttaa sellaista vaikuttavuutta, että lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen edellytykset paranevat ja perheiden hyvinvointi kasvaa. Jatkossa on tärkeää panostaa henkilöstön osaamisen vahvistamista kaipaaviin osa-alueisiin. Erityisen merkittävää on, että osaamista johdetaan työn tavoitteiden suuntaisesti. Tarpeen mukaiseen täydennyskoulutukseen tulee panostaa niin tarjonnalla, kuin kannustaen ja ohjaten kouluttautumaan henkilöstöä. Koulutusten anti tulee konkreettisesti hyödyntää asiakastyössä. Työssä oppimisen riittävistä rakenteista on huolehdittava niin hyvin, että asiakastyön reflektointi aidosti tukee henkilöstöä ja mahdollistaa uuden oppimisen. Kokeneempien työntekijöiden ns. hiljainen tieto on arvokasta oppia yhteisesti jaettavaksi. Yhteisesti tiiviissä vuoropuhelussa henkilöstön kanssa esihenkilöiden tulee innostaa ja rohkeasti etsiä sekä kehittää uusia, yhteistä osaamista vahvistavia ja tukevia keinoja. Osaava, motivoitunut ja kehittymismyönteinen henkilöstö on tärkein voimavara tehostetussa perhetyössä. Riittävän osaamisen varmistaminen ja kyvykkyyden kokemus myös sitouttaa työhön. Kirjoittaja Kirsi Martiskainen, sosionomi (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii johtavana sosiaaliohjaajana tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla. Kirjoitus perustuu Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Kirsi Martiskainen 2023. Henkilöstön osaaminen ja sen johtaminen lastensuojelun tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla. Theseus. Lähteet: Lastensuojelulaki 36 § 30.12.2014/1302. Perhetyö. Toimipisteet. Lastensuojelun ja perhesosiaalityön palvelut. Helsingin kaupunki. Päivitetty 26.4.2021. Viitattu 12.2.2023 Alatalo, Marjo & Lappi, Kari & Petrelius, Päivi 2017. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti mo- nitoimijaista, yhteistä perhetyötä. Työpaperi 21/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otala, Leenamaija & Mäki, Tiina 2017. Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu sote-alalla. Teoksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.) Itseohjautuvuus, miten organisoitua tulevaisuudessa. Helsinki: Almatalent. 265–285. Viitala, Riitta 2015. Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. Viitala, Riitta 2021. Henkilöstöjohtaminen - keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita. Eklund, Annina 2021. Osaamiskartta. Osaamisen kehittäminen työelämässä. Espoo: Brik. Alatalo, Marjo & Lappi, Kari & Petrelius, Päivi 2017. Virtanen, Petri & Stenvall, Jari 2019. Julkinen johtaminen. Helsinki: Tietosanoma. Paasivirta, Annukka & Pitkänen Miia 2021. Lastensuojelun mahdollistajat. Selvitys lähijohtamisen sisällöstä ja merkityksestä. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 5/2021. Viitattu 6.11.2022

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset