Vuosi: 2021
Perehdytysmateriaali tuo näkyväksi työpaikan hiljaista tietoa
Lainsäädäntö velvoittaa työnantajaa perehdyttämään työntekijän työhön ja aihetta käsitellään useissa eri laeissa. Laissa ei kuitenkaan määritellä tarkemmin sitä, miten perehdytys pitäisi toteuttaa. Perehdyttämiskäytännöt vaihtelevatkin laajasti. Espoon tapaamispaikassa perehdyttämistä lähdettiin kehittämään kokoamalla toiminnolle kirjallinen perehdytysmateriaali. Kehittämisen aikana tapaamispaikassa kuultiin työntekijöiden näkemyksiä ja tarpeita ja he osallistuivat käytännön kehittämistyöhön. Tässä tekstissä esitellään, miten perehdytystä voi kehittää työpaikalle räätälöidyn perehdytysmateriaalin avulla. Mitä perehdytys on? Perehdyttämisellä tarkoitetaan yleisesti niitä toimia, joilla organisaatio huolehtii siitä, että uusi työntekijä oppii nopeasti uudet työtehtävänsä ja tulee osaksi työyhteisöään ja -ympäristöään. Useat eri lait velvoittavat työnantajaa huolehtimaan perehdyttämisestä. Työturvallisuuslaki (2002) velvoittaa perehdyttämään työntekijän työhön vaaratekijöiden minimoimiseksi. (Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738, 14§). Sosiaalihuoltolain soveltamisopas puolestaan kiinnittää huomiota erityisesti tapaamispaikkatyöhön ja kehottaa huolehtimaan työntekijöiden riittävästä perehdyttämisestä, jotta muun muassa turvallisuusnäkökulma tulee riittävästi huomioiduksi. (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017, 81). Hyvä perehdytys on hyödyllistä: Perehdyttämisen avulla työntekijä sopeutuu vaivattomammin työyhteisöön ja kykenee nopeammin työskentelemään itsenäisesti ja tuottavasti. Lisäksi perehdyttäminen tukee laajasti niin yksilön kuin koko työyhteisön hyvinvointia. Organisaation näkökulmasta perehdyttäminen antaa mahdollisuuden uuden oppimiseen ja kehittymiseen, kun uusi työntekijä tuo mukanaan oman osaamisensa ja antaa palautetta organisaation toiminnasta. Tapaamispaikkatoiminta ja hiljainen tieto Tapaamispaikkatoiminta on palvelu, joka mahdollistaa lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman väliset tapaamiset valvotusti, tuetusti tai valvotuin vaihdoin. Tapaamisten tavoitteena on tukea lapsen ja tapaajavanhemman suhdetta turvallisessa ympäristössä. Tapaamispaikkatoimintaa on Espoossa tuotettu kunnan omana toimintana vuodesta 2007 lähtien. Espoossa tapaamispaikkatyön viimeaikaisessa kehittämisessä nähtiin oleellisena työtapojen ja yhteistyötyötahojen kanssa tehdyn työn kuvaaminen. Lisäksi haluttiin tunnistaa ja kuvata työntekijöillä ja toiminnossa olevaa hiljaista tietoa. Ensimmäisenä askeleena kohti laajempaa kehittämiskokonaisuutta päätettiin koota tapaamispaikalle kirjallinen perehdytysmateriaali ja -suunnitelma. Espoossa tapaamispaikkatyön sisällöistä ja työtavoista merkittävä osa on ollut työntekijöiden hallussa hiljaisena tietona. Virtainlahti (2009) määrittelee hiljaisen tiedon kokemuksen kautta muodostuneena tietona ja osaamisena, jota on vaikea sanallisesti kuvata. Osa hiljaisesta tiedosta on kuitenkin sellaista, joka on mahdollista muuttaa näkyväksi esimerkiksi laatimalla erilaisia ohjeita, dokumentteja ja kuvauksia. (Virtainlahti 2009: 31–53.) Kuusisto-Niemi ja Kääriäinen (2005) ovat puolestaan perustelleet, miksi tiedon ja osaamisen näkyväksi tekeminen erityisesti sosiaalityössä on tarpeen. He ovat muun muassa kuvailleet työyhteisön toiminnan muuttuvan sitä hallitsemattomammaksi ja ennakoimattomammaksi mitä enemmän sen työkulttuurissa on hiljaista ja jakamatonta tietoa. (Kuusisto-Niemi & Kääriäinen 2005.) Espoon tapaamispaikassa perehdytysmateriaalin koostaminen tarkoitti siis suurelta osin sen hiljaisen tiedon tunnistamista, joka on mahdollista muuttaa näkyväksi. Materiaalin odotettiin myös tukevan toiminnan laatua ja yhdenmukaisuutta, kun työntekijät perehdytetään työ- ja toimintatapoihin samalla tavalla. Kun tieto ja osaaminen tehdään näkyväksi, myös sen arvostaminen mahdollistuu. (Virtainlahti 2009, 82–83). Tarve tapaamispaikan toimintatapojen kuvaamiselle on olemassa muutoinkin kuin ainoastaan perehdyttämisen viitekehyksessä. Tapaamispaikkatyö on parhaimmillaan hyvin vaikuttavaa ja sen avulla vähennetään asiakkaiden muiden palveluiden tarvetta osana esimerkiksi lastensuojelu-, sovittelu- ja tuomioistuinprosesseja. Tapaamispaikan asiakaskunta on viime vuosina monipuolistunut ja työ vaatii monipuolista erityisosaamista ja ammattitaitoa. Työn tekeminen näkyvämmäksi vaatii kuitenkin tuekseen vahvoja rakenteita sekä dokumentoituja, perusteltuja työtapoja. Espoossa koottiin tapaamispaikkaan kirjallinen perehdytysmateriaali Kokosin opinnäytetyönäni Espoon tapaamispaikalle kirjallisen perehdytysmateriaalin. Materiaalin tarkoituksena oli myös toimia tukimateriaalina työntekijöille työvuorojen aikana ja siten olla osa jatkuvan perehdyttämisen ja tiedonkulun mallia. Haastattelin tapaamispaikkatoiminnan ohjaajia selvittääkseni heidän näkemyksiään ja tarpeitaan perehdyttämistä koskien. Perehdytysmateriaalin koostaminen ja siihen liittyvä kehittämistyö toteutui toimintatutkimuksellisin menetelmin tapaamispaikkatoiminnan tiimipalavereissa, käytännön työkentällä sekä perehdyttämistilanteissa. Kerätystä aineistosta nousi esiin työntekijöiden selkeä tarve kirjallisen perehdytysmateriaalin koostamiselle sekä laajasti aiheita, joita materiaalin tulisi sisältää. Näistä muodostui pitkälti sisällysluettelo koostetulle materiaalille. Osa keskeisistä työtavoista ja ohjeista kirjattiin yhteistoiminnallisesti työntekijöiden kanssa. Näin toimintatavoille muodostui myös vahvaa yhteistä näkemystä työyhteisön sisällä. Opinnäytetyöni osoittaa, että Espoon tapaamispaikassa perehdyttämisessä tärkeätä on: Kirjallinen perehdytysmateriaali Työpariperehdytys Kannustava ilmapiiri Suunnitelmallisuus Kiireettömyys Yksilöllisyys Perehdyttämisen kehittäminen jatkuu Espoon tapaamispaikassa myös tulevaisuudessa, ja kehittämisprosessi osoitti työn olevan merkityksellistä ja moniulotteista. Perehdytysmateriaalin kokoamisprosessi vahvisti Espoon tapaamispaikassa ajatusta, jonka mukaan työn kehittämisessä on tärkeää tehdä näkyväksi työn rakenteita, työtapoja ja toimintaympäristöä. Kirjoittaja Johanna Laajakallio-Kahugu, Vastaava ohjaaja Espoon tapaamispaikkatoiminta, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Hyvän perehdyttämisen jäljillä – Perehdytysmateriaalin koostaminen Espoon tapaamispaikassa (Theseus). Lähteet Kuusisto-Niemi, Sirpa & Kääriäinen, Aino 2005. Hiljaisen tiedon vallasta näkyvän tiedon valtaan - puheenvuoro tiedon näkyväksi tekemisen puolesta. https://journal.fi/janus/article/view/50340 >. Laajakallio-Kahugu, Johanna 2021. Hyvän perehdyttämisen jäljillä – Perehdytysmateriaalin koostaminen Espoon tapaamispaikassa. Opinnäytetyö. Metropolia. <http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128493>. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017. Sosiaali- ja terveysministeriö <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf >. Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. 14§. Finlex. < https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738>. Virtainlahti, Sanna 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki. Talentum Media Oy.
Nuorisoasunnot hyödyttävät koko yhteiskuntaa
Nuorisoasuminen on muutakin kuin pelkkää hauskanpitoa ja huoletonta elämää. Nuorisoasunnoissa opetellaan myös asumistaitoja, oman talouden ylläpitämistä sekä arkisten toimintojen rytmittämistä. Monelle itsenäistyminen ja ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen on suuri henkisen kasvun paikka, jolloin opitaan itsenäistä asumista edellyttäviä perustaitoja. Nuorten asunnottomuuden ennalta ehkäisemiseen voidaan tarttua parhaiten nuorille kohdennetulla asumis- ja talousneuvonnalla. Nuorten kanssa varhaisessa vaiheessa toteutetun asumis- ja talousneuvonnan avulla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi häätöjä, vuokravelkatilanteita sekä muita asumisen ongelmia (Nuorisoasuntoliitto ry 2019: 8–9). Onnistuneella asumis- ja talousneuvonnalla on parhaimmillaan pitkät ja kestävät vaikutukset nuoren tulevaisuuteen sekä itsenäiseen elämään. Ennalta ehkäisevään neuvontaan panostamalla voimme vaikuttaa myös yhteiskunnalle kertyviin kustannuksiin, joita korjaava asunnottomuustyö voi aiheuttaa. Kuka auttaa nuoria itsenäistymään? Vantaalla asumisneuvontaa on saatavilla pääsääntöisesti kaupungin sosiaalipalveluiden asumisen sosiaaliohjauksen kautta, sillä VAV:n asumisneuvonta on tarkoitettu vain VAV:n asukkaille (Oosi & Kortelainen & Karinen & Jauhola & Luukkonen 2019: 42–44). Nämä palvelut ovat avoimia kaiken ikäisille vantaalaisille. Tämän lisäksi yleistä asumisneuvontaa on saatavilla erilaisista kolmannen sektorin järjestöistä. Nuorille erikseen suunnattua henkilökohtaista asumisneuvontaa on saatavilla esimerkiksi Ohjaamossa sekä opiskelija- ja nuorisoasunnoissa. Opiskelija-asuntoja vuonna 2020 Vantaalla vähän alle 20 talokohteessa, kun taas nuorisoasuntoja vain alle 10 talokohteessa. Tämän lisäksi joitakin yksittäisiä nuorisoasuntoja oli saatavilla myös Y-säätiön jälleenvuokraustoiminnan kautta. Nuoret joutuvat siis pitkälti kilpailemaan yleisillä asuntomarkkinoilla itsenäistymisen kynnyksellä, mikäli opiskelupaikkaa ei satu olemaan taskussa. Monella vakituinen työpaikka tai vakaa taloudellinen tilanne on vielä saavuttamatta, joka heikentää entisestään kilpailumahdollisuuksia oman kodin saamisessa. Asumisen tavoitteet ja toimenpiteet Vantaalla Vantaalla hyväksyttiin syksyn 2020 aikana Helsingin seudun ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus 2020–2031 (MAL-sopimus). Kyseisessä sopimuksessa on määritelty asuntotuotantoon liittyviä tavoitteita sekä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vähentämään asunnottomuutta Helsingin seudun alueella. MAL-sopimukseen on kirjattu tavoitteeksi, että Vantaalla valmistuisi vuosien 2020-2023 aikana 2640 asuntoa vuodessa. Valtion tukeman korkotukituotannon (ARA) osuus sopimuksessa on pääkaupunkiseudulla yhteensä 30 prosenttia asuntotuotannon kokonaistavoitteesta, mikä Vantaalla tarkoittaa korkeintaan 792 asuntoa. MAL-sopimuksen kohdassa Asuminen ja elinympäristön laatu määritellään asuntotuotannon tavoitteet ja toimenpiteet. Valtion tukeman korkotukituotannon osuus on 30 prosentti pääkaupunkiseudun asuntotuotannon kokonaistavoitteesta. Tämä tulee ottaa huomioon tonttiluovutuksissa ja maankäyttösopimuksissa. Lisäksi seudun kunnat sitoutuvat yhdessä valtion kanssa ehkäisemään ja vähentämään asunnottomuutta. Tavoitteena on asunnottomuuden puolittaminen vuoteen 2023 mennessä. Vantaa on mukana vuosien 2020-2022 aikana toteutettavassa asunnottomuuden yhteistyöohjelmassa, jonka tavoitteena on lisätä kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa sekä vahvistaa asunnottomuustyötä. Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäiseminen Vantaa on sitoutunut toteuttamaan asunnottomuuden ennaltaehkäisemistä uuden MAL-sopimuksen myötä. On hienoa huomata, että asia nähdään tärkeänä ja siihen halutaan panostaa. Nuorten asumistuotantoon tulisikin suunnata enemmän resursseja. Näin voidaan ennaltaehkäistä ongelmia ja ennakoida tilanteita, joita saattaisi muuten esiintyä myöhemmin nuorten elämässä vuokravelkojen, luottotietojen menettämisen sekä häätöjen vuoksi (Ympäristöministeriö 2019: 15–24, 96). Olisi todella tärkeää, että Vantaalle saataisiin lisää ARAn korkotukilainalla rahoitettuja kohtuuhintaisia nuorisoasuntoja. Nuorisoasuntojen asukkaat saavat samalla juuri heille kohdennettua asumis- ja talousneuvontaa, jolloin heitä pyritään auttamaan itsenäisen elämän alkuun. Apua voidaan tarjota matalalla kynnyksellä juuri siellä, missä nuoret tätä eniten tarvitsevat – heille tutussa ympäristössä. Pitämällä huolta nuorista pidämme huolta myös omasta tulevaisuudestamme. Olisiko kohdennetun nuorisoasumisen lisääminen näin ollen mahdollinen väylä nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi Vantaalla? Kirjoittaja Heidi Juvonen-Jääskeläinen on sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Metropolia ammattikorkeakoulussa. Opiskeluiden ohella Heidi Juvonen-Jääskeläinen toimii kouluttajana nuorten asumisasioiden parissa. Erikoisosaamiseen kuuluu nuorten jalkautuva asumisneuvonta, verkostoyhteistyö sekä asumiseen liittyvä koulutustoiminta. Lähteet Helsingin seudun ja valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimus 2020–2031 (MAL-sopimus). <https://ym.fi/documents/1410903/40122839/MAL-sopimus+Helsingin+seutu+081020.pdf/3665cc33-ee50-dea5-53b3-e2de35836388/MAL-sopimus+Helsingin+seutu+081020.pdf?t=1602159806533>. Viitattu 7.12.2020. Nuorisoasuntoliitto ry 2019. Asumisneuvonnan vaikutus nuorten itsenäiseen ja vakaaseen asumiseen. <http://nal.fi/wp-content/uploads/2019/12/Asumisneuvonnan-vaikutus-tutkimus.pdf>. Viitattu 7.12.2020. Oosi, Olli & Kortelainen, Jeremias & Karinen, Risto & Jauhola, Laura & Luukkonen, Tuomas 2019. Asumisneuvonta Suomessa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/19. <https://www.ara.fi/download/noname/%7B96F10A1A-248F-486E-8F83-C2E73186F8AC%7D/146422>. Viitattu 7.12.2020. Ympäristöministeriö 2019. Asunnottomuusohjelmien arviointi. Ohjelmista asunnottomuustyön vakiinnuttamiseen. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161686/YM_11_2019_Asunnottomuusohjelmien%20arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 7.12.2020.
Vauvaperheiden varhainen tuki on vahva panostus tulevaisuuteen
Vantaan kaupunginhallituksen valtuustokauden 2018-2021 yhtenä strategisena tavoitteena on tukea vauvaperheitä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Kaupunginhallitus on hyväksynyt myönteisen erityiskohtelun toimenpiteet ja lapsiperheiden kotipalvelu on valittu yhdeksi myönteisen erityisrahan projekteista vuodelle 2021. Projektin tavoitteena on tarjota kaikille vauvaperheille kolme ilmaista lapsiperheiden kotipalvelun käyntiä ja tavoittaa tätä kautta ennakoiden varhaisesta tuesta hyötyvät perheet. Myönteisen erityiskohtelun tarkoituksena on edistää asukkaiden hyvinvointia ja kohdistaa tukea ja resursseja sinne missä tuen tarve on tavallista suurempi. Myönteistä erityiskohtelua on tärkeää kohdentaa alueille, joissa on paljon vieraskielistä väestöä, työttömyyttä tai matala koulutus- ja tulotaso. (Vantaan kaupunki 2020.) Tavoitteena on, että huonommat lähtökohdat kompensoidaan antamalla ylimääräistä tukea ja näin pyritään luomaan ihmisille ja ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet ja edellytykset käyttää hyväksi yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. (Tapola & Tuohikumpu 2005: 12.) Vauvaperheiden tukeminen on parasta ennaltaehkäisyä, mitä lapsiperheille voidaan tarjota. Tiedetään, että häiriöt lapsen ja vanhemman varhaisessa vuorovaikutussuhteessa ovat yhteydessä lapsen psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin myöhemmin. On tärkeä tukea perheitä riittävän hyvän vanhemmuuden saavuttamiseksi etenkin silloin, kun perheessä erilaisia riskitekijöitä, joilla voi olla vaikutusta varhaisen vuorovaikutuksen myönteiseen kehittymiseen vanhemman ja lapsen välille. Riskitekijöitä voivat olla mm. vanhemman mielenterveyden häiriö, päihteiden käyttö, heikko kielitaito, verkostojen puute ja taloudelliset haasteet. Lisäksi myös vauvan vaativahoitoisuus ja kun kyseessä on monikkoperhe voivat vaikuttaa haitallisesti myönteisen vuorovaikutuksen kehittymiseen. Miksi myönteistä erityiskohtelua Vantaalla? Alueellinen eriytyminen on kasvanut Vantaalla viime vuosina Alueiden väliset hyvinvointierot vähenevät Asukkaiden väliset hyvinvointierot vähenevät Suomen monikulttuurisin kaupunki hoitaa myös kotoutumisen parhaiten (Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä 2019 -> 18,9 %,) (Piia Sauranen 2019) Mitä perheiden varhaisella tukemisella voidaan saavuttaa Vuoden 2015 alusta lähtien lapsiperheiden välttämättömät kotipalvelut säädettiin subjektiiviseksi oikeudeksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018). Terveyden ja hyvinvointilaitoksen ”Mitä vauvaperheille kuuluu” tutkimuksen mukaan lapsiperhepalveluista yleisimmin riittämättömiksi koettiin tiedon määrä apuväline- ja vammaispalveluista, perhetyöstä, kotipalvelusta ja parisuhdepalveluista. Vauvaperheissä tarvittiin tukea etenkin jaksamiseen. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2018.) Pääkaupunkiseudulla on yleistä, että perheiden läheisverkostot ovat pienet tai niitä ei ole ollenkaan, minkä vuoksi ulkopuoliselle avulle on tarvetta. Lapsiperheiden kotipalvelu voi tarjota vanhemmille omaa aikaa ja mahdollisuutta lepoon. Kehityksen ihmeet (Kehi) -seurantatutkimuksessa (HY, TaY ja HUS) havaittiin, että vanhemmaksi tulemiseen liittyy usein myönteisten tunteiden lisäksi myös ristiriitaisia tunteita. Osalla vanhemmaksi tuleminen lisää voimakkaampia masennus- tai ahdistusoireita, ja tällä tiedetään olevan yhteys lapsen kehitykseen. (Hilska, Pyhälä-Neuvonen ym. 2020.) Mitä aiemmin perheitä tuetaan, sitä tehokkaampaa tuki on. Myönteisen erityisen kohtelun lapsiperheiden kotipalvelun projektilla voidaan merkittävästi lisätä vauvaperheiden tietoisuutta lapsiperheiden palveluista laajemminkin ja tällä voi olla suuri merkitys sille, että perheet saavat heille kuuluvat palvelut entistä varhaisemmassa vaiheessa. Lisäksi tällä voidaan ennaltaehkäistä lapsiperheiden isompien ongelmien syntymistä ja ehkäistä lastensuojelun tarvetta. Projekti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä neuvolan kanssa. Tarjoamalla lapsiperheiden kotipalvelua kaikille vauvaperheille valituilla alueilla tehdään avun saannista helppoa ja samalla perheet tulevat tietoiseksi kotipalvelun tarjoamasta avusta. Tuki on maksutonta, joten taloudellinen tilanne ei estä tuen vastaanottamista. Mikäli palvelua saavilla perheillä havaitaan lisätuen tarvetta, voidaan heidät ohjata saamaan sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arvio ja sitä kautta tukevammat palvelut jo varhaisessa vaiheessa. Myönteinen erityiskohtelu luo tasa-arvoa, ja projekti onkin Vantaan kaupungilta taloudellisesti ja inhimillisesti tarkasteltuna hyvä satsaus. Kirjoittaja Terhi Leskinen, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Lähteet Vantaa.fi n.d. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan hankkeet ja projektit v. 2020. https://www.vantaa.fi/hallinto_ja_talous/talous_ja_strategia/hankkeet_ja_projektit/sosiaali-_ja_terveydenhuollon_toimiala. Viitattu 29.11.2020. Vantaan kaupunki 2020. Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma. https://www.vantaa.fi/uutisia/101/0/142676. Viitattu 29.11.2020 Hilska Iida & Pyhälä-Neuvonen Riikka & Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden ammatillinen työryhmä. Uutta tutkimustietoa vauvaperheiden tukemiseen. Psykologilehti 6.10.2020. Saatavilla osoitteessa: https://psykologilehti.fi/uutta-tutkimustietoa-vauvaperheiden-tukemiseen/. Viitattu 29.11.2020 Sauranen Piia 2019. Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma 2019–2021. http://www.socca.fi/files/8333/Vantaan_myonteisen_erityiskohtelun_toimintaohjelma_Piia_Sauranen.pdf. Viitattu 29.11.2020. Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Kuntainfo: Lapsiperheiden kotipalvelut ja lastensuojelun käsittelyajat 18.4.2018. https://stm.fi/-/kuntainfo-lapsiperheiden-kotipalvelut-ja-lastensuojelun-kasittelyajat. Viitattu 29.11.2020. Tapola-Tuohikumpu, Sirpa 2005: Positiivisella diskriminaatiolla varhaista tukea. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Positiivisen diskriminaation hankekokonaisuuden (2001–2004) loppuraportti. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 3/2005. http://www.socca.fi/files/152/Positiivisella_diskriminaatiolla_varhaista_tukea_tapola_tuohikumpu_2005.pdf. Viitattu 7.12.2020. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2018. Mitä vauvaperheille kuuluu. LTH-tutkimuksen 3–4-kuukautisten vauvojen ja heidän perheidensä pilottitutkimuksen perusraportti. Työpaperi 18/18. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136799/TY%C3%962018_18_Mit%C3%A4%20vauvaperheille%20kuuluu_9.10.2018_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 29.11.2020.
Itseohjautuvan esihenkilötoiminnan kehittäminen yhdistystoiminnassa
Työ- ja toimintaympäristö kolmannen sektorin palveluorganisaatioissa on jatkuvassa muutoksessa, mikä asettaa johtamisen taidot koetukselle. Taitoja on siksi vahvistettava suuntaan, jossa tuetaan esihenkilöiden asiantuntijuutta ja osaamista sekä kehitetään sisäistä viestintää ja keskinäistä vuorovaikutusta. Esihenkilötyön kehittämisen näkökulmasta on tärkeää, että yhteisön sisäiset rakenteet ovat joustavat ja ketterät ja tukevat arjen työtä muuttuvissa tilanteissa. Tulevaisuuden esihenkilöltä vaaditaan aiempaa enemmän uusien roolien hallintaa ja itsensä johtamisen taitoja. Organisaatioita uudistetaan ja johtamistapoja kehitetään luomalla organisaatiorakenteita ja kehittämällä jatkuvasti menetelmiä, jotka tukevat itseohjautuvan esihenkilötyön ja tiimityön kehittymistä ja vahvistumista sekä työntekijöiden osaamisen esiin nostamista. Hyödyntävätkö esihenkilöt työssään itseohjautuvuutta? Millaista osaamista esihenkilötyössä ja työyhteisössä tarvitaan? Miten niitä voidaan esihenkilötyöllä vahvistaa? Miten esihenkilötyö tukee yhdistyksen asiakastyötä nuorten ja osatyökykyisten kanssa sekä yhdistyksen kehittämis- ja palvelutoimintaa? Millaista oppimista ja osaamista tarvitaan esihenkilötyön tueksi muuttuvassa toimintaympäristössä ja sen ristipaineessa? Muun muassa näihin kysymyksiin lähdin hakemaan vastauksia sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössäni. Työelämälähtöisen opinnäytetyön tarkoitus on ollut tuottaa tietoa koetuista haasteista ja mahdollisuuksista, jotka liittyvät itseohjautuvaan esihenkilötoimintaan ja osaamisen johtamiseen yhdistyksessä. Yhdistys nuorten ja osatyökykyisten palveluiden kehittäjänä Yhdistys ry on kolmannen sektorin toimija, joka työskentelee osaamisen, työllisyyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi Suomessa. Yhdistys toimii yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien nuorten ja aikuisten kanssa ja osallistujat ovat osatyökykyisiä asiakkaita. Yhdistyksen toiminnassa yhdistyvät työpajat, palvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Yhdistyksen toiminnan yhteiskunnallinen tarve nousee sosiaalisesta etsivästä nuorisotyöstä, työelämän ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten syrjäytymisen ehkäisytyöstä ja räätälöidyistä oppimisen poluista osatyökykyisille osallistujille, joille perinteiset ammatilliset opintopolut eivät tarjoa mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Järjestöllä on monikanavainen rahoituspohja ja toiminnassaan sillä on palvelutoiminnan lisäksi vahva tutkimus- ja kehittämisorientaatio. Tarkastelin opinnäytetyössäni sitä, miten esihenkilöt vaikuttavat tiimiensä motivaatioon ja itseohjautuvuuteen sekä millaisia kehittämisen tarpeita esihenkilötyössä ilmenee. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvalitatiivisten teemahaastatteluiden ja taustakyselyn avulla viideltä esihenkilöltä yhdistyksessä. Kartoitin osallistujien käsityksiä esihenkilöiden keinoista ja niiden vahvistamisesta, jotta voitiin arvioida kehittämisen tarpeita itseohjautuvuuden tukemisessa ja osaamisen johtamisessa. Tämän kehittämisen toivotaan auttavan esihenkilöitä ja koko työyhteisöä kohti vahvempaa autonomista johtamista sekä toimimista vahvempana itseohjautuvana yhteisönä palvelu- ja kehittämistoiminnassa, kun toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Käytin teoreettisena lähtökohtana Ryanin ja Decin kehittämää teoriaa itseohjautuvuudesta, jonka mukaan ihminen motivoituu asioista, jotka tyydyttävät inhimillisiä perustarpeita. Niitä ovat autonomian tarve, tarve tuntea itsensä kykeneväksi ja yhteenkuuluvuuden tarve. Tarkastelin etenkin sitä, miten hyvin esihenkilöt osaavat huomioida itseohjautuvuuden ja motivaation lähteitä. Yhdistyksen palvelu-, kehittämis- ja tutkimustoiminta edellyttävät jatkuvasti kehittyvää ja vahvistuvaa osaamista. Esihenkilöiden tehtävänä on saada näkyväksi ja huolehtia kokemusten myötä kertyneen osaamisen jakamisesta sekä vahvistuvan, uuden osaamisen aikaansaamisen prosessien johtamisesta. Nopeasti muuttuvassa ja kompleksisessa toimintaympäristössä organisaatioiden pärjääminen edellyttää työntekijöiltä ketteryyttä ja muuntautumiskykyä, mutta myös luovaa asiantuntijuutta ja itsenäistä päätöksentekoa (Otala & Mäki 2017: 268–269). Itseohjautuvuus Ihminen tuntee pätevyyden tunnetta silloin, kun hän kokee toimivansa vaikuttavasti elämäänsä liittyvissä tärkeissä asioissa. Yhteenkuuluvuuden tunteeseen voidaan taas liittää tunne siitä, että muut ihmiset välittävät ja että ihminen kokee olevansa merkityksellinen muille ihmisille ja kuuluvansa sosiaalisiin ryhmiin. Ihminen toimii autonomisesti, kun hän toimii omien arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti. (Ryan & Deci 2017: 10–11.) Itseohjautuva esihenkilötoiminta edellyttää itsemääräämisen tunnetta (esihenkilö voi itse päättää toiminnastaan), pätevyyden tunnetta (esihenkilö tuntee, että hän on kyvykäs ja hänen omalla toiminnallaan on vaikutusta työn laatuun) ja sosiaalisen yhteyden tunnetta (esihenkilö kokee saavansa tukea ajatuksilleen ja tunteilleen). Martela, Ryan ja Steger (2017) viittaavat empiirisessä tutkimuksessaan neljään tekijään merkityksellisyyden taustalla, ne ovat autonomia, pätevyys, yhteisöllisyys sekä lisäksi hyvän tekeminen (beneficence). Lisäksi itseohjautuvuusteoriaan liittyvien perustarpeiden tyydyttämisellä on osoitettu olevan yhteys välittämiseen ja hyvinvointiin. (Martela, Ryan & Steger 2017: 1279.) Itseohjautuvuuden tukeminen esihenkilötyössä Opinnäytetyöni tulosten mukaan itseohjautuvuudella ja osaamisen johtamisella pystytään vaikuttamaan esihenkilötyön kehittämiseen. Itseohjautuvuus ei synny itsestään, vaan se vaatii sisäistä motivaatiota, aitoa kiinnostusta omaa työtä kohtaan ja osaamisen johtamista. Keskeisenä haasteena koettiin yhteisen ajan puuttuminen sekä yhteisön sisäinen viestintä ja informaation kulku johto- ja esihenkilötasolla. Yhteinen aika tulisikin käyttää sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka tarvitsevat ja vaativat keskustelua ja yhdessä sopimista. Ristikangas & Ristikangas (2013) viittaavatkin, että yhteinen aika mahdollistaa muun muassa palaute- ja kannustuskulttuurin rakentamista sekä perustyöhön liittyvää kehittämistä ja arviointia (Ristikangas & Ristikangas 2013: 222). Haastatellut kokivat työelämän ja toimintaympäristön muutosten yhdistyksen palvelu- ja kehittämistoiminnassa luovan vahvoja paineita oman ja yhteisen esihenkilötyön uudistamiseen ja kehittämiseen sekä oman osaamisen vahvistamiseen. Poikkeustila liittyen COVID-19-pandemiaan keväällä 2020 aiheutti yllättäen ja nopeasti vahvan teknologisen digiloikan, vaikkakin tietoteknisten työvälineiden käyttö toikin jonkin verran osaamishaasteita tiimeissä sekä osallistumishaasteita asiakaskunnassa. Opinnäytetyöni keskeisin oivallus oli se, että esihenkilön ja työntekijän työssä jaksamista tukevat ja kannattelevat organisaation yhteisölliset rakenteet ja johtajuus. Tulevaisuudessa tärkeää olisi luoda yhdessä esihenkilöiden kanssa selkeät pelisäännöt siihen, miten jokaisen työntekijän henkilökohtaiset tarpeet, osaamisalueet ja vahvuudet otetaan huomioon etäjohtamisessa ja itseohjautuvuuden tukemisessa. Esihenkilöiden vahvuudet: Esihenkilöt huomioivat itseohjautuvan tiimin jäsenien osaamisvahvuuksia ja erilaisia tarpeita. Esihenkilöillä on kyky kannustaa ja tukea tiimin jäseniä yksilöllisesti ja tarvelähtöisesti. Esihenkilöt tarvitsevat yhteisiä rakenteita ja yhteisesti sovittuja työtapoja kyetäkseen johtamaan itseohjautuvaa tiimiä. Vertaistuki ja rinnakkaisoppiminen edistävät ja tukevat esihenkilötyötä tiimissä ja esihenkilöiden kesken. Kehittämisehdotukset: Esihenkilöiden ja johdon vastuualueista, tehtävistä ja viestinnästä tulee keskustella ja niiden määrittämiseen tulee varata yhteistä aikaa. Yhteisesti tulee sopia sellaisista toimintakäytänteistä, jotka tukevat tiimityöskentelyä ja sisäistä viestintää. Esihenkilöiden keskinäistä verkostoitumista tulee tulosten mukaan vahvistaa. Opinnäytetyössä esitellään myös konkreettisia käytännönläheisiä kehittämistoimenpiteitä esihenkilötoiminnan tueksi yhdistyksessä. Kirjoittaja Anu Haapanen, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Haapanen, Anu 2020: Esihenkilöiden käsityksiä itseohjautuvuudesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi ylempi AMK (Theseus) Lähteet Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press. Martela, Frank, Ryan, Richard M. & Steger, Michael F. 2018. Meaningfulness as Satisfaction of Autonomy, Competence, Relatedness, and Beneficence: Comparing the Four Satisfactions and Positive Affect as Predictors of Meaning in Life. Journal of Happiness Studies, vol. 19, no. 5, 1261–1282. Otala, Leenamaija & Mäki, Tiina 2017. Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu sote-alalla. Teoksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.): Itseohjautuvuus. Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. 265‒286. Ristikangas, Marjo-Riitta & Ristikangas, Vesa 2013. Valmentava johtajuus. Helsinki: Alma Talent.
Päihteinen raskaus – Onko sikiöllä oikeus päihdehoitoon?
Pidän sylissäni pientä alle kolmekiloista nyyttiä. Hän itkee sylissäni. Juuri hetki sitten hän oli tyytyväisenä äitinsä sylissä. Kovan itkun alettua äiti halusi minun ottavan vauvan syliin. Seurasin vauvan hengitystä, lihassäpsähtelyjä ja ihon väriä. Pohdin, onko vauvan yliojentunut asento päihteiden vieroitusoireista johtuvaa oirehdintaa. On selvää, että pieni ei voi hyvin. Yritän helpottaa pienokaisen vointia. Yritän helpottaa myös äidin huolta vauvasta ja hänen omasta selviytymisestään. Yritän valaa toivoa, että kaikki järjestyy, kun he pääsevät paikkaan, jossa heitä osataan auttaa ja tukea. Raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten sekä heidän puolisoidensa päihdeseulontaa tulisi kehittää ja tehostaa. Raskaana olevan hoitoon pääsy ei ole edelleenkään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä pysyvä osa eikä hoito ole tasalaatuista. Hoitoonohjaus ja hoitopolut eroavat toisistaan sen mukaan, missä asiakas asuu. Raskaana olevien päihteitä käyttävien äitien raskauden aikaisen seurannan ja hoidon sekä raskauden jälkeisen päihdehoidon ja kuntoutuksen tiedetään kuitenkin olevan vaikuttavaa työtä. (Arponen 2019: 12–13.) "Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”. Näin vetoaa Helsingin ensikodin toiminnan johtaja ja entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Helsingin ensikodin tiedotteessa. Päättäjien ja viranomaisten on herättävä ymmärtämään tuhansien, että tuhansien vauvojen hyvinvointi ja terveys on vaarassa korona-ajasta johtuen. Neuvolakäyntien määrä on vähentynyt, ja mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä ei tavoiteta. (Helsingin ensikoti tiedote 2020.) Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen saatavuus heikkeni keväällä 2020. Koronaepidemiaan varautuminen johti neuvolapalveluissa henkilöstösiirtoihin ja kiireettömien palvelujen supistamiseen riippumatta alueen koronatilanteesta (Hietanen-Peltola ym. 2020). Neuvolapalveluita heikennettiin ja määräaikaisia terveystarkastuksia vähennettiin samaan aikaan, kun lapset ja perheet olisivat tarvinneet enemmän tukea. Laajoista terveystarkastuksista jäi keväällä toteutumatta yli 60 prosenttia, myös muita määräaikaisia terveystarkastuksia ja perhevalmennusta sekä kotikäyntejä järjestettiin aiempaa vähemmän. (Kestilä ym. 2020.) Kurttilan mukaan Suomeen olisi saatava vauvatakuu, jossa valtio sitoutuisi raskaana olevien nopeaan hoitoon pääsyyn. Raskaana olevien päihde- ja mielenterveyden ongelmista kärsivien hoito on osoittanut, että auttaminen raskausaikana on vaikuttavaa. Raskauden aikainen päihdyttävien aineiden käyttö vahingoittaa sikiön terveyttä ja kehitystä. Pahimmassa tapauksessa lapsi saa elinikäiset vammat. Suomessa äitiensä alkoholin käytölle altistuu arvioiden mukaan 3000 sikiötä. Vuosittain 80 lasta kärsii vieroitusoireista, jotka ovat syntyneet äidin raskaudenaikaisen huumeiden käytön seurauksena. (Salmela 2015:1–2.) Vauvalla ei ole ehdotonta oikeutta syntyä Päihde- ja mielenterveyslakia tulisi uudistaa niin, että se antaisi turvan myös kohdussa kasvavalle elämälle. Nykyisessä laissa ei turvata syntymättömän lapsen terveyttä. Päihteitä käyttävää äitiä ei voida velvoittaa tahdosta riippumattomaan päihdehoitoon, vaikka syntymättömän lapsen mahdollisuus terveeseen kehitykseen ja elämään vaarantuu päihteiden käytön jatkuessa raskausaikana. Vasta syntymän jälkeen lapsi saa itselleen täysimääräisen perusoikeussuojan. (Salmela 2015:11-13.) Syntyvän lapsen tulevaisuus voi muodostua erilaiseksi, jos päihteitä käyttävä äiti hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Iso merkitys on myös sillä, kuinka pian hoitoon hakeudutaan. Tosiasia on, ettei resursseja ole tarjolla tasapuolisesti. Päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset halutaankin saada entistä paremmin tuen piiriin (Arponen 2019:13-14). Lisäksi halutaan luoda alueellisia erityispalvelukokonaisuuksia. Kokonaisuudessa otettaisiin huomioon päihteitä käyttävän naisen raskaudenaikainen seuranta ja hoito, sikiön seuranta sekä synnytyksen jälkeinen äidin ja lapsen sekä tarvittaessa lapsen toisen vanhemman seuranta, hoito ja kuntoutus. Kokonaisuuden on oltava pysyvä osa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. (Arponen 2019:37-39.) Seison ensikodin ulko-ovella jo hieman painavampi pienokainen sylissäni. Hänen äitinsä pakkailee viimeisiä tavaroitaan vauvansa vaunuihin. Äidin olemus on jo itsevarmempi ja huolirypyt kasvoilta ovat selvästi vähentyneet. Hän ottaa lapsensa sylistäni ja suukottaa häntä otsalle. Minulle hän sanoo kiitoksen ja hymyilee laittaessaan lapsen vaunuihin. Kävellessä poispäin hän vilkuttaa. Vilkutan hänelle takaisin ja toivotan onnea. Olen iloinen siitä, että he saivat päihdekuntoutusta jo raskauden aikana, ja ovat nyt kotiutumassa yhdessä omaan kotiinsa. Kuulen sisältä vauvan itkua ja tiedän, että minua tarvitaan siellä. Kirjoittaja Krista Gleisner, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Lähteet Arponen, Sari 2019, Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018. Työpaperi 31/2019. > Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018 (julkari.fi)> Luettu 8.12.2020. Kestilä, Laura & Härmä, Vuokko & Rissanen, Pekka (toim.) 2020. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen Asiantuntija-arvio[1], syksy 2020. <ttpsh://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140661/URN_ISBN_978-952-343-578-0.pdf?sequence=1>. Luettu 5.12.2020. STT info 2020. ”Äitiysneuvolakäynnit vähentyneet – Suomeen tarvitaan vauvatakuu”. Helsingin ensikoti ry (sttinfo.fi) Luettu 6.12.2020. Salmela, Maria 2015. Sikiökö lainsuojaton? Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen tahdosta riippumattoman hoidon oikeudelliset edellytykset ja syntyvän lapsen oikeudellinen asema. Pro gradu -tutkielma. Julkisoikeus. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu.
Qualified Empathy: “from understanding to action”
Empathy can improve the quality of working life, because it is a powerful component in multiprofessional teamwork. This is one reason why the benefits of empathy need to be recognized more carefully during social studies. Empathy is too often taken for granted during studies (Grant, Kinman, & Alexander 2014). This is just one reason why the benefits of empathy need to be recognized and explored more carefully there is some evidence that empathy can improve the quality of working life (State of Workplace Empathy). Studies have shown (Bohns & Flynn 2021), that highly empathic individuals are more attuned to others' needs. In other words, “more empathic help-seekers may hold higher expectations that they would receive help if they were to ask for it relative to less empathic help-seekers”. This is an important point to remember, when we consider social workers as helping professionals. There is also research which shows that empathy does not work as a good basis for moral decisions (Bloom 2016) which means we do not need to be single-minded when considering empathy. However, empathy is a powerful component in multiprofessional teamwork, because by understanding other professionals' frameworks (which are different from your own) and empathizing with them, the whole team is able to be more collaborative in practice (Adamson, Loomis, and Cadell & Verweel 2018). Although the basics of empathy are learned during childhood[1] and youth[2]opportunities still arise for further development of these skills during adolescence (prosocial behaviors), as well as during working life in the professional context. Qualified Empathy requires practical steps Qualified Empathy is more than just empathy. According our study[3] (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021), students pointed out that they felt that the QE theoretical framework was beneficial and the concept of “accurate or qualified” empathy, was ‘easier’ to internalize as a tool for action. It helped them to create some distance from the “personal part of the empathy”. We designed the ‘Qualified Empathy’ approach to support students in gaining the skills needed for the professional context. The QE approach is a professional approach, which works to prevent professionals’ risk for burnout, to support awareness of the risk of developing inappropriately intense empathy in client relationships and to explore the meaning of empathy from a wider perspective. According to our definition of QE (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017; Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2021[4]), this broader viewpoint can be described as: “Qualified Empathy requires compassion for empathic action and it includes the ability for professional self-reflection, emotional skills and a healthy set of boundaries. Qualified Empathy encompasses the ability to tell the difference between sympathy and empathy, as it includes the capacity to use compassion to act in an empathic way in professional contexts (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017). Additionally, the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified Empathy is more of a mindset or work orientation that is rooted in ethical thinking. An empathic social worker is able to be a mirror to others and adjusts his or her interactions without immersing into the other’s emotional world or context (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021). The results of the study[5] demonstrate the progress areas of the students’ developing Qualified Empathy skills. The development stages in the three progress areas are: From emotional reaction to emotional response From understanding to empathic acting From a client perspective to a more systematic approach. Reflective professionals Adopting a more reflective approach QE becomes more professional in nature. As part of QE, the emotional reaction includes the emotional response, from understanding to empathic acting (even just a smile), and from ‘client perspective’ to a more systematic approach, which sees and meets the world around us. Qualified empathy is a wider, more systematic approach towards our world and the opportunities for empathy which exist in it. As educators, we need to be more active in supporting future professionals in gaining the skills needed for their work in supporting clients living with demanding life situations, life conditions as well as wider more complex issues existing in our world today. Empathy needs action as well as boundaries. Understanding alone is not enough, and our emotional responses need to contribute to the sense that we, and our experiences, are each valuable to one another. Future Trends Currently, there is an ongoing discussion surrounding the place of AI in the social services sector. A recent article by Rosso (2021) in Psychology Today, ‘Can AI Machine Learning Enable Robot Empathy?’ discusses new research from the US. This is cutting edge research which is still out of reach in practice. Until we are able to determine if this type of AI is feasible in, we will continue to need empathic humans working as social and healthcare professionals who are equipped with Qualified Empathy skills. As we ride the waves of the developing technology while navigating the Fourth Industrial Revolution, the World Economic Forum (WEF, 2018) point out that the will need soft skills as much as it will need technological expertise for the journey. In line with this Vossen and Valkenburg’s (2016) study found that social media use related to an increase in adolescents’ cognitive and affective empathy over time. Specifically, adolescents’ social media use improved informants’' ability to understand (cognitive empathy) and share the feelings with peers (affective empathy). Empathy needs to be practiced by professionals as well as individuals in order to achieve a more harmonious and coherent future for us all. [1] Empathy skills are generally learned in early childhood. One such programme focusing on this age group in a school setting is KiVa Koulu, which has reported positive effects on students’ affective empathy during the school years. According to Garandeau, Laninga-Wijnen & Salmivalli (2021), there is evidence that the effects of the KiVa programme did not depend on students’ popularity, bullying or gender or on the school type or classroom bullying norms. [2] “For boys, levels of prosocial behavior were stable until age 14, followed by an increase until age 17, and a slight decrease thereafter. For girls, prosocial behavior increased until age 16 years and then slightly decreased” (Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 (2018). https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). [3] The study was a case study, designed to explore the students’ experiences of their one semester-long educational intervention (EI) (n=20). The research question was “How did the students construct ‘Qualified Empathy (QE)’ as a dimension of their own professional expertise?” In our case, we followed a first year student group’s (n=20) development process in terms of empathy skills during the spring of 2018. The students were 18–30 years old. We collected data by using open questionnaires, learning diaries and written documentation related to the final internship (see table 1.). The intervention had four phases. In pre-assignment (1), students filled out open questionnaires prior to the Individual and Community Counselling (ICC) course [4] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 [5] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 Writers Eija Raatikainen, Principal lecturer, a project manager (PhD of Education & a licensed social worker) Leigh Anne Rauhala, Senior lecturer & (Master of Social Work) Seija Mäenpää, Senior lecturer (Master of Art) References Adamson K, Loomis C, Cadell S, Verweel LC. (2018), Interprofessional empathy: A four-stage model for a new understanding of teamwork. J Interprof Care. 2018 Nov;32(6):752-761. doi: 10.1080/13561820.2018.1511523. Epub 2018 Aug 30. PMID: 30160548. Bohns K.V. & Flynn F.J. (2021), Empathy and expectations of others' willingness to help, Personality and Individual Differences, Volume 168, https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110368. Bloom, P. (2016), Against Empathy: The Case for Rational Compassion. Ecco. p. 240. ISBN 9780062339348. Garandeau C.F., Laninga-Wijnen, L. & Salmivalli, C. (2021), Effects of the KiVa Anti-Bullying Program on Affective and Cognitive Empathy in Children and Adolescents, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, DOI: 10.1080/15374416.2020.1846541 Grant L., Kinman G., & Alexander K. (2014), What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students. Social Work Education 33(7). Raatikainen E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021), An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education. (in press). Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020), Empathy -Is it too often taken for granted? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E. (2019), Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2019/04/24/ammatillista-empatiaa-qe-oppimassa/ Rauhala , L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018 Raatikainen, E. (2018), Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Rauhala, L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/08/21/qualified-empathy-the-new-superpower-can-using-aesthetic-methods-help-you-flourish/ Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017), Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21. Rosso, C. (2021), AI Machine Learning Enable Robot Empathy? https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-future-brain/202101/can-ai-machine-learning-enable-robot-empathy Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. (2018), Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 .https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). Vossen HGM, Valkenburg PM. Do social media foster or curtail adolescents’ empathy? A longitudinal study. Computers in Human Behavior. 2016;63:118–124. doi: 10.1016/j.chb.2016.05.040. WEF (2018), The Future of Jobs Report 2018. Geneva: World Economic Forum. Workplace state of Empathy - Executive Summary (2018), https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa
Maahanmuuttajanaisten työttömyys on jopa viisikymmentä prosenttia
Vaikka maahanmuuttajanaiset ovat koulutetumpia kuin suomalaiset miehet, he eivät työllisty yhtä hyvin. Maahanmuuttajanaisten työllistyminen parantaa heidän asemansa ja tuo lisää veronmaksajia. Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 9.3.2020 Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2020–2021. Siinä on 32 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan edistää kaupungin palveluissa yhdenvertaisuutta. (Helsingin kaupunki 2020.) Helsingin kaupungin tekemää suunnitelmaa varten kerättiin aineistoa erilaisilla työkaluilla ja osallistavilla menetelmillä kuten työntekijöiden työpajat, sidosryhmien kuulemistilaisuudet ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot. Yksi toimenpiteistä on edistää maahanmuuttajanaisten työllisyyttä. (Ihmisoikeuksien Helsinki 2019.) Maahanmuuttajanaisten työllisyys on huolestuttavan alhainen ja siihen on monenlaisia syitä. Ensinnäkin maahanmuuttajanaisia ei saisi niputtaa yhteen kategoriaan vaan eri taustaisilla voi olla erilaiset syyt työttömyyteen. Taustalla voi olla niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia haasteita. Työttömyyteen vaikuttavat Suomessa kotihoidontuki, joka kannustaa jäämään pitkään kotiin, huono työmarkkina-asema, koulutustaso, työkokemuksen puute omassa kotimaassaan ja kyky toimia kodin ulkopuolella. Maahanmuuttajanaisten työelämään saaminen hyödyttää sekä maahanmuuttajia itseään että yhteiskuntaa. Monet maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä vaikuttaa heidän mielenterveyteensä ja elintasoonsa. Maahanmuuttajien lapset kärsivät tilanteesta myös ja huono-osaisuus periytyy yli sukupolvien. Koulutus lisää vain hieman työllisyyttä ”Maahanmuuttajataustaisten naisten työmarkkina-asema on erittäin heikko hyvästä koulutuksesta ja kielitaidosta huolimatta, eikä se saavuta suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä edes 15 Suomessa asumisvuoden jälkeen” (Larja 2020: 30). Maahanmuuttajanaisten tilanne on kirjaava. Osa maahanmuuttajista ei ole saanut edes suomalaista peruskoulua vastaava koulutusta ja osan lukutaito on heikko. Varsinkin pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla koulutustaso on heikko. Kuitenkin kaikista 25–54- vuotiaista maahanmuuttajanaisista jopa 43 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Se on enemmän kuin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla miehillä. (Larja 2020, 30.) Suomi on Pohjoismaiden häntäpäässä maahanmuuttajanaisten työllistämisessä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ei ole hyödynnetty maahanmuuttajanaisten työmarkkinapotentiaalia. Taustalla vaikuttaa hidas pääsy työvoimapalveluihin, varsinkin äideillä. Lapsettomilla maahanmuuttajanaisilla työllisyystilanne on parempi. Tilanne vaihtelee myös eri kielitaustaisten kesken. Esimerkiksi vironkielisten työllisyystilanne on parempi kuin somalinkielisten. Silti kaikilla vähemmistökielitaustaisilla työllisyysero suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin on merkittävä. Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukea Maahanmuuttajanaisten työllistäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka työministeri Tuula Haatainen (sdp) on asettanut tavoitteeksi viime vuoden alussa (YLE 2020). Maahanmuuttajanaiset ovat yleensä hyvin motivoituneita opiskelemaan ja käymään töissä. Ne naiset, joilla on pieniä lapsia, joutuvat tekemään moninkertaisesti töitä, jotta voisivat päästä työelämään. Työelämän, kodin ja uuden kotimaan välinen tasapainottelu voi olla todella haastavaa, ja naiset tarvitsevat tukea yhteiskunnalta. Maahanmuuttajanaisten työllisyyttä voidaan tukea heti maahan saavuttua kielikoulutuksella. Kielitaito helpottaa työelämään pääsyä. Koulutusta voidaan tukea erilaisilla kannustimilla, muun muassa palkkatuella. Tällöin suomen kielen opetusta voidaan jatkaa läpi työelämän. Oppisopimus on myös hyvä keino päästä työelämään. Ammattijärjestöt voisivat myös ottaa suuremman vastuun maahanmuuttajanaisten tasavertaisen kohtelun edistämiseksi työpaikoilla. Kirjoittaja Yildiz Afarin, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Ratkaisukeskeinen terapeutti ja sosiaaliohjaaja perhekuntoutuksessa. Lähteet Helsingin kaupunki 2020. Kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman. Luettu 28.11.2020. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman Ihmisoikeuksien Helsinki 2019. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020-2021. Luettu 28.11.2020 https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf Larja, Liisa 2020. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki YLE uutiset 2020. Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa. Luettu 3.12.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11167817
Valtaa sosiaalihuollon asiakkaille ja työntekijöille
Lainaan aluksi pitkän koosteen Simon Duffyn kahdesta Suunta-kolumnista 1. ja 8.2.2021, sillä kommentoin hänen ajatuksiaan tässä puheenvuorossani. ”Ratkaisevaa on, millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja millaisiin arvoihin ne perustuvat. Henkilökohtainen budjetointi on vain työväline; järjestelmä olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen tätä työkalua. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita, käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Siinä ei kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta kaikille. Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa. Palvelujärjestelmästä täytyy tehdä myös hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva. Jos järjestelmän sanotaan olevan joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin ja muuttaisin mitään? Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin, rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta voi näyttää siltä, kuin ongelma olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä. On luotava sellainen järjestelmä, joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan. Tehokkuus saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä, omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Luodaan järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.” Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. Ollaanko sosiaalihuollon organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa? Viisaita sanoja. Nostaisin esille monissa tutkimuksissa todetun suomalaisen yhteiskunnan keskeisen vahvuuden - luottamuksen. Kun kerran luotetaan, niin miten järjestelmä suhtautuu valtaan. Kysynkin, uskallammeko antaa todellista valtaa asiakastyöhön. Uskallammeko organisaatioissa aidosti luottaa asiakkaana olevan ihmisen ja hän läheistensä sekä työntekijän kykyyn löytää kunkin ihmisen tarpeisiin ja elämän tavoitteisiin sopivia ratkaisuja? - tämä kysymys riippumatta siitä, käytetäänkö henkilökohtaista budjetointia tai jotain muuta tapaa järjestää asiakkaan palvelutarpeisiin soveltuvaa tukea. Suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointijärjestelmä perustuvat luottamukseen. Keskeinen lähtökohta sote-lainsäädännössä on tarvelähtöisyys - universaalien palvelujen ohella. Ihmisen tarpeiden tulisi ohjata palveluapparaatin toimintaa. Tämä edellyttää hyvää vuoropuhelua ihmisten kanssa heidän tarpeistaan. Lainsäädäntömme mukaan ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa. Sote-alan koulutusorganisaatiot tuottavat alansa osaajat. Ammatillisuuteen kuuluu autonomia ja myös vastuu asiakkaiden tarpeiden kuulemisesta ja asiakkaan kanssa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. Miten organisaatiot hyödyntävät ammattilaisen kyvykkyyttä olla ratkaisemassa yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa ja hyvinvoinnin tavoitteisiin soveltuvaa tukea ja apua? Olemmeko rakentaneet sääntöjen ja raja-aitojen järjestelmän, jossa asiakkaan kanssa toimivilla alansa osaajilla on heikot mahdollisuudet kukoistaa ja yltää parhaimpaansa? Voisivatko järjestelmä ja siinä toimivat johtajat ja päättäjät luottaa siihen, että asiakas ja työntekijät löytävät yhdessä parhaat soveltuvat ratkaisut? Kun puhutaan rahasta ja henkilökohtaisesta budjetin käytöstä, olen varma, että asiakas ja työntekijä huolella miettivät, miten kaikkein viisaimmin budjettiraha saataisiin riittämään ja että rahan käytöllä vahvistettaisiin ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Suomessa ammattilaisilla on korkea ammattieettinen sitoutuminen ja laaja ymmärrys myös yhteiskunnan voimavarojen käytöstä mahdollisimman fiksusti. Ja kun yhdenvertaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, se tarkoittaa juuri sitä, että kukin saa tarpeidensa mukaan, ei sitä, että kukaan ei saisi enemmän kuin toinen - jos tarpeet ovat erisuuruisia. Pois holhoavasta toimintatavasta Meidän on opittava pois ihmistä holhoavasta toimintatavasta ja annettava vastuu ja valta sinne, missä on parasta osaamista. Johtamisesta palkituissa organisaatioissa vahvistetaan ammattilaisten ja asiakastiimien itseohjautuvuutta, mikä merkitsee myös valtaa vastuun ohella. Johtamisopeissa myös korostuu kyky toimia resilientisti. Asiakastyössä tarvitaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin joustavasti rakentuvia ratkaisuja, eikä niitä synny ellei sitä mahdollisteta organisaatioissa. Henkilökohtainen budjetointi olisi yksi hyvä väline resilientille organisaatiolle. Veikkaan, että tällainen järjestelmä olisi kustannustehokas ja vaikuttava. Ja vaikuttavuushan on yhteiskunnallisen toiminnan tärkein tavoite. Suomalainen sosiaalihuolto on monin paikoin edelleen järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen, jossa palveluja toimeenpanevat organisaatiot määrittävät mikä on ihmiselle kulloinkin se tuki ja palvelu, jota on valittavissa. Millainen valta ihmisellä itsellään on vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin? Lainsäädäntömme on kirjoitettu ammattiala- ja palvelukohtaiseksi, ei ihmislähtöisesti, vaikka lakien sisällössä korostetaankin asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja tarvelähtöisyyttä. Toisin on Skotlannissa, jossa jo lain nimi viestii asiakkaana olevan ihmisen asemasta ohjata sitä, miten hän tarvitsemansa tuen järjestää. ”The Scottish Parliament passed the Social Care (Self-directed Support) (Scotland) Act 2013 so people who are eligible for social care support can get greater choice and control over these services.” Asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen suomalaisissa käytännöissä on pitkälti vielä järjestelmän ja työntekijän ”taskussa”. Ihmisten osallisuuden vahvistuessa, vähenee järjestämä- ja asiantuntijajohtoisuus. Ihmiskohtainen palvelujen ja tuen integraatio Kirjoitin Kainuun Sanomiin kehitysjohtaja Maritta Pikkaraisen kanssa Avain kansalaisuuteen - hankkeen päättyessä organisaation rajoista, jotka estävät tai hankaloittavat ihmislähtöistä työskentelyä. Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu tuen kokonaisuus. Esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisessa tai erityistä tukea tarvitsevan lapsiperheen tukemisessa tarvittavat erilaisten tukien yhteentoimivuus. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta syntyvästä arjen tuesta. Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi muodostuu niistä ammattilaisista ja muista toimijoista, jotka ovat mukana asiakkaan palveluissa. Tässä on kyse toiminnallisesta asiakaskohtaisesta integraatiosta. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja voimavaransa sekä tietää, millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi. Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena, jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen muotoilua. Lähtökohtaisesti ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa motivaatiota, hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen näkemyksensä otetaan aidosti häntä koskevissa palvelupäätöksissä huomioon. Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on tärkeää vastata sote-organisaatiossa nopeasti. Jos jo ensikontaktissa asiakasta ohjataan eteenpäin ihmisen omien tarpeiden mukaan, tuesta voi tulla vaikuttavaa ja sitä kautta tehokasta. Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä asiakasohjauksen toimintatapaa. Ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä kustannusten kannalta paremman tuloksen. Toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta. Kuten Simon Duffy Suunta-blogissa toteaa, meillä Suomessa on mahdollisuus ottaa opiksi muiden maiden kokemuksista. Käydessämme Skotlannissa opintomatkalla kysyin asuinalueen sosiaalijohtajalta, mihin asiakas saa budjettiaan käyttää ja mihin ei. Sain vastauksen: “Budjettia ei saa käyttää uhkapeleihin eikä laittomaan toimintaan, budjettia pitää käyttää ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja sitä me seuraamme. Meillä asiakastulos on ihmisen hyvinvointi ja sitä me mittareilla mittaamme.” Uskallammeko olla Suomessa näin joustavia ja antaa valtaa ihmiselle ja hänen tukenaan toimiville? Organisaatiot voisivat toimia toisin - nykyiset lait eivät estä vallan jakamista. Kirjoittaja Sirkka Rousu, hallintotieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä ja johtamisen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimi Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä 2016-2019 www.henkilokohtainenbudjetointi.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu toimii kehittämiskumppanina Essoten Sopiva HB-hankkeessa. Hän on kotikuntansa kuntavaltuutettu sekä Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) valtuuston valtuutettu, yhtymähallituksen ja yksilöjaoston jäsen. Keusote oli STM:n henkilökohtaisen budjetoinnin palvelusetelikokeilussa mukana, kuten on myös meneillään olevassa Vammaispalvelujen HB-hankkeessa. Kuntayhtymässä on käytössä HB-toimintamalli. Blogiteksti on julkaistu 1.3.2021 Suunta - henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksen blogina Lisätietoa Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? https://suunta.fi/duffyn-blogi-1/ Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. https://suunta.fi/hb_jarjestelman_periaatteet/ Ihamäki Katja 2018. Asiakaslähtöisyyden ytimessä sosiaali- ja terveystoimessa. Julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2018. Henkilökohtainen budjetointi - yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja havaintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 52-78. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/146228 Artikkelit julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -kehittämishankkeen (2016-2019) tulokset ja kehittämisehdotukset sekä yhteenveto hankkeesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/167272 Rousu Sirkka, Ihamäki Katja, Ojanen Mia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. 31-49. Rousu Sirkka & Pekonen Elina (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi - ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 74-90. Pikkarainen Marita & Rousu Sirkka 2019. Näkökulma: Soten palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous. Kainuun Sanomat 25.6.2019. Saatavana https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nakokulma-soten-palvelujarjestelmassa-tarvitaan-vallankumous-165775325/ Uusitalo Kaisa 2020. "Viisaus ei asu esimiehen päässä", todettiin sote-yhtymässä – ja siitä käynnistyi kokonaisen työkulttuurin jättimuutos. Yle-uutiset/Työelämä-artikkeli: 7.9.2020. Saatavana https://yle.fi/uutiset/3-11525700 Tammeaid Marika & Virtanen Petri 2020. Yhdessä ohjautuvan tiimin rakentaminen. Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahasto ITLA, blogi 28.8.2020. Saatavana https://itla.fi/yhdessa-ohjautuvan-tiimin-rakentaminen/ Martela, Frank Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent. Filosofian Akatemia - johtamisen blogit https://filosofianakatemia.fi/blogi/
Yksinäisyyden vähentäminen pitäisi linjata etsivän nuorisotyön tehtäväksi
Nuorisobarometrin erillisnäytteen mukaan 57 % NEET-nuorista kokee syrjäytymisen syyksi ystävien puutteen (Gretschel & Myllyniemi 2019). Opinnäytetyöni tulosten mukaan suurin osa etsivän nuorisotyön asiakkaista kärsii yksinäisyydestä. Etsivässä nuorisotyössä ryhmätoimintaa ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä yksilötyön rinnalle. Lisäksi työntekijät toivovat, että yksinäisyyden vähentäminen tulisi vahvemmin linjata etsivän nuorisotyön tehtäväksi. Tarkastelin ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyyttä ja työkäytäntöjä sen vähentämiseksi. Lisäksi selvitin, miten yksinäisyys näyttäytyy etsivässä nuorisotyössä ja millaisia työn kehittämistarpeita nähdään, jotta siihen pystyttäisin paremmin vastaamaan. Opinnäytetyöni laadullinen aineisto on kerätty keväällä 2020 haastattelemalla kymmentä Helsingissä toimivaa etsivää nuorisotyöntekijää. Etsivä nuorisotyö yksinäisyyden vähentäjänä Etsivän nuorisotyön tehtävänä on nuorisolain mukaan muun muassa auttaa nuoria sellaisten palvelujen piiriin, jotka helpottavat työllistymistä tai pääsyä koulutukseen (Nuorisolaki 2016/1285 10 §). Etsivässä nuorisotyössä mukana olevien nuorten kokemukset yksinäisyydestä ovat huomattavasti yleisempiä kuin samanikäisten nuorten keskimäärin (Gretschel & Myllyniemi: 2017: 13). Haastatellut työntekijät kuvasivat, että nuorten yksinäisyys on hyvin yleinen ja monimutkainen haaste, joka heijastuu moneen asiaan heidän elämässään. Yksinäisyys lisää sosiaalista eristäytyneisyyttä sekä luo kuilua nuoren ja yhteiskunnan välille. Sen nähtiin vaikuttavan negatiivisesti kouluun tai työhön hakeutumiseen. Haastatteluissa yksinäisyyden kuvataan olevan vahvasti yhteydessä mielenterveysongelmiin ja syventävän niitä. Myös Rönkä (2018) toteaa yksinäisyyden olevan yhteydessä masennukseen ja pahimmillaan itsemurhayrityksiin (Rönkä 2018). Suurin osa haastatelluista työntekijöistä kokee yksinäisyyden vähentämisen olevan keskeinen osa heidän työtään. Yksinäisyyteen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi yksilötyöllä, ryhmätoiminnoilla ja järjestämällä yhteisöllistä toimintaa sekä ohjaamalla nuoria muiden järjestämään toimintaan. Lisää ryhmätoimintaa Tulosten mukaan ryhmä- ja yhteisöllistä toimintaa tulisi lisätä, jotta yksinäisyystematiikkaan pystytään paremmin vaikuttamaan. Myös Välimäen, Aaltosen ja Kivijärven (2020) mielestä ryhmätoiminta olisi tärkeä kohdennetun nuorisotyön muoto yksinäisyyden vähentämisen keinona. Yksilötyötä ja ryhmätoimintaa ei kuitenkaan pitäisi nähdä vastakkaisina toimintoina, vaan osalla toimii paremmin yksilötyö, kun taas toiset hyötyisivät enemmän ryhmätoiminnasta. (Välimäki & Aaltonen & Kivijärvi 2020.) Uutena toimintamuotona nähtiin verkkovälitteinen ryhmä- ja yhteisöllinen toiminta. Myös Kivijärven ym. (2019) mielestä verkkovälitteiset ryhmät tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan nimenomaan yksinäisille ja niille, joiden on haastavaa päästä kotoa liikkeelle (Kivijärvi ym. 2019). Covid-19-pandemian luoma poikkeustilanne pakotti organisaatiot kehittämään verkkovälitteistä toimintaa. Verkon kautta tehtävän työn mahdollisuudet yksinäisyyden vähentämisessä tulisikin huomioida entistä paremmin yhtenä uutena keinona vaikuttaa yksinäisyyteen ja sen tuomiin ongelmiin. Opinnäytetyöni aineiston ja aikaisempien tutkimusten valossa etsivässä nuorisotyössä kannattaisi tehostaa työmuotoja, joilla voidaan vaikuttaa yksinäisyyteen. Tässä kolme tärkeintä asiaa, joihin etsivässä nuorisotyössä pitäisi panostaa: Lisätään ryhmätoimintaa ja yhteisöllisiä toimintoja yksilötyön rinnalle. Linjataan yksinäisyyden vähentäminen etsivän nuorisotyön perustehtäväksi. Mietitään uusia keinoja tavoittaa yksinäisiä nuoria. Sosiaalisiin suhteisiin vaikuttaminen ehkäisee syrjäytymistä Yksinäisyydestä pitäisi puhua enemmän ja sen ehkäisy pitäisi saada mukaan etsivän työn rakenteisiin. Samaa totesivat Välimäki ym. (2020), joiden mielestä yksinäisyyden lieventäminen pitäisi olla julkisrahoitteisten palveluiden yhtenä tehtävänä. He ehdottavat, että tehtävien määrittelyn tulisi olla selkeämpi myös lainsäädännön ja rahoittajien näkökulmasta. (Välimäki ym. 2020.) Myös Toiviainen (2019) näkee erittäin tärkeänä, että sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöihin liittymiseen liittyvät teemat syrjäytymisen ehkäisyn keskusteluissa nostetaan enemmän esille. Teemojen tulisi näkyä vahvemmin nuoriso- ja sosiaalipoliittisessa päätöksenteossa sekä palveluiden kehittämisessä. (Toivianen 2019.) Tällä hetkellä etsivässä nuorisotyössä tehdään oikeita asioita yksinäisyyden vähentämiseksi. Tulevaisuudessa yksinäisyyden vähentäminen täytyisi saada kuitenkin vahvemmin näkyväksi etsivän nuorisotyön käytänteissä, linjauksissa ja rahoituksissa. Kirjoittaja Niklas Hjort, Vastaava etsivä nuorisotyöntekijä Helsingin NMKY, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni Etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyys ja työkäytännöt sen vähentämiseksi. Lähteet Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Nuorisotutkimusseura. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Nuorisobarometrin erillisnäyte. <https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf>. Viitattu 13.1.2020. Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2019. Mitä kuuluu nuorille työn ja koulutuksen ulkopuolella. Nuorisobarometrin erillisnäyte. Nuori 2019 – valtakunnalliset nuorisotyöpäivät. Luentodiat. Turku 28.3.2019. <https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/gretschel__myllyniemi_28.3.2019__final.pdf>. Viitattu 12.10.2020. Hjort, Niklas 2020. Etsivän nuorisotyön asiakkaiden yksinäisyys ja työkäytännöt sen vähentämiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353674/Hjort_Niklas.pdf?sequence=2&isAllowed=y Kivijärvi, Antti & Aaltonen, Sanna & Välimäki, Vesa 2019. Feasibility of an online discussion group as a component of targeted youth work in Finland. Children and Youth Services Review 105. Elsevier. ScienceDirect. <https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2019.104411>. Viitattu 14.9.2020. Rönkä, Anna Reetta 2018. Yksinäisyyden kokemukset lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Lektio. Nuorisotutkimus 36 (1). 36– 41. Toiviainen, Sanna 2019. Suhteisia elämänpolkuja – Yksilöiden elämänhallintaa? Nuorisotutkimusverkosto/nuorisotutkimusseura julkaisuja 217. Helsinki: Unigrafia. Välimäki, Vesa & Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti 2020. Nuorten palvelut yksinäisyyden lievittäjinä? Kohdennetun nuorisotyön piirissä olevien nuorten aikuisten ja ammattilaisten näkemysten tarkastelua. Nuorisotutkimus 38 (2). 22–36.
Eläkkeensaajan asumistuki: esimerkki sosiaaliturvan metkuista
Sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhdistäminen ei ole aina yksinkertaista ja helppoa. Tästä esimerkkinä on eläkkeensaajan asumistuki, jonka yhdistäminen palkkatyöhön vaatii etuuden saajalta rautaisia ennakoinnin ja ohjeiden noudattamisen taitoja. Nimen perusteella eläkkeensaajan asumistuen saajaksi mielletään usein vanhuuseläkettä saava henkilö, mutta tämä ei ole koko totuus. Vuoden 2018 lopussa eläkkeensaajan asumistukea saaneista yli 200 000 henkilöstä 26 % oli työikäisiä eli yli 20-vuotiaita mutta alle 60-vuotiaita (Kelan asumistukitilasto 2018). Eläkkeensaajan asumistukea voi saada tiettyjä eläkkeitä saava pienituloinen, joka asuu vakinaisesti Suomessa (Kela 2021). Eläkkeensaajan asumistuen alkuperäinen tarkoitus on ollut varmistaa leskeksi jääneen eläkeläisen mahdollisuus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen asuntoon. Vuosien varrella etuuden saajien joukko on kuitenkin moninaistunut, mikä vuoksi etuus ei aina sovi yhteen etuuden saajan elämäntilanteen tai tarpeiden kanssa. (Sosiaaliturvan uudistamiskomitea 2009.) Eläkkeensaajan asumistukea saavat esimerkiksi sellaiset osatyökykyiset, joille työ on ajankohtaista edelleen eläkkeestä huolimatta. Osatyökykyiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, ja heitä yhdistää lähinnä se, että heidän käytössään ei ole koko työkykyä vaan osa siitä. Syyt osatyökykyisyyteen ovat usein yksilölliset. Lyhytaikainen keikkatyö tai osa-aikatyö sopivat monen osatyökykyisen elämäntilanteeseensa ja työkykyyn. Jo yksittäinen työkeikka voi virkistää ja tukea kokemusta pystyvyydestä sekä osallisuudesta yhteiskuntaan. Lyhytkestoisten töiden yhdistäminen eläkkeensaajan asumistukeen on kuitenkin mutkikasta ja edellyttää ennakointia ja pitkäjänteisyyttä. Takaisinmaksun uhka Ikävä yllätys voi seurata, mikäli eläkkeensaajan asumistukeen liittyvien aikarajojen suhteen ei olla tarkkana. Esimerkiksi jos Asiakas A aloittaa alle puoli vuotta kestävän keikkatyön 13.10.2020, eivät työstä saadut tulot vaikuta eläkkeensaajan asumistukeen ensimmäisenä vuotena. Tämä johtuu siitä, ettei kyse ole jatkuvasta työtulosta. Jatkuvaksi työtulo määrittyy, jos se kestää yli kuusi kuukautta. Vuoden kuluttua keikkatyön aloittamisesta alkaa vuoden mittainen tarkistusjakso, eli Asiakas A:n kohdalla se alkaa 13.10.2021 ja kestää 13.10.2022 saakka. Jos Asiakas A tarkistusjakson aikana aloittaa uuden alle puolen vuoden työsuhteen, vaikuttavat tarkistusjakson aikaiset tulot eläkkeensaajan asumistukeen, jos hän ansaitsee tuona aikana bruttotuloina yli 921 euroa. (Mettälä 2021.) Ei siis riitä, että Asiakas A on tarkkana saamiensa palkkatulojen määrästä keikkatyötä tai muuta lyhytkestoista työtä tehdessään, vaan hänen tulee kyetä arvioimaan vuositulonsa myös tarkistusjakson ajalta. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta vuotta keikkatyön aloittamisesta. Mikäli henkilö haluaa tehdä tarkistusjakson aikana työtä, on hänen arvioitava vuositulonsa tarkasti jo tarkistusjakson alussa. Jos arvio koko vuoden jakson ajalta menee alakanttiin, on vaarana, että eläkkeensaajan asumistukea maksetaan liikaa ja sitä peritään myöhemmin takaisin. Mahdollinen takaisinmaksu on asia, joka huolestuttaa monia keikkatyöstä kiinnostunutta (ks. esim. Juvonen-Posti ym. 2020, 68). Epävarmuus ja se, ettei riittävän selkeää informaatiota ole saatavilla, voi heikentää halua ryhtyä työhön sekä vähentää koettua hyvinvointia (Harju ym. 2019, 4-5). Selkeiden ohjeiden lisäksi eläkkeensaajan asumistukeen on peräänkuulutettu lineaarista mallia. Tällöin eläkkeensaajan asumistuessa olisi ansiotulon suojaosa, jolloin palkkatulojen lisääntyessä saatu sosiaaliturva pienenisi vähitellen. Tämä selkeyttäisi etuutta ja mahdollistaisi työn tekemisen ilman pelkoa myöhemmin tulevista ikävistä yllätyksistä. Kirjoittaja Niina Pietilä, lehtori, sosiaalialan tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittaja toimii asiantuntijana Puuttuva pala -hankkeessa. Lisätietoa Puuttuva pala -hankkeesta. Lähteet Harju, J. & Kanninen, O. & Karhunen, H. & Kosonen, T. & Matikka, T. & Verho, J. (2019) Sosiaaliturvan byrokratialoukut: Suunnitelma satunnaistetusta kenttäkokeesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/201. Juvonen-Posti, P. & Saikku, P. & Turunen, J. (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluidenyhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40. Kela 2021. Eläkkeensaajan asumistuki. https://www.kela.fi/elakkeensaajan-asumistuki Viitattu 26.1.2021. Kelan asumistukitilasto 2018. Sosiaaliturva 2019. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/303464/Kelan_asumistukitilasto_2018.pdf?sequence=10&isAllowed=y Viitattu 26.1.2021. Mettälä, R. (2021) Suullinen tiedoksianto 8.2.2021. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA) (2009) Sosiaaliturvan uudistamiskomitean (SATA-komitean) Ehdotukset sosiaaliturvan uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009: 62.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto