Katoaako ihmisyys kun robotit ja tekoäly ottavat jalansijaa hoitoalalla ja osallistuvat yhä
enemmän hoitotyön sosiaaliseen puoleen? Onko robotin empatia ja tuki samanarvoista kuin ihmisen?
Robottien ja tekoälyn hyödyntämisellä työssä ja työpaikoilla tavoitellaan tehokkaampaa ja turvallisempaa tapaa tehdä töitä. Hoitotyössä robotteja on tarkoitus erityisesti hyödyntää mekaanisiin ja fyysistä rasitusta tuottaviin työtehtäviin. Robottien hyödyllisyys esimerkiksi lääkeannosteluissa ja tavaroiden kuljetuksessa on selkeä, sillä ne vapauttavat henkilökuntaa muihin työtehtäviin. Tekoäly tekemässä päätöksiä hoitotyössä puolestaan nähdään vielä osittain uhkana. Muilla osa-alueilla tekoälyyn ja sen tekemiin päätöksiin luotetaan, esimerkiksi karttasovellusten reittivalinnoissa tai hakukoneiden tuloksissa, sillä usein ei tiedetä päätösten olevan peräisin tekoälyltä.
Miten käy ihmisyyden, kun robotit tulevat?
Hoitotyössä tekoäly ja robotiikka nähdään usein ihmisen kaltaisena ja piirteet omaavana robottina, joka toimii yhtenä hoitajista tehden samoja työtehtäviä ja päätöksiä kuin hekin. Kuitenkaan tekoäly ei nauti samanlaista luottamusta kuin hoitajat. Hoitotyössä tekoäly ja koneet nähdään usein uhkana ihmisyydelle ja viemässä potilailta kosketuksen muihin ihmisiin.
Uskonnonfilosofian dosentti, akatemiatutkija Aku Visala [2] on pohtinut seuraavaa: “Jos ulkoistamme huolenpidon ja hoivan koneille, riistämme itseltämme ja toisiltamme moraalisen kasvun ja sitoutumisen mahdollisuuden. ”
Vievätkö koneet todellakin meiltä mahdollisuuden välittää ja ottaa kontaktia vai voiko asiaa ajatella toiselta kantilta? Kun palvelurobotit hoitavat fyysistä työtä vaativat välttämättömyydet, jää hoitajalle tai läheiselle aikaa kohdata ihminen ihmisenä, ei potilaana. Kun ei tarvitse huolehtia siitä, miten aika riittää hoitotoimenpiteiden suorittamisen lisäksi myös keskusteluun ja kanssa oloon, voimme olla todella läsnä.
Miten voisimme tuomita mahdollisuuden saada huomiota ja läheisyyttä vaikka “vain”
koneelta? Jos ihminen kokee tämän itselleen riittäväksi, eikö jokaisella ole oikeus tehdä
päätös omalla kohdallaan? Olisiko todella eettisempi ratkaisu vaatia vanhusta istumaan
yksin hoivakodissa, koska vaihtoehtona olisi tarjota “empatian ja välittämisen simulaatiota, ei aitoa välittämistä”? Vähentääkö se fakta, että koneen välittäminen on simulaatiota, sen arvoa? Lopulta kuitenkin koneen antama empatia on meidän teknologiaa kehittävien ihmisten empatiaa.
Yksilöityä hoitoa robottien turvin
Monelle vanhukselle saattaisi olla jopa helpompaa antaa koneen hoitaa tietyt työt, kuin antaa intiimiä kanssakäymistä vaativat tehtävät läheiselle. Oman toimintakyvyn heikkeneminen on oletettavasti monelle vanhukselle haastavaa hyväksyä, jolloin esimerkiksi palvelurobotiikan käyttö hoitotyössä tulisikin olla aina kohdennettua. Tällöin pystymme ottamaan huomioon kunkin potilaan tarpeet ja toiveet.
Voivatko robotit tarjota avustavaa kättä, kun kyseessä on ihmisyys ja tunteet? [3]
Olisiko siis väärin tarjota yksinäiselle vanhukselle tekoälyä pitämään seuraa, kun hän on
yksinäinen tai kaipaa tekemistä? Löytyyhän tekoälyä esimerkiksi peleistä. Pelit mielletään usein nuorten ihmisten hauskanpidoksi, mutta miksi niistä eivät voisi myös vanhukset nauttia? Tekoäly voi esimerkiksi esiintyä pelikaverina. Monissa peleissä tekoäly toimii vastustajana, kuten esimerkiksi shakissa, joka haastaa loogista ajattelukykyä. Kuntoutusmuotona peli varmasti lisäisi motivaatiota ja aktivoisi vanhusta saavuttamaan omat henkilökohtaiset sekä terveyteen liittyvät tavoitteet. Yksinäiselle vanhukselle pelillä voi olla suuri vaikutus hänen mielialaansa ja vireyteen, eikä muuta tekoälyä silloin vaadita hoitotyön tukena.
Miten tekoäly terveydenhoitoaloilla tulee vaikuttamaan insinöörien ja hoitajien työhön
tulevaisuudessa? Saadaanko uusista innovaatioista tarpeeksi jossain kohtaa, vai voidaanko miettiä, kuinka pitkälle tekoäly kehittyy kyseisellä alalla? Tekoäly tulee mahdollistamaan uusia menetelmiä niin hoito- kuin tekniikan alalla. Jatkuvasti kehittyvä teknologia ja uudet mahdollisuudet johtavat myös jatkuvasti uusien eettisten pohdintojen äärelle. Kun teknologia kehittyy, täytyy tekijänkin kehittyä eikä jäädä jälkeen. Tulevaisuus on täynnä uhkia ja mahdollisuuksia, ja niistä on opittava kehittymään aina nykypäivän tilanteesta parempaan suuntaan.
Lähteet:
- Valpe, K. 29.1.2019. Ihmisten hyvinvointi keskiössä Tekoäly terveydenhuollossa -loppuseminaarissa. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa <https://jyunity.fi/wp-content/uploads/2019/01/kansansairaudet_1240x600-1024×496.jpg> Luettu 24.9.2021
- Rautio, Pekka. 2.5.2018. ”Kun tekoäly kehittyy, ihmisen konemaisuus on suurempi ongelma kuin koneiden ihmismäisyys”. Verkkosivusto. Saatavilla osoitteessa <https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus/kun-tekoaly-kehittyy-ihmisen-konemaisuus-suurempi-ongelma-kuin-koneiden-ihmismaisyys> Luettu 22.9.2021
- Pixabay. TheDigitalArtist. 10.4.2018. Verkkosivusto. Saatavilla osoitteessa <https://pixabay.com/fi/photos/yhteys-k%c3%a4si-ihmisen-robotti-3308188/> Luettu 24.9.2021
Kirjoittajat:
Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Emilia Larmala, Laura
Mikluha, Miika Honni ja Nina Lamponen
Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman
ammatillisista pääaineista.
Ei kommentteja