Roboreel-hankkeessa valmennamme yrityksiä robotisaation mukanaan tuomiin muutoksiin ja teemme pienimuotoisia testejä. Etsimme darwinilaisittain mahdollisimman paljon erilaisia löydöksiä, joista teemme johtopäätöksiä. Haluamme nähdä, mihin uuteen robotit pystyvät.
Hankkeen alkajaisiksi Unikulman Vesa Tuominen toimi yritysvalmennuspakettimme koekaniinina. Unikulmassa robotisaatio (tai automaatio) onkin monipuolista ja monella tasolla lähtien tuotannosta ja jatkuen markkinointiin. Se on edennyt jopa myyntityöhön, kun asiakkaan ominaisuuksia analysoidaan patjan avulla, ja sitä kautta saadaan optimaalinen patja itse kullekin mittojen mukaan tehtynä.
Mielenkiintoisinta olivat kuitenkin Vesa Tuomisen tarinat. Mitä kaikkea Unikulma tekee, ja miten se on kehittynyt? Mitkä ovat sen verkostot, ja mitä muut luulevat sen olevan? Onko se pelkkiä patjoja, analyysejä unesta ja kehosta ja painosta? Unikulman näkyvä ja näkymätön verkosto on jotain, joka on syntynyt pitkällisen kehityksen – suunnitellun ja suunnittelemattoman – seurauksena. Se on kuin evoluutio, joka on synnyttänyt onnistumisia. Onko takana jo edellisvuosituhannella kehitetty nerokas strategia vai sarja onnekkaita tapahtumia? Itse uskon enemmän jälkimmäiseen: näin maailma menee, ja yrityksistä voi kehkeytyä jotain, mitä ne eivät alkujaan ole ja mitä ne eivät ole edes osanneet ajatella olevansa.
Robotti muuttaa pelin
Onko myös robotti jotain, mitä se ei ole? Robottimessuilla Tampereella eräs robottitoimittaja totesi, että aluksi yritys hankkii yhden robotin ja sitten toisen. Tarkoitus on tehostaa tuotantoa. Sitten hankitaan muutama robotti lisää ja muutetaan tuotantoa ja ehkä tuotetta. Voidaan jopa tarjota jotakin, mitä ei ennen ole pystytty: joustavuutta, laatua, toimitusaikaa (pitoa tai varmuutta tai nopeutta).
Aikaa säästyy – mutta mihin?
Lopputulemana on usein tilanne, jossa luultiin robotin tulleen taloon tekemään peruskustannustehokasta työtä hiukan nopeammin ja varmemmin, mutta sitten se muuttikin ajan kuluessa koko toimintalogiikan – hiukan tai paljolti yllättäen. Sitä joko osattiin käyttää hyödyksi – tai sitten ei. Nähtiin, mitä markkinat ja asiakas todella haluavat – tai sitten ei.
Robotisaatio tuntuu toisinaan toimivan kuin kotitalousvähennyksillä hankittu siivooja. Siivooja siivoaa, kun itse emme jaksa, osaa tai muuten vain halua, minkä avulla käytämme yli jäänyttä aikaamme – ei mihinkään. Toinen mahdollisuus on kuitenkin se, että saamme todellista laatuaikaa, josta olimme aina unelmoineet. Siivooja hankittiin aluksi vain siivoamaan, mutta nyt se merkitseekin ehkä aivan jotain muuta.
Tähän RoboReel tähtää: yllätyksiin ja suunnitelmien epäonnistumisiin (lue: suunnittelimme housut, tulikin uima-asu). Matka on tärkeämpi kuin maali. Kun aloitimme, emme tienneet, mikä oli päämäärä. Hämärä aavistus toki oli mielessämme, mutta osaammeko ajatella tarpeeksi out-of-the-box? Suosikkielokuvani nimeä modifioiden lainatakseni: licence to fail. Hankkeen periaatteeksi sopii myös perusajatus harrastuksestani suunnistuksesta: jos et tiedä missä olet, on sama minne menet.
Periaate ei tosin toimi toisessa harrastuksessani purjehduksessa. Ei ole kiva karahtaa kiville.
Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Ei kommentteja