Tiedämmekö mitä me tiedämme? Tiedämmekö mitä meidän pitäisi tietää? Miten saamme tietää, mitä tietoa tarvitsemme? Vai riittääkö vain oivallus, joka antaa mahdollisuuksia? Tähän me pyrimme.
Teknologian nopea kehittyminen on johtanut yhä laajamittaisempaan robotiikan hyödyntämiseen tuotannossa, logistiikassa ja palveluissa. Kansallisessa ja globaalissa kilpailussa pärjätäkseen suomalaisten teollisuus- ja logistiikkayritysten on pysyttävä kehityksessä mukana. Myöskään hyvinvointipalvelumme eivät pysy pystyssä ellemme ryhdy hyödyntämään robotiikkaa ja tekoälyä osana sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujamme.
Yksittäinen robotti jossain tuotannon osassa tai pitämässä seuraa vanhuksille vanhainkodissa ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Sen pohtiminen, miten me teemme yksittäisiä työtehtäviä ja voiko tehtävän automatisoida, on toki osa tätä ongelmaa, mutta se ei johda hyvään lopputulokseen. On turha pelätä, että jokin kone voi korvata ihmisen tekemän ja jättää meidät tyhjän päälle. Kaikkea tätä muutosta on ajateltava osana suurempaa kokonaisuutta. Usein muutos vaatii uutta näkökulmaa. Näin on esimerkiksi Amazonilla, jossa tilauksien kerääminen aikaisemmin oli aikaa vievää ja vaati keräilijöiltä runsaasti liikkumista. Nyt hyllyt liikkuvat keräilijöiden luokse oikea-aikaisesti tietokoneen tarkasti ohjaamana.
Palvelurakenteet julkisella sektorilla tai yrityksen rooli osana toimitusketjua on mietittävä kokonaan uudelleen. Samalla ajatus työn sisällöstä ja toiminnoista muuttuu ja uudistuu. Mutta miten? Siihen tuskin kenelläkään on vastausta. Itse olen varma siitä, että tämä kaikki tarjoaa meille huikeita uusia mahdollisuuksia: parempia ja tehokkaampia palveluita, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja meille työntekijöille mielenkiintoisia haasteita.
Tavoite kirjan tekemiselle
Kun Roboreel-hanke käynnistyi, pohdimme työkaverini kanssa, miten voisimme lähestyä sekä yrityksiä että julkisia organisaatiota ja kysyä nykyisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin liittyviä joskus kipeitäkin kysymyksiä. Miten voimme lyhyessä ajassa saavuttaa luottamuksen, niin että haastateltavat uskaltavat puhua avoimesti siitä, missä he ovat onnistuneet ja mitä mahdollisesti olisi kannattanut tehdä toisin. Toisaalta miten me uskallamme sanoa yritysjohtajalle, joka on mielestään luonut menestyvän yrityksen, että silloin tehtiin näin ja se onnistui, mutta oletko varma, että tämä myös toimii tulevaisuudessa. Siitä me yritimme kirjoittaa.
Lähtökohtana oli koota sellainen kokonaisuus, jonka pohjalta on mahdollista luoda tilanne, jossa organisaation vastuuhenkilöt voivat tarkastella tilannettaan realistisesti ja avoimesti nykyisten ja tulevien mahdollisuuksia ja haasteiden kannalta. Tavoitteemme onkin saada mukana olevat henkilöt ajattelemaan tulevaisuuden muutoksia vaikka ajatuksella: ”Jos sinä et tee sitä, mikä on väistämätöntä, joku muu sen kuitenkin tekee. Mitäs sitten?”
Vaikka Roboreel-konsultointikirjan tehtävänä on toimia hankkeessa koulutusmateriaalina ja oppaana yrityksille toteutettavien seminaarien ja koulutusten tukena, soveltuu se myös yleisteokseksi ja oppaaksi organisaatioiden kehittämiseen. Tavoite oppaan tekemiseksi oli, että se voi toimia toimintaympäristön tarkastelun ohjeistuksena nykytilaa analysoitaessa ja kehittämisen kohteita määriteltäessä. Samalla mallia voidaan hyödyntää mahdollisten muutostilanteiden havainnointiin ja pohjana erilaisten vaihtoehtojen hahmottamiseen, kun tulevista kehittämisen toimenpiteistä päätetään.
Tämän vuoksi haluamme jakaa tämän konsultointioppaan vapaasti toiminnan kehittämistä suunnittelevien organisaatioiden käyttöön. Teos on ladattavissa Metropolia kirjaston sivuilta vapaasti osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-105-9.
Emme myöskään haluaa rajoittaa teoksen hyödyntämistä, sillä kehittäminen ei ole mitään ilman uusia näkökulmia, ajatuksia ja innovaatioita – eikä vastavirtaan rämpimistä.
Kirjoittaja: Jarmo Toivanen työskentelee ICT:n ja tuotantotalouden lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Ei kommentteja