Ihmisen ja robotin välinen suhde on muuttunut aikojen kuluessa. Työkoneesta ja työkaverista on vähitellen kehkeytynyt palvelija, apuri ja kumppani.
Alkujaan tuotantolinjoihin kytketyt teollisuusrobotit toimivat raskaissa töissä ja vapauttivat työntekijät ylivoimaisten ruumiillisten ponnistelujen ikeestä. Ihminen painoi ne napista käyntiin, monitoroi niiden käyttäytymistä ja huolsi niitä silloin tällöin. Askel kohti ihmisen ja robotin lähempää tuttavuutta otettiin, kun teollisuusrobottien suoja-aidat korvattiin optisilla antureilla. Teollisuusrobotit muuntuivat yhteistyöroboteiksi: ne eivät enää tarvinneet erillisiä häkkejä tai alueita toimiakseen, vaan sensorien kautta toteutetut turvatoimet tekivät ne helpommin lähestyttäviksi.
Nyttemmin palveluroboteiksi kutsuttuja teollisuusrobottien jälkeläisiä on otettu avuksi esimerkiksi kirurgiaan, sairaalalogistiikkaan ja lääkejakeluun sekä päivittäisiin toimiin, kuten nostamiseen, kantamiseen siivoamiseen, syömiseen ja peseytymiseen. Sosiaaliset robotit puolestaan on tarkoitettu inhimillisen kanssakäymisen tueksi, seuraksi ja viihdykkeeksi.
Sosiaalinen palvelurobotti pystyy oppimaan ja kykenee vuoropuheluun. Suuria odotuksia on ladattu robotteihin, jotka soveltuvat oma- ja monitoimisesti ihmisen tehtäviin ja olemaan suorassa kontaktissa asiakkaiden kanssa. Ihmisen suhde robotteihin on muuttumassa radikaalisti verrattuna teollisuusrobotteihin − pian robotit monitoroivat käyttäytymistä ja huoltavat ihmistä kokoaikaisesti. Samalla ne saattavat vapauttaa työntekijät mahdollisten hankalien ihmiskontaktien ikeestä.
Tuotantolinjalta kosketustuotantoon
Ihmisen ja robotin välisen suhteen kehitys muistuttaa hämmentävästi suden kesyttämistä pedosta seurakoiraksi. Aikaisemmin vain joidenkuiden hallittavissa olevasta ja varottavasta ”konehirviöstä” on vähitellen muotoutunut turvallinen ja lähes jokaiseen kotiin sopiva lemmikki, kuten vaikkapa robottiruohonleikkuri tai hyljerobotti Paro.
Lienee syytä kysyä, mitä vaikutuksia on sillä, että aikaisemmin tehokkaaseen teollisuustyöhön kehitetyt ajatusmallit ja niiden pohjalta tuotetut teknologiat levittäytyvät hoivan piiriin, jossa keskeistä ei ole tavaroiden tuotanto vaan inhimillinen kosketus. Miten ihmisten välinen hoivasuhde ja hoivahenkilökunnan ammatti-identiteetti muuttuvat, jos ja kun aikaisemmin ihmisen antama hoiva toteutetaankin kokonaan tai osittain teknologian avulla?
Vastauksia edellisiin kysymyksiin kannattaa etsiä Tuomo Särkikosken, Tuuli Turjan ja Jaana Parviaisen toimittamasta artikkelikokoelmasta Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan (Vastapaino 2020). Kirja tarkastelee palvelurobotiikan mahdollisuuksia ja uhkia tulevaisuuden hoivapalvelujen järjestämisessä, ja se perustuu Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus” (ROSE-hankkeen kotisivut) vuosilta 2015−2021. Kirja koostuu kuudesta laajasta artikkelista, joissa käsitellään muun muassa erilaisten palvelurobottien periaatteita, käyttökelpoisuutta ja hyväksyttävyyttä. Lopussa on lisäksi monipuolinen robotisaatiosanasto.
Ketä kuunnellaan?
Robotteja on nykyään joka paikassa, joten niihin tottuminen on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista. Suunnitelmien mukaan robotit pitävät tulevaisuudessa huolta vanhuksista, ja yhä useampi sairaalapotilas tulee kohtaamaan sosiaalisen robotin hoitonsa aikana. Tulevaisuusnäkymän vuoksi robotit olisi hyvä kotoistaa hyvissä ajoin osaksi yhteiskuntaa ja tehdä ne niin arkipäiväisiksi, ettei niihin kohdistu pelkoja tai ennakkoluuloja siinä vaiheessa, kun kohtaamisen aika koittaa.
Aivan selvää ei kuitenkaan ole, kenen ehdoilla hoivarobotiikkaa kehitetään. Päättääkö sen suunnittelusta ja käyttöönotosta esimerkiksi palveluntuottaja, hoitohenkilökunta vai asiakas? Paljon vaikuttaa se, miten teknologian hyödyntämiseen hoiva-alalla suhtaudutaan: nähdäänkö robotiikan muuttavan yhteiskuntaa ja hoiva-alaa omaehtoisesti ja vääjäämättä vai lähdetäänkö siitä, että teknologiaa kehitetään sosiaalisten ja inhimillisten tarpeiden mukaan. Kuinka paljon robotit muuttavat hoiva-alaa ja hoiva-ala robotteja?
Palvelurobottien kehittymisen yhteydessä meidän tulee tarkistaa käsityksiämme paitsi roboteista myös itsestämme, sillä kaikenlainen vuorovaikutus muuntaa kaikkia vuorovaikutukseen osallistuvia. Käsitys ihmisyydestä ja jopa elämästä tulee kenties muuttumaan.
Robotin hoiviin? on tärkeä kirja. Se tuo esille yhteiskuntatieteellisiä ja filosofisia näkökulmia, jotka helposti jäävät liian vähälle huomiolle robotisaatiosta käytävässä keskustelussa. Jos asioita tarkastellaan vain teknologian kehittämisen ja talouden lainalaisuuksien vinkkelistä, moni inhimillisen todellisuuden osa-alue jää kartoittamatta. Ihmisen ja robotin välisissä suhteissa kaikki niihin liittyvät näkökulmat ovat tarpeen, jotta on mahdollista ymmärtää, mistä pohjimmiltaan on kysymys ja mihin olemme menossa.
Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
+358 40 678 4866
Metropolia University of Applied Sciences
Finland
Ei kommentteja