Olohuonekeskustelu kulttuurista

Metropolialla on mahdollisuus olla rohkea suunnannäyttäjä kesällä 2024.

Juuri nyt kulttuuri- ja opetusministeriössä valmistellaan kulttuuripoliittista selontekoa, jonka määräaika on tämän vuoden kesäkuu.

Vaikka syntyvästä selonteosta pyydetään sadoilta tahoilta lausuntoja, lähes 25 vuoden amk-työkokemuksen nojalla pidämme varmana, ettei ammattikorkeakouluja nähdä potentiaalisina kulttuuriin liittyvinä lausunnonantajina eikä lausuntopyyntöä koskaan tule Metropolian kirjaamoon. Siitä huolimatta kannattaisi valmistautua lausunnon kirjoittamiseen, vaikkei virallista pyyntöä olisikaan tullut.

Tässä blogimerkinnässä käymme läpi syitä, miksi kulttuurin ja kulttuuripolitikan tulevaisuus ovat tärkeitä myös ammattikorkeakouluille  ja miksi on tärkeä vaikuttaa päätöksentekoon. Samalla jatkamme keskustelua, jonka Laura Huhtinen-Hildén, Sanna Kivijärvi ja Anna-Maria Isola käynnistivät Korkeapainetta-blogissaan jo viime vuoden puolella.[1] Heille tärkeänä kysymyksenä näyttäytyi se, miten maassamme hyödynnetään ja tunnistetaan olemassa olevaa eri alojen ammattiosaamista, jonka avulla taide- ja luova toiminta koskettaisi useampia ihmisiä.

Me puolestamme haluamme nostaa esiin niistä haaveita, toiveita ja odotuksia, joita meillä Metropolian kulttuurialan nykyisillä ja entisillä toimijoilla on kulttuuriin ja taiteen asemaan liittyen. Samalla

tuomme valokeilaan ammattikorkeakoulujen olennaisen roolin paikkakuntansa, kaupunginosansa tai paikallisen ympäristönsä kulttuurisena olohuoneena.

Onko kulttuuripoliittisella selonteolla väliä?

Edellinen valtioneuvoston kulttuurin tulevaisuutta käsitellyt selonteko annettiin 2011 Stefan Wallinin ministerikaudella.[2] Se oli omana aikanaan varsin edistyksellinen ja monipuolinen. Selonteossa visioitiin kulttuurin tilaa Suomessa vuonna 2035. Tärkeimmiksi mahdollisuuksiksi nostettiin kestävä kulttuuri, kulttuurinen moninaisuus ja luovuus, jotka tuottavat hyvinvointia, taloudellista kasvua ja kulttuurin vahvempaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

Käytännössä kuitenkin taide ja kulttuuri jäivät sivurooliin seuraavissa hallitusohjelmissa, eivätkä aiheet ole olleet 2010 jälkeen lähellä hallitusten toiminnan ja päätösten ydinkysymyksiä. Joitakin selonteon tavoitteita on silti ollut löydettävissä hallitusohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien teksteistä sekä konkreettisista toimenpide-ehdotuksista.[3] Siksi ei ole samantekevää, millä aktiivisuudella ammattikorkeakoulujen kulttuurialat vaikuttavat selontekoon.

Uusi selonteko valmistellaan laajapohjaisessa vuorovaikutuksessa

Opetus- ja kulttuuriministeri Sari Multala asetti marraskuussa 2023 kulttuuripoliittista selontekoa valmistelevan työryhmän. Selonteossa esitetään a) tulevaisuuskuva ja b) tarvittavat toimenpiteet, joiden perustana ovat

• taide- ja kulttuurialan tilannekuva
• keskeiset toimintaympäristöä muuttavat tekijät.[4]

Selontekoa on haluttu valmistella laajapohjaisessa vuorovaikutuksessa alan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Tämä valmistelun aspekti onkin toteutunut poikkeuksellisen hyvin, sillä tarjolla on ollut useita vaikuttamisen paikkoja.

Metropoliassa esimerkiksi tervehdittiin ilolla valtiosihteeri Elina Laavin ideoimaa ja Kulta ry:n lanseeraamaa Olohuonekeskustelu-konseptia. Eihän voinut olla tarttumatta näin houkuttelevaan tarjoukseen:

Voisiko sinun olohuoneesi olla kulttuurisalonki? Järjestä ystävien kanssa kulttuurikeskustelu! Kulttuuri- ja taide-elämä uudistuu alati, mutta mihin suuntaan, siinäpä kysymys, johon voi kuka tahansa kulttuurin ystävä, harrastaja, rakastaja ja kuluttaja nyt vaikuttaa.

Valmisteleva työryhmä haluaa kuulla, mitä juuri sinun olohuoneessasi, juuri sinun ystäviesi kanssa, keskustellaan kulttuurista ja taiteesta. Kutsu siis kaveriporukkasi, lukupiirisi, virkkauskerhosi, kuorosi tai muut kivat tyypit kotiisi ja vaikuta!

Olohuoneeseen oli mahdollista kutsua mukaan selontekoa valmistelevan työryhmän jäseniä ulkopuoliseksi innostajaksi ja keskustelun alustajaksi. Keskustelun keskeinen viesti oli mahdollista lähettää suoraan osaksi kulttuuripoliittisen keskustelun ydintä Kulta ry:n sivuilta löytyvällä niin sanotulla  inspiraatiolomakkeella.[5]

Metropolian keskustelu Tehtaankadun olohuoneessa

Metropolian kulttuurialan asiantuntijoita ja esimiehiä sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran edustaja kutsuttiin 27. helmikuuta yksityiskotiin Etelä-Helsinkiin kahden tunnin mittaiseen vuoropuheluun, jossa aluksi Kulta ry:n toiminnanjohtaja Rosa Meriläinen kertoi selontekotyöryhmän tavoitteista ja siitä mikä juuri sillä hetkellä oli tärkeää. Hän korosti selonteon pitkän aikavälin vaikuttavuutta: vaikka nyt valtiontalouden tilanne on heikko ja koko ajan puhutaan säästöistä ja leikkauksista, täytyy olla visio tulevaisuudesta ja pyrkiä sitä kohti.[6] Alustuksen jälkeen olohuoneessa keskusteltiin vapaamuotoisesti, mutta inspiraatiolomakkeen suuntaviivojen mukaisesti tilaisuuden teemasta erityisesti ammattikorkeakoulujen näkökulmasta.

Metropolia voi olla ylpeä siitä näkemyksellisyydestä ja osaamisesta, joka sen kulttuurialalle on vuosien varrella kertynyt ‒ ei pelkästään siinä mistä ja miten puhuttiin, vaan siinä, että puheilla oli katetta: ei puhuttu pilven takaisista maailmoista, vaan asioita oli jo pitkän aikaa tehty, kehitetty ja arvioitu hankkeissa ja esitystoiminnassa, luotu verkostoja ja mahdollistettu innovaatioita osana opiskelijoiden oppimista.

Keskustelu oli niin tavattoman antoisaa, että yksi osallistuja ilmaisikin asian seuraavasti:

Tavallinen tiistai kohosi arjen yläpuolelle.

Tärkeää oli myös, että selontekoa valmistelevan työryhmän jäsen Meriläinen oli intensiivisesti mukana koko keskustelun ajan. Hän varmasti sai täysin uutta tietoa Metropoliasta ja ylipäätään ammattikorkeakoulujen roolista alueensa kulttuuritoiminnan keskittyminä ja tulevaisuuden kulttuuriammattilaisten kouluttajina. Sillä voi olla enemmän merkitystä, kuin kirjallisilla kannanotoilla tai verkkokyselyihin vastaamisella.

Toiveita ja vaateita kulttuurin tulevaisuudelle

Olohuonekeskustelun ensimmäinen teema liittyi kulttuurin ja taiteen tulevaisuuteen, siihen missä pitäisi tehdä loikka tai mikä olisi maamme kannalta ehdottoman tärkeää. Tällaiseksi asiaksi keskustelijat nostivat seuraavan kiteytyksen:

Kulttuuri tulisi tunnistaa ja tunnustaa kansakunnan henkisen kriisinkestävyyden tuottajana ja omaan kotiseutuun sitoutumisen varmistajana.

Emme elä ollaksemme terveitä, vaan ihmisinä tarvitsemme merkityksellisyyden kokemuksia. Sellaista on esimerkiksi ylpeys omasta maasta, kotipaikasta tai yhteisöstä. Juuri tässä ammattikorkeakoulut ovat vahvoja toimijoita, kulttuuri kun ei synny itsestään eikä ainoastaan taiteilijoiden välityksellä.[1]

Ammattikorkeakoulujen kulttuurialat ja niiden kouluttamat toimijat ovat avainasemassa alueellisen elinvoiman tuottamisessa ja heidän arvostuksensa on nostettava osaamisen ansaitsemalle tasolle.

Haaveilemme siis siitä, että

• kulttuurialojen korkeakoulutetut ja osaamistaan monipuolisesti soveltamaan kykenevät ammattilaiset nähdään yhteiskunnan voimavarana ja rationaalisena, tavoiteorientoituneena työvoimana, ei yhteiskunnan rakenteista irrallisina toimijoina

• kaikilla Suomen alueilla on väestömäärään suhteutettu ja riittävä määrä palkattuja musiikki- ja taidepedagogeja tuottamassa osallistavaa toimintaa, ei vain taiteilijoita esiintymässä muille (vrt. läänintaiteilijajärjestelmä)

• varsinkin musiikki nähtäisiin ihmisen sellaisen kasvun perustana, jossa materia ei dominoi ja joka ei haaskaa luonnonvaroja, ja että elämänmittainen musiikkipolku olisi turvattu jokaiselle

• elävän musiikkisuhteen ja yhteisöllisen musiikkipedagogiikan tunnustetaan vaikuttavan kansalaisten hyvinvointiin, koheesioon, resilienssiin ja merkityksellisiin kokemuksiin. Ne ovat tärkeitä elämän jokaisessa vaiheessa mielenterveyden pilarina. Musiikkikasvatusta on vaalittava ja vahvistettava

• musiikki tunnustetaan voimavaraksi maahanmuuttajien integroimisessa. Musiikin yhdistävä voima on useissa ammattikorkeakoulujen hankkeissa testattu ja todettu, nyt tarvitaan myös rakenteita ja musiikkipedagogikoulutusta maahanmuuttajataustaisille positiivisen kotoutumisen tukemiseksi.

• kaikki saisivat oppia soittamaan jotakin instrumenttia peruskoulun aikana. Erinomaisia malleja jo on, kuten Vantaan monikulttuurinen Tempo-orkesteri, joka on toiminut jo yli 10 vuotta. Kustannustehokkuuden vuoksi jo toimivaa konseptia tulisi monistaa.

• musiikki eläisi luontevasti läpi jokaisen elämän ja saavutettavuuteen panostettaisiin: ei rajoituta vain esimerkiksi tiettyyn paikkaan, ikään, musiikin genreen tai taidealaan

• kuntien kulttuuri- ja vapaa-aikasektoria uudelleenorganisoidaan laajassa yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kulttuurialojen kanssa

• 5000 € innovaatioseteli ulotetaan myös kulttuuritoimijoille yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistävään toiminnan käynnistämiseen.

Kulttuurialat rikastavat ekosysteemejä

Käsite ”kulttuuri” tarvitsisi maassamme raikasta tuuletusta ja selonteossakin sen esille nostamista, että kulttuurin panos monipuolistaa yhteiskunnan ekosysteemeitä. Perustelemme tätä sillä, että ammattikorkeakoulujen supervoima on opiskelun kaikkinainen tiivis työelämäyhteys ja että kulttuurialan koulutuksessa se merkitsee monipuolisia ammatillisia sidoksia osana opiskelua myös muihin kuin kulttuurialan toimijoihin.

Esimerkiksi musiikkiosaamista hyödynnetään opetussuunnitelmissa laajasti ihmislähtöisten tilojen suunnittelussa, kommunikaation ja mielikuvittelun edistämisessä, yhteisöllisyyden ja tunnesiteiden rakentajana, aivojen joustavuuden ja mukautumiskyvyn säilyttäjänä tai vaikkapa nuorten keskittymiskyvyn parantajana.

Työelämäyhteys ei tarkoita nykypäivän ammattikorkeakouluissa toimialaspesifiin piiriin rajautumista, vaan ongelmien ratkomista tai toimeksiantojen toteuttamista monialaisissa ryhmissä.[6] Musiikilla ja sen ammattitaitoisilla pedagogeilla on esimerkiksi laaja roolinsa kulttuurihyvinvoinnin eri kontekstissa, mutta yhteiskunnan rakenteissa osaamista ei vielä ymmärretä hyödyntää.[7]

Katseet kääntyvät myös terveyspalveluja tarjoaviin yrityksiin. Voisivatko ne hyvinvoinnin ja vaikkapa paremman työelämän rakentamiseksi palkata vakinaiseen työsuhteeseen musiikki- ja taidepedagogeja tai kulttuurituottajia. Kun stressiin ja unettomuuteen jo suositellaan lääkkeettömiä hoitoja, voisiko musiikkipedagogin vastaanotolle päästä lähetteellä, jos tarvitsee tukea toimintakykynsä ylläpitoon ja työssä jaksamiseen.

Ammattikorkeakoulut toiminta-alueensa kulttuurin voimavara

 Pääkaupunkiseudulla juuri Metropolia kouluttaa ja tuottaa työelämään sellaisia musiikki- ja kulttuurialan osaajia, joilla on myös uusin tieto yhteiskunnan ilmiöistä tai tarpeista – ja kyky reagoida tai tuoda ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin. Tästä on verifioitavissa olevia näyttöjä: poikkeuksellinen laaja ja monipuolinen hankeportfolio jo 2000-luvun alusta alkaen, jolloin TKI-toiminta ei edes vielä kuulunut ammattikorkeakoulujen lakisääteisiin tehtäviin. Ei kuitenkaan ole mitään kanavaa, josta kokemukset näistä edelleenkin vaikuttavista hankkeista siirtyisivät yhteiskunnan päätöksentekijöiden tietoon ja hyödynnettäväksi.

Ketterä reagointi on juuri ammattikorkeakoulujen tunnuspiirre: uudet sisällöt tulevat kulttuurialalla opetussuunnitelmiin nopeasti. Kehittämistyön pohjalla on aktiivinen, nimenomaan työelämäläheinen ‒ ei niinkään taide- tai taiteilijalähtöinen ‒ uudistuminen TKI-toiminnan avulla. Alueellinen TKI-työ on tärkeää, koska se tuottaa juuri oman maakunnan tai kaupunkiseudun profiilille tärkeitä näkökulmia ja sisältöjä.

Resilienssi rakentuu tasa-arvoisen taideopetuksen avulla

 Erilaisissa vaikeissakin kansallisissa tai globaaleissa haasteissa taiteen perusopetuksen tulisi olla turvattuna, jotta maamme selviää ja kehittyy tasapainoisten, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta kokevien kansalaistensa varassa. Musiikkikasvatus ja kulttuuritoiminta koskettavat lapsia, koululaisia, nuoria, senioreita, erityisryhmiä, työyhteisöjä, harrastajia, vapaan sivistystyön kenttää ja syrjäytymisuhan alla olevia. Juuri tähän keskittyviä osaajia koulutetaan ammattikorkeakouluissa.

Innostavan musiikkitoiminnan organisoinnissa (mm. konsertit, opetus, soveltava käyttö) tarvitaan korkeaa laatua ja todellista osaamista. Laatu on jatkuvaa kehittymistä, asiakaslähtöisten ratkaisujen aktiivista etsimistä, uusiutumista sekä osallistujille syntyvää luottamusta siihen, että ammattilaisella on osaaminen kehittää itse itseään ja eettinen asenne tukea toisten kehittymistä.

[1] Laura Huhtinen-Hildén, Sanna Kivijärvi ja Anna-Maria Isola 27.11.2023. Osallisuutta ja yhteisöjen hyvinvointia edistävää kulttuuripolitiikkaa toivoen. Korkeapainetta. Näkökulmia kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen. Metropolian blogi.

[2] Valtioneuvoston selonteko kulttuurin tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:8.

[3] Hummastenniemi, Heidi 2019. Kulttuuripoliittiset tavoitteet vuoden 2010 kulttuurin tulevaisuutta käsittelevän selonteon jälkeisissä hallitusohjelmissa. Kandidaatin tutkielman, Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/66672/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201912095144.pdf

[4] Kulttuuripoliittinen selonteko 2023–2024. OKM:n hankkeet ja säädösvalmistelu. Ks. OKM044:00/2023 kehittäminen.

[5] Kulta ry. 10.1.2024. Vaikuta taiteen ja kulttuurin tulevaisuuteen – järjestä olohuonekeskustelu! Ks. https://kulttuurijataide.fi/olohuonekeskustelut/.

[6] Kulttuurialan budjettileikkauksista ks. esim. Yle-uutiset 10.4.204: Kulttuurista voi kadota lähivuosina kymmeniä miljoonia. https://yle.fi/a/74-20082767.

[7] Ks. esim. Metropolian opetussuunnitelmiin alusta asti kuulunut monialainen innovaatioprojekti Metropolia Minno

[8] KS. Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki 4/2021, 74–89.

Kirjoittaja FT, MuM Tuire Ranta-Meyer on suomalaisen musiikin ja musiikkikasvatuksen historian dosentti, vertaisarvioidun Jufo2-tasolle kuuluvan tieteellisen journaalin päätoimittaja ja Metropolian yliopettaja.