Epävarmuus, massakäyttäytymisen muutos, talouskriisi, eristäytyneisyys… korona on tuonut mukanaan uuden maailman, jossa poliittisella päätöksellä on lamautettu mm. kulttuurin tapahtumatuotanto oopperasta baarin trubaduurilaulajaan. Saman shokin keskellä on opittu jotain tärkeää: nähty jaettujen kokemusten ja kohtaamisten merkityksellisyys.
Poikkeustilan ohella puhutaan yhä vahvemmin uudesta normaalista. Futuristit (kts. Pine 2020, Boswijk 2020, Clusini 2020) ennakoivat, että reseptiä koronan jälkeiseen elämään ei voi etsiä menneisyydestä. On tärkeämpää kysyä, mitä epidemiasta seuraa ja mitä tapahtuu, kun tämän on ohi? Ja ehkäpä tottua ajatukseen, että tämä ei tule olemaan ehkä koskaan ohi. Muuttamalla aikaisempaa toimintaa epidemioiden kanssa eläminen tulevaisuudessa helpottuu. Millaista on sitten tuo uusi normaali?
Uusi etänormaali kulttuurin foorumina
Elämystalouden liiketoimintamallien keskeinen analyytikko Albert Boswijk arvioikin, että ne liiketalouden alueet, joiden toiminnan julkisen sektorin säätely on kokonaan lopettanut, voivat pärjätä vain muuntamalla koko toimintansa digitaaliseksi (Clusini 2020, 5). Suomessakin näin on monessa tapauksessa käynyt ja myös yleisö on löytänyt striimattuja teatteri-, musiikki- tai muita esityksiä aiempaa enemmän (kts. Weckström 2020). Yhtenä suurena tapahtumana esimerkisi vuoden 2020 vappu Helsingissä JVG:n Senaatintorin virtuaalisen vapun muodossa (Vanha-Majamaa 2020). Samalla kun kokemus on siirtynyt julkiselta alueelta olohuoneisiin, yleisötapahtumasta yksityiseksi ja fyysisestä kokemuksesta digitaaliseksi. Uusi normaali saattaa värittyä vahvasti kotona koettujen digitaalikokemuksen kehykseen.
Digikokemusten sisällöt ovatkin vahvasti kehittyvä kulttuurituotannon alue. Koronaepidemian voittajiin kulttuurin kentällä kuuluvat vahvasti peliteollisuuteen kiinnittyvät toimijat (2021). Amerikkalainen räppäri Travis Scott antoi live-konsertin 23.4.2020 Fortnite peliympäristössä osana Astronomical -kiertuettaan (Scott 2020). Konsertti keräsi paikalle 27.7 miljoonaa Fortnite pelaajaa, jotka pystyivät kontrolloimaan omaa peliavatartaan ja myötäelämään sitä kautta musiikin mukana. Vaikuttaa siltä, että millenniaaleille peliympäristöt ovat muodostumassa luovan ja taiteellisen ilmaisun alusta, joka tarjoaa jo valmiiksi ympäristöön tottuneen yleisön.
Kokemus vaikuttaa win-win tilanteelta sekä pelialustalle että artistille. Travis Scott kykeni tuottamaan lehdistö- ja markkinointisisältöjä aikana, jolloin esiintymisiin pohjautuva näkyvyys on monella tapaa mahdotonta. Samalla hän löysi aikaisempaa laajemman yleisön Fortniten pelaajakunnan ollessa keskimäärin nuorempia kuin Scottin normaali fanikunta. Samalla konsertti toi Fortniten käyttäjiksi taiteilijan mukana uusia käyttäjiä, jotka eivät olleet aikaisemmin pelanneet (kts. Scott 2020, Clusini 2020b). Yksi konserttien digitalisoitumisen voittajista on Wave, joka julkaisi kesäkuussa 2020 keränneensä 30 miljoonan dollarin rahoituksen muuttaakseen taiteiljoita animoiduiksi hahmoiksi virtuaalimaailmassa jossa heidän liikkeensä animoituvat hahmon liikkeiksi (Takashi 2020). Waven liikeideana on interaktiivisen kokemuksen luominen: sekä taiteilijan että yleisön liikkeet tuodaan osaksi virtuaalielämystä perinteisen livestreamauksen sijasta.
Kohtaamisen magiikka, korvaako sitä mikään?
Virtuaalitapahtumissa näyttää olevan kaksi varsin erilaista kenttää. On ilmaistapahtumat, joissa tavoitteena ei ole suora kaupallinen hyöty, vaan pikemminkin erilaiset palvelufunktiot. Näiden rinnalla on kasvava määrä kehittyneitä alustoja, joilla kehittyneitä alustoja, joilla digitaalista tapahtumien tuotantoa tehdään tapahtumatuotannon ammattilaisten ja hyvien moderaattorien yhteistyönä. Niissä hyödynnetään innovaatioita ja luovuutta – sanalla sanoen niissä virtuaalinen asiakaskokemus on muotoiltu juuri virtuaalista alustaa varten, onlineen siirtämisen sijasta (Clusini 2020, 35).
Mutta onko virtuaalikonserteista fyysisen konsertin korvaajaksi? Alalla tuntuu olevan vahva näkemys: ”ei ole”. Tämä taitaa kuitenkin vahvasti yksinkertaistaa tilannetta. Virtuaalisuus on tuonut mukanaan uusia yleisöjä, foorumeja ja kokemuksia. Esimerkiksi virtuaalifestivaali Lost Horizon (2021) näyttää löytäneen oman globaalin osallistujakaartin, joka muodostaa interaktiivisen virtuaaliyleisönsä.
Ainakin Suomen perspektiivistä virtuaalisuus on mahdollistaa uudenlaisen vahvasti kansainvälisen festivaalikokemuksen ilman matkustamista ja vieläpä varsin alhaisilla festivaalilippujen hinnoilla.
Taloudellisesti kannattavan virtuaalifestivaalin saavuttaminen on haastavaa ja saattaa kulkea kohti yhteistyöstä esimerkiksi pelialustojen kanssa. Toisaalta virtuaalisuuden kautta mahdollistuu osallistuminen myös tapahtuma-alan varsin eksklusiivisille festivaaleille, kuten Burning Man festivaalille, joka toteutettiin vuonna 2020 virtuaalisena (Bender 2020).
Työni puolesta osallistun säännöllisesti erilaisiin virtuaalikonferensseihin, joiden toimintaresepti on varsin kaavamainen. Usein kiinnostavienkin puheenvuorojen sarjan jälkeen tulen heitetyksi satunnaisiin pienryhmähuoneisiin keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia satunnaisten henkilöiden kanssa.
Verkostot tuntuvat kansainvälisemmiltä kuin aikaisemmin. Samalla kontaktien satunnaisuus on tuonut mukanaan keskustelujen keveyttä. Siirtymä tosielämän yhteistyöhön tuntuu vaikeammalta tuhansien kilometrien päässä olevan asiantuntijakollegan kanssa.
Siispä juututaan kovin usein ajatusten vaihdon tasolle, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Sinänsä satunnaiset kohtaamiset ovat usein uusien oivallusten alustoja joista myös yleisössä ollut muistaa myöhemmin tapahtuman.
Kaipaa kuitenkin toimintaa, jonka suunnittelussa toisen toimintaympäristön tunteminen on lähtökohta hedelmälliselle yhteiskehittämiselle. Koen, että verkostoituminen ei ole itsetarkoitus ja toisinaan siihen käytetty aika tuntuu osaltani turhalta. Koin tarvetta nähdä polku, jossa ajatusten jakaminen johtaa omassa työarjessa näkyväksi toiminnaksi. Ilolla olen huomannut, että syksyn 2020 aikana yhä useammassa konferensseissa oli kuratoituja tapaamisia (esimerkiksi Creative Budeaucracy Festival 2020 ja Saksan EU-puheenjohtajakauden konferenssi Coping with the crisis with creativity: CCI innovations beyond the crisis). Tapaamisien pienryhmissä päästiin esittelyjen ohella paikantamaan myös ongelmia ja hetkittäin jopa yhteiskehittämään niihin ratkaisumalleja. Näissä tapaamisissa on siirretty tunnustelevasta tutustumisesta merkityksellisiin kohtaamisiin. Ilman uutta normaalia, jota leimaavat globaalit asiantuntijoiden yhteistyöverkostojen muuntuminen ja avautuminen digitaalisiksi yhteisöiksi, tällaista ei ole aikaisemmin ollut nykyisessä mittakaavassa tarjolla.
Kulkeeko kulttuuri elämystaloudesta kohti merkityksellisyyttä ja muuntautumistaloutta?
Onko digitaalisuus sitten uusi normaali? Muuttuvatko ihmiset joustavasti täyttämään elämysnälkänsä digitaalisin sisällöin? Ainakaan alan tutkimuskirjallisuus ei viittaa siihen suuntaan. Tapahtumille ennakoidaan vahvaa paluuta, ihmisten kaipuu sosiaalisiin kokemuksiin muiden ihmisten kanssa ei näytä tyydyttyvän nykyisellä digiteknologialla. Uusi elämystalous kuitenkin poikkeaa aiemmasta: janoamme merkityksellisiä kokemuksia perheittemme, ystäviemme ja muun lähipiirimme kanssa. Mikä tahansa kokemus ei enää riitä: vaan kokemuksen on sosiaalisen tarpeen ohella täytettävä kokemaamme merkityksellisyyden tarvetta (Pine & Gilmore 2019, Clusini 2020, kts. myös Aalto-Setälä 2005). Mieleen jäävä kulttuuritapahtuma ei ole vain järisyttävä kokemus, se on osa yksilön elämänpolkua.
The European Centre for the Experience and Transformation Economyn johtaja Albert Boswijk on sanoittanut vahvasti elämystalouden lähtökohtia (kts. 2012) ja siirtänyt viime vuosina näkökulmansa muuntautumistalouden näkökulmaan (kts. 2017 & 2020).
Elämystaloudesta kuljetaan parhaillaan kohti muuntautumistaloutta (Boswijk 2020). Sellaista taloutta, jonka keskeisin kilpailuvaltti on kokemuksen sijasta muuntautuminen, joka luo merkityksellisyyttä.
Muuntautuminen tuntuu olevan mediassa paljon käytetty sana korona-haasteiden edessä. Kauppalehti (2020) julisti, että Senaatintori muuntautuu suureksi kesäterassiksi. Helsingin uutiset (2020) kertovat punavuorelaisen kivijalkaravintolan muuntautuvan deliksi ja paikallisyhteisöt kannattelevat ihmiskontakteja vältellen yhteisöllisyyden tunnetta esimerkiksi muuntamalla joulupolun jouluikkunapoluksi (Itä Häme 2020). Elämysten paikkojen ja kuluttamistapojen rinnalla kyse on myös syvemmästä muuntautumisen trendistä. Muuntautuminen linkitetään yhä vahvemmin yksilöön: yksilö kaipaa henkistä kasvua ja tilaa pohtia kuka on ja mihin on menossa. Muuntautumisesta on tullut oma monitieteinen tutkimushaaransa (kts. esim. Boswijk 2020, Pine & Gilmore 2019).
Merkityksellinen muuntautuminen on näyttäytynyt kiinnostavasti jo esimerkiksi hyvinvoinnin alueella esimerkiksi kuntoilun, ruokavalion ja hengellisen kasvun teille opastavien sisältöjen, mahdollisimman henkilökohtaisten valmennusohjelmien muodoissa. Kulttuuri tarjoaa vahvoja välineitä myös merkityksellisyyden tunteen äärelle pysähtymiseen. Kulttuurin keinoin voidaan lisätä ihmisten onnellisuuden ja merkityksellisyyden tunteita, aktivoida ihmisiä etsimään uusia kokemuksia sekä pitämään mielensä virkeänä (Korhonen 2017). Samalla kulttuuritoiminta tukee ihmisten elämänhallintaa ja luo mahdollisuuksia luoda uusia ihmissuhteita ja verkostoja. Näiden ytimessä on yhdessä kokemisen traditio: sosiaalinen osallistuminen ja kokeminen osana kulttuuriyleisöä on nähty erityisen vaikuttavaksi.
Kulttuurituottajasta merkitysten tuottajaksi
Musiikin digitalisoinnin polulla Spotify on muuttanut radikaalisti kuluttajakäyttäytymistä. Saman vaikutuksen teki elokuva-alalle Netflix. Onko jo nyt nähtävissä, miten polku Covid-19 viruksen kiihdyttämänä muuttaa tapahtumakenttää? Uudessa normaalissa turvallisuustietoisuus on varmasti lisääntynyt ja ehkäpä se jopa kuljettaa osaa kuluttajista digitapahtumien vakioasiakkaiksi.
Ammattitapahtumiin uuden normaalin aikakauden keskustelujen yhteydessä liitetään yhä vahvempi asiakaskohtainen kustomointi. Tapahtumia lyhennetään ajallisesti, mutta samalla kuluttaja odottaa yhä paremmin häntä varten räätälöityä kokemusta. XR maailma tarjoaa mahdollisuuden koskettaa ja liikuttaa ihmistä henkilökohtaisella tasolla ilman fyysisiä tosielämän esteitä. Tutkijat maalailevat uutta asiakaskokemusta vahvasti yksilön haluun muokattavana palveluna (kts. Alusini 2020, 40-44, Pine 2020). Siinä kokija voi sukeltaa ilman fyysistä kosketusta mukaansatempaaviin vahvan jäljen jättäviin kokemuksiin hänelle räätälöidyn kokemussuunnittelun luotsaamana. Hän voi myös itse vaikuttaa kokemukseensa ja toimia kyytiläisen sijasta ohjaajana sekä olla osa luovaa prosessia. Virtuaalinen ympäristö mahdollistaa myös uuden tyyppisen yhteistyön, jossa voidaan mallintaa ketterästi reaalimaailman ratkaisuja virtuaalisina kokeiluina tai esimerkiksi pelillistettynä pakohuoneena osana ihmisten yhteisöllistä kehittämisyhteistyötä.
Kulttuurituotannon AMK-koulutuksen opintojaksoilla tapahtumien suunnittelu, toteuttaminen, markkinointi ja asiakaslähtöinen jatkuva kehittäminen ovat olleet keskeisiä teemoja. Koulutuksen suunnittelijana olisi kiusaus ajatella, että pian palaamme jälleen kasvotusten tapahtuvien kohtaamisten äärelle. Tuohon paluuseen ei voi kuitenkaan juuttua. Uusi normaali voimistaa tarvetta uudelleen räätälöidä tapahtujakonsepteja, ansaintalogiikkoja ja yleisökokemuksia epidemian kestäväksi.
Hybriditapahtumissa kokemussuunnittelu edellyttää vahvaa tapahtumatuotannon osaamista, johon yhdistyy teknologinen osaaminen ja myös luovuus. On uskallettava haastaa IT-sektorin toimijoita uusien visioiden toteuttajiksi ja yhteiskehitettävä uudenlaista tapahtumakenttää, joka teknologien rajoitteista huolimatta tai mahdollisuuksista iloiten kykenee tarjoamaan asiakkaalle tartuntaturvallisen, merkityksellisen, osallistavan ja koskettavan kulttuurielämyksiä.
Jos jotkut, niin tapahtuma-alan ammattilaiset ovat tottuneet ratkaisemaan ongelmia. Heillä on mielikuvitusta ja visioita, ja vankka kokemus visioiden toteuttamisesta käytännössä. Heitä on lupa odottaa myös uusia ratkaisuja, sellaisia avauksia joita muille ei ole ehkä vielä tullut paniikkimielialassa vielä mieleen. Sanotaan, että usein asioita kaipaa vasta kun sen menettää. Näin on ainakin omalta osaltani käynyt fyysisten jokaisella solulla läsnäoloon pohjautuvien kulttuuritapahtumien osalta. Kaipaan kohtaamisia, tuoksuja, ääniä, tunnelmaa ja ennen kaikkea jaettua yhteistä kokemusta. Uskon, etten ole likimainkaan ainoa, joten uusi normaali tuo varmasti mukanaan myös jotain vanhaa ja hyvää.
LÄHTEET
Aalto-Setälä (2005) Merkitystalous. Kirjapaja.
Bender, Andrew (2020) Burning Man 2020 Goes Burn-From-Home, Courts Potential Global Audience. Forbes 27.8.2020.
Boswijk, Albert, Peelen, Ed & Olthof, Steven (2012) Economy of Experiences. The European Centre for the Experience and Transformation Economy. Van Lindonk & De Bres special projects.
Boswijk, Albert (2017) Transforming Business Value through Digitalized Networks: A Case Study on the Value Drivers of Airbnb. Journal of Creating Value. 2017;3(1):104-114.
Boswijk, Albert (2020) The (huge) impact of COVID-19 on the economy and the Experience Economy: case studies. Teoksessa Alessia Clusini. The Future of Experiences and Events Summit.
Clusini, Alessia (2020) What Happens After COVID-19. Sharing 80 ideas and consumer trends on the future of society, culture, marketing, tech, entertainment, events, WFH, and tools to deal with the New Normal to come. The Future of Experiences and Events Summit, blogit 2.7.2020.
Clusini, Aleesia (2020b) Calling out 1 Bullshit on Gen Z: Social Distancing is the End of All Live Events. Trubesagency.com blogi 19.6.2020.
Coping with the crisis with creativity: CCI innovations beyond the crisis (2020) Saksan EU-puheenjohtajakauden luovan alan konferenssi. ECBN – European Creative Business Network.
Creative Bureaucracy festival 2020.
Helsingin uutiset (2020) Kivijalkayritykset kamppailevat nyt olemassaolostaan – pieni punavuorelaisravintola muuntautuu deliksi. 25.3.2020.
Itä-Häme (2020) Sysmän perinteinen joulupolku muuntautui jouluikkunapoluksi. 30.11.2020.
Kauppalehti (2020) Senaatintori muuntautuu suureksi kesäterassiksi, kun Helsinki höllää byrokratiaa – tarkoituksena elvyttää kaupunkielämää. 25.5.2020.
Lost horizon festivaali (2021)
Korhonen, Marko (2017) Kulttuurin merkitys kansalaisen arjessa ja elinympäristössä. Taiteen edistämiskeskuksen blogisarja 100 puheenvuoroa taiteesta.
Pine, B. Joseph & Gilmore, James H. (2019) The Experience Economy. Kindle Edition. Boston, Massachusetts: Harvard Business Review Press.
Pine, Joseph (2020) The End of the Experience Economy? Luento 17.6.2020.
Scott, Travis (2020) Travis Scott and Fortnite Present: Astronomical (Full Event Video).
Takahashi, Dean (2020) Wave raises $30 million for superstars to stage virtual concerts. Venturebeat 10.6.2020.
Vanha-Majamaa, Anton (2020) JVG järjesti Senaatintorilla virtuaalisen vapun sadoille tuhansille, ja tunnelma oli aavemainen. YleX 1.5.2020.
Weckström, Kaisa (2020) Korona pisti kulttuuri- ja viihdetoiminnan polvilleen. Tilastokeskuksen Tieto & Trendit artikkeli 18.12.2020.
De Voldere, Isabelle, Fraioli, Martina, Blau, Antonia, Lebert, Sina, Amann, Sylvia & Heinsius, Joost (2021) Cultural and creative sectors in post-COVID-19 Europe. Crisis effects and policy recommendations. CULT Committee. European Union.
KIRJOITTAJA
Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.f
Ei kommentteja