Mitä onnellisuus on?
Onnellisuus on meistä monista tavoittelemisen arvoinen tunne, kokemus tai olotila. Useat tutkimukset osoittavat onnellisuuden olevan myös toimiva keino muiden tavoitteiden saavuttamiseen: onnelliset opiskelijat näyttävät oppivan paremmin (Zg, Huebner & Hills, 2015). Arvoteorioiden näkökulmasta onnellisuudella voidaan nähdä olevan siis sekä itseisarvoa: asia nähdään tavoittelemisen arvoiseksi asian itsensä vuoksi että välinearvoa: asian avulla voidaan saavuttaa jotain muuta tavoittelemisen arvoista (Pirttilä-Backman, Ahokas, Myyry & Lähteenoja, 2005).
YK:n teettämän onnellisuustutkimuksen mukaan Suomi oli vuonna 2019 maailman 156:n tutkimukseen osallistuneen maan joukossa ykkönen. Tutkimustulos perustuu niin kutsuttuun Cantrilin tikapuu-kysymykseen, jossa vastaajaa pyydetään arvioimaan tyytyväisyyttä tämänhetkiseen elämäänsä asteikolla 0–10. Maiden välistä onnellisuutta voidaan vertailla myös muilla tavoilla: esimerkiksi Bhutan, pieni kuningaskunta Himalajalla on tullut tunnetuksi kehittämästään ”maailman ensimmäisestä onnellisuusindeksistä” sekä siitä, että maan virallinen politiikka tavoittelee bruttokansantuotteen (Gross National Product) sijaan ”bruttokansanonnellisuuden” (Gross National Happiness) kasvua. Bhutanin onnellisuusindeksi ei perustu vastaajan henkilökohtaiseen kokemukseen, vaan haastattelututkimuksen perusteella määriteltyyn yhdeksän muuttujan (henkinen hyvinvointi, elintaso, hyvä hallinto, terveys, koulutus, yhteisöjen elinvoimaisuus, kulttuurinen monimuotoisuus, ajankäyttö ja luonnon tila) yhteistulokseen.
Mikä on onnellisuutta Metropoliassa?
Metropoliassa tehtiin vuonna 2013 kahden ammattikorkeakoulun yhdistymisen viisivuotistaipaleen kunniaksi Onnea!-julkaisu, jonka tarkoituksena oli nostaa esille yhteisöön kuulumisen ja oppimisen tuottaman onnellisuuden sekä tietoisesti käytettyjen onnentaitojen merkitystä korkeakoulukontekstissa. Julkaisun ilmestymisen jälkeen olemme eläneet seitsemän vuotta lisää Metropolian opiskelija- ja opettajaelämää onnistumisineen, epäonnistumiseen, onnineen ja epäonnineen.
Onnea!-julkaisussa esille nostetut asiat ovat edelleen ajankohtaisia: Metropolian strategia 2020 tähtää uudistumiseen, Metropolian yhtenäisyyteen, osaamisen kehittämiseen, kilpailukykyyn ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Onnellisuus ja onnentaitojen vaaliminen ovat tarpeen Metropolian nykyisen tahtotilan saavuttamisessa: rohkeus uudistaa osaamista sekä halu ja kyky rakentaa tulevaisuutta avarakatseisesti ja aktiivisesti eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan vaativat niin henkilökunnalta kuin opiskelijoiltakin aktiivisia valintoja. Optimistinen ajattelu ja vastoinkäymisistä oppiminen auttavat meitä tekemään näitä valintoja − ajattelemaan joustavilla, uusilla tavoilla vanhassa jurnuttamisen sijaan ja näkemään omien ja toisten voimavaroja kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Molemmat ovat tavoitteita, joihin myös rehtori Riitta Konkola uusimmassa uutiskirjeessään viittaa.
Onnea!-julkaisussa tuodaan esille Suomen ”onnellisuusprofessoriksi” nimetyn Markku Ojasen (2013) ajatuksia onnen tavoittelemisesta. Ojasen ajatukset onnesta nojaavat arkeen, kohtuullisuuteen ja realismiin. Seuraavassa esitetään muutama käytännön harjoitus, joilla Ojasen ohjeita voidaan juurruttaa arkeen.
Harjoitteita onnellisuuden taitojen vahvistamiseen
Ohje 1: Unohda liiallinen minuuden pohdiskelu
Abbe, Tkach ja Lyubomirsky (2003) kirjoittavat onnellisten ihmisten kognitiivisista ja motivaatioon liittyvistä taidoista ja ajattelutyyleistä. Heidän mukaansa onnelliset ihmiset eivät pohdiskele omaa tilaansa, omia puutteitaan tai omia tunteitaan niin paljon kuin onnettomat. Myös Ojasen (2009) mukaan on tärkeää, ettei ihminen jää märehtimään omia ominaisuuksiaan eikä liikaa vertaa itseään toisiin. Totuus on, että maailmassa tulee aina olemaan kauniimpia, rikkaampia, itsevarmempia tai menestyneempiä ihmisiä, joten oma energia kannattaa keskittää mieluummin muuhun.
Harjoitus: kun huomaat, että ajatuksesi pyörivät liiaksi itsesi tai omien ominaisuuksiesi pohtimisen tai märehtimisen ympärillä, kiinnitä huomiosi ja ohjelmoi energiasi johonkin konkreettiseen, fyysiseen tekemiseen: mene haravoimaan, poimi marjoja, pese ikkunat, tarjoudu pesemään isovanhempiesi sauna. Voit myös kokeilla perspektiivin vaihtamista: pohdi vaikka, miten kriisitilanteessa olevat toimivat, miten ihmisen toiminta näissä tilanteissa kohdistuu selviytymiseen ja toisten auttamiseen, ei oman onnellisuuden tai merkityksellisyyden pohtimiseen.
Ohje 2: Rauhoitu ja elä tässä hetkessä: menneisyydessä eläminen kuluttaa, tulevaisuudesta ei voi tietää
Harjoitus: Keskity aamulla hetkeen jolloin heräät. Älä avaa silmiäsi heti. Tunnustele ensin, miltä huoneessa kuulostaa, mitä ääniä aistit ensimmäisenä? Kuulostele hetki miltä kropassasi tuntuu, venyttele hetki käsiäsi ja jalkojasi. Kun avaat silmät, katso kattoa ja tarkastele katon ja seinän kuvioita. Keskity myös havaitsemaan huoneessa näkyviä värisävyjä ja valoja. Pyri pitämään aistisi avoimena: ennen kun hörppäät aamuteen tai aamukahvin ensimmäisen kulauksen, keskity haistamaan teen tai kahvin tuoksu, kiinnitä huomiota paahtoleivän rapinaan hampaissa.
Ohje 3: Opettele näkemään seiskaplussan arvo
Harjoitus: Arvioi omaa olemistasi, suoriutumistasi ja pärjäämistäsi tällä viikolla: mikä asia töissä, kotona tai koulussa sujui kouluarvosanalla 7-8? Listaa nopeasti mieleesi tulevat ensimmäiset kymmenen keskinkertaisesti sujunutta asiaa ja anna niille arvosana 7 tai 8, miettimättä liikaa. Katsele listaasi. Pohdi, osaatko olla tyytyväinen näihin asioihin, osaatko arvostaa keskinkertaisuutta? Tiedätkö, että täydellisyyden tavoittelun tiedetään usein johtavan heikompaan suoriutumiseen (lue mielenkiintoinen artikkeli Hill & Curran, 2016). Kuten filosofi, kasvatustieteilijä Juha T. Hakala (2016) Kohtuuden kirjassaan sanoo, onnellisuuden kannalta on hyödyllistä opetella tietoisesti huomaamaan melko hyvän, keskikertaisen, seiskaplussan arvon. Tyydy siis riittävän hyvään, sillä täydellisyyttä ei ole.
Ohje 4: Älä ärsyynny pikkuasioista, äläkä ota asioita liian henkilökohtaisesti
Harjoitus: Kun huomaat ärsyyntyväsi jostakin asiasta, pyri pysähtymään. Yritä pysäyttää ajattelun tyypillisesti negatiivisiin tulkintoihin ohjautuva rata (tuo toinen teki tuon tahallaan, tuo oli tarkoitettu varmasti minua vastaan jne.), ja yritä nähdä kömpelönkin ilmaisun taustalla usein oleva hyvä aie. Usein ihmiset lähtökohtaisesti pyrkivät hyvään. Muistuta itseäsi myös siitä, että valtaosa toisten ihmisten tekemisistä ja sanomisista johtuu heistä itsestään eikä sinusta. Kun siis huomaat toisen ihmisen käyttäytymisen alkavan ärsyttää, laadi mielessäsi kolme vaihtoehtoista tulkintaa toisen ihmisen motiiveille ja aikeille, ja pohdi, mistä tulkinnasta olisi tilanteen kannalta eniten hyötyä sinulle, toiselle henkilölle tai molemmille. Voit kirjoittaa kolme vaihtoehtoista tulkintaa paperille: kirjoittaminen usein konkretisoi näkemään vaihtoehtoja selkeämmin.
Ohje 5: Opettele pysäyttämään katkeruus
Harjoitus: Opettele tarkoituksella kielteisestä ajattelusta irti päästämistä. Kun huomaat jonkin negatiivisen, katkeran ajatuksen tulevan mieleesi (esim. miksi tämä tapahtuu aina juuri minulle […], miksi tuo toinen saa ja minä en […], on kohtuutonta että […], on epäoikeudenmukaista kun […], tuolle henkilölle olisi kyllä oikein kun[…]), kuvittele ajatuksesi autoksi, jonka etenemisen pysähtyy punaisiin liikennevaloihin. Anna tämän auton jäädä joksikin aikaa odottamaan punaisiin valoihin ja sen sijaan anna vihreän liikennevalon vaihtua kutsuna jollekin myönteisemmälle ajatukselle (esim. alkaen lauseella ”Hankalienkin tunteiden äärellä haluaisin toimia näin […], tai ”Minua parhaiten positiiviseen ajatteluun auttaa […]” tai ”On kiistatonta, että tässä hetkessä voin olla iloinen seuraavista asioista: a), b), c) jne . . .
Ohje 6: Ohjelmoi kalenteriisi tarkoituksella hyvää mieltä tuovia asioita
Harjoitus: Ota esiin paperia ja kynä. Listaa paperille nopeasti mieleesi tulevat 25 asiaa, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä. Ota sitten kalenteri esiin. Katso seuraavaa viikkoa. Minkä listalla olevan asian pystyt helpoiten tietoisesti aikatauluttamaan ensi viikon ohjelmaan? Kaikkiin asioihin et ehkä voi vaikuttaa heti ensi viikolla (esim. aurinko, loma, terveys), mutta monia hyvän mielen asioita pystyt tietoisesti lisäämään arkeesi (esim. kahvihetki, hyvä ruisleipä, uintihetki, sauna, ystävän kanssa juttelu, kampaaja, kiva musiikki, kaappien järjestäminen, vanhojen valokuvien katselu)
Lopuksi
Onnentaitojen opettelu ja harjoittaminen arjessa eivät tarkoita kritiikittömyyttä tai vaikeiden asioiden lakaisemista maton alle. Korkeakoulut ovat juuri niitä organisaatioita, joissa kaikesta pitää pystyä keskustelemaan ja toimintaa parantaa. Tässä kirjoituksessa on haluttu muistuttaa niistä asioista, jotka voivat antaa arkeen uusia ajattelumalleja ja tehdä siitä hieman leppoisamman tai itselle armollisemman.
Lähteet
Abbe, A., Tkach, C., & Lyubomirsky, S. (2003). The Art of Living by Dispositionally Happy People. Journal of Happiness Studies: An Interdisciplinary Forum on Subjective Well-Being, 4(4), 385–404.
Hakala, J. T. (2016). Kohtuuden kirja. Helsinki: Talentum Pro.
Hill, A., & Curran, T. (2016) Multidimensional Perfectionism and Burnout: A Meta-Analysis. Personality and Social Psychology Review, 20 (3), 269-288.
Ng, Z., Huebner, S., & Hills, K. (2015). Life Satisfaction and Academic Performance in Early Adolescents: Evidence for Reciprocal Association. Journal of School Psychology, 53(6): 479–491.
Ojanen, M. (2009). https://www.markkuojanen.com/psykologia/onnellisuus/onnellisten-ihmisten-elamantaito/?cookie-state-change=1577429999746
Ojanen, M. (2013). Murra onnellisuuden esteet. Helsinki: Minerva
Pirttilä-Backman, A-M & Ahokas, M., Myyry, L., & Lähteenoja, S. (2005). Arvot, moraali ja yhteiskunta: sosiaalipsykologisia näkökulmia yhteiskunnan muutokseen. Helsinki: Gaudeamus.
Ranta-Meyer, Tuire (toim.) 2013. Onnea. Metropolia Ammattikorkeakoulun 5-vuotisjuhlajulkaisu. Haettu verkko-osoitteesta http://onnea.metropolia.fi/ tai tavanomaisilla pöytäkoneilla http://onnea.metropolia.fi/low/ tai iPadilla AppStoresta hakusanalla Onnea.
Blogimerkinnän kirjoittaja on PsT Eveliina Holmgren, pslyukologian lehtori Metropolia.
Blogimerkinnän valokuvat ovat valokuvauksen yliopettaja Mika Seppälän.
Ei kommentteja