Renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä. Taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros kohti uutta aikaa alkoi, kun siirryttiin keskiajan raadollisuudesta renessanssiin 1400-luvun lopulta alkaen. Maailma muuttui, ja sivistyksessä, taiteissa ja tieteissä nähtiin uudistuksia. Kuvataiteissa, kirjallisuudessa ja musiikissa kuvattiin maailmanlaajuisesti uuden ajan elämää, yksityiskohtia ihmisen ja luonnon suhteesta, väreistä ja unelmista – luotiin uutta ihmiskuvaa.
Nyt olemme uuden ajan alussa planetaaristen tekijöiden äärirajoilla.
Ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat yhteinen huolemme. Mikä saa meidät toimimaan ja antamaan kaikkemme? Mitä haluamme yhdessä? Ihminen haluaa kuulua ryhmään ja olla osa suurempaa.
Toukokuussa käynnistyi Säätytalossa Luovien alojen ilmastotyö Uudenmaanliiton, ympäristöministeriön ja Sitran yhteistyönä. Lisäksi työtä on ollut valmistelemassa mittava joukko erilaisia luovien alojen toimijoita ja muitakin. Merkityksellisyys huokui satavuotisista seinistä, kun lapset juonsivat tilaisuuden ja lauloivat yhdessä taiteilija Eija Ahvon kanssa.
Säätytalo on arkkitehti Karl Gustaf Nyströmin suunnittelema ja se sijaitsee Helsingin Kruunuhaassa Suomen Pankin taloa vastapäätä. Säätytalo rakennettiin vuosina 1888–1890 säätyvaltiopäivien aatelittomien säätyjen kokoontumispaikaksi. Ekologisen kestävyyden rakentaminen on osuvasti keskeinen talouttamme ohjaava tekijä ja työhön tarvitaan uusia yhteistyörakenteita kaikkialta yhteiskunnasta – renessanssin henkeä.
Säätytalo on tyylisuunnaltaan uusrenessanssinen ja sopii jotenkin osuvasti kestävyysmurroksen uudeksi areenaksi. Talo on nykyään valtioneuvoston ja muun valtionhallinnon kokous- ja edustustila. Siellä suunnitellaan uusia hallitusohjelmia, laaditaan arktisia strategioita, varaudutaan yhteiskunnan muutostilanteisiin, myös muuttuvan ilmaston varalle, ja valtioneuvoston eri ministeriöt tekevät yhteistyötä vuodesta toiseen. Talossa kokoontui Suomen ensimmäinen itsenäisyyssenaattikin ja Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyssä senaattorisukujen sukukokouksessa jälkeläisetkin kokivat talon omakseen.
Tunnelma Luovien alojen ilmastotyön kickoffissa 12.5.2022 tuolloin Säätytalossa oli poikkeuksellinen. Useat totesivat, etteivät ole ennen osallistuneet näin vahvasti tunteisiin vetoavaan valtionhallinnon tilaisuuteen – musiikki, lausutut runot ja mietelauseet sekä lasten osallistuminen konkretisoivat sitä, kuinka yhteiskunnallisesti merkittävästä työstä on kyse. Paneelikeskustelussa ympäristöministeriön johdolla sitouduttiin yhteistyöhön opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä Taideyliopiston, Aalto-yliopiston ja Taiteen edistämiskeskuksen kanssa. Tärkeitä kysymyksiä nousi esiin: miten luovat alat voivat tukea ekologisessa murroksessa elämistä? Miten ymmärrämme muutosta paremmin? Kun muutoksen nopeus haastaa meitä ja lisäksi ongelmien moninaisuus on hyvin kuormittavaa, miten ymmärrämme laaja-alaista kokonaisuutta?
Luovuus ja osallisuus voivat auttaa tässä tilanteessa. Se, että saamme jokainen sanoittaa omalla tavallamme, sanalla, omalla instrumentilla, omalla siveltimellä, pianon koskettimella. Tämä renessanssi on meidän kaikkien yhteinen Lied.
Metropolian kulttuurialan perustaja Tuire Ranta-Meyer pohti edellisessä Myrsky ja kiihko -blogissa liedin syvintä olemusta osuvasti. Ranta-Meyer kirjoittaa: ”Romanttisen liedin keskeisinä ominaisuuksina voidaan pitää koruttoman kansanomaisuuden jäljittelemistä sekä runoudessa että musiikissa, uuden luonnontunteen kehittymistä, käsitystä taiteilijasta ulkopuolisena vaeltajana, pako arkipäivästä epätodelliseen tai mystiseen sekä taiteellista eläytymistä sadun ja balladien muinaiseen maailmaan. Liedin hengessä on jotain rehellistä, jota tarvitsemme nyt vahvistaaksemme omaa tietoisuuttamme. Tutustuin Portugalissa lied-musiikkiin ollessani metsäpalotutkijoiden kokousmatkalla noin 20 vuotta sitten. Liedin intensiivisyys, suru, haikeus ja halu antautua tekivät minuun vaikutuksen. Ensi kosketuksessa lied-musiikkiin tunsin kuinka siinä tekstin ja musiikin ainekset yhtyvät rakkauteen sen eri muodoissa.
Juuri rakkauden ja välittämisen eri muotoja tarvitaan tässä ajassa, koska rakkaus saa meidät liikkeelle.
Me osallistumme, jos pidämme asiaa tärkeänä. Tässä muutoksessa jokaisen havainnoilla on merkitystä ja jokaisen kokemuksilla. Muutoksen sanottaminen auttaa meitä ymmärtämään. Luonnon monimuotoisuus on käsite, joka tarvitsee eri tasosta käsittelyä, jotta tulee ymmärrettäväksi aina maisematasolta lajin sisälle solujen maailmaan. Meillä kaikilla on oma maailmamme. Tarvitsemme yhteyden rakentamista ja tietoisuuden avaamista.
Kulttuuri ja taide tuo meille tunteita. Kauneus vaikuttaa meihin, on sitten kyse runosta, sävelestä tai maalauksesta. Tunne tukee meitä ja auttaa asian ymmärtämisessä ja käsittämisessä.
Ekologisten kriisien maailma on usein raskas ja siksi tarvitsemme työkaluja asian sanoitamiseksi. Tarvitsemme tieteiden ja taiteiden välisyyden vahvistamiseen juuri luovien alojen keinoja, jotta kestävyystieteet ymmärretään. Astutaan rohkeasti kohti maailmaa, jossa rakennetaan uusia tuotteita, palveluita ja muotoillaan ymmärrystä yhdessä.
Toukokuussa Säätytalon läheisessä Rakkaudesta resilienssiin -näyttelyssä oli esillä valokuvia, maalauksia ja runoja. Kaikkia töitä yhdisti se, että ne ovat kestävän kehityksen rakentamisen askelkiviä – kuvausta luonnon monimuotoisuuden tärkeydestä ja ilmastotyön kytkemisestä siihen. Artikkelikuvana on työ Suomalaiset korallit, joka kuvastaa luonnon monimuotoisuuden kirjoa kallioseinämällä. Ripaus lunta ja jäätynyttä vettä kuvastaa sulavia jäätiköitä ja lisääntyviä ääriolosuhteita, mikäli maapallon lämpenemistä ei saada pysähtymään. Epifyyttiset eli päällyskasveina elävät maksa- ja lehtisammalet sekä jäkälät muodostavat arvokkaan peiton maailman vanhimmalle kallioperälle täällä Suomessa. Voivatko meille tutut sammaleet ja jäkälät uudelleen syntyä ja näyttäytyä meille uudella tavalla, uusissa pinnoissa kaupunkirakenteissakin, kaiteissa ja katoissa luontopohjaisina ratkaisuina itiösateen jälkeen?
Lähteet:
Säätytalo 2017. Valtioneuvoston kanslia, esite. Helsinki.
Lilja, S. 2022. Olemme matkalla kohti yhteistyörakenteiden vastuullisuusverkostoa. https://emergenssi.fi/blog-toukokuu.html
Ranta-Mayer, T. 2022. Kesäyönunelmia Arabianrannassa. blogi. https://blogit.metropolia.fi/myrskyjakiihko/
Valokuva: Ville Pirilä
Kirjoittaja MMT, FM Saara Lilja on resilienssikouluttaja, tutkija, runoilija ja valokuvaaja, Vastuullisuustyön mentori, Muutos-kirjoittaja, Emergenssi Oy:n perustaja, joka rakentaa siltoja eri toimialojen välille kestävyyskriisin ratkaisemiseksi. Vapaa-ajalla laulaa sopraanona Vivace-leidit kuorossa ja purjehtii s/s Kalle Tihveräisellä Saimaalla.
Ei kommentteja