Silmäilet parhaillaan uutta Myrsky ja kiihko -blogia. Harkitse, haluatko varmasti edetä pidemmälle? Sen jälkeen astut nimittäin uusille poluille, sillä 250 vuoden takaisen Sturm und Drang -esikuvansa mukaisesti blogissa on kyse protestiliikkeestä. Hyvin maltillisesta tosin verrattuna siihen, miten voimakkain sanoin aatesuunnan edustajat Goethe ja Schiller aikoinaan vastustivat epäitsenäisiä, voimattomia jäljittelijöitä, ”noita velttoja kuohilaita” puolustaessaan ihmistyyppiä, jossa yhdistyivät näkemyksellisyys ja kiihkeä uudistushalu.[i]
Saksalaisessa varhaisromantiikassa havaittiin ensimmäistä kertaa ihmisen voimakas tarve paitsi älyn myös tunteen maailmassa kuulua johonkin, olla kulttuuriperinnön elävä osa. Myrskyn ja kiihkon aikakaudella haluttiin nousta aateliston ylivaltaa, porvariston ahdasta maailmankuvaa ja erityisesti kirjallisuudessa vallitsevia vanhentuneita traditioita vastaan. Aatevirtaus halusi tuoda myös vastapainon valistuksen pelkkään rationaalisuuteen ja mitattavuuteen perustuvalle ajattelulle. Siinä kun uudistajien mielestä ei ollut sijaa luovuudelle, intuitiolle, idealismille tai runoudelle – ”ei millekään mikä saa sydämemme pamppailemaan, herättävät myötätuntoamme, kannustavat meitä auttamaan tai kehittävät eläytymiskykyämme”.[ii]
Uusi Myrsky ja kiihko on perustettu samassa hengessä Metropolian taiteellisen toiminnan, siitä keskustelemisen, sen tutkimisen ja ylipäätään kulttuurin yhteiskuntapoliittisen merkityksen arvioinnin äänenkannattajaksi. Blogi on todellinen maaliskuun manifesti, sillä tämä ammattikorkeakoulujen lakisääteisiin tehtäviin kuuluva osa-alue on jäänyt katveeseen ja vaille puolestapuhujia. Näin on käynyt varmaankin tahattomasti, vaikka de facto Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932 toteaa jo heti alussa (4 § 2. mom.), että tehtävänä on harjoittaa muiden ohella ”ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa [- – ] taiteellista toimintaa”. Laissa taiteellinen toiminta on rinnastettu soveltavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Lisäksi ammattikorkeakoulua vaaditaan näitä tehtäviä hoitaessaan − siis myös taiteellisen toiminnan osalta − tarjoamaan mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.
Kun Metropoliassa edelleen on Suomen ammattikorkeakoulujen joukossa suurin kulttuuriala ja opettajina taide-elämässä merkittävät kannukset hankkineita alan ammattilaisia, on kiinnostava huomata, etteivät yleiset hakukoneet löydä sanoilla ”Metropolia taiteellinen toiminta” juuri muuta kuin lakkautetun esittävän taiteen tutkinto-ohjelmaan liittyviä sivuja. Metropolian strategia, ääneen lausutut tavoitteet, hallituksen pöytäkirjat, korkeakoulun budjettirakenne tai vaikkapa tilikartta erilaisine kustannuspaikkoineen ja toimintoineen eivät tunnista taiteellista toimintaa. Niiden perusteella näyttäisi, ettei Metropoliassa tätä lakisääteistä tehtävää olisi olemassakaan.[iii]
Suuren organisaation strategiset valinnat helposti painottuvat isojen koulutusalojen mukaisesti. Sama ilmiö toteutuu aluekehityksen painopisteitä valittaessa. Kun pitää valita kourallinen tärkeimpiä toimialoja, mikään taiteen ala harvoin yltää joukkoon.[iv] Kulttuurin ja taiteen itseisarvoa ammattikorkeakouluissa on ollut 2010-luvulla jopa aiempaa vaikeampi tunnistaa, kun taidelähtöiset menetelmät on alistettu muiden alojen viihdyttäjäksi erilaisille hyvinvointia ja kohtaamisia edistäville kursseille.
Onko Metropolia ollut turhan varovainen häivyttäessään kaiken taiteeseen vivahtavan toimintansa peruskuvauksista? Vertailukohdaksi antautuu etsimättä Metropolian kaltainen, hyvin monialainen ja tekniikkapainotteinen Aalto-yliopisto, joka ei kuitenkaan ole jättänyt hyödyntämättä taiteen ja luovuuden imagoa rakentaessaan brändiään.[v] Se kuvaa itsensä avoimesti ”monialaisena tiedeyhteisönä, jossa tiede ja taide kohtaavat tekniikan ja talouden ja jossa rakennetaan innovatiivista yhteiskuntaa korkeatasoisen tutkimuksen, opetuksen ja taiteellisen toiminnan keinoin”.[vi]
Aikoinaan, kun Helsinkiin perustettiin vakinainen ammattikorkeakoulu, sen monialaisen kehittämisen tueksi perustettiin viisi ammattikorkeakoulun yhteistä 5-vuotista yliopettajan virkaa. Hyvä ajatus, mutta tosiasiassa vain yksi näistä yliopettajista (kielten yhteinen yliopettaja) tutustui, otti huomioon ja antoi jonkin verran työpanostaan kulttuurialalle tai sen taiteelliselle työlle. Senkään jälkeen Metropolian TKI-työn kehittämisen eri vaiheissa taiteen tekemistä ei ole rohjettu tai ymmärretty ottaa osaksi korkeakoulun yhteistä TKI-toimintaa. Taiteellista toimintaa tai siihen liittyvää tutkimusta ei tueta eikä ajankohtaisten rahoitushakujen listauksessa ole mukana taiteen rahoitusta. [vii] Erilaisten ”tekstitaitoja ammatilliseen viestintään” -henkilöstökoulutusten rinnalla ei liene järjestetty koskaan ”Näin teet taiteellisen julkaisun” -sparrausta eikä keskitettyjen TKI-palvelujen asiantuntija-apua oletettavasti saa vaikkapa arkkitehtuurikilpailuun osallistumiseksi.
Taiteellinen toiminta tehdään yleensä omalla ajalla ja usein jonkin ulkopuolisen tahon tilauksesta. Kuitenkin julkinen näkyvyys on olennainen osa opettajan tai muun henkilökunnan ammattitaitoa silloin kun toimitaan kulttuurialan tehtävissä. Metropolian kokonaisuudessa taiteellinen toiminta on silti olemassa ja pilkahtaa näkyviin oikeastaan vain osana julkaisutoimintaan liittyvää tiedonkeruuta. Saattaisi olla paikallaan antaa aplodit sille, että julkaisuluokan F (taiteellinen toiminta) tulokset Metropoliassa kattavat kolmasosan korkeakoulun kaikista julkaisuista. Lisäksi on huomattava, että vastuulliset taidealan opettajat asettavat opiskelijoidensa taiteellisen kehittymisen ykköseksi, eivätkä ryntää itse tekemään graafista suunnittelua, esittämään pääosaa ammattikorkeakoulun oopperakoulutuksen produktiossa tai soittamaan solistina opiskelijaorkesterin konsertissa saadakseen julkaisupisteitä. Saman periaatteen tulisi luonnollisesti ohjata kaikkia TKI-hankkeita. Niiden viestinnässä ja julkaisuissa olisi tärkeä aina nostaa myös opiskelija esiin ja laittaa kaikki pedagoginen osaaminen opiskelijoiden kehittymiseen oman alansa julkaisujen kirjoittajina.
Entä jos nyt vihdoin puhaltaisivat uudet tuulet tulevalla korkeakoulujen tulossopimuskaudella 2020−2024? Kun Metropolialle vihdoinkin hieman suotuisammat rahoituskriteerit ovat tulleet voimaan, saattaisi olla aika varata ammattikorkeakoulun yhteisestä budjetista vuosittain 1 000 000 euroa taiteellisen toiminnan tukemiseen. Se tarkoittaisi, että TKI-yksikköön perustettaisiin taiteellisen toiminnan innovaatiokeskittymä ja sille innovaatiojohtaja. TKI-tukipalveluissa olisi myös useita taiteen sponsorointiin, rahoitukseen, tuottamiseen ja viestintään erikoistuneita asiantuntijoita, joiden ylpeytenä olisi saada taiteellinen toiminta kukoistamaan.
Sillä kaikkien ammattikorkeakoulun opiskelijoiden pitäisi voida elää keskellä sellaista toimintakulttuuria, jossa tehdään taidetta, jossa kokeneet tekijät asettavat itsensä likoon, tekevät tuotoksiaan, nousevat lavalle ihmisten eteen ja ottavat riskejä.[viii] Ammattikorkeakoulun taiteellisen toiminnan innovaatiokeskittymä olisi kohtauspaikka, joka vetäisi puoleensa ihmisiä niin korkeakoulun sisältä kuin ympäröivästä yhteiskunnasta ja antaisi sille kotkan lentoon verrattavissa olevia ylväitä näköaloja.
Lähteet
Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932
Gerholm ja Magnusson 1983. Ajatus, aate ja yhteiskunta. Länsimaisten aatteiden ja tieteitten poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien vuorovaikutus antiikista nykyaikaan. 2. painos. Porvoo-Helsinki-Juva: WSOY.
Pöyhönen, Markku 2008. Taiteen tekeminen ammattikorkeakoulussa – ydintoiminto vai kummajainen? UAS Journal 3/2008.
Rudolf, Dennis. Sturm und Drang: Deutsche Literatur und Epoche https://www.frustfrei-lernen.de/deutsch/sturm-drang-epoche.html [tark. 19.3.2019]
Alaviitteet
[i] Rosvot-näytelmässään (1781) Friedrich Schiller antaa hylkäystuomion omasta ajastaan, jossa ”laki on kutistanut kotkan lennon etanan mateluksi eikä milloinkaan ole tuottanut suurmiestä, kun taas [hengen] jättiläiset ovat astuneet ilmoille vapaudesta”. Ks. Gerholm ja Magnusson 1983, 370.
[ii] Gerholm ja Magnusson 1983, 368.
[iii] Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun strategiassa kerrotaan perustehtävää toteutettavan synnyttämällä hyvää elämää älykkäässä yhteiskunnassa, jolloin osaamiskärkinä ovat terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, taiteen merkityksellisyys, osallisuuden ja toimijuuden lisääminen sekä tietoperusteinen johtajuus. Tampereen ammattikorkeakoulun strategiassa sanaa taide tai taiteellinen toiminta ei ole lainkaan, ei myöskään Oulun ammattikorkeakoulun strategiassa. [Tark. 20.3.]
[iv] Pöyhönen, Markku 2008.
[v] Aalto-yliopistolla on mm. näyttävä Aalto Showcase -sivusto, jossa esitellään ja arkistoidaan taiteellisen toiminnan tuloksia. Sivuston tarkoitus kuvataan seuraavasti: ”Taide ja luovuus ovat Aalto-yliopiston pääpilareita. Aalto Showcase kertoo, mitä gallerioissamme tapahtuu, yliopiston julkisesta taiteesta sekä Aalto Artists-In Residence -ohjelmasta.”
[vi] Ks. esimerkiksi https://www.aalto.fi/fi/aalto-yliopisto ja https://www.aalto.fi/fi/aalto-yliopisto/strategia-2016-2020-tulevaisuuden-tekijat.
[vii] Huom! Poikkeuksena on mainittava, että Helsingin WDC-vuonna 2012 Metropolian kulttuuri ja luova ala sai 60.000 euroa strategista rahaa näyttely- ja tapahtumaviikon järjestämiseen Shanghain Radical Design Week -tapahtuman yhteyteen ja 2007 40.000 euroa yrityslähtöisen oopperan konseptointiin.
[viii] Pöyhönen, Markku 2008.
Kuvat
Artikkelin piirooskuvat ovat Axel Gallénin ja Väinö Blomstedtin kuvitusta Nuoren Suomen joulualbumeihin 1900 ja 1916.
Ei kommentteja